tiistai 4. lokakuuta 2016

Pimeys on kirkkautta

Syyskuussa valmistelin aika pitkästi yhtä blogitekstiä. Se kirjoitelma ei tosin päässyt luonnosvaihetta pidemmälle, sillä deletoin sen hetki sitten. Nyt kirjoitan enemmän ajatuksen virralla. Sopii paremmin :)

Vuosien analyysi

Olav Lundanesia lainatakseni: suunnistus on hauskinta, mitä tiedän. Fiilis kartan kanssa metsään päästessä on edelleen sama kuin 7 v. pikkupoikana. Mustikat kiinnostaa ja karhut pelottaa, mutta hauskaa on!

Henkilökohtaisella tasolla kilpasuunnistukseen liittyy valtavasti unelmia ja tavoitteita. Olen halunnut saavuttaa ne liian nopeasti ja täydellisesti. Liiallisella harjoittelulla olen käytännössä evännyt itseltäni mahdollisuuden tehdä sitä hauskinta juttua - monta vuotta putkeen.

Onks unelmia näkyny?

Uuteen yöhön

Se oli vuosien analyysi. Nyt ymmärrän, että käytännön tasolla on tapahduttava muutos, jos haluan yhtään päästä lähemmäs unelmiani ja tavoitteitani. Tai jotta ylipäätään saan suunnistaa. Muutos on tapahduttava asenteessa, jotta se pysyy. Perfektionismin on otettava takapakkia. Kehoa on kuunneltava.

Matka jatkuu.

Aina ei ole oltava ehdoton. Joissain, kuten yllämainituissa tapauksissa, täytyy olla. Tasapainon löytäminen muun muassa tuossa asiassa vaatii opettelua. Yleisesti ottaen asioiden oikein tekeminen vaatii opettelua. Mutta ei se mitään. Saa mennä kantapään kautta - kunhan oppii. Sitähän täällä ollaan tekemässä. oppimassa, kehittymässä, menemässä eteenpäin.

Yösuunnistus yhteislähdöllä @TuMe camp. Tää oli hauskaa!!!

Seuraavien viikkojen agenda on tulla terveeksi. Sitten, mutta vasta sitten, alkaa harjoittelu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti