Nyt se sitten tiedetään. Meikäläisen tärkeimmät henkilökohtaiset kilpailut ensi keväällä tulevat olemaan nuorten MM-katsastukset. Todennäköisesti valintaryhmä haluaa muitakin kisoja näkemyksensä tueksi, joten luultavasti SM-sprintti on kolmas erinomaisen suorituksen paikka. Surffailin vähän netissä ja löysin "sattumalta" MM-kisojen pitkän matkan finaalin alueelta kartan. Vieläpä vuodelta 2004. Nyt kartta lepää työpöytäni taustakuvana, joten kisoissa muistan koko kartan ulkoa. Enää pitää päästä vaan sinne kisoihin.
Katsastukset järjestää Porin Rastikarhut. En tiedä mitään karttaa sieltä päin, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Tulisi "kotikenttäetu" (joo, ihan niin kuin kukaan muu ei olisi Porissa suunnistanut). Maasto on todennäköisesti puskaista supikkoa - ihan niin kuin Tanskan Aalborgissa. Pitäisi ehkä opetella käsittelemään noita suppamaastoja. Pistäkäähän viestiä, mistä päin löytyy todella hankalia supikkoja. Meikäläinen saattaa jopa tullakin. Lahden alueelta on tiedossa muutama, joten siellä tulee toivottavasti vietettyä paljon aikaa keväällä. Muutahan sitä ei voi oikeastaan tehdä. Totuttelee vaan maastotyyppiin, ja sitten kun paikka kisoihin napsahtaa, pidetään 3-4 viikon leiri ennen kisoja naapurimaastoissa. Tanskaan!
Eiku. Kyllähän sitä voi muutakin tehdä kun vain totutella maastotyyppiin. Haettu sana: harjoittelu. HOO, välähdys! Kuntoa pitää kohentaa, ja suunnistustekniikkakin tökkii vielä. Juuri kävin kolme seuraavaa viikkoa suunnittelemassa valmentajan luona. Laskeskelin harjoittelumääriä: jos treenaan jokaisen viikon minuutilleen oikein (suunnitellun mukaisesti), jokaiseen viikkoon tulee treeniä yli 10h. Ainoa este penikat. Kyllähän niitä huolletaan, tässäkin istun kylmäpussi säärellä.
Harjoittelusta ei ainakaan intoa ja suunnittelua puutu. Toteutus ja kyvyt siihen vielä lisäksi, niin ai että!
Venatkees! Jos tähtään tyyppiharjoittelulla Nuorten MM-katsastuksiin ja fyysisesti myös SM-sprinttiin, tule kevään ohjelmasta aika tiukan kiva.
10mila 1.5. - 30 yötreeniä ennen itse kilpailua (tällä hetkellä 4 kasassa).
SM-sprintti 22.5. - Fyysinen kunto pitää olla kondiksessa
Nuorten MM-katsastukset 12.-13.6. - Tyyppitreenit puskasupikossa, kaikki pitää olla kunnossa.
Jukolan viesti 19.6. - Tossa täytyy olla mies lennossa. Tavoitteet ovat tavalliseen tapaan todella korkealla. Tähänkin pitäis tyyppitreenejä tehdä. No, onhan sitä viikko aikaa katsastusten jälkeen.
Ja kaiken lisäks eilen alkoi koeviikko. (tämähän nyt ei liity mitenkään aiheeseen mutta...) Ensi viikolla on sekä ruotsin että äidinkielen koe. Tavoitteena lukea HBL:n ja Hesarin pääkirjoitukset joka päivä. Ja HBL:stä vielä urheilujutut päälle.
Niin kertokaapas hyviä suppamaastoja.
Aloitan: Hollola - Vihattu
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
tiistai 24. marraskuuta 2009
Lepoa hei
Ahh. On se koeviikko hienoa aikaa. Mikään muu ei stressaa paitsi kokeet. Eivätkä oikeastaan nekään, kun niihin osaa asennoitua oikealla tavalla. Tuleekohan luettua?
