Ilman yleisön pyyntöä, mutta kuitenkin yleisöä varten:

Karttoja tänne kuitenkin laittelen, eräästä syystä ;).
Jukola-leiriltä kolme treeniä:
Yösuunnistusharjoitus yhteislähdöllä K-6-5-4-3-2-7-8-9-10-11-1-"M"

Suunnistusvedot

Rastinottotreeni, vähän säätöö K-1-2-3-8-9-3xsininen-10-3xsininen-11-sininen-12-M

Väyläyösuunnistus 28.11.

Yökuppi joskus


Ja jotta ketään ei jätettäisi kylmäksi, tässä selitys muun muuassa sille, miksi olin masentunut Kytäjä-jukolan jälkeen noin 3 viikkoa.
5-6

6-7

Pitkän välin loppu, eli väli 13-14

Synttäripäivän jumi

Odotan sähköpostia Suunnistusliitolta. Kertoivat eilen, että lähettävät lähipäivinä henkilökohtaisesti sähköpostia talenttileirille valituille.

Urheilukoulun lajitestit olivat tavallaan aika rankat. Sitä kun ei ole tottunut tekemään maksimikestovoimasarjoja penkkipunnerruksessa tai jalkakyykyssä. Saati sitten juoksemaan täysillä 20 metrin sarjoja pk-harjoituskauden alussa. Testit pistivät fyysisen fiiliksen marraskuun 17. päivän ajaksi hieman jumiseksi, mutta 19-vuotiaalle osoitetuin onnentoivotuksin siitäkin selvittiin..

Jukola-leiri oli hienoa settiä. Harjoituspaketteja kun käytettiin, niin treenit olivat valmiiksi suunniteltuja ja laadultaan siis hyviä. Karttoja en kykene laittamaan. Olen laiska.

Tässä kuitenkin viikonloppu pääpiirteittäin:

Pe
i: kovavauhtinen yösuunnistus yhteislähdöllä 41' "Meikä vei!"

La
ap: suunnistusintervallit 4 x 7-10' "Hyvä vauhti, virheitä 3. ja 4. lenkillä"
p: rastinottotreeni 60' "Pää lopetti toimimisen puolen tunnin jälkeen"
i: yösuunnistus 60' "Ihmettelyä"

Su
a: vaellus 180' "1:40000 kartalla suunnistus tuntuu hitaalta"

Tällä viikolla oli toinen metsäleiri. Unta tuli vähemmän, oli kylmempi ja oli enemmän tekemistä kuin ensimmäisellä metsäleirillä. Ei se mitään, elossa ollaan ja sitä rataa. Nyt vähän levätään.

Ja korjaus muuten edelliseen tekstiin. Eikkahan ei hyytynyt. Häntä vain väsytti tavallista enemmän pitkän pk-lenkin jälkeen. Hyytyminen tarkoittaa sitä, että putoaa vauhdista, mutta Saariselällähän niin ei käynyt.

Valmennusleiri 1 ja muuta

"Pari viikkoa on taas vierähtänyt. Urheilukoulussa 3. ja 4. viikko taisivat olla melkein toistensa vastakohtia. Viime viikolla Eerikkilässä valmennuskurssi, tällä viikolla Hälvälässä ensimmäinen metsäleiri. Ja nyt on "hieman" väsynyt olo. Mutta pää kestää. Kuten suunnistajien lajivastaava kapteeni Särkänmäki totesi: "Huippu-urheilijoilla se henkinen kantti vaan kestää."

Nyt ainakin itselläni on hyvä fiilis, että pystyin pitämään asenteen kohdallaan, enkä hajoillut leirillä. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että kaikki liikkuva ketutti perjantain marssin aikana. Nyt olen levännyt aktiivisesti ja huomenna olisi tarkoitus lyödä kovaa Av-testeissä. Se vaan on pakko!

Maanantai ja tiistai menevät vielä ampumaratapäivien merkeissä, mutta keskiviikkona on edessä uintitestit ja tämän jälkeen lähdetään Saariselälle hiihtelemäään. Viikon treenileiri pääosin hiihtämällä. Tulee pari hyvää määräviikkoa siihen väliin."


