Sunnuntai

Viikon lepopäivä on yleensä pitkän lenkin päivä. Siitä skeemasta Anatoli yrittää saada minua irti. Varmaan on saanutkin, mutta tänään pitkä lenkki oli tarkoituksella juuri tässä päivässä.

No ei sillä 1.48 lenkillä ollut muuta tarkoitusta, kuin lepytellä hieman jalkoja sekä mieltä eilisen sprintin rasituksesta ja sen pettymyksestä. Samalla muukin elimistö saa huoltavan reenin ja kaikki kehon osaset ovat tyytyväisiä.

Jotta kevyestä metsäkävelystä ei olisi tullut tylsää, niin otin jonkun aikaisemmin junnuille tekemäni treenin mukaan (tietääkseni kukaan ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt harjoitusta). Mutta siis kartan tulostus ja metsään. Harjoituksen haastavin tehtävä oli löytää treenipaikalle (metsän läpi kestää noin 30min), kun alueelle oli tehty uusia hakkuita.

Toisaalla muut vetivät mahdollisesti viikonlopun toista kovaa sessiotaan, kun Sm-erikoispitkät käytiin jossain päin Someroa. Ennen lenkilleni lähtöä kuulin, että Venla olisi johtanut kartanvaihdossa. Elisa 10 parhaan joukossa myös. Yritä siinä nyt sitten lähteä vaeltelemaan, kun puntti tutisee jännityksestä.

Takaisin tultuani ensimmäiset sanat olivat: "Mones??"

Vastaukseksi sain: "Toinen".

Jepulis. Ellu toinen, Venla 15. tarkemmin tuloksia katseltuani huomasin, että Kale oli pääsarjassa 16. Ei huonosti! Jotkut keskeyttivät, jotkut pääsivät maaliin (Laura, Jusu sekä yli pääsarjatason ikäiset). Niin ja Hessu lienee mitaleilla kanssa!

Oma seuraava kilpailu on tosiaan vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Nyt on aika rakentaa tornia uudestaan, korkemmaksi ja vahvemmaksi (sprinttinopetti taas paljon). Aloitin sen tekemisen henkisen hyvinvointini kasvattamisella ja itseluottamuksen nostamisella (keinot salaiset, mutta eivät kielletyt). Pitkä lenkki oli hyvä treeni uudelle alulle.

Sprintin spekuleishöni

Vai menikös se nyt väärin päin??

Lyhyestä virsi kaunis ->

Karsinnan 5.
A-finaalissa öbaut 30.

Tänään toimi:
- Henkinen valmistautuminen karsintaan, tarvittiin rento suoritus... A-finaalipaikasta ei ollut ennakkoon epäselvyyttä
- Karsinnan suoritus oli hyvä ja rento, niin kuin pitikin
- Väliajan tankkaus ja palautuminen toimivat hyvin, lepäilyn pystyi ottamaan rennosti
- Kiitos Outin teippauksen, nilkka ei vaivannut yhtään!
- Tavoitteiden asettelu karsintaan -> homma selvä.. It's easy!
- Finaalin pari lyhyttä lopussa kulkivat Antin kannustuksella ihan lennokkaasti
- Karsinnassa fysiikkakin pelasi hyvin. Lopussa oli varsin rullaava fiilis.
- Epäonnistumisen jälkeen fiilis on tyhjä, pettynyt... Latautuminen lienee ollut kohdillaan ja onnistunut. Väsyttää.

Tänään ei toiminut: (Karsinnassa muuten mikään ei ollut toimimatonta)
- No okei, juoksutekniikka oli aivan kauhea karsinnan maalisuoralla... Kuinka Ellu voikaan ottaa kuvan täsmälleen noinkin huonon asennon aikana?!? KUVA No kenties otti sarjaa..
- Hermostunut valmistautuminen. "Ei saanut olla rauhassa miltään", varsinkaan omilta ajatuksilta.
- Hermostuneempi toiminta maastossa; typerä virhe 2:lle, tyhmempi virhe 8. rastille
- Fysiikka ei ollut enää kohdillaan, pitkillä väleillä jäin.

Jossittelua: plakettiin olisi ollut mahdollisuus ilman kahta-kolmea selvää virhettä. Pojat painelee kuitenkin sen verran kovaa, että tossulla tuppasi väkisin jäämään. Nilkka ei vaivannut kisassa, mutta valmistautuminen olisi varmaan ollut hieman toisenlainen. Kuitenkin, vire oli olosuhteisiin nähden ainakin lähellä parasta mahdollista. Ties millaiseen monttuun olisin saanut itseni, jos nilkka olisi ollut ehjä :)...

Meni muuten veikkaukset arvosanalla kohtalaisesti. Tää on kivaa. Katsastuksiin sit seuraava rivi.

Seuraavaksi kattellaan Leimauksel.. Ilmoittaudun arvontaan, jossa voi saada Eikan treenikaveriksi päivän harjoituksiin :). Sitten varmaan ne katsastukset juu.

E-M-M-M-M-B-C, Kiitos

Sm-sprintti

Tekisi mieli jo 100% varmuudella sekä hyvällä itsetunnolla sanoa, että juoksen. Vaan enpäs sano. Pääkoppa on kyllä sitä mieltä, että tämä kroppa juoksee. Ainakin tänään on huomattavissa selviä merkkejä siitä, että henkinen latautuminen on melko vahvasti käynnissä.

Eilen oli Hirvisprintti. Tänään mennään Temen kanssa kentälle juoksemaan ja kattelemaan karttoja. Tehdään siis yhdenlainen sprinttitreeni. Siis Teme tekee, en minä. Tai siis minä teen reenin, Teemu reenaa reenin. Kaikenmaailman sprinttejä koskevat blogijutut on luettu kolmeen kertaan ja fiilis on itsevarma. SuunnistusNet:kin on muuten huomannut, että MU:n väreissä juoksee eräs venäläinen. Kunnosta en tiedä, mutta uskon, että Dima pääsee A-finaaliin ;). No, uskon myös siihen, että minä pääsen A-finaaliin, sekä Teme tieteskin myös.

Itseluottamusta on keräilty 10milan jälkeen kasaan, kun "mielihyvän tuottama fiilis" tulvi ilmeisesti vähän yli äyräiden (kuviteltakoon nyt, että itseluottamus on nestemäistä ainetta, joka voi tulvia). Prisma-rasteilla ei kulkenut, Uudenmaan Rastipävillä ei kulkenut ollenkaan. Nyt olen taas elävien kirjoissa, ja fiilis on hyvä - latautumaan päin. Antti sanoi eilen, että sunnuntaina on menoa, nimittäin Mäkisille mitalikahveelle. Totesin: "Kait sitä sitten pitää vähän yrittää." Tai itse asiassa ensin kysyin: "Kelpaako plakettikahvit?"

Pistetäänpäs tässä sitten R1:n tuloksia. Kehtaan veikata, kun 10milan ennakko piti niin hyvin paikkansa. Älkää ottako mitään henkilökohtaisesti, hei pliis! :D

Mistään muusta sarjasta en kehta sanoa tietäväni, paitsi H18:sta. Siellä on mitalikolmikko jo valmis ennen kilpailua. Kyse on vain siitä, miten päin poitsut laitetaan palkintopallille.

H18

1. Simosas (Orient on sen verran hyvä seura, että 2. kallistuu sen vuoksi kakkoseksi
2. Suominen (Äijä vaan on kovassa kunnossa)
3. Saari (Käsittääkseni ensimmäinen kisa tänä vuonna omassa sarjassa, ei ole tässä pronssilla pelkästään viime vuoden näytöillä!!)

Eli 3xS

H16

1. Kannus ("varmaan ihan lähtölistan perusteella")
2. Loukkalahti ("sama")
3. valtonen ("sama")

Kakskymppisistä en uskalla sanoa mitään varmuudella. Itse koetan yltää kympin joukkoon. Onhan se vauhtikin nyt todistettu (ainakin itselle) ihan tarpeeksi hyväksi parissa koitoksessa. Sitten on tietty Dima. Että kyllä MU ottaa kolme metalia ainakin. Tiedä sitten onko ne mitaleja vai plaketteja.

H20

1. Mansner (tulevan kesän MM-mitalisti)
2. Tiainen (kovimpia juoksukoneita päällä maan, käsittääkseni)
3. Danilchenkov (ei EM-menestyjä voi jäädä ilman mitalia näistä kisoista)

Pääsarja nyt on noin 50: kauppa, että yritetään ny siitä sitten päättää.

