Joo eihän sitä koskaan tiedä. Siis huomisesta ainakaan.
Reeniä on tullut tällä viikolla ennätyksellisen vähän (kausikohtainen arvio). Yhtenä syynä hieronnan runsas määrä, toisena lauantain kuume. Armeijavuonna en ollut muuten yhtäkään päivää kuumeessa, joten tämä tapaus oli ensimmäinen pitkään aikaan. Yksi päivä kuitenkin ja nyt on siis meno taas melko tervettä. Hyvin on asiat tässä suhteessa.
Hierontaa tosiaan. Vähän testailin, miten tämmöinen vaikuttaa omaan kroppaan. Jokaisesta kerrasta tarkat johtopäätökset ja valokuva mielen muistioon, tietenkin. Nyt tiedän ainakin vähän paremmin, milloin ja millainen hieronta itselleni sopii. Sääretkin on suhTEELLISEN terveen tuntuiset.
Tuleva reenijakso odottaa alkamistaan. Valmistautumisena tähän kävin perjantaina ostamassa kompressiosukat ja tänään äänestämässä. No jälkimmäinen ei liity urheiluun mitenkään, ehkä välillisesti. Mutta sukkien vaikutusta omaan juoksutuntumaan tarkkailen mielenkiinnolla. Siitä arviointia sitten joskus.
Viikon päästä seuran leiri ja kahden viikon päästä valmennusseminaari. Jebajee.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
perjantai 20. tammikuuta 2012
Elämä porskuttaa moottoritietä
Perusvoimajakso on loppupuolella. Se kestää maanantaihin asti, sikälimikäli saan tehtyä hyvän voimareenin Vierun salilla. Keskiviikkona oli melkoisen täyttä. Joku naisten ohjattu jumppakerho vei suurimman osan laitteista ja ilmeisesti kovemman luokan painonnostopoppoo varasi tangot. Minä väistin. Tein radan syrjässä askelkyykkyjä ja sellaista, melko paljon. Siinä vaiheessa tuntui selkeästi että vähintään hermostollista kehitystä on tapahtunut. Eipä ole vähään aikaan ollut noin kepeä fiilis tämmösiä liikkeitä tehdessä.
Uutisiin.
Koulun käynti tuntuu hyvältä ja on hauskaa. Teorian opiskelu toimii. Ensimmäisestä anatomian tentistä tuli täydet pisteet. Nyt on fysiologiakin aloitettu. Hieronta on sekä teoriassa että käytännössä aina vaan mielenkiintoisempaa, ja toistaiseksi myös helpompaa. Käytännön tunneilla on käyty suurin piirtein koko kroppa läpi ja ensi viikolla opetuksen puutteessa reenataan vapaa-ajalla ihan kunnolla.
Seuraavaksi kisakalenterista. Osittain koulun aikatauluista johtuen SM-erikoispitkä jää tänä(kin) vuonna välistä. SM-sprinttiin otan osaa. Jukolan Viestissä olen kiitettävässä kunnossa ja vauhdissa toivottavasti pimeällä. Näillä näkymin kesän ja "alkukauden" henkilökohtaiseksi päätavoitteeksi vakiintuu KRV ja miesten pääsarja, H21E. Ihan vaan pärjäämisen vuoksi. Kokeilen samalla vähän tour-kestävyyttä. Jos vaikka vettä tulisi yhtä paljon niskaan kuin Heikkisen Matilla. Saattaahan se sarja olla H21AL:kin, mikäli kunto on surkea. Kauden päätavoite on se ihana pitkä matka, tällä kertaa elokuun lopussa. Myös SM-yöhön lähdetään menestymään.
Liittoon (ei avio-!) liittyen. Itse pidän pohjoismaiden yhteisestä ehdotuksesta, kun puhutaan MM-kisojen tulevaisuudesta. Kunhan radat ovat suunnistukselliset. Ja onnittelut Topiakselle apurahasta!!! Myös Ronille! Ja tietenkin kaikille muillekin sen ansainneille.
Järjestöistä. Kohta saan Kelalta apua elämään. Pian olen toivottavasti Tahkon tallin, Sakki ry:n sekä PHUra:n jäsen. Etuja, etuja...
Tässäpä kaikki
Seuraava viikko on siis maanantaita lukuunottamatta hyvin kevyt ja palauttava. Hierontaa tulee reilusti. Aerobista reeniä jonkun verran, palauttavasti ainakin. Seuraavassa jaksossa jatketaankin vielä jalkojen voiman kehittämisellä. Liikkeet ovat astetta lajinomaisempia. Määräintervallit pitävät huolen reippaammasta juoksuvauhdista ja on mukana yksi viikonloppuleirikin. Se on Vierumäellä. Valmennusseminaari on sitä seuraavana viikonloppuna, Vierumäellä. Kiva paikka tuo urheiluopisto. Tutummaksi se vaan tulee.
Uutisiin.
Koulun käynti tuntuu hyvältä ja on hauskaa. Teorian opiskelu toimii. Ensimmäisestä anatomian tentistä tuli täydet pisteet. Nyt on fysiologiakin aloitettu. Hieronta on sekä teoriassa että käytännössä aina vaan mielenkiintoisempaa, ja toistaiseksi myös helpompaa. Käytännön tunneilla on käyty suurin piirtein koko kroppa läpi ja ensi viikolla opetuksen puutteessa reenataan vapaa-ajalla ihan kunnolla.
Seuraavaksi kisakalenterista. Osittain koulun aikatauluista johtuen SM-erikoispitkä jää tänä(kin) vuonna välistä. SM-sprinttiin otan osaa. Jukolan Viestissä olen kiitettävässä kunnossa ja vauhdissa toivottavasti pimeällä. Näillä näkymin kesän ja "alkukauden" henkilökohtaiseksi päätavoitteeksi vakiintuu KRV ja miesten pääsarja, H21E. Ihan vaan pärjäämisen vuoksi. Kokeilen samalla vähän tour-kestävyyttä. Jos vaikka vettä tulisi yhtä paljon niskaan kuin Heikkisen Matilla. Saattaahan se sarja olla H21AL:kin, mikäli kunto on surkea. Kauden päätavoite on se ihana pitkä matka, tällä kertaa elokuun lopussa. Myös SM-yöhön lähdetään menestymään.
Liittoon (ei avio-!) liittyen. Itse pidän pohjoismaiden yhteisestä ehdotuksesta, kun puhutaan MM-kisojen tulevaisuudesta. Kunhan radat ovat suunnistukselliset. Ja onnittelut Topiakselle apurahasta!!! Myös Ronille! Ja tietenkin kaikille muillekin sen ansainneille.
Järjestöistä. Kohta saan Kelalta apua elämään. Pian olen toivottavasti Tahkon tallin, Sakki ry:n sekä PHUra:n jäsen. Etuja, etuja...
Tässäpä kaikki
Seuraava viikko on siis maanantaita lukuunottamatta hyvin kevyt ja palauttava. Hierontaa tulee reilusti. Aerobista reeniä jonkun verran, palauttavasti ainakin. Seuraavassa jaksossa jatketaankin vielä jalkojen voiman kehittämisellä. Liikkeet ovat astetta lajinomaisempia. Määräintervallit pitävät huolen reippaammasta juoksuvauhdista ja on mukana yksi viikonloppuleirikin. Se on Vierumäellä. Valmennusseminaari on sitä seuraavana viikonloppuna, Vierumäellä. Kiva paikka tuo urheiluopisto. Tutummaksi se vaan tulee.
lauantai 7. tammikuuta 2012
Vuosi 2012
Toivon terveyttä, kaikille.
Tuossa joulukuun viimeisellä viikolla jalkahan muistutti olemassaolostaan. Kävin lääkärillä. Kertoi jälkikivuista ja sanoi, että anna mennä vaan.
Vuoden lopussa tulleen lepotauon myötä viikko nro 1 aloittikin perusvoimajakson saman tien. Opiskelupäivän jälkeen sitä vain automaattisesti meni urheiluhalliin ja tässä tapauksessa kuntosalille, jossa sitten hyvien alku- ja loppulämppien keskellä vähän nosteltiin rautaa, tyylikkäästi. Kokeilumielessä kevyehköillä painoilla. Yllättävän hauskaa puuhaa tuokin. Jatkan vielä pari kuukautta.
Salillehan on siinäkin mielessä helppo mennä, että 18 henkeä sisältävän ryhmämme jäsenillä on taipumusta harrastaa siellä käymistä, ainakin suurimmalla osalla. Opiskelupoppoo on positiivinen ja energiaa täynnä. Upea vuosi tulossa :) Toistaiseksi olemme opiskelleet anatomiaa, enimmäkseen luustoa... ossa carpi/os scapula/angulus/tibiaalinen... näin se menee. Myös hieronnasta ollaan jotain puhuttu, mutta palpoiminen (mm. jumien löytäminen) ei kyllä vielä onnistu mitenkään.
Sen verran opiskelu kyllä tuntuu toistaiseksi rajoittavan urheilua, että laatuun kiinnitetään huomiota entistä enemmän. Viikonloput sitten urheillaan vähän enempi, kun siihen on mahdollisuus.
Tuossa joulukuun viimeisellä viikolla jalkahan muistutti olemassaolostaan. Kävin lääkärillä. Kertoi jälkikivuista ja sanoi, että anna mennä vaan.
Vuoden lopussa tulleen lepotauon myötä viikko nro 1 aloittikin perusvoimajakson saman tien. Opiskelupäivän jälkeen sitä vain automaattisesti meni urheiluhalliin ja tässä tapauksessa kuntosalille, jossa sitten hyvien alku- ja loppulämppien keskellä vähän nosteltiin rautaa, tyylikkäästi. Kokeilumielessä kevyehköillä painoilla. Yllättävän hauskaa puuhaa tuokin. Jatkan vielä pari kuukautta.
Salillehan on siinäkin mielessä helppo mennä, että 18 henkeä sisältävän ryhmämme jäsenillä on taipumusta harrastaa siellä käymistä, ainakin suurimmalla osalla. Opiskelupoppoo on positiivinen ja energiaa täynnä. Upea vuosi tulossa :) Toistaiseksi olemme opiskelleet anatomiaa, enimmäkseen luustoa... ossa carpi/os scapula/angulus/tibiaalinen... näin se menee. Myös hieronnasta ollaan jotain puhuttu, mutta palpoiminen (mm. jumien löytäminen) ei kyllä vielä onnistu mitenkään.
Sen verran opiskelu kyllä tuntuu toistaiseksi rajoittavan urheilua, että laatuun kiinnitetään huomiota entistä enemmän. Viikonloput sitten urheillaan vähän enempi, kun siihen on mahdollisuus.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Lepoviikko ja uutta reeniä koneeseen
Ylläksen jälkeen fiilis on yleisesti ottaen ollut hyvä. Suurimman osan ajasta olen kyllä viettänyt lepoasennossa. Viikkoon mahtui pari tyhjää päivää, lyhyehköjä karttakävelyjä, lihashuoltoa ym palauttavaa settiä.
Seuraavalla kolmen viikon jaksolla on tarkoitus totuttaa jalkoja rasitukseen niin, että kolmannella viikolla puhdasta juoksua tulee reilu 5h. Erityisesti säärien kuormitusta rytmitän 2+1:llä. Yksinkertainen toimii. Nousujohteisuus säilyy toki koko reeningissä. Tientynlaisena painopisteenä toimii jalkojen lihaskunto, jotta ei tuu seuraavan jakson reenit iha sokkina. Voisi olla nimittäin jalkojen perusvoimajakson paikka tammikuussa.
Vuoden vaihtuessa alkaa siis kolmannen viikon lisäksi myös opiskelut Vierumäellä. Melko intensiivistä settiä ilmeisesti tiedossa, joten ei taida tulla yli 30h viikkoja vähään aikaan. Mutta sittenpähän sen näkee miten keho ja pää reagoivat. Turha stressi kuitenkin pois. Loppujen lopuksi se on tahdosta kiinni, miten sopeutuminen sinne tapahtuu.
Seuraavalla kolmen viikon jaksolla on tarkoitus totuttaa jalkoja rasitukseen niin, että kolmannella viikolla puhdasta juoksua tulee reilu 5h. Erityisesti säärien kuormitusta rytmitän 2+1:llä. Yksinkertainen toimii. Nousujohteisuus säilyy toki koko reeningissä. Tientynlaisena painopisteenä toimii jalkojen lihaskunto, jotta ei tuu seuraavan jakson reenit iha sokkina. Voisi olla nimittäin jalkojen perusvoimajakson paikka tammikuussa.
Vuoden vaihtuessa alkaa siis kolmannen viikon lisäksi myös opiskelut Vierumäellä. Melko intensiivistä settiä ilmeisesti tiedossa, joten ei taida tulla yli 30h viikkoja vähään aikaan. Mutta sittenpähän sen näkee miten keho ja pää reagoivat. Turha stressi kuitenkin pois. Loppujen lopuksi se on tahdosta kiinni, miten sopeutuminen sinne tapahtuu.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Nyt saa reenata
3.-10. joulukuuta olin Ylläksellä RR:n hiihtoleirillä. Ensimmäinen ja viimeinen päivä matkustettiin bussilla, joten liikunnalle jäi aikaa yksi ilta ja kuusi päivää (pidetään oletusarvona se, että öisin nukutaan). Lähdin leirille liikunnallisena ihmisenä. Tunsin palaavani urheilijana.
Menomatkasta lähtien pyrin keskittymään leirin laadukkaaseen kokonaisuuteen. Pitkällä tähtäimellä harjoittelu on tuottavinta silloin, kun sen lisäksi ei tee muuta kuin syö ja lepää. Inspiraationa tähän Janne Holmenin sanat "Hyvin harvoin tapaa juoksijoita, jotka todellakin käyttävät riittävässä määrin aikaa lepäämiseen. Harjoitusleirillä useimpien mielessä alkaa jo muutaman viikon kuluttua pyöriä vaihtelunhalu - kiertely kaupoissa ja kaduilla, nähtävyyksien katselu tai mitä tahansa se onkin, kunhan se vain rikkoo harjoittelun, syömisen, nukkumisen ja lepäämisen yksitoikkoisen rytmin. Kuitenkin juuri tämä rutiini tuo lopulta tulokset." (Juoksija 4/2009) Olipa kyseessä juoksija tai suunnistaja. Tai olipa leiri viikon tai viikkojen mittainen, yhtälöön ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta.
Matkapäiväkirja lyhyesti:
La: 21min Kompressiot tuntuu auttavan bussissa. Tauoilla otan mahdollisimman paljon kevyttä liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, vaikka meinaakin tulla kylmä. Illalla sitten perillä. Ei tänne oo nukkumaan tultu -> huoltava iltalenkki ja paikkojen katsastus. Pieni paikka tuo Äkäslompolo.
Su: 5h45min Pertsan PK aamupäivästä. Lunta pohjassa. Voi se leiri näinkin alkaa. Vapaamielisempi PK iltapäivästä. Kevyt hyydähdys ja rasvojen käyttö alkoi. Tuntui hauskalta. Tää on tämmönen perusalotus leirille. Peekoota ja vähän toiminnallista liikkuvuutta. Jos nousujohteisesti ajatellaan, niin tulikohan ekasta päivästä liian raskas?
Ma: 6h15min Meinasin törmätä poroon. Aamulenkillä? Hissuttelut, tunti veekoolla ja hissuttelut. Tai vauhdikkaasta osasta vikat 20' meni MK:lle, kun tuli vedettyä Isomettän nousu ilman sauvoja (luistellen). Kovat jätkäthän vetää sen tasurilla. Mutta ei tässä toisiin verrata. Olen itseeni tyytyväinen. Illasta pidempi PK. Eilisestä pertsasta jäi traumat, joten otin Karhut alle nytkin. En ole käynyt Porvoota idempänä.
Ti: 6h13min Ja aika vaelluksen. Huiputin Kuertunturin. Huipun sentään löysin. Rinteessä olin ihan mökillä. Joskus osannu siinäkin suunnistaa, mutta en tänään - jäätävää. Iltapäivästä palauttava ja linnan juhlat analysoitiin tarkasti. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kiitos heille, joiden ansiosta tämä maa on vielä olemassa! Ja kiitos Antille Pestovinkistä!
Ke: 6h13min Myö ei lähetä! Tai lähettiin sittenkin. Ei haluta olla huonoja ihmisiä. Väsymyksen poistamiseen on aamulenkit tehty. Iha taivaallista. Nyt aamupäivällä uskalsin vääntää perinteistäkin, jopa yli 4h. Illalla taas palauttava ja lihaksiston tukireeni.
To: 7h3min Vaelluspäivä. Kaksi tunturia huiputettiin (lumisateessa), umpihangessa könyttiin, pannutettiin ahkerasti. Tein syntiä. Pahoinpitelin kullannuppuni, Fischerini. Jos toissapäivänä kiitin, niin tänään pyydän anteeksi. Ei kuitenkaan järkyttäviä vaurioita. Mutta kun sukset eivät parane. Yhyhyy, miksi synnyin!
Pe: 6h48min Vika päivä. Ei se Kuerin rinne selkeytynyt tänäänkään. Ei oo todellista. Illalla tuli tehtyä naatiskelu. Ois voinu vetää vaikka Isomettän nousun vassulla ylös. Mut en vetäny. Ruskoja tein kylläkin. Elämän eliksiirit. Tänks H & K!
La: Ylävitoset pullakahveille! Pari leiriä kyllä sitä ennen, mutta nyt jaksan. Reenaan!
Kokonaisuutena leirillä tuli vajaa 39h REENIÄ. Ilta ja kuusi päivää siis. Hiihtovaelluksella ja toisella suunnistusvaelluksella en pysäyttänyt kelloa selkeinä taukohetkinä. Jos niitä nyt haluaa vähennellä, niin tunnit putoaa ehkä noin 37½:een. Jos ennätyksistä haluaa puhua, niin on tämä selkeästi omalla kohdalla semmoinen.
Reilun kuuden tunnin työpäiviä tuli siis tehtyä. Kelpaisi kyllä ammattinakin. Jälkikäteen ajateltuna tukiharjoittelua olisi pitänyt olla enemmän. Luonnollisesti myös vauhteja olisi pitänyt vaihdella monipuolisemmin, mutta tavoite oli mättää ja sen takia juuri sitä tuli tehtyä. Olosuhteet (toinen viikko jalkojen päällä) huomioon ottaen leiri oli harjoituksellisesti erinomainen. Nyt hoidetaan palautuminen kuntoon, jotta kelpaa aloittaa yhä juoksunomaisempi harjoittelu.
Bussimatkan loppupuolella katulamput paljastivat karun ja märän kotopuolen. Määrätietoisena katselin usvaiseen Etelä-Suomeen ja ajatukset siirtyivät tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa puut lehtivät ja kukat kukkivat. Pienessä mielessä mietin. Eiköhä ruveta.
Menomatkasta lähtien pyrin keskittymään leirin laadukkaaseen kokonaisuuteen. Pitkällä tähtäimellä harjoittelu on tuottavinta silloin, kun sen lisäksi ei tee muuta kuin syö ja lepää. Inspiraationa tähän Janne Holmenin sanat "Hyvin harvoin tapaa juoksijoita, jotka todellakin käyttävät riittävässä määrin aikaa lepäämiseen. Harjoitusleirillä useimpien mielessä alkaa jo muutaman viikon kuluttua pyöriä vaihtelunhalu - kiertely kaupoissa ja kaduilla, nähtävyyksien katselu tai mitä tahansa se onkin, kunhan se vain rikkoo harjoittelun, syömisen, nukkumisen ja lepäämisen yksitoikkoisen rytmin. Kuitenkin juuri tämä rutiini tuo lopulta tulokset." (Juoksija 4/2009) Olipa kyseessä juoksija tai suunnistaja. Tai olipa leiri viikon tai viikkojen mittainen, yhtälöön ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta.
Matkapäiväkirja lyhyesti:
La: 21min Kompressiot tuntuu auttavan bussissa. Tauoilla otan mahdollisimman paljon kevyttä liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, vaikka meinaakin tulla kylmä. Illalla sitten perillä. Ei tänne oo nukkumaan tultu -> huoltava iltalenkki ja paikkojen katsastus. Pieni paikka tuo Äkäslompolo.
Su: 5h45min Pertsan PK aamupäivästä. Lunta pohjassa. Voi se leiri näinkin alkaa. Vapaamielisempi PK iltapäivästä. Kevyt hyydähdys ja rasvojen käyttö alkoi. Tuntui hauskalta. Tää on tämmönen perusalotus leirille. Peekoota ja vähän toiminnallista liikkuvuutta. Jos nousujohteisesti ajatellaan, niin tulikohan ekasta päivästä liian raskas?
Ma: 6h15min Meinasin törmätä poroon. Aamulenkillä? Hissuttelut, tunti veekoolla ja hissuttelut. Tai vauhdikkaasta osasta vikat 20' meni MK:lle, kun tuli vedettyä Isomettän nousu ilman sauvoja (luistellen). Kovat jätkäthän vetää sen tasurilla. Mutta ei tässä toisiin verrata. Olen itseeni tyytyväinen. Illasta pidempi PK. Eilisestä pertsasta jäi traumat, joten otin Karhut alle nytkin. En ole käynyt Porvoota idempänä.
Ti: 6h13min Ja aika vaelluksen. Huiputin Kuertunturin. Huipun sentään löysin. Rinteessä olin ihan mökillä. Joskus osannu siinäkin suunnistaa, mutta en tänään - jäätävää. Iltapäivästä palauttava ja linnan juhlat analysoitiin tarkasti. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja kiitos heille, joiden ansiosta tämä maa on vielä olemassa! Ja kiitos Antille Pestovinkistä!
Ke: 6h13min Myö ei lähetä! Tai lähettiin sittenkin. Ei haluta olla huonoja ihmisiä. Väsymyksen poistamiseen on aamulenkit tehty. Iha taivaallista. Nyt aamupäivällä uskalsin vääntää perinteistäkin, jopa yli 4h. Illalla taas palauttava ja lihaksiston tukireeni.
To: 7h3min Vaelluspäivä. Kaksi tunturia huiputettiin (lumisateessa), umpihangessa könyttiin, pannutettiin ahkerasti. Tein syntiä. Pahoinpitelin kullannuppuni, Fischerini. Jos toissapäivänä kiitin, niin tänään pyydän anteeksi. Ei kuitenkaan järkyttäviä vaurioita. Mutta kun sukset eivät parane. Yhyhyy, miksi synnyin!
Pe: 6h48min Vika päivä. Ei se Kuerin rinne selkeytynyt tänäänkään. Ei oo todellista. Illalla tuli tehtyä naatiskelu. Ois voinu vetää vaikka Isomettän nousun vassulla ylös. Mut en vetäny. Ruskoja tein kylläkin. Elämän eliksiirit. Tänks H & K!
La: Ylävitoset pullakahveille! Pari leiriä kyllä sitä ennen, mutta nyt jaksan. Reenaan!
Kokonaisuutena leirillä tuli vajaa 39h REENIÄ. Ilta ja kuusi päivää siis. Hiihtovaelluksella ja toisella suunnistusvaelluksella en pysäyttänyt kelloa selkeinä taukohetkinä. Jos niitä nyt haluaa vähennellä, niin tunnit putoaa ehkä noin 37½:een. Jos ennätyksistä haluaa puhua, niin on tämä selkeästi omalla kohdalla semmoinen.
Reilun kuuden tunnin työpäiviä tuli siis tehtyä. Kelpaisi kyllä ammattinakin. Jälkikäteen ajateltuna tukiharjoittelua olisi pitänyt olla enemmän. Luonnollisesti myös vauhteja olisi pitänyt vaihdella monipuolisemmin, mutta tavoite oli mättää ja sen takia juuri sitä tuli tehtyä. Olosuhteet (toinen viikko jalkojen päällä) huomioon ottaen leiri oli harjoituksellisesti erinomainen. Nyt hoidetaan palautuminen kuntoon, jotta kelpaa aloittaa yhä juoksunomaisempi harjoittelu.
Bussimatkan loppupuolella katulamput paljastivat karun ja märän kotopuolen. Määrätietoisena katselin usvaiseen Etelä-Suomeen ja ajatukset siirtyivät tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa puut lehtivät ja kukat kukkivat. Pienessä mielessä mietin. Eiköhä ruveta.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Kotipäivät
Nyt tuntuu hieman kiireiseltä. Parina kotoisana päivänä on tarkoitus ainoastaan palautua ja tehdä kaikki siviilielämän välttämättömyydet kuten syödä, juoda, nukkua...no ne voi lukea palautumiseen. Ehkä siis jotain muutakin. Eilen illalla kävin Leppäsellä hieronnassa. Ei ollu kroppa kuitenkaan niin jumissa, kun voisi kuvitella. Etureisissä teki kyllä kipeetä. Tänään lepopäivä. Huomenna koko päivän matkustus Ylläkselle. Voisin laittaa kompressiot jalkaan.
Käväisin siis Vuokatissa korkean paikan leirillä. Aikaa liikunnalle oli viisi kokonaista päivää ja kaksi puolikasta...taitaa siis tulla yhteensä kuusi. Tunteja tuli loppujen lopuksi melko maltillisesti, vajaa 15, mutta oikeastaan ihan sopivasti. Ei päässyt mättämään hiihtoa mielin määrin, kun ladulle piti ajaa autolla (mikä syy?), eivätkä kelit Vuokatin leveyspiireilläkään olleet vielä ihan sitä parasta, jos hiihtää halusi. Viikon sisälle mahtui yksi kevyt päivä, jonka toteutuspäätös tuli spontaanisti fiiliksellä. Onnistunut päätös ja onnistunut fiilisten tulkinta, kerrankin.
Leirillä oli tarkoituksena siis siirtyä jo vähän jalkojen päälle. Juoksua tuli yhteensä reilu tunti ja suunnistusvaellusta/sauvakävelyä noin 4½h. Samalla haistelin vähän 2013-kotikisojen tunnelmaa. Maastot sekä rinteillä että kankailla ovat eteläsuomalaisen näkökulmasta aivan helmeä. Taisin tehdä päätöksen, että tänne muuten tullaan kisailemaan 2013 ihan suomipaita päällä.
Vuokatissa tuli vastaan jos jonkinlaista maailmanmestaria. Takaisin etelään päin matkatessa tutustuin yhteen tulevaan sellaiseen. Innoittavat keskustelut harjoittelusta Masan kanssa siivittivät yhteiseen päätökseen. Kultaa Sm-sprintistä ensi keväänä, molemmille.
Suunta on löytymässä (eikä se nyt siis kuitenkaan ole sprinttisuunnistus).
Käväisin siis Vuokatissa korkean paikan leirillä. Aikaa liikunnalle oli viisi kokonaista päivää ja kaksi puolikasta...taitaa siis tulla yhteensä kuusi. Tunteja tuli loppujen lopuksi melko maltillisesti, vajaa 15, mutta oikeastaan ihan sopivasti. Ei päässyt mättämään hiihtoa mielin määrin, kun ladulle piti ajaa autolla (mikä syy?), eivätkä kelit Vuokatin leveyspiireilläkään olleet vielä ihan sitä parasta, jos hiihtää halusi. Viikon sisälle mahtui yksi kevyt päivä, jonka toteutuspäätös tuli spontaanisti fiiliksellä. Onnistunut päätös ja onnistunut fiilisten tulkinta, kerrankin.
Leirillä oli tarkoituksena siis siirtyä jo vähän jalkojen päälle. Juoksua tuli yhteensä reilu tunti ja suunnistusvaellusta/sauvakävelyä noin 4½h. Samalla haistelin vähän 2013-kotikisojen tunnelmaa. Maastot sekä rinteillä että kankailla ovat eteläsuomalaisen näkökulmasta aivan helmeä. Taisin tehdä päätöksen, että tänne muuten tullaan kisailemaan 2013 ihan suomipaita päällä.
Vuokatissa tuli vastaan jos jonkinlaista maailmanmestaria. Takaisin etelään päin matkatessa tutustuin yhteen tulevaan sellaiseen. Innoittavat keskustelut harjoittelusta Masan kanssa siivittivät yhteiseen päätökseen. Kultaa Sm-sprintistä ensi keväänä, molemmille.
Suunta on löytymässä (eikä se nyt siis kuitenkaan ole sprinttisuunnistus).
tiistai 22. marraskuuta 2011
Jumitus musculus
Neljän viikon liikuntajakso päättyi toissapäivänä miehekkäässä seurassa Jukolan harjoitusmaastoissa. MU:n 6 hengen iskuryhmän ohjelmassa luki: AP 1h PK suunnistus, IP 40min VK suunnistus.
Aamupäivän reeni toteutettiin siis iisisti pakkasesta ja häikäisevästä auringosta nautiskellen. Itse päätin mennä reippaasti kävellen, loivissa alamäissä ehkä vähän juoksuaskeleita kokeillen. Pitkiä välejä oli turha hyödyntää, joten poimin rasteja omaan tahtiin. Kävelyvauhdissakin kalliomaastossa suunnistaminen tuntui muodostuvan liian haasteelliseksi. Ykköselle turhaa seisoskelua ~15sek ja kakkoselle mennessä suunnan kanssa oli vähän probleemaa - ehkä toiset 15sek. Rastille nro 4 mennessä kävin katsastamassa ylemmän kumpareen, josta 10sek lisäaikaa. Koko radalla katsoin pari kertaa väärään suuntaan, mutta muuten ei tullut mainittavia häröilyjä. Kävelyvauhdissa tehdyt virheethän kasvavat siis muutamaan potenssiin (vai miten se sanotaan) kun lähdetään kilpailuvauhtiin, joten niiden eliminointi hitaassa vauhdissa luulisi olevan tärkeää.
Pikku palaverin ja Aku Ankka -juomien jälkeen lähdimme päivän toiseen reeniin. Yhteislähdöllä mentiin ja hajontana toimi fyysinen sellainen. Letkana paineltiin aika pitkälle, kun itsekin hyydyin irtiottoa tehdessä jo kakkosvälin alussa polulla, eikä sen jälkeen Assukaan saanut kunnolla eroa, vaikka hoitikin eniten vetotehtäviä. Sen verran porukka hajosi ennen 7. rastia, että oman työn tekeminen oli pakollista. Jotenkin ihmeellistä, mutta juuri siinä kohtaa alkoi itselläkin suunnistus sujumaan paremmin. Lopussa taas sitten ihmeellistä häröilyä. Siihen mahtui siis 2 kokonaista rastiväliä, joihin olen tyytyväinen. Päätöntä säntäilyä koko reeni, mutta on sekin hauskaa, kun tuntee olevansa terve!
Vikalle tultiin järjestyksessä:
Assu n. 39min
LL (-1km?)
Tapsa +1min
Teukka +2min
Late +3min
Tomppa +3min
Päivä aiheutti jalkoihin semmosen kevyen perusjumin. Eli alamäkeä on näillä reisillä ikävä kävellä. Tavallaan tätä tunnetta on ikävöinyt.
Päiväkirja näyttää neljän viikon jälkeen 73 tuntia eli voin sanoa liikuntajakson onnistuneen melko hyvin. Nyt otetaan muutama päivä aika selkeästi levon kannalta. Torstaina lähden Vuokattiin vajaaksi viikoksi. Ja kun sieltä kotiudun ja palaudun, lähden joulukuun alussa Ylläkselle viikoksi. Molemmilla viikoilla jatketaan määräpainotteista reen...siis liikuntaa. Viikkojen tarkoituksena on siis totuttaa jalkoja astetta urheilullisempaan tekemiseen.
Aamupäivän reeni toteutettiin siis iisisti pakkasesta ja häikäisevästä auringosta nautiskellen. Itse päätin mennä reippaasti kävellen, loivissa alamäissä ehkä vähän juoksuaskeleita kokeillen. Pitkiä välejä oli turha hyödyntää, joten poimin rasteja omaan tahtiin. Kävelyvauhdissakin kalliomaastossa suunnistaminen tuntui muodostuvan liian haasteelliseksi. Ykköselle turhaa seisoskelua ~15sek ja kakkoselle mennessä suunnan kanssa oli vähän probleemaa - ehkä toiset 15sek. Rastille nro 4 mennessä kävin katsastamassa ylemmän kumpareen, josta 10sek lisäaikaa. Koko radalla katsoin pari kertaa väärään suuntaan, mutta muuten ei tullut mainittavia häröilyjä. Kävelyvauhdissa tehdyt virheethän kasvavat siis muutamaan potenssiin (vai miten se sanotaan) kun lähdetään kilpailuvauhtiin, joten niiden eliminointi hitaassa vauhdissa luulisi olevan tärkeää.
Pikku palaverin ja Aku Ankka -juomien jälkeen lähdimme päivän toiseen reeniin. Yhteislähdöllä mentiin ja hajontana toimi fyysinen sellainen. Letkana paineltiin aika pitkälle, kun itsekin hyydyin irtiottoa tehdessä jo kakkosvälin alussa polulla, eikä sen jälkeen Assukaan saanut kunnolla eroa, vaikka hoitikin eniten vetotehtäviä. Sen verran porukka hajosi ennen 7. rastia, että oman työn tekeminen oli pakollista. Jotenkin ihmeellistä, mutta juuri siinä kohtaa alkoi itselläkin suunnistus sujumaan paremmin. Lopussa taas sitten ihmeellistä häröilyä. Siihen mahtui siis 2 kokonaista rastiväliä, joihin olen tyytyväinen. Päätöntä säntäilyä koko reeni, mutta on sekin hauskaa, kun tuntee olevansa terve!
Vikalle tultiin järjestyksessä:
Assu n. 39min
LL (-1km?)
Tapsa +1min
Teukka +2min
Late +3min
Tomppa +3min
Päivä aiheutti jalkoihin semmosen kevyen perusjumin. Eli alamäkeä on näillä reisillä ikävä kävellä. Tavallaan tätä tunnetta on ikävöinyt.
Päiväkirja näyttää neljän viikon jälkeen 73 tuntia eli voin sanoa liikuntajakson onnistuneen melko hyvin. Nyt otetaan muutama päivä aika selkeästi levon kannalta. Torstaina lähden Vuokattiin vajaaksi viikoksi. Ja kun sieltä kotiudun ja palaudun, lähden joulukuun alussa Ylläkselle viikoksi. Molemmilla viikoilla jatketaan määräpainotteista reen...siis liikuntaa. Viikkojen tarkoituksena on siis totuttaa jalkoja astetta urheilullisempaan tekemiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)