Otsikon mukaisesti varsinainen kisakausi päättyi osaltani pimeästi viime viikonlopun SM-yöhön, mutta kuitenkin valoisasti, sillä onnistuin tekemään kauden parhaan suorituksen vuoden henkilökohtaisesti tärkeimmässä kilpailussa. Kausianalyysi saattaa tulla jossain vaiheessa tarkemminkin, mutta kaippa sitä täytyy pohdiskella mennyttä kautta jo tässä tekstissä, jotta lukijalle avautuu kokonaisuus, ja se, miksi olen aika semityytyväinen SM-yön 18:een (17.) sijaan.
No, aika lyhyeen tämä tausta tässä nyt oikeastaan jää :D, mutta olin siis jalkaterävamman takia maalis-toukokuun poissa pelistä. Kesä-heinäkuussa vamma tuppasi uusiutumaan helpohkon oloisesti ja se oli sellaista on-offia eli käytännössä syyskuun kilpailuihin lähdettäessä pohjalla oli noin 5 viikkoa "terveen miehen" harjoittelua. Kerrottakoon kestävyysurheilusta tietämättömälle, että huipulle vaadittava suorituskyky rakentuu usean vuoden onnistuneen harjoittelun kautta. Käsittääkseni.
Sm-yö oli syyskuun kisoista viimeinen. Lyhyellä matikalla laskettuna siihen oli siis eniten aikaa nostaa kisakuntoa ja siten se valikoitui muun valintakriteeristön tuella selkeästi syksyn tärkeimmäksi kilpailuksi.
Sprintissä onnistuminen edeltävänä viikonloppuna kertoi, että fyysinen suorituskyky nousee vielä, kunhan kropalle antaa vaan aikaa palautua. Sen sijaan viestin suunnistuspuoli oli ihan schaissea ja oli lopulta hyvä, että pääsin avaamaan ajatuksia psykologille juuri ennen yökisoja. Nollasin edelliset skabat ja lähdin yökisoihin puhtaalta pöydältä. Fysiikkapuolella oli muuten vaikeuksia palautua edellisen viikonlopun rasituksista ja tiistain ilta-pk:n jälkeen totesin, että lienee parasta nostaa jalat kattoon jo keskiviikkona eikä vasta torstaina. Keskiviikko siis levättiin, vielä torstain verkkalenkillä oli väsynyttä, mutta perjantaina aamupäivällä homma toimi ihan hyvin. Kisaan pystyi lähtemään hjuvalla fiiliksellä.
...
Ennen yökisaa olin päässyt pääsarjan SM:n A-finaaliin vain viime vuoden yössä ja viikko sitten sprintissä. Oli siis melko selvää, että viikonloppu mentiin "jokainen kisa on tärkein kisa" -mentaliteetilla, jotta A-finaalissa edes juostaisiin. Karsinnan suoritus meinasi kosahtaa 2-3 välillä, kun suunta katosi, enkä löytänyt kuviorajoja haluamallani tavalla. Vajaan 2 minuutin virheen jälkeen tiesin kuitenkin, että saumat finaaliin ovat edelleen aivan riittävät, kunhan suoritus viedään loppuun asti. Lopun suon ylityksessä en ollut kuitenkaan suunnan kanssa aivan skarppina ja yhtäkkiä viimeinenkin väli tuotti kompassille vaikeuksia. Suoritus ei tyydyttänyt, mutta se kuitenkin riitti A-finaaliin, kun sinne jatkoi kustakin ryhmästä 17 parasta.
Finaalipäivänä kroppa oli viime vuoteen verraten paljon palautuneempi ja sikäli tuntemukset antoivat luottoa, että ehkä tänä vuonna mies ei tummuisi aivan totaalisesti. Antin twiitissä oli suunnistuksen kannalta kaikki olennainen. Eikun menoks.
Ja perinteinen kisa-analyysi. Emit sammui matkalla, mikä pikkuisen jänskätti maalissa, mutta näköjään sieltä tulos saatiin :). Väliaikoja ei siis ole, mutta olen tehnyt omaan suoritukseen liittyviä aika-arvioita gps-seurannan perusteella.
