Sm-pitkän finaali oli tänään. Olin sokeria.
Karsinta lupaili hyvää. 5. sija muutamine virheinee ja kevyellä vauhdilla tyydytti, finaaliin oli kiva lähteä. Sunnuntaiksi luvattiin runsasta sadekeliä...tykkäsin. Tankkaus oli onnistuneen tuntuinen, ja jalat tuntuivat verkatessa niin ihanilta, kun vain siinä tilanteessa oli mahdollista.
Lähdin reippaasti. Ykköselle pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin, rastivälillä tuli pataan kuitenkin jo lähes minuutti. 2:lla eikä 3:llakaan ilmennyt ongelmia. Väliaikoja tarkemmin tsuumaillessa huomaan, että olin ensimmäisellä väliaikapisteellä (1,53km) 7. Seuraavan välin päätin aloittaa kiertämällä hieman puskaa. Lopulta sinne oli kuitenkin pakko sukeltaa, mentävä siis läpi... Rinnettä noustessa oksa napsahti oikeaan silmään, ja kun vasen silmä on jo valmiiksi kyvytön tarkentamaan 1:15000 karttaan, jatkoin matkaa puolisokeana. Epätavalliseen tapaan, näkö ei palautunutkaan heti, ja jouduin kunnolla pysähtymään ja tutkailemaan karttaa: 4. rastille tuli yli 3min virhe. Ja koska en nähnyt kartasta mitään haparoin ja pummailin seuraavillakin rasteilla. Pitkällä 8-9 välillä juostessa Eikka on jo vilkuttaen mennyt ohi, eikä homma enää kiinnosta yhtään. Rastilla mietin, onko loppulenkki yhtään juoksemisen arvoinen, ja päädyin vastaukseen EI!. Lönköttelin maaliin. Koko perheen päivän saldo taisi jäädä neutraalin nollan tienoille huolimatta vanhempien sisarusten kaameista pummeista, sillä sisko voitti perheeseen mitalin, hjuva juttu.
Kotimatkalla tuli taas sellainen sisuuntunut fiilis ja lähtisin nyt lenkille ellei olisi pakko palautella. Kärki on TODELLA kaukana, mutta saavutettavissa vielä tämän vuosituhannen puolella.
Ensimmäinen asia, minkä tulevaisuudessa ostan, on suojalasit. Hollola-rasteilla taidan käydä treenaamassa keskimatkaa (ne suojalasit päässä). Sitten onkin kauden pääkilpailu, Sm-keskimatka.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
maanantai 31. elokuuta 2009
Sm-pitkä
On aivan pakko kirjoittaa joku pieni ennakko Sm-pitkistä. Voisihan sitä lukea YO-kokeisiinkin ym. pientä, mutta ne ovat toissijaisia juttuja siinä vaiheessa, kun hullulla suunnistajalla on asiaa. Muutamia pointteja kisasta.
Ensimmäinen asia, minkä noteerasin kilpailuohjeita lukiessani on se, että finaaliin pääsee karsinnoista vain 40 parasta. Lienee ihan järkevää, sillä ainakin sarjassani H18 jäänee taktikoinnit suurimmilta osin pois. Itse en ainakaan lähde tekemään viime vuotisen tapaan intervalli-treeniä karsintaan. Saahan sen karsinnan silti rennosti vetää, ei tartte puristaa.
Maastoa ainakin karttapalojen mukaan voi mielestäni kutsua työmiehen maastoksi. Tykkään.. Haastava maasto tuonee sen, että viikonloppuna kisataan suunnistuksessa, ei juoksussa, vaikkakin myös fyysinen suorituskyky ratkaisee - ainahan se tekee niin.
Kilpailuohjeiden Huom! -merkkiä H18-sarjaan viitaten, matkapituuksien alapuolella, en ymmärrä. Ehkä se selviää aikanaan, jos sen selviäminen on suotavaa.
Piikkareita saa käyttää, mutta itse en ainakaan käytä - en edes omista sellaisia.
Kilpailuohjeiden ruotsinkielinen osuus on isommalla tekstillä, kuin suomenkielinen osuus.
Ja lopuksi vielä meikäläisen ennustama kympin kärki sarjaan H18.
1. Heinaro
2. Mikkola
3. Mäkinen
4. Kymäläinen
5. Tiainen
6. Valkama
7. Sundelin
8. Mieskoski
9. Heikka
10.Alppi
Kisassa ei tapahdu tänä vuonna mitään suuria yllätyksiä. Eikka voittaa, ja muutenkin ne tutut nimet on siellä korkealla tuloslistassa, jos siis ovat paikalla. Suurimpina yllätyksinä voidaan pitää ylläolevan listan mukaan sijalle kolme yltänyttä henkilöä, sekä Howaldin ja Lövdalin putoamista plaketeilta. Tosiasioita kuitenkin ovat: 1) lähden tavoittelemaan mitalia noista karkeloista 2) kaikki pummaa, minäkin, mutta minä pummaan nopeasti.
Onneks nää on spekuja, ja kaikki lähtee nollasta. Mullakin on vielä mahkut voittaa:)
Ensimmäinen asia, minkä noteerasin kilpailuohjeita lukiessani on se, että finaaliin pääsee karsinnoista vain 40 parasta. Lienee ihan järkevää, sillä ainakin sarjassani H18 jäänee taktikoinnit suurimmilta osin pois. Itse en ainakaan lähde tekemään viime vuotisen tapaan intervalli-treeniä karsintaan. Saahan sen karsinnan silti rennosti vetää, ei tartte puristaa.
Maastoa ainakin karttapalojen mukaan voi mielestäni kutsua työmiehen maastoksi. Tykkään.. Haastava maasto tuonee sen, että viikonloppuna kisataan suunnistuksessa, ei juoksussa, vaikkakin myös fyysinen suorituskyky ratkaisee - ainahan se tekee niin.
Kilpailuohjeiden Huom! -merkkiä H18-sarjaan viitaten, matkapituuksien alapuolella, en ymmärrä. Ehkä se selviää aikanaan, jos sen selviäminen on suotavaa.
Piikkareita saa käyttää, mutta itse en ainakaan käytä - en edes omista sellaisia.
Kilpailuohjeiden ruotsinkielinen osuus on isommalla tekstillä, kuin suomenkielinen osuus.
Ja lopuksi vielä meikäläisen ennustama kympin kärki sarjaan H18.
1. Heinaro
2. Mikkola
3. Mäkinen
4. Kymäläinen
5. Tiainen
6. Valkama
7. Sundelin
8. Mieskoski
9. Heikka
10.Alppi
Kisassa ei tapahdu tänä vuonna mitään suuria yllätyksiä. Eikka voittaa, ja muutenkin ne tutut nimet on siellä korkealla tuloslistassa, jos siis ovat paikalla. Suurimpina yllätyksinä voidaan pitää ylläolevan listan mukaan sijalle kolme yltänyttä henkilöä, sekä Howaldin ja Lövdalin putoamista plaketeilta. Tosiasioita kuitenkin ovat: 1) lähden tavoittelemaan mitalia noista karkeloista 2) kaikki pummaa, minäkin, mutta minä pummaan nopeasti.
Onneks nää on spekuja, ja kaikki lähtee nollasta. Mullakin on vielä mahkut voittaa:)
Analyzing KLL
Taisin tuossa jossain vaiheessa kirjoittaa, että kaksi kirkasta mitalia kaulassa Liedosta olisi hieno tulla kotiin. Se toteutui. Pronssi laskettakoon tässä vaiheessa kirkaaksi mitaliksi, vaikka onkin samanvärinen kuin plaketit.
Olipa kerran vuonna 2009 siis suunnistuksen KLL. Perjantaina kisattiin henkilökohtaiset matkat. Olin kolmas. Suorituksessa tyydyttää lähinnä sijoitus, oikeastaan myös kokonaisuus lukuunottamatta sitä yhtä väliä. Pitkään aikaan suunnistus tuntui helpolta, ja suoritus pysyi koko ajan "edessä". Käyräväli 2,5 metriä ei näytä haittaavan, jos kisan aikana luulen kv:n olevankin 5 m. Kaikki pulmat karttojen kanssa, joissa käyräväli on 2,5m, ovatkin siis vain henkisen puolen varjoja.
Yksilöpuoli meni siis hyvin. Kerkesin lukemaan ennen lähtöä jo 5 väliä valmiiksi. 1. rastilla johdin vielä kisaakin! Toisella välillä sotkeuduin omiin ajatuksiin, ja vaihdoin suunnitelmaa keskellä väliä. Ensimmäisellä pitkällä välillä 3:lle rastille olisin voinut mennä suoraviivaisemminkin. Hävisin 49 sekuntia Eikalle, ja olin jo lähes minuutin perässä. 4. rastille meno ei tuottanut ongelmia, eikä seuraavakaan väli ollut vaikea. Homma kyllä hoituu, kun seurailee kompassia, jos ei ole varma suunnasta.
6:lle tuli ensimmäinen virhe. Luin jyrkänteet kumpareiden reunalla väärin, ja nousin väärälle kummulle. Virheen koko ehkä noin 25 sekuntia. Matka jatkuu suon yli poluille, joilta poistun isoon notkelmaan. Luin pari avokallio-häsmäkkää mäen päältä ja rasti löytyi. Leima ajassa 19.42, +1.46 kärkeen. Seuraa muutama lyhyt väli, joilla suoritetaan perusrastinottoa.
Alkaa taas pitkä väli, jonka yritän mennä mahdollisimman suoraan, tietysti pysäyttävät jyrkännerivit kiertäen. Urat helpottavat melko paljon suolla ja pusikoissa rämpimistä. Kuitenkin, häviän Eikalle taas sellaisen 46 sekuntia. Rastin jälkeen en ollut varma, kävinkö oikealla vai väärällä koodilla. Tulin niin oudosti pellon laitaan. No, ei sellaisia kerkeä enää tarkistelemaan. Jatkan pellon yli helpolle kivirastille, jonka jälkeen tulee siirtymäväli tien ylitykseen. Siitä tien yli, ja loivaan mäkeen. Puskassa olevalle kivelle mennessä meno on hieman kulmikasta, ja eroa tulee kärkeen edelleen.
Vesikuoppa-rastille (nro 15) tulee kisan isoin pummi. Suunniteltu reitti oli se punainen viiva siinä kartalla. Poikkesin siltä kuitenkin jo alussa, ja vaikka tiedostin tilanteen jollain ajatuksen tasolla, en huomannut korjata suuntavirhettä. Paikansin itseni väärin mäen rinteeseen päästyäni, ja kuten oleettaa sopi, lähdin väärään suuntaan. Tappiota kertyi välin nopeimpaan 1.53.
Radan loppuvälit olivatkin sitten pelkkää komediaa turhine ryntäyksineen ja pysähtelyineen. Maaliin saavuin ajassa 42.38, Eikalle 5.20 hävinneenä. Ylivoimaa, ei kai?
Viestiin lähdimme rinta kaarella ja voitto mielessä. Emme antaneet muiden joukkueiden pelottavan kovien juoksujärjestyksien masentaa mieliämme, olihan meidänkin joukkue paperilla erinomainen (jokainen Mitaleilla [1. 3. 3.] edellisenä päivänä). Arttu aloitti loppujen lopuksi varsin mallikkaasti, miltä se ei kisakeskuksessa jännityksen takia tuntunut, eroa kertyi Tampereen seudun kovimpaan junioriin alle 3 minuuttia. Ellu teki todellakin miehen työn nostaessaan joukkueen kärkeen. Lähdin tiputtamaan RaVa:a heti alusta, ja onnistuinkin siinä 2. rastille mennessä.
Rata oli helppo, ja lyhyet välit sujuivat hyvin. 5:lla ajattelin että on aikaa tehdä jopa hieman virheitä. En yrittänyt pistää peliä kuitenkaan sen jännemmäksi itselleni, vaan suuntasin kirjaimellisesti suoraan puskan läpi 6:lle. Jyrkänteen jälkeen vilkuilin taakseni, ketään ei tule. Otin vielä leiman ratamestarin viheliäiseltä 7. rastilta, joka olisi kovassa vauhdissa saattanut jäädä välistä. Viimeiselle rastille juoksin jo hieman fiilistellen, mutta en kuullut kenenkään huutavan. Olo helpottui, kun joukkue oli mutkassa jo vastassa. Jee, jee!
Näin päättyi meikäläisen taival KLL-kisoissa, ainakin kisailijan muodossa. Kaksi kisaviikonloppua putkeen, josta sain kahdet mitalit. En ole pettynyt. Kuitenkin, vedon hävisin Jussille, joka mitä todennäköisimmin päätti jäädä kotiin varmistaakseen voittonsa. Alun perinhän veto koski vain minua: voitan/tai en, joten Jussi lienee roponsa ansainnut.
Voittoon tarvitaan: MU ja ensiapua.
Omien laskujen mukaan kisoista taisi tulla yhteensä 5 tuplakullan voittanutta henkilöä, yksi heistä oma sisko. Yritän pitää huolen, etten jää perheen sisäisessä taistossa toiseksi enää Sm-kisoissa.
Olipa kerran vuonna 2009 siis suunnistuksen KLL. Perjantaina kisattiin henkilökohtaiset matkat. Olin kolmas. Suorituksessa tyydyttää lähinnä sijoitus, oikeastaan myös kokonaisuus lukuunottamatta sitä yhtä väliä. Pitkään aikaan suunnistus tuntui helpolta, ja suoritus pysyi koko ajan "edessä". Käyräväli 2,5 metriä ei näytä haittaavan, jos kisan aikana luulen kv:n olevankin 5 m. Kaikki pulmat karttojen kanssa, joissa käyräväli on 2,5m, ovatkin siis vain henkisen puolen varjoja.
Yksilöpuoli meni siis hyvin. Kerkesin lukemaan ennen lähtöä jo 5 väliä valmiiksi. 1. rastilla johdin vielä kisaakin! Toisella välillä sotkeuduin omiin ajatuksiin, ja vaihdoin suunnitelmaa keskellä väliä. Ensimmäisellä pitkällä välillä 3:lle rastille olisin voinut mennä suoraviivaisemminkin. Hävisin 49 sekuntia Eikalle, ja olin jo lähes minuutin perässä. 4. rastille meno ei tuottanut ongelmia, eikä seuraavakaan väli ollut vaikea. Homma kyllä hoituu, kun seurailee kompassia, jos ei ole varma suunnasta.
6:lle tuli ensimmäinen virhe. Luin jyrkänteet kumpareiden reunalla väärin, ja nousin väärälle kummulle. Virheen koko ehkä noin 25 sekuntia. Matka jatkuu suon yli poluille, joilta poistun isoon notkelmaan. Luin pari avokallio-häsmäkkää mäen päältä ja rasti löytyi. Leima ajassa 19.42, +1.46 kärkeen. Seuraa muutama lyhyt väli, joilla suoritetaan perusrastinottoa.
Alkaa taas pitkä väli, jonka yritän mennä mahdollisimman suoraan, tietysti pysäyttävät jyrkännerivit kiertäen. Urat helpottavat melko paljon suolla ja pusikoissa rämpimistä. Kuitenkin, häviän Eikalle taas sellaisen 46 sekuntia. Rastin jälkeen en ollut varma, kävinkö oikealla vai väärällä koodilla. Tulin niin oudosti pellon laitaan. No, ei sellaisia kerkeä enää tarkistelemaan. Jatkan pellon yli helpolle kivirastille, jonka jälkeen tulee siirtymäväli tien ylitykseen. Siitä tien yli, ja loivaan mäkeen. Puskassa olevalle kivelle mennessä meno on hieman kulmikasta, ja eroa tulee kärkeen edelleen.
Vesikuoppa-rastille (nro 15) tulee kisan isoin pummi. Suunniteltu reitti oli se punainen viiva siinä kartalla. Poikkesin siltä kuitenkin jo alussa, ja vaikka tiedostin tilanteen jollain ajatuksen tasolla, en huomannut korjata suuntavirhettä. Paikansin itseni väärin mäen rinteeseen päästyäni, ja kuten oleettaa sopi, lähdin väärään suuntaan. Tappiota kertyi välin nopeimpaan 1.53.
Radan loppuvälit olivatkin sitten pelkkää komediaa turhine ryntäyksineen ja pysähtelyineen. Maaliin saavuin ajassa 42.38, Eikalle 5.20 hävinneenä. Ylivoimaa, ei kai?
Viestiin lähdimme rinta kaarella ja voitto mielessä. Emme antaneet muiden joukkueiden pelottavan kovien juoksujärjestyksien masentaa mieliämme, olihan meidänkin joukkue paperilla erinomainen (jokainen Mitaleilla [1. 3. 3.] edellisenä päivänä). Arttu aloitti loppujen lopuksi varsin mallikkaasti, miltä se ei kisakeskuksessa jännityksen takia tuntunut, eroa kertyi Tampereen seudun kovimpaan junioriin alle 3 minuuttia. Ellu teki todellakin miehen työn nostaessaan joukkueen kärkeen. Lähdin tiputtamaan RaVa:a heti alusta, ja onnistuinkin siinä 2. rastille mennessä.
Rata oli helppo, ja lyhyet välit sujuivat hyvin. 5:lla ajattelin että on aikaa tehdä jopa hieman virheitä. En yrittänyt pistää peliä kuitenkaan sen jännemmäksi itselleni, vaan suuntasin kirjaimellisesti suoraan puskan läpi 6:lle. Jyrkänteen jälkeen vilkuilin taakseni, ketään ei tule. Otin vielä leiman ratamestarin viheliäiseltä 7. rastilta, joka olisi kovassa vauhdissa saattanut jäädä välistä. Viimeiselle rastille juoksin jo hieman fiilistellen, mutta en kuullut kenenkään huutavan. Olo helpottui, kun joukkue oli mutkassa jo vastassa. Jee, jee!
Näin päättyi meikäläisen taival KLL-kisoissa, ainakin kisailijan muodossa. Kaksi kisaviikonloppua putkeen, josta sain kahdet mitalit. En ole pettynyt. Kuitenkin, vedon hävisin Jussille, joka mitä todennäköisimmin päätti jäädä kotiin varmistaakseen voittonsa. Alun perinhän veto koski vain minua: voitan/tai en, joten Jussi lienee roponsa ansainnut.
Voittoon tarvitaan: MU ja ensiapua.
Omien laskujen mukaan kisoista taisi tulla yhteensä 5 tuplakullan voittanutta henkilöä, yksi heistä oma sisko. Yritän pitää huolen, etten jää perheen sisäisessä taistossa toiseksi enää Sm-kisoissa.
torstai 27. elokuuta 2009
Vuosikymmenen sopimus
Koska elämme tätä tekstiä kirjoittaessani vuotta 2009, otsikon ajanmääre on vuosikymmen. Periaatteessahan se on aivan sama, onko se 'vuosituhannen' vai 'vuosisadan' vai mahdollisesti 'vuosikymmenen' sopimus. Jokainen vaihtoehto on tässä tapauksessa oikein. Ajattelin tasapuolisuuden nimissä laittaa 'vuosikymmenen', sitä kun harvoin käytetään.
Huomenna sekä ylihuomenna kisataan KLL. Kaikkien odottama kisa, jota jotkut eivät arvosta. En tiiä mikä niissä ei-arvostajissa on, ehkä sana KOULUliikuntaliitto tekee kisat lapsenmielisen kuuloisiksi. Eniwei, suurin osa Suomen parhaista sinne tulee, oman sarjan tapauksessa vissiinkin kaikki. En oo hirvittävästi kattellu lähtölistoja, oman ajan tietäminen nimittäin riittää. Kisan jälkeen katotaan sitten tuloslistoja. Toivottavasti niiden katseleminen tulee olemaan mukavaa, oma nimi vois olla siellä paperilla kaikista ylimpänä.
Kaikki järjestäjien kisasivuilla julkaistut materiaalit ja tiedostot on tutkittu. Helpon näköistä... Niinhän se on aina noissa kisoissa ollut. Ulkonäkö voi kyllä pettää: tuleeko se olemaan helppoa, sitä se on ollut näiden kaikkien vuosien varrella hieman kaksijakoisesti. Selvää kuitenkin on, että metsässä täytyy painaa 110% lasissa, jos haluaa pärjätä (tämä koskee ainakin minua).
Viimeisen vuoden kunniaksi voisi pokata viikonlopulta kaksi kirkasta mitalia. Se olisi mukavaa. Ehkä jätän spekulaatiot ja haaveilut kuitenkin tähän, ja odottelen huomista. Pitää jättää paineet muille.
Ai niin se sopimus. Nyt mullakin on sitten henkilökohtainen valmennettava. Tai no puoliks henkilökohtainen, ja puoliks valmennettava: eli siis henkilökohtainen valmennettava.
Huomenna sekä ylihuomenna kisataan KLL. Kaikkien odottama kisa, jota jotkut eivät arvosta. En tiiä mikä niissä ei-arvostajissa on, ehkä sana KOULUliikuntaliitto tekee kisat lapsenmielisen kuuloisiksi. Eniwei, suurin osa Suomen parhaista sinne tulee, oman sarjan tapauksessa vissiinkin kaikki. En oo hirvittävästi kattellu lähtölistoja, oman ajan tietäminen nimittäin riittää. Kisan jälkeen katotaan sitten tuloslistoja. Toivottavasti niiden katseleminen tulee olemaan mukavaa, oma nimi vois olla siellä paperilla kaikista ylimpänä.
Kaikki järjestäjien kisasivuilla julkaistut materiaalit ja tiedostot on tutkittu. Helpon näköistä... Niinhän se on aina noissa kisoissa ollut. Ulkonäkö voi kyllä pettää: tuleeko se olemaan helppoa, sitä se on ollut näiden kaikkien vuosien varrella hieman kaksijakoisesti. Selvää kuitenkin on, että metsässä täytyy painaa 110% lasissa, jos haluaa pärjätä (tämä koskee ainakin minua).
Viimeisen vuoden kunniaksi voisi pokata viikonlopulta kaksi kirkasta mitalia. Se olisi mukavaa. Ehkä jätän spekulaatiot ja haaveilut kuitenkin tähän, ja odottelen huomista. Pitää jättää paineet muille.
Ai niin se sopimus. Nyt mullakin on sitten henkilökohtainen valmennettava. Tai no puoliks henkilökohtainen, ja puoliks valmennettava: eli siis henkilökohtainen valmennettava.
tiistai 25. elokuuta 2009
Vauhdin huumaa! Ajatusten kermaa?
Luovuutta pukkaa. Haluaa kirjoittaa, mutta ei varsinaisesti keksi aihetta. Kirjoitan siis kaikki julkaisemista sietävät asiat, jotka tulevat mieleen. (Voi olla vaikea saada selvää kaikista ajatuksista.)
Olin tänään äikän tunnilla. Ei kiinnostanu ei sitten yhtään. Mutta rupesin aattelee, että minkälaisilla taktiikoilla voitan tän viikonlopun KLL:ssä, sekä henk. koht. että viestin. Heti piristyin, ja jopa äidinkieli (lauseenvastikkeet) kiinnostaa nyt, tai ainakin kiinnosti. Tällä hetkellä on myös viikonlopun sotasuunnitelma hiottu priimakuntoon - enää häikäisevä suoritus puuttuu.
On noi YO-kokeet tossa kuukauden päässä. Ruotsin tunnilla käytiin muuten just näitä asioita läpi. När jag har tagit studenten osv. Viikonlopun sotasuunnitelmaan taitaa kuulua aika paljon rentoutumista, biologian kirjojen parissa. Kuitenkin, kaikella todennäköisyydellä siellä kisoissa ei tule menemään huonosti.
Koulun jälkeen tulin kotiin, ja...no en oo viel syöny, mutta kohta meen syömään. Lueskellessani tässä muiden blogeja(!LAUSEENVASTIKE!) ja sivuja aattelin, että on muuten kuntohuippu justiinsa osumassa Sm-kisoihin. KLL sen saa varmistaa. Suunnistuksessa ei taida mitään taitohuippua kuitenkaan olla, joten en lupaa pärjääväni Sm-kisoissa, vaikka tavoite kylläkin on. Äsken muuten ilmeni, että meillä ei ole vielä ruokaa.
Äikän tunnilla kerkesin vielä miettiä, että miten treenaan tulevaisuudessa. No ei mitään ihmeellistä: peruslenkkejä, jotkut yksin ja jotkut kaverin kanssa. YO-kokeisiin yritän treenata niitä kirjoja lukemalla. Ehkä teen ihan koululäksyjäkin.
Äsken funtsin kadottaneeni lompakon ja kameran. Mutta muistinkin, että ne jäi sinne RaVa:n bussiin lauantai-iltana ja saan ne sitten perjantaina kun matkataan taas yhdessä -> KLL:ään. Pari-kolme minuuttia ennen asemaa vielä sanottiin, että tarkistaisimme kaiken olevan messissä. HYVÄ Tapsa! (Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa, että lompakko oli siis jo aiemminkin NuJu-matkalla kadonnut, bussin penkin alle.)
Av-ryhmän treenipäivän jättämistä jäljistä yritän vielä palautua. Eilen menin varsin aikaisin nukkumaan, mikä oli ihan viisasta. Tänään voi vetää jo normi Pk-lenkin. Oon tässä sulatellu sitä Lakasen muhkeaa harjoituspäivää vähän pidemmän aikaa. Kaiken analysoimani olen onnistunut kääntämään positiiviseksi (jos harjoituksesta jotain negatiivista edes jäi) ja nyt halu kavuta ylöspäin on kova, todella kova. Mutta nyt yritän palautua, tänään vielä treenaan, sitten taas palaudun mahdollisimman nopeasti, jotta voin treenata uudestaan. Teen kaiken niin hyvin kuin osaan, helppoa.
Mä rakastan urheilua!
Ai niin, ja sit viel mietin että mitäköhän mä ostan sille Jussille myöhäiseksi rippilahjaksi sillä rahamäärällä, jonka se mulle tänäviikonloppuna häviää.
Olin tänään äikän tunnilla. Ei kiinnostanu ei sitten yhtään. Mutta rupesin aattelee, että minkälaisilla taktiikoilla voitan tän viikonlopun KLL:ssä, sekä henk. koht. että viestin. Heti piristyin, ja jopa äidinkieli (lauseenvastikkeet) kiinnostaa nyt, tai ainakin kiinnosti. Tällä hetkellä on myös viikonlopun sotasuunnitelma hiottu priimakuntoon - enää häikäisevä suoritus puuttuu.
On noi YO-kokeet tossa kuukauden päässä. Ruotsin tunnilla käytiin muuten just näitä asioita läpi. När jag har tagit studenten osv. Viikonlopun sotasuunnitelmaan taitaa kuulua aika paljon rentoutumista, biologian kirjojen parissa. Kuitenkin, kaikella todennäköisyydellä siellä kisoissa ei tule menemään huonosti.
Koulun jälkeen tulin kotiin, ja...no en oo viel syöny, mutta kohta meen syömään. Lueskellessani tässä muiden blogeja(!LAUSEENVASTIKE!) ja sivuja aattelin, että on muuten kuntohuippu justiinsa osumassa Sm-kisoihin. KLL sen saa varmistaa. Suunnistuksessa ei taida mitään taitohuippua kuitenkaan olla, joten en lupaa pärjääväni Sm-kisoissa, vaikka tavoite kylläkin on. Äsken muuten ilmeni, että meillä ei ole vielä ruokaa.
Äikän tunnilla kerkesin vielä miettiä, että miten treenaan tulevaisuudessa. No ei mitään ihmeellistä: peruslenkkejä, jotkut yksin ja jotkut kaverin kanssa. YO-kokeisiin yritän treenata niitä kirjoja lukemalla. Ehkä teen ihan koululäksyjäkin.
Äsken funtsin kadottaneeni lompakon ja kameran. Mutta muistinkin, että ne jäi sinne RaVa:n bussiin lauantai-iltana ja saan ne sitten perjantaina kun matkataan taas yhdessä -> KLL:ään. Pari-kolme minuuttia ennen asemaa vielä sanottiin, että tarkistaisimme kaiken olevan messissä. HYVÄ Tapsa! (Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa, että lompakko oli siis jo aiemminkin NuJu-matkalla kadonnut, bussin penkin alle.)
Av-ryhmän treenipäivän jättämistä jäljistä yritän vielä palautua. Eilen menin varsin aikaisin nukkumaan, mikä oli ihan viisasta. Tänään voi vetää jo normi Pk-lenkin. Oon tässä sulatellu sitä Lakasen muhkeaa harjoituspäivää vähän pidemmän aikaa. Kaiken analysoimani olen onnistunut kääntämään positiiviseksi (jos harjoituksesta jotain negatiivista edes jäi) ja nyt halu kavuta ylöspäin on kova, todella kova. Mutta nyt yritän palautua, tänään vielä treenaan, sitten taas palaudun mahdollisimman nopeasti, jotta voin treenata uudestaan. Teen kaiken niin hyvin kuin osaan, helppoa.
Mä rakastan urheilua!
Ai niin, ja sit viel mietin että mitäköhän mä ostan sille Jussille myöhäiseksi rippilahjaksi sillä rahamäärällä, jonka se mulle tänäviikonloppuna häviää.
maanantai 24. elokuuta 2009
NuJu -viikonlopun kymppi.
Jos sinne sivuille ei reittihärvelii tuu, niin ette nää reittiä ettekä karttaakaan(ainakaan mun sellaista), koska meitil ei oo skanneria enkä rupee valokuvilla näpräilee, tuskin siinä onnistuinkaan.
Mutta NuJu käytiin Vaasassa juu juoksemassa. Ennakon lupailema sija 39. alitettiin yli odotusten menneellä suorituksella lopullisen sijanumeron ollessa pyöreä 21. Lähes koko ajan nostimme viestissä ja tyytyväinen on pakko olla. Tulivathan kaikki MU:n 3 joukkuetta hyväksyttynä maaliin.
Viesti lähti käyntiin ihan kiitettävällä tykin laukauksellä. Korvan äänirajat ylittyivät varmasti sekä ylhäältä että alhaalta, ja ainakin kuvasta päätellen omalla kamerallani lähdön kuvannut henkilö ilmeisesti hieman hätkähti lujaa ääntä. Tiedä sitten kuka otti mun kameralla lähdöstä videoo...
Ellu avasi 1. joukkueen viestin, tullen sijalla 61 vaihtoon. Jusu jatkoi nostaen joukkuetta lähes kaksikymmentä pykälää sijalle 43. laura ja Arttu jatkoivat viestin nousujohteisuutta hinaten joukkuetta vaihdossa sijoille 26, sekä yhä ylöspäin, 16:nneksi. Venla hoiti oman osuutensa 2 vuotta vanhempiensa seurassa tyylikkäästi pitäen joukkueen 20 parhaan joukossa sijalla 17. Anna piti joukkueen iskuetäisyydellä eli sijalla 28. Käytin iskuetäisyyden kelvollisesti hyödyksi ja nostin joukkueen (tiimin parhaalla osuussijoituksella) 21:nneksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla palkinnoilla, luonnollisesti. Että jos oltais oltu parempia niin oltais... mutta kun ei oltu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, omalta osaltani viimeisestä NuJu:sta.
Tulevaisuudessa alan boikotoimaan Nuorten Jukolaa: en osallistu siihen enää kertaakaan. Katsojana ehkä, mutta en juoksijana. Ja jos tulen paikan päälle katsomaan, niin en osta mitään. Tämä johtuu Nuorten Jukolan tämän vuoden armottoman lyhyistä matkoista. Boikotti pitää, kunnes osuuspituuksiin tulee muutos. 19 minuuttia avausosuudella, hei come on! Se on NUORTEN Jukola eikä LASTEN Jukola. Vaikka siellä on joitakuita pieniäkin ihmisiä kokeilemassa mukavaa harrastusta, on muistetteva että on sekin kilpailu. En halua, että NuJu:sta tulee lyhyt, alle 3 tunnin viestikilpailu, joka on ohi ennen kuin se on alkanutkaan... Osuuksien taitotasoissa on jo tarpeeksi helpottamista, kun taitotasot ovat 2 vuotta ikärajoja matalampia. "Vaikeusaste" ei kuitenkaan käsittääkseni tarkoita fyysisiä kykyjä, vaan suunnistuksellisia. Toisaalta on myönnettävä, että viestistä taisi tulla yllätyksellinen ja sitä kautta jännittävämpikin lyhyiden osuuksien takia, mistä meidän joukkueemme hyötyi.
Eilen vedettiin treenipäivä av-ryhmän kanssa. Lakanen oli tehnyt radat, ideana varmaan että ymmärrettäisiin jotain omasta suunnistuksesta:) Tarkkailtiin suunnistukseen kuluvan ajan määrää, eli kuinka paljon aikaa menee karttaa lukiessa ja pummit tehdessä, verrattuna täydelliseen suoritukseen. Aamupäivän 2,5km rata vedettiin kahteen kertaan ja toisella kertaa jätettiin, jo rata osaten, virheet pois. Sama homma iltapäivällä, paitsi että energiat loppu kesken. Ite ainakin oivalsin sen, että paljon täytyy vielä opetella, jotta voi sanoo osaavansa suunnistaa hyvin. Molempien treenien jälkimmäisillä lenkeillä oli myös fyysinen tarkoitus. 10km suunnistusta täysillä!
Mutta NuJu käytiin Vaasassa juu juoksemassa. Ennakon lupailema sija 39. alitettiin yli odotusten menneellä suorituksella lopullisen sijanumeron ollessa pyöreä 21. Lähes koko ajan nostimme viestissä ja tyytyväinen on pakko olla. Tulivathan kaikki MU:n 3 joukkuetta hyväksyttynä maaliin.
Viesti lähti käyntiin ihan kiitettävällä tykin laukauksellä. Korvan äänirajat ylittyivät varmasti sekä ylhäältä että alhaalta, ja ainakin kuvasta päätellen omalla kamerallani lähdön kuvannut henkilö ilmeisesti hieman hätkähti lujaa ääntä. Tiedä sitten kuka otti mun kameralla lähdöstä videoo...
Ellu avasi 1. joukkueen viestin, tullen sijalla 61 vaihtoon. Jusu jatkoi nostaen joukkuetta lähes kaksikymmentä pykälää sijalle 43. laura ja Arttu jatkoivat viestin nousujohteisuutta hinaten joukkuetta vaihdossa sijoille 26, sekä yhä ylöspäin, 16:nneksi. Venla hoiti oman osuutensa 2 vuotta vanhempiensa seurassa tyylikkäästi pitäen joukkueen 20 parhaan joukossa sijalla 17. Anna piti joukkueen iskuetäisyydellä eli sijalla 28. Käytin iskuetäisyyden kelvollisesti hyödyksi ja nostin joukkueen (tiimin parhaalla osuussijoituksella) 21:nneksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla palkinnoilla, luonnollisesti. Että jos oltais oltu parempia niin oltais... mutta kun ei oltu. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, omalta osaltani viimeisestä NuJu:sta.
Tulevaisuudessa alan boikotoimaan Nuorten Jukolaa: en osallistu siihen enää kertaakaan. Katsojana ehkä, mutta en juoksijana. Ja jos tulen paikan päälle katsomaan, niin en osta mitään. Tämä johtuu Nuorten Jukolan tämän vuoden armottoman lyhyistä matkoista. Boikotti pitää, kunnes osuuspituuksiin tulee muutos. 19 minuuttia avausosuudella, hei come on! Se on NUORTEN Jukola eikä LASTEN Jukola. Vaikka siellä on joitakuita pieniäkin ihmisiä kokeilemassa mukavaa harrastusta, on muistetteva että on sekin kilpailu. En halua, että NuJu:sta tulee lyhyt, alle 3 tunnin viestikilpailu, joka on ohi ennen kuin se on alkanutkaan... Osuuksien taitotasoissa on jo tarpeeksi helpottamista, kun taitotasot ovat 2 vuotta ikärajoja matalampia. "Vaikeusaste" ei kuitenkaan käsittääkseni tarkoita fyysisiä kykyjä, vaan suunnistuksellisia. Toisaalta on myönnettävä, että viestistä taisi tulla yllätyksellinen ja sitä kautta jännittävämpikin lyhyiden osuuksien takia, mistä meidän joukkueemme hyötyi.
Eilen vedettiin treenipäivä av-ryhmän kanssa. Lakanen oli tehnyt radat, ideana varmaan että ymmärrettäisiin jotain omasta suunnistuksesta:) Tarkkailtiin suunnistukseen kuluvan ajan määrää, eli kuinka paljon aikaa menee karttaa lukiessa ja pummit tehdessä, verrattuna täydelliseen suoritukseen. Aamupäivän 2,5km rata vedettiin kahteen kertaan ja toisella kertaa jätettiin, jo rata osaten, virheet pois. Sama homma iltapäivällä, paitsi että energiat loppu kesken. Ite ainakin oivalsin sen, että paljon täytyy vielä opetella, jotta voi sanoo osaavansa suunnistaa hyvin. Molempien treenien jälkimmäisillä lenkeillä oli myös fyysinen tarkoitus. 10km suunnistusta täysillä!
torstai 20. elokuuta 2009
NuJu -ennakko
Nuorten Jukolasta aattelin kirjoitella, ei ole tällä hetkellä muutakaan kohahduttavaa tekemistä. Kohta suuntaan lenkille, tietenkin, mutta sen urotyön suoritan sitten, kun sen aika tulee.
Enpä ole hirvittävästi kattellu mitään materiaalia ym. sälää NuJu:n kilpailualueesta, sellaista kun ei ole jaksanut etsiä. Mutta vanhan kartan bongasin sieltä nettisivuilta kuitenkin. Taitaa maasto olla "priti hart foo viit", eli jalat pitää olla kunnossa, jos aikoo tuolla Vaasan kivikoissa juosta - ja vielä ehjänäkin pysyä. Jotta maksimaalinen vauhti saadaan kisassa päälle, lienee parasta jättää itsesuojeluaisti kisan ajaksi kokonaan reppuun, tai ehkä kotiin, niin ei ainakaan häiritse. Kartan käyräväli on 2,5m, mikä merkkaa sitä että suunnistuksellisesti kisasta ei tule yhtään mitään, koska käyrät symboloivat maaston erottumattomia syvyyseroja - eli käyriä ei erota. Mutta eiköhän se mäki siinä kilpailukeskuksen vieressä kuitenkin ole ihan maukas juosta ylös ja alas, edestakaisin.
Meillä on hieman erilainen joukkue tämän vuoden viestiin kuin tavallisesti. Osittain siksi, että Ellu on tarpeeksi hyvässä tikissä alistaakseen koko 16(sekä 15)-ikäluokan pojat, mutta pääosin siksi, että itse olen kasvanut jo yli tuosta NuJu:n aloitusosuuden vaatimasta iästä. Mutta siis itse viestihän kulkee näin:
1. osuudella Ellu ylittää itsensä, tuoden ne kaikki aloittajat - niin pojat kuin tytötkin (jos muita tyttöjä on) - sieltä mettästä pois sijalla 1. Muut luonnollisesti pitkänä ja hitaana vanana D16 rankivitosen jäljessä. Ilmeisesti voittajafiilis?
2. osuudella Jusu jatkaa, mihin Elisa viestin jätti. Heti ylämäessä Jussi karistaa muut kantapäiltään, mutta radalla edetessä koukut valitettavasti kasvavat ja esim. yleisörastilla Jusu joutuu kiipeämään virheensä vuoksi sen jyrkänteen ylös, jonka päällisellä pistekumpareella rastileimasin sijaitsee. Leimasin on ylhäällä, mutta rastilippu jossain muualla?! Kuitenkin Jussi "the hiihtaja" tuo kartan Lauralle 20 parhaan joukkoon sijoittuneena noin 4min kärjestä.
3. osuuden kulkee Laura, joka mitä todennäköisimmin tekee taattua viestityötään, eikä Lauran tavallisen tarkka suunnistussuoritus sisällä yli 5sek virheitä. Laura nostaa joukkuetta yhdellä sijalla 19:nneksi.
4. osuuden vakuuttaja Arttu säntää matkaan upealla aitomistekniikallaan, joka jäi päälle tämän viikon yu-treeneistä. Juuri ennen K-pistettä hän muistaa vaihtaa lajia ja vetää pohjat 1. rastille (vauhti on 95% maksimista). Koska juoksukuntoa riittää, Arttu poimii selkiä helpommin kuin marjoja (marjanpoiminnassa muuten päihittää minutkin) ja nostaa sijoituksen 15:nneksi. Joukkue on tällä hetkellä ehkä noin 10 minuuttia kärjestä.
5. osuudella Venla liitää, eikä tee pummia. Jos selkiä näkyy, ja ne näyttävät menevän kovempaa, heittää Venkku kartan jorpakkoon ja lähtee perään. Tuollaisella juoksukunnolla päihitetään nimittäin naisten 800m MM-kultamitalistikin. Katsomatta karttaa kertaakaan radan puolivälin jälkeen, Venla nostaa joukkueen sijalle 6. Kärki on pummannut putkiosuudella, joten ero on kaventunut utopistiselta tuntuvaan kahteen minuuttiin.
Kivenkovalla 6. osuudella Anna kulkee lujaa. Ja vaikkei olekaan ihan paras päivä, Anna tekee osuuden pohja-ajan. Hän tuo kartan minulle, joukkueen ankkurille, kärkiletkassa sijalla 3.
...
H-hetkeni koittaa, it's time to shine. Olen henkisesti ja fyysisesti täysin valmis. Saan kartan käteeni, tarkastan oikean numeron (42) ... hei!? 180 asteen käännöksen jälkeen huudan Annaa tuomaan oikean kartan. Ja matka jatkuu... Kärki ei karannut, pojat miettivät hiljaisessa vauhdissa reitinvalintoja radan haastavaan loppuosaan. Itse aukaisen pellit 6. rastin jälkeen, joku ankkuri huomaan sen, joku ei (huomaamisesta oli tällä kertaa hyötyä). Karkaan kahden ankkurin kanssa, ja yleisörastilla porukat huutaa "Kärjessä!" Kuvittelen ja varmaan kuulenkin Lauran vielä tokaisevan "Juokse, kukaan ei voi korjata enää sun virheitä". Hyvin kannustavaa, mutta ei se mitään, niin sen pitää ollakin.
Aavistelen hajontaa heti yleisörastin jälkeiselle 9. rastille. Menen eri suuntaan, kuin kaksi muuta. Nyt on paikka iskeä, juoksutekniikka kuntoon ja jalkaa toisen eteen. En näe muita enää koko loppuradalla, ja 20 sekunnin virheen takia uskon menettäneeni pelin. Hypin risukon poikki estetekniikalla, Artun antaessa neuvoja. Viimeinen rasti näkyy jo, olen jo valmis tuulettamaan, mutta
...
Herään?! Kipeät penikat ovat arkipäivää, samoin myös tylsä koulunkäynti. Nousen uupuneena katsomaan kelloa, jonka viisarit osoittavat 7.59. Jaha, taisin katsoa MM-kisoja liian myöhään, ja rasittava treeniputki ei anna kropan levätä. Tätä se urheilijan arki on. Yritän nukahtaa vielä kerran, jotta saan saman unen mieliini. No melkein sama uni tuleekin pääkoppaan, mutta maaliin tullessani ihmettelen miksi fanfaarit soivat, mutta kukaan ei tule taputtelemaan olkapäätä. Taisi uni jättää näyttämättä, että tein rastille nro 13. kardinaalimunauksen ja hävisin välillä yli 25minuuttia kärkeen. Tulin maaliin sijalla 39, palkintoja jaettaessa, olin siis laskenut yhteensä 36 pykälää alaspäin.
Ähh, nousen sängystä ja lähden kouluun.
Tällaista siis luvassa. NuJu:n kuumimmat jälkispekulaatiot käydään Mäntsälän Urheilijoiden järjestämän Huippuliigan finaalin, sekä kansallisten Kapinarasti-kisojen(30.8.)yhteydessä.
Tässä vielä äskeiseen kertomukseen lähes liittyvää musaa
Enpä ole hirvittävästi kattellu mitään materiaalia ym. sälää NuJu:n kilpailualueesta, sellaista kun ei ole jaksanut etsiä. Mutta vanhan kartan bongasin sieltä nettisivuilta kuitenkin. Taitaa maasto olla "priti hart foo viit", eli jalat pitää olla kunnossa, jos aikoo tuolla Vaasan kivikoissa juosta - ja vielä ehjänäkin pysyä. Jotta maksimaalinen vauhti saadaan kisassa päälle, lienee parasta jättää itsesuojeluaisti kisan ajaksi kokonaan reppuun, tai ehkä kotiin, niin ei ainakaan häiritse. Kartan käyräväli on 2,5m, mikä merkkaa sitä että suunnistuksellisesti kisasta ei tule yhtään mitään, koska käyrät symboloivat maaston erottumattomia syvyyseroja - eli käyriä ei erota. Mutta eiköhän se mäki siinä kilpailukeskuksen vieressä kuitenkin ole ihan maukas juosta ylös ja alas, edestakaisin.
Meillä on hieman erilainen joukkue tämän vuoden viestiin kuin tavallisesti. Osittain siksi, että Ellu on tarpeeksi hyvässä tikissä alistaakseen koko 16(sekä 15)-ikäluokan pojat, mutta pääosin siksi, että itse olen kasvanut jo yli tuosta NuJu:n aloitusosuuden vaatimasta iästä. Mutta siis itse viestihän kulkee näin:
1. osuudella Ellu ylittää itsensä, tuoden ne kaikki aloittajat - niin pojat kuin tytötkin (jos muita tyttöjä on) - sieltä mettästä pois sijalla 1. Muut luonnollisesti pitkänä ja hitaana vanana D16 rankivitosen jäljessä. Ilmeisesti voittajafiilis?
2. osuudella Jusu jatkaa, mihin Elisa viestin jätti. Heti ylämäessä Jussi karistaa muut kantapäiltään, mutta radalla edetessä koukut valitettavasti kasvavat ja esim. yleisörastilla Jusu joutuu kiipeämään virheensä vuoksi sen jyrkänteen ylös, jonka päällisellä pistekumpareella rastileimasin sijaitsee. Leimasin on ylhäällä, mutta rastilippu jossain muualla?! Kuitenkin Jussi "the hiihtaja" tuo kartan Lauralle 20 parhaan joukkoon sijoittuneena noin 4min kärjestä.
3. osuuden kulkee Laura, joka mitä todennäköisimmin tekee taattua viestityötään, eikä Lauran tavallisen tarkka suunnistussuoritus sisällä yli 5sek virheitä. Laura nostaa joukkuetta yhdellä sijalla 19:nneksi.
4. osuuden vakuuttaja Arttu säntää matkaan upealla aitomistekniikallaan, joka jäi päälle tämän viikon yu-treeneistä. Juuri ennen K-pistettä hän muistaa vaihtaa lajia ja vetää pohjat 1. rastille (vauhti on 95% maksimista). Koska juoksukuntoa riittää, Arttu poimii selkiä helpommin kuin marjoja (marjanpoiminnassa muuten päihittää minutkin) ja nostaa sijoituksen 15:nneksi. Joukkue on tällä hetkellä ehkä noin 10 minuuttia kärjestä.
5. osuudella Venla liitää, eikä tee pummia. Jos selkiä näkyy, ja ne näyttävät menevän kovempaa, heittää Venkku kartan jorpakkoon ja lähtee perään. Tuollaisella juoksukunnolla päihitetään nimittäin naisten 800m MM-kultamitalistikin. Katsomatta karttaa kertaakaan radan puolivälin jälkeen, Venla nostaa joukkueen sijalle 6. Kärki on pummannut putkiosuudella, joten ero on kaventunut utopistiselta tuntuvaan kahteen minuuttiin.
Kivenkovalla 6. osuudella Anna kulkee lujaa. Ja vaikkei olekaan ihan paras päivä, Anna tekee osuuden pohja-ajan. Hän tuo kartan minulle, joukkueen ankkurille, kärkiletkassa sijalla 3.
...
H-hetkeni koittaa, it's time to shine. Olen henkisesti ja fyysisesti täysin valmis. Saan kartan käteeni, tarkastan oikean numeron (42) ... hei!? 180 asteen käännöksen jälkeen huudan Annaa tuomaan oikean kartan. Ja matka jatkuu... Kärki ei karannut, pojat miettivät hiljaisessa vauhdissa reitinvalintoja radan haastavaan loppuosaan. Itse aukaisen pellit 6. rastin jälkeen, joku ankkuri huomaan sen, joku ei (huomaamisesta oli tällä kertaa hyötyä). Karkaan kahden ankkurin kanssa, ja yleisörastilla porukat huutaa "Kärjessä!" Kuvittelen ja varmaan kuulenkin Lauran vielä tokaisevan "Juokse, kukaan ei voi korjata enää sun virheitä". Hyvin kannustavaa, mutta ei se mitään, niin sen pitää ollakin.
Aavistelen hajontaa heti yleisörastin jälkeiselle 9. rastille. Menen eri suuntaan, kuin kaksi muuta. Nyt on paikka iskeä, juoksutekniikka kuntoon ja jalkaa toisen eteen. En näe muita enää koko loppuradalla, ja 20 sekunnin virheen takia uskon menettäneeni pelin. Hypin risukon poikki estetekniikalla, Artun antaessa neuvoja. Viimeinen rasti näkyy jo, olen jo valmis tuulettamaan, mutta
...
Herään?! Kipeät penikat ovat arkipäivää, samoin myös tylsä koulunkäynti. Nousen uupuneena katsomaan kelloa, jonka viisarit osoittavat 7.59. Jaha, taisin katsoa MM-kisoja liian myöhään, ja rasittava treeniputki ei anna kropan levätä. Tätä se urheilijan arki on. Yritän nukahtaa vielä kerran, jotta saan saman unen mieliini. No melkein sama uni tuleekin pääkoppaan, mutta maaliin tullessani ihmettelen miksi fanfaarit soivat, mutta kukaan ei tule taputtelemaan olkapäätä. Taisi uni jättää näyttämättä, että tein rastille nro 13. kardinaalimunauksen ja hävisin välillä yli 25minuuttia kärkeen. Tulin maaliin sijalla 39, palkintoja jaettaessa, olin siis laskenut yhteensä 36 pykälää alaspäin.
Ähh, nousen sängystä ja lähden kouluun.
Tällaista siis luvassa. NuJu:n kuumimmat jälkispekulaatiot käydään Mäntsälän Urheilijoiden järjestämän Huippuliigan finaalin, sekä kansallisten Kapinarasti-kisojen(30.8.)yhteydessä.
Tässä vielä äskeiseen kertomukseen lähes liittyvää musaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)