tiistai 16. huhtikuuta 2019

Viesti kevään yössä

Blogitoimituksen kisaraportti, olkaa hyvät.

Ehdin odottamaan Viestiliigan ja kotimaisen kilpailukauden avausta tänä vuonna hieman liikaa. Kroppa kävi viime päivät aika herkällä, mutta selviydyin matkustuksista ynnä muista asioista hengissä ja löysin itseni kisapaikalta ihan juoksukykyisenä vajaa tunti ennen omaa starttia. Tarjolla oli kakkospätkä, aloittajiksi tai ankkureiksi sopimattomien juoksijoiden osuus (taidan puhua omasta puolestani), ja sehän passasi mainiosti.


Jussi toi kartan kärkiletkassa ja pääsin makeasta paikasta omalle osuudelle. K-pisteen jälkeen mäki ylös ja alas, KR2:n Nenonen kiikariin ja rastinotto nausteriin. Saman miehen peesissä kakkosvälin alku. Letkojen mennessä ristiin alkoi tuntua, että tässähän on kivasti sisäkaarre. Häröily 2. rastinotossa ja orastava välikuolema alkukiihdytyksen jälkeen tosin estivät sen hyödyntämisen.

KR:n Airila otti vauhdinpitovastuun tv-rastin jälkeen. Tarkkailin hetken ja totesin, että vauhti oli täysin riittävä. 5-välin tiellä tsekkasin sijainnin peltoon nähden ja hyppäsin vihreään edellä meneviä suoraviivaisemmin. Mäkeen noustessa poikkesin viivasta, mutta pääsin letkaan taas kunnolla mukaan muiden tehdessä pientä mutkaa. Kutosella olin jo selkeämmin kartalla ja vauhti tuntui hieman tasaantuvan.

6-7 tiekierto letkan mukana oli hyvä valinta. Samoin polkuvalinta 7-8 alussa. Rastinotossa en ollut enää hereillä ja siihen tuli tehtyä pienet mutkat. Ysin seutu ja sen jälkeinen vajaan parin kilometrin pätkä oli aika vauhdikasta. Sai laittaa ihteään likoon, eikä se letka siltikään lähestynyt yhtään, päinvastoin. Olin jojossa ja se jojon naru, joka on muuten nykyään aika heikkoa tekoa, alkoi katkeilemaan 12:n ulkokaarteen jälkeen. Hoidin 14. rastinoton itsekseni ja 14-15 välillä näin valoja vain ajoittain. Yleisörastilla löysin pientä toivoa letkan saavuttamisen suhteen, mutta jätin aivot siihen pellolle, tein pienen kaarroksen 17. rastille ja ruman pummin seuraavalla välillä. Arvatkee, oliko kiva tulla vaihtoon.

Esa toi TuMen Viestiliigan avauksessa lopulta sijalle 11., mistä kehtaa kyllä lähteä parantamaan.

Omassa tapauksessa hivenenkin parempi fyysinen suorituskyky olisi todennäköisesti ratkaissut tässä kilpailussa syntyneet ongelmat lipun halkeamisessa, sillä letkaa oli tarjolla. Fysiikan kehittymisen suhteen aika on jokseenkin merkittävä tekijä ja siksi lähitulevaisuuden viestikilpailuihin (FinnSpring ja 10mila) mentäessä panostus on ehdottomasti paremmassa taidollisessa tekemisessä, jotta ei tarvitse miettiä, minne menee, vaikka joku toinen menisikin vähän kovempaa. Tein Kevätyön Viestissä muutaman asian liian huonosti ja siksi seuraavaan viestiin lähdettäessä muistan nämä: 
  • sopiva rutiini kisavalmistautumiseen
  • pääpointit suunnistukseen ja niiden noudattaminen
Tulevana viikonloppuna uusi mahdollisuus onnistua FinnSpring-viestissä. Sinne siis!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

OHO!

TAAS täällä!

Skipataan suurin osa viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen tapahtuneesta ja otetaan vain lyhyt katsaus viimeisen vuoden urheilulliseen sisältöön. Eli, viime kauden merkityksellisten kisojen saldo oli seuraava:

- 10mila 9. sija
- Jukolan Viesti 34. sija (4. osuuden osuusajoissa kymppisakkiin) 
- SM-yö 22. sija

Eikä niistä sen enempää. Tai noh, 10milan 9. sija oli aika siisti juttu :). 

Seuraavaksi lyhyttä pidempi (semilyhyt?) katsaus lähimenneisyyteen. Helmi-maaliskuun vaihteessa TuMe leireili Barbatessa, Espanjan etelärannikolla. Oma ohjelma vajaan kahden viikon leirillä (11 treenipäivää) sisälsi jonkun verran fillarointia ja aika paljon jumppaa auringon alla. Yleisesti ottaen päivässä oli kaksi treeniä, toki kuormitusta rytmitettiin parilla yhdenkin treenileissönin päivällä. Juoksukyvyn ja yösuunnistustaidon kehittämiseksi tuli suunniteltua optimistinen harjoitusohjelma. Suunnitelmassa pysyttiin, leiri oli onnistunut.

Ja kelitkin suosivat. Pyöräilyä ajatellen rannikkoseudulla oli hivenen tuulista, mutta maisemat ihan jees.



Pakollinen kuva auringonlaskusta
Suunnistus toimi pitkähkön kartattoman tauon jälkeen ihan kohtuullisesti. Siis keskimäärin. Vaihteluväli ja keskihajonta rastivälin virhemaginaalissa olivat aika isoja.



Leirin jälkeen maaliskuussa ehdin olemaan pari viikkoa paikoillani Jyväskylässä ja sitten oli aika lähteä avaamaan kevään kisakautta Ruotsiin. Kisaviikonlopun menu oli perinteinen: perjantaina yhteislähtöyökilpailu Nyköpingsnatten (kartta) ja sunnuntaina viestikilpailu Måsenstafetten. Rallattelin kisavauhdilla vain perjantain startin. Melko onnistuneen taidollisen suorituksen myötä sain letkoista hyötyä lähes koko matkan ja tulos olikin lähtökohdat huomioiden ihan mukiinmenevä: sija 26. ja +5.30 Bergmanille, joka justiinsa sattui voittamaan myös Ruotsin yömestikset. 

Muuten viikonloppu tuli siis otettua kevyesti. Sen verran höpöä tekee tuommoset yli 50-minuuttiset ylikovat kauden aloitukset, että oli ihan mukava pysyä sunnuntaina suunnitelmassa ja vain hölkkäillä kartan kanssa vajaa puolituntinen.

                                                     

Sinänsä hauskaa, että satuin osumaan tälle palstalle lähes tarkalleen vuosi viimeisimmän postauksen jälkeen. Ja asetelma kevään kilpailukauteen lähdettäessä on jälleen sama: harjoittelutausta on sellainen, että merkittävää tasonnostoa ei ole tapahtunut ja terveydentila sellainen, että kisakalenteria (sivun vasemmassa laidassa) ei voi buukata täyteen. Hyvän seuran ja viestijoukkueen ollessa ympärillä valinta on siis helppo.

Henkilökohtaiset kisat väistyvät toistaiseksi ja voin olla taas viestimies! :)

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Tanska - väliaika - Ruotsi

Espanjasta kotiuduttiin. Yölennon uni(unettomuus)hiekat karisteltiin silmistä seuraavan viikon aikana ja vajaat pari viikkoa vierähti Jyväskylässä kevätkeleistä nauttien. Sitten matka jatkui kohti Tanskaa.