Nyt on menossa lepoviikko, mikä auttaa kehon homeostaasiin. Huomenna lihaskuntotreeni ja valmentajan kanssa ohjelman suunnittelua. Pitänee olla tulevaisuudessa vielä sitä korvaavaa treeniä, kun penikat ovat mitä ovat. Leirin aikana alkoi tuntumaan. Muuten tuo edellinen 3 viikon jakso oli aika hyvä. Tuli vielä mukava piikki loppuun siitä leiristä. Seuraavastakin jaksosta on tulossa melko samanlainen, sillä joulukuun kolmantena viikonloppuna on junnuleiri.
Vaikka tuli se TT:n tutkielma hoidettua, koulutyöt eivät ole siihen loppuneet. Liikuntadiplomia varten täytyy tehdä myös tutkielma. Onneksi aihe on itselle tuttu suunnistus. Kyllä se homma onnistuu, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni.
Viikon sana on "lihashuolto".
Nyt on menossa lepoviikko, mikä auttaa kehon homeostaasiin. Huomenna lihaskuntotreeni ja valmentajan kanssa ohjelman suunnittelua. Pitänee olla tulevaisuudessa vielä sitä korvaavaa treeniä, kun penikat ovat mitä ovat. Leirin aikana alkoi tuntumaan. Muuten tuo edellinen 3 viikon jakso oli aika hyvä. Tuli vielä mukava piikki loppuun siitä leiristä. Seuraavastakin jaksosta on tulossa melko samanlainen, sillä joulukuun kolmantena viikonloppuna on junnuleiri.
Vaikka tuli se TT:n tutkielma hoidettua, koulutyöt eivät ole siihen loppuneet. Liikuntadiplomia varten täytyy tehdä myös tutkielma. Onneksi aihe on itselle tuttu suunnistus. Kyllä se homma onnistuu, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni.
Viikon sana on "lihashuolto".
maanantai 23. marraskuuta 2009
Kohti huippua, osa 3
Viestisuunnistusta saatiin jo leirin ensimmäisessä treenissä, kun lähdimme perjantaina yösuunnistamaan yhteislähdöllä. Ei siitä sitten sen enempää. Tuli kauden kolmas yötreeni vedettyä juu.
Lauantaina oli sitten jo perinteiseksi MU:n leiriharjoitukseksi muodostunut suunnistusvetotreeni. 5 vetoa, pituudeltaan 8-15min. Yhteislähdöt olivat fakta, jälleen kerran. Omassa ryhmässä suunnistivat Late, Assu ja Orientin Topi ja Max.
1. veto lähti rauhallisesti. Katselin vaan, etten tiputa liikaa ja seurailin muita rastille. 2. oli hajonta, ja vedin sujuvasti omalle alas rinnettä. Muut menivät vasemalla tai tulivat takana. Suunta kummun kupeeseen, ja sitten tein yli. Notkon päästä ylös rinteeseen. Late ja Topi vetivät oikealle niin paljon, että tulin itsekin rastin oikealta puolelta ohi. Ensimmäine virhe maksoi noin 40sek. Pääsin kolmantena maaliin pari sekkaa Maxille hävinneenä.
Tokalla Topi lähti vetämään aika kovaa tietä pitkin. Vastasin väkinäisellä askeleella ja pysyin vaivoin perässä. Risteyksen jälkeen nousu epämääräiseen rinteeseen ja aivan munkilla rastikumpareelle. Topsa veti jo kaulaa, mutta sain vielä näköetäisyyden. Oma suunnistus toimi ja Topi piti vauhtia yllä. Kunhan olin rastilla käynyt, jatkoin polkua selkä silmissä. Tieltä korjasin Topia enemmän oikealle ja aukon laitaan. rastikivi tuli itsestään vastaan ja Topi on kiinni. Maalissa olin toisena juuri Topin perässä.
Kolmannessa vedossa heti ykönen oli hajontaa, ja oma reitti oli muutenkin 20sekkaa muita hitaampi, kun otin enemmän polkua alle. Rasti löytyi hyvin, mutta ketään ei näkynyt. Seuraava väli oli polkua kilometrin verran, kunhan vain osaisi oikoa mutkat...en osannut. Säätämistä sille sopimattomissa paikoissa ja ero tuntui kasvavan. Lopulta sain porukkaa näkyviin ja menin takerrellen rastille. Vielä maalia kohti ja... Assu, Late ja Topi kävelevät rinteessä. Liityn joukkoon. Oltiin tultu 150 metriä oikealle. Päätin jatkaa vetomeinigillä loppuun asti ja hölkkäsin rastille, jonne lopulta pääsin ensimmäisenä.
Neljännellä vauhti taas kiihtyi ja yhteisen ykkösen jälkeen vedettiin kovaa vauhtia hyväpohjaisessa, avoimessa kuusikossa. Vähän vasemmalle tielle, josta suoraan kumpareen taakse apukäyräkummulle. Topi pummasi, ja olin vain Laten kanssa, joten päätin lisätä vauhtia sen minkä pystyin. Eipä onnistunut ja lähtösuuntakin oli 45 astetta väärä. Topi otti kiinni ja pummattiin kolmistaan. Tuli yli puolen minuutin koukku, jonka takia Assu vei vedon noin 3 sekunnilla minuun nähden. Olin taas toinen.
Viimeisellä lähdettiin kaikki tietä pitkin, Assua lukuun ottamatta. Oioin vielä tienkulman, jonka myötä pääsin yli 100 metrin etumatkalle muista pojista. Pystyin pitämään edun ja jatkoin hyävä suunnistusta. Assuakaan ei näkynyt eri reitinvalinnan tehneenä, joten olin yksin. Helpot kääntörastit, joiden jälkeen taas pitkä väli, jonka kiersin tietä pitkin. Ei virhettä. Viimeistä rastia 100m ennen maalia sain sitten leivottua minuutin, kun en pistekumparetta löytänyt notkosta. Voitin silti melko ylivoimaisesti.
Neljään muuhun nähden meno oli hyvää. Virheitä tuli, mutta jotenkin meno tuntui kypsemmältä ja rauhallisemmalta kuin ennen. Vauhtikin oli tietysti kasvanut. Treenin perusteella olen hyvillä sijoilla seuraavassa Jukolassa (aivan selvä johtopäätös), kunhan vain sinne pääsen.
Nähdään. Lähden viettämään kaverille iltaa jokseenkin ansaitulla lepoviikolla:)
Lauantaina oli sitten jo perinteiseksi MU:n leiriharjoitukseksi muodostunut suunnistusvetotreeni. 5 vetoa, pituudeltaan 8-15min. Yhteislähdöt olivat fakta, jälleen kerran. Omassa ryhmässä suunnistivat Late, Assu ja Orientin Topi ja Max.
1. veto lähti rauhallisesti. Katselin vaan, etten tiputa liikaa ja seurailin muita rastille. 2. oli hajonta, ja vedin sujuvasti omalle alas rinnettä. Muut menivät vasemalla tai tulivat takana. Suunta kummun kupeeseen, ja sitten tein yli. Notkon päästä ylös rinteeseen. Late ja Topi vetivät oikealle niin paljon, että tulin itsekin rastin oikealta puolelta ohi. Ensimmäine virhe maksoi noin 40sek. Pääsin kolmantena maaliin pari sekkaa Maxille hävinneenä.
Tokalla Topi lähti vetämään aika kovaa tietä pitkin. Vastasin väkinäisellä askeleella ja pysyin vaivoin perässä. Risteyksen jälkeen nousu epämääräiseen rinteeseen ja aivan munkilla rastikumpareelle. Topsa veti jo kaulaa, mutta sain vielä näköetäisyyden. Oma suunnistus toimi ja Topi piti vauhtia yllä. Kunhan olin rastilla käynyt, jatkoin polkua selkä silmissä. Tieltä korjasin Topia enemmän oikealle ja aukon laitaan. rastikivi tuli itsestään vastaan ja Topi on kiinni. Maalissa olin toisena juuri Topin perässä.
Kolmannessa vedossa heti ykönen oli hajontaa, ja oma reitti oli muutenkin 20sekkaa muita hitaampi, kun otin enemmän polkua alle. Rasti löytyi hyvin, mutta ketään ei näkynyt. Seuraava väli oli polkua kilometrin verran, kunhan vain osaisi oikoa mutkat...en osannut. Säätämistä sille sopimattomissa paikoissa ja ero tuntui kasvavan. Lopulta sain porukkaa näkyviin ja menin takerrellen rastille. Vielä maalia kohti ja... Assu, Late ja Topi kävelevät rinteessä. Liityn joukkoon. Oltiin tultu 150 metriä oikealle. Päätin jatkaa vetomeinigillä loppuun asti ja hölkkäsin rastille, jonne lopulta pääsin ensimmäisenä.
Neljännellä vauhti taas kiihtyi ja yhteisen ykkösen jälkeen vedettiin kovaa vauhtia hyväpohjaisessa, avoimessa kuusikossa. Vähän vasemmalle tielle, josta suoraan kumpareen taakse apukäyräkummulle. Topi pummasi, ja olin vain Laten kanssa, joten päätin lisätä vauhtia sen minkä pystyin. Eipä onnistunut ja lähtösuuntakin oli 45 astetta väärä. Topi otti kiinni ja pummattiin kolmistaan. Tuli yli puolen minuutin koukku, jonka takia Assu vei vedon noin 3 sekunnilla minuun nähden. Olin taas toinen.
Viimeisellä lähdettiin kaikki tietä pitkin, Assua lukuun ottamatta. Oioin vielä tienkulman, jonka myötä pääsin yli 100 metrin etumatkalle muista pojista. Pystyin pitämään edun ja jatkoin hyävä suunnistusta. Assuakaan ei näkynyt eri reitinvalinnan tehneenä, joten olin yksin. Helpot kääntörastit, joiden jälkeen taas pitkä väli, jonka kiersin tietä pitkin. Ei virhettä. Viimeistä rastia 100m ennen maalia sain sitten leivottua minuutin, kun en pistekumparetta löytänyt notkosta. Voitin silti melko ylivoimaisesti.
Neljään muuhun nähden meno oli hyvää. Virheitä tuli, mutta jotenkin meno tuntui kypsemmältä ja rauhallisemmalta kuin ennen. Vauhtikin oli tietysti kasvanut. Treenin perusteella olen hyvillä sijoilla seuraavassa Jukolassa (aivan selvä johtopäätös), kunhan vain sinne pääsen.
Nähdään. Lähden viettämään kaverille iltaa jokseenkin ansaitulla lepoviikolla:)
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Jukolaan
Tekee jo kuulkaa niin mieli. Pitäisi vielä treenata puoli vuotta, että kehtaisi näyttäytyä Hyvinkään tundralla. Olen kelaillut lähtölaukausta pari kertaa mielessäni; kuinka tulen sieltä kaikkien ohi ja kuinka nostan käteni maalisuoralla ensimmäisen osuuden voiton merkiksi. No niin, realismit sikseen. Oli sitä ehkä jotain kerrottavaa.
En kerennyt treenata tänään! Se sapettaa aika paljon. Olin meinaan Mlän seurakunnan järkkäämillä kasi-synttäreillä ohjailemassa "ipanoita". Sielläkin kun oli yksi klovni esiintymässä. Alkoi huudattamaan niitä pikku lapsia joka tilanteessa ... ai, mun korvat. Yhden harjoituspäivän väliin jättämisen arvoista se kyllä oli. Sai ilmaista ruokaa ja vähintään yhden treenin arvoisen korvauksen työstä, mitä teki.
Ja jatkuu... Tänä viikonloppuna tulee se leiri. Lammin (nyk. Hämeenlinna) Evolle mennään. Toivottavasti olis niin haastavat maastot, että kaikki paitsi minä menis ihan sekaisin. Mitenkäs se sitten on mahdollista, onkin jo toinen asia. Motivaatio suunnistamisen opetteluun on kohdillaan. Ainoa mahdollinen este treenaamiselle on jalat, tarkennettuna penikat. Tämän uhkan takia en ole tekemässä kolmea kovaa treeniä viikonloppuun vaan harkitsen jopa sitä, että suoriutuisin viikonlopusta yhdellä kovalla harjoituksella. Se sitten nähdään. Viikonlopun jälkeen tulossa Kohti huippua -sarjan osa numero 3.
En kerennyt treenata tänään! Se sapettaa aika paljon. Olin meinaan Mlän seurakunnan järkkäämillä kasi-synttäreillä ohjailemassa "ipanoita". Sielläkin kun oli yksi klovni esiintymässä. Alkoi huudattamaan niitä pikku lapsia joka tilanteessa ... ai, mun korvat. Yhden harjoituspäivän väliin jättämisen arvoista se kyllä oli. Sai ilmaista ruokaa ja vähintään yhden treenin arvoisen korvauksen työstä, mitä teki.
Ja jatkuu... Tänä viikonloppuna tulee se leiri. Lammin (nyk. Hämeenlinna) Evolle mennään. Toivottavasti olis niin haastavat maastot, että kaikki paitsi minä menis ihan sekaisin. Mitenkäs se sitten on mahdollista, onkin jo toinen asia. Motivaatio suunnistamisen opetteluun on kohdillaan. Ainoa mahdollinen este treenaamiselle on jalat, tarkennettuna penikat. Tämän uhkan takia en ole tekemässä kolmea kovaa treeniä viikonloppuun vaan harkitsen jopa sitä, että suoriutuisin viikonlopusta yhdellä kovalla harjoituksella. Se sitten nähdään. Viikonlopun jälkeen tulossa Kohti huippua -sarjan osa numero 3.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Leiribuumi
Syksy on kyllä typerää aikaa. Tiet (erityisesti hiekkatiet) ovat tasaisesti jään peitossa niin, ettei rasitusvammasta toipuva uskalla mennä niille edes kävelemään, ellei ole ihan pakko (=koulumatkat). Pyörä on ei-käyttökunnossa lenkeille, hiihtämään ei pääse, rullahiihto on vaikeaa, vesijuoksuun tarvittavaa uimahallia ei ole tarpeeksi lähellä ja kuten jo todettu: tiet ovat suurimmilta osin liian liukkaat jaloilla kulkemiseen. Nyt kun lumikin suli pois (mitä luultavimmin koko talveksi) on hiihtämisestä jatkossakin turha haaveilla. Ratkaisu: lähden metsään. Mainittakoon nyt kuitenkin tässä vaiheessa, että syksy on joka tapauksessa paras vuodenaika, sillä olen syntynyt 17.11. (on muuten taas huomenna!!!!!).
Vietin viime viikonloppuna muutaman kaverin kanssa synttäreitä ennakkoon. Huomenna on varsinainen ilon päivä. Sitten juhlitaan jälki-synttäreitä monen viikonlopun ja arkipäivän ajan.
Kavereiden seurassa (suunnistajia) tuli itselleni valtava hinku järjestää pikkusille ja vähän isommille pikkusille (kuten minä) nuorten suunnistusleiri. Kartat ja majapaikka mietittiin ruokapöydässä. Aikataulu katsottiin sen jälkeen netistä. Nyt olen selvittänyt jo muutaman henkilön menemisiä/tulemisia, ja ainakin he tuntuvat pääsevän.
Leirihän menisi osapuilleen näin:
Perjantaina illalla kämpälle ja heti pimeällä metsään. Viivasuunnistus 10km PK.
-Levätään.
-Saunotaan, lauletaan ja syödään.
Lauantaina aamupäivällä viestiharjoitus 5km. INTERVALLI
-Ruokaa ja säätöä.
Iltapäivällä (kun on pimeää) laitetaan lamput päähän ja käydään suunnistamassa rastinottoharjoitus 6km. KORKEA PK
-Ruokaa ja lepoa
Illalla mennään vielä lamput päässä sohimaan ja vedetään läpi 4km yö-keskimatka kisavauhdilla. VK-MK
-Saunotaan ja lauletaan
Sunnuntaina siivotaan, pakataan, syödään ja lähdetään vaeltamaan 3-4 tuntia. PK
Ehkä vähän liian rankka 12-vuotiaille, mutta kaikkia harjoituksia saa lyhentää ja jopa jättää välistä, jos siltä tuntuu... khiihihii:D
Jos muuten annatte synttärilahjaksi rahaa. Tulette todennäköisesti tukemaan huipulle jatkuvaa suunnistusuraani - ellette ole toisin rahan tarkoitusta määrännyt. Siellä 1. pallilla seistessäni en uskoakseni muista kiittää teitä kaikkia tukijoita, joten kiitän jo nyt. Kiitos!
Vietin viime viikonloppuna muutaman kaverin kanssa synttäreitä ennakkoon. Huomenna on varsinainen ilon päivä. Sitten juhlitaan jälki-synttäreitä monen viikonlopun ja arkipäivän ajan.
Kavereiden seurassa (suunnistajia) tuli itselleni valtava hinku järjestää pikkusille ja vähän isommille pikkusille (kuten minä) nuorten suunnistusleiri. Kartat ja majapaikka mietittiin ruokapöydässä. Aikataulu katsottiin sen jälkeen netistä. Nyt olen selvittänyt jo muutaman henkilön menemisiä/tulemisia, ja ainakin he tuntuvat pääsevän.
Leirihän menisi osapuilleen näin:
Perjantaina illalla kämpälle ja heti pimeällä metsään. Viivasuunnistus 10km PK.
-Levätään.
-Saunotaan, lauletaan ja syödään.
Lauantaina aamupäivällä viestiharjoitus 5km. INTERVALLI
-Ruokaa ja säätöä.
Iltapäivällä (kun on pimeää) laitetaan lamput päähän ja käydään suunnistamassa rastinottoharjoitus 6km. KORKEA PK
-Ruokaa ja lepoa
Illalla mennään vielä lamput päässä sohimaan ja vedetään läpi 4km yö-keskimatka kisavauhdilla. VK-MK
-Saunotaan ja lauletaan
Sunnuntaina siivotaan, pakataan, syödään ja lähdetään vaeltamaan 3-4 tuntia. PK
Ehkä vähän liian rankka 12-vuotiaille, mutta kaikkia harjoituksia saa lyhentää ja jopa jättää välistä, jos siltä tuntuu... khiihihii:D
Jos muuten annatte synttärilahjaksi rahaa. Tulette todennäköisesti tukemaan huipulle jatkuvaa suunnistusuraani - ellette ole toisin rahan tarkoitusta määrännyt. Siellä 1. pallilla seistessäni en uskoakseni muista kiittää teitä kaikkia tukijoita, joten kiitän jo nyt. Kiitos!
perjantai 13. marraskuuta 2009
M & M
Nyt se sitten tiedetään. Syksyn kirjoituksista kaksi äMMää. Bilsa justiinsa siinä alarajalla, ja maantieteen pistemäärästä oli saman verran sekä ylös- (E) että alaspäin (C). Mihinkään muuhun paitsi pistemäärään vaikuttavia muutoksia ei tehty lautakunnan osalta, joten kirjaimet eivät muuttuneet lähtöasetelmista. Eihän nuo nyt huonoja ole, voisivat tietysti olla parempiakin.
Mulla alkaa jalat taas toimia. Joka ilta ja aamu suoritetut venyttelyt ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta (yhdessä muiden tekijöiden kanssa) ja nykyään tahti 1 jalkalenkki/päivä ei tuota juurikaan vaikeuksia. Liekö Suomessa satojakaan suunnistajia, jotka venyttelevät yhtä paljon kuin minä. Noh, en tässä rupea ylpeilemään, jotkut pärjää ilman venyttelyäkin.
Kolme päivää putkeen on siis jalat ainakin kestäny. Tänään pidetään lepotauko ihan suosiolla kun huomenna suoritetaan 10km testijuoksu ja 2h salivuoro siihen päälle. Sunnuntaina painetaankin jo pitkää lenkkiä ja ensi viikolla alkaa viikkorytmityksen rasittavimmat 7 päivää.
Mulla on tällä hetkellä kaks tutkielmaa, jotka pitäis tehdä. Toista oon aatellu aloittaa jo 2 vuotta. Toisen aloitin kaverin kanssa 3 viikkoa sitten, minkä jälkeen ei olla päästy eteenpäin. On se koulunkäynti hianoo!
Ostettiin muuten pari kummeliboksia(vanhimmat). Niitä levyjä on pyöritelty pleijeriin jo pidemmän aikaa.
Ja vielä semmonen juttu että Liverpool taitaa tippua. Voe vitalis.
Tässä vielä jotain kuvallistakin, vaikka onkin kaukana aiheesta. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan kauden hienoimmaksi jutuksi kyseisen kuvan välittämän viikonlopputapahtuman. Tämä siis se, mitä itse tykkään.
Harvat tuolla olivat, mutta niiden (jotka olivat) pitäisi tunnistaa tuosta kuvasta se 'siistein', juttu jossa kesällä käytiin.
Mulla alkaa jalat taas toimia. Joka ilta ja aamu suoritetut venyttelyt ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta (yhdessä muiden tekijöiden kanssa) ja nykyään tahti 1 jalkalenkki/päivä ei tuota juurikaan vaikeuksia. Liekö Suomessa satojakaan suunnistajia, jotka venyttelevät yhtä paljon kuin minä. Noh, en tässä rupea ylpeilemään, jotkut pärjää ilman venyttelyäkin.
Kolme päivää putkeen on siis jalat ainakin kestäny. Tänään pidetään lepotauko ihan suosiolla kun huomenna suoritetaan 10km testijuoksu ja 2h salivuoro siihen päälle. Sunnuntaina painetaankin jo pitkää lenkkiä ja ensi viikolla alkaa viikkorytmityksen rasittavimmat 7 päivää.
Mulla on tällä hetkellä kaks tutkielmaa, jotka pitäis tehdä. Toista oon aatellu aloittaa jo 2 vuotta. Toisen aloitin kaverin kanssa 3 viikkoa sitten, minkä jälkeen ei olla päästy eteenpäin. On se koulunkäynti hianoo!
Ostettiin muuten pari kummeliboksia(vanhimmat). Niitä levyjä on pyöritelty pleijeriin jo pidemmän aikaa.
Ja vielä semmonen juttu että Liverpool taitaa tippua. Voe vitalis.
Tässä vielä jotain kuvallistakin, vaikka onkin kaukana aiheesta. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan kauden hienoimmaksi jutuksi kyseisen kuvan välittämän viikonlopputapahtuman. Tämä siis se, mitä itse tykkään.
Harvat tuolla olivat, mutta niiden (jotka olivat) pitäisi tunnistaa tuosta kuvasta se 'siistein', juttu jossa kesällä käytiin.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Harjoottelua, flunssaa varten
Treenaus on käynnissä. Koulu rassaa tavalliseen tapaansa. Kaikki on siis niin kuin ennen vanhaan, jolloin minäkin olin vielä nuori... Niinhän ne sanoo juu.
Tein tasotestin eilen. Olo oli ennen rupeamaa kyllä palautunut, joten tulokset pitävät paikkansa - niin oudoilta kuin ne kuulostavatkin. Sanon vaan, että omat sykerajat ovat varsin korkeat "taviksiin keskiarvoihin" nähden. Maksimi käväisi ehkä normaalimmassa 207:ssä. Happolukemat eivät nousseet kovin korkealle missään vaiheessa, mikä voi mielestäni johtua myös siitä, että sitä ainetta alkoi syntyä vasta kolmen viimeisen vedon aikana. 1 veto = 1 km, yht 6 vetoa. Ensi kerralle osataan tehdä myös oikeanlaiset sykealueet, joilla lähteä juoksemaan testiä.
Kauhee kohu tuosta sikainfluenssasta tullut. Itte oon tässä pohtinu, että tuleeko se nyt sieltä sitten ollenkaan. Niin hyvä fiilis on tällä hetkellä. Ja jos se tulee, voisikohan siihen sairastumisen ajankohtaan vaikuttaa (epätoivoisesti) mitenkään :). 1½ viikon päästä olisi harjoitusleiri Hämeessä. Sen yli kun pysyisi ehjänä, niin olisi hyvä. No, heti leirin jälkeen alkaa koeviikko, jolloin myös olisi hyvä olla terveiden kirjoissa. Muuten valko-vivahteisen lakin saaminen vaikeutuu idioottimaisella tavalla, vielä idioottimaisemmasta syystä!
Oma diagnoosi on se, että epideemia kulkee tällä hetkellä jossain Keski-Suomessa. Ei ole kyllä uutisoitu paljon mitään: "Juu lapissa hyrrää". Ehkä viikon päästä se on meillä Mäntsälässäkin, siis kunnolla levinneenä. Onhan toki entisellä ylä-asteellani ollut eilen poissa 150 oppilasta (kaiken kaikkiaan heitä on siellä aika paljon) ja lukiostakin on ollut paljon väkeä jossain muualla. Siinä mielessä se voi olla jo täälläkin. Mutta siis, jotkut sairastelemassa, ja jotkut esittämässä sairasta. Jotenkin tuntuu ehkä kuitenkin siltä, että porukka alkaa palailemaan suurimmilta osin kouluun. Tänään oli jo paljon monipuolisempi kasvovalikoima, jota tuijottaa. Ehkä sairaat ovat vain epätavallisen influenssa/flunssa -akselin kourista kuupahtaneet petiin, eikä sikatautia olekaan - vielä. Peiton alle joutuvat sitten viikon sisällä uudestaan, kun sikaflunssa tulee. Sen näkee sitte. Itse en ajatellut sairastua mihinkään, mutta se tuskin on täysin omissa käsissä, joten en varmaan edes yritä vaikuttaa.
Kait sitä joskus täytyy tulla sairaaksikin. Eihän terveyttä osaisi enää arvostaa, jos ei olisi koskaan kipiä.
Aaah, Ai että, kun oli selvää ja loogista tekstiä. Tällaista kirjoitustaitoa varmasti kadehditaan Äidinkielen opettajien piirissä. Teoriasta osaan sentään yhden termin: ajatuksen/tajunnan virta, vai mikä se nyt oli?
Tein tasotestin eilen. Olo oli ennen rupeamaa kyllä palautunut, joten tulokset pitävät paikkansa - niin oudoilta kuin ne kuulostavatkin. Sanon vaan, että omat sykerajat ovat varsin korkeat "taviksiin keskiarvoihin" nähden. Maksimi käväisi ehkä normaalimmassa 207:ssä. Happolukemat eivät nousseet kovin korkealle missään vaiheessa, mikä voi mielestäni johtua myös siitä, että sitä ainetta alkoi syntyä vasta kolmen viimeisen vedon aikana. 1 veto = 1 km, yht 6 vetoa. Ensi kerralle osataan tehdä myös oikeanlaiset sykealueet, joilla lähteä juoksemaan testiä.
Kauhee kohu tuosta sikainfluenssasta tullut. Itte oon tässä pohtinu, että tuleeko se nyt sieltä sitten ollenkaan. Niin hyvä fiilis on tällä hetkellä. Ja jos se tulee, voisikohan siihen sairastumisen ajankohtaan vaikuttaa (epätoivoisesti) mitenkään :). 1½ viikon päästä olisi harjoitusleiri Hämeessä. Sen yli kun pysyisi ehjänä, niin olisi hyvä. No, heti leirin jälkeen alkaa koeviikko, jolloin myös olisi hyvä olla terveiden kirjoissa. Muuten valko-vivahteisen lakin saaminen vaikeutuu idioottimaisella tavalla, vielä idioottimaisemmasta syystä!
Oma diagnoosi on se, että epideemia kulkee tällä hetkellä jossain Keski-Suomessa. Ei ole kyllä uutisoitu paljon mitään: "Juu lapissa hyrrää". Ehkä viikon päästä se on meillä Mäntsälässäkin, siis kunnolla levinneenä. Onhan toki entisellä ylä-asteellani ollut eilen poissa 150 oppilasta (kaiken kaikkiaan heitä on siellä aika paljon) ja lukiostakin on ollut paljon väkeä jossain muualla. Siinä mielessä se voi olla jo täälläkin. Mutta siis, jotkut sairastelemassa, ja jotkut esittämässä sairasta. Jotenkin tuntuu ehkä kuitenkin siltä, että porukka alkaa palailemaan suurimmilta osin kouluun. Tänään oli jo paljon monipuolisempi kasvovalikoima, jota tuijottaa. Ehkä sairaat ovat vain epätavallisen influenssa/flunssa -akselin kourista kuupahtaneet petiin, eikä sikatautia olekaan - vielä. Peiton alle joutuvat sitten viikon sisällä uudestaan, kun sikaflunssa tulee. Sen näkee sitte. Itse en ajatellut sairastua mihinkään, mutta se tuskin on täysin omissa käsissä, joten en varmaan edes yritä vaikuttaa.
Kait sitä joskus täytyy tulla sairaaksikin. Eihän terveyttä osaisi enää arvostaa, jos ei olisi koskaan kipiä.
Aaah, Ai että, kun oli selvää ja loogista tekstiä. Tällaista kirjoitustaitoa varmasti kadehditaan Äidinkielen opettajien piirissä. Teoriasta osaan sentään yhden termin: ajatuksen/tajunnan virta, vai mikä se nyt oli?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)