ELI ... tänään parhaiden harjoitusten vastakohdat - top 3.
Seuraava lista on hieman erilainen, kuin edellinen. No toki, nyt puhutaan vastakohdista. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka itse laji (rullahiihto, suunnistus tms.) tekee harjoituksesta hyvän, niin allekirjoittaneen tapauksessa laji tekee harjoituksesta kuitenkin melko harvoin ikävän (paitsi VESIJUOKSU). Jos harjoitus on surkea, siihen yleinen syypää on joku ulkopuolinen tekijä (oma motivaatio, keli, välinerikko, toiset ihmiset jne.). Jos siis haluaa tehdä harjoituksesta huonon, se kannattaa tehdä huonoilla varusteilla, väärään aikaan ja väärässä paikassa ... tai sitten menee vesijuoksemaan. Lisäksi kannattaa olla heikolla tuulella jo valmiiksi, nälissään sekä nukkua huonot yöunet ennen harjoituspäivää.
Tässä omat kokemukset:
1. Kun et osaa/pysty. Hyvä esimerkki: fysioterapeutin antamat vahvistavat harjoitukset. Jalka pitäisi puristaa tiettyyn asentoon, mutta se ei sinne kirveelläkään taivu tai puristu(?). Joku vois nähdä tällaiset asiat innostavana haasteena, ajatella harjoituksen tavoitetta ja merkitystä (oma tapa) tai jotain muuta lässynläätä, mutta täytyy sanoa, että EI SE AINA nappaa.
Vinkit: Tee ihan sikana kehonhallinta- ja tekniikkaharjoituksia (jo lapsena...ai lapsuus meni jo?) ja keskity niihin täysillä. Älä hanki vammoja. Mutta kun kuitenkin niin teet, niin älä mene fyssarille. Sieltähän nää liikkeet on peräisin.
2. No kyllähän se vesijuoksu pitää tänne laittaa. Jokaisen kestävyysurheilijan märkä uni. Joskus olin aika kova tässä hommassa, siis henkisesti, ja jaksoin polkea vettä ehkä jopa yli kolme tuntia putkeen ( = mun määritelmä henkisesti kovalle). Tänä kesänä rullahiihdon ottaessa valtaa en ole oikein vesijuoksusta innostunut. Mutta täytyypä huomenna mennä rikkomaan tämän kesän eka 2-tuntinen. Tänään meni jo 1,5h.
Vinkit: Totuttele vesijuoksuun jo lapsena, niin aikuisena se ei ole enää niin ikävää. Tai sitten on myös helpompi vaihtoehto: älä vesijuokse.
3. Täytyy sanoa, että nyt ei kyllä kolmatta tule. Otsikko valehtelee. Loppujen lopuksi tavoitteellinen urheiluharjoittelu (oli laji mikä tahansa...paitsi vesijuoksu) on nautinnollista kaikkine nousuineen ja laskuineen. Ikinä en tätä jättäisi pois. Jokaisella on omat tavoitteensa ja jokainen menee niinkuin haluaa. Oikeastaan millään ei ole mitään väliä. Mutta toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja kuitenkin edes jollakin on jotain väliä, niin silloinhan kaikella on...väliä.
Mitäköhän seuraavaksi?
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Blogiviikko
Heinäkuun loppu vaikutti vielä viime perjantaina (edellinen blogiteksti) tyhjälle, ja sitä kautta blogiviikon tekeminen tuntui ihan hyvältä idealta, mutta nyt kun olen noudattanut päivän verran ravintokoutsin ohjelmaa (tarkoitus jatkaa vähintään 2 viikkoa), niin huomaan, että kyllä sen ohjelman seuraamisessa vierähtää aikaa ihan mukavasti. Tekemistä riittää koko päivälle, jos ei muuta keksi. Mutta kun nyt tuli luvattua ja se runosuonikin sykkii, niin miksei.
...
Niin nyt sitä tekstiä sitte!
...
Olen tällä hetkellä suunnistaja, joka ei tee juuri yhtään juoksu- tai suunnistusharjoittelua. Sinänsä aika maaliskuusta tähän päivään asti on tuntunut raskaalta, mutta toisaalta olen löytänyt muista lajeista mieluisia treenimuotoja, joilla voin ärsyttää esimerkiksi sydän- ja verenkiertojärjestelmää ihan mukavastikin. Pidemmittä puheitta, seuraavassa tulee TOP 3 parhaat harjoitukset/harjoitusmuodot.
1. No täähän on RHP eli rullahiihto perinteisellä tyylillä, tahtoo sanoa tasatyöntö. Lemppariharjoitus: mitä pidempään, sen parempi. En tiiä, mistä johtuu, mutta kaippa se tasurin "kunnioitus" lähtee siitä, että tykkää hiihdosta ja sitä vaan miettii, että miten noi hiihtäjät jaksaa. Tasuri jos mikä on uber-hyvä tapa ottaa miehestä (tai naisesta) mittaa. Tasatyönnössä, kuin myös ehkä jossain muussa lajissa, ilmentyy loistavasti kestävyysurheilun ydin: tee yksinkertaista, fyysisesti rasittavaa liikettä pitkään ja kovalla tempolla.
Vinkit: Valitse aluksi tasainen reitti. Jos olet aloittelija, muista että alamäki muuttuu takaisin tullessa ylämäeksi, mutta vastatuuli pysyy suurella todennäköisyydellä vastatuulena, ihan sama minne menet.
2. Tokaksi nousee uinti, treeninä tarkemmin vapari-intervallit 2x7-10x50m. Yksi viime kevään parhaista tehoharjoituksista tuli tehtyä suurin piirtein tuohon tyyliin. Ja vaikka luulettekin, niin ei ollut muuten kevään ainoa TehU (tehollinen/tehokas urheilu). Treeni tuntui hyvältä siksi, että se oli silloin ensimmäinen tehoharjoitus pitkään aikaan. Lisäksi tunsin kehittyneeni uinnissa niin paljon, että kehtasin kutsua räpiköintiä harjoitukseksi. Edelleenkin yli 30min polskuttelut tuntuu vastenmielisiltä, koska sitä ei vaan tee niin paljoa, että siihen tottuisi, joten uinnin pilkkominen intervalleihin tekee vesiurheilusta mukavampaa. Hieno laji!
Vinkit: ei ole.
3. 5h vaellus. Ei 4h, koska se on liian lyhyt, tai 6h, koska se on liian pitkä. 5h on sopivan pyöreä luku. Viikon pitkä on helppo suorittaa yhdistelmäharjoituksena esimerkiksi niin, että pyöräilee suunnistusmaastoon, vaeltaa kartan kanssa ja pyöräilee takaisin. 5 tuntia itsepuhelua ja -motivointia on samalla sen verran hyvä psyykkinen harjoitus, että motivaatio lyhyempiin harjoituksiin löytyy lähes varmasti.
Vinkit: Jos ei tykkää paarmoista tai hyttysistä, kannattaa tilata kaatosade lenkin ajaksi (viideksi tunniksi vaikeaa). Jos ei tykkää hämähäkeistä, vaelluksen voi suorittaa leveällä lenkkipolulla.
Jotta ei menisi ihan mehusteluksi, niin seuraava teksti kertoo allekirjoittaneen TOP 3 ikävimmät harjoitukset/harjoitusmuodot.
perjantai 17. heinäkuuta 2015
KRV + muut heinäkuun asiat
Kainuun Rastiviikko päättyi viikko sitten. Itsellä homma jäi kesken H21A-sarjassa kolmannen päivän nilkan nyrjäytykseen, mutta kaksi ensimmäistä päivää ja kolmannen alkukin kertoivat, että suorituskyky oli jokseenkin ookoo. Tulokset olivat toki hyviä (sijat 1. ja 2.) mutta A-sarjassa moni vaikutti olevan aika keskenkuntoinen (ei pahalla! :D syksyllä ollaan kaikki kovemmassa iskussa!), joten suoritukset sinänsä lämmittivät mieltä enemmän, kuin sijoitukset.
KRV:n tulossivu sekä helpommin online-tulokset. Ja kuten suunnistusta vähemmän seuraavat huomannette, rastiviikolla oli myös eliittisarja. Siihen sarjaan en kuitenkaan "jostain kumman syystä" tällä kilpailuhistorialla ja sen tuomalla rankisijalla päässyt. Pääsarjoissa H/D21E katsastettiin MM-kisoihin 2. ja 3. päivänä. Ne kisat tuli myös telkusta ja on katsottavissa uudestaan Yle Areenasta.
KRV:n maasto oli tasainen ja vaati erityisesti suunnassakulun taitamista. Toisaalta jos osasi haistella suon reunat ja laakeat rinnemuodot oikein, niin pystyi selvittämään ratamestarin antamat tehtävät melko hyvällä tahdilla myös kartan avulla. Alla allekirjoittaneen kolme parasta ja kolme heikointa rastiväliä. Eli TOP kolmet.
TOP 3 parhaat rastivälit:
1. päivä, väli 15-16
Kisa oli sujunut tähän mennessä hyvin. Katselin, että tämä väli on loppupuolella selkeästi se haastavin, sillä loiva alamäki antaisi kyllä jaloille vauhtia, mutta samalla viistosti rinteessä kulkeminen vaikeuttaisi suunnistusta. Päätin ottaa tämän tarkasti, pidin suunnan, lueskelin paljon eri kohteita (notko, kumpare, avonainen linja, avosuo, heikko oja + pistekumpare, muurahaispesä ja apukäyrämuoto) ja juoksin aika suoraan lipulle. 2.47 oli välin pohjat sekunnin erolla Hasun Topiin, mutta kolmas olikin jo yli 15 sekunnin päässä.
2. päivä, väli 9-10
Edeltävä noin 7h liikuntaa sisältänyt välipäivä ei ollut ihan se paras lepopäiväksi ja jalat olivat jo lähdössä melko tyhjän tuntuiset. Reissun aikana sai taistella aika lailla, jotta vauhti pysyisi edes jonkunlaisena ja karttaa tulisi luettua. Radan keskivaiheilla sijaitsevalle 9. rastille tuli tehtyä 30sek virhe. Sain homman kuitenkin pidemmän välin alussa hyvin kasaan. Rastia lähestyessä pidin suunnan ja tason jokseenkin hanskassa, näin oikealla olevat jyrkänteet ja kaarsin lipulle. Rastinotossa toki tuli 5sek kauneusvirhe, mikä viimeistään poistaa tämän välin niiden täydellisten joukosta, mutta tosi tyytyväinen olen tuohon kuitenkin! Pohjat ajalla 5.07, Topi oli taas toisena 15sek perässä, välin kolmas +20sek. Päivän kisan muut TOP 4-miehet hävisivät noin puoli minuuttia.
3. päivä, väli 3-4
Kolmas päivä oli keskimatkan kisa, jossa luonnollisesti tarvittiin hieman tiukempaa otetta kartasta, kuin ensimmäisten päivien wannabe-pitkillä matkoilla. Vauhti oli kovempi ja tein rastivälille 2-3 15sek virheen heikon lähtösuunnan alustamana. Homma otettiin kuitenkin taas nätisti haltuun, ja tein seuraavalle välille jaetun pohja-ajan Anttosen Antin kanssa. AA oli muuten juoksemillaan päivillä selkeästi vauhdikkain tossun liikuttaja, mikä muistutti itseä siitä, että ollaan muuten H21A:ssa. Eliitissä on sitten 60 kovempaa ukkoa. Sitten SM:iin loput suomalaiset messiin, niin sadan sakkiin saa jo juosta. Teoriassa (tai periaatteessa, en tiedä kumpi sopisi paremmin).
TOP 3 heikot rastivälit:1. päivä, väli 5-6
Ihan puhdas suuntavirhe. Tulkitsin olevani hieman lähempänä oikealla puolella olevaa linjaa ja avosuota. Ja kun hyvällä mielikuvituksella pystyin löytämään yhden käyrän rinteestä riittävän samannäköisen kumpareen, kuin mitä viivan alla on, niin hälytyskellot eivät soineet. Suolta pois päästyäni uskoin olevani optimireitin (kutsuttakoon rastiväliviivaksi) vasemmalla puolella. Melko avoimessa metsässä taktiikkana oli ajaa näköetäisyydelle linjasta ja kääntyä sen suuntaisesti oikealle. Parin kumpareen jälkeen oma rasti löytyikin. Tappiota nopeimmalle tuli kuitenkin 53sek eli kokonaisuudessaan noin 45sek sekoilu.
2. päivä, väli 4-5
Vähän isomman puoleinen suuntavirhe! Kuten aiemmin tuli todettua, tässä kisassa sai alusta asti tehdä tiukasti töitä vauhdin ja kartanluvun suhteen. Nelosrastille oli vähän raskaampaa pätkää ja ylämäkeä, minkä vuoksi sitten aivot kai olivat vähän pihalla. Suunnitelmana oli vetää aika viivaa pitkin suunnalla tielle asti, mikä oli virhe. Ainakin allekirjoittaneen suuntataidot tai keskittymiskyky pelkästään kompassiin näyttää olevan sen verran heikolla tasolla, että siihen rinnalle pitäisi ottaa aina jotain maastonkohteita, joista tarkistaa suuntaa aika ajoin. Loppuhan tuli mallikkaasti, mutta naulasin lipun 1min17sek pohja-aikaa hitaamman rastivälin jälkeen. Silti, tässä tapauksessa puhuttaneen "vain" noin 45-50sek suuntavirheestä. Hietalan Perttu vetäny aika ylivoimaiset pohjat.
2. päivä, väli 13-14Vajaan tunnin kisasta oli juostu melkein 50min ja jalat olivat ilmoittaneet tyhjyydestään ja kyvyttömyydestään tehdä työtä jo noin 10 minuuttia takaperin. Eteen tulee näennäisen helppo ja lyhyt väli. Suunta, kivi + kuvioraja, mäen päälle muurahaispesälle. Noh, suuntahan näytti menevän vielä sentään vain kohtuullisesti vinoon, mutta vasta ensimmäisen kuviorajan jälkeen tajuan, että se kuvioraja muuten meni siinä. Nopeasti katson taakse päin ja yritän löytää mahdollista rastia, josko olisin mennyt jo ohi (vaikka ylämäkeä on vielä jäljellä?). Näen rastin, eikä sammaloitunutta kiveä pysty erottamaan muurahaispesästä (ai eikö?) ja käyn varmistamassa rastikoodin. Ei täsmää, eteenpäin. Hölömö. Hävisin nopeimmalle 37sek. Mitenkään en saa tuohon virheeseen kulumaan puolta minuuttia, ehkä max 25sek. Jalat oli tyhjät.
Etukäteen viikko oli hyvää treeniä ja kuulostelua, josko kone tykkäisi vauhdista. Eka välipäivä menikin liikkuessa. Kun 2. kisapäivän jälkeen vaikutti siltä, että taistelen viikon kokonaisvoitosta ja vain Eeli on siinä taistelussa mukana, niin päätin jättää toisen välipäivänä liikkumiset vähän vähemmälle ja palautella kisaa varten. Kisailut loppuivatkin sitten jo seuraavana päivänä, kun jouduin keskeyttämään nyrjähtäneen nilkan takia. Pyöräytin sen kesäkuussa kauden ekassa kisassa ja nyt sitten uudemman kerran. Yllättävän hyvin on palautunut, mutta nyt taidan teipata sitä metsäreissuille koko loppusyksyn.
Tällä viikolla olen käynyt laboratoriossa erinäisissä testeissä ja ravitsemusterapeutilla. Ensi viikolla jatkuu taas treenit vähän isommin. Heinäkuun loppu vaikuttaa muuten aika tyhjälle, joten voisi blogiakin päivittää useamman kerran! :)
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Kesän keskellä
Juhannuksen jälkeen treeni on ollut hyvää. Oikeastaan parasta sitten helmikuun.
En ole juossut, vaan vaeltanut, vesiurheillut ja rullahiihtänyt sekä pelannut myös tennistä (hieno laji näin Wimbledonin aikaan...ja muulloinkin!). Erityisesti rullahiihdolle täytyy antaa viihdesarvosta pisteet. Pertsan lenkit tasatyöntöpainotteisesti ovat olleet mukavia. Joskus ne on työnnetty yksin, joskus kaveri on ollut luistellen mukana. Toistaiseksi hiihtolenkit ovat pysyneet 1-2 tunnissa, mutta täytyyhän harjoittelun olla nousujohteista... Eli Jusua lainatakseni: "Kyllä tasuria kolme tuntia pitää tehdä, jotta ymmärtää, mitä siinä oikeasti tehdään." Tai jotain vastaavaa :)
Tulevalla Kainuun rastiviikolla en todennäköisesti juokse kaikkia kilpailuja täysillä. Kunnon puolesta ne olisivat hyviä harjoituksia, mutta jos jalka sanoo ei, silloin sanon minäkin juoksulle ei. Kuulostellen ja tunnustellen siis.
...
Tänään tulin katsoneeksi opintopolusta, olisiko mahdollisia pääsykoetuloksia tullut. No olihan ne. Ja tulokset tarkoittavat sitä, että aloitan opinnot liikuntabiologisessa aineryhmässä Jyväskylän yliopistossa tulevana syksynä. :) Tekee hyvää!
Hain lukion jälkeen kahtena keväänä Jyväskylän liikuntatieteelliseen, mutta molemmilla kerroilla jämähdin 1. vaiheen kirjalliseen kokeeseen. Hain tänä keväänä muutaman kuivan vuoden jälkeen uudestaan ja pääsin 2. vaiheesta läpi ensimmäisellä yrittämällä. 2. vaihe haastoi liikuntataidot monipuolisesti, minkä lisäksi kaksipäiväisten pääsykokeiden ohjelmassa oli haastattelua, kirjallista koetta ja opetustuokiota. Liikuntapedagogiikan ja liikuntabiologisen pistepainotukset eri koeosioiden välillä olivat hieman erilaiset, mutta kun joka tilanteessa teki sen, minkä osasi niin... niinpä ... se näytti tällä kertaa riittävän.
Hyvällä fiiliksellä kohti hellekelejä!
En ole juossut, vaan vaeltanut, vesiurheillut ja rullahiihtänyt sekä pelannut myös tennistä (hieno laji näin Wimbledonin aikaan...ja muulloinkin!). Erityisesti rullahiihdolle täytyy antaa viihdesarvosta pisteet. Pertsan lenkit tasatyöntöpainotteisesti ovat olleet mukavia. Joskus ne on työnnetty yksin, joskus kaveri on ollut luistellen mukana. Toistaiseksi hiihtolenkit ovat pysyneet 1-2 tunnissa, mutta täytyyhän harjoittelun olla nousujohteista... Eli Jusua lainatakseni: "Kyllä tasuria kolme tuntia pitää tehdä, jotta ymmärtää, mitä siinä oikeasti tehdään." Tai jotain vastaavaa :)
Tulevalla Kainuun rastiviikolla en todennäköisesti juokse kaikkia kilpailuja täysillä. Kunnon puolesta ne olisivat hyviä harjoituksia, mutta jos jalka sanoo ei, silloin sanon minäkin juoksulle ei. Kuulostellen ja tunnustellen siis.
...
Tänään tulin katsoneeksi opintopolusta, olisiko mahdollisia pääsykoetuloksia tullut. No olihan ne. Ja tulokset tarkoittavat sitä, että aloitan opinnot liikuntabiologisessa aineryhmässä Jyväskylän yliopistossa tulevana syksynä. :) Tekee hyvää!
Hain lukion jälkeen kahtena keväänä Jyväskylän liikuntatieteelliseen, mutta molemmilla kerroilla jämähdin 1. vaiheen kirjalliseen kokeeseen. Hain tänä keväänä muutaman kuivan vuoden jälkeen uudestaan ja pääsin 2. vaiheesta läpi ensimmäisellä yrittämällä. 2. vaihe haastoi liikuntataidot monipuolisesti, minkä lisäksi kaksipäiväisten pääsykokeiden ohjelmassa oli haastattelua, kirjallista koetta ja opetustuokiota. Liikuntapedagogiikan ja liikuntabiologisen pistepainotukset eri koeosioiden välillä olivat hieman erilaiset, mutta kun joka tilanteessa teki sen, minkä osasi niin... niinpä ... se näytti tällä kertaa riittävän.
Hyvällä fiiliksellä kohti hellekelejä!
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Jukolasta kesän viettoon
Jukolan Viestin päivitys vähän myöhässä. Mutta täällä kuitenkin. Olkaapa hyvät.
Juoksin 5. osuuden TuMen 2. joukkueessa. Tilannehan ei ollut kevään vammailujen jälkeen tietenkään se paras mahdollinen, mutta koskas se nyt on viimeksi sellainen ollut? En jaksanut välittää heikosta fysiikasta, vaan nautin juoksemisesta ja pyrin tekemään sen, mihin näillä kyvyillä kykenin. Sillä olipa suorituskyky millainen tahansa, niin nykyhetken faktoihin peilaten oman tasoiseen suoritukseen on joka tapauksessa aina mahdollisuudet ;)
5. osuus,
lähtö sijalta 56 +30:56 kärjen perästä
53 Järla Orientering 2 (37) +26:59
54 Pan-Kristianstad (47) +27:59
55 IFK Lidingö SOK (2) +29:56
56 Turun Metsänkävijät 2 (94) +30:56
57 IFK Umeå (79) +32:04
58 Kangasala SK (25) +33:00
Aika tyhjään
rakoon pääsin lähtemään. Järlan 2. joukkue oli vaihdossa vajaan kymmenen
joukkueen letkan viimeinen. Olisi ollut kiva lähteä esimerkiksi siinä porukassa,
kun vauhtia muista kavereista olisi varmasti saanut, mutta toisaalta nyt oli
tilaisuus saada oma työ kuntoon heti alusta lähtien.
K-1
Silmäilin
K-viitoituksella koko radan läpi, kuten olin suunnitellut. Ei ihmeellisiä
välejä tai tarkkoja rastinottoja. Suunnitelma ykköselle ja kakkoselle kuntoon
ja K:lta lähtösuunta aukon reunalle. Mäen päältä jyrkännerivi ja ennen
rastikiven suota viimeinen muoto haltuun. Suoraan rastille.
1-2
Lähtösuuntaa
mäelle. Yritin peilata vasemmalle kumpareisiin, jotta polun pää olisi löytynyt
suoraan, mutta kaasutin vähän oikealle. Lopulta polulle ja hiekkakuopan
reunalle. Seisoin rastin vieressä puskassa vähän aikaa, taisin ihmetellä väärää
kumparetta. Virhesekunnit: 10.
2-3
Tarkoitus
oli mennä pohjoisen kautta, mutta lähtösuunta sakkasi sen verran pahasti, että
meinasin kiertää koko puskan pohjoiselta puolelta. Ei hyvänen aika. GPS-seurannasta
muuten näkee, että muutama muu teki saman virheen, mutta huomasi sen varmaan
myöhemmin ja kiersi vihreän kokonaan. Itse kerkesin kääntämään. Oravapolkuvirheen
jälkeen pikkupolku harjannemuodolta haltuun ja risteyksestä pusikkoon
rastikivelle. 25’’
3-4
Polkurallia
risteykset oikoen. Metsä aika avointa ja notkorasti näkyi mukavan kauas.
4-5
Suunnitelma
oli selvä tälle välille jo K-pisteellä. Viivan oikealta puolelta turhia nousuja
vältellen. Avokalliokumpareen päältä ja pusikossa kompassilla. Ison mäen reunaa
rastille, jonka paljasti pari edellä menevää 4. osuuden miestä sekä
järjestäjien rastimiehet.
5-6
Näin välin
ennen suoritustani screeniltä ja mietin Sunan kiertomahdollisuutta aivan
rastille asti. Totesin, että uria ei ainakaan toistaiseksi ole juuri näkynyt,
joten kierto (joka oli oikeasti hitaampi) voi olla ihan hyvä. Lähtösuunta
meinasi kuitenkin olla liikaa viivan suuntaan. Korjailin sen sitten ennen
polkua. Polun jälkeen sai loikotella menemään hyvää kyytiä ja mäen päälle asti pääsin
ihan sujuvasti. Siellä en kuitenkaan jaksanut lukea kohteita kovinkaan tarkasti,
vaan ajauduin koko ajan liikaa oikealle. Turhaa mutkaa, suorempaan olisi
pitänyt pystyä menemään. 18’’ + rv 15-25s?
6-7
Lähtösuunta
haltuun. Nyt löytyi vähän uraakin ja matkalla oli helppo lukea selkeät kohteet.
Rastin sijainnin katsoin väärin ja kiersin jyrkännekumpareen turhaan oikealta
puolelta. 5’’
7-8
Katselin
screeniltä vaihdossa ollessa, että heti mäen toiselle puolelle lähtevä reitti vaikuttaisi
olevan nopein. Tein siis sen, vaikka aika huipulle nousinkin. Pikkupolku alle
ja rinteeseen tiheikön yläpuolelle. Rastinotossa en jotenkin ihmeellisesti
saanut hommaa täsmäämään, vaan ajelehdin 4. osuuden juoksijan perässä liikaa
alas. Mistä lie jyrkänteestä itseni paikansin ja nousin rastille. 30’’
8-9
”Lue sitä
karttaa s******” manasin ja otin seuraavan rastivälin alun hyvin ja jatkoin
avokalliota pitkin pikkujyrkänteille asti, enkä leikannut turhaan vihreälle.
Ison kummun jälkeen kaikki sumeni uudestaan ja tiputin puskasuonotkelmaan
tietämättä yhtään, missä rasti oli. Vedin ojalle asti ja pysähtelin. Äskettäin
alamäessä minut ohi päästänyt herra oli juuri todennut: ”Mene ohi vaan, kun
pääset kovempaa”. Totesin saman tien takaisin: ”Ei tässä kiirettä ole, kun ei
osaa suunnistaa”. Uskoin apukäyrämuodon olevan selkeämpi, mutten sitä
huomannut. Lopulta hölkkäillen rastille. 15’’
9-10
Hyppäsin
saman tien pusikkonotkon toiselle puolelle, ehkä vähän liikaakin, mutta
selvisin rastille tällä kertaa määrätietoisen onnistuneesti.
10-11
Lähtösuunta
epäselvä ja ihme ässää ennen isoa mäkeä. Jyrkännejonosta kunnolla kiinni ja
TV-rasti löytyi helposti. 5’’
11-12
Lähtösuunta taas
keturalleen, toisen mäen reunaa pitkin tielle. Sitten ryömittiin suolla, josta ei
tuntunut löytyvän mitään uraa. Avokalliokumpareen väärästä päästä mäkeen ja
pysähtelyjen kautta rastille. Ei ollut homma hanskassa. Jalka alkoi painamaan. 25’’
12-13
Nyt oli
homma hanskassa. Lähtösuunta pari kumparetta lukien nappiin. Varmistus vielä
suon kivistä, sitten kumpareet, avosuo ja rasti.
13-14
Suuntaa vaan
ja lätäkön viereen leimaamaan.
14-15
Luin vähän
huonosti puskat ja polut, mutta pääsin parin muun kaverin kanssa
suoraviivaisesti rastille. Juuri ennen rastia ollut suppa oli kyllä täynnä
vettä, enkä lähtenyt kahlaamaan läpi.
15-16
Riittävästi
suuntaa, oikealla avokalliomäkeä ja etuvasemmalla pusikkoa. Kuviorajojen
välistä polun yli rastimäkeen, jossa helppo rastinotto kuviorajan, ison kiven
ja mäen muodon kautta.
16-17
Lähtösuuntaa,
mutta ilman suunnitelmaa rastit ei tunnetusti löydy kunnolla, joten ajauduin
liian alas, kun kaverit kävivät leimaamassa ylempänä rastilla. Nyt jälkikäteen
katsoen vika varma oli täysin väärä, joskaan en tainnut edes omaa ”vikaa
varmaa” nähdäkään… 15’’
17-18-19-M
Laskettelua
ja loppukiriä. Vaihtoon sijalla 53. +33.55 kärjen perässä. Osuussijoitus 42.,
kuten myös joukkueenkin loppusijoitus. Kristaps ja Gleb tekivät hyvää nousua
lopussa!
5. osuus, vaihto sijalla 53 +33.55 kärjen perässä
50 Pan-Kristianstad (47) +32:52
51 Göteborg Majorna OK (23) +33:26
52 Kangasala SK (25) +33:32
53 Turun Metsänkävijät 2 (94) +33:55
54 Rajamäen Rykmentti 2 (65) +34:02
55 IFK Lidingö SOK 2 (39) +34:25
Itse
suoritus oli aika häsläämistä ensimmäistä rastiväliä lukuunottamatta. Siihen
väliin olen tyytyväinen! Tein työt suurimmaksi osaksi itsenäisesti. Koovee 2 kulki tosin koko matkan mukana ja annoin oikeastaan ainoan mahdollisen asian (toinen juoksija) häiritä itseäni, kunhan siihen vain oli mahdollisuus. Siihen en ole tyytyväinen.
Pienistä mutkista ja epävarmuuksista tuli yhteensä 2.28 virrrrhettä.
Tuosta olisi ollut ”helposti otettavissa” ainakin 1.30 pois. Kokonaisuudessaan
suoritus oli kuitenkin ok ja voinen olla ihan tyytyväinen tuollaiseen
settiin 3 viikon juoksun näköisen harjoittelun jälkeen. Sitä paitsi kun
kokonaisajasta (51.38) miinustaa nuo virheet (2.28) niin voidaan todeta, että 49min10sek suorituksesta oli vissiin ihan hyvää tekemistä. Virheetöntä.
Kesän treenikausi on käynnissä. Ei muuta.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Comeback
En oikein tiedä, mitä tässä kohtaa pitäisi kirjoittaa. Kevät on kulunut taas vammaillessa ja 3-5viikon optimistinen kuntoutumisarvio jalkaterän vammasta vaihtui flunssan avittamana käytännössä vajaan kolmen kuukauden juoksutaukoon. En jaksa tähän analysoida loukkaantumista ja siihen liittyvää masennusta sen enempää, joten siirryn suoraan lauantain (6.6.) tapahtumiin. No, nyt tiedän, mistä kirjoitan.
Suorituskyky oli viikon alussa vielä nollassa. Juoksin Cooperin testissä maanantaina saman verran kuin 8. luokalla eli lyhyen matikan käyneen laskupään mukaan noin x vuotta sitten. Leimaus-leirin ohjailut ja hölköttelyt tuntuivat kuitenkin mukavilta, joten päätin avata henkilökohtaisen kilpailukauden Suunto-Gamesin keskimatkalla, suurin piirtein kahden viikon juoksemisten jälkeen. Päivän tavoite oli testata jalkaa, saada kisatuntumaa suunnistuksellisesti/fyysisesti sekä napata paikka seuran Jukolan kakkosjoukkueesta. Miten TuMen kakkoseen voi tässä tilanteessa mahtua? No, ei kaikki ole terveenä.
Ennen lähtöä oli "ihan ok" fiilis. En halunnut kuluttaa energiavarastoja loppuun, vaikka keskimatkalla ne harvoin loppuvatkaan. Nyt oli vähän epäileväinen fiilis jaksamisen suhteen, joten tein ennen kisaa vain riittävän, en yhtään enempää.
Rutiinit olivat vähän kadoksissa lähtökarsinassa. Rasteja oli tulossa aika tiheään (19/6,1km), joten otin ykkösteemaksi rastilta lähdön/lähtösuunnan.
Näin se H21E:n rata sitten meni.
K-1
Reitinvalinta suoraan, mäen päälle ja eteenpäin kunnes pistekumpare tuli vastaan. Bueno.
1-2
Vähän viivan oikealla puolella erinäköisiä muotoja seuraillen. aika hyvin välttelin pahimmat tiheiköt ja pääsin pienelle lammikolle asti. Rastinotto ei ihan mennyt tuubiin, kun katse ei ollut edessä ja jouduin pysähtelemään kaatuneiden puiden tuntumassa vähän liikaa. 10''
2-3
Mäen oikealta puolelta. Luulin näkeväni pikkujyrkänteen ja siihen peilaten pudotin polulle je meinasin lähteä jo harjannetta pitkin oikealle, mutta pienellä viiveellä tajusin sen olevan vähän väärä suunta. Korjasin ja vaihdoin toiselle puolelle suota. Iso jyrkänne ja seuraava kumpare rastijyrkänteen vieressä rastinoton avaimet. 20''
3-4
Lähtösuunta, rastinotto seuraavan mäen jyrkännenenältä. Helppooo.
4-5
Notko vasemmalta, taso, pistekumparerasti selkeän kumpareen alta -> leima.
5-6
Lähtösuunta vähän takkuili, mutta rastinotto helppo mäen päältä. 10''
6-7
Lähtösuunta, mäki jyrkänteineen oikealla antoi tulitukea rastinotossa.
7-8
Polulle vähän turhan jyrkästi. Mäen ja järven kierto, viistosti mäkeen ja iso kumpare opasti rastille. 10''
8-9
Lähtösuuntaa, suuntaa, kuvioraja, kumpare, jyrkännerasti.
9-10
Reitinvalinnan suhteen vähän päätöksentekovaikeuksia. Vedin sitten keskeltä, kun en muuta osannut. Mäen päällä, polkua pitkin kiviryppäälle asti ja mäkeä viistosti alas. Tässä kohtaa nyrjäytin nilkkani ja päästin muutaman ruman sanan. Kyllähän tässä jo reilu 20 minuuttia kisattiinkin terveenä. Mietin Niko Kivelän sanoin: "Näkikö (tai kuuliko) joku?" 15''
10-11
Nilkka sökönä löntystin kunnon kanta-askeleella, hieman tiheämmällä askelrytmillä ja hapotin reisiä. Tien jälkeen nilkka alkoi voida paremmin ja metsässä etenemistä saattoi kutsua juoksuksi. Suunnistus siitä puuttui ja ajauduin aika paljon oikealle ja mäen päälle päästyäni olin vähän aikaa pihalla sijainnistani. Empimisen jälkeen homma alkoi taas rullaamaan ja rastinotto oli helppo kauas paistavan kumpareen myötä. 35''
11-12
Tien yli ja aika pitkälti suunnalla seuraavalle tielle. Nilkka häiritsi ja taas rastimäen päälle päästyäni seisoin hetken, kunnes peilasin rastin tason isosta kivestä. 10''
12-13
Alempaan kuviorajaan tukeutuen mäen päähän, josta pienellä tuurilla jyrkännerastille.
13-14
Taso, iso kivi, oikeasta notkosta ylös ja rastille.
14-15
Notkoon ja kumpareen vierestä rastille.
15-16
Lähdin rastilta tarkistamatta koodia. Jo rastiympyrässä rupesin empimään, oliko äskeinen kuitenkaan oma rasti vai ei. Sen sijaan, että olisin palannut tarkistamaan koodia, rupesin alempaa rinteestä tarkastelemaan, löytyisikö kulmikkaista muodoista toista rastia. Äly hoi, älä jätä. Noh, jätit kuitenkin. Jatkoin matkaa ajatus mielessä, että maalissa tulee ehkä hylsy ja laskettelin rinteessä, kun olisi pitänyt säilyttää taso ja väänsin vajaan 2min pummin rastista 100m sivussa. Yhteensä 2'15' häröilyä.
16-17-18-19-M
Lopun lyhyet välit olivat läpsyttelyä. Pikkuvirhe 18:nnelle. Nilkka ei ehkä antanut täyttä tukeaan loppuun, mutta hengissä sieltä selvittiin. 10''
Tulokset. Reittihärveli.
Virheettömiä välejä löytyi enemmän kuin pienenkin virheen sisältäneitä. Paljon hyvää, vähemmän huonoa. Sijoitus 19., mutta esimerkiksi 15. rastilla vielä 11. Jalka oli hyvä, fysiikka ei ollut enää nollassa, suunnistus toimi isompaa pummia lukuunottamatta aika hyvin. Hjuva fiilis lähteä Jukolaan, sillä pääsen suunnistamaan seuran 2. joukkueessa. Todennäköisesti ihan mukavassa paikassa pääsee juoksemaan viestin loppuosuuksilla. TV-ajasta en tiedä.
Yhteenveto: fysiikka ei ole mahottoman kova, mutta suunnistustaidot on keskimäärin tallella. Jukola voi tulla.
Suorituskyky oli viikon alussa vielä nollassa. Juoksin Cooperin testissä maanantaina saman verran kuin 8. luokalla eli lyhyen matikan käyneen laskupään mukaan noin x vuotta sitten. Leimaus-leirin ohjailut ja hölköttelyt tuntuivat kuitenkin mukavilta, joten päätin avata henkilökohtaisen kilpailukauden Suunto-Gamesin keskimatkalla, suurin piirtein kahden viikon juoksemisten jälkeen. Päivän tavoite oli testata jalkaa, saada kisatuntumaa suunnistuksellisesti/fyysisesti sekä napata paikka seuran Jukolan kakkosjoukkueesta. Miten TuMen kakkoseen voi tässä tilanteessa mahtua? No, ei kaikki ole terveenä.
Ennen lähtöä oli "ihan ok" fiilis. En halunnut kuluttaa energiavarastoja loppuun, vaikka keskimatkalla ne harvoin loppuvatkaan. Nyt oli vähän epäileväinen fiilis jaksamisen suhteen, joten tein ennen kisaa vain riittävän, en yhtään enempää.
Rutiinit olivat vähän kadoksissa lähtökarsinassa. Rasteja oli tulossa aika tiheään (19/6,1km), joten otin ykkösteemaksi rastilta lähdön/lähtösuunnan.
Näin se H21E:n rata sitten meni.
K-1
Reitinvalinta suoraan, mäen päälle ja eteenpäin kunnes pistekumpare tuli vastaan. Bueno.
1-2
Vähän viivan oikealla puolella erinäköisiä muotoja seuraillen. aika hyvin välttelin pahimmat tiheiköt ja pääsin pienelle lammikolle asti. Rastinotto ei ihan mennyt tuubiin, kun katse ei ollut edessä ja jouduin pysähtelemään kaatuneiden puiden tuntumassa vähän liikaa. 10''
2-3
Mäen oikealta puolelta. Luulin näkeväni pikkujyrkänteen ja siihen peilaten pudotin polulle je meinasin lähteä jo harjannetta pitkin oikealle, mutta pienellä viiveellä tajusin sen olevan vähän väärä suunta. Korjasin ja vaihdoin toiselle puolelle suota. Iso jyrkänne ja seuraava kumpare rastijyrkänteen vieressä rastinoton avaimet. 20''
3-4
Lähtösuunta, rastinotto seuraavan mäen jyrkännenenältä. Helppooo.
4-5
Notko vasemmalta, taso, pistekumparerasti selkeän kumpareen alta -> leima.
5-6
Lähtösuunta vähän takkuili, mutta rastinotto helppo mäen päältä. 10''
6-7
Lähtösuunta, mäki jyrkänteineen oikealla antoi tulitukea rastinotossa.
7-8
Polulle vähän turhan jyrkästi. Mäen ja järven kierto, viistosti mäkeen ja iso kumpare opasti rastille. 10''
8-9
Lähtösuuntaa, suuntaa, kuvioraja, kumpare, jyrkännerasti.
9-10
Reitinvalinnan suhteen vähän päätöksentekovaikeuksia. Vedin sitten keskeltä, kun en muuta osannut. Mäen päällä, polkua pitkin kiviryppäälle asti ja mäkeä viistosti alas. Tässä kohtaa nyrjäytin nilkkani ja päästin muutaman ruman sanan. Kyllähän tässä jo reilu 20 minuuttia kisattiinkin terveenä. Mietin Niko Kivelän sanoin: "Näkikö (tai kuuliko) joku?" 15''
10-11
Nilkka sökönä löntystin kunnon kanta-askeleella, hieman tiheämmällä askelrytmillä ja hapotin reisiä. Tien jälkeen nilkka alkoi voida paremmin ja metsässä etenemistä saattoi kutsua juoksuksi. Suunnistus siitä puuttui ja ajauduin aika paljon oikealle ja mäen päälle päästyäni olin vähän aikaa pihalla sijainnistani. Empimisen jälkeen homma alkoi taas rullaamaan ja rastinotto oli helppo kauas paistavan kumpareen myötä. 35''
11-12
Tien yli ja aika pitkälti suunnalla seuraavalle tielle. Nilkka häiritsi ja taas rastimäen päälle päästyäni seisoin hetken, kunnes peilasin rastin tason isosta kivestä. 10''
12-13
Alempaan kuviorajaan tukeutuen mäen päähän, josta pienellä tuurilla jyrkännerastille.
13-14
Taso, iso kivi, oikeasta notkosta ylös ja rastille.
14-15
Notkoon ja kumpareen vierestä rastille.
15-16
Lähdin rastilta tarkistamatta koodia. Jo rastiympyrässä rupesin empimään, oliko äskeinen kuitenkaan oma rasti vai ei. Sen sijaan, että olisin palannut tarkistamaan koodia, rupesin alempaa rinteestä tarkastelemaan, löytyisikö kulmikkaista muodoista toista rastia. Äly hoi, älä jätä. Noh, jätit kuitenkin. Jatkoin matkaa ajatus mielessä, että maalissa tulee ehkä hylsy ja laskettelin rinteessä, kun olisi pitänyt säilyttää taso ja väänsin vajaan 2min pummin rastista 100m sivussa. Yhteensä 2'15' häröilyä.
16-17-18-19-M
Lopun lyhyet välit olivat läpsyttelyä. Pikkuvirhe 18:nnelle. Nilkka ei ehkä antanut täyttä tukeaan loppuun, mutta hengissä sieltä selvittiin. 10''
Tulokset. Reittihärveli.
Virheettömiä välejä löytyi enemmän kuin pienenkin virheen sisältäneitä. Paljon hyvää, vähemmän huonoa. Sijoitus 19., mutta esimerkiksi 15. rastilla vielä 11. Jalka oli hyvä, fysiikka ei ollut enää nollassa, suunnistus toimi isompaa pummia lukuunottamatta aika hyvin. Hjuva fiilis lähteä Jukolaan, sillä pääsen suunnistamaan seuran 2. joukkueessa. Todennäköisesti ihan mukavassa paikassa pääsee juoksemaan viestin loppuosuuksilla. TV-ajasta en tiedä.
Yhteenveto: fysiikka ei ole mahottoman kova, mutta suunnistustaidot on keskimäärin tallella. Jukola voi tulla.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Mitä sitten tapahtui?
Koulussa oli aika helppo viikko, ja koska äskeisen leirin rasitukset näkyivät ja tuntuivat aika selvästi, niin viikolla oli hyvää aikaa kirjoittaa pidempää siivua. Pidemmän tekstin kirjoittaminen tuntuu ihan kuin laittaisi pankkia rahaan. Hä? Seuraavassa tulee kerronnalliseen tyyliin viimeisten päivien tapahtumat. Pieni varoituksen sana tähän kohtaan: teksti on tavallista kirjoitustani pidempi. Se on niin pitkä, että olen kirjoittanu sitä neljänä eri päivänä. Eli suorastaan pitkä.
On tiistai-ilta, päiväämäärä 17.2.2015 ja pakkaan pyykinpesukonetta, ihan kuin ottaisin sen tulevalle Espanjan leirille mukaan: se on täynnä, sisältää pelkästään urheiluvermeitä (vähemmän tärkeät "normaalit" housut ja paidat eivät sinne mahtuneet) ja fiilis pesukoneen lähellä ollessa on epätavallisen hyvä. Fiilis on hyvä siksi, että tiedän seuraavan raskaamman treenijakson alkavan huomisesta ja kestävän noin 12 päivää eli Espanjan reissun loppuun asti. Pistän pesukoneen käyntiin ja menen nukkumaan.
Mitä seuraavina päivinä tapahtui?
18.2.
Iltapäivä: Tänään Yökupin Korttelikuppiin. Se on hauska kuppi se. Ei teetä tai kahvia, vaan korttelia. Yhteislähdöt on parhaita, niinku aina hiihtokisoissakin. Tänään on ryhmälähtöjä eli parhaimmassa tapauksessa se tarkoittaa yhteislähtöä. Lahden suuntaan lähdetään Tuomon kanssa hyvissä ajoin, verkat jäävät kuitenkin lyhyiksi.
Ilta: Ei tullu yhteislähtöä, mutta toisaalta taisinkin tykätä enemmän henkilökohtaisesta työstä. En oikeestaan tiedä enää? Itte suorituksesta jäi jälkipolville kerrottavaa seuraavan lauseen verran: "." Eli piste. Tein kaikki virheet, jotka voi siihen rataan tehdä - ja otin vielä hylsyn. Oon joskus ennenkin ottanu. Hyvä muistutus ennen leiriä siitä, että suunnistuksessa sillä kartalla kuuluu tehdä jotain. Sillä kuuluu suunnistaa.
19.2.
Tänään reissuun. Eka julkisilla Liikuntamyllylle tekemään vetoloisia. Gleb on ainoa treenikaveri tähän kohtaan. Jutustellaan niitä näitä, enimmäkseen niitä, ja totean oman vauhtiskaalani menevän eri planeetalla kuin venäläisellä - voitte miettiä, kummalla planeetalla mennään kovempaa. Kehuskelen ulkopuolisille reenaavani MM-mitalistin kanssa, vaikka ei tuo vauhti kummoiselta näytä. Tuntuu tosin aika pahalta, kun itse kokeilee. Illaksi managerille, koska Espanjaan lähdetään aamuyön lennolla.
20.2.
Kolmelta ylös, taksilla kentälle ja lentäen Lissaboniin. Lisboasta autolla Huelvaan ja joskus puolen päivän jälkeen saavumme majoitukseen. Se on...ihan asumiskelpoinen. Kartta vieressä, aurinko paistaa parvekkeelle ja uima-allas kylmähoitoa varten. Päivän ainoa lenkki Esan ja Glebin kanssa venähtää yllättäen sekä vauhdin ja matkan osalta omaan suunnitelmaan peilaten, mutta osaan kääntyä takaisin biitsillä ja tulen vähän kevyemmin takaisin.
21.2.
Päivän eka suunnitustreeni on tulevan keskimatkan kisan lähellä. Aamupäivän reeniin mennessä paikalle on saapunut jo suurin osa TuMen porukasta ja alkuverkoissa on suorastaan ryhmäharjoittelun tuntua. Kuten tavallista, omien kuulumisten kertominen menee suoraan siihen, että ei oo pystyny juoksee ku jalat ei tykkää siitä. Otan edellisen kolmen päivän settiä silmällä pitäen tämän reenin iisisti ja suunnistan vain vartin ja teen kevyttä voimaa yms. päälle. Joku paikallinen katteli meiän autoja sen näköisenä, että otin molemmat avaimet taskuun metsään lähtiessä. Reenin lopuksi opin sanas bolsa = pussi.
Illalla yösuunnistusyhteislähtötreeni, jonne on saapunut vierailevina tähtinä muutama RR:n jannu. Sitte reenattiin. En tiiä oikeen, että mitä siinä treenissä tapahtu ja miksi, mutta mitään hyvää se ei ainakaan ollut. Olin viimeisten joukossa. Huono mielihän siitä vaan tuli. Käpyjä potkien loppuverkalle ja nukkumaan.
22.2.
Juoksijan polvi - runner's knee ilmoitti olevansa läsnä, joten aamulla piti mennä salille polkemaan pyörää. Se onnistui hyvin. Katsellessani hpk:ta, leirin suunnitelmia ja Espanjan yleisurheilun hallimestiksiä päätin ottaa koko loppupäivän lepiä ja lukea Wahlströmin Evan kirjaa. Hyvä kirja. Suosittelen, vaikka 3/4 sen lukemisesta sattuukin. Kirja on täynnä kipua. Ehkei se kirja ole kasvavalle ja kilpailevalle urheilijanuorelle hyvä kirja ottaa mallia, mutta ainakin sisua siitä löytyy. Illemmalla pojat vetää kovvoo vetotreeniä. 3 x 3km vai miten se meni.
23.2.
Uusi viikko, uudet kujeet. Yksi autokunta lähtee aamulla Huelvaan uimaan, minä mukana. Jätkät kertoo kassalla hauskoja uintikokemuksia Portugalista ja Espanjasta samalla kun yritetään selvitä kielimuurin yli uimaan ilman passeja. Uinti muuttuu ilman laseja vesijuoksuksi. Fiksuja nuo espanjalaiset, kun ovat tehneet matalamman veden altaan, jossa voi juosta jalat pohjassa. Paluumatkalla eksytään Carrefourissa. Ruokaostoksilla siis.
Kinesioteippi on mahti juttu. Sillä saa kevyen juoksijan polven kuriin. Sitten voi taas suunnistaa uudestaan yöllä. Pikkuvirheet sapettaa ja harmittaa ihan vietävästi. Sitten tulee megavirhe. Reenin jälkeen analysoidessani huomaan, että en osaa unohtaa - virheitä siis. Otanko liian tosissani, vai miksi tuntuu siltä, että 5sek virhe harmittaa enemmän kuin muita?
24.2.
Tiistai. Huono päivä. On nimittäin kevyt. No on kevyetkin päivät kivoja, mutta ei silloin kun niitä joutuu tekemään puoliksi tahtomattaan. Aamulla kuntopiiriä ja iltapäivällä muistisuunnistusta kävellen. Pikku hiljaa porukka alkaa ryhmäytyä paremmin. Läppändeerus lentää ja käytännössä joka ilta meillä on johonkin asiaan liittyvä analyysipitoinen keskustelu. Suosituin puheenaihe on meiän juoksija Janis Mikales. Illalla tulee telkusta futista, Barca vie.
25.2.
Otan aamupäivällä viikon toisen pyöräilyn, jotta illalla jaksaa juosta taas yhteislähtöreenissä reippahasti. Polvet ei ny kuitenkaan ihan sökönä ole ja Pajulahden hierojien näyttämä Floss Band alkaa tuntumaan penikoille aika toimivalta hoitomuodolta. Joten sinänsä ei ole hätää. Isoin ongelma tällä hetkellä on itse asiassa joku juttu jalkaterässä. Tulee rasittaessa, menee levätessä. Ratkaisu: lepo? Nooooooo, mietitään vielä.
Yötreeni on omalta osalta viikon paras vauhdikas suunnistus, ja olen viides (starat kärjessä), vaikka virhettä tulee PALAJON. Siinä oli kuitenkin semmosta tekemisen meininkiä, paikoin rohkeaa ja keskittynyttä suunnistusta. Toki edelleen 5sekunnin virhe tuottaa jotain kohtauksen omaisia pakkoliikkeitä ja repii hermoja, mutta silti. On tää parempi.
26.2.
Model eventti antaa keskarista kovin vauhdikkaan kuvan. Alan miettimään jalkaterän tilannetta tosissani. Eilinen yötreeni tosin oli jo reilusti yli tunnin mittainen, että ei tää kroppa muutenkaan ole täysin palautunut, joten päätän miettiä jatkossakin. Illalla joka tapauksessa syödään dinnerit ryhmän kesken ihan spesiaalissa ravintelissa (paellaa, simpukkaa tai mitä lie jne. - uuuh), joten kroppa saa fyysistä lepoa mukavasti. Huomenna on taas hyvä.
27.2.
Huomenna ei ollut riittävän hyvä, jotta prologia kannattaisi lähteä puskemaan. Tässä kohtaa on myös selvää, että sunnuntain pitkää matkaa ei enää näillä jaloilla tarvitse juosta. Ehkä se on hyvä, sillä sunnuntaina odottaa yölento Suomeen. Nyt siis pohdinnan alla ovat huomisen lauantain keskari ja rintti.
Ohjelma siis tänään: tunnin pyöräily kuntosalilla ja telkun kattomista. Iltapäivällä prologissa turisteillaan kameran kanssa kunnolla. On muuten lämmin. Aurinko paistaa, kuten on koko viikon paistanut. Hieno oli nähdä sprinttiäkin sisältävässä prologissa, kuinka ne kovatkin jannut tekee virheitä. No se, että edes näkee muita kisavauhdissa, opettaa jo paljon.
28.2.
Kisapäivä - paras päivä. Harjoituspäiväkirjassa näyttää olevan aika paljon voimasanoja, en ota mallia sieltä tähän tekstiin. Jotain täytyy vissiin silti kertoa.
Iso ongelma keskimatkan kisaa ajatellen oli se, että tunsin maastotyypin aivan oudoksi. Tavallaan ihan perusteltua, sillä model event antoi aika vauhdikkaan kuvan ja kisan eka puolikas oli jotain aivan muuta. Oli vähän sama fiilis vuosi sitten Portugalissa. "En oo koskaan ollut tällaisessa paikassa". Kokemukset tuollaisesta maastotyypistä ovat siis minimaaliset. No, sen siis ehkä ymmärtää. En kuitenkaan usko, että se vaikuttaisi niin paljon siihen, etten osaa hallita omaa suoritustani ollenkaan. Ekojen virheiden jälkeen hätäännytään ja kiirehditään, Pikkuvirheitä jatkuu siihen asti, kunnes kaiken lopettava megapummi tulee. Sitten ei jaksa enää keskittyä ja fyysinen puristuskin on aika vähissä. Selityksen lopettamiseksi on sanottava: en tiedä.
Sprintti meni miten meni. Se oli hauska juosta, eikä järkyttäviä virheitä tullut. Sellaisiin ei nyt ollut mitään mahdollisuuttakaan. Kaiken kaikkiaan on sellanen tunne, että tätä täytyy vähän vielä harjoitella. Ei tässä silti pää kainalossa mennä. Suomessa suunnistaminen on eri juttu. ja esimerkiksi kisakauteen on vielä nelisen viikkoa.
1.3.
Matkapäivä. Poijat kävi vetämässä pitkää matkaa, rammat jäi kämpille. Sitten pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Lissabonia, jutusteltiin ja odotettiin. Lento oli aamuyöstä Suomessa ja tätä nyt alkuviikosta kirjoittaessa on pikku hiljaa tuntunut paremmalta ja paremmalta. Olen pitänyt itseäni edes jonkin verran liikkeessä, että en paikalleni jämähtäisi. Kohta määrät nousee ylös.
...
Tällä viikolla olen käynyt hierojalla ja naprapaatilla poistamassa jumeja. Lantio ja jalat vaatii aika kokonaisvaltaisesti töitä - toki ainahan ne. Psykologilla kävin siivoamassa päätä ja nyt seuraavia suunnistuksia varten toimintamallit on valmiina :). Eilen torstaina kävin lääkärillä tutkituttamassa jalkaterää ja kappas kappas...sieltä löytyi jalkapöydän luun osteopatiaa eli kansankielellä rasitusmurtuman alkua. Käytännössä se tarkoittaa 3-5viikon juoksutaukoa. Vesijuoksu, uinti, pyöräily, soutu ja hiihtokin tulevat siis entistä tutummiksi.
Tää on sinänsä tuttua puuhaa ja kun lääkärikin oli positiivisella mielellä (hyvä että tulin nyt, enkä kolmen viikon päästä), niin ei tässä jaksa kauan itsekään masentua. Homman nimi on nyt se, että tää hoidetaan alta pois ja kevään tärkeissä kisoissa on hyvä suorituskyky.
-> Jatkoa ajatellen voisi tosin pikku hiljaa ruveta miettimään.sitä, mitä oma kroppa oikeasti kestää, eikä sitä, mitä sen pitäisi kestää, jotta voisin kutsua itseäni urheilijaksi.
Tähän tekstiin ei ollut kuvamateriaalia tarjolla.
Tsau!
On tiistai-ilta, päiväämäärä 17.2.2015 ja pakkaan pyykinpesukonetta, ihan kuin ottaisin sen tulevalle Espanjan leirille mukaan: se on täynnä, sisältää pelkästään urheiluvermeitä (vähemmän tärkeät "normaalit" housut ja paidat eivät sinne mahtuneet) ja fiilis pesukoneen lähellä ollessa on epätavallisen hyvä. Fiilis on hyvä siksi, että tiedän seuraavan raskaamman treenijakson alkavan huomisesta ja kestävän noin 12 päivää eli Espanjan reissun loppuun asti. Pistän pesukoneen käyntiin ja menen nukkumaan.
Mitä seuraavina päivinä tapahtui?
18.2.
Iltapäivä: Tänään Yökupin Korttelikuppiin. Se on hauska kuppi se. Ei teetä tai kahvia, vaan korttelia. Yhteislähdöt on parhaita, niinku aina hiihtokisoissakin. Tänään on ryhmälähtöjä eli parhaimmassa tapauksessa se tarkoittaa yhteislähtöä. Lahden suuntaan lähdetään Tuomon kanssa hyvissä ajoin, verkat jäävät kuitenkin lyhyiksi.
Ilta: Ei tullu yhteislähtöä, mutta toisaalta taisinkin tykätä enemmän henkilökohtaisesta työstä. En oikeestaan tiedä enää? Itte suorituksesta jäi jälkipolville kerrottavaa seuraavan lauseen verran: "." Eli piste. Tein kaikki virheet, jotka voi siihen rataan tehdä - ja otin vielä hylsyn. Oon joskus ennenkin ottanu. Hyvä muistutus ennen leiriä siitä, että suunnistuksessa sillä kartalla kuuluu tehdä jotain. Sillä kuuluu suunnistaa.
19.2.
Tänään reissuun. Eka julkisilla Liikuntamyllylle tekemään vetoloisia. Gleb on ainoa treenikaveri tähän kohtaan. Jutustellaan niitä näitä, enimmäkseen niitä, ja totean oman vauhtiskaalani menevän eri planeetalla kuin venäläisellä - voitte miettiä, kummalla planeetalla mennään kovempaa. Kehuskelen ulkopuolisille reenaavani MM-mitalistin kanssa, vaikka ei tuo vauhti kummoiselta näytä. Tuntuu tosin aika pahalta, kun itse kokeilee. Illaksi managerille, koska Espanjaan lähdetään aamuyön lennolla.
20.2.
Kolmelta ylös, taksilla kentälle ja lentäen Lissaboniin. Lisboasta autolla Huelvaan ja joskus puolen päivän jälkeen saavumme majoitukseen. Se on...ihan asumiskelpoinen. Kartta vieressä, aurinko paistaa parvekkeelle ja uima-allas kylmähoitoa varten. Päivän ainoa lenkki Esan ja Glebin kanssa venähtää yllättäen sekä vauhdin ja matkan osalta omaan suunnitelmaan peilaten, mutta osaan kääntyä takaisin biitsillä ja tulen vähän kevyemmin takaisin.
21.2.
Päivän eka suunnitustreeni on tulevan keskimatkan kisan lähellä. Aamupäivän reeniin mennessä paikalle on saapunut jo suurin osa TuMen porukasta ja alkuverkoissa on suorastaan ryhmäharjoittelun tuntua. Kuten tavallista, omien kuulumisten kertominen menee suoraan siihen, että ei oo pystyny juoksee ku jalat ei tykkää siitä. Otan edellisen kolmen päivän settiä silmällä pitäen tämän reenin iisisti ja suunnistan vain vartin ja teen kevyttä voimaa yms. päälle. Joku paikallinen katteli meiän autoja sen näköisenä, että otin molemmat avaimet taskuun metsään lähtiessä. Reenin lopuksi opin sanas bolsa = pussi.
Illalla yösuunnistusyhteislähtötreeni, jonne on saapunut vierailevina tähtinä muutama RR:n jannu. Sitte reenattiin. En tiiä oikeen, että mitä siinä treenissä tapahtu ja miksi, mutta mitään hyvää se ei ainakaan ollut. Olin viimeisten joukossa. Huono mielihän siitä vaan tuli. Käpyjä potkien loppuverkalle ja nukkumaan.
22.2.
Juoksijan polvi - runner's knee ilmoitti olevansa läsnä, joten aamulla piti mennä salille polkemaan pyörää. Se onnistui hyvin. Katsellessani hpk:ta, leirin suunnitelmia ja Espanjan yleisurheilun hallimestiksiä päätin ottaa koko loppupäivän lepiä ja lukea Wahlströmin Evan kirjaa. Hyvä kirja. Suosittelen, vaikka 3/4 sen lukemisesta sattuukin. Kirja on täynnä kipua. Ehkei se kirja ole kasvavalle ja kilpailevalle urheilijanuorelle hyvä kirja ottaa mallia, mutta ainakin sisua siitä löytyy. Illemmalla pojat vetää kovvoo vetotreeniä. 3 x 3km vai miten se meni.
23.2.
Uusi viikko, uudet kujeet. Yksi autokunta lähtee aamulla Huelvaan uimaan, minä mukana. Jätkät kertoo kassalla hauskoja uintikokemuksia Portugalista ja Espanjasta samalla kun yritetään selvitä kielimuurin yli uimaan ilman passeja. Uinti muuttuu ilman laseja vesijuoksuksi. Fiksuja nuo espanjalaiset, kun ovat tehneet matalamman veden altaan, jossa voi juosta jalat pohjassa. Paluumatkalla eksytään Carrefourissa. Ruokaostoksilla siis.
Kinesioteippi on mahti juttu. Sillä saa kevyen juoksijan polven kuriin. Sitten voi taas suunnistaa uudestaan yöllä. Pikkuvirheet sapettaa ja harmittaa ihan vietävästi. Sitten tulee megavirhe. Reenin jälkeen analysoidessani huomaan, että en osaa unohtaa - virheitä siis. Otanko liian tosissani, vai miksi tuntuu siltä, että 5sek virhe harmittaa enemmän kuin muita?
24.2.
Tiistai. Huono päivä. On nimittäin kevyt. No on kevyetkin päivät kivoja, mutta ei silloin kun niitä joutuu tekemään puoliksi tahtomattaan. Aamulla kuntopiiriä ja iltapäivällä muistisuunnistusta kävellen. Pikku hiljaa porukka alkaa ryhmäytyä paremmin. Läppändeerus lentää ja käytännössä joka ilta meillä on johonkin asiaan liittyvä analyysipitoinen keskustelu. Suosituin puheenaihe on meiän juoksija Janis Mikales. Illalla tulee telkusta futista, Barca vie.
25.2.
Otan aamupäivällä viikon toisen pyöräilyn, jotta illalla jaksaa juosta taas yhteislähtöreenissä reippahasti. Polvet ei ny kuitenkaan ihan sökönä ole ja Pajulahden hierojien näyttämä Floss Band alkaa tuntumaan penikoille aika toimivalta hoitomuodolta. Joten sinänsä ei ole hätää. Isoin ongelma tällä hetkellä on itse asiassa joku juttu jalkaterässä. Tulee rasittaessa, menee levätessä. Ratkaisu: lepo? Nooooooo, mietitään vielä.
Yötreeni on omalta osalta viikon paras vauhdikas suunnistus, ja olen viides (starat kärjessä), vaikka virhettä tulee PALAJON. Siinä oli kuitenkin semmosta tekemisen meininkiä, paikoin rohkeaa ja keskittynyttä suunnistusta. Toki edelleen 5sekunnin virhe tuottaa jotain kohtauksen omaisia pakkoliikkeitä ja repii hermoja, mutta silti. On tää parempi.
26.2.
Model eventti antaa keskarista kovin vauhdikkaan kuvan. Alan miettimään jalkaterän tilannetta tosissani. Eilinen yötreeni tosin oli jo reilusti yli tunnin mittainen, että ei tää kroppa muutenkaan ole täysin palautunut, joten päätän miettiä jatkossakin. Illalla joka tapauksessa syödään dinnerit ryhmän kesken ihan spesiaalissa ravintelissa (paellaa, simpukkaa tai mitä lie jne. - uuuh), joten kroppa saa fyysistä lepoa mukavasti. Huomenna on taas hyvä.
27.2.
Huomenna ei ollut riittävän hyvä, jotta prologia kannattaisi lähteä puskemaan. Tässä kohtaa on myös selvää, että sunnuntain pitkää matkaa ei enää näillä jaloilla tarvitse juosta. Ehkä se on hyvä, sillä sunnuntaina odottaa yölento Suomeen. Nyt siis pohdinnan alla ovat huomisen lauantain keskari ja rintti.
Ohjelma siis tänään: tunnin pyöräily kuntosalilla ja telkun kattomista. Iltapäivällä prologissa turisteillaan kameran kanssa kunnolla. On muuten lämmin. Aurinko paistaa, kuten on koko viikon paistanut. Hieno oli nähdä sprinttiäkin sisältävässä prologissa, kuinka ne kovatkin jannut tekee virheitä. No se, että edes näkee muita kisavauhdissa, opettaa jo paljon.
28.2.
Kisapäivä - paras päivä. Harjoituspäiväkirjassa näyttää olevan aika paljon voimasanoja, en ota mallia sieltä tähän tekstiin. Jotain täytyy vissiin silti kertoa.
Iso ongelma keskimatkan kisaa ajatellen oli se, että tunsin maastotyypin aivan oudoksi. Tavallaan ihan perusteltua, sillä model event antoi aika vauhdikkaan kuvan ja kisan eka puolikas oli jotain aivan muuta. Oli vähän sama fiilis vuosi sitten Portugalissa. "En oo koskaan ollut tällaisessa paikassa". Kokemukset tuollaisesta maastotyypistä ovat siis minimaaliset. No, sen siis ehkä ymmärtää. En kuitenkaan usko, että se vaikuttaisi niin paljon siihen, etten osaa hallita omaa suoritustani ollenkaan. Ekojen virheiden jälkeen hätäännytään ja kiirehditään, Pikkuvirheitä jatkuu siihen asti, kunnes kaiken lopettava megapummi tulee. Sitten ei jaksa enää keskittyä ja fyysinen puristuskin on aika vähissä. Selityksen lopettamiseksi on sanottava: en tiedä.
Sprintti meni miten meni. Se oli hauska juosta, eikä järkyttäviä virheitä tullut. Sellaisiin ei nyt ollut mitään mahdollisuuttakaan. Kaiken kaikkiaan on sellanen tunne, että tätä täytyy vähän vielä harjoitella. Ei tässä silti pää kainalossa mennä. Suomessa suunnistaminen on eri juttu. ja esimerkiksi kisakauteen on vielä nelisen viikkoa.
1.3.
Matkapäivä. Poijat kävi vetämässä pitkää matkaa, rammat jäi kämpille. Sitten pakattiin kamat ja lähdettiin kohti Lissabonia, jutusteltiin ja odotettiin. Lento oli aamuyöstä Suomessa ja tätä nyt alkuviikosta kirjoittaessa on pikku hiljaa tuntunut paremmalta ja paremmalta. Olen pitänyt itseäni edes jonkin verran liikkeessä, että en paikalleni jämähtäisi. Kohta määrät nousee ylös.
...
Tällä viikolla olen käynyt hierojalla ja naprapaatilla poistamassa jumeja. Lantio ja jalat vaatii aika kokonaisvaltaisesti töitä - toki ainahan ne. Psykologilla kävin siivoamassa päätä ja nyt seuraavia suunnistuksia varten toimintamallit on valmiina :). Eilen torstaina kävin lääkärillä tutkituttamassa jalkaterää ja kappas kappas...sieltä löytyi jalkapöydän luun osteopatiaa eli kansankielellä rasitusmurtuman alkua. Käytännössä se tarkoittaa 3-5viikon juoksutaukoa. Vesijuoksu, uinti, pyöräily, soutu ja hiihtokin tulevat siis entistä tutummiksi.
Tää on sinänsä tuttua puuhaa ja kun lääkärikin oli positiivisella mielellä (hyvä että tulin nyt, enkä kolmen viikon päästä), niin ei tässä jaksa kauan itsekään masentua. Homman nimi on nyt se, että tää hoidetaan alta pois ja kevään tärkeissä kisoissa on hyvä suorituskyky.
-> Jatkoa ajatellen voisi tosin pikku hiljaa ruveta miettimään.sitä, mitä oma kroppa oikeasti kestää, eikä sitä, mitä sen pitäisi kestää, jotta voisin kutsua itseäni urheilijaksi.
Tähän tekstiin ei ollut kuvamateriaalia tarjolla.
Tsau!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)