Tanskan viisipäiväisessä reissussa oli ohjelmassa treeniä sekä viikonlopun Danish Spring, jossa juoksin keskimatkan WRE-kilpailun. Suoritus tyydytti ja fiilis on positiivinen erityisesti sen takia, että fyysisen suorituskyvyn reippaaseen nousuun on aika vahva luotto (oikeastaan se on jo tiedon tasolla). Eikä toisaalta taidollinenkaan suoriutuminen ollut ensimmäisessä kisassa aivan luokatonta, vaikka suunnistusharjoittelu kartan kanssa metsässä on ollut tapani (hehheh) mukaisesti aika vähäistä. Luottamus lipun halkeamiseenkin on siis olemassa.

Nyt Tanskan reissun jälkeen vietän väliaikaa Mäntsälässä ennen torstaina alkavaa TuMen 10mila-leiriä Ruotsissa. Metsässä lienee jonkin verran lunta eli perusvaivaisena sitä saa olla aikasta tarkkana, kuinka paljon jalkojaan käyttää metsän puolella.

Vaikka en voi toistaiseksi sanoa nostaneeni tasoa talven aikana parista vaivasta johtuen, tuntuu siltä, että kevätkautta odottaa innolla ja kevätlaitumille lähdetään pinkomaan jälleen nuorena varsana. Kahtotaan, kuinka kovaa ja pitkälle varsa jaksaa :).

Kevätkauden kisakalenteri täyttyy lähtökohtaisesti viestikisojen kautta. Lukosta löytyy jo ainakin seuraavat startit (Jukolaan asti). Päälle tulee muutama startti erityisesti keskimatka mielessä.

6.4. Kevätyön Viesti
22.4. FinnSpring-viesti
28.-29.4. 10mila
26.5. SM-keskimatka
16.-17.6. Jukolan Viesti

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Espanjaan!

Muutama viikko jäi bloggailussa välistä, mutta elämässä on ollut liikaa tekemistä (lue: olympialaisten seuraaminen), jotta tälle palstalle olisi ollut aikaa. Pääpointit kuluneilta viikoilta:

  • jalat toimivat ja eivät toimi - juoksu kulkee ja ei kulje #trusttheprocess 
  • perusharjoittelua (#hitaudenasialla) on tehty - nyt kone kaipaa tehoja 
  • helmikuun jälkeen tulee maaliskuu #nohashtag

Tämän postauksen ideana on vain oikeastaan ilmoittaa, että lähden TuMen 1,5 viikon leirille Huelvaan .. nyt (pe klo 06.50). Leiri alkaa Andalucia O-Meeting kisaviikonlopulla, jonka tärkein (ts. meikäläiselle ainoa) startti on lauantain keskimatka (WRE). TuMen väen lisäksi vastusta kisassa tarjoaa mm. Sveitsin maajoukkue.

Kisaviikonlopun  jälkeen leireilyä jatketaan seuran porukalla. Ohjelma sisältää tietysti kaikenlaista tekemistä kisavauhtisesta suunnistuksesta vähemmän kisavauhtiseen suunnistukseen. Omat lähtökohdat ovat sen verran spesiaalit, että jo yksi kisavauhtinen treeni on hyvä, toinen plussaa. Tahtoo sanoa sitä, että 100 % sadetta sisältävä sääennuste ei varsinaisesti lämmitä mieltä, sillä nyt jos koskaan auringonvalossa levyttämiselle olisi ollut paikkansa :D.

Tärkeä etappi kevään kisoja kohti mentäessä. Cama!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vkot 2 ja 3 - hiihto pelastaa

Jyväskylä on taas nähty ja koettu. Kyllähän tänne kelpaahan asettua, erityisesti tällaisena talvena.

Tai nyt on kyllä sadellut vettä muutaman päivän ajan...

