keskiviikko 12. elokuuta 2015

Case Tallinna

Viime viikko (neljänneksi viimeinen lomaviikko!) hurahti Viron puolella Tallinn O-weekillä. Jalkojen tilanne oli vielä edeltävällä viikolla epävarma, mutta kauan odotettuun reissuun Teemun kanssa oltiin joka tapauksessa lähdössä. Se, kuinka paljon Virossa lopulta juostaisiin, oli toissijaista. Lisättäköön, että en käytä alkoholituotteita.

Linkki kisasivuille, josta löytyy kaikki tarpeellinen.

Lyhyt selostus viikon tapahtumista:

Maanantai 3.8.

Laiva. Hotelli. Hinta nousi pikkusen, mutta pysymme tyytyväisinä. :D Bussilla kohti kisakeskusta eli eläintarhaa "sinne päin" -taktiikalla. WRE-sprintti. Kolmoselle jumalaton pummi. Sitten meni nilkka ja kisa jäi kesken. Hyvin lähti hommat käyntiin.

Tiistai 4.8.

Aamupäivän kuntosalit, jonka jälkeen haettiin tuntumaa kylpylän liukumäkiin. Päälle vesijuostiin pohjassa, mutta vain vähän. Iltapäivä ja bussi kuntsareille. Maasto liian nopea kävelijälle, kartta liian vaikea etanallekin. Mikä tää polku on? Perus kesk./hylsypäivä. Kantapaikka ravintolamaailman suhteen alkaa olla selvä.

Keskiviikko 5.8.

Aamupäivän kuntosalit, vai oliko? Kylpylän liukumäen mutkat tutuiksi. Huomenna mentäisiin jo lujaa. Illalla Tallinn city race, jossa pyrin juoksemaan lujaa, koska maanantain rintti jäi lyhyeksi. Teipit pitivät ja suoritus ilman loppuhapotuksia (97,5%) oli ok. Jalalla jäätiin, mitä jäätiin.

Torstai 6.8. 

Lepoa. Panostus kylpylän liukumäissä. Selkä alkaa kärsimään. "Don't take this meal. It's too big for you."

Perjantai 8.8.

Aamupäivän hölköttelyt. WRE-keskari, jota varten oli ladattu viikon isoimmat paukut. Suoritus vaan oli alusta asti aika surkeeta räpellystä - ihan schaissea, sanois Repomies. Lähdin agressiivisesti, mutta tein kakkoselle megapummin. Kisassa oli koko ajan kiire, "kartta ei täsmännyt", lähdin alkupäässä, eikä ollut uraa ... ja ne muut selitykset. Huhhuijaa. Ei ollut eka kerta ulkomailla.

Lauantai 9.8.

Eilinen oli semmonen mahalasku, että tänään piti ottaa kevyesti. 100 rastin kisa olis ollut kiva juosta täpöö, mutta kroppa (joka ei ollut muuten palautunut keskiviikon asfaltista, saati sitten eilisestä keskarista) ja mieli sanoivat vastaan. Nyt otettiin pitkän lenkin ja hyvän suunnistuksen kannalta. Homma sujuikin melko hyvin ja maalissa näkyi aika 1.59.58 eli 2 sekuntia "tavoiteajan" alle. Oli mukavampaa kuin eilen. "Are you injured, if you're aqua running?" "Well, technically...yes." Illalla laiva Suomeen.

Jotain arviota Tallinn O-week:stä yleisesti tapahtumana:

Vaikka viikko saattaa aluksi vaikuttaa puuhastelulta ja järjestelyt puutteellisilta, niin koko viikon Tallinnassa viettäneenä ajatukset tapahtumasta ovat lopulta hyvinkin positiivisia. Päälle päin helpot radat ja yksinkertaiset maastot osoittautuivat melko haastaviksi ja sitä myöten nautinnollisiksi. Kisasivujen infot, opastukset ja kilpailijoiden palvelu olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan rentoa ja laadukasta. Lisäarvoa tuo viihtyisä Tallinnan kaupunki, jonne kyllä menee mielellään viettämään aikaa, vaikkei ihan innokkaimpia "kulttuuri-ihmisiä" olisikaan. Kokonaisuudessaan viikko oli niin hyvä, että aloin suunnittelemaan jo seuraavaa Viron reissua - kenties tälle syksylle.

Lisäksi on sanottava, että peitteiset maastot opettivat asennetta sen verran mukavasti, ettei tulevan syksyn kilpailujen mahdolliset pusikot paljoa miestä hidasta.

Viikonloppuna Uudenmaan AM-pitkä Usmin maastoissa avaa syksyn kotimaisen kilpailukauden. Fysiikan osalta kilpailu on testi/tilannepäivitys, joten tuloksen tai kulkupoliitiikan suhteen en odota suuria. Taidollinen tavoite on pitää homma kasassa läpi kilpailun ja pääpaino tässä kisassa onkin nimenomaan siinä, että lippu halkeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti