Parin viimeisen viikon aikana olen aloitellut yhteistyötä Northforce Oy:n kanssa. Northforce on suomalainen, uuden sukupolven nesteytys- ja palautusjuoman valmistaja.
Yritys on melko nuori, mutta tekee jo kansainvälistä työtä menestyksekkäästi. Suomalaisista NF-tuotteita käyttävistä urheilijoista tunnetuimpia ovat Aino-Kaisa Saarinen, Jarkko Nieminen ja Niklas Bäckström. Myös jääkiekon SM-liigan kärkijoukkueet (mm. JYP, Pelicans, Jokerit eli tämän vuoden mitalistit) luottavat yrityksen ammattiosaamiseen. Northforce on suunnitellut tuotteensa eri lajeihin sopiviksi, minkä vuoksi tuotetta käyttävien lajikirjo on laaja.
Suunnistuksen puolelle tuote ei ole vielä ehtinyt, mutta ei ole vaikea olla metsäkansan ensimmäisiä, kun tutustuu yrityksen ideologiaan ja tuotteisiin.
Yrityksen perustana ovat urheilijoiden toiveet ja urheilulajien fysiologiset vaatimukset, joita aiemmat tuotteet eivät täyttäneet. Puhutaan ongelmista:
1) maku ja väri ovat ennen olleet koostumusta tärkeämpiä
2) tuotteiden alkuperää ei ole aina pystytty varmistamaan ja osasta markkinoiden tuotteista on löydetty haitallisia ja urheilussa kiellettyjä aineita
3) urheilijoiden on ollut vaikea löytää juuri omaan lajiin tarkoitettuja tuotteita, minkä takia on saatettu käyttää "mitä vaan" miettimättä tuotteen tarkoitusta/vaikutuksia.
Tuotteet jaetaan nesteytys- ja palautumistuotteisiin.
Nesteytystä varten löytyy Extreme, Tournament ja Universal. Extreme on tarkoitettu vaativimpiin olosuhteisiin ja voimakkaaseen nestetasapainohäiriöön, kun Universal soveltuu normaaliin nestetasapainohäiriöön eli kevyempiin olosuhteisiin ja suorituksiin.
Palautumistuotteet on räätälöity selkeästi laji-/harjoittelukohtaisesti, kun Endurance pitää huolen kestävyysurheilijoista, Speed & skill palauttaa nopeus- ja taitoharjoittelusta ja Strength voimaharjoittelusta.
Northforcen erinomaisuus perustuu kokonaisuuteen. Tuotteiden ravintoainekoostumus on luonnollisesti tutkimuspohjalta tehty. Juomien proteiini ja suola parantavat juomien imeytymistä (proteiinikoostumukselle hankittu kansaivälistä patenttia). Imeytyminen on ainakin kestävyysurheilupuolella suhTEELLISEN tärkeä juttu. Yritys on suomalainen ja raaka-aineiden alkuperä on 100% jäljitettävissä. Kokonaisuutta tukee myös viikon ajalta tehtävä kuormitusanalyysi. Urheilijana eletään 24/7.
Itsellä NF-tuotteet ovat nyt koekäytössä. Huhti-toukokuun aikana testaillaan ja kesällä olen valmiimpi hellekisoihin ja koviin rasituksiin.
Northforce
lauantai 28. huhtikuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Nyt sataa vettä...
Hieno juttu! Saadaan nuo lumet veks ja pääsee kuivaan metsään. Tai siis pääsisi, jos voisi. Muut pääsee. Olen heidän puolestaan iloinen!
Itsehän keskityn tällä hetkellä jalkojen toimintakyvyn parantamiseen sekä keskikropan vahvistamiseen. Huoltoa ja kuntopiiriä tsiis. Siinä sivussa vähän kuivaharjottelua ja haaveilua.
Peruspäivä huollon osalta koulussa menee tällä tavalla. Todettakoon, että joka päivä ei läheskään ole tällainen, vaan tämä on ehkä tietynlainen malliesimerkki siitä, millaisia kaikkien päivien tulisi olla.
7.15 - 45' aktivaatio-liikkuvuus -tsydeemi "herättelyä"
11.30 - 20' pientä venyttelyä
16.00 - 60' hieronta "jalat"
20.00 - sauna + kylmä- ja porealtaat
21.00 - 60' venyttely
Yhtenä päivänä kuivaharjoittelua kartan kanssa, toisena keskikropan reeniä hallilla. Nämä ovat meikäläisen arki tällä hetkellä. TOKI väliin mahtuu koulua, hierontaa ja ne tärkeät unet sekä ruokailut. Kokonaisuudessaan suhteellisen kuormittavaa. Mutta hyvät on oltavat.