H21

1. Tervo (no kyllähän Tervo tän vie, eiks se oo ihan selvä?)
2. Airila (paras "nuori")
3. Sorsa (kumpi? katotaan se sitten tuloslistalta)


Tytöt/Naiset ei tässä tapauksessa jaksa oikein kiinnostaa, "kun ei koske, eikä tule koskemaan mua"... Mutta sanotaan nyt näin, että MU voittaa kaksi plakettia sarjasta D16.

Hirvisprintti

Koistinen ja Nikkari veivät. Osallistujia olisi saanut olla enemmän, mutta hauskaahan siellä oli tälläkin kertaa pyöriä.

Nilkan turpoaminen hellittää. Eilen oli varmaan vamman "huippu", joten huomenna lienee edellistä parempi päivä. Näillä näkymin juoksen sprintin, mutta pidemmällä aikavälillä herkistelyt jäänevät tekemättä. Kahtena kisaa edeltävänä päivänä varmaan teen jotain juosten. Saa nähä.

Karsintaryhmä vaikuttaa ihan hyvältä. Lähtöpaikka tietyllä tavalla kummastuttaa, (10. viimeinen) kun en ole käynyt vielä oman sarjan kisoja yhtään, mutta aivan samahan se on. A-finaalissa lyödään sitten kovaa, virheetöntä suoritusta toki tavoitellen.

Näkyillään.

Nilkoittelua

Sainpahan toisen syyn tehdä nilkkajumppaa ja pohkeita sekä akilleksia vahvistavia liikkeitä. Lauantain URP:llä pyöräytin nilkkani, ja keskeytyshän siinä oli edessä.

Nyt sitten kattellaan ja seuraillaan sprintin suhteen. Vuorokausi vamman jälkeen loukkaantumispisteessä on havaittavissa pientä tummenemista.

Pahoittelut loppusuoran alussa esiintyneestä tarpeettomasta käsimerkistä...

Prisma-rasteja

Näin sitä sitten käytiin kauden toisessa henkilökohtaisessa kilpailussa ja sekin H21A-sarjassa. Ei sujunut, niin kuin piti.

Väleillä K-1-2 suunnistus oli jaloissa, eikä sujunut ollenkaan. Kiireessä tehdyt päätökset ja tottumattomuus kartan+maaston yhteneväisyyksiin johtivat reiluihin suuntavirheisiin, ja näin olin 2:lla melkein minuutin melko kovaa juossutta kärkeä perässä.

Muutama onnistunut väli tähän kohtaan, rasteille 3, 4, 5 ja 6. 7:lle tulikin sitten iso kämmi. Tavoitteena ennen kisaa oli ottaa etenkin rinnerastit varman kautta. Unohdinkohan tämän kisassa..TÄH? Luvattoman paljon sivuun ja ensimmäinen 3min pummi oli tosiasia. Yhtenä toisena tavoitteena kisaan lähdettäessä oli pyrkiä rauhoittamaan meno mahdollisen virheen jälkeen. Seuraavalle eli 8:lle mennessä hävisin melko tavanomaiset ~25 sekuntia ja sitä seuraavalle eli ysille löin kakkosajan pöytään vain sekunnin pohja-aikaan jääneenä. Jälkimmäinen tavoitteista siis onnistui tässä suhteessa erinomaisesti.

Kympille meno oli tuskaisen tuntuista, mutta jäin silti keskivertoa vähemmän otettaessa huomioon rastivälin pituus. 11 löytyi melko hyvin. Ennen rastiani näin Assun, joka oli lähtenyt 3min perään, rinnakkaisessa sarjassa.

12:lle olin aivan poikki. Polkujakaan en jaksanut lukea selkeästi, ja katselin vain oman seuran paitaa, joka oli menossa muistaakseni samalle rastille, kuin minäkin. Koodilla 108 totesin, että vasta seuraava olikin sama... Upshan. Ja siellä melko selkeässä rinteessä pyörin sitten ehkä noin 3½ minuuttia... Loppu oli kosmetiikkaa.

Suoritus lyssähti lopun virheen takia aika totaalisesti. Ensimmäisen "mega"pummin jälkeen jaksoin vielä tsempata, mutta toinen oli jo liikaa, vielä kun tapahtui niin loppuradasta.

Vaikka teinkin ennen kilpailua tavoitteita, en tainnut tehdä niitä itselleni tarpeeksi selviksi. Psyykkisesti olo oli nimittäin tyhjä, kun lähdin metsään. Jalat olivat lyhyestä kuntopiirijaksosta väsyneet, eikä hyvät verryttelyt auttaneet kuin alkumatkalle (tässä siis fyysisen tahmeuden selitys).

Vaikka psyyke jäi tänään jälkeen, en usko, että henkinen olotila oli vielä 10milan tai Silja-rastien fiiliksissä. Tunne vain oli se, että kyllä se tästä menee, niin kuin ennenkin. Helppoa kuin mikä! Toisin kävi... Jätin ajattelemisen välistä enkä tajunnut, mitä metsässä oikein pitäisi tehdä. Luotin ilmeisesti automaatioon, vaikka itsekuri ja ajattelumallit olisivat olleet parempi vaihtoehto.

Eniten tässä varmaan harmittaa se, että psyykkisesti olin niin lahna. Sinne vaan ja huihai.. Vaikka kisalla nyt olikin Jukola-katsastusarvo, niin häviö Latelle ja Lartzalle ei sinänsä paina mieltä. Tiedän kuitenkin, mistä kiikasti, ja Uudenmaan Rastipäiville menen tekemään nöyrät kokonaisvaltaiset suorituksetPISTE.

Fyysinen suorituskyky - metsässä - alkaa vaikuttaa muuten yleisellä tasolla ihan hyvältä. Omassa sarjassa Suomen kärkeen kuuluva Eikkakin kehui maastoaskelta ja tsillee.. Tällasella fyysisellä päivällä olisi kuitenkin ilman niitä kahta 3min virhettä oltu jo aika korkealla. Onneks tää on kuitenkin suunnistusta eikä mitään jossittelun MM-kilpailua päivästä toiseen. Lauantaina uudestaan, nöyrästi.

Put your hands up in the air!

Suomi voitti eilen Saksan 1-0! Hei jess!

10mila, Jyu:n kirjallinen, tason 2 valmentajakoulutus ja muutama muukin jännittävä tai jopa stressauttava tekijä on takanapäin. Edessäni on autokoulua, puuntaimen istutusta sekä puoliammattimaista suunnistustreenausta. Tänään on vapaata. Kyllä kelpaa!

10milasta palauduin tuossa viikonlopun aikana, kun sain mietiskellä valmentajakoulutuksen juttuja. Maanantaina tuli tosiaan tehtyä se kirjallinen, joka ei mennyt suunnitelmien mukaan (mutta ok:sti kuitenkin). Tällä viikolla on sitten kolme kilpailua: Prismat sekä Uudenmaan Rastipäivien kisat. Sekä Prisma-rasteilla että sunnuntain rastipäivillä on seuran Jukola-katsastus. Etenkin niihin suorituskyky hiotaan siis aivan tappiin ja tulostaululle läväytetään mahdollisimman hyvä aika.

Alle kahden viikon päästä on Sm-viikonloppu. Katsoessani sprintin ilmoittautumismäärää (36) ensimmäinen reaktioni oli: TÄH?! Ottaahan nuo peräkkäisinä päivinä järjestettävät kilpailut toisiltaan osanottajia muutaman kymmenen per sarja ja pääsarjassa varmasti enemmän. Erikoispitkille tällä hetkellä 12 ilmoittautunutta että näin... Onneksi molempiin on vielä aikaa mennä mukaan ja juuri jotkut isot seurat ovat ainakin ilmoittautumatta. Toivottavasti saadaan hyvät ja koko Suomen kattavat skabat mitaleista.

Mitäs vielä? No jujajoo. Nyt omakätiseen hierontaa ja myöhemmin lenkille... Nokian Ovi player muuten tökkii :|

Kohti huippua, osa 7: 10mila

"Hyvä Tapsa, kyllä susta vielä suunnistaja tulee" sanoi Assu, kun näki minut suorituksen jälkeen majapaikalla.

"Hel****i sun kanssas. Kone!" tekstasi Anatoli melko pikaisesti osuuden jälkeen.

12. sieltä tulin tosiaan vaihtoon. 23 sekuntia jäljessä kärjessä tullutta Parmaa. Että joo.

