SM-keskimatka, HYL

Kevään yksi kohokohdista eli Sm-keskimatka kilpailtiin Joutsenossa viime viikonloppuna. Selityksiähän voi aina keksiä, mutta nöyränä voi vaan todeta, että tarttis vissiin vielä pikkusen harjotella, että kannattaa mennä lähtöviivalle edes yrittämään. Eipäs vaan... Karsinnan hylätty suoritus ja B-finaalin uupuminen 2. rastilla eivät paperilla anna aihetta positiivisuuteen, mutta on siellä oikeasti muutakin.

Itse kisasuoritukseen mies oli valmistautunut fyysisesti, henkisesti ja taidollisesti asiaan kuuluvalla tavalla. Edeltävänä viikonloppuna kävin läpi vielä mallimaastojen treenit ja taidollista puolta viilasin kuivareenillä, analysoinnilla ynnä muulla. Henkistä puolta tuossa tulikin, mutta sparraajan ja psykologin kanssa on helppo todeta, että jos mies on hyvällä fiiliksellä, niin kaikki on ok. On siistiä lähteä kisaan ja tehdä maksimisuoritus! Fysiikka oli itselle hyvällä tasolla, vika viikko herkisteltiin sitäkin... hauist ja penkkiii. Hellekeleihin yritin totutella pelaamalla biitsiä Pajulahdessa ja toki suoloja tuli nautittua tavallista enemmän. Olin siis ulkona ja nautin kavereiden kanssa kesän ensimmäisistä (toivottavasti ei viimeisistä) hellepäivistä. Kisaan oli hyvä lähteä ja viivalla seisoi rauhallinen miäs.

Yksi asia jäi kisavalmisteluissa tekemättä. Se kertoo varmaan kisarutiinin puutteesta tai siitä, että olen hieman tyhmä. Todennäköisesti viitteitä löytyy molemmista.

Alku lähti hyvin käyntiin. Ykkönen mäen takana varma. Kakkoselle mennessä oli vähän kiirettä ja semmosta epävarmuutta. Rinteeseen nätisti notkoon ottamaan leima. Kolmoselle kompassia. Neloselle hyödynsin eri karsintaryhmäläisen selkää, mentiin kyllä eri rasteillekin. 5. ja 6. gripissä. Kisa vähän yli puolen välin ja olen viidentenä 19 sekuntia Niemen Viliä perässä. Pidempi väli (kuumuus alkoin tuntumaan jo aika pahalta) ja kolme tarkempaa lippua rinteessä natsaavat hyvin. 36sek Lakasen Jania perässä ja meikäläinen sijalla neljä. Enää pari tulitikkuväliä ja loppusuora. Lopussa alkaa porukka tiivistymään, kuljen nätisti nenän viertä kympille, mutta letka kasaantuu vasemmalle. Käyn kurkkaamassa rastilla, mutta se ei täsmää...jatkan omalle, joka oli noin 25 metrin päässä edessä päin. Luottoa!! Vielä toinen väli, jossa kampean pikkusen liikaa vasemmalle ilman suurempaa suunnitelmaa ja seisoskelen väärässä notkossa, eikä muurahaispesää näy. Lopulta viimeiselle rastille ja reipas loppusuora. Ei oikein tuntunut tossu nousevan, ja kun virheet toivat 35sek suoritukseen lisää, niin hävisin Jammulle 1.27. Maalissa tuli tieto, että 2. rastilta tuli hylsy. Osoitteena B-finaali. 

Jätin sitten kilpailuohjeet tarkemmin lukematta, enkä vilkaissutkaan niitä kisapaikalla Säätöä oli vähän joka paikassa, esimerkiksi nyt irrallisten rastimääritteiden suhteen, joita en luullut olevan. Varsinaisesti hylsyn kanssa sillä ei ole tekemistä, mutta koodin 32 tarkistus (vertaa 52) samanlaisessa rastipisteessä on hieman nopeampaa, helpompaa ja varmempaa kun koodit on käsivarressa, eikä niitä tarvitse tarkistella kartan reunalta niin kuin tällä kertaa ripeästi (ja virheellisesti) tein. Ens kauel sitten.