Tällaista piti pistää joskus 30.10., mutta jäi kaiketi julkaisematta. Noh, kait se tässäkin tapauksessa on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja Av-testeissähän lyötiin. Ei ole vähään aikaan ollu semmosta päivää kuin tuo testipäivä oli. Huhhuijaa, mitä settiä. No, miten ne testit sitten menivät? 5000m ratatesti jotain 17.40 + sekunnit päälle. En ole tyytyväinen. Kaiken lisäksi hävisin Miikalle, joka veti suunnilleen 20 sekuntia paremmin tässä viime viikonloppuna. Ei siinä mitään, Miikahan on kovakulkuinen kaveri. Mutta ensi kevätkesänä 5000m menee radalla alle 16.30. Se on tavoite.

Maastotesti olikin sitten itselleni mieluisampi osio, vaikka pahemmalta se tuntuikin. 10km metsäjuoksua...mitä raastoa!! Aika oli öbaut 58.40. Metsälän Juspon kanssa pääsin kuulemma samalle minuuttiluvulle, siihen olen erittäin tyytyväinen. RR:n Niemi paineli vielä reilusti kovempaa, mutta en olettanutkaan pärjääväni tuon tason kavereille. Vuotta nuorempi MM-kävijä Suomisen Miika juoksi 7,5km matkalla parhaimman ajan. Oma väliaikani oli vissiin pari sekuntia huonompi. Oon mä aika talentti metsäjuoksussa. Siksi tässä nyt vähän jänskättääkin, että sitähän saattaisi päästä ihan talenttiryhmään. Valinnat julkaistaan kuulemma 15.11. eli aikas lailla kohta. Talenttileirille pääsy olisi kyllä kiva synttärilahja :).

MUTTA nyt otsikon ensimmäisen osan kimppuun.

Suunnistajien (ja melojan) ensimmäinen valmennusleiri Urheilukoulussa pidettin...äsken. Viime viikon ke-to yö mentiin junalla ja tänä aamuna palattiin yöjunalla Helsinkiin. Pelipaikalla oltiin siis viikko sitten torstaina niin, että ehdimme syömään hyvin lounasta.

Siitähän iskettiin heti treenimotivoituneina Eikan kanssa hiihtolenkille. Päätettiin aloittaa kunnon siivulla ja hiihdimme kolme tuntia vapaata. Koko leirin itseluottamusta kasvattavin yksittäinen hetki taisi osua tuon treenin kohdalle, sillä Eikka hyytyi!!! Ai sitä mielihyvää! Ei siis se, että Eikka hyytyi, vaan se, että itse en hyytynyt, kun yksi Suomen parhaista hyytyi. Tai no, periaatteessa siis se, että Eikka hyytyi. No, joka tapauksessa.

Jotain pientä kilpailua saimme Eikan kanssa harjoittelumääristä synnytettyä. Epävirallinen mittelö päättyi meikäläisen voittoon. Ja siis Tuomari Mikkola ei osallistunut koko kilpailuun. Taitaa yrittää tehdä Bergmaneja.. Viikon treenimääräksi tuli nopeasti laskettuna 29,6 tuntia. Lähes 30, mutta ei kuitenkaan sen yli. 30 tuntia ja uusi "kilpailu" siirtyvät siis ensi leirille :) Sitä jo odotellaankin, kuin kuuta nousevaa. Ja ensi kautta myös! Jossain vaiheessa taisin uhota meneväni jätkien ohi.. Katsotaan muistanko tämän vielä ensimmäisten kisojen alkaessa.

Koko viikko oli upea. Hiihtokelit olivat erinomaiset, vaikka parina päivänä pakkasta olikin jo hieman epämukavalta tuntuvat 20 astetta. Lentopallosessiot hiihtäjien ja ampumahiihtäjien kanssa piristivät kokonaisharjoittelua. Porukka oli mukavaa ja treeniseura ehdotonta Suomen huippua sekä harjoituksellisesti että seurallisesti. Kiitos siitä!

Viikon päästä on seuran leiri Jukolan merkeissä.

Inspiroiduin, lähdin treenaamaan

Sm-yö oli henkisesti vaikea. Ilmeisesti peli oli pelattu siinä vaiheessa, kun katsoin lähtölistasta, että Oskari lähtee 2min eteen ja Eikka 4min taakseni. Ei siitä sen enempää.

Uusi treenikausi on lähtenyt käyntiin sotilaallisesti Suomen Puolustuvoimien Urheilukoulussa. Ensimmäisellä viikolla ei ollut iltavapaita. Yhden 30min lenkin kerkesin heittämään sähkökatkoksen takia. Viikonloppuna pääsin urheilukomennuksella 25mannaan. Siellä totesin ensimmäinen inttiviikon vaikuttaneen kroppaani siinä määrin, että 1. osuudella oli tarjolla kaikkien aikojen surkein aloitusosuuden kulku, joka teki kartan luvun siinä vauhdissa melkoisen vaikeaksi. Lähes poikkeuksetta löysin toisen hajontarastin ennen omaani. Ja niin, 25mannassahan ei ole kuin kahden rastin hajontoja - ainakaan 1. osuudella. Tulinhan sieltä kuitenkin alle 3min kärjestä ja lopulta joukkueena teimme erinomaisen suorituksen saavuttaen 44. sijan.

Toisella viikolla sotilaskoulutus oli huomattavasti ensimmäistä viikkoa fyysisempää. Parit ryynäysharjoitukset taisteluvarustus päällä ja kaksi ampuratapäivää nollakelissä/räntäsateessa veivät säännöllisesti energiat koko kehosta. 4:ssä päivässä tuli pari tuntia treeniä. Torstaina päästiin kotiin, koska eilen perjantaina oli henkilökohtainen lomapäivä. Henkisesti toinen viikko oli helpompi ja välillä tuliylläköt muodostelmissa olivat ihan hauskojakin. Psyykkisesti armeija ei ilmeisesti tule olemaan ongelma. Siitä pitävät huolen loistava 2. tiedustelukomppanian 2. joukkueen yhteishenki ja tupa nro 14:n hyvä asenne. Vielä siihen päälle se, että itse olen motivoitunut kehittymään urheilijana ja valmis tekemään sotilaallisella puolella kaiken käsketyn :D.

Otsikkoon viitaten, luin tulevan kauden liiton valmennusryhmistä (talenttiryhmä ja Pohjola-ryhmä) torstai-iltana ja tein sen myötä pari treeniä eilen. Tänään olisi myös tarkoitus tehdä kaksi harjoitusta (toinen tehty jo). Huomenna hieman kevyttä ja ensi viikolla lähdetään valmennuskurssille Eerikkilään. Kuulemma tulee ihan raskas viikko. Sen jälkeen vielä Halikkoviesti kauden viimeisenä kilpailuna. Numerolla 13 kelpaa lähteä aloittamaan :).

Urheilukoulun 10 viikon peruskoulutuskausi vaikuttaa hieman hajanaiselta. Haasteena tulee varmasti olemaan se, miten saa harjoittelusta kehittävää, kun sitä sotkee välillä 5 päivän metsäleiri, välillä tärkeä testi johon täytyisi valmistautua mahdollisimman optimaalisesti, välillä 3 päivän suunnistusleiri, jonka ohjelmaan ei hirvittävästi voi vaikuttaa, jos haluaa porukassa treenata. Armeijan tavalliset urheilijalle asettamat haasteet (riittävä palautuminen, sairaudet yms.) ovat luonnollisesti myös pidettävä mielessä. Vaikka miten hommaa ajattelee, niin päätyy miettimään yksilön kokonaisuutta ja kokonaisvaltaista kehittymistä/harjoittelua. Kyllä tämä tästä, kun pitää mielessään perusfaktat, eikä rupea säätämään.

Sm-yö

Tulevana viikonloppuna on edessä kauden viimeinen Sm-kilpailu, Sm-yö.

Yösuunnistus on kyllä ihan parasta mitä voi maailmassa olla! Vielä kun saataisiin kunnon myrsky ja jäätävä sade kisayöksi.. siinä olis olosuhteet! :)

Meiän sarjalla on matkana 9,4, mikä tietysti kuulostaa ihan kunnioitettavalta. Maasto on tiettävästi kuitenkin sen verran nopeaa, että ajallisesti kärki ei viivy kovin paljon tuntia pidempään. On siellä silti tulossa aika reipas lenkki. Ihan heittämällä tuollaiseen kisaan ei lähdetä, vaan energiatasot ja fyysinen valmistautuminen täytyy olla kunnossa. Kyllä se sippaaminen voi pimeälläkin tapahtua, vaikka henkilökohtaisesti yöllä kulkee AINA.

Am-yön voittajana lähden kisaan luonnollisesti hyvällä itseluottamuksella. Vihdoinkin, voisi sanoa, tiedän osaavani homman. Vaikka yökilpailussakin täytyy pitää vauhti lujana, niin väitän, että vähiten virheitä tehnyt voittaa viikonloppuna. Onhan se jo lähes normaalisti niin (että virheittä voittaa), kun taso on tämän ikäisissä huipulla jo melko kova. Mutta kuitenkin. En voi tosin radan suunnistuksellisuutta laskea muulla tavoin vahvuudeksi, kuin että armottomat juoksupätkät olisivat itselleni tappiolliset. Ehkä se on ihan henkistä, kun pitää kuitenkin suunnistuksesta eikä maastojuoksusta..

Pistetään tähän puhdas ja ehkä jonkun mielestä myös yllätyksiä sisältävä arvaus miesten pääsarjasta TOP-10:n osalta. Siellähän on pääsarjalla myös karsinta, joten itse A-finaaliin pääsykään ei ole varmaa.

1. Bäckman (yksinkertaisesti paras)
2. Nurmonen (on julkisten kommenttiensa perusteella kunnossa, viestin loppukiri oli niin jäätävän näköinen, että kylmät väreet vain nousivat..siinä oli tekemisen meininkiä)
3. Koistinen (nuoremmat vievät tänä vuonna kaikki mitalit, valmennusjohto saa vihdoin "toivomansa" tulokset)
4. Muukkonen
5. Leskinen Aa (Uudenmaan mestari on myös Sm:ssä Uudenmaan paras)
6. Liukkonen O
7. Parjanne
8. Saarinen (pääsee käsittääkseni leipälajiinsa, osaa homman)
9. Sorsa P (uskon onnistumiseen 100%:sti)
10. Portin (nuori voima jyllää)

Näinpä näin. Vaikka kisa päättää vasta Sm-kilpailut tältä vuodelta, se päättää samalla myös ylimenokauteni. Maanantaina täytyy olla Hennalassa suorittamassa velvollisuuksia ja samaisena päivänä alkaa myös uusi harjoituskausi. Varovaisesti sanon, että vaikuttaa siltä, että pääsen heti ensimmäisenä viikonloppuna 25mannaan. Siellä tiedossa aloitus. Että semmosta.

Uutisia

Hyvää huomenta.

Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruuksista suunnistettiin 23. syyskuuta, tällä kertaa yösuunnistuksen muodossa. H20-sarjassa suvereenin voiton vei kauden aikana muutamasti väläytellyt Mäntsälän Urheilijoiden Tapani Mäkinen. Hän käytti 7,1km:n radalla aikaa 57.23. ja voitti toiseksi tullutta HS:n Laaksoa lähes kymmenen minuuttia. "Toki rankikärjen puuttuminen teki voitosta helpomman, mutta lähes kymmenen minuuttia?! Se on itsellenikin yllätys. Paikalla oli kuitenkin mm. HS:n Mikkola."

Yösuunnistusta ihannoiva Mäkinen kertoo voiton takana olleen maltillinen ja viisas eteneminen. "Tiesin, että tämän pituisella matkalla kerkeää tekemään virheitä, joten lähdin alusta asti tekemään rauhallista ja varmistelevaa suoritusta. Tietyissä paikoissa varmistelulla tuli takkiin puolikin minuuttia, mutta se kannatti."

Mäkinen pitää suoritustaan hyvänä yösuunnistus'vetona'. "Sain pidettyä kurissa itselleni kuvaan kuuluvat suuntavirheet ja epävarmuuden. Puskaisimmalla alueella olevaan apukäyränotkoon tuli minuutin virhe. Aivan radan lopussa lähdin sotkemaan pikkupolkuja, vaikka olisi pitänyt käyttää isompaa polkua enemmän hyväksi. Siinä tuli kahden minuutin virhe. Se harmittaa, vaikka sijoituksia se ei ratkaissut."

Ylimääräisen hiuspehkon AM-kisoihin poistanut Mäkinen lähtee puolentoista viikon päästä Sm-yöhön metallimielellä. "Todella monta kertaa olen itselleni osoittanut, että osaan homman. Keskittyminen pitää vain kohdentaa olennaiseen, eli suunnistukseen. Muut urheilijat tai hyvät sijoitukset eivät saa pyöriä mielessä. Yöllä monet sortuvat virheisiin, joten jopa keskinkertainen suoritus saattaa riittää plaketille eli TOP 10:een. Joka tapauksessa lähden kisoihin taas nauttimaan."

Reittihärveli

24.9.2010


Tällä kertaa, hyvää päivää.

Vuonna 2011 ei järjestetä suunnistuksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuja. Päätöksen teki järjestäjämaa Ruotsi, mitä todennäköisimmin muiden maiden suostumuksella.

Toimitus tavoitti huipulle pyrkivän MU:n Mäkisen kotoaan tietokoneen äärestä - ylimenokautta pitämästä. "Henkilökohtaisesti tämä on tietenkin pieni pettymys. Kuten Norjalainen huippusuunnistaja Olav Lundanes totesi, PM-kisat ovat hyvä näyttöpaikka vielä huipulle pyrkiville nuorille aikuisille. Tosin, PM-kisoista aiottaneen luopua kokonaan vuonna 2013, joten en pääsarjalaisena pääsisi tällaisiin kuitenkaan. Näin on luullakseni asian laita. Tapauksen taustoja en joka tapauksessa tunne kovinkaan hyvin, joten en halua ylimalkaisesti ruveta haukkumaan ketään.."

Nuorille lupauksille järjestetään PM-kisojen sijasta maaottelu. "Ne tietenkin kiinnostavat. On erinomaista, että kuitenkin vielä juniorisarjoissa oleville tarjotaan muitakin maan edustusmahdollisuuksia, kuin vain EM- ja MM-kilpailut."

Pian Urheilukoulussa asepalveluksensa aloittava Mäkinen on jo asettanut ensi kaudelle tavoitteensa. "Treeniseuran laadukkuudesta ei ainakaan ole Urheilukoulussa puutetta. Kaksi ikäluokkani parasta, Heinaro ja Mikkola. Uskon, että tuleva harjoituskausi kehittää minua eteenpäin enemmän kuin muut tähän mennessä yhteensä. Siksi ensi kauden tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin nuorten MM-kisat Puolassa."

Pidempiaikaisia suunnitelmia kysyttäessä Mäkinen vastaa määrätietoisesti: "Urheilukoulun jälkeen opiskelupaikka Jyväskylässä liikunnalla tai Joensuussa biologialla kiinnostavat, erityisesti seutujen suunnistustoiminnan vuoksi." kertoo Mäkinen viitaten Vaajakosken Terään ja Kalevan Rastiin. "Joka tapauksessa tarkoitus on hivuttautua Suomen ja maailman terävimpään kärkeen aina vaan suurempien kisojen kautta, nopeasti mutta tarpeeksi varmasti." lopettaa Mäkinen rentoutuen The Scriptin tahdissa.

24.9.2010

Ihan pimeetä..

Nyt alkaa viimeisilläkin Sm-yöhön valmistautujilla lyhyt yösuunnistusputki. Kaikki eivät tietekään valmistaudu koko kisaan, eivät taida edes lähteä. H20-sarjassa Sm-keskimatkalla ilmoittautuneita oli reilu sata. Nyt ilmoittautumisajan puitteissa Sm-yön nimilistalle on ehtinyt ainoastaan 60 nimeä. Sääli..suunnistuksen hienointa muotoa ajatellen.