Viestin juoksujärjestyshän oli melko aikaisin selvillä. Henkisestihän olen valmistautunut aloittamaan suurviestejä jo syntymästäni asti. Tietynlainen terve jännitys oli tietysti ennen kisaa päällä - luonnollisesti. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun aloitan kahdesta suuresta sitä ruotsalaista, 10milaa.

Tunsin olevani, kliseen omaisesti sanottuna, valmis. Valmistautuminen kisapäivänä, kisaviikkona, kuukausi ennen kisaa.. onnistui suurin piirtein täydellisesti. Talven aikana tehdyt leikki(KILPAILU!) leikki(KILPAILU!)mieliset yhteislähtösuunnistukset olivat pääsääntöisesti sujuneet hyvin, monta kertaa voitin. Penikkatautiin sain vahvaa hoitoa omilta käsiltä, ja opin pitämään vamman kurissa. Valmentajakoulutuksesta ammennetut tietopläjäykset saivat itseni tuntemaan, että tiedän, mitä minun pitää tehdä, ja tiedän, että MITEN SEN TEEN. Vielä kun kauden avaus Silja-Rasteilla meni kiitettävästi...

Henkisesti olin erittäin valmis tekemään huippujuoksua (kuvailtakoon sitä nyt tällä sanalla). Itseluottamus oli kohdallaan ja myös kilpailun startti onnistui itseltäni täydellisesti (uskon vakaasti siihen, että viestikilpailun 1. osuus ratkaistaan jo puoliksi ennen K-pistettä).

Fyysisesti valmistautuminen oli myös erinomainen. Kilpailusta taaksepäin lukien edellisestä perjantaista lähtien olin tehnyt 4 kovaa harjoitusta, viimeisimpänä Yökuppi keskiviikkoisena iltana. Kaikki harjoitukset menivät fyysisesti jotakuinkin niin, miten niiden odotinkin menevän. Tunsin siis kehoni, ja sain taas lisää itseluottamusta, että homma kulkee lauantaina, silloin kun pitääkin.

Noh, kulkihan se. Kisapäivänä juoksimme 30min lenkin keskipäivän jälkeen, ruokailin noin klo 14.30 päivän lounaan, söin pyttipannua. Klo 18.00 (eli 4h ennen lähtöä) söin vielä evästä monipuolisesti. 3h ennen lähtöä jalkojen herättely ja aktivointi (polvien alapuolelta) oli parhaimmillaan käynnissä. Pienet 30min nokoset ennen joukkuepalaveria, joka pidettiin about 2h15min ennen lähtöä. Ohjeistusta tarjottiin:

1. Tapsa tulee alle 2min kärjestä
2. Riskejä ei oteta
3. Täytyy tietää mitä tekee
4. Koodit ym. tarkistelut eli hylsyä ei saa ottaa

1½h ennen lähtöä lähdimme Pertin kanssa bussilla kilpailukeskukseen. Katsastin kaikki kamat vielä teltalla ja sitten lähdin tsekkaamaan vielä sen, mitä tsekattavana oli: WC ja lähtöviitoitus. 50min ennen lähtöä rupesin hyppimään ja aktivoimaan itseäni seurateltan suojissa hyvin kerrospukeutuneena. 15min ennen lähtöä kävin vielä vähän juoksentelemassa, ja 10min ennen lähtöhetkeä siirryin starttialueelle.

Kentän pinta tuntui pitävän ihan hyvin, vaikka illalla olikin hieman ripotellut vettä. Ihanan pehmeä alusta. Katsastin kaikki pienet numerot, jotka näin ja yhdistin ne nopeasti paitojen väriin. Ennen lähtöä järjestäjät pistivät vielä vähän ilotulitusta peliin. Naureskelin itsekseni, ettei noita enää kukaan lähdön jälkeen muista. 2min! Siirtyminen kartoille. Lähtöpaikkani oli 6:n rivin ulkokaarre. katsastin vielä ajolinjan: "Okei, kurviin pitää päästä porukasta ohi, se käy helposti juoksemalla nopeasti kentän reunojen ulkopuolelta, asfalttia pitkin.

1 min! Eipä oikeastaan jännitä. Ihan kuin joku pikkuviesti. Katsomon nuoret tytöt pitävät huolen, ettei omaa ääntänsä kuule. 10 sek! Henkäisen sieraimet vielä sonnin tavoin auki, ikään kuin olisin lähdössä jonnekin. PAMM!! (ja samalla puuh, kun päästän ilmat ulos ja lähden ravaamaan)

....

Nopeat harjoitteet Yleisurheiluporukoissa ovat tehneet tuloksia. Nousin heittämällä neljästä rivistä ohi!! Kaarteeseen pääsin vetämään tyhjää uraa, ja radan keskivaiheilla. Bongaan jo muita joukkueita. Linne menee yksin kärjessä, Vaajte:n valkoinen väri paistaa aina, löytyy myös Parmaa ja Haldenia..KOK myös. Mutkassa poijaat rupevat oikeastaan vasta latomaan jalkaa toisen eteen, mutta onneksi pääsen seuraavaan kurviin sisäradalle. Ellun ottamassa kuvassa olen ehkä noin sijalla 20, numerolla 96. Hyvin on menny ainakin tähän asti!! Vielä pitäisi 9km jaksaa.

K-1 (K-112) K-pisteellä olen TOP 30:ssä, riittävä tässä vaiheessa. Katselen ykköselle polkukiertoa, mutta valitsen sähkölinjalla päällystetyn avokallion. Reittini on ruuhkaisuudesta johtuen muutaman sekunnin hitaampi kuin polku-ura. Lähden polulta metsään Japen perässä. Suolla hajaannutaan moneen eri letkaan. Tuntui, että tässäkös sitä nyt jäädään kärjestä jo ekalla välillä. Sijainti on epävarma, mutta katselen, että kuivalle tullessa on kivi oikealla. Uudelleen märälle juostessa en noteeraa avosuota. Toi kukkula on pakko olla mun. Leima turvallisesti hajontani 22. alle puoli minuuttia nopeimpaa jäljessä.

1-2 (112-204)
Edessä pitkä väli, polkukierto on selvä. Kurvaan kovalle aikasta hyvin, ja näen letkan ensimmäisen. Vauhti nostetaan saman tien häijyltä tuntuviin sfääreihin. Myöhemmin porukka selvästi vakiintuu, ja mietin, että ollaankohan tässä nyt oman hajonnan kärkiporukassa vai ihan koko kisassa korkealla. Vastauksen saan myöhemmin. Linne kaahaa polulla ohi ja otan peesin, jonka avulla saan kärkiporukan pysyvästi kiinni. Tästä ei pudota...ei ainakaan vielä. Polulta poistuttaessa tiedän jopa tarkan sijaintini. Letka hakee paljon kuivaa alle. Kompassi tanassa lueskelen suota, kuivaa, suota, kuivaa...jätän rastinoton muille. Mukana kakkosella leimatessa Delta, Parma, RaVa, Linne (kahdesti), ja AngA + paljon muita.

2-3 (204-87)
Eipä sano väli minulle juurikaan mitään. Annan muiden tehdä työtä, ja itse katselen kompassia. Letka hajaantuu mikroreitinvalinnalla ainakin kahteen. Otan vasemmalta kiertävän, ajaudumme noin 5 metriä liikaa sivulle. Notkossa seisoskelee rastimiehiä. "Tää on radiorasti ja eka yhteinen... Missäs muut on??" Aavistukset loisteliaasta sijoituksesta nousevat mieleen. Pidän jalat maassa, ja keskityn edellä menevän paitaan.

3-4 (87-90)
Voipi olla hajonta. Katselen että oikean puoleiselle tielle pitäisi päästä. Lähdemme suoraan, varmaankin oiomme polun kulman, kun ei kiertää jakseta. Lopulta tie tulee vastaan ja menemme risteyksestä suoraan eteenpäin. Hyvä hyvä. Tai ei sittenkään. Vauhti tuntuu aivan liian kovalta. Hei pojaaat... Jatkan kuitenkin perässä. Tästä sitten vasem... MITÄ! Oikealle?!?! Menen paniikkiin. Hidastelen, mutta pysyttelen mukana. Ei hel... Voinko mä olla ainoa, joka olisi menossa tieltä vasemmalle?. Ikuisuudelta tuntuvan ajan yritän paikantaa itseni. Ja löyty! Samaistin tiet/polut ym. väärin, ja luulin, että lähestymme rastia oikean kautta. Eipä hätiä mitiä. Mieleen vaan tuli, että jos tällaisia ajatuskatkoksia ilmenee nyt, niin millaisia ne ovat kisan lopussa... TuMe:n Mukhidinov tulee ohi, ja otan tämän selän. Rastille lopulta sujuvasti.

4-5 (90-101)
Ja eikun tielle. 91:lle menevät ottavat minut mukaansa, mutta huomaan heidän menevän edelliselle rastille, omalle hajonnalleen. Tiellä nupit pistetään taas kaakkoon ja perässä tuleminen ei ole helppoa, mutta jonkunhan sitäkin on tehtävä. Luen yhden ison (ainoan) muodon, ja jätän rastinoton taas muille.

5-6-7-8 (101-208-102-97)
Lyhyet välit. 102:lle mennessä jään poukkoilemaan pienelle kumpareelle. "Ihan hyvin tässäkin olis voinu olla jyrkänne". Otan vuorikiipeilyreitin lopulta rastille ja sen avulla pääsen ihan hyvään asemaan, kun lähdetään taas sotkemaan tiellä. Parman peesissä TV-rastille. Sija on kaiketi 11. Fiilis on enemmän kuin hyvä, sillä tiedän että olen TOP 20:ssä. Ugh!

8-9-10 (97-184-94)
Ja taas tielle. Hapotuspäissäni olen jo lähdössä pitkälle välille oikean kautta. Ymmärrän pienen pohdinnan jälkeen, että tässähän on vielä rastiväli ennen pitkää. Teiden käytön voisi mun puolesta kyllä kieltää viesteissä. Eihän näillä jaksa juosta! Pieni koukku rastille ja harmistus entistä kovempi. Noh, sittenhän mennään tielle ja juostaan yhä enemmän - meinaan sillä pitkällä välillä. Eikun. Pian ymmärsin, että aivojani vaivasi piikkuruinen ajatuskatkos - taas. Luin kahdesti väärää väliä. 184:lle mennessä hokasin, että onhan tässä vielä yksi rastiväli ennen pitkää. Olinkin oikeasti suunnistamassa koodille 94. Suunnistin siis tavallaan kahta väärää rastiväliä ja kuitenkin löydän sen oikean rastin lukematta oikeaa väliä kertaakaan. Taitavaa? Huonosti tai hyvin selitetty, en kisassa jaksanut vaivautua panikoimaan. "Letkalla on tähänkin asti ollut sama hajonta". Rastin koodi löytyi määritteistä, jatkoin tyytyväisenä matkaa 94:lle. Suoraan menevät muuten hävisivät tuolla välillä. Itse kiersin polkua pitkin vasemmalta. Rastilla 94 totesin olevani 4. tai 5. Yhteinen rasti vielä niin hyvinhän tässä menee.

10-11 (94-103)
Sitten tullaan tien yli, jyrkänteen alapuolelta ohi puskan läpi toiselle tielle. Ai me mennään suoraan? Porukkaa tulee vastaan, ovat jääneet yli 10 minuuttia. Tiellä juostessa piristyn tarkistaessani, että matkaa ei ole enää kovinkaan paljoa. Nyt en enää fyysisyydellä putoa. Ei Mukidiinovi eikä kukaan muukaan mua tästä pudot. Vaikka täytyy kyllä myöntää että innokkaasti juoksivat vieläkin. Poistun tieltä sopivasta kohdasta. Ylitetään polku, letkaa oikealla. Suon laidassa Linne yrittää vetää suoraan. Toteaa, että ei kannata. Edessäni kulkee tuntematon paita, itse olen letkan toisena. Wou! Mahdollisesti 10milan toisena!! Tullaan suolle. Ehdimme oikealta tien kautta tulevien eteen polulle. Otan jopa omaa mikroreitinvalintaa. Nyt täytyy painaa! Rastille tullessa katson loppuradan vielä läpi. Alkaa hajonta melko pian. Nyt tämän voi enää ryssiä. Vasemmalta polun kautta rastille ennättää muutamia eteen. Radiomiehet mainitsevat: "Nittiosex".

11-12 (103-104)
Valitsen ehkä huonoja ajolinjoja, mutta kärki näkyy edelleen. Yritän bongata jyrkännettä vasemmalta (rastin 192 ympyrän alla). En löydä, mutta itse rasti tulee lähes kävellen vastaan.

12-13-14 (104-107-57)
Rastilta lähdetään vasemmalle tai oikealle. Otan oikealle menevän letkan ja tuskin karttaa katsomatta suorasti löytyy. Äkkiä muiden perään. Vauhdissa polun pätkä jää huomaamatta, mutta myöhemmin sinne kuitenkin lasketellaan. Avokallioiden kautta rastikivelle. Melkoisen piipussa, voisin sanoa.

14-15-M (200-250-M)
Polulle päästessäni näen edellä pienehkön ryhmän. Siellä on KR, Delta ja Parma ainakin. Ei vaan itse ehdi. Jalka ei nouse kovinkaan kepeästi enää. TV:llä ymmärrän että olen sijalla noin 10. Jaha!? Puskasuolta polulle. TuMe rullaa alamäessä ohi, mutta maalisuoralla ei tule enää ketään. Katselen taulua, 12! Utmärkt! Jättebra!

Kartta Kalelle ja ...!OK!... JESS! Kiitos!

Oma analyysini suorituksesta, näin muutama päivä sen jälkeen, on seuraava: ERINOMAINEN, aivan loistava!! No juu. Jälkikäteen analyysiä tehdessä on huomannut monta koloa, joihin suoritus olisi voinut kosahtaa. Erityisesti kaksi mainitsemaani ajatuksenkatkosta olisivat voineet johtaa megalomaaniseen pummiin ilman letkaa. Eikä kertomallani tavalla "On sillä letkalla ollut tähänkin asti sama hajonta" saisi koskaan ajatella. Väsymys kuitenkin painoi jo mieltä sekä jalkoja... Kuitenkin, muutamia vuosia aloittaneena voin ladata tähän sellaisen kommentin, että tiesin, mitä tein - ihan niin kuin palaverissa käskettiin tekemään. Tietynlainen automaatio viestisuunnistuksen aloittamisesta oli jo selkeytynyt pääkoppaan. Tiesin, että letkan vetäminen saati siitä karkaaminen oli itselleni 99% mahdotonta. Mitään järkyttäviä ennakko-odotuksiakaan (omassa päässä) ei ollut, mikä saattoi tietysti parantaa psyykkistä toimintakykyä. Osasin suunnistaa letkan perässä, osasin suunnistaa tarpeeksi ja jaksoin juosta tarpeeksi. Näin se menee. Jos joku nyt kysäisee peesailusta -> vastaan: kyllä, totta kai peesasin! Olen jo muutamalle sanonut, että peesasin 98% matkasta ja 2% menin samaa reittiä kuin muut, mikä tarkoittaa alku- ja loppuviitoitusta (niiden prosentuaalinen osuus on varmaan vähän isompi kokonaismatkasta). Ja jos tästä nyt vedetään herne nenään, niin sanon, että on se peesaaminenkin taito. Muutenhan kaikki olisivat tulleet teoriassa minuutin sisällä vaihtoon.

Tulevaisuus näyttää valoisalta, ehkä selkeältäkin. Viikonloppuna valmentajakoulutusta, maanantaina jyu:n liikuntapuolen kirjallinen koe, ensi viikolla onkin kolme kisaa, joista kaksi on Jukola-katsastuksia (1. joukkue pitäisi suurin piirtein olla selvillä noiden jälkeen), sitten on Hirvi-Sprinttiä ja lopulta osallistun ensimmäisen kerran kaudella H20 sarjan kilpailuun, kun SM-sprintti käydään Kirkkonummella. Late sanoikin juuri, että olisi aika kova mennä ottamaan kauden ensimmäisestä sarjansa kilpailusta Sm-mitali. Itse olisin tosi tyytyväinen plakettiin. Katsellaan tavoitteita sitten lähempänä. Kuntohan on siis todellisessa tikissä vasta katsastuksissa ennen kesäkuun puoliväliä. Mutta kuten viestisuorituksesta voi päätellä, huippu lähenee (matkaa toki on, sitä en kiistä).

Myöhästyy

10mila-analyysi myöhästynee vuorokaudella tahi kahdella. Katsotaan, milloin väliajat tulevat sivuille. Saadaan sitten oikein kattava selvitys metsässä tapahtuneesta. Kaiken hyvä lisäksi nyt on kiire pusertaa liikunnan lukiodiplomi. Pitää saada se lisäpiste jyu:n pääsykokeisiin!!

Latella on muuten blogi. Jätkä sepustanut oman analyysinsa 10milasta tänne.

Huomiseen tahi ylihuomiseen!