Nopeasti

Nyt kirjoitetaan nopeasti

Yksi vapaapäivä on loppumaisillaan, loma jo melkein häämöttää. Huomenna kipaistaan töihin kolmeksi päiväksi. Sitten viikonloppuvapaat. Melkein kun intissä!

Eilen oli vähän huhhahhei-päivä kun tuli hierottua yhteensä seitsemän tuntia. Käsittelyssä olivat mm. olympiavoittaja ja huippu-urheilija. Ensimmäistä kertaa jalkapohjat väsyivät niin, että sielläkin tuntui jotain kivun tapaista. Ukkoko hajoaako käsiinkö? No ei todellakaan. Tämä ukko ei siihen suostu!!

Tänään kävin teettämässä pohjalliset, vaikka fysioterapeutti sanoi, että on pienestä kiinni, jos meinaa juoksijan polven johtuvan nilkan virheasennosta. Näin siis muuan lääkäri uskoi muutama viikko sitten. Samalla tuli kokeiltua LPG-hierontaa, jotta reiden ulkosyrjän elastisuus paranisi. LPG-hoito on erittäin rentouttavaa "imurointia", vaikka omalla imurilla sellaista "imuhierontaa" en kuitenkaan suosittele :) 

On muuten siis tällä hetkellä melko selvää, että hieronta saa jäädä tämän vuoden jälkeen. Joku tietty kysyisi, että mitäs sitten? Pohdiskellaan sitä vielä, mutta urheilla aattelin.

Tällä hetkellä luen Time-Out nimistä kirjaa på svenska. Siitä tulleet viisaudet täytyy kirjoittaa joskus tänne. On meinaan hyvää kamaa.

Ja nyt koisimaan.

Hyvä päivä

Kauppi voitti pitkällä matkalla MM-hopeaa, eikä Portin juossut miesten matkalla ollenkaan pöllömmin, kun oli sijalla 14. Jees!

Itse onnistuin tekemään tänään ihan kelvollisen päivän treenin suhteen.

AP:  kuntopiiri, jossa kaikenlaista jumppapallosta tasapainolautaan, yht 1h15min
IP: liikkuvuusreeni, kehitystä on tapahtunut, yht 1h5min
I: kuivaharjoitus, iisiä, yht 20min


Siihen selkään vielä kevyttä venyttelyä aamuin illoin ja MM-kisojen livetystä. Oli hyvä päivä.

Pitikin muuten mainita... Vierumäen urheiluopistolla tehty kompressiosukkatutkimus valmistui siis kevään aikana. Juoksija-lehdessä 5/2012 julkaistiin siitä juttu, ja nyt on tutkimus luettavissa netistäkin. Selkein huomio taisi olla pakaralihasten parempi aktivoituminen, mikä on siis hyvän juoksutekniikan merkki. Toki myös palautuminen on nopeampaa, etenkin sääri- ja pohjelihaksilla, minkä olen itsekin huomannut, kun olen käyttänyt sukkia harjoituksissa ja hierontatyössä. Ostapa siis itsellesi kompressiosukat! Se onnistuu esimerkiksi tätä kautta.


Huomenna pyörää ja liikkuvuutta. Lauantaina jatketaan töitä Vierulla kolmen päivän verran.

Ehkä jos?

Toinen neljän työpäivän hierontasetti on takana ilman ongelmia. Lähimenneisyyden tapahtumiin vedoten pää haluaa ajatella edellisestä polvien vihlonnasta, että ehkä se olikin vain mielikuvituskipua tai jotain pientä, ei vakavaa... No joo ei todellakaan. Perinteisen pessimistisesti ajatellen olen kuitenkin vain muutaman päivän mukamas terveenä ennen seuraavaa vihlaisua samalla tietämättäni, että maaliskuun lopussa olisi pitänyt mennä leikkaukseen.

Siitä lähimenneisyydestä siis. Viimeisenä neljänä päivänä tein kaksi liikkuvuusharjoitusta, kaksi kuivaharjoitusta, iltavenyttelyä, 40min juoksulenkin (!!), olin kerran pitkässä hieronnassa ja hyppäsin pää edellä kolmesta metristä veteen kahdesti (sanajärjestys, suomen kieli on hianoo). Tämän lisäksi tuli siis hierottua neljä kuuden tunnin työpäivää.

Juoksulenkkihän oli muuten tyhmästi tehty, vaikka nyt selvittiinkin ilman kipuja. Tuuria, sanoo pessimisti. Kahden suomalaisen maailmanmestaruuden innoittamana tässä tuli kuitenkin jo mietittyä, mitä kisoja kävisi syksyllä. Ilmeisesti tervehtymisen usko on siis vahva, koska mies odottelee jo tulevia koitoksia. Näinhän sitä täytyy ajatella. 

Kauden aikana kahdesti Suomessa kilpailleena olen huomannut, että vähän kilpailevana keskittymiskyky kisasuorituksessa paranee ja nälkä tehdä hyvä suunnistus kasvaa tai vähintäänkin pysyy korkeana. No kappas... Tätä oppia noudattelen syksylläkin, vaikka päätösten pohjalla lienee enemmänkin fyysinen rapistuminen, kuin suunnistusvireen hakeminen. Toki tämän hetken suunnitelma sisältää JOS-sanoja ihan riittämiin, että odotellaan nyt: 

Jos takapakkia ei enää tule, AM-viesti (12.8.) on syksyn ensimmäinen kilpailuni - sikäli mikäli mahdun johonkin joukkueeseen. AM-pitkä samalle viikonlopulle on melko varmasti liikaa. Jos elokuu onnistuu reenaten, niin sitten seuraava kilpailu onkin loman loppupuolella oleva kauden ex-päätavoitteeni eli SM-pitkä (25.-26.8.). SM-keskimatka ja SM-viesti ovat kysymysmerkkejä vielä. Koska kisat ovat kaukana ja seuran miehet ovat osittain telakalla, koko viikonloppu saattaa jäädä välistä. Tuo SM-viikonloppu kyllä pistäisikin tämän miehen niin monttuun, että sieltä ei noustaisi ennen talvea. No tässä kohtaa sopii kyseenalaistaa myös SM-pitkän viikonloppu. Toisaalta kroppa tarvitsee rasitusta, jotta se voi tottua siihen, ja jotta se voisi kestää joku päivä ehkäpä kovempaakin rasitusta. Syyskuun lopussa aika pian keskari+viestiviikonlopun jälkeen tulee AM-yö (20.9.), joka sitten toimii yhdenlaisena kenraalina syksyn päätavoitetta eli SM-yötä (28.-29.9.) varten. SM-yön jälkeen tulee pari isoa viestiä, mutta joka tapauksessa syksy mennään muutamalla kilpailulla läpi. Jos edes kilpaillaan.

Vielä niitä triathlon-kuveja. Pyörästä ei tullut tällä kertaa kuvaa, mutta tiedoksi kaikille, joita kiinnostaa tai ei kiinnosta: ei sillä kapineella kuuhun mennä.

Uimasta, väliaikatietoja.

Maaliin 200m/20km/5km:n jälkeen.

Mitä hä?

Ja niin sitä taas iskeydyttiin maahan. Ei korkealta, koska sinne ei ole koskaan kerettykään, mutta jälleen kivuliaasti ja kovaa.

Neljä työpäivää takana. Jakson aikana 6h - 8h - 6h - 6h työpäivät + yksi tunnin sauvakävelylenkki. Muutoin oleskelua ja lihashuoltoa. Tänään, tuon neljän työpäivän jakson viimeisen hieronnan, (puolihieronta, kestoltaan 55min) puolivälissä, tarkalleen ottaen asiakkaan m. trapezius - pars descendes:ä hieroessani tunnen sekunnilleen samanaikaisesti molempien polvieni ulkosivulla vihlovaa kipua.

...

radiosta soi James Blunt - Stay the night

...

Mieli tyhjeni aika nopeasti. Hieronta muuttui liukuhihnatyöksi. Mikään ei tuntunut miltään. Halusin pois.

...

Tänään on tullut luettua netistä muutamia pettymyksen täyteisiä tekstejä elämästä, urheilusta ja tavoitteiden karkaamisesta. Ne päättyvät jokseenkin kaikki ajatukseen, että peiliin pitää katsoa, täältä tullaan. Itsekin päätin ryhtyä urheilijaksi uudestaan pari tuntia sitten.

Tällä hetkellä tuntuu, että pitää tehdä jotain todella radikaalia. Tämä tilanne ei ole hyvä, ei todellakaan. Jatkokysymys vaan kuuluu: MITÄ? (seuraava tekstin pätkä saattaa olla kaikessa järjettömyydessään hieman epälooginen)

"Oon ihan pihalla. Lumiukkona on vaikea olla kesällä, mutta ollaan nyt sitten "pihalla kuin varpunen", joka väpättää pyrstöään. Ai, se olikin västäräkki. Pohjalliset nyt ainakin tuloo, jee hei... Hieronnassa on käyty, no se autto, mut ei tarpeeksi. Loma auttoi tietenkin. Pitäskö lopettaa koulu? Hierontaa ei vaan pysty tekee paljoo, sillon kun urheilee. Ei näillä jaloilla. Se on fakta. Penikkatauti ei muuten kiusaa, kiitos kompressiosukkien ja pitkän juoksutaun. Veikkaan kuitenkin et suunnistajakin tarttee jonkun näköistä juoksuharjoittelua pärjätäkseen. Huomenna etsin kirjastosta kirjaa hakusanoilla, "psykologia", "kipu", "ilo" ja ehkä kirjaa, joka löytynee hakusanoilla "urheilu", "motivaatio", "comeback" ja "elämä". Kauheesti olis suunnitelmia, mutta parannuttais nyt ensin. Nyt on jo kuudes peräkkäinen kausi vammojen kanssa. Eikä se naurata. Ehkä lähden oikeasti Siperiaan ens kauel reenaamaan. Jos jalat on terveet. Se ois hienoo. Jos jalat kestäis.
Paljon on asenteesta kiinni. Ei riitä, että teoriassa tietää, että täytyy katsoa peiliin. Sekin lause täytyy ymmärtää syvemmin. "?" Ehkä pitää lähteä Ruotsiin. Niillä on niin positiivista musiikkiakin (Spotify). Kaikki on positiivista, nehän voittaa nobelit ja euroviisut. No jos hommaisin sen kirjan ruotsin kielellä. No, ulkomaille voisi kuitenkin mennä. Minne? Siperiaan. Siis aivan pihalla.."

Sauvakävelylenkiltä tuli koira mukaan. Otettiin kämppään illaksi. Olin ihan helisemässä, mutta olihan se piristävää. Melkein keskiyöllä joku eläinsuojeluyhdistyksestä haki sen. Seuraavana aamupäivänä omistaja tuli kyselemään koiraansa.

Triathlonissa ei saatu meikän maaliaikaa maaliviivalta, sen takia kesk. Lievää säätöä...

Pidempää tekstiä

Viimeiset viikot olin reissussa, enkä koskenut tietokoneeseen juuri lainkaan. Facebookissakaan en käynyt kuin muutaman kerran vilkaisemassa, mistä olen ylpeä. Seuraavassa kertomusta kuvituksen kera siitä, mitä olen tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana.

Jänskä Jukola masensi

Rasitusvamma - juoksijan polvi nimeltään - veti miehen telakalle koko kevätkaudeksi. Tänä vuonna seurasin Jukolan Viestiä siis turistina. Samalla olin ykkösjoukkueen nimellinen huoltaja.

Joulun viettäminen on sivullisen näkökulmasta vietettynä mielenkiintoista, kun kokonaisuudesta saa paremman käsityksen. Loppujen lopuksi se on kuitenkin masentavaa, kun itse ei pääse lahjojen pariin. Jouluna lahjat ovat tärkeimpiä (niinhän se menee), ei lahjojen avaamisen seuraaminen. Suunnistuksessa taas tärkeintä on se, että itse saa suunnistaa, ei se, että voi seurata muiden otatusta kilpailukeskuksesta.

Aamuyöllä

Kilpailu itsessään oli hyvää Jukola-klassia ja vaikkei ruoan suhteen ainakaan julkisen palautteen perusteella mennyt ihan putkeen, niin ainakin kilpailukeskus ylitti odotukseni. Kalevan Rasti voitti ilman Kettusta, mikä on hieno juttu. Muutamilta junioreilta nähtiin upeita juoksuja ja oli se meidänkin sadan sakkiin pääsy jopa yllättävänkin lähellä. Viestin ykkösrastin jälkeen joukkue meni nousujohteisesti ja lopulta maalitaulu näytti 115. sijaa, mikä on tosiaan kelvollisesti, kun pari avainjuoksijaa jäi pois, eikä aloituksen jälkeen letkoista ollut vauhdin puolesta hyötyä.