Vko 2

Ma muutto ja karkkia
Ti veju
Ke juoksu 12min + hiihto + jumppandeerus
To luento
Pe hiihto kovaa
La hiihto hiljempaa + juoksu 10min
Su voima + veju

Opiskelu alkoi siis tämän vuoden osalta torstaina. Se ilo kesti lyhyen hetken, sillä meikäläinen potkaistiin kurssilta pihalle aika nopiaan (kurssi oli täysi, arvatkaa kenellä oli vähiten opintopisteitä). Ensimmäinen ajatus "Oslo, minä tulen takaisin" on vaihtunut toiseen kurssiin.

Vko 3

Ma lepo
Ti sali + veju
Ke hiihto
To juoksu 14min + passiivinen liikkuvuus sängyllä maaten
Pe hiihto "kovempaa kuin koskaan aiemmin tänä talvena"
La veju - "nollakulku"
Su hiihto "hitaampaa kuin ko....."

Viikkojen välillä asiallinen progressio - 6min harjoitusajassa mitattuna. Juoksu ei vielä kule, mutta pieni spoilaus tulevaisuudesta (viikolta 4): nyt se kulkee. Kuten aiemmin tänä vuonna, joka välistä löytyy lihashuoltoa, mielikuvatreeniä ja sen semmoista. Mielikuvissa on vaikea pysyä realistisissa tapahtumissa (ei tahdo riittää se, että kaikki menee täydellisesti), mutta A) ehkä se on osittain sen tarkoitus ja B) ehkä se tästä tasoittuu.

Elämä rullaa ja hiihto maittaa.

torstai 11. tammikuuta 2018

Vko 1 - pehmeältä pohjalta ei ole helppo ponnistaa

Vuosi 2018 alkoi automatkalla Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Hollolaa. Joku pentele oli mennyt varaamaan Saksa-Belgia-Hollanti (Sylvester 5 days, kartat domassa) reissun myöhäisen paluulennon Düsseldorfista Helsinkiin siinä toivossa, että ilotulitteet näkyisivät hieman erilaisesta perspektiivistä. Kuulin huhua, että ei näkyny.

Vaihtuipa se vuosi kuitenkin, mikä vahvistaa käsitystäni siitä, että rahan ampuminen savuna (tai ilotulitteena) ilmaan ei ole välttämätöntä, jotta tämä paljon juhlittu prosessi saavuttaisi jokavuotisen maalinsa.

Alkuvuosi meni näin:

Ma lunssa + ps4
Ti pöhnä + ps4
Ke voima + veju
To hiihto
Pe karttavaellus
La lepo + kakkua
Su 5min juoksut + voima

Huoltoa, jumppaa ja mielikuvaa joka väliin.

Joskus aiemmin mainittua kisakalenteria on muokattu: ensimmäinen skabaleissöni on AOM WRE-keskari 3.3. Näyttää aika nopeelta maastolta. Kelpaa.

Mahtia vuotta! Olkoon se parempi, kaikille :)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kauteen 2017-2018

Siitä viikoittaisesta blogipäivittelystä ei tullut kyllä yhtään mitään :D.

Uusi treenikausi kokonaisvaltaista kehittymistä ja vuoden 2018 kisoja kohti rullaa nyt neljättä viikkoaan. Nälkää riittää ja tunnelma on hyvä. Pari vaivaa (asiaankuuluvina tai ei) häiritsevät tekemistä vähintään ajatustasolla, mutta oikeilla valinnoilla homman pitäisi selkeytyä. Ainakin oppii taas lisää oman kropan limiiteistä.

Poikkeuksellisen lepopainotteisen ylimenokauden jälkeen harjoitteluun tottuminen näyttää vievän kehomieleltä jonkin verran aikaa ja muutamat ensimmäiset viikot onkin otettu aika iisisti. Himmailu on ollut sinänsä haaste, sillä kolme ensimmäistä viikkoa sisälsivät kaksi intensiivistä suunnistuksen täyteistä viikonloppua (ClubMatch ja Jukola Camp) ja sitä myöten useamman matkapäivän, kun majapaikka sijaitsee Oslossa. Olen pyrkinyt muistuttamaan itseäni siitä, että mihinkään ei ole kiire - viime kauteen verrattuna tässä ollaan kuitenkin pari kuukautta aikaisemmin liikkeellä.