Olen yrittänyt lisätä kehon itsetuntemusta. Kohta kahden kuukauden ajan olen ottanut ortostaattisia sykkeitä sekä pitänyt päiväkirjaa lihashuollosta ja jalkojen tuntemuksista. Paljon on tehty ja kokeiltu asioita jotka toimivat tai jotka eivät toimi tai joiden vaikutusta en ole vielä kunnolla huomannut. Koen, että tällä hetkellä teen kuitenkin enimmäkseen asioita, jotka toimivat.
Eilen testasin keskikroppaa testillä, jota myös liiton talenttitesteissä ainakin pari vuotta sitten näkyi. Eli siis roikutaan käsillä tangossa -> jalat alhaalta ylös tankoon mahdollisimman monta kertaa. Itse tein 27 toistoa. En esim. talenttileiriläisten tuloksia muista, mutta kyllä tässä kaiketi kehittymisen varaa on. Testihän ei sikäli vastaa juoksua (suunnistuksen yleisin etenemismuoto), kun asento on täysin erilainen. Mutta syvien vatsalihasten aktivointitaitoa se kyllä vaatii. Pari viikkoa jatkan ei-jalkojen varassa tehtävillä kehonhallintaliikkeillä, ja kun polvet antavat myöten, siirryn astetta juoksunomaisempiin lihaskuntoreeneihin.
Tänään aamuherätyksestä vastasi avannossa käynti. Avanto oli tietenkin jo aika laaja, mutta kyllä se vesi vielä kovin viileää oli. Huhhuh!
Jalkojen tilanteen myötä on epätodennäköistä, että ottaisin osaa Finspringiin, joka piti olla suomalaisen suunnistuskauden ensimmäinen kisa. Samalla epävarmaa on ruotsalaisen 10milan läpi juokseminen. Aloitusosuus olisi tyrkyllä, mutta oman veikkauksen mukaan toukokuun alussa ollaan vielä niin täydellisen puolikuntoisia, että 14km voisi olla pikkuisen liian rankka kokemus polville. Kisakauden alku voi siis siirtyä aika pitkälle, kun toukokuussa ei työharjoittelun takia kauheasti kilpailla.
Mutta teen nyt sen, minkä voin. Eli lopetan blogikirjoituksen ja rupean huoltamaan.
Itsehän keskityn tällä hetkellä jalkojen toimintakyvyn parantamiseen sekä keskikropan vahvistamiseen. Huoltoa ja kuntopiiriä tsiis. Siinä sivussa vähän kuivaharjottelua ja haaveilua.
Peruspäivä huollon osalta koulussa menee tällä tavalla. Todettakoon, että joka päivä ei läheskään ole tällainen, vaan tämä on ehkä tietynlainen malliesimerkki siitä, millaisia kaikkien päivien tulisi olla.
7.15 - 45' aktivaatio-liikkuvuus -tsydeemi "herättelyä"
11.30 - 20' pientä venyttelyä
16.00 - 60' hieronta "jalat"
20.00 - sauna + kylmä- ja porealtaat
21.00 - 60' venyttely
Yhtenä päivänä kuivaharjoittelua kartan kanssa, toisena keskikropan reeniä hallilla. Nämä ovat meikäläisen arki tällä hetkellä. TOKI väliin mahtuu koulua, hierontaa ja ne tärkeät unet sekä ruokailut. Kokonaisuudessaan suhteellisen kuormittavaa. Mutta hyvät on oltavat.
Olen yrittänyt lisätä kehon itsetuntemusta. Kohta kahden kuukauden ajan olen ottanut ortostaattisia sykkeitä sekä pitänyt päiväkirjaa lihashuollosta ja jalkojen tuntemuksista. Paljon on tehty ja kokeiltu asioita jotka toimivat tai jotka eivät toimi tai joiden vaikutusta en ole vielä kunnolla huomannut. Koen, että tällä hetkellä teen kuitenkin enimmäkseen asioita, jotka toimivat.
Eilen testasin keskikroppaa testillä, jota myös liiton talenttitesteissä ainakin pari vuotta sitten näkyi. Eli siis roikutaan käsillä tangossa -> jalat alhaalta ylös tankoon mahdollisimman monta kertaa. Itse tein 27 toistoa. En esim. talenttileiriläisten tuloksia muista, mutta kyllä tässä kaiketi kehittymisen varaa on. Testihän ei sikäli vastaa juoksua (suunnistuksen yleisin etenemismuoto), kun asento on täysin erilainen. Mutta syvien vatsalihasten aktivointitaitoa se kyllä vaatii. Pari viikkoa jatkan ei-jalkojen varassa tehtävillä kehonhallintaliikkeillä, ja kun polvet antavat myöten, siirryn astetta juoksunomaisempiin lihaskuntoreeneihin.
Tänään aamuherätyksestä vastasi avannossa käynti. Avanto oli tietenkin jo aika laaja, mutta kyllä se vesi vielä kovin viileää oli. Huhhuh!
 |
| Aamuherätys |
Mutta teen nyt sen, minkä voin. Eli lopetan blogikirjoituksen ja rupean huoltamaan.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Päin telakkaa
Molemmissa polvissa juoksijan polvi - kevät ja kilpailukausi siis alkakoon!
Viikonloppuleiri vietettiin Paraisissa. Majoitus löytyi PIF:n seuramajalta, jonka ulkoasu oli karu, mutta hinta-laatusuhde loistavalla tasolla. Suosittelen, jos jotain leiriä olette järkkäämässä. Itsellä jäi viikonlopusta sen verran treenejä tekemättä, että menen tarkistamaan maastot joskus toiste.
Perjantainen viestitreeni jäi kakkosrastin pummin ja polvikipujen alkamisen jälkeen lopulta torsoksi. Lauantaina aamupäivällä mäkisen maaston koluaminen vaihtui lopulta auringossa keskikropan harjoittamiseen ja merimaiseman kuvailuun. Iltapäiväisen harjoituksen jätin väliin. Tein ruoat ja lämmitin saunan valmiiksi terveille. Löysin kyllä käyttökelpoisen tavan hieroa omia penikoita sisäsyrjältä. Juoksijan polveen on vielä omatoiminen keino keksimättä. Tai onhan sitä kaulinta käytetty. Yösuunnistus on tietenkin sen verran hieno laji, että täytyi lähteä illalla käppäilemään. Eikä kyllä kaduta yhtään! Helmimaasto. Reenissä törmäsin kahteen mäyrään. Sunnuntaina opiskelin sitten jo pakaran ja reiden lihaksia vaelluksen jäädessä väliin.
Ensi viikolla käväisen Jyväskylässä, sekä myös lääkärissä ja fysioterapeutilla. Otan vähän hierontaa ja hieron siinä samalla itsekin, ehkä sitten itsenikin joku ilta.
Uutta keskivartalon reenikuuria pukkaa siis. Ja kuivareenit saavat kunniaa. Oli sen verran lueskeltavaa ja katseltavaa materiaalia suunnistuksesta viikonloppuna, että oikein motivoitui.
Viikonloppuleiri vietettiin Paraisissa. Majoitus löytyi PIF:n seuramajalta, jonka ulkoasu oli karu, mutta hinta-laatusuhde loistavalla tasolla. Suosittelen, jos jotain leiriä olette järkkäämässä. Itsellä jäi viikonlopusta sen verran treenejä tekemättä, että menen tarkistamaan maastot joskus toiste.
Perjantainen viestitreeni jäi kakkosrastin pummin ja polvikipujen alkamisen jälkeen lopulta torsoksi. Lauantaina aamupäivällä mäkisen maaston koluaminen vaihtui lopulta auringossa keskikropan harjoittamiseen ja merimaiseman kuvailuun. Iltapäiväisen harjoituksen jätin väliin. Tein ruoat ja lämmitin saunan valmiiksi terveille. Löysin kyllä käyttökelpoisen tavan hieroa omia penikoita sisäsyrjältä. Juoksijan polveen on vielä omatoiminen keino keksimättä. Tai onhan sitä kaulinta käytetty. Yösuunnistus on tietenkin sen verran hieno laji, että täytyi lähteä illalla käppäilemään. Eikä kyllä kaduta yhtään! Helmimaasto. Reenissä törmäsin kahteen mäyrään. Sunnuntaina opiskelin sitten jo pakaran ja reiden lihaksia vaelluksen jäädessä väliin.
Ensi viikolla käväisen Jyväskylässä, sekä myös lääkärissä ja fysioterapeutilla. Otan vähän hierontaa ja hieron siinä samalla itsekin, ehkä sitten itsenikin joku ilta.
Uutta keskivartalon reenikuuria pukkaa siis. Ja kuivareenit saavat kunniaa. Oli sen verran lueskeltavaa ja katseltavaa materiaalia suunnistuksesta viikonloppuna, että oikein motivoitui.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Mj Active
Fiilis on vähän sama, kuin pienellä lapsella, joka oppii ajamaan polkupyörällä ensimmäistä kertaa. Hyvä fiilis! Tässä tapauksessa kyse vaan on ensimmäisen sponsorin hankkimisesta. Kivakivakiva silti! :)
Aloitin yhteistyön Mj Activen kanssa. Kyseessä on mäntsäläläinen yritys, joka parantaa hyvinvointiani ehkäisemällä rasitusvammoja ja edistää suorituskykyä tarjoamalla laadukkaita Zero Pointin kompressiotuotteita. Puhutaan siis kompressiosukista eli tukisukista. Mj Active on aloittanut hiljattain yhteistyön myös Yökuppi ry:n kanssa, jonka järjestämissä kortteli- ja yökupeissa minullakin on ollut tapana käydä. Mj Active on kasvava yritys.
Sitten varmaan ylistävä ja tuotteet taivaaseen kehuva kertomus omista kokemuksista ja sukkien käytöstä? No rehellisesti sanottuna se on helppoa!
Suomalainen Zero Point on käsittääkseni ainoa tai ainakin yksi harvoista kompressiosukkien valmistajista, joka käyttää sukissaan paineluokitusta. Tai ainakin ilmoittaa sen. Eri sukat on tietenkin nimetty erilaisiksi, joten älkää ihmeteltö. Merkki on sama, vaikka paine muuttuu.
Olen toistaiseksi käyttänyt kevyimmän paineluokan Everyday-sukkia hierontatyön aikana sekä keskimmäisen kompressioluokan High line -sukkia harjoittelussa ja siitä välittömässä palautumisessa. Molemmissa tapauksissa hyöty on ollut huomattava. Jalat tuntuvat kokonaisuudessaan kevyemmiltä, väsyvät vähemmän rasituksessa (olipa se hieronnan seisomatyö tai juoksuharjoitus) ja ovat rasituksen jälkeenkin virkeämmät, kun verrataan siihen, että sukkia ei käytä. Lihakset eivät mene yhtä jumiin kuin ennen ja turvotus on vähentynyt säären alueella. Itsellänihän on penikkatauti ilmeisesti jo melko krooninen ja pitkällä tähtäimellä säännöllisellä käytöllä uskon saavani sukista todella paljon hyötyä jalkaongelmiini. Hyöty tuntuu jo nyt.
Tässä kuva miehestä.
Mj Active tarjoaa Zero Pointin kompressio- ja tukituotteiden lisäksi Phitenin hyvinvointituotteita. Japanilaisen Phitenin tuotteiden ideana on niihin imeytetty nestemäinen titaani, jonka on tarkoitus parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, mikä tietysti vaikuttaa aika lailla kaikkeen parantavasti. Itse olen kiinnostunut eniten teipistä, joka on samantapaista kuin kinesioteippi. Kinesioteipistä olen saanut jonkun verran hyötyä penikoihini. Kun Phitenin teippi on lähes samanlaista ja jos titaanikin toimii, sitä lienee syytä käyttää.
Ei ole siis paluuta entiseen. Kompressiosukat ovat tulleet jäädäkseen ja jatkossa käytän sukkia ahkerasti. Metsäsuunnistuskilpailussa aion koettaa vahvempaa Playline-sukkaa. Ainakin sprinttisuunnistuksessa sukat ovat varmasti toimivia. Kovien harjoitusten jälkeen palautumiseen käytetään tietenkin High line ultimate recover -sukkaa.
Suosittelen kaikille. Tilausta siis pystyyn ja viestiä Mj Activelle!
Omasta puolesta kiitos Mj Activen Juhalle ja Merjalle yhteistyön aloituksesta! Näkemisiin ja kuulemisiin. Nyt viikonloppuleirille Paraisiin ->
Sitten varmaan ylistävä ja tuotteet taivaaseen kehuva kertomus omista kokemuksista ja sukkien käytöstä? No rehellisesti sanottuna se on helppoa!
Suomalainen Zero Point on käsittääkseni ainoa tai ainakin yksi harvoista kompressiosukkien valmistajista, joka käyttää sukissaan paineluokitusta. Tai ainakin ilmoittaa sen. Eri sukat on tietenkin nimetty erilaisiksi, joten älkää ihmeteltö. Merkki on sama, vaikka paine muuttuu.
Olen toistaiseksi käyttänyt kevyimmän paineluokan Everyday-sukkia hierontatyön aikana sekä keskimmäisen kompressioluokan High line -sukkia harjoittelussa ja siitä välittömässä palautumisessa. Molemmissa tapauksissa hyöty on ollut huomattava. Jalat tuntuvat kokonaisuudessaan kevyemmiltä, väsyvät vähemmän rasituksessa (olipa se hieronnan seisomatyö tai juoksuharjoitus) ja ovat rasituksen jälkeenkin virkeämmät, kun verrataan siihen, että sukkia ei käytä. Lihakset eivät mene yhtä jumiin kuin ennen ja turvotus on vähentynyt säären alueella. Itsellänihän on penikkatauti ilmeisesti jo melko krooninen ja pitkällä tähtäimellä säännöllisellä käytöllä uskon saavani sukista todella paljon hyötyä jalkaongelmiini. Hyöty tuntuu jo nyt.
Tässä kuva miehestä.
Ja tässä sukista. Huomatkaa niiden keveys.
Mj Active tarjoaa Zero Pointin kompressio- ja tukituotteiden lisäksi Phitenin hyvinvointituotteita. Japanilaisen Phitenin tuotteiden ideana on niihin imeytetty nestemäinen titaani, jonka on tarkoitus parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, mikä tietysti vaikuttaa aika lailla kaikkeen parantavasti. Itse olen kiinnostunut eniten teipistä, joka on samantapaista kuin kinesioteippi. Kinesioteipistä olen saanut jonkun verran hyötyä penikoihini. Kun Phitenin teippi on lähes samanlaista ja jos titaanikin toimii, sitä lienee syytä käyttää.
Ei ole siis paluuta entiseen. Kompressiosukat ovat tulleet jäädäkseen ja jatkossa käytän sukkia ahkerasti. Metsäsuunnistuskilpailussa aion koettaa vahvempaa Playline-sukkaa. Ainakin sprinttisuunnistuksessa sukat ovat varmasti toimivia. Kovien harjoitusten jälkeen palautumiseen käytetään tietenkin High line ultimate recover -sukkaa.
Suosittelen kaikille. Tilausta siis pystyyn ja viestiä Mj Activelle!
Omasta puolesta kiitos Mj Activen Juhalle ja Merjalle yhteistyön aloituksesta! Näkemisiin ja kuulemisiin. Nyt viikonloppuleirille Paraisiin ->
torstai 29. maaliskuuta 2012
Shortly
Because of my new international friendships I'm going to write in English - the first text ever in English! :D
During the last weekend I had a quite busy schedule. With some clubmates I competed in three races in 24 hours.
Firstly, in saturday afternoon we participated mass start. Orienteering: satisfying, running: not satisfying. I knew beforehand that my running shape wouldn't be good so I'm not disappointed. Of course it would have been nice to climb to the podium. But it's a fact that I have no such powers to make it possible...yet.
After the race we took our way to the hostel. We ate and took our room quickly. Then drove back to the competition center. The night relay was the next competition in the timetable.
I had the first leg. Race was quite nice especially at the beginning. During the first kilometers I had good feeling and I managed to keep up with the leading group. Step by step I started to lose some time. I made little mistakes here and there and came to changeover more than three minutes behind the leading team. I was annoyed but I could see some good things in my performance.
After the "well-slept" nigth I had another first leg ahead of me: the one of the day relay's. With the experience of the last year I knew that I'm going to have a hard race. After two kilometers things started to slip into wrong direction and I ended up place 30 and almost ten minutes behind the leader. I lost more time with my speed than my with my orienteering - again. Running is the thing I have to get better.
We came to Finland during the sunday night. We were tired or even exhausted. Anyway, Danish Spring was nice event also in this year. As we say in Finnish, "viikonloppu ei jättänyt ketään kylmäksi".
Now I'm going to have some high-quality trainings for the next fifteen years!
During the last weekend I had a quite busy schedule. With some clubmates I competed in three races in 24 hours.