 Joka tapauksessa, seuraavaan Jukolaan on jo selkeästi alle vuosi aikaa. Ensi vuonna siis Jämsällä!

Lomailua Joensuussa

Jukolan jälkeen toki tulee tyhjä olo jo siitä, että samanlaista herkkua on vasta vuoden päästä tarjolla. Lähdin siis pidemmälle reissulle keventämään mieltä, viettämään lomaa ja luonnollisesti myös reenaamaan. Alun perin piti mennä Anskun luokse Joensuuhun katselemaan suunnistusmaastoja suoraan Jukosta, mutta majoitus-, ruokailu- ja ohjelmavastaavalla oli hieman flunssaa päällä. No mie menin pohjoseen päin pari päivää suunniteltua myöhemmin.

Jos muuten aikoo kuljettaa pyörää junassa, kannattaa ostaa etukäteen pyöräpaikka, voi olla nihkeetä ilman sitä. Pyörä jäi kotiin pariksi viikoksi, mutta eipä se tahtia liikaa hidastanut.

Aloittelin leirin kivasti kevyellä päivällä. Alkupäivästä käväisin Lehtosen Nikolla hieronnassa. Ei-Vierumäki-tyyli vaikutti mielenkiintoiselta ja tehokkaalta. Suosittelen! Illalla pitkästä aikaa oikein elokuviin. Vähän tuntuu vanhan ajan meiningiltä elokuvissa käynti muuten, mikä on mielestäni positiivinen ilmaus. Nykyäänhän on piraatit ja kaikki.

Viikkoon sisältyi pari kevyttä kuntopiiriä, muutama suunnistuskerta auringossa ja sateessa (PARASTA!). Kohokohdat reissulla olivat ehdottomasti Kolin reissu sekä mökkeily-kajakkimelontasetti. 

Kolille kuukaudeksi, tuossa majapaikka.

Tai sitten ei.

Tuli muuten kajakille istahtaessa mieleen, että on tullut luvattua eräälle melojalle, että pysyisin kilpakajakilla pystyssä. Hehheh...

Loppuun vielä siihen mennessä parhaiten sujunut uintitreeni hallissa ja laatuviikko saatiin pakettiin. Kelpasi mennä viettämään lomaa Joensuuhun. Kiitos!

Vuokatti-Sotkamo -akselilla tulevan haistelua

Vaikka tulevan syksyn NORT ja ensi vuoden MM-kisat tulevat ehkä hivenen liian aikaisin meikäläiselle nyt kun tämänkin kauden kisakalenteri on ollut melko tyhjänä, niin saahan sitä silti hakea motivaatiota ja tavoitteita - niitä Vuokatti nimittäin tarjoaa.

Niskanen kiihdyttelee takaa-ajoon.

Nyt olin siis Jussilla. Tämäkin viikko aloiteltiin hieronnalla. Tällä kertaa käväisin Myllylän Tonilla käsittelyssä hiihtoputken päässä. Se setti muistutti enemmän opistomme kaavaa, oli toki silti hyvä. Suosittelen Tonillakin käymistä. Hinta-laatusuhde on pohjoisemmassa huomattavasti paremmalla tasolla, kuin pääkaupunkiseudun lähellä. Laatu toki täsmää joka puolella Suomea, kunhan vain oikean hierojan löytää, mutta hinta kasvaa etelään tultaessa.

Parina ekana päivänä otettiin kevyesti. Samalla pääsin seuraamaan hiihtäjien Aateli-reissiä. Melkeinpä kaikki huiput olivat paikalla, ja uudenlaisen kisan seuraaminen oli kyllä ihan mielenkiintoista. Niskasen Iivo voitti miehet ja Mäkäräisen Kaisa hoiti homman naisten puolella.

Omaan ohjelmaan kuului vaeltelua, yksi Joensuunkin uintitreeniä onnistununeempi reeni opiston hallissa sekä pari laatutreeniä suunnistuskartoilla. Tipasojan sallitulla alueella käväisin kokeilemassa metsäjuoksua ensimmäistä kertaa sitten Suunto-Gamesin. Fiilikset olivat jalkojen suhteen positiiviset. Selkeästi näkyy se, että ei ole tarvinnut hieroa kesäkuun aikana juuri yhtään, eikä jalkojen kokonaiskuormitus ole siten päässyt nousemaan liiaksi.

 Jussi otti jopa ihan Facebook-kamaa Tipasojan reissulta.

Yläpuolista kuvaa katsellessa tuli mieleen, että painotetaan nyt vielä kuitenkin, että olen lomalla. Sotkamon lomailuun sisältyi siis reenailua, jalkojen palauttelua, Pasilaa, hiihtelyä, molempien EM-kisojen katselua ynnä muuta siistiä. Kiitokset myös sinne!

KRV 2012 - rastiviikon viimeinen kilpasarjojen maaliintulija

Jussilta lähdin Kainuun rastiviikolle viettämään reissun kolmatta ja viimeistä viikkoa. Tänä vuonna KRV oli lomaviikko, sillä jalkojen tilan takia en olisi voinut juosta neljää kilpailua edes H21B:ssä. Kuitenkin nimeni komeili H21E:sarjan lähtölistoilla. Viikko mentiin silti vaeltaen.

Puskaradio toimi markkinointikeinona onnistuneesti ja sain tehdä hierontatöitä muutaman tunnin päivässä. Muuten viikko oli uimista, suunnistusta, leirikisailua ja kortin peluuta - ilman hyttysiä. JES!

No kyllähän siellä tuli yksi kilpailukin juostua. Se oli KRV:n kolmas päivä, jolloin juostiin keskimatka. Kisa lähti kohtuullisesti käyntiin. Ei isoja mokia, ja ihan sujuvaa suunnistusta peitteisellä alueella. 3. rastilla eli siis vielä ihan kilpailun alussa olin sijalla 23. Kun eteen tulivat pidemmät rastivälit, reitinvalintataito ja juoksuvoima astuivat mukaan peliin. Sitten jäin.

Suoritus olisi ollut suunnistuksellisesti erittäin hyvä (ainakin itselleni), jos lopun minuutin mistaaki olisi jäänyt tekemättä. Viimeisen kilometrin alkaessa huomasin, että perään lähtenyt rastiviikon voittaja Jani hengitti niskaan ja menin sitten turhaan hermoilemaan sen takia. Siitä tyhmä virhe. Juoksuvauhti ei tällä hetkellä tietenkään anna mahdollisuuksia huipun tavoitteluun, ja suppamaastoissa juuri pidempien välien selkiyttäminen vaatii työtä. Jäin kahdella pitkällä välillä enemmän tossulla kuin reitinvalintavirheiden takia. Olen tyytyväinen siihen, että järkyttäviä häröilyjä ei ole tullut kauden ainoissa kotimaisissa kisoissa. Into hyvän suorituksen tekemiseen on olemassa ja toistaiseksi polvivaivattomana on hyvä lähteä kohti syksyä ja tulevaa.

Neljäntenä päivänä sain ainutlaatuisen kunnian tulla koko rastiviikon viimeisenä kilpasarjalaisena maaliin. Siellä oli kartantekijäkin vastaanottokomiteasta (ainoana sen jäsenenä) taputtamassa ja kannustamassa. Hyvät fiilikset jäi siis viikosta.

Kotiin parin mutkan kautta

Kotiin tultiin sitten serkusten heinätöiden ja Iisalmen yötriathlonin kautta. Niin meikäläisenkin piti mennä kokeilemaan kolmiottelua... Uinti oli lievän tuulisuuden takia aivan hirveää. Pitäis opetella uimaan siis. Pyöräilyssä jäin alamäissä ja tasaisella. Hommaan vaan paremman pyörän, niin johan kulkee. No kyllä se pyöräilykin on taitolaji. Juoksu ei oikein kulkenut. Olipahan kuitenkin fiilis lähteä juoksemaan viitosta 40min kestäneen hapottavan pyöräilyn jälkeen!!! Tällä hetkellä olen tuloksissa keskeyttäneenä, mitä vähän kummastelen, mutta kaiketi olen rikkonut sääntöjä jollain tavalla. Selvitellään asiaa. Ehkä se harrastus jäi kuitenkin siihen. Kuvamateriaalia triathlonista ehkä myöhemmin.

Huomenna aloittelen työharjoittelua opistolla. Työt loppuvat elokuun alussa. Vähäsen viisastuneena seuraavan kuukaudet treenit taitavat pääosin mennä kategorioihin vesileikit, liikkuvuus ja lihaskunto.

MRJS!

Jukola on!

Matikkapääni mukaan tuleva Jukolan Viesti voisi olla ikäiselleni seitsemäs juostu Jukola. Ja meikällä on tän vuoden jälkeen kasassa viisi. Karua, todella karua. Mutta ei auta itku, ei todellakaan, edes markkinoilla. Sen takia ei pidäkään masentua, vaan on lähdettävä etsimään onnistumisen tunnetta muualle. Se löytyy kuntopiiristä, yleensä. Onnistumiset lisäävät positiivista fiilistä, ja sitä kautta lähretään uuteen nousuun, kunnes sen aika koittaa. Kesän kisat on kyllä pyyhitty pois kalenterista.

Kaikista omista vastoinkäymisistä huolimatta tänä vuonna on siis Jukolan Viesti. Ja se on tulevana viikonloppuna YEAH!

Näkisin, että viestillä on tänä vuonna ainoastaa yksi suosikki ja se on Halden SK. En kovin hyvin muita tiedä kun Lundanesin - no on siellä tietty Emil ja Matte - mutta kait se on kova joukkue, jos se hakee kolmatta perkkäistä Jukola-voittoa, ja tänä vuonna voitti vielä 10milan.

Kovimmat suomalaisjoukkueet ovat Kalevan rasti, Delta sekä Vaajakosken Terä. KR:ltä puuttuu Thierry, Deltalla on ulkomaalaiset vahvistukset aikas kovassa tikissä, Terällä köytyy sama, mutta hyvä joukkue toisesta vuoteen, vuodesta toiseen.

En pitäisi yllätyksenä, jos KR karkaisi yön pitkillä osuuksilla tai miksei vaikkapa 4. osuudella. Selkeesti jotain semmosta yritetään, en ainakaan itse ole nähnyt Airilan nimeä pitkään aikaan 3. osuuden jälkeen ;). Terä toivottavasti laittaa Nordbergin 3. osuudelle. Olis jännää nähä, mihin herra pystyy valkosessa asussa, nyt kun lieviä häiriötekijöitä viime vuoden tyyliin ei ole. Deltan miehet tosiaan otti sotilaiden MM:ssä kivasti kolmoisvoiton, ja joukkueessa on kanssa yksi entinen MU:lainen, meiän Kale! Voi veljet, mitä vaan voi tapahtua.

Oletettavasti äsken mainitut joukkueet muodostavat tämän vuoden kärkinelikon, kuten siis viime vuonnakin. Ruotsalaiset, ne ei vaan viesteissä toistaiseksi pärjää. Göteborgin seurat on aina erittäin nimivahvoja tiimejä, mutta ilmeisesti seitsemän hyvän suorituksen saaminen samalle vuorokaudelle on ollut liian vaikeaa. No, kyllä se onkin aika vaikeeta. Kymppisakkiin potentiaalisia joukkueita molemmat, kuten myös Södertäljen jannut sekä Malungs ja Linne. Onhan näitä.

Muita suomalaisia joukkueita, jotka tähtäävät kymppisakkiin, ovat esimerkiksi PR, TuMe, AngA sekä VeVe. Tietysti myös KR:n 2. joukkue. Veikkojen suomalaiset ovat lievästi ailahdelleet keväällä erinäisistä syistä - no kaksi vammoista ja yksi allergiasta käsittääkseni -  mutta uskoisin, että aikas kova joukkue sieltä on tulossa. Riippuu tietenkin, millä lailla ulkomaalaiset tulevat mukaan. 10milaanhan ne eivät tulleet. Toinen norski, Kristiansand, ei menestyne tänä vuonna. Tai sitten menestyy, kun odotukset eivät ole ilman Hubmannia korkealla. Sittenpähän sen näkee.

Hieno Jukola taas tulee. MU:lla ei ole vammojen takia paras joukkue kasassa, eivätkä odotukset ole siten kovin korkealla. Olen tyytyväinen jos sijoitumme sadan sakkiin ja erittäin tyytyväinen, jos voitamme LS-37:n! Sijoitus 99 ei kyllä taida siihen riittää.

Top kymppi voisi tänä vuonna olla.

1. Delta
2. Halden SK
3. Vaajakosken Terä
4. Kalevan Rasti
5. IFK Göteborg
6. OK Linne
7. Paimion Rasti
8. Södertälje NO
9. Vehkalahden Veikot
10. Kristiansand OK

Ellu, eli siis hierottavani ^_^, pääsi nuorten MM-kisoihin. Kylläkyllä!

Suunto Games - suunta tulevaan

Tänään oli siis Suunto-Games ja keskimatka. Sarjaksi valitsin H21A, koska se nyt on seurassamme vakituinen sarja Jukola-katsastuksiin. Matkan puolesta olisin toki voinut mennä eliittiinkin, vaikka seura olisi siellä ollut hieman kovempaa

Kisaan oli henkisesti helppo valmistautua. Pitkän tauon jälkeen riitti hyvinkin intoa tehdä hyvä suunnistussuoritus, sillä täähän oli kotimaisen kisakauden avaus. Fyysinen virittelu jäi jalkojen takia vähemmälle ja sateen takia kisapäivänä oli suhteellisen viileää, ja vaikea saada lämmintä. Eipä ollut lämpätkään siis ihan täydellisiä, vaikka vajaan tunnin siinä nousujohteisesti verryttelinkin.

Oma päätös oli vetää maltilla. Jokasella rastilla muutama kävelyaskel ja kompassilla lähtösuunnan tarkistus.Kokonaisuudessaan tuo homma toimikin ihan hyvin.

Reittihärveli, jossa piirros löytyy sarjasta H21A1

K-1
Puskan läpi kompassilla, pari selkeää kumparetta matkalta ja helppo rastinotto kiveen rinteessä.
1-2
Mäki ylös viivan vasemmalta puolelta polkua pitkin. Selkeimmät kumpareet kiikariin. Pääsin 10m rastista vasemmalle, pysähdys, vilkaisu lipun suuntaan ja leimaamaan.
2-3
Kevyt lähtösuuntavirhe, mutta pääsin hyvin kallioilla korjaamaan. Rastille suoraan.
3-4
Kompassiin tsekkaus, yhen kummun yli rastikivelle.
4-5
Kompassia zoomaillen aina rastille asti. Kartanluku tietty tarkentui rastin lähentyessä.
5-6
Malttamattomana lähdin alas tielle. Muutenhan valinta olisi oollut ookoo, mutta rastille joutui vielä muutaman käyrän nousemaan.
6-7
Ei oikein juoksu irronnut viitoituksella. Luin loppuradan läpi -> selkeää toteutusta.
7-8
Oli reitinvalintavirhe kiertää mäki. Ylämäessä tummuin jo kevyesti, eikä sijainti ollut ihan selvä. Kompassilla ja maltilla sain paikannettua itseni ja rastille tupsahdinkin ihan suoraan. Välillä tuli kuitenkin reilusti tappiota.
8-9
Rinteessä löytyi kulku-ura hyvin, alas tullessa samaistin kumpareet väärin, mutta korjasin isosta kumpu + jyrkänteestä. Rastihan oli siinä vieressä.
9-10
Tässäkin tuli aika reilusti pataan nopeimmalle. Sai kyllä rullailla alaspäin, olisin ilmeisesti voinut mennä suoraviivaisemminkin. Aika maltilla kyllä menin lopussa ja mäkeen noustessa oli pientä epävarmuutta. Rasti oli yllättävän ylhäällä.
10-11
Kiersin tietä, joka tapauksessa ne käyrät joutui nousemaan. Rastinotossa huolimattomuutta, muutaman sekunnin hukka, mutta ei isompaa.
11-12-M
Ei kulkenut enää. Maalisuorallakin otin Tuomolta pirtelön arvoisesti pataan, 2 sekuntia.

Oli kyllä aika tiukka maalisuora ylämäkeen, tykkäsin :)

Hyvä veto olosuhteisiin nähden! Kolmas sija, eli podiumille kivuttiin - kauden ekassa kotimaisessa. Lämmittää toki mieltä, kun tällä pohjalla tulee näin hyvä suoritus.

SE, mikä tässä EI lämmitä mieltä...on se fakta, että jalka kipeytyi kisan jälkeen. Kisan aikana "kivun" tunne oli erittäin pientä ja jalassa alkoi tuntua vasta puolen tunnin jälkeen jotain...no mielikuvituskivuksi laskettakoon. Loppupäivä onkin ollu vähän heikompaa. Seuraavat kisat syssymmällä, toivottavasti.

Ei joulua ei, ENS kauel siis!