tiistai 27. maaliskuuta 2018

Tanska - väliaika - Ruotsi

Espanjasta kotiuduttiin. Yölennon uni(unettomuus)hiekat karisteltiin silmistä seuraavan viikon aikana ja vajaat pari viikkoa vierähti Jyväskylässä kevätkeleistä nauttien. Sitten matka jatkui kohti Tanskaa.

Tanskan viisipäiväisessä reissussa oli ohjelmassa treeniä sekä viikonlopun Danish Spring, jossa juoksin keskimatkan WRE-kilpailun. Suoritus tyydytti ja fiilis on positiivinen erityisesti sen takia, että fyysisen suorituskyvyn reippaaseen nousuun on aika vahva luotto (oikeastaan se on jo tiedon tasolla). Eikä toisaalta taidollinenkaan suoriutuminen ollut ensimmäisessä kisassa aivan luokatonta, vaikka suunnistusharjoittelu kartan kanssa metsässä on ollut tapani (hehheh) mukaisesti aika vähäistä. Luottamus lipun halkeamiseenkin on siis olemassa.

Nyt Tanskan reissun jälkeen vietän väliaikaa Mäntsälässä ennen torstaina alkavaa TuMen 10mila-leiriä Ruotsissa. Metsässä lienee jonkin verran lunta eli perusvaivaisena sitä saa olla aikasta tarkkana, kuinka paljon jalkojaan käyttää metsän puolella.

Vaikka en voi toistaiseksi sanoa nostaneeni tasoa talven aikana parista vaivasta johtuen, tuntuu siltä, että kevätkautta odottaa innolla ja kevätlaitumille lähdetään pinkomaan jälleen nuorena varsana. Kahtotaan, kuinka kovaa ja pitkälle varsa jaksaa :).

Kevätkauden kisakalenteri täyttyy lähtökohtaisesti viestikisojen kautta. Lukosta löytyy jo ainakin seuraavat startit (Jukolaan asti). Päälle tulee muutama startti erityisesti keskimatka mielessä.

6.4. Kevätyön Viesti
22.4. FinnSpring-viesti
28.-29.4. 10mila
26.5. SM-keskimatka
16.-17.6. Jukolan Viesti

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Espanjaan!

Muutama viikko jäi bloggailussa välistä, mutta elämässä on ollut liikaa tekemistä (lue: olympialaisten seuraaminen), jotta tälle palstalle olisi ollut aikaa. Pääpointit kuluneilta viikoilta:

  • jalat toimivat ja eivät toimi - juoksu kulkee ja ei kulje #trusttheprocess 
  • perusharjoittelua (#hitaudenasialla) on tehty - nyt kone kaipaa tehoja 
  • helmikuun jälkeen tulee maaliskuu #nohashtag

Tämän postauksen ideana on vain oikeastaan ilmoittaa, että lähden TuMen 1,5 viikon leirille Huelvaan .. nyt (pe klo 06.50). Leiri alkaa Andalucia O-Meeting kisaviikonlopulla, jonka tärkein (ts. meikäläiselle ainoa) startti on lauantain keskimatka (WRE). TuMen väen lisäksi vastusta kisassa tarjoaa mm. Sveitsin maajoukkue.

Kisaviikonlopun  jälkeen leireilyä jatketaan seuran porukalla. Ohjelma sisältää tietysti kaikenlaista tekemistä kisavauhtisesta suunnistuksesta vähemmän kisavauhtiseen suunnistukseen. Omat lähtökohdat ovat sen verran spesiaalit, että jo yksi kisavauhtinen treeni on hyvä, toinen plussaa. Tahtoo sanoa sitä, että 100 % sadetta sisältävä sääennuste ei varsinaisesti lämmitä mieltä, sillä nyt jos koskaan auringonvalossa levyttämiselle olisi ollut paikkansa :D.

Tärkeä etappi kevään kisoja kohti mentäessä. Cama!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Vkot 2 ja 3 - hiihto pelastaa

Jyväskylä on taas nähty ja koettu. Kyllähän tänne kelpaahan asettua, erityisesti tällaisena talvena.

Tai nyt on kyllä sadellut vettä muutaman päivän ajan...

Vko 2

Ma muutto ja karkkia
Ti veju
Ke juoksu 12min + hiihto + jumppandeerus
To luento
Pe hiihto kovaa
La hiihto hiljempaa + juoksu 10min
Su voima + veju

Opiskelu alkoi siis tämän vuoden osalta torstaina. Se ilo kesti lyhyen hetken, sillä meikäläinen potkaistiin kurssilta pihalle aika nopiaan (kurssi oli täysi, arvatkaa kenellä oli vähiten opintopisteitä). Ensimmäinen ajatus "Oslo, minä tulen takaisin" on vaihtunut toiseen kurssiin.

Vko 3

Ma lepo
Ti sali + veju
Ke hiihto
To juoksu 14min + passiivinen liikkuvuus sängyllä maaten
Pe hiihto "kovempaa kuin koskaan aiemmin tänä talvena"
La veju - "nollakulku"
Su hiihto "hitaampaa kuin ko....."

Viikkojen välillä asiallinen progressio - 6min harjoitusajassa mitattuna. Juoksu ei vielä kule, mutta pieni spoilaus tulevaisuudesta (viikolta 4): nyt se kulkee. Kuten aiemmin tänä vuonna, joka välistä löytyy lihashuoltoa, mielikuvatreeniä ja sen semmoista. Mielikuvissa on vaikea pysyä realistisissa tapahtumissa (ei tahdo riittää se, että kaikki menee täydellisesti), mutta A) ehkä se on osittain sen tarkoitus ja B) ehkä se tästä tasoittuu.

Elämä rullaa ja hiihto maittaa.

torstai 11. tammikuuta 2018

Vko 1 - pehmeältä pohjalta ei ole helppo ponnistaa

Vuosi 2018 alkoi automatkalla Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Hollolaa. Joku pentele oli mennyt varaamaan Saksa-Belgia-Hollanti (Sylvester 5 days, kartat domassa) reissun myöhäisen paluulennon Düsseldorfista Helsinkiin siinä toivossa, että ilotulitteet näkyisivät hieman erilaisesta perspektiivistä. Kuulin huhua, että ei näkyny.

Vaihtuipa se vuosi kuitenkin, mikä vahvistaa käsitystäni siitä, että rahan ampuminen savuna (tai ilotulitteena) ilmaan ei ole välttämätöntä, jotta tämä paljon juhlittu prosessi saavuttaisi jokavuotisen maalinsa.

Alkuvuosi meni näin:

Ma lunssa + ps4
Ti pöhnä + ps4
Ke voima + veju
To hiihto
Pe karttavaellus
La lepo + kakkua
Su 5min juoksut + voima

Huoltoa, jumppaa ja mielikuvaa joka väliin.

Joskus aiemmin mainittua kisakalenteria on muokattu: ensimmäinen skabaleissöni on AOM WRE-keskari 3.3. Näyttää aika nopeelta maastolta. Kelpaa.

Mahtia vuotta! Olkoon se parempi, kaikille :)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kauteen 2017-2018

Siitä viikoittaisesta blogipäivittelystä ei tullut kyllä yhtään mitään :D.

Uusi treenikausi kokonaisvaltaista kehittymistä ja vuoden 2018 kisoja kohti rullaa nyt neljättä viikkoaan. Nälkää riittää ja tunnelma on hyvä. Pari vaivaa (asiaankuuluvina tai ei) häiritsevät tekemistä vähintään ajatustasolla, mutta oikeilla valinnoilla homman pitäisi selkeytyä. Ainakin oppii taas lisää oman kropan limiiteistä.

Poikkeuksellisen lepopainotteisen ylimenokauden jälkeen harjoitteluun tottuminen näyttää vievän kehomieleltä jonkin verran aikaa ja muutamat ensimmäiset viikot onkin otettu aika iisisti. Himmailu on ollut sinänsä haaste, sillä kolme ensimmäistä viikkoa sisälsivät kaksi intensiivistä suunnistuksen täyteistä viikonloppua (ClubMatch ja Jukola Camp) ja sitä myöten useamman matkapäivän, kun majapaikka sijaitsee Oslossa. Olen pyrkinyt muistuttamaan itseäni siitä, että mihinkään ei ole kiire - viime kauteen verrattuna tässä ollaan kuitenkin pari kuukautta aikaisemmin liikkeellä.

ClubMatch
Vuosi sitten todettiin koutsin kanssa, että en ole rintteri, eikä distanssimatkoilla vaadittava kestävyys ole luettavissa vahvuudekseni. Viime kevään kisakalenteria selattaessa punakynä piirsi siis viivoja viestikisojen ja keskimatkojen alle. Liian pitkät (tai lyhyet) otatukset se jätti huomiotta. Tulevaa kautta suunnitellessa punakynän on helppo tukeutua samaan ajatusmaailmaan. En ole enkä tule olemaan rinttimies, enkä edelleenkään omaa riittävää kestävyyttä pitkälle matkalle ('riittävä' olkoon tässä kohtaa suhteellinen käsite). Lisäksi isoimmat seuraviestit ovat itselle ja sattumalta myös minua tukevalle seuralle merkittäviä. #viestikulttuuri

Seuraavassa joitakin kauden teemoja:

Keskimatkaan panostaminen näkyy siis tietysti jo punaviivojen käyttäytymisestä kilpailukalenterissa, mutta täytyyhän sen olla selvä kilpailujen ulkopuolellakin. "Keskimielisyyden" tai "keskismin" on tultava uniin.
* Suunnistustekniikka muuttuu "keskimmäisiä reitinvalintoja" suosivaksi, ts. viivalla pysymiseksi (tai sen yrittämiseksi).
* Autoillessa pyrin ajamaan keskellä tietä ja vastaantuleville autoilijoille vilkutan iloisesti, keskarilla tietenkin.
* Politiikka-aihe täytyy skipata.
* Keskioluen ottamista ruokajuomaksi olen harkinnut, mutta toistaiseksi olen hieman epäluuloinen. Oikeastiko kaikki kortit täytyy käyttää?
* Yleisesti ottaen sitä vois yrittää olla vaan mahdollisimman välimalli jätkä.


WRE-kisoja tulen keräämään talven aikana muutaman, jotta saisi tehdä kevään hyvät suoritukset isoissa kisoissa ja jotta en lähtisi SM-kisan karsinnan ensimmäisenä enää koskaan. Kalenteri (vaihda vuosi 2018) näyttää kisoja seuraavasti:
* 27.1. IV Trofeo Máximus
* 3.2. Meeting de Orientação Dão Lafões
* 3.3. Andalucia O Meeting
* 24.3. Danish Spring Middle
Kovasti vakuuttelin Portugal O Meetingin (11.2.) järjestäjille, että tulen paikalle, jos WRE-kisa on keskimatka, mutta eivät näköjään muuttaneet järjestelyjä ja aikovat pitää kisan distanssimatkana. Pentele. Danish Springin pitkälle matkalle starttaan, jos on tarve ja jos olen terve.

Harjoittelussa tapahtuvia asioita voi lukea rivien välistä yläpuoleltakin, mutta kerrotaan nyt vaikka niin, että
* Loppuvuosi 2017 menee kuntoutuessa, voimaominaisuuksia kehittäessä ja juoksuun totutellessa.
* Alkuvuosi 2018 sisältää määrää, toivottavasti hiihtäen
* Kevät mennään vähillä kipulääkkeillä
* Suunnistustaidon ajattelin opetella kunnolla. Tahtoo sanoa sitä, että talvi sisältää aiempaa enemmän mentaali- ja kuivaharjoittelua, koska merkittävään suunnistusharjoittelun määrään keho ei pysty. WRE-kisat toimivat mittareina taidollisen, ei fyysisen, suorituskyvyn kehityksessä. Fyysisesti olen kunnossa vasta veteraanisarjoissa. Siihen ei mittareita tarvita.

Hyvä suunnitelma, sanoisin. Nyt: hanaa!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Urheilija ei tervettä päivää näe.

Eikä yösuunnistaja. Yösuunnistajalle on olemassa vain yö.

--- --- --- --- ---

SM-viestin jälkeen alkanut sairastelu kesti pari viikkoa eli viime viikon alkuun, mikä tarkoitti sitä, että viikonlopun Jukola-leiri oli vaarassa jäädä välistä. Terveystilanne tuntui kuitenkin olevan torstaina hyvä ja leirille saattoi lähteä. Syksyn tapauksista oppineena tein kuitenkin päätöksen jättää kovat treenit välistä, jotta tauti ei potkaisisi enää kolmatta kertaa takaisin - sairaspäivien määrä viimeisen seitsemän viikon ajalta oli pauttiarallaa 30.

Jukola leiri nro 1 onnistui uuden valmennuspäällikön J Tainin vetämänä hyvin. Taidolliseen tekemiseen tuli uusia virikkeitä ja suunnistus maittoi. Pysyin myös poissa sairaiden kirjoista ja tuntemukset kaikin puolin menivät parempaan suuntaan. Viime kuukausina kiusanneet akilleksetkin olivat Hollolan suppamaastoihin jokseenkin tyytyväisiä ja jatko vaikuttaa hyvältä, vaikka tarkkana täytyy olla. Leirin kartat domassa.

Jatko vaikuttaa urheilun puolesta muutenkin hyvältä, sillä sopparit on kirjoitettu ja matka TuMen kanssa jatkuu ensi kaudella. Tummaa keulaan!

--- --- --- --- ---

Nyt on lokakuu, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelujen puolella aletaan kiihdyttää tahtia. Raportteja, ryhmätöitä, ja luettavaa riittää. Lisäksi ensimmäinen tenttikin taitaa olla heti marraskuun alussa. Elo kuitenkin maittaa. Mikäpäs täällä turskan palvojien maassa ollessa. 

Ja NSSS tai norjalaisittain NIH on hyvä korkeakoulu. Se selviää myös tästä uutisesta. "In the name of science..."

torstai 21. syyskuuta 2017

#offseason

SM-yön karsinta on huomenna ja yllä lukee #offseason. Mitä ihmettä?

--- --- --- --- ---

Viime viikonlopun SM-viesti (kartta) meni sekä itseltä että joukkueelta melko lailla vihkoon.

Oma fyysinen vire oli pieni arvoitus SM-pitkää seuranneen korkean kuumeen jäljiltä, mutta viimeiset päivät ennen kisaa sekä lopulta alkuverryttely antoivat viitteitä ihan hyvästä suorituskyvystä. Henkinen puoli kuitenkin petti - joukkueen heikko alku ja toisaalta oman kisavalmistautumisen epätäydellisyydet tervehtymisestä huolimatta veivät fokuksen vääriin asioihin ja 3. osuus käynnistyi omalta osalta aika negatiivisissa merkeissä.

Heti K-pisteeltä vedin omaan suunnitelmaan nähden luvattoman paljon vinoon. Kun lopulta selviydyin ensimmäiselle rastille, en katsonut stressin keskellä koodia tarkasti ja muistelin vielä vartti tämän jälkeen, olinkohan tullut leimanneeksi väärällä rastilla. Siinä 1. rastia kelaillessa kolmoselle heilahti noin 1,5min kupru, enkä oikeastaan koskaan saanut hyvää fiilistä ja taisteluasennetta sen jälkeen päälle - eli koko kisan aikana. Pitkällä välillä sain sopivasti HiKi:n Liukkosen selkää näkyviin ja puolessa välissä tiellä juostessa HS:n Heinaro hyppäsi metsän puolelta veturiksi. Positiivisia tuntemuksia tuli kyllä siitä, että pysyin yllättävän hyvin Eikan peesissä. Meinasin jo kysäistä, että ollaanko tässä lenkillä, mutta käytännössä reilun kilsan jälkeen putosinkin siitä kyydistä. Jälkimmäisellä puolikkaalla taivalsin matkaa VeVe:n Inkerin kanssa jonkun aikaa, kunnes hajonnat veivät miehet eri suuntiin. Lopussa alkoi tulla väsy ja ero edellä meneviin kasvoi aika nopealla tahdilla. Vaikka pidinkin osuudella sijoituksen (13.), suoritus ei missään nimessä tyydytä. Suoritus oli huono.

SM-sprintin finaaleja oli mukava käydä seuraamassa paikan päällä. Hienot kisat! MU:sta oli pari nuorta herraa juoksemassa ja molemmat pokkasivat plaketin. Laatu korvaa määrän.

--- --- --- --- ---

Sitten tähän viikkoon. Maanantaina alkoi kurkussa olla semmosta tuntemusta, että jokohan tässä taas tullaan kipeäksi. Tiistaina kuvittelin lähteväni vielä perjantain kisaan viivalle, mutta keskiviikkona totesin, että ei tartte yrittää ja kävin ostamassa kilon irttaripussin. Ylimenokausi on virallisesti alkanut ja nyt torstaina on ollut mukavaa vaan olla. SM-yöhön olisin toki kovasti halunnut, mutta tässä tapauksessa peli oli selvä. On muuten melko tyhjä hetki, kun tajuaa, että yksi kauden päätavoite jää väliin.

Offseason kestää itsellä 4-5 viikkoa. Siihen mahtuu yksi Jukola-leiri, joka toki tulee vedettyä asiallisesti läpi. Tai tervehdytään nyt ensiksi, jotta sinne leirille voi mennä. Muuten taidan yrittää tutustua Osloon ja kenties Norjan luontoonkin edes vähän. Samalla tulee tehtyä perustreeniä ilman älyttömiä suunnitelmia. Ne tarkemmat reenihommat alkavat nostaa päätään sitten joskus siinä lokakuun loppupuolella.

--- --- --- --- ---

SM-viestin osuuden alusta on kyllä vielä todettava, että on tää aivojen toiminta kyllä jännä asia. Kovasti juteltiin siinä koutsien kanssa ennen lähtöä, että rauhallinen startti ja suunnistuksen kautta hommaan kiinni. Hyvä alku tärkeä. Ja mitä tapahtuu? "Kartta taskuun, sinne päin ja heti K-pisteeltä alkaen pajatsoa tyhjäksi". Tuohon voi kai vaan todeta, että termien ymmärtää ja sisäistää ero on pieni, mutta merkityksellinen. Mitä täytyy tapahtua, että ymmärretyn asian pystyy viemään käytäntöön?

Kausianalyysi ei taida tulla julkiseksi. Mainittakoon tästä syksystä sen verran, että kummoinen fakiiri ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että mitä ilmeisimmin jatkuva sairastelu on vaan ollut seurausta siitä, että rasituksen ja levon suhde on ollut vähän niinku vinksallaan. On oltu kipeänä ja sitten kun on "tervehdytty", kisoja on juostu liian aikaisin ja tauti on potkaissut takaisin. Yllättäen 1 + 1 on jälleen 2.

Näkyillään.