ClubMatch
Vuosi sitten todettiin koutsin kanssa, että en ole rintteri, eikä distanssimatkoilla vaadittava kestävyys ole luettavissa vahvuudekseni. Viime kevään kisakalenteria selattaessa punakynä piirsi siis viivoja viestikisojen ja keskimatkojen alle. Liian pitkät (tai lyhyet) otatukset se jätti huomiotta. Tulevaa kautta suunnitellessa punakynän on helppo tukeutua samaan ajatusmaailmaan. En ole enkä tule olemaan rinttimies, enkä edelleenkään omaa riittävää kestävyyttä pitkälle matkalle ('riittävä' olkoon tässä kohtaa suhteellinen käsite). Lisäksi isoimmat seuraviestit ovat itselle ja sattumalta myös minua tukevalle seuralle merkittäviä. #viestikulttuuri

Seuraavassa joitakin kauden teemoja:

Keskimatkaan panostaminen näkyy siis tietysti jo punaviivojen käyttäytymisestä kilpailukalenterissa, mutta täytyyhän sen olla selvä kilpailujen ulkopuolellakin. "Keskimielisyyden" tai "keskismin" on tultava uniin.
* Suunnistustekniikka muuttuu "keskimmäisiä reitinvalintoja" suosivaksi, ts. viivalla pysymiseksi (tai sen yrittämiseksi).
* Autoillessa pyrin ajamaan keskellä tietä ja vastaantuleville autoilijoille vilkutan iloisesti, keskarilla tietenkin.
* Politiikka-aihe täytyy skipata.
* Keskioluen ottamista ruokajuomaksi olen harkinnut, mutta toistaiseksi olen hieman epäluuloinen. Oikeastiko kaikki kortit täytyy käyttää?
* Yleisesti ottaen sitä vois yrittää olla vaan mahdollisimman välimalli jätkä.


WRE-kisoja tulen keräämään talven aikana muutaman, jotta saisi tehdä kevään hyvät suoritukset isoissa kisoissa ja jotta en lähtisi SM-kisan karsinnan ensimmäisenä enää koskaan. Kalenteri (vaihda vuosi 2018) näyttää kisoja seuraavasti:
* 27.1. IV Trofeo Máximus
* 3.2. Meeting de Orientação Dão Lafões
* 3.3. Andalucia O Meeting
* 24.3. Danish Spring Middle
Kovasti vakuuttelin Portugal O Meetingin (11.2.) järjestäjille, että tulen paikalle, jos WRE-kisa on keskimatka, mutta eivät näköjään muuttaneet järjestelyjä ja aikovat pitää kisan distanssimatkana. Pentele. Danish Springin pitkälle matkalle starttaan, jos on tarve ja jos olen terve.

Harjoittelussa tapahtuvia asioita voi lukea rivien välistä yläpuoleltakin, mutta kerrotaan nyt vaikka niin, että
* Loppuvuosi 2017 menee kuntoutuessa, voimaominaisuuksia kehittäessä ja juoksuun totutellessa.
* Alkuvuosi 2018 sisältää määrää, toivottavasti hiihtäen
* Kevät mennään vähillä kipulääkkeillä
* Suunnistustaidon ajattelin opetella kunnolla. Tahtoo sanoa sitä, että talvi sisältää aiempaa enemmän mentaali- ja kuivaharjoittelua, koska merkittävään suunnistusharjoittelun määrään keho ei pysty. WRE-kisat toimivat mittareina taidollisen, ei fyysisen, suorituskyvyn kehityksessä. Fyysisesti olen kunnossa vasta veteraanisarjoissa. Siihen ei mittareita tarvita.

Hyvä suunnitelma, sanoisin. Nyt: hanaa!