Yökuppi käytiin eilen Hälvälässä. Viime kauden osakilpailun myötä ko. kartalle oli jäänyt legendaarinen maine. Omista koukeroista päätellen taisin lähteä vähän sellaisella asenteella, ettei siellä vain pysty suunnistamaan. No, tuurilla selviydyin kohtalaisesti melkein puoleen väliin..

Reittihärveli

K-1
Tietä pitkin muiden mukana..hairahduin metsään liian aikaisin. Halusin välttämättä ottaa omaa uraa. Toinen notkoista on kuitenkin 1. rastin notko. Löytyy hyvin.
1-2
Esan peesissä ison supan oikeaa reunaa. Pienen pysähdyksen jälkeen menen nenää pidemmälle. Rasti löytyy. Matikainen leimaa juuri ennen minua.
2-3
Loppui suunnistaminen. Nopeasti katselen, että notkelmaa pitkin pääsee ainakin rastivälin puoliväliin asti. Otin sitten vielä väärän notkon..
3-4
Juhon kanssa päätettiin suunistaakin vähän. 4. leimasin löytyy ilahduttavan hyvin.
4-5
Tuurilla rastille. En tiennyt yhtään, missä olin. Letkaa oli vielä sen verran, että pakko sen rastin siellä jossain oli olla.
5-6
Mittasuhteet alkavat hämärtymään yhä pahemmin. Käyrät tuntuvat isoilta, ja polun jälkeinen harjannekin tulee ikuisuuden päästä vastaan. Menen sekaisin. Lopulta löydän yhden pitkulaisen supan, jonka reunalla kuoppa saattaaisi olla. Ei ollut, vaan todennäköisesti olin jossain polulla ja 200m rastista ohi.. KSK:n Ternola mukanani..Rasti löytyy tuurilla, kuitenkin reilun 5min pummin jälkeen.
6-7
Suunta, pitkä päätyyn ja perään.. Sopivasti osuin pitkulaiselle harjanteelle, joka vei järjettömän isolle supalle. Sen jälkeen en tiennytkään, missä menin. Katselin kompassia ja etsiskelin pitkulaisia harjanteita ensin juoksualustaksi ja sen jälkeen kartalta. Paikansin itseni kivikolta, mutta en löytänyt rastia kuin vasta parin minuutin etsiskelyn jälkeen.
7-8
Kisan helmi: Tarkoitus lähteä kiertämään oikealta käyttäen hyväksi isoa suppaa. Suunnalla poikittaisten polkujen väli ja sitten rasti "tulisikin jo vastaan". Kadotin itseni aika nopeasti.. Pudotin mielestäni isoon suppaan ja katselin vain kompassia.. Noin 5min päästä huomasin että vilkuilin kompassin eteläneulaa.. Päättelin, että etelässä oleva hakkuu ei voi olla kaukana.. menin siis sen kautta polulle, jota pitkin aina rastin läheisyyteen. Siinä onnistuin, mutta rastinotto tökki yhä.
8-9-M
Kävelin ja juoksin, kunnes maali tuli vastaan. Hälvälä voitti puhtaasti 9-0.

Minulle suppamaasto tuntuu olevan aika ylitsepääsemätön. Käyriä täytyy siis vaan harjoitella.. Tänään Am-yössä tuskin on yhtä vaativa maasto. Eli siis jotain polkurikkaan avokalliomaaston tapaista.. Ensi viikon yökupissa käyn todellakin ottamassa revanssin Sm-keskimatkan maastosta!! Siellä taas yhteislähtö ja vaativaa suunnistusta. Puolentoista viikon päästä on sitten Sm-yö. Tiedossa todella nopeaa avokalliomaastoa.

Niiin, ja kyllä mä vielä teen ittestäni sellasen yösuunnistajan, että kelpaa pistää Jukolan ja 10milan pimeisiin öihin suunnistamaan. Se on varma!