Ohi on!

Kirjoitukset loppuivat tänään. HUH! Mitä ilmeisimmin saan yhden L:n, sillä matematiikka tuntui kulkevan tänään hyvin. Käytin vielä puoli tuntia ylimääräistä aikaa tehtävien tarkisteluun, sillä lähdin koetilasta vasta 12.30...(no joo oikeesti se meni niin, että kaikki tehtävät eivät menneet ihan tuubiin, ja sitten kun sain ne valmiiksi, poistuin pikimmiten paikalta) Adios!

Ylimääräistä aikaa ei ole kovin paljoa tulevina päivinä - lomasta huolimatta!? 4. jakson itsenäisesti suoritettavat Fy ja Ke 2. kurssit pitää lukaista ennen kuin menen suorittamaan ne tuossa huhtikuun alkupuolella. Melko pikaisesti pitää väsätä liikuntadiplomin itsearviointi-osio. Sitten teen portfoliolle loppusilauksen ja palautan senkin - varmaan ennen huhtikuun loppua.

Ensi kuun alussa pakotan itseni pitämään autoista, kun aloitan opiskelun noiden teknisten ihmeiden maailmassa. Menen siis autokouluun. Saa nähdä, pitävätkö huhupuheet paikkansa siitä, että jokainen autokoululainen ajaa vähintää kerran ojaan ja muuta mukavaa. Nopeasti aattelin sen kuitenkin hoitaa ja näillä näkymin teoriakoe läpäistään siinä huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan olo on nyt reeeeentoutunut - ehkä liiaksikin. Painopiste saa lojua ja olla kokonaan sen hienoimman eli suunnistuksen yllä. Tänään oli tarkoitus mennä korttelikuppiloimaan viimeinen osakilpailu, mutta justiinsa tuli puhelu, että kyyti tökkii. No, ei se aina mene niin kuin elokuvissa, eikä korttelikuppi itse asiassa ollutkaan alkuperäisessä suunnitelmassa. Eipä siitä sitten sen enempää.

Edustuksen valmentaja (joka muuten sai pojan justiinsa) on kertonut tiimille 10milan juoksujärjestyksen. Meikäläinen sai sen parhaimman ja mukavimman kaikista osuuksista. Mikä se sitten lieneekään, se jääköön salaisuudeksi. Olen kuitenkin pyrkinyt katselemaan kaikki viestien startit nähdäkseni, kuinka kovaa minun on juostava, jotta pääsen kärkisijoille lähtökiihdytyksessä. Vähemmän tarkatkin lukijat osaavat varmaan päätellä edellisestä tekstin pätkästä, että aloitan...tai huijaan, että aloitan... tai että olen vain kiinnostunut aloittamisesta tai että... Niin. Speksit osuudelle ovat jo melko selvillä, ja fiilis tuntuu tällä hetkellä hyvältä. En edes panikoi vielä - kilpailu on 37 päivän kuluttua.

Fiilistely ja henkinen valmistautuminen ovat tietenkin jo käynnistyneet. Parhaimmat, katseltavan arvoiset, videot olen löytänyt ympäri juutuubia. Tämä ei ole mainostamista, mutta tällainen sivu herätti videoineen mielenkiintoni. Kyseessä kun on suomalainen kuvanjälki ja suomalaiset suunnistusviestit varsin keskeisiä suuressa osassa kuvamateriaalia. Esimerkki omasta ja melko hyvin toimineesta lähtöspurtista voidaan huomata videossa "Halikko viesti 2009". Vihreäpaitainen, melko komealla askelluksella (paremmaltakin voisi näyttää),yläkroppa heiluen , kuopaisujuoksun saloja hyväksikäyttäen etenevä nuori mies liikehtii kolmantena kohti kaarretta. Ja kyseinen kaveri on vielä lähdön jälkeisessä sillan ylityksessä hyvin mukana (toim. huom! tähän kohtaan on sanottava, että kamera ei näyttänyt sen vihreäpaitaisen pojan kaatumista kaarteessa

Mm. 10milasta ja Jukolasta löytyy hyvää settiä ympäri nettiä (mikä riimi!!). Sitä vain pitää osata löytää. Ennen kuin syvennymme sen enempää teknisiin vempaisiin... otetaan komento takaisin! Menenkin kyykyttämään tänään tuoretta isää ja muita suunnistajanalkuja ja -loppuja sekä jokaista siltä väliltä korttelikuppiin. Kyyti korjaantuikin. Ehkä homma meneekin niin kuin elokuvissa ;). Niin, piti sanoman että ennen kuin syvennytään fiilistelyyn, on muistettava tehdä se työ, jotta itse kisasta tulisi hieman mukavampi kokemus.

Loppu.