Ylläksen jälkeen fiilis on yleisesti ottaen ollut hyvä. Suurimman osan ajasta olen kyllä viettänyt lepoasennossa. Viikkoon mahtui pari tyhjää päivää, lyhyehköjä karttakävelyjä, lihashuoltoa ym palauttavaa settiä.
Seuraavalla kolmen viikon jaksolla on tarkoitus totuttaa jalkoja rasitukseen niin, että kolmannella viikolla puhdasta juoksua tulee reilu 5h. Erityisesti säärien kuormitusta rytmitän 2+1:llä. Yksinkertainen toimii. Nousujohteisuus säilyy toki koko reeningissä. Tientynlaisena painopisteenä toimii jalkojen lihaskunto, jotta ei tuu seuraavan jakson reenit iha sokkina. Voisi olla nimittäin jalkojen perusvoimajakson paikka tammikuussa.
Vuoden vaihtuessa alkaa siis kolmannen viikon lisäksi myös opiskelut Vierumäellä. Melko intensiivistä settiä ilmeisesti tiedossa, joten ei taida tulla yli 30h viikkoja vähään aikaan. Mutta sittenpähän sen näkee miten keho ja pää reagoivat. Turha stressi kuitenkin pois. Loppujen lopuksi se on tahdosta kiinni, miten sopeutuminen sinne tapahtuu.
maanantai 19. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Nyt saa reenata
3.-10. joulukuuta olin Ylläksellä RR:n hiihtoleirillä. Ensimmäinen ja viimeinen päivä matkustettiin bussilla, joten liikunnalle jäi aikaa yksi ilta ja kuusi päivää (pidetään oletusarvona se, että öisin nukutaan). Lähdin leirille liikunnallisena ihmisenä. Tunsin palaavani urheilijana.
Menomatkasta lähtien pyrin keskittymään leirin laadukkaaseen kokonaisuuteen. Pitkällä tähtäimellä harjoittelu on tuottavinta silloin, kun sen lisäksi ei tee muuta kuin syö ja lepää. Inspiraationa tähän Janne Holmenin sanat "Hyvin harvoin tapaa juoksijoita, jotka todellakin käyttävät riittävässä määrin aikaa lepäämiseen. Harjoitusleirillä useimpien mielessä alkaa jo muutaman viikon kuluttua pyöriä vaihtelunhalu - kiertely kaupoissa ja kaduilla, nähtävyyksien katselu tai mitä tahansa se onkin, kunhan se vain rikkoo harjoittelun, syömisen, nukkumisen ja lepäämisen yksitoikkoisen rytmin. Kuitenkin juuri tämä rutiini tuo lopulta tulokset." (Juoksija 4/2009) Olipa kyseessä juoksija tai suunnistaja. Tai olipa leiri viikon tai viikkojen mittainen, yhtälöön ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta.
Matkapäiväkirja lyhyesti:
La: 21min Kompressiot tuntuu auttavan bussissa. Tauoilla otan mahdollisimman paljon kevyttä liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, vaikka meinaakin tulla kylmä. Illalla sitten perillä. Ei tänne oo nukkumaan tultu -> huoltava iltalenkki ja paikkojen katsastus. Pieni paikka tuo Äkäslompolo.
Su: 5h45min Pertsan PK aamupäivästä. Lunta pohjassa. Voi se leiri näinkin alkaa. Vapaamielisempi PK iltapäivästä. Kevyt hyydähdys ja rasvojen käyttö alkoi. Tuntui hauskalta. Tää on tämmönen perusalotus leirille. Peekoota ja vähän toiminnallista liikkuvuutta. Jos nousujohteisesti ajatellaan, niin tulikohan ekasta päivästä liian raskas?
Ma: 6h15min Meinasin törmätä poroon. Aamulenkillä? Hissuttelut, tunti veekoolla ja hissuttelut. Tai vauhdikkaasta osasta vikat 20' meni MK:lle, kun tuli vedettyä Isomettän nousu ilman sauvoja (luistellen). Kovat jätkäthän vetää sen tasurilla. Mutta ei tässä toisiin verrata. Olen itseeni tyytyväinen. Illasta pidempi PK. Eilisestä pertsasta jäi traumat, joten otin Karhut alle nytkin. En ole käynyt Porvoota idempänä.
Ti: 6h13min Ja aika vaelluksen. Huiputin Kuertunturin. Huipun sentään löysin. Rinteessä olin ihan mökillä. Joskus osannu siinäkin suunnistaa, mutta en tänään - jäätävää. Iltapäivästä palauttava ja linnan juhlat analysoitiin tarkasti. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kiitos heille, joiden ansiosta tämä maa on vielä olemassa! Ja kiitos Antille Pestovinkistä!
Ke: 6h13min Myö ei lähetä! Tai lähettiin sittenkin. Ei haluta olla huonoja ihmisiä. Väsymyksen poistamiseen on aamulenkit tehty. Iha taivaallista. Nyt aamupäivällä uskalsin vääntää perinteistäkin, jopa yli 4h. Illalla taas palauttava ja lihaksiston tukireeni.
To: 7h3min Vaelluspäivä. Kaksi tunturia huiputettiin (lumisateessa), umpihangessa könyttiin, pannutettiin ahkerasti. Tein syntiä. Pahoinpitelin kullannuppuni, Fischerini. Jos toissapäivänä kiitin, niin tänään pyydän anteeksi. Ei kuitenkaan järkyttäviä vaurioita. Mutta kun sukset eivät parane. Yhyhyy, miksi synnyin!
Pe: 6h48min Vika päivä. Ei se Kuerin rinne selkeytynyt tänäänkään. Ei oo todellista. Illalla tuli tehtyä naatiskelu. Ois voinu vetää vaikka Isomettän nousun vassulla ylös. Mut en vetäny. Ruskoja tein kylläkin. Elämän eliksiirit. Tänks H & K!
La: Ylävitoset pullakahveille! Pari leiriä kyllä sitä ennen, mutta nyt jaksan. Reenaan!
Kokonaisuutena leirillä tuli vajaa 39h REENIÄ. Ilta ja kuusi päivää siis. Hiihtovaelluksella ja toisella suunnistusvaelluksella en pysäyttänyt kelloa selkeinä taukohetkinä. Jos niitä nyt haluaa vähennellä, niin tunnit putoaa ehkä noin 37½:een. Jos ennätyksistä haluaa puhua, niin on tämä selkeästi omalla kohdalla semmoinen.
Reilun kuuden tunnin työpäiviä tuli siis tehtyä. Kelpaisi kyllä ammattinakin. Jälkikäteen ajateltuna tukiharjoittelua olisi pitänyt olla enemmän. Luonnollisesti myös vauhteja olisi pitänyt vaihdella monipuolisemmin, mutta tavoite oli mättää ja sen takia juuri sitä tuli tehtyä. Olosuhteet (toinen viikko jalkojen päällä) huomioon ottaen leiri oli harjoituksellisesti erinomainen. Nyt hoidetaan palautuminen kuntoon, jotta kelpaa aloittaa yhä juoksunomaisempi harjoittelu.
Bussimatkan loppupuolella katulamput paljastivat karun ja märän kotopuolen. Määrätietoisena katselin usvaiseen Etelä-Suomeen ja ajatukset siirtyivät tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa puut lehtivät ja kukat kukkivat. Pienessä mielessä mietin. Eiköhä ruveta.
Menomatkasta lähtien pyrin keskittymään leirin laadukkaaseen kokonaisuuteen. Pitkällä tähtäimellä harjoittelu on tuottavinta silloin, kun sen lisäksi ei tee muuta kuin syö ja lepää. Inspiraationa tähän Janne Holmenin sanat "Hyvin harvoin tapaa juoksijoita, jotka todellakin käyttävät riittävässä määrin aikaa lepäämiseen. Harjoitusleirillä useimpien mielessä alkaa jo muutaman viikon kuluttua pyöriä vaihtelunhalu - kiertely kaupoissa ja kaduilla, nähtävyyksien katselu tai mitä tahansa se onkin, kunhan se vain rikkoo harjoittelun, syömisen, nukkumisen ja lepäämisen yksitoikkoisen rytmin. Kuitenkin juuri tämä rutiini tuo lopulta tulokset." (Juoksija 4/2009) Olipa kyseessä juoksija tai suunnistaja. Tai olipa leiri viikon tai viikkojen mittainen, yhtälöön ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta.
Matkapäiväkirja lyhyesti:
La: 21min Kompressiot tuntuu auttavan bussissa. Tauoilla otan mahdollisimman paljon kevyttä liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, vaikka meinaakin tulla kylmä. Illalla sitten perillä. Ei tänne oo nukkumaan tultu -> huoltava iltalenkki ja paikkojen katsastus. Pieni paikka tuo Äkäslompolo.
Su: 5h45min Pertsan PK aamupäivästä. Lunta pohjassa. Voi se leiri näinkin alkaa. Vapaamielisempi PK iltapäivästä. Kevyt hyydähdys ja rasvojen käyttö alkoi. Tuntui hauskalta. Tää on tämmönen perusalotus leirille. Peekoota ja vähän toiminnallista liikkuvuutta. Jos nousujohteisesti ajatellaan, niin tulikohan ekasta päivästä liian raskas?
Ma: 6h15min Meinasin törmätä poroon. Aamulenkillä? Hissuttelut, tunti veekoolla ja hissuttelut. Tai vauhdikkaasta osasta vikat 20' meni MK:lle, kun tuli vedettyä Isomettän nousu ilman sauvoja (luistellen). Kovat jätkäthän vetää sen tasurilla. Mutta ei tässä toisiin verrata. Olen itseeni tyytyväinen. Illasta pidempi PK. Eilisestä pertsasta jäi traumat, joten otin Karhut alle nytkin. En ole käynyt Porvoota idempänä.
Ti: 6h13min Ja aika vaelluksen. Huiputin Kuertunturin. Huipun sentään löysin. Rinteessä olin ihan mökillä. Joskus osannu siinäkin suunnistaa, mutta en tänään - jäätävää. Iltapäivästä palauttava ja linnan juhlat analysoitiin tarkasti. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kiitos heille, joiden ansiosta tämä maa on vielä olemassa! Ja kiitos Antille Pestovinkistä!
Ke: 6h13min Myö ei lähetä! Tai lähettiin sittenkin. Ei haluta olla huonoja ihmisiä. Väsymyksen poistamiseen on aamulenkit tehty. Iha taivaallista. Nyt aamupäivällä uskalsin vääntää perinteistäkin, jopa yli 4h. Illalla taas palauttava ja lihaksiston tukireeni.
To: 7h3min Vaelluspäivä. Kaksi tunturia huiputettiin (lumisateessa), umpihangessa könyttiin, pannutettiin ahkerasti. Tein syntiä. Pahoinpitelin kullannuppuni, Fischerini. Jos toissapäivänä kiitin, niin tänään pyydän anteeksi. Ei kuitenkaan järkyttäviä vaurioita. Mutta kun sukset eivät parane. Yhyhyy, miksi synnyin!
Pe: 6h48min Vika päivä. Ei se Kuerin rinne selkeytynyt tänäänkään. Ei oo todellista. Illalla tuli tehtyä naatiskelu. Ois voinu vetää vaikka Isomettän nousun vassulla ylös. Mut en vetäny. Ruskoja tein kylläkin. Elämän eliksiirit. Tänks H & K!
La: Ylävitoset pullakahveille! Pari leiriä kyllä sitä ennen, mutta nyt jaksan. Reenaan!
Kokonaisuutena leirillä tuli vajaa 39h REENIÄ. Ilta ja kuusi päivää siis. Hiihtovaelluksella ja toisella suunnistusvaelluksella en pysäyttänyt kelloa selkeinä taukohetkinä. Jos niitä nyt haluaa vähennellä, niin tunnit putoaa ehkä noin 37½:een. Jos ennätyksistä haluaa puhua, niin on tämä selkeästi omalla kohdalla semmoinen.
Reilun kuuden tunnin työpäiviä tuli siis tehtyä. Kelpaisi kyllä ammattinakin. Jälkikäteen ajateltuna tukiharjoittelua olisi pitänyt olla enemmän. Luonnollisesti myös vauhteja olisi pitänyt vaihdella monipuolisemmin, mutta tavoite oli mättää ja sen takia juuri sitä tuli tehtyä. Olosuhteet (toinen viikko jalkojen päällä) huomioon ottaen leiri oli harjoituksellisesti erinomainen. Nyt hoidetaan palautuminen kuntoon, jotta kelpaa aloittaa yhä juoksunomaisempi harjoittelu.
Bussimatkan loppupuolella katulamput paljastivat karun ja märän kotopuolen. Määrätietoisena katselin usvaiseen Etelä-Suomeen ja ajatukset siirtyivät tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa puut lehtivät ja kukat kukkivat. Pienessä mielessä mietin. Eiköhä ruveta.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Kotipäivät
Nyt tuntuu hieman kiireiseltä. Parina kotoisana päivänä on tarkoitus ainoastaan palautua ja tehdä kaikki siviilielämän välttämättömyydet kuten syödä, juoda, nukkua...no ne voi lukea palautumiseen. Ehkä siis jotain muutakin. Eilen illalla kävin Leppäsellä hieronnassa. Ei ollu kroppa kuitenkaan niin jumissa, kun voisi kuvitella. Etureisissä teki kyllä kipeetä. Tänään lepopäivä. Huomenna koko päivän matkustus Ylläkselle. Voisin laittaa kompressiot jalkaan.
Käväisin siis Vuokatissa korkean paikan leirillä. Aikaa liikunnalle oli viisi kokonaista päivää ja kaksi puolikasta...taitaa siis tulla yhteensä kuusi. Tunteja tuli loppujen lopuksi melko maltillisesti, vajaa 15, mutta oikeastaan ihan sopivasti. Ei päässyt mättämään hiihtoa mielin määrin, kun ladulle piti ajaa autolla (mikä syy?), eivätkä kelit Vuokatin leveyspiireilläkään olleet vielä ihan sitä parasta, jos hiihtää halusi. Viikon sisälle mahtui yksi kevyt päivä, jonka toteutuspäätös tuli spontaanisti fiiliksellä. Onnistunut päätös ja onnistunut fiilisten tulkinta, kerrankin.
Leirillä oli tarkoituksena siis siirtyä jo vähän jalkojen päälle. Juoksua tuli yhteensä reilu tunti ja suunnistusvaellusta/sauvakävelyä noin 4½h. Samalla haistelin vähän 2013-kotikisojen tunnelmaa. Maastot sekä rinteillä että kankailla ovat eteläsuomalaisen näkökulmasta aivan helmeä. Taisin tehdä päätöksen, että tänne muuten tullaan kisailemaan 2013 ihan suomipaita päällä.
Vuokatissa tuli vastaan jos jonkinlaista maailmanmestaria. Takaisin etelään päin matkatessa tutustuin yhteen tulevaan sellaiseen. Innoittavat keskustelut harjoittelusta Masan kanssa siivittivät yhteiseen päätökseen. Kultaa Sm-sprintistä ensi keväänä, molemmille.
Suunta on löytymässä (eikä se nyt siis kuitenkaan ole sprinttisuunnistus).
Käväisin siis Vuokatissa korkean paikan leirillä. Aikaa liikunnalle oli viisi kokonaista päivää ja kaksi puolikasta...taitaa siis tulla yhteensä kuusi. Tunteja tuli loppujen lopuksi melko maltillisesti, vajaa 15, mutta oikeastaan ihan sopivasti. Ei päässyt mättämään hiihtoa mielin määrin, kun ladulle piti ajaa autolla (mikä syy?), eivätkä kelit Vuokatin leveyspiireilläkään olleet vielä ihan sitä parasta, jos hiihtää halusi. Viikon sisälle mahtui yksi kevyt päivä, jonka toteutuspäätös tuli spontaanisti fiiliksellä. Onnistunut päätös ja onnistunut fiilisten tulkinta, kerrankin.
Leirillä oli tarkoituksena siis siirtyä jo vähän jalkojen päälle. Juoksua tuli yhteensä reilu tunti ja suunnistusvaellusta/sauvakävelyä noin 4½h. Samalla haistelin vähän 2013-kotikisojen tunnelmaa. Maastot sekä rinteillä että kankailla ovat eteläsuomalaisen näkökulmasta aivan helmeä. Taisin tehdä päätöksen, että tänne muuten tullaan kisailemaan 2013 ihan suomipaita päällä.
Vuokatissa tuli vastaan jos jonkinlaista maailmanmestaria. Takaisin etelään päin matkatessa tutustuin yhteen tulevaan sellaiseen. Innoittavat keskustelut harjoittelusta Masan kanssa siivittivät yhteiseen päätökseen. Kultaa Sm-sprintistä ensi keväänä, molemmille.
Suunta on löytymässä (eikä se nyt siis kuitenkaan ole sprinttisuunnistus).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)