Firstly, in saturday afternoon we participated mass start. Orienteering: satisfying, running: not satisfying. I knew beforehand that my running shape wouldn't be good so I'm not disappointed. Of course it would have been nice to climb to the podium. But it's a fact that I have no such powers to make it possible...yet.
After the race we took our way to the hostel. We ate and took our room quickly. Then drove back to the competition center. The night relay was the next competition in the timetable.
I had the first leg. Race was quite nice especially at the beginning. During the first kilometers I had good feeling and I managed to keep up with the leading group. Step by step I started to lose some time. I made little mistakes here and there and came to changeover more than three minutes behind the leading team. I was annoyed but I could see some good things in my performance.
After the "well-slept" nigth I had another first leg ahead of me: the one of the day relay's. With the experience of the last year I knew that I'm going to have a hard race. After two kilometers things started to slip into wrong direction and I ended up place 30 and almost ten minutes behind the leader. I lost more time with my speed than my with my orienteering - again. Running is the thing I have to get better.
We came to Finland during the sunday night. We were tired or even exhausted. Anyway, Danish Spring was nice event also in this year. As we say in Finnish, "viikonloppu ei jättänyt ketään kylmäksi".
Now I'm going to have some high-quality trainings for the next fifteen years!
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Sula maa
Tänään kotiin saapuessani koin iloisen yllätyksen. Kotoinen hiekkatiemme on sula! Hiekka on ihanan pehmeää mutta pitävää. Juoksualustana yksi hienoimmista! Ehkä tätä hyvää fiilistä potkii eteenpäin myös kevään tulo, joka yleensä koetaan positiivisena asiana.
Asiaan.
MU:n edustuksen iskuryhmä lähtee tänäkin keväänä valloittamaan Tanskaa. Kilpailu on käytännössä sama kuin viime vuonna, vaikka nimi onkin muuttunut Spring Cup:sta Danish Spring:ksi. Kilpailuaikataulu on muuttunut hivenen tiukemmaksi. Nyt kolme kilpailua juostaan yhden vuorokauden sisällä entisen 1½ vrk:n sijaan. Alustavien lähtölistojen perusteella kisan taso on viime vuoteen verrattuna ehkä vähän heikompi, mutta onhan siellä silti aina niin järkyttävän kovat ruotsalaiset, ainakin Göteborgista.
Ohjelma on viikonloppuna seuraava:
La IP: yhteislähtö 7,9km
La I: yöviesti 1. osuus 4,7km
Su AP: päiväviesti 1./2. osuus 10,4km
Kaikki kisat vedetään tietenkin täysillä. Saapi vähän kroppaa ahdistettua. Hyvällä tuurilla jokanen startti tulee vedettyä ylikovalla vauhdilla. Tämä siis tapahtuu, jos viestikilpailuissa sattuu ilmestymään kovempi jätkä eteen. Se on todennäköistä. Se on hienoo.
Aika kekkereillä tulee kisakausi siis avattua nyt viikonloppuna, jonka jälkeen pakka on hiukan avoin. Mitä tehdään, sen kertoo huhtikuun lumitilanne sitten tarkemmin. Pääkilpailut kaudelle ovat kuitenkin selkeät. Koska opiskelut pakottavat yksittäisen kuntohuipun muodostamiseen, huippukunnossa ollaan vasta heinäkuun alussa. Ei liene siis syytä kiirehtiä.
Ja on muuten ensimmäinen H21-vuosi alkamassa! Jospas sitä alistaisi muutaman kovan nimen heti alkajaisiksi.
Asiaan.
MU:n edustuksen iskuryhmä lähtee tänäkin keväänä valloittamaan Tanskaa. Kilpailu on käytännössä sama kuin viime vuonna, vaikka nimi onkin muuttunut Spring Cup:sta Danish Spring:ksi. Kilpailuaikataulu on muuttunut hivenen tiukemmaksi. Nyt kolme kilpailua juostaan yhden vuorokauden sisällä entisen 1½ vrk:n sijaan. Alustavien lähtölistojen perusteella kisan taso on viime vuoteen verrattuna ehkä vähän heikompi, mutta onhan siellä silti aina niin järkyttävän kovat ruotsalaiset, ainakin Göteborgista.
Ohjelma on viikonloppuna seuraava:
La IP: yhteislähtö 7,9km
La I: yöviesti 1. osuus 4,7km
Su AP: päiväviesti 1./2. osuus 10,4km
Kaikki kisat vedetään tietenkin täysillä. Saapi vähän kroppaa ahdistettua. Hyvällä tuurilla jokanen startti tulee vedettyä ylikovalla vauhdilla. Tämä siis tapahtuu, jos viestikilpailuissa sattuu ilmestymään kovempi jätkä eteen. Se on todennäköistä. Se on hienoo.
Aika kekkereillä tulee kisakausi siis avattua nyt viikonloppuna, jonka jälkeen pakka on hiukan avoin. Mitä tehdään, sen kertoo huhtikuun lumitilanne sitten tarkemmin. Pääkilpailut kaudelle ovat kuitenkin selkeät. Koska opiskelut pakottavat yksittäisen kuntohuipun muodostamiseen, huippukunnossa ollaan vasta heinäkuun alussa. Ei liene siis syytä kiirehtiä.
Ja on muuten ensimmäinen H21-vuosi alkamassa! Jospas sitä alistaisi muutaman kovan nimen heti alkajaisiksi.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Hierojaopiskelija vs suunnistaja
Elämässä on himo päästä eteenpäin. Olla parempi kuin mitä tällä hetkellä on. Halu edetä jossain tietyssä asiassa. Se vaatii yleensä tavoitteen asettelua. Tämä käytännössä tarkoittaa keskittymistä ja energian suuntaamista siihen asiaan, jossa haluaa kehittyä.
Päästäkseen tavoitteeseensa, yksilön (kuka tai mikä tahansa, mikä tavoite tahansa) täytyy ensin tehdä suunnitelma, joka kertoo, miten tavoitetta kohti mennään. Tai ei ole tietenkään pakko. Fiilikseen mukaan eteneminen on myös mahdollista. Kuitenkin suunnitelmallisuuden on todettu tukevan tavoitteeseen pääsyä.
Suunnitelmallisuus itsessään on tietenkin helppoa. Voit pyöritellä ajatuksia päässä tai kirjoittaa paperille. Kuvitella mielessä, miten tavoitteeseen pääsee. Kun suunnitelma on tehty, yksi osa prosessista, tavoitteen saavuttamisesta, on valmis. Yksinkertaista.
Tavoitteeseen pääsyyn vaikuttaa kuitenkin suunnitelmien vieminen käytäntöön. Tähän vaikuttaa myös suunnitelmien realistisuus. Kuka tahansa voi suunnitella tulevien vuosien harjoitusohjelman (kun urheilusta on kyse). Se tuntuu täydelliseltä. Kuka tahansa voi ajatella: "Huomenna menen reenaamaan". Sekin tuntuu aika ajoin täydelliseltä. Lopulta parhaiten tavoitteeseensa pääsevät ne, jotka osaavat toimia suunnitelmansa mukaisesti. Joka kerta jaksetaan tehdä niin, kuin on suunniteltu. Välillä tarvitaan kykyä hieman pakittaa, jos suunnitelma ei jostain syystä olekaan ollutkaan.
Ei tässä mitään älynväläystä ole tullut. Itse olen vienyt tiettyjä asiota suunnitelmasta käytäntöön. Ja nyt kerron siitä ylpeänä! Mutta suunnitelman tasolla (niin kuin aina) on vielä monia asioita...vietävänä käytäntöön! Tässä nyt kuitenkin pari suunnitelmaa, joita teen parhaillani.
- Hankin kontakteja
- Hankin tukijoita
Ja tässä suunnitelma, joka odottaa vielä toteutumistaan, mutta jota kaksi edellistä jo käytännön tasolla olevaa suunnitelmaa alustavat.
- Lähden ulkomaille
Homma on hyvällä mallilla. Ensi tammikuussa on siis tavoitteena lähteä sulalle maalle keskimääräistä pidemmäksi ajaksi. Ulkomailla käyminen tukee tärkeintä tavoitettani eli kehittymistä huippusuunnistajaksi.
Koulu sujuu hienosti! Käytännössä alkaa olla 100h täynnä (1/6 tavoitteesta). Kummihieronnat, jotka toteutetaan paikallisten opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa, ovat lähteneet myös hyvin liikkeelle. Teoriassakaan ei kaiketi ole korjattavaa. Tylysti ollaan vedelty kolmosia kokeista, tähän mennessä kaikista. Kunhan vain päästäisiin jo alavartaloon anatomiassa!
Edellisessä jutussa totesin, että suunnistusta "harrastan" sikäli kuin lihashuollolta kerkeän. No, lihashuoltoa on tullut viime viikoilla 5h, 8h, 10h.. Tällä viikolla tulee n. 12h. 10h/vko taitaa olla tulevaisuudessa aika vakio. Ja suunnistus? No eihän siinä kerkeä. Eikä jaksakaan. Kroppa ottaa aikansa tottuakseen hierontaan. Tässä tapauksessa sen tekemiseen, ei sen vastaanottamiseen. Mutta pikkuhiljaa. Pari kertaa olen käynyt juoksemassa. Vähän useammin hiihtämässä (roskaiset ladut tähän aikaan). Reeni on keskittynyt pitkälti keskikropan tukilihaksiin.
Käväisin justiinsa avannossa.
Päästäkseen tavoitteeseensa, yksilön (kuka tai mikä tahansa, mikä tavoite tahansa) täytyy ensin tehdä suunnitelma, joka kertoo, miten tavoitetta kohti mennään. Tai ei ole tietenkään pakko. Fiilikseen mukaan eteneminen on myös mahdollista. Kuitenkin suunnitelmallisuuden on todettu tukevan tavoitteeseen pääsyä.
Suunnitelmallisuus itsessään on tietenkin helppoa. Voit pyöritellä ajatuksia päässä tai kirjoittaa paperille. Kuvitella mielessä, miten tavoitteeseen pääsee. Kun suunnitelma on tehty, yksi osa prosessista, tavoitteen saavuttamisesta, on valmis. Yksinkertaista.
Tavoitteeseen pääsyyn vaikuttaa kuitenkin suunnitelmien vieminen käytäntöön. Tähän vaikuttaa myös suunnitelmien realistisuus. Kuka tahansa voi suunnitella tulevien vuosien harjoitusohjelman (kun urheilusta on kyse). Se tuntuu täydelliseltä. Kuka tahansa voi ajatella: "Huomenna menen reenaamaan". Sekin tuntuu aika ajoin täydelliseltä. Lopulta parhaiten tavoitteeseensa pääsevät ne, jotka osaavat toimia suunnitelmansa mukaisesti. Joka kerta jaksetaan tehdä niin, kuin on suunniteltu. Välillä tarvitaan kykyä hieman pakittaa, jos suunnitelma ei jostain syystä olekaan ollutkaan.
Ei tässä mitään älynväläystä ole tullut. Itse olen vienyt tiettyjä asiota suunnitelmasta käytäntöön. Ja nyt kerron siitä ylpeänä! Mutta suunnitelman tasolla (niin kuin aina) on vielä monia asioita...vietävänä käytäntöön! Tässä nyt kuitenkin pari suunnitelmaa, joita teen parhaillani.
- Hankin kontakteja
- Hankin tukijoita
Ja tässä suunnitelma, joka odottaa vielä toteutumistaan, mutta jota kaksi edellistä jo käytännön tasolla olevaa suunnitelmaa alustavat.
- Lähden ulkomaille
Homma on hyvällä mallilla. Ensi tammikuussa on siis tavoitteena lähteä sulalle maalle keskimääräistä pidemmäksi ajaksi. Ulkomailla käyminen tukee tärkeintä tavoitettani eli kehittymistä huippusuunnistajaksi.
Koulu sujuu hienosti! Käytännössä alkaa olla 100h täynnä (1/6 tavoitteesta). Kummihieronnat, jotka toteutetaan paikallisten opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa, ovat lähteneet myös hyvin liikkeelle. Teoriassakaan ei kaiketi ole korjattavaa. Tylysti ollaan vedelty kolmosia kokeista, tähän mennessä kaikista. Kunhan vain päästäisiin jo alavartaloon anatomiassa!
Edellisessä jutussa totesin, että suunnistusta "harrastan" sikäli kuin lihashuollolta kerkeän. No, lihashuoltoa on tullut viime viikoilla 5h, 8h, 10h.. Tällä viikolla tulee n. 12h. 10h/vko taitaa olla tulevaisuudessa aika vakio. Ja suunnistus? No eihän siinä kerkeä. Eikä jaksakaan. Kroppa ottaa aikansa tottuakseen hierontaan. Tässä tapauksessa sen tekemiseen, ei sen vastaanottamiseen. Mutta pikkuhiljaa. Pari kertaa olen käynyt juoksemassa. Vähän useammin hiihtämässä (roskaiset ladut tähän aikaan). Reeni on keskittynyt pitkälti keskikropan tukilihaksiin.
Käväisin justiinsa avannossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)