Kyllä se tekee IHAN HYVÄÄ päästä ronssin kylkeen murjoo tälläsen kauden jälkeen.
AM-yön kisasivut.
Toissailtana skabailtiin siis AM-yössä. Henkilökohtaisesti kisa oli SM-yön (28.-29.9.) kenraaliharjoitus ja siten aika tärkeä kilpailu. Jotain herkistelyäkin yritin tehdä, mutta siinä kyllä epäonnistuin. Ensimmäistä kertaa elämässäni yösuunnistaessa ei ole hyvää kulkua! Tuli siis vedettyä vähän liian pitkiä herkistelylenkkejä, ei siinä muuta. Ei ollut ukko ihan palautunut kisaa varten. Menee siis kehon kuuntelun piikkiin. Mentiin vanhoilla metodeilla, vaikka kroppa ei oo ihan samassa kuosissa kuin ennen.
Ennen kisaa tiesin, että maasto olisi aika laakeapiirteistä ja peitteistäkin. Kompassikontrolli pitäisi olla siis huipussaan ja suunnistus menisi juoksuvauhdin edelle (niin se vissiin aina henkilökohtaisessa, vai?).
Hyvät verkat ja keskittymiset kisaan. Suurin piirtein lähtökarsinassa huomasin, että parin vuoden takainen SM-yön mitalisti lähtee 2min perään. "Tjoo".
Vähän hapuilua ykköselle, kun ajouria oli liiaksikin. Kakkoselle tietä vähän alle ja loppu mentiin enemmän tai vähemmän suunnalla. Sitten aika monta "tulitikkuväliä" perätysten. Seiskalle kosautin ensimmäisen parin minuutin pummin. Jo rastivälin alussa tajusin, että suunnan kanssa on vaikeuksia, mutta ei auttanut, vaikka itseäni rauhoittelinkin. Rastista ohi ja tieltä uudestaan vauhtia. Muutaman kerran oli tullut jo mieleen, että tuleekohan se Leskinen sieltä takaa kohta näkyviin.
Kuudennella rastilla johdin muuten kisaa 1½ minuutilla!?! Woooot?
Tulitikkuvälit jatkuivat ja kympin jälkeen otin taas tietä alle, kun tuli pidempi väli. Vaikka jäin kärkiväliaikaan melkein minuutin (lopussa 20s virhe), niin tievalinta oli itselle varmasti paras. Reidet olivat jo ensimmäisen virheen kohdalla aika väsyneet, eikä juoksu irronnut kovin hyvin 40 minuutin jälkeenkään.
11. rastilla olin kilpailun toisena 45s kärjestä.
Vaikka seuraavien välien alueet olivat kartalla valkoisena, maastossa ne olivat välillä yllättävän peitteiset. Jos ei ollut 3-4 metristä kuusikkoa niin vähintään löytyi miehenkorkuista heinää. Totesin, että epätietoisuus omasta sijainnista on todella epämiellyttävän tuntuista! Sinne siis sorvasin ensiksi pienen samaistusvirheen ja sitten isomman, taas parin minuutin pummin. Seuraava väli sitten varman päälle tietä pitkin, jotta saisi taas tuntuman suunnistukseen.
Lopussa ei tullut isoja virheitä. Toisaalta jalkakaan ei enää liikahtanut. Maaliin tulin ajassa 1.14.53, reilu 3min Parjanteelle jääneenä. Eikalle hävisin 15s ja Saramäen Niklas hävisi sitten meikälle sen 18s. Että sekunnit olivat sekä puolella että vastaan. Mutta ihan hyvä näin :). Alueen ulkopuolisista oman aikani edelle juoksi vain yöguru Heinonen, joka oli pari sekuntia Parjannetta nopeampi. Mutta jäi sinne meikän taaksekin tosiaan pari kovaa tekijää! ;)
Virhesaldo oli itsellä suurin piirtein 5min, mikä on tietenkin liikaa, vaikka kisa kestikin selkeästi yli tunnin. Positiivista on kuitenkin tietää, että oma vauhti riittää jo johonkin, vaikka muutkin tekivät virheitä yhtä paljon tai enemmänkin kuin minä. No, lajihan on onneksi suunnistus ja viikon päästä karsinnan jälkeen SM-finaalissa taas nähdään, paljonko niitä virheitä tehdään...vai tehdäänkö nöyrästi ollenkaan ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti