torstai 27. kesäkuuta 2019

Kevät ja Jukola vuonna 2009 plus kymmenen

Ei tarjonnut kulkua Medilaser-viestiin - en päässyt viivalle asti. Eikä tarjonnut kulkua Prismoille eikä etenkään Helsinki O-Gamesiin. Jukolasta kotiin tuomisina pettymys ja turvonneeksi leivottu nilkka. Ei siis mennyt ihan puikkoihin tämä kevät.

Nojoo. Jonkun taudin parissa mentiin siis pari viikkoa ja henkilökohtaisten kisojen kohdalla voi huoletta käyttää hellekorttia, jos se tauti nyt ei enää vaikuttanut. Tietty olosuhteet olivat samat kaikille, mutta kai se selitys jostain täytyy silti keksiä..?

Kun vähän aikaa miettii, niin eiköhän se löydy ihan peruskunnosta, se selitys siis - ja ratkaisu. Jäipä se tuloillaan ollut kuntohuippu sitten tautiin tai helteisiin, Jukolan möngerrys utuisessa yössä muistuttanee tässä tapauksessa kuitenkin totuudesta. Siitä, että sitä kuntohuippua oli ehkä turha odottaakin. Jukolan suoritus sisälsi yhden minuutin virheen ja seilailua sinne sun tänne, eli ei ollut taidollisesti mikään katastrofi, mutta fysiikan osalta se oli melko lailla pyöreä nolla. Ja kun suorituskyky on ollut sitä nyt noin kuukauden ajan, ei tarvinne puhua muusta kuin treenin tarpeesta.

Jukola, 4. osuus
Vietin kesäkuun muuten valmennus- ja testausopin työharjoittelujaksolla Pajulahdessa. Hieno paikka, mahtavia tyyppejä! Suosittelen käymään, jos löytyy tarvetta kestävyystestaukselle! Nyt ohjelmassa lauantain SM-keskimatka ja sitä seuraava Jukola-leiri (puhuttiin siitä treenin tarpeesta) Rovaniemellä. Heinäkuu kaiken muuttaa voi!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

10mila 2019

10mila-kooma ja henkinen tyhjiö alkavat väistyä. On taas aika kisaraportin.

Kauden ensimmäinen punakynällä merkattu kilpailu, 10mila, juostiin siis Skånessa viime viikonloppuna. TuMe suunnisti sijalle 18 eli niitä kuuluisia tarinoita ei jäänyt tällä kertaa tuleville sukupolville kerrottaviksi (tämä vähemmän kuuluisa blogiteksti jääköön ainoaksi). Oma suoritus kolmannella, lyhyellä väliosuudella sisälsi pari reitinvalintavirhettä (20-30sek), mutta kun perustekeminen pysyi koko matkan kasassa, kehtasin mennä teltalle heti suorituksen jälkeen pieni hymynkare suupielessä.

Kisaan valmistautumisessa oli tutut kuviot. Pari edeltävää viestikisaa (KYV ja FS-viesti) nousujohteisella suorittamisella antoivat taidolliseen tekemiseen kohtuullisen itseluottamuksen. Fyysisen suorituskyvyn kehitys oli tuntunut keväällä hyvältä ja mahdolliset puutteet tuli tilkittyä hyvällä henkisellä valmistautumisella. Ruotsissa vielä pari valmistavaa treeniä, koneen availut ja kellontarkka kisapäivän aikataulutus - sopii allekirjoittaneelle. Pakka oli siten valmis tutulle ja turvalliselle osuudelle, jonka perusteella jaettiin lopulliset lähtönumerot långa nattenin hevosille.


Sadetta ennustettiin, sadetta toivottiin ja sadetta lopulta saatiin. Tultiin kisapaikalle justiinsa aloituksen kärjen vaihtaessa ja fiilis oli heti tapissa. Yannick hoiti leiviskänsä erinomaisesti, vaikka ilmeisesti hylsynkin mahku oli aika iso. Oli kuulemma vetänyt viimeisen mäen hajonnat rikkinäisellä (tai olemattomalla) kartalla. Karttapussejahan ei ollut saumattu kiinni. Ollaankohan länsinaapurissa tietoisia siitä, mitä paperille käy, kun sitä ulkoiluttaa märällä kelillä metässä reilut 10km ja siinä matkalla käyttää ehkä suossakin muutaman kerran?

Oli miten oli, kisahan jatkui ja Jussi tuntui pitävän toisella osuudella sijoituksen suurin piirtein siinä, missä oli sen Yannickilta saanut. Lopun mäkialueella ero kärkeen kuitenkin venähti hieman yllättäen pari-kolme minuuttia lisää ja sain lähtöpaikan pitkän letkan hänniltä sijalla 31. Letkassa mukana mm. IFK Göteborg ja KooVee, joiden matkassa haluttiin tietysti päästä långalle. Myönnettäköön tässä kohtaa, että saatoin tuntea jännitystason hieman nousevan.

Puomilta lähtö, letkan mukaan ja reitinvalinta ykköselle (B) oli semiselvä. Pohdiskelin polulta poistuttaessa, että pitäisköhän kiertää koko mäki vaan pohjosen kautta, eikä nousta metriäkään liikaa. En nähnyt kenenkään valitsevan sitä reittiä (siinähän ne jengit meni 50m päässä) ja otin suoremman viivan KooVeen ja Haldenin imussa. Letka veti miestä rinteessä liikaa, enkä urien ja kivien keskellä A) havainnut muuria missään  B) tarkkaillut suuntaa tarpeeksi ja ajauduin sivuun optimista. Kaartelin lopulta kiltisti mutta kuitenkin stressaamatta yksikseni lipulle. Väärä reitinvalinta ja huono toteutus maksoivat noin 30sek. Seuraavalla välillä suunta hanskassa ja Denselnin selkä lipulle kiinni. Luulin tosin, että kyseessä oli edellisen osuuden mies. Sen verran verkkainen oli vauhti. Ihan sujuvasti ekalle teeveelle, jossa iso letka oli sen noin puolen minuutin virheen päässä. En tiennyt tai välittänyt tilanteesta.

Rastilla kartta levälleen ja KooVeen Lassila tulee vierelle. Pellot paistoivat kirkkaasti oikealla ja ehdotan niitä hyödyntävää, ilmeisesti noin 20sek optimia hitaampaa reitinvalintaa. Tarkennukseksi kuitenkin: en tiennyt, että reitinvalinta olisi jotain toista hitaampi. Eniweis, vastaus myöntävä -> eikun menox. Joku liittyy vielä välillä remmiin ja ilokseni huomaan sen olevan mr. Hedberg (GMOK). Vetovuorot vaihtelevat, mutta kutoselle putattaessa otan vastuun, jatkan porukan kärjessä ja edelleen toisen teeveen (7. rasti) jälkeenkin samalla tiedostaen, että nyt vissiin tulee hajontaa. KR:n Silvennoinen oli ajellut meitä tossulla kiinni alkuosuuden ja siirtyi ylämäessä ensimmäiseksi. En keksinyt rastinottoon (M) muuta järkevää, kuin että huipun kautta se on mentävä - uskallan kaartaa yksikseni lipulle muutaman pysähdyksen kera. Hauskaa tässä oli se, että todettiin Lassilan kanssa lentokentällä, että meillä taisi olla eri hajonta, mutta tultiin todellisuudessa toisimme vastaan meikäläisen lähtiessa rastilta seuraavalle :D. Otan itsekseni seuraavat hajontarastit sujuvasti ja osun Silvennoisen kanssa samaan aikaan varoitusrastille. Peesissä vaihtoon sijalla 14. ja kartta Edulle, jolla ei näyttänyt olevan kiire. Selvisi, että jäätiin odottamaan öbaut minuutti Kratovin starttia.

Kratov oli pitkällä yöosuudella vakuuttava ja Edu sai nauttia vauhdista koko rahan edestä. Kaksi kärkiletkaa yhdistyivät jossain osuuden puolen välin tienoilla ja lopulta TuMe oli 4. osuuden jälkeen 14 joukkuetta käsittäneen kärkiletkan mukana sijalla 13. Muutama putoaja tuli vähän jäljessä, mutta seuraava varsinainen letka oli vaihdossa 9min perässä ja peli näytti lievästi sanottuna hyvältä. Mitä seuraavaksi tapahtui? IFK Göteborg hyökkäsi ja myö ei pysytty alkuunkaan perässä. Sinänsä lohduttavaa, että ei oikeastaan kukaan muukaan paitsi Ruohola yhden osuuden. Loppuviesti långan jälkeen siis lyhyesti: ei oltu tarpeeksi hyviä, Robbe oli ankkuriosuudelle lähtiessään sijalla 16. isojen pyssyjen (Bergman, Tranchand) kantaman päässä ja joutui antautumaan vähän ennen loppulenkille lähtöä, mutta voitti kuitenkin Denselnin loppukirissä ja toi meitin jengin sijalla 18. maaliin.

----

Oma veto oli siis hyvä ja oon tyytyväinen siihen, että paineesta huolimatta tilanne oli hallinnassa. Olen ehkä ymmärtänyt, että nää kisathan on niitä, minkä takia tätä tekee - antanee hieman näkökulmaa siihen, jos jännittää. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa tää yöviesteissä kilpaileminen! 

Kolmannen osuuden hajontoja oli kolme kappaletta. Mie olin omani nopein ja koko osuudella 15. Käsittääkseni alun hajontalenkki oli itellä hitain ja lopun hajonta välimalli. Aika isot oli hajonnat, mutta tasaantuuhan ne, kun kaikki osuudet juostaan. Saattais se kuitenkin sylettää, että 3. osuudella jää hyvällä sunnistuksella, mutta minuutin hitaammalla hajonnalla ratkaisevasti joukkueesta, jolla lähtee långan veturi höyläämään karkuun.

----

Eka tavoite jäi siis taakse saavuttamattomana. Nyt jatketaan treenin ja yliopisto-opintojen parissa toukokuu ja isketään uudestaan kovaa Jukolan Viestissä aika tarkalleen 46 vuorokauden kuluttua. Saattaa tarjota kulkua Medilaser-viestiinkin reilun 3 viikon päästä, mutta epäilen.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Viesti kevään yössä

Blogitoimituksen kisaraportti, olkaa hyvät.

Ehdin odottamaan Viestiliigan ja kotimaisen kilpailukauden avausta tänä vuonna hieman liikaa. Kroppa kävi viime päivät aika herkällä, mutta selviydyin matkustuksista ynnä muista asioista hengissä ja löysin itseni kisapaikalta ihan juoksukykyisenä vajaa tunti ennen omaa starttia. Tarjolla oli kakkospätkä, aloittajiksi tai ankkureiksi sopimattomien juoksijoiden osuus (taidan puhua omasta puolestani), ja sehän passasi mainiosti.


Jussi toi kartan kärkiletkassa ja pääsin makeasta paikasta omalle osuudelle. K-pisteen jälkeen mäki ylös ja alas, KR2:n Nenonen kiikariin ja rastinotto nausteriin. Saman miehen peesissä kakkosvälin alku. Letkojen mennessä ristiin alkoi tuntua, että tässähän on kivasti sisäkaarre. Häröily 2. rastinotossa ja orastava välikuolema alkukiihdytyksen jälkeen tosin estivät sen hyödyntämisen.

KR:n Airila otti vauhdinpitovastuun tv-rastin jälkeen. Tarkkailin hetken ja totesin, että vauhti oli täysin riittävä. 5-välin tiellä tsekkasin sijainnin peltoon nähden ja hyppäsin vihreään edellä meneviä suoraviivaisemmin. Mäkeen noustessa poikkesin viivasta, mutta pääsin letkaan taas kunnolla mukaan muiden tehdessä pientä mutkaa. Kutosella olin jo selkeämmin kartalla ja vauhti tuntui hieman tasaantuvan.

6-7 tiekierto letkan mukana oli hyvä valinta. Samoin polkuvalinta 7-8 alussa. Rastinotossa en ollut enää hereillä ja siihen tuli tehtyä pienet mutkat. Ysin seutu ja sen jälkeinen vajaan parin kilometrin pätkä oli aika vauhdikasta. Sai laittaa ihteään likoon, eikä se letka siltikään lähestynyt yhtään, päinvastoin. Olin jojossa ja se jojon naru, joka on muuten nykyään aika heikkoa tekoa, alkoi katkeilemaan 12:n ulkokaarteen jälkeen. Hoidin 14. rastinoton itsekseni ja 14-15 välillä näin valoja vain ajoittain. Yleisörastilla löysin pientä toivoa letkan saavuttamisen suhteen, mutta jätin aivot siihen pellolle, tein pienen kaarroksen 17. rastille ja ruman pummin seuraavalla välillä. Arvatkee, oliko kiva tulla vaihtoon.

Esa toi TuMen Viestiliigan avauksessa lopulta sijalle 11., mistä kehtaa kyllä lähteä parantamaan.

Omassa tapauksessa hivenenkin parempi fyysinen suorituskyky olisi todennäköisesti ratkaissut tässä kilpailussa syntyneet ongelmat lipun halkeamisessa, sillä letkaa oli tarjolla. Fysiikan kehittymisen suhteen aika on jokseenkin merkittävä tekijä ja siksi lähitulevaisuuden viestikilpailuihin (FinnSpring ja 10mila) mentäessä panostus on ehdottomasti paremmassa taidollisessa tekemisessä, jotta ei tarvitse miettiä, minne menee, vaikka joku toinen menisikin vähän kovempaa. Tein Kevätyön Viestissä muutaman asian liian huonosti ja siksi seuraavaan viestiin lähdettäessä muistan nämä: 
  • sopiva rutiini kisavalmistautumiseen
  • pääpointit suunnistukseen ja niiden noudattaminen
Tulevana viikonloppuna uusi mahdollisuus onnistua FinnSpring-viestissä. Sinne siis!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

OHO!

TAAS täällä!

Skipataan suurin osa viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen tapahtuneesta ja otetaan vain lyhyt katsaus viimeisen vuoden urheilulliseen sisältöön. Eli, viime kauden merkityksellisten kisojen saldo oli seuraava:

- 10mila 9. sija
- Jukolan Viesti 34. sija (4. osuuden osuusajoissa kymppisakkiin) 
- SM-yö 22. sija

Eikä niistä sen enempää. Tai noh, 10milan 9. sija oli aika siisti juttu :). 

Seuraavaksi lyhyttä pidempi (semilyhyt?) katsaus lähimenneisyyteen. Helmi-maaliskuun vaihteessa TuMe leireili Barbatessa, Espanjan etelärannikolla. Oma ohjelma vajaan kahden viikon leirillä (11 treenipäivää) sisälsi jonkun verran fillarointia ja aika paljon jumppaa auringon alla. Yleisesti ottaen päivässä oli kaksi treeniä, toki kuormitusta rytmitettiin parilla yhdenkin treenileissönin päivällä. Juoksukyvyn ja yösuunnistustaidon kehittämiseksi tuli suunniteltua optimistinen harjoitusohjelma. Suunnitelmassa pysyttiin, leiri oli onnistunut.

Ja kelitkin suosivat. Pyöräilyä ajatellen rannikkoseudulla oli hivenen tuulista, mutta maisemat ihan jees.



Pakollinen kuva auringonlaskusta
Suunnistus toimi pitkähkön kartattoman tauon jälkeen ihan kohtuullisesti. Siis keskimäärin. Vaihteluväli ja keskihajonta rastivälin virhemaginaalissa olivat aika isoja.



Leirin jälkeen maaliskuussa ehdin olemaan pari viikkoa paikoillani Jyväskylässä ja sitten oli aika lähteä avaamaan kevään kisakautta Ruotsiin. Kisaviikonlopun menu oli perinteinen: perjantaina yhteislähtöyökilpailu Nyköpingsnatten (kartta) ja sunnuntaina viestikilpailu Måsenstafetten. Rallattelin kisavauhdilla vain perjantain startin. Melko onnistuneen taidollisen suorituksen myötä sain letkoista hyötyä lähes koko matkan ja tulos olikin lähtökohdat huomioiden ihan mukiinmenevä: sija 26. ja +5.30 Bergmanille, joka justiinsa sattui voittamaan myös Ruotsin yömestikset. 

Muuten viikonloppu tuli siis otettua kevyesti. Sen verran höpöä tekee tuommoset yli 50-minuuttiset ylikovat kauden aloitukset, että oli ihan mukava pysyä sunnuntaina suunnitelmassa ja vain hölkkäillä kartan kanssa vajaa puolituntinen.

                                                     

Sinänsä hauskaa, että satuin osumaan tälle palstalle lähes tarkalleen vuosi viimeisimmän postauksen jälkeen. Ja asetelma kevään kilpailukauteen lähdettäessä on jälleen sama: harjoittelutausta on sellainen, että merkittävää tasonnostoa ei ole tapahtunut ja terveydentila sellainen, että kisakalenteria (sivun vasemmassa laidassa) ei voi buukata täyteen. Hyvän seuran ja viestijoukkueen ollessa ympärillä valinta on siis helppo.

Henkilökohtaiset kisat väistyvät toistaiseksi ja voin olla taas viestimies! :)

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Tanska - väliaika - Ruotsi

Espanjasta kotiuduttiin. Yölennon uni(unettomuus)hiekat karisteltiin silmistä seuraavan viikon aikana ja vajaat pari viikkoa vierähti Jyväskylässä kevätkeleistä nauttien. Sitten matka jatkui kohti Tanskaa.

Tanskan viisipäiväisessä reissussa oli ohjelmassa treeniä sekä viikonlopun Danish Spring, jossa juoksin keskimatkan WRE-kilpailun. Suoritus tyydytti ja fiilis on positiivinen erityisesti sen takia, että fyysisen suorituskyvyn reippaaseen nousuun on aika vahva luotto (oikeastaan se on jo tiedon tasolla). Eikä toisaalta taidollinenkaan suoriutuminen ollut ensimmäisessä kisassa aivan luokatonta, vaikka suunnistusharjoittelu kartan kanssa metsässä on ollut tapani (hehheh) mukaisesti aika vähäistä. Luottamus lipun halkeamiseenkin on siis olemassa.

Nyt Tanskan reissun jälkeen vietän väliaikaa Mäntsälässä ennen torstaina alkavaa TuMen 10mila-leiriä Ruotsissa. Metsässä lienee jonkin verran lunta eli perusvaivaisena sitä saa olla aikasta tarkkana, kuinka paljon jalkojaan käyttää metsän puolella.

Vaikka en voi toistaiseksi sanoa nostaneeni tasoa talven aikana parista vaivasta johtuen, tuntuu siltä, että kevätkautta odottaa innolla ja kevätlaitumille lähdetään pinkomaan jälleen nuorena varsana. Kahtotaan, kuinka kovaa ja pitkälle varsa jaksaa :).

Kevätkauden kisakalenteri täyttyy lähtökohtaisesti viestikisojen kautta. Lukosta löytyy jo ainakin seuraavat startit (Jukolaan asti). Päälle tulee muutama startti erityisesti keskimatka mielessä.

6.4. Kevätyön Viesti
22.4. FinnSpring-viesti
28.-29.4. 10mila
26.5. SM-keskimatka
16.-17.6. Jukolan Viesti

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Espanjaan!

Muutama viikko jäi bloggailussa välistä, mutta elämässä on ollut liikaa tekemistä (lue: olympialaisten seuraaminen), jotta tälle palstalle olisi ollut aikaa. Pääpointit kuluneilta viikoilta:

  • jalat toimivat ja eivät toimi - juoksu kulkee ja ei kulje #trusttheprocess 
  • perusharjoittelua (#hitaudenasialla) on tehty - nyt kone kaipaa tehoja 
  • helmikuun jälkeen tulee maaliskuu #nohashtag

Tämän postauksen ideana on vain oikeastaan ilmoittaa, että lähden TuMen 1,5 viikon leirille Huelvaan .. nyt (pe klo 06.50). Leiri alkaa Andalucia O-Meeting kisaviikonlopulla, jonka tärkein (ts. meikäläiselle ainoa) startti on lauantain keskimatka (WRE). TuMen väen lisäksi vastusta kisassa tarjoaa mm. Sveitsin maajoukkue.

Kisaviikonlopun  jälkeen leireilyä jatketaan seuran porukalla. Ohjelma sisältää tietysti kaikenlaista tekemistä kisavauhtisesta suunnistuksesta vähemmän kisavauhtiseen suunnistukseen. Omat lähtökohdat ovat sen verran spesiaalit, että jo yksi kisavauhtinen treeni on hyvä, toinen plussaa. Tahtoo sanoa sitä, että 100 % sadetta sisältävä sääennuste ei varsinaisesti lämmitä mieltä, sillä nyt jos koskaan auringonvalossa levyttämiselle olisi ollut paikkansa :D.

Tärkeä etappi kevään kisoja kohti mentäessä. Cama!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vkot 2 ja 3 - hiihto pelastaa

Jyväskylä on taas nähty ja koettu. Kyllähän tänne kelpaahan asettua, erityisesti tällaisena talvena.

Tai nyt on kyllä sadellut vettä muutaman päivän ajan...

Vko 2

Ma muutto ja karkkia
Ti veju
Ke juoksu 12min + hiihto + jumppandeerus
To luento
Pe hiihto kovaa
La hiihto hiljempaa + juoksu 10min
Su voima + veju

Opiskelu alkoi siis tämän vuoden osalta torstaina. Se ilo kesti lyhyen hetken, sillä meikäläinen potkaistiin kurssilta pihalle aika nopiaan (kurssi oli täysi, arvatkaa kenellä oli vähiten opintopisteitä). Ensimmäinen ajatus "Oslo, minä tulen takaisin" on vaihtunut toiseen kurssiin.

Vko 3

Ma lepo
Ti sali + veju
Ke hiihto
To juoksu 14min + passiivinen liikkuvuus sängyllä maaten
Pe hiihto "kovempaa kuin koskaan aiemmin tänä talvena"
La veju - "nollakulku"
Su hiihto "hitaampaa kuin ko....."

Viikkojen välillä asiallinen progressio - 6min harjoitusajassa mitattuna. Juoksu ei vielä kule, mutta pieni spoilaus tulevaisuudesta (viikolta 4): nyt se kulkee. Kuten aiemmin tänä vuonna, joka välistä löytyy lihashuoltoa, mielikuvatreeniä ja sen semmoista. Mielikuvissa on vaikea pysyä realistisissa tapahtumissa (ei tahdo riittää se, että kaikki menee täydellisesti), mutta A) ehkä se on osittain sen tarkoitus ja B) ehkä se tästä tasoittuu.

Elämä rullaa ja hiihto maittaa.