B-finaalin lähdöstä meinasin myöhästyä siksi, että en lukenut kilpailuohjeita. Ilman alkuverkkaa kisasuoritus ja lämmin keli toi heti järkyttävän väsymyksen tunteen. Sitä pystyin sietämään 2. rastille asti, josta alkoi kävely ja virheiden tekeminen. Sen pituinen se.

Positiivisiin asioihin -> 1.27 tappiota Lakaselle on meikäläiselle hyvä suoritus ja antaa faktaa omasta kehittymisestä. Olipa karsinta siis  näille isoille pyssyille kuinka läpsyttelyä tahansa, niin se on hyvä suoritus. Samoin suunnistus toimi työtapaturmaa ja lopun häröilyä lukuunottamatta ihan hyvin. Ehkä tästä vielä tulee jotain. 

Viikonloppuna RaVan kansalliset. Vois vaikka tuupata hellepäivän?

FS ja Mila

Kisakausi ei avautunut ihan niinku olisi pitänyt. FinnSpringin pitkällä matkalla jäin H21A2-sarjassa kauas kärjestä, vaikka vetoapuakin oli tarjolla. Fysiikka oli surkea. Suunnistus toimi ekaan kisaan ihan ookoosti, mutta onhan tuossa vielä parannettavaa joka sektorilla aikas paljon. Sen verran ainakin, ettei jaksa ruveta uhoamaan. Lauantain tulokset.

Sunnuntaina tarjottiin viestin syrjään myös henk.koht. yhteislähtökisaa. Menin A-sarjaan ja uskoin että aamuaurinko toisi eilistä paremman kulun. Niin ei käynyt, mutta varsinaisesti suoritus kosahti ensimmäisiin kymmeneen rastiväliin, jotka sisälsivät toistakymmentä kunnon virhettä. Taisi olla täytekisa. Ota ne joko kisanomaisena harjoituksena tai kovana kisana, mutta älä harjoituksenomaisena kisana. Siitä ei tule mitään. Se on nähty jo monta vuotta sitten. Sunnuntaina tulokset. Voittohan tuosta kisasta tuli, mutta viestimiehet painelivat saman pituisella matkalla kymmenen minuuttia kovempaa...

Mies oli aika hajalla kisaviikonlopun jälkeen, joten maanantai ja tiistai oli hyvä ottaa kevyesti reenaillen. Keskiviikko meni matkustaessa, sillä lähdimme RaVan kanssa leiri- ja kisareissuun jo keskiviikkoiltana. Torstain reenit menivät hyvin. Yöreenissä suunnistus oli erinomaisesti gripissä. Se on muuten hyvä fiilis, kun niin tapahtuu. Perjantaina tunsin, että pitää kevennellä ja sunnistustreeneistä jälkimmäinen käveltiin. Jalat kattoon. Sekin on hyvä fiilis.

Lauantaina juostiin sitten 10mila. Miesten viestissä menimme RaVan kanssa yhteisjoukkueella ja kovempi pää edellä. Tatu ja Miska aloittivat ihan mukiinmenevästi ja meikäläinen pääsi 3. osuudelle metsään sijalta 110. Aloitin reippaasti ja kelasin kahden ensimmäisen kilometrin aikana toistakymmentä miestä perääni. Lopulta mentiin puskaan ja pummattiin (ei niin, etteikö pusikossa voisi suunnistaa puhtaasti tai että puska ehdollistaisi ihmisen pummaamaan, joku Pavlov voisi tietty tehdä siitäkin kokeen). 

Keräilin itseäni henkisesti letkan mukana vähän aikaa 3 minuutin virheiden jälkeen, kunnes pitkällä polkuvälillä porukasta löytyi se, joka halusi juosta kovaa. Hellaksen kaveri karkasi Kööpenhaminalaisen kanssa ja vähän ajan päästä saimme Haldenin kakkosjoukkueen kanssa poijaat kiinni ja menimme loppumatkan porukalla. Muutaman pysähtelyn, parin kompuroinnin ja aika hapottavan loppunousun jälkeen vaihdossa sija oli 93. 

Suoritus oli kohtuullinen, mutta kun sai lopulta tietää, että sijat 50-90 kattava letka oli reilun parin minuutin päässä, niin kyllähän se isompi pummi vähän harmittaa. Nappijuoksullahan oltaisiin tultu sijoilla 50-60. Kovempi jätkähän olis tullu, että kait se vaan on todettava, että juoksuvauhti sais olla vähän kovempi. Reeniä...reeniä.

Viimoset kaksi viikkoa ja sitte on SM-keskari. Saa nähä kerkeekö kunto nousemahan vai ei.

Kevään Yökupin jälkeen tulee uusi kisakausi

Ja jokainen yö vie kohti uutta aamua. Niinhän se menee.

Puolisentoista viikkoa on kerennyt vierähtämään viime päivityksestä ja nyt odotan kauden avausta, FinnSpringiä. Lauantaina mies on pitkän matkan lähtöviivalla sarjassa H21A2 ja sunnuntaina ravaan henk.koht. yhteislähtökisan A-sarjassa. Yhteislähtökisa on kyllä varmasti mukava lisä viikonloppuun. Ei tartte seisoa tumput suorina, vaan voi ihan urheillakin. Olivatpa kunto ja vire viikonloppuna mitkä tahansa, koneesta otetaan maksimit irti. Vähän niinku taistellaan.

Lapsimessujen jälkeen juoksin Yökupin Hennalassa. Suoritus oli aika puhdas ja fysiikka toimi positiivisesti. Vikalla lenkillä rupesi pistämään vatsassa aika pahasti ja sen (ja yleisen pahan olon) vaikutuksesta keskittyminen heikkeni. Ajauduin optimireitiltä ja tein virheen, ehkä noin kymmenen sekuntia. Tuo lopun virhe jäi kuitenkin kisan ainoaksi, joten kokonaisuutena parannettavaa jäi mukavan vähän. Emit ei kuitenkaan toiminut, joten tuloslistalle merkattiin hyl. Dääm.

Viime viikonlopun olin taas koulun hommissa. Tällä kertaa osoite oli Lahden messukeskus ja tapahtuma Easter-koristurnaus. Vähillä yöunilla ja pitkillä työpäivillä höystetty viikonloppu ei sisältänyt treenitunteja. Kävin kellumassa lahden uimahallissa.

No, sekin viikonloppu meni jo ja eilen juoksin taas Yökupin kisan Hälvälässä. Maasto vei pidemmän korren viimeksi (3,5vuotta sitten), joten nyt lähtöviivalla seisoi nöyrä mies. Kisasta tuli ihan hauska, sillä karkasin heti ykköselle, mutta heikon keskittymiskyvyn takia toisten valot vilahtelivat mielessä ja ihan realistisesti oman selän tuntumassa aina ja silloin tällöin. Leikittiin kissaa ja hiirtä, ainakin mun päässä. Toiset taisivat keskittyä suunnistukseen? 5min virheistä huolimatta kisasta nasahti Yökuppi-kauden toinen voitto. Ehkä syyskaudelle on jotain motukkaa jatkaa?

Jalat kattoon ja huomenna hiihtäjien termein ilmaistuna rataan tutustuminen.

Treenikisakauden avaus

Jätin taktiilisiin (?) syihin vedoten viime viikonlopun kisat juoksematta. No okei, en uskaltanut! FinnSpringillä sitten uusi yritys.

Kirjoittajan pää ei nyt oikein toimi, joten kerrottakoon asiat...lyhyesti. Lähes kolmen viikon mittainen enemmän tai vähemmän sairastelua sisältänyt jakso on takana. Sen piikkiin tosiaan tuo viime viikonloppukin. Kuluneen viikon Yökupissa olin jo viivalla ja kova juoksu/suunnistusreeni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli tosi. Suoritus kokonaisuudessaan oli positiivinen yllätys, ja onhan se aina kiva voittaa reilusti (kun tiedetään, että Teemu ei osannut päättää, merkkaisiko reenin juoksuksi vai suunnistukseksi).