K-1
Ykköselle tarjottiin loivaa alamäkeä, minkä aavisti jo mallikartasta. Väliaikojen mukaan ainakin puolet porukasta pummasi tätä rastia tai teki edes jonkinnäköistä ylimääräistä mutkaa rastivälillä. Itse menin varmistellen ja löysin rastin ehkä noin 15 nopeimman joukossa. Eli: Tieltä lähtiessä kompassilla nenämuoto haltuun. Pikkusuokin ilmoittautui ennen mäen huippua. Tähtäsin alamäkeen akselille puskanotko-jyrkänne/jyrkkä rinne, joista osuin jälkimmäiseen ja siitä olikin helppo mennä lipulle, vaikka aika piilossa olikin :)
1-2
Heikko lähtö, mutta kerkesin korjaamaan suuntaa ennen lampea. Nousin rinteeseen, enkä ollut aivan satavarma sijainnista ja kompassinkin seuraaminen jäi. Ajauduin vasemmalla, kiersin jyrkänteen vielä vasemmalta ja totesin olevani 100m sivussa suunnitellusta. Korjasin takaisin suunnittelemalleni reitille ja otin rastinkin vielä aika huolellisesti jyrkänteen ja jyrkännekumpareen kautta. Harkittua aikatappiota.
2-3
Rastinoton takia halusin nousta pari käyrää ja päästä jyrkännejonoon kiinni. Siitä lipulle tulo olikin heleppoo.
3-4
Kiersin hajonnat eri järjestyksessä kuin gps-seurannan karttakuva. Eli ekaksi 7:lle. Notkot oikein ja rinteeseen. Huikon Petteri oli juuri lähtenyt rastilta ja vauhti oli kyllä sellainen, että luulinkin hänen käyneen rastilla. Katsoin kumpareen taakse huolimattomasti, enkä ensiksi nähnyt lippua, kunnes puolen minuutin etsinnän jälkeen kävin kurkkaamassa vähän kauempana. "Heti meni pasmat sekaisin, kun näin jonkun kilpailijan."
4-5
Väli oli aika seilaamista. Virheen jälkeen huono lähtösuunta. Sitten tiputus rinteessä liian jyrkästi ja kuoppien kohdalta en taas osannut nostaa tarpeeksi jyrkästi. En päässyt käyrämuotoihin rastivälillä kiinni, mutta rastille puttaus sujui vaivatta.
5-6
Helpot ja selkeät kohteet rastiväliviivan mukana. Puolessa välissä hyppään matalahkolta jyrkänteeltä alas, jonne en parin kuusen takia näe kunnolla. Vasen jalkapohja osuu ikävästi terävään kiveen ja juokseminen tuntuu vaikealta. Nopeasti kipuun tottuu, mutta jalkaan sattuu käytännössä aina, jos painetta tulee juuri holvikaaren kohdalle. No, periaatteessa siis joka askeleella. Juoksu muuttuu toispuoleiseksi ja lantion/lonkan oikea puoli meinaa mennä aika pahasti jumiin.
6-7
Suunnalla ja rinteessä justiinsa sopivasti ennen rastille pudotusta.
7-8
Halusin ottaa "varman päälle", välttää nousua ja mennä ojia myötäillen. Suo on myös mukavan pehmeä alusta kallioon verrattuna, kun jalka on kipeä. Kompassisuunta pysyy ja rastinotto sujuu parilla pysähdyksellä.
8-9
Kompassisuunta on tälläkin rastivälillä se juttu. Lähtö kompassilla. Suon yli kompassilla. Rastimäen päälle kompassilla. Rastinotto kompassilla.
9-10
Sitten se kompassi vissiin unohtuu. Lähden seuraamaan harjannetta, tosin vähän väärää sellaista ja pudotan siitä vasemmalle, jossa tulee vastaan oja, jota vähän ihmettelen. Homma löytyy taas ja pääsen rastille. Leskisen Antti-Pekka tulee kovalla vauhdilla hieman tuoreemmilla jaloilla kaksi edellistä väliä puhtaasti ja ottaa meikäläistä minuutin kiinni.
10-11
Itse lähden kilpailukeskusta kohden ja taas suunnalla suon yli seuraavan rinteeseen, jossa kierrän jyrkänteet ja jatkan kompassilla seuraavalle jyrkänteelle. Moni vetää tässä suoraan päin järveä ja menettää kivikossa paljon aikaa. Järven jälkeen isoon notkoon ja rastinotto on helppo.
11-12
Päätän vetää alakautta, koska koen sen varmemmaksi, enkä halua ryssiä suunnistusta mäen päältä. Alhaalla kivikossa juokseminen ei tunnu vasemman jalan kannalta lopulta todellakaan hyvältä ratkaisulta, mutta valittu mikä valittu. Nousu rinteeseen pikkuisen liian aikaisin antaa pari lisäkäyrää, mutta rastinotto on helppo. Juuri ennen rastia jalkapohjaan tulee uusi isku. Pari kirosanaa ja matka jatkuu.
12-13
Sitten alkaa juokseminen. Menen pitkän välin eteläisellä valinnalla. Jammu kiskoo sieltä välin 3. nopeimman ajan, mutta Eikka paukuttaa pohjoisen välimallin ratkaisulla välin kovat pohjat. Muuten on aika tasaista että tiedä sitten, mikä oli paras, mutta keskimäärin oikea oli varmaan parempi kuin vasen. Oma juoksu ei ole ihan koreinta päkiäaskellusta nähnyt, erityisesti kipeän jalkapohjan takia, mutta energiatasot ovat melko hyvät. Otan vielä geelin ja luotan sen henkisesti positiiviseen vaikutukseen. Lopussa sorvaan suunnan kanssa hieman, mutta kyllä se rasti ilmoittautuu, kun tarpeeksi etsii.
13-14
Tien kautta ja tarkasti kompassin kanssa rinteen kaltevuuskulman astelukua haistellen. Suoraan rastille.
14-15
Taas suunnalla mäen yli. Kuittaan muutaman jampan tässä, mutta en huomaa, että ovat samassa sarjassa.
15-16
Valitsen suoran reitin. Ojan ylityksessä vedän sillasta ohi ja ajattelen, että kyllähän tästä mennään yli että heilahtaa. No. Yli mentiin, mutta melkein uimiseksi meni. Tuli kylmä. Lopussa valitsen huonomman reitin ja ajaudun kompassilla vielä vähän sivuun. Rasti löytyy kyllä.
16-17
Bongaan ensimmäisen oman sarjan suunnistajan, joka menee edessäni samaan suuntaan. Hall kuittasi edellisen välin lopussa ohi. Nyt on meikäläisen vuoro taas ohittaa. Osittain tuttuja polkuja juostessa valitsen vasemman reitin. Melko lailla yhtä nopeita oikean kanssa.
17-18
Kuvausrastille tietä pitkin ja isompaa suppaa kiertäen.
18-19-M
Katselin, että hyppyrimäen rinnettä en lähde kiipeämään, joten painoin suoraan vasemmalle tielle. Loppukiri ei ole edelleenkään allekirjoittaneen ykkösjuttu.
Maalissa sitten kysyttiin, olenko leimannut viimeisellä. Mielestäni olin (kyllähän gps:kin sen näyttää:D). Itkumuurilla todetaan, että emit on sammunut ja Seppo pyytää tarkistusliuskaa. Lopulta tuloksissa lukee aika ja sijoitus 18. joten oletettavasti liuskasta löytyi kaikki tarvittava. Teippi kannattaa, nilkan lisäksi myös emitissä (Y).
...
KRV:llä A-sarjassa päivävoiton otettuani asetin SM-yön tavoitteeksi top 30. Se täyttyi kirkkaasti ja olisi ollut varmaan lähellä, vaikka poisjääneet huippunimet olisivat olleet paikalla. Lähtökohdat (kevään telakka, sm-viestisuoritus taustalla yms.) huomioiden suoritus oli erinomainen. Ja jos koko kautta ajattelee, niin kyllähän rankisijan nostaminen yli 30 pykälää (juu, kautta on toki vielä jäljellä) tällaisella taustalla antaa aihetta hymyyn. Hyvä minä!
Jalan tueksi on otettu nyt siis kepit. Painoa sille ei voi varata. Kyseessä on todennäköisesti vain pehmytkudosvamma, eikä se anna nopeasti parantuessaan aihetta kuvantamisille. Parin viikon päästä voinee liikkua jo taas kunnolla.
Ylimenokautta vietellen
-t
