Osa 3 loppuunkäsitelty

Mietin, että tossa otsikoiden mukaisessa "osa-laskutavassa" ei oikeen ollu logiikkaa, mutta missäpä olisi.

Kotimatka sujui suorastaan lentämällä. Eipä tarvinnut viettää vielä yhtä yli 9h matkapäivää, vaan nyt voi istua sen saman vaikka kotikoneen ääressä ;) Viikon verran siihen suurin piirtein tällä kertaa menee, että pääsee takaisin jaloilleen ja reenin äärehen, kun on normaalin flunssan sairastellut. Mulla on tässä vielä siis muutama päivä jäljellä ennen treeniin siirtymistä, sillä vasta sunnuntai ja maanantai olivat ensimmäisiä selvästi parempia päiviä.

Vika viikko ja kaksi päivää:

Ma - lepo

Ti - matkapäivä

Ke - ap: hiihto kevyt p 2h

Iltapäivällä totesi, että reenaaminen ei ole järkevää. Leffoja siis esiin.

To - sairas

Pe - sairas

La - sairas

Kävin ulkoilemassa puolisen tuntia ihan hyvällä fiiliksellä, mutta jälkikäteen ajateltuna lauantaikin päivä kuulunee virallisesti sairaspäivien kirjoon.

Su - ap: kevyt hiihto p 40min

Ma - ap: hiihto vapaa 1h30min

Ti - matkapäivä

Vihkoon meni siis reenin osalta tuo viikko. Eipä voi mitään. Tievatupa tarjosi kuitenkin huikeat olosuhteet penkkiurheiluun ja itsensä huoltamiseen! Kiitos!

Seuraavat kaksi viikkoa sujuvat työssäoppimistunteja keräten Mäntsälän ala-asteella. Harjoituksellisesti alan totuttelemaan enemmän juoksuun. Siis vasta nyt, mikä takaa sen, että ensimmäinen kisa, jossa tavoittelen sitä oikeaa kulkua, on SM-keskimatka toukokuun loppupuolella. Taitoharjoittelu, juoksu, liikkuvuus. Koko ajan homma menee lajinomaisemmaksi. Antaa kesän tulla.

Vuokatinvaaran huipulta: uusi mies Fischerin ja Swixin talliin ensi kaudelle. Lajista ei tosin ole tietoa.

Osa yhdestä kahteen ja puoleen

Oiski poiski!

Sotkamo ja Vuokatti ovat tältä keväältä jääneet taakse. Vaikka keskeisessä Suomessa ei ollutkaan kovin paljoa lunta, niin kyllä siellä saattoi hiihtää. Viikko muuttui silti napsun verran suunnisteltua tehopainotteisemmaksi, kun hiihdettäviä latuja oli melko vähän. Säästin pitkät lenkit tänne selälle, jossa on kyllä mahottoman hyvät kelit hiihtää - ja sitä latuverkostoakin riittää viikoksi.

Ti - matkapäivä ip: kevyttäkin kevyempi sähly 

Vähän säbää 9h matkustuksen päälle - ravistellen. Ei se viisain ratkaisu.

Ke - tehupäivä 1 a: aamuvoimailut ap: vk-mk vapaat hiihtointervallit ip: säbää kovaa

Tesmailin, miltä pieni aktivointisetti tuntuu ennen tehotreeniä. No ainakin itse tehoreeni tuntui hyvältä. Tekniikka on ku hiihtäjällä ja niin edelleen. Illalla kovasti sählyä. Ei ollu eka, eikä todellakaan vika kerta.

To - ap: hiihto v + pieni juoksentelu

Pe - tehupäivä 2 a: aamuvoimailut ap: kiihtyvä vk-hiihto ip: oisko säbä?

Perjantaina tehopäivä meni vanhasta muistista, paitsi että hiihtoreeni oli yhtäjaksoinen ja kiihtyvävauhtinen vk. Vähän käytiin kurkkaamassa maukkaa. Sotkamon urheilulukion jengi voittais muuten varmaan Ärrä Cupin. Ainakin reenin puolesta.

La - ap: pitkä hiihto ip: rauhallinen sähly

Su - tehupäivä 3 ap: pitkät vk-mk hiihtointervallit ylämäkeen ip: puntti

Viikon tunnit 17+. Hyvä tehoviikko mulle! Sunnuntain tehoreenissä sykemittari jätti joka toisen sydämen iskun laskematta tai sitten kroppa oli tilapäisesti hieman väsynyt, eikä jaksanut enää nostaa sykettä "ihan normaaliin tapaansa".

Kokonaisuudessaan viikko oli siis onnistunut. Säbä monipuolisti reeniä ja tuli siitä jonnin verran juoksuaskeleitakin, mutta pääosa reenistä oli totta kai hiihtoa. Maisemat oli ihan kivoja, Jonesin mökki tuli katsastettua ja viikon kohokohtana mainittakoon erään nuoren hiihtäjäpojan mattotesti, jossa millit paukahti yli 80:n. Sitä vaan katto ihmeissään: "siinä alkaa olla jo konetta". Ja jooo ooooonhan se kaukana maailman"ennätyksistä" yms plääplää, mutta olosuhteet huomioon ottaen...ihan kiva.

Tämän viikon maanantai oli lepiä. Tiistai piiiitkä matkapäivä Saariselälle. Keskiviikkona 2h pertsaan totutteleva lenkki auringon lempiessä. Tänään torstaina täytyi sanoutua reenisuunnitelmasta irti ja todeta, että olen jokseenkin nuhainen - en lähde reenaaamaan. Sairaspäivät aina harmittaa, etenkin kun niihin löytää syyn, johon olisi voinut vaikuttaa. Hölömö. Tähän liittyen kirjoitan lisää, kun olen päässyt kotiin.

Nyt siis oleskelen Saariselän Tievatuvalla. Täällä kelpaa ihmisen olla. Jos nuha jatkuu, otan telkun auki ja katson hiihtolajien kisailuja. Jos ja kun se helpottaa, lähden hiihtämään maltilla ja rauhassa. Ehkä kerkeän tekemään suunnitellun tehoreenin loppuleiristä..ehkä en.

High altitude training camp, osa 1

Noniin. Levin ja Ylläksen setit jäävät tällä kertaa taakse huomenissa. Seuraavassa kuluneen viikon tapahtumista.

Ma - matkapäivä Leville, autossa 12h

Tiistain ja keskiviikon ihmettelin suksia ja sauvoja (mitä ne on?) ja totuttelin samalla itse sivakointiin. Tekniikka ei ihan ottanut sujuakseen ekoilla metreillä, mutta kyllä se tekeminen oli lopulta mulle jo ihan hiihtämistä.

Ti - ap: hiihto vapaa ip: kevyt juoksu

Ke - ap: hiihto pertsa ip: kevyt hiihto vapaa

Torstai kevenneltiin ja pelattiin kaverin kanssa änäriä ja fifaa.

To - ap: hiihto vapaa + juoksu

Perjantaina oli tehupäivä niin reenin kuin myös syömisen suhteen. Lauantaina aamulla siirryin Ylläkselle luokkakaverin majoitukseen (meillä on nyt koulun puolesta työssäoppimisjakso, kuten munkin tekemisistä huomaatte). Lauantaina Ylläksellä hiihdin sitten viikon pitkän.

Pe - ap: hiihto vapaa ylämäkivetoloisia ip: kevyt juoksu + liikkuvuus

Oon muuten historian kolmas, joka on (ostanu, hölömö!) jaksanu syödä Levikeskuksessa sijaitsevan Cantinan "Ison burgerin". Nyt on nimi ja paikkakunta seinällä - mainetta ja kunniaa! :) Haastan kaikki tähän!

La - siirtyminen Ylläkselle ap: pitkä hiihto vapaa

Keli oli pitkän lenkin aikana välillä aivan taivaallinen. Fiilis oli aivan loistava tässä kohtaa!!! 

Täytynee muistuttaa itseä näin hienoista asioista ja lähteä Lappiin hiihtämään jatkossakin - JOKA KEVÄT!

Su - lepopäivä, huiputettiin Kuertunturi ja laskettiin pulkilla alas. Melkosen siistiä :D.

Viikon tuntimäärä oli reilu 14. Maltillista, mutta kehittävää.

Tämä viikko alkoi kuntopiirillä juoksuverkkojen kera. Plään for the week on luonnollisesti kiristää pikkuisen ruuvia. Kuitenkin niin, että vielä Saariselän viikolla voi hyvin jatkaa montun kaivamista.

Helmikuu tuli, lumet suli

Kappas, Portugalin aurinko taisi sulattaa lumet Etelä-Suomesta. Tai saattoi se olla eri aurinkokin. En tiedä.

Helmikuun alku sujui nousujohteisesti tammikuuhun nähden, vaikka ennen hiihtolomaviikkoa nro 8 koulussa suorastaan ahdistettiin opiskelijat tiukille - jos verrataan aiempaan opiskeluun. 

Juosta yritin, jotta saisin edes sen verran tuntumaa ennen Portugalin reissua, ettei yhden ulkomaisen leiriviikon aikana sentään rasitusmurtumaa saada aikaiseksi. Ehdottomasti helmikuun ekojen viikkojen kohokohdat olivat kuitenkin 1h30min tasatyöntöreeni järven jäällä (kun pertsan suksi ei pitänyt) sekä 5min tasatyöntöreeni järven jäällä (kun siinä loskassa eteenpäin ei muuten päässyt). 

Koulusta otettiin mukavasti vapaata ja kone suuntasi Lissabonia kohti perjantaina 14. päivä tätä kuuta. Perillä oltiin iltapäivällä ja illalla kelpasi heittää ensimmäinen juoksulenkki vähän jalkoja herätellen.

Viikon aikana tuli väännettyä tasaiseen tahtiin treeniä. Kaksi yötreeniä ja sprintti tuli tehtyä kovempaa. Näistä tulokset olivat hyviä, vaikka suoritukset eivät olleetkaan puhtaita. Jalat jaksoivat lähtötilanteeseen nähden erittäin tyydyttävästi koko reissun. Pää tosin hyytyi aika pahasti, mikä näkyi viimeisenä viikonloppuna kilpailuissa surkeina suorituksina. Keskimatkalla ei ollut mitään käryä koko kartasta, ja pitkällä nöyryys vaihtui lottokuponkiin tokalle rastille mennessä. Arvaahan sen, että miten siinä kävi. Oli huono tuuri. 

Kootut selitykset on käyty läpi ja kisat analysoitu hyvät asiat edellä, nyt mennään eteenpäin.

Aurinko paistoi parina päivänä kunnolla, parina päivänä satoi vettä. Muuten oli tasaisesti poutaa. Lämpötilat reeneissä +18 ja +1 välillä. Sääniiloille tiedoksi.

Tajusin leirillä muuten sen, että jos nukkuu 9-10h yössä sekä 1-2h päivällä, venyttelee ja käyttää foam rolleria 2-3x 20-30min päivässä, sekä syö ja juo urheilulle edullisesti, niin palautuminen onnistuu melko hyvin. Tein johtopäätöksen siitä, että heti menomatkan jälkeen polvissa ja penikoissa tuntui, paluumatkan jälkeen niissä ei ole ollut ollenkaan oireilua. Suosittelen lämpimästi kokopäiväurheilijan elämää ja säännöllisen runsasta lihashuoltoa niille, jotka haluavat kehittyä urheilussa. Eikä venyttely tarkoita nyt 5min staattista vääntöä vaan jotain aivan muuta.

Maanantaina illalla saavuin Suomeen. Tiistaina ja keskiviikkona kävin hoitamassa pakolliset asiat koulussa. Nyt olen kotona ja edessäni on neljä viikkoa pelkkää urheilua. Suurin piirtein sama kaava Portugalin kanssa siis jatkuu, paitsi että tulevana maanantaina lähden korkean paikan leirille hiihtämään. Joku tykkäis varmaan suunnistaa näillä "lumilla", mutta itte lepuutan jalkoja ja hoidan fysiikkaa vähän paremmaksi suksimalla, ehkä kuuseen mutta ainakin Lappiin.

Ekana tulee Levi. Siihen väliin vähän Yllästä, sitten Sotkamo/Vuokatti ja lopuksi Saariselkä. Tiedotan itsestäni ja kuulumisistani ulkoasultaan uudistuneen blogisivuston sekä Twitter-tilini kautta. Jahuu! Jouluna tuli pukilta älypuhelin, nyt pystyy Twitteriä käyttämään. Ristus kun meni aikaa, että sai ton Twitter-feedin tuohon viereen :D.

Kuulemisiin.

Tipaton kuukausi

Okei. Listataanpas tähän tipattoman tammikuun tapahtumia.

6. päivä - uusi sparraaja astui kuvioihin
7. päivä - koulu Pajulahdessa jatkui
21. päivä - tajusin, että onpas mukavaa treenata terveenä! sain myös pitkän väännön päätteeksi varattua meno-paluu -lentolippuset Portugalin reissulle hiihtoloman tuntumaan helmikuulle
22. päivä - oikean jalan päkiään tuli ikävä kipupiste, jota ny on soiteltu ja kyselty, että mikä se semmone on - voin sanoo, että tuli aika lailla puun takaa, siis ihan boksin ulkopuolelta!
23. päivä - hieronta :D

Ei suurempaa tai kummempaa. Koulu Pajulahdessa sujuu edelleen ihan hienosti näin kahden viikonlopun yli töitä tehteenä ja opintoviikkoja keränneenä. Lunta olis kiva saada vähän lisää, jotta vois HIIHTÄÄ!

Kaksi viikonloppua Pajulahdessa tuli siis vietettyä opintoviikkoja keräten. Inttitermein oltiin tässä pari viikonloppuu kiinni. Olimme ensin sulkapallon tähtikisoissa pisteennäyttäjinä, mikä oli ihan hauskaa puuhaa. Viime viikonloppuna Pajulahdessa järjestettiin Pajulahti-Games, joka on siis vammaisten monilajinen kilpailutapahtuma. Itse toimin maalipallossa "kulmamiehenä" eli palautin palloa sen mennessä rajan yli, avustin pelaajavaihdoissa yms. Itse viikonloppu avasi kyllä silmiä siitä, miten vammaiset ihmiset liikkuu ja toimii. Ihan mielenkiintosta settiä!

Seuraavien kuukausien suunnitelmat:

helmikuu
vko 8 - Portugali
maaliskuu
vko 10 - hiihtoreissu, Levi
vko 11 - hiihtoreissu, Vuokatti
vko 12 - hiihtoreissu, Saariselkä
vko 13 työssäoppimisjakso käynnistynee tästä
huhtikuu
vko 16 - koulu jatkuu

Konetta rakennellessa. Kovin reenisetti osuu tuohon maaliskuun kohdille. Mutta ovathan toki helmi- ja huhtikuukin täyttä treeniä. Kisakauden avauksessa saa jo kulkea.

Jouluähkystä takaisin baanalle

Seuraavaan Jouluun on onneksi lähes vuosi aikaa. Sen verran tuli koomailtua ja nukuttua huonosti, että reenien saralla ei tapahtunut mitään, siis mitään. No se oli oikeastaan tietoinen valinta, huonosti perusteltu kylläkin. Kun vuoden lähes ainoat karkki-, maito- ja gluteenipäivät tuli rytinällä kolmeen päivään, voi vain todeta, että olo oli aika jännä. Se seuraava Joulu siis odottakoon hetken.

Tuosta ravintojutusta voisi muuten pälpättää enemmänkin. En kuitenkaan nyt, ehkä joskus.

Nyt viikonloppuna pistin koneen pienen huilin jälkeen pyörimään. Lauantaina oli hyvä Allun järkkäämä viestitreeni Lahdessa. Ja vaikka en Assulle viimeisen kolmen viikon reenejä (2vkoa "pois pelistä") tai päivän kulkua kehunutkaan, ennemminkin manailin, niin yllättävän hyvin se silti meni.

Vajaan 6km reenissä alkulenkki oli armotonta säätämistä. Ykköselle vetelin ihan outoja uria, rastia etsin pysähtelyiden kera, vaikka se olikin suhteellisen selkeässä paikassa. Olin kärjessä, mistä innostuneena säntäsin pienelle tiepätkälle vähän vauhdikkaammin, kuitenkin mietiskellen takana tulevia -> rastinotto hidastui. Kolmoselle lyhyt väli meni jokseenkin puhtaasti, mutta vaikka huomasin pitkän välin tulevan, en jaksanut suunnitella sitä -> piiiiitkä pysähdys rastilla. Sitten pitkään väliin, jossa alkoi pikkuhiljaa saamaan omaa rauhaa, vain Penttisen Topi kulki mukana. Sitten alkoi hyytymään (2km), Topi meni edelle ja poikkesin peesissä omasta reitinvalinnasta -> suunnittelematon rastinotto tuotti vaikeuksia 35-40 virhesekunnin verran. Pari väliä kohtuullisesti, vaikkakin väsyneesti, ja puolivälissä olimme Topin kanssa selkeästi kärjessä.

Toinen lenkki (kartta alla) sujui puoleen väliin asti jojon päässä, siis Topin peesissä. Tokan lenkin ykköselle tuli pieni pysähdys. 2-3 otettiin sitten omat reitinvalinnat. Mä jokseenkin oikealta, Topi mäen päältä/vasemmalta. Rastia ennen/rastinotossa mä menin vasemmalta ohi, Topi ajautui oikealle. Olin kuitenkin noin 20s nopeampi, napsin pari vikaa rastia ihan hyvin (optimi vikalle taisi olla yläkautta, itse tulin liikaa rinteessä) ja pidin eron ehkä noin 10 sekunnissa loppuun asti.

Hyvä reeni. Alkulenkillä häirinnyt huono keskittymiskyky ja älytön kiire muiden läsnäollessa on kyllä sellainen juttu, mitä pitää harjoitella -> psykologille siis. Suorituskyky on sitä samaa tasoa kuin aina ennenkin. Ylöspäin vaan pitäisi päästä. Toki tällä hetkellä harjoituskauden voittoprosentti kisavauhtisista isomman porukan kera tehdyistä treeneistä on 100% (eli 2/2 :D). Tilastollisesti katsoen siis varmaankin paremmin kuin viime vuonna ;)

 

La illalla oli parin tunnin salivuoro sählyineen ja juoksutekniikkareeneineen. Tänään sulateltiin suklaat ja kinkut kropasta reilun kolmen tunnin vaelluksella (vaikka mulla mikään oo mihinkään koskaan jääny, kun ruoasta puhutaan). Huomenna väännän Jokkerin Venttiä, joka menee sitten keväällä kevyesti A-tasolla - jos on liian helppo, niin kyllähän sitä voi aina raskaamminkin tehdä. Ti kevyesti, vuodenvaihteen jälkeen ke taas enemmän, to kevyesti ja viikonloppuna on luvassa leireilyä (eli lisää kisavauhtisia startteja) Kisakalliossa ja Vierumäellä - samana viikonloppuna kahdella eri urheiluopistolla!

Nyt, hyvää ja menestyksekästä uuttavuotta kaikille!

Kyllä lähtee!

Kyllä lähtee!

Nyt menee ihan hyvin :).

Kun nopeusominaisuuksien jokseenkin vihkoon mennyt nysväys jäi ja siirryin pk-mättöön, pääkin on pikkuhiljaa selvinnyt ja hetki hetkeltä alkaa kulkemaan paremmin. No, ihan vaan pientä kärjistystä taas... Kumminkin, olen tehnyt ennätyksiä monessakin ominaisuudessa, eikä tällaista ole päässyt tapahtumaan pelkästään siksi, ettenkö olisi ollenkaan aiemmin suorittanut testejä, vaan voitaneen puhua siitä niin sanotusta tavoitteiden mukaisesta kehittymisestä. Huhhuh, mikä virke.

-> lankkupidon Urheilukoulutulos on paperia nykyisen rinnalla, liiton ominaisuustestien keski- ja ylävartalotestiennätys kumartui marraskuussa tehdyn uuden rinnalla ja 200m kulki perushitaalta jampalta (luokanvalvojalta lainattua) mielestäni ihan tyydyttävästi. Kytäjän yösuunnistuskilometrivauhtiennätys parani melkein 3min/km Jukolasekoilusta. Painokin on pudonnut ja äijä näyttää kuivan kesän oravalta jo talven keskellä. Maksimikyykkyäkin lähdin testaamaan, kunnes totesin, että jalat nostaa enemmän, mitä keskivartalo kestää… Se laji ei siis oo mua varten :D. Kohtapuoliin lähtee hiukset, mikä tarkoittaa periaatteessa otollista hetkeä vääntää vaikkapa uusi vitosen ennätys. Jätän sen ajatuksen hautumaan tammikuun puolelle ja juoksen sitten, kun olen päässyt takaisin opisto-olosuhteisiin.

Koulu, virallisesti Liikuntakeskus Pajulahti, päästi meikäläisen Joululoman viettoon jo ke 11. päivä, kun täällä Mäntsälässä koulujen Joulujuhlia vietetään huomenna ja ylihuomenna. Koulu jatkuu 7.1., kun täällä Mäntsälässä ne käynnistyy jo käsittääkseni tammikuun toinen päivä. Turhaa vertailua, mutta on todettava, että pidän Pajulahdesta.

Tuntuu siltä, että Pajulahti on pistänyt elämän rullaamaan. Siinä jos on sääreen näytetty vähän röntgeniä ja ukko pakotettu vesijuoksemaan 25h viikossa, niin mikäpäs siinä, sitten vesijuostaan. Toimii joka tapauksessa. Hierontaa saan paikallisilta opiskelijoilta melko lailla riittämiin ja halvalla. Lisäksi koululta löytyy psykologi, jonka kanssa on pari kertaa innostuttu ihan kunnolla rupattelemaan :D. Iso osa henkisestä hyvinvoinnista menee varmasti mukavan luokan piikkiin. se kun tu(u)ppaa olemaan aika vähäjärkinen ja lapsekas. Never grow up, sopis meiän luokan motoksi varmasti aika hyvin!

Kesän tärkeitä kisoja katsellessa silmiin osuivat Euromeeting ja Opiskelijoiden MM-kisat. Ne ovat suhteellisen peräkkäin, eli kisajoukkueet ei omalla logiikallani täyty täysin samoista nimistä. Paikkoja löytyy siis ensisijaisesti alle 25-vuotiaille semmonen 6-13. Sitten katsotaan aina niin tarkalta rankilta meikän edellä olevat alle 25-vuotiaat ja saadaan luvuksi noin 30. Lisätään siihen muutama pääsarjaan nouseva ja muutama yli 25v. Ei tartte kun semmonen 30 äijää kepittää ens kaudella, niin oma nimi löytyy jommasta kummasta kisajoukkueesta. Helppoa! Vai onko? Yksinkertaista? No, ehkä.

No helpolla ei saa koskaan mitään. Ja fakta on, että jos toiset treenaa yhtä hyvin tai paremmin, niin ohi on vaikea mennä. Ja edelleen fakta on, että kehittyäkseen tässä lajissa, täytyy juosta. Ja jotta minä voin juosta, jalat täytyy saada juoksukuntoon. Siksipä alan hieromaan lepopäivän kunniaksi pohkeita ja sääriä, jotta niillä voi taas juosta.

Ja hei, hyvää Joulua kaikille!