Jotenkin tässä vuosien kuluessa alkaa kuitenkin ihan rehellisesti nähdä enemmän sitä omaa suoritusta ja sen hyviä ja vähemmän hyviä palasia. Osaa vertailla omia fiiliksiä ja suunnistusteknisiä asioita omiin aiempiin vetoihin ja niin edelleen. Siksi tässä ei ehkä ihan vielä kannata julistautua maailmanmestariksi, vaan ensiksi voisin lähteä vaikkapa vähän juoksemaan. Oon saanu tietää, että fysiikka ei oo ihan meikäläisen vahvuuksia.

Ja edelleen. Ei se suunnistuskaan esimerkiksi Yökupissa ollut puhdasta, vaan lähtösuuntavirheitä tuli iso kasa. Viimeisen kuukauden aikana tehdyt taidon kuivaharjoitteet sekä psyykkiset harjoitukset ovat olleet kuitenkin kehittäviä ja senhän takia niitä on mukava jatkaa samalla tahdilla jatkossakin.

Tänään lapsimessujen jälkeen opistolle ja arki jatkuu siellä. Kivakiva! :)

Tarina ruoasta

Kerron ruokavaliostani.

Mistä kaikki alkoi?

Syksyllä 2012 opiskelin vielä Vierumäellä hierojaksi. Kouluumme saapui vyöhyketerapeutti, joka piti teemapäivää "sivutieteestään". Päivän lopuksi hän arvioi jokaisen halukkaan terveydentilaa ja meikäläisen kohdalla hän tarttui (kuvaannollisesti) kasvojeni akneen. Hänen mukaansa akne kertoi suolisto-ongelmasta. Sitä aiheuttivat erityisesti vilja- ja maitotuotteet.

Pikkuisen siinä pohdittiin ja keskusteltiin. Kerroin mm. antibioottien heikentyneestä vaikutuksesta (siis aknen suhteen). Lopulta vyöhyketerapeutti kertoi tiukasti ohjeet siitä, miten lähtisin tästä tilanteesta etenemään:

• maito- ja viljatuotteet pois ruokavaliosta
• antibiootit pois
• maitohappobakteerit mukaan ruokavalioon

Lähdin kokeilemaan. Päätöstä helpotti se, että meikäläisen tuolloinen kummihierottava Eve, lajina vaparifitness, sattui olemaan samoilla linjoilla asiasta. Mitä mää nyt tiedän, niin fitnessurheilijat ovat melko tarkkoja siitä, mitä pistävät suuhun.

Kokemukset

Okei. Kokeilu alkoi. Ja se on oikeastaan jatkunut tähän päivään asti - nyt jo puolitoista vuotta. Keväällä 6kk aloittamisen jälkeen alkoi tuntemaan kroppaansa paremmin, pikku hiljaa siis. Viime syksynä vuoden kohdalla aloituksesta tiesin jo, että jos syön gluteeni- tai maitopainotteista ruokaa, niin aknen huippu on n. 3 päivän päästä ja naama on taas normaali noin viikon päästä. "Nykyään tiedän lähes varmasti jokaisen mahasta kuuluvan murinan syyn" eli koko ajan tietoisuus kropan tapahtumista lisääntyy, mikä on oikeastaan aika jännää. Seuraavassa vähän lisää omia kokemuksia.

1. Olin syksyn 2012 jälkeen ensimmäistä kertaa kipeänä keväällä 2013, kun lähdin Jusun luokse treeniviikolle ja söin siellä normaalia ruokaa. Treenipiikki tai matkailu? Ehkä. Mä uskon, että ruoka oli yksi vaikuttavista tekijöistä sairastumiseen.

2. Seuraavan kerran olin yli 2 päivää levossa sairastumisen takia suurin piirtein vuosi edellisen jälkeen, kun lähdin treenireissulle Lappiin. Eli siis sairastuin flunssaan muutamaksi päiväksi täysin samasta yhtälöstä: normaali ruoka, treenin lisääntyminen ja matkustus. Ja jos joku ei tajunnut, niin tää flunssa oli mulla viikko sitten sen kolmiviikkoisen Lapin reissun päätteeksi.

Sanotaan näin, että on sitä reeniä ennenkin lisätty ja on tässä ennenkin matkustettu. Sairastumiset johtuivat 99% varmuudella maito- ja gluteenipitoisesta ruoasta, sanon minä. Enkä muuten tee kolmatta kertaa samaa virhettä. Seuraavalla reenireissulla syödään pelkästään sitä oikeaa ruokaa.

Maito ja gluteeni eivät ole ainoita, jotka tuottavat ongelmia, vaan myös sokeri tekee hallaa vatsalle: 

3. Viime syksynä Halikko-Viestin jälkeen söin mielestäni itselleni sopivan karkkipussin (150g) melko tyhjään vatsaan. Siitä hetkestä seuraavat 3-4 päivää (toki normaalilla ruokavaliolla) oli masu aika sekaisin.

4. Lisäksi tässä on ollu perheessä ja seurassa vähän kaikennäköistä sairastelua viimoisten vuosien aikana. Ittellä sairaspäivät tosiaan bakteeri- ja virustautien vuoksi noin 5kpl/vuosi.

Miksi?

Mun mielestä tärkein pointti koko hommassa on tämä: mm. maito ja viljojen gluteeni lisäävät "matalan tason tulehdusta, jonka yhä enenevissä määrin katsotaan olevan länsimaisten kroonisten tautien aiheuttajana". Tähän kohtaan voisi sepustaa muutaman kirjan täyttä asiaa, mutta lyhennän hieman. Urheilijan kannalta asia on yksinkertainen: kun jättää viljat ja maidon pois, matalan tason tulehdus vähenee ja vastustuskyky nousee. Suosittelen.

Kaksi eniten lukemaani sivustoa, joista löytyy myös ne kaikki perustelut ja argumentit:

HelsinkiPaleo - oikeastaan ainoa kohtaamani ja sitä kautta paras paleoruokavaliosta kertova sivusto, jossa löytyy perusteluja myös maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon melko kattavasti (paleossaruokavaliossa on toki paljon asioita, joita en ole itse vielä kokeillut tai omaksunut)

Olli Sovijärvi - lääkäri, joka tietää ravinnosta jo aika paljon ja tukee paleon ideaa

Osa 3 loppuunkäsitelty

Mietin, että tossa otsikoiden mukaisessa "osa-laskutavassa" ei oikeen ollu logiikkaa, mutta missäpä olisi.

Kotimatka sujui suorastaan lentämällä. Eipä tarvinnut viettää vielä yhtä yli 9h matkapäivää, vaan nyt voi istua sen saman vaikka kotikoneen ääressä ;) Viikon verran siihen suurin piirtein tällä kertaa menee, että pääsee takaisin jaloilleen ja reenin äärehen, kun on normaalin flunssan sairastellut. Mulla on tässä vielä siis muutama päivä jäljellä ennen treeniin siirtymistä, sillä vasta sunnuntai ja maanantai olivat ensimmäisiä selvästi parempia päiviä.

Vika viikko ja kaksi päivää:

Ma - lepo

Ti - matkapäivä

Ke - ap: hiihto kevyt p 2h

Iltapäivällä totesi, että reenaaminen ei ole järkevää. Leffoja siis esiin.

To - sairas

Pe - sairas

La - sairas

Kävin ulkoilemassa puolisen tuntia ihan hyvällä fiiliksellä, mutta jälkikäteen ajateltuna lauantaikin päivä kuulunee virallisesti sairaspäivien kirjoon.

Su - ap: kevyt hiihto p 40min

Ma - ap: hiihto vapaa 1h30min

Ti - matkapäivä

Vihkoon meni siis reenin osalta tuo viikko. Eipä voi mitään. Tievatupa tarjosi kuitenkin huikeat olosuhteet penkkiurheiluun ja itsensä huoltamiseen! Kiitos!

Seuraavat kaksi viikkoa sujuvat työssäoppimistunteja keräten Mäntsälän ala-asteella. Harjoituksellisesti alan totuttelemaan enemmän juoksuun. Siis vasta nyt, mikä takaa sen, että ensimmäinen kisa, jossa tavoittelen sitä oikeaa kulkua, on SM-keskimatka toukokuun loppupuolella. Taitoharjoittelu, juoksu, liikkuvuus. Koko ajan homma menee lajinomaisemmaksi. Antaa kesän tulla.

Vuokatinvaaran huipulta: uusi mies Fischerin ja Swixin talliin ensi kaudelle. Lajista ei tosin ole tietoa.

Osa yhdestä kahteen ja puoleen

Oiski poiski!

Sotkamo ja Vuokatti ovat tältä keväältä jääneet taakse. Vaikka keskeisessä Suomessa ei ollutkaan kovin paljoa lunta, niin kyllä siellä saattoi hiihtää. Viikko muuttui silti napsun verran suunnisteltua tehopainotteisemmaksi, kun hiihdettäviä latuja oli melko vähän. Säästin pitkät lenkit tänne selälle, jossa on kyllä mahottoman hyvät kelit hiihtää - ja sitä latuverkostoakin riittää viikoksi.

Ti - matkapäivä ip: kevyttäkin kevyempi sähly 

Vähän säbää 9h matkustuksen päälle - ravistellen. Ei se viisain ratkaisu.

Ke - tehupäivä 1 a: aamuvoimailut ap: vk-mk vapaat hiihtointervallit ip: säbää kovaa

Tesmailin, miltä pieni aktivointisetti tuntuu ennen tehotreeniä. No ainakin itse tehoreeni tuntui hyvältä. Tekniikka on ku hiihtäjällä ja niin edelleen. Illalla kovasti sählyä. Ei ollu eka, eikä todellakaan vika kerta.

To - ap: hiihto v + pieni juoksentelu

Pe - tehupäivä 2 a: aamuvoimailut ap: kiihtyvä vk-hiihto ip: oisko säbä?

Perjantaina tehopäivä meni vanhasta muistista, paitsi että hiihtoreeni oli yhtäjaksoinen ja kiihtyvävauhtinen vk. Vähän käytiin kurkkaamassa maukkaa. Sotkamon urheilulukion jengi voittais muuten varmaan Ärrä Cupin. Ainakin reenin puolesta.

La - ap: pitkä hiihto ip: rauhallinen sähly

Su - tehupäivä 3 ap: pitkät vk-mk hiihtointervallit ylämäkeen ip: puntti

Viikon tunnit 17+. Hyvä tehoviikko mulle! Sunnuntain tehoreenissä sykemittari jätti joka toisen sydämen iskun laskematta tai sitten kroppa oli tilapäisesti hieman väsynyt, eikä jaksanut enää nostaa sykettä "ihan normaaliin tapaansa".

Kokonaisuudessaan viikko oli siis onnistunut. Säbä monipuolisti reeniä ja tuli siitä jonnin verran juoksuaskeleitakin, mutta pääosa reenistä oli totta kai hiihtoa. Maisemat oli ihan kivoja, Jonesin mökki tuli katsastettua ja viikon kohokohtana mainittakoon erään nuoren hiihtäjäpojan mattotesti, jossa millit paukahti yli 80:n. Sitä vaan katto ihmeissään: "siinä alkaa olla jo konetta". Ja jooo ooooonhan se kaukana maailman"ennätyksistä" yms plääplää, mutta olosuhteet huomioon ottaen...ihan kiva.

Tämän viikon maanantai oli lepiä. Tiistai piiiitkä matkapäivä Saariselälle. Keskiviikkona 2h pertsaan totutteleva lenkki auringon lempiessä. Tänään torstaina täytyi sanoutua reenisuunnitelmasta irti ja todeta, että olen jokseenkin nuhainen - en lähde reenaaamaan. Sairaspäivät aina harmittaa, etenkin kun niihin löytää syyn, johon olisi voinut vaikuttaa. Hölömö. Tähän liittyen kirjoitan lisää, kun olen päässyt kotiin.

Nyt siis oleskelen Saariselän Tievatuvalla. Täällä kelpaa ihmisen olla. Jos nuha jatkuu, otan telkun auki ja katson hiihtolajien kisailuja. Jos ja kun se helpottaa, lähden hiihtämään maltilla ja rauhassa. Ehkä kerkeän tekemään suunnitellun tehoreenin loppuleiristä..ehkä en.