--- --- --- --- ---
Viime viikonlopun SM-viesti (kartta) meni sekä itseltä että joukkueelta melko lailla vihkoon.
Oma fyysinen vire oli pieni arvoitus SM-pitkää seuranneen korkean kuumeen jäljiltä, mutta viimeiset päivät ennen kisaa sekä lopulta alkuverryttely antoivat viitteitä ihan hyvästä suorituskyvystä. Henkinen puoli kuitenkin petti - joukkueen heikko alku ja toisaalta oman kisavalmistautumisen epätäydellisyydet tervehtymisestä huolimatta veivät fokuksen vääriin asioihin ja 3. osuus käynnistyi omalta osalta aika negatiivisissa merkeissä.
Heti K-pisteeltä vedin omaan suunnitelmaan nähden luvattoman paljon vinoon. Kun lopulta selviydyin ensimmäiselle rastille, en katsonut stressin keskellä koodia tarkasti ja muistelin vielä vartti tämän jälkeen, olinkohan tullut leimanneeksi väärällä rastilla. Siinä 1. rastia kelaillessa kolmoselle heilahti noin 1,5min kupru, enkä oikeastaan koskaan saanut hyvää fiilistä ja taisteluasennetta sen jälkeen päälle - eli koko kisan aikana. Pitkällä välillä sain sopivasti HiKi:n Liukkosen selkää näkyviin ja puolessa välissä tiellä juostessa HS:n Heinaro hyppäsi metsän puolelta veturiksi. Positiivisia tuntemuksia tuli kyllä siitä, että pysyin yllättävän hyvin Eikan peesissä. Meinasin jo kysäistä, että ollaanko tässä lenkillä, mutta käytännössä reilun kilsan jälkeen putosinkin siitä kyydistä. Jälkimmäisellä puolikkaalla taivalsin matkaa VeVe:n Inkerin kanssa jonkun aikaa, kunnes hajonnat veivät miehet eri suuntiin. Lopussa alkoi tulla väsy ja ero edellä meneviin kasvoi aika nopealla tahdilla. Vaikka pidinkin osuudella sijoituksen (13.), suoritus ei missään nimessä tyydytä. Suoritus oli huono.
SM-sprintin finaaleja oli mukava käydä seuraamassa paikan päällä. Hienot kisat! MU:sta oli pari nuorta herraa juoksemassa ja molemmat pokkasivat plaketin. Laatu korvaa määrän.
--- --- --- --- ---
Sitten tähän viikkoon. Maanantaina alkoi kurkussa olla semmosta tuntemusta, että jokohan tässä taas tullaan kipeäksi. Tiistaina kuvittelin lähteväni vielä perjantain kisaan viivalle, mutta keskiviikkona totesin, että ei tartte yrittää ja kävin ostamassa kilon irttaripussin. Ylimenokausi on virallisesti alkanut ja nyt torstaina on ollut mukavaa vaan olla. SM-yöhön olisin toki kovasti halunnut, mutta tässä tapauksessa peli oli selvä. On muuten melko tyhjä hetki, kun tajuaa, että yksi kauden päätavoite jää väliin.
Offseason kestää itsellä 4-5 viikkoa. Siihen mahtuu yksi Jukola-leiri, joka toki tulee vedettyä asiallisesti läpi. Tai tervehdytään nyt ensiksi, jotta sinne leirille voi mennä. Muuten taidan yrittää tutustua Osloon ja kenties Norjan luontoonkin edes vähän. Samalla tulee tehtyä perustreeniä ilman älyttömiä suunnitelmia. Ne tarkemmat reenihommat alkavat nostaa päätään sitten joskus siinä lokakuun loppupuolella.
--- --- --- --- ---
SM-viestin osuuden alusta on kyllä vielä todettava, että on tää aivojen toiminta kyllä jännä asia. Kovasti juteltiin siinä koutsien kanssa ennen lähtöä, että rauhallinen startti ja suunnistuksen kautta hommaan kiinni. Hyvä alku tärkeä. Ja mitä tapahtuu? "Kartta taskuun, sinne päin ja heti K-pisteeltä alkaen pajatsoa tyhjäksi". Tuohon voi kai vaan todeta, että termien ymmärtää ja sisäistää ero on pieni, mutta merkityksellinen. Mitä täytyy tapahtua, että ymmärretyn asian pystyy viemään käytäntöön?
Kausianalyysi ei taida tulla julkiseksi. Mainittakoon tästä syksystä sen verran, että kummoinen fakiiri ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että mitä ilmeisimmin jatkuva sairastelu on vaan ollut seurausta siitä, että rasituksen ja levon suhde on ollut vähän niinku vinksallaan. On oltu kipeänä ja sitten kun on "tervehdytty", kisoja on juostu liian aikaisin ja tauti on potkaissut takaisin. Yllättäen 1 + 1 on jälleen 2.
Näkyillään.
SM-sprintin finaaleja oli mukava käydä seuraamassa paikan päällä. Hienot kisat! MU:sta oli pari nuorta herraa juoksemassa ja molemmat pokkasivat plaketin. Laatu korvaa määrän.
--- --- --- --- ---
Sitten tähän viikkoon. Maanantaina alkoi kurkussa olla semmosta tuntemusta, että jokohan tässä taas tullaan kipeäksi. Tiistaina kuvittelin lähteväni vielä perjantain kisaan viivalle, mutta keskiviikkona totesin, että ei tartte yrittää ja kävin ostamassa kilon irttaripussin. Ylimenokausi on virallisesti alkanut ja nyt torstaina on ollut mukavaa vaan olla. SM-yöhön olisin toki kovasti halunnut, mutta tässä tapauksessa peli oli selvä. On muuten melko tyhjä hetki, kun tajuaa, että yksi kauden päätavoite jää väliin.
Offseason kestää itsellä 4-5 viikkoa. Siihen mahtuu yksi Jukola-leiri, joka toki tulee vedettyä asiallisesti läpi. Tai tervehdytään nyt ensiksi, jotta sinne leirille voi mennä. Muuten taidan yrittää tutustua Osloon ja kenties Norjan luontoonkin edes vähän. Samalla tulee tehtyä perustreeniä ilman älyttömiä suunnitelmia. Ne tarkemmat reenihommat alkavat nostaa päätään sitten joskus siinä lokakuun loppupuolella.
--- --- --- --- ---
SM-viestin osuuden alusta on kyllä vielä todettava, että on tää aivojen toiminta kyllä jännä asia. Kovasti juteltiin siinä koutsien kanssa ennen lähtöä, että rauhallinen startti ja suunnistuksen kautta hommaan kiinni. Hyvä alku tärkeä. Ja mitä tapahtuu? "Kartta taskuun, sinne päin ja heti K-pisteeltä alkaen pajatsoa tyhjäksi". Tuohon voi kai vaan todeta, että termien ymmärtää ja sisäistää ero on pieni, mutta merkityksellinen. Mitä täytyy tapahtua, että ymmärretyn asian pystyy viemään käytäntöön?
Kausianalyysi ei taida tulla julkiseksi. Mainittakoon tästä syksystä sen verran, että kummoinen fakiiri ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että mitä ilmeisimmin jatkuva sairastelu on vaan ollut seurausta siitä, että rasituksen ja levon suhde on ollut vähän niinku vinksallaan. On oltu kipeänä ja sitten kun on "tervehdytty", kisoja on juostu liian aikaisin ja tauti on potkaissut takaisin. Yllättäen 1 + 1 on jälleen 2.
Näkyillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti