Puuta heinää

Valaistutaanpas pikkuisen. Olen vajaa parikymppinen, jolla ovat elämä ja isot "ne tärkeät" kisat edessä. Vietän tällä hetkellä viikonloppulomaa - ansaittua tai ansaitsematonta - ja mietin, että mitkä ovat ne faktat jotka ovat saaneet tämän kauden menemään huonosti.

Niistä viis. Eivät ole tällä kertaa julkaisuhaluisia.

O-ringenille lähtö jäi päättäjien toimien myötä tekemättä, mikä tietysti tällä hetkellä nakertaa mieltä aika paljon. Jälkikäteen katsottuna hommaa on varmasti helpompi ajatella oikein mielin. Ei se nytkään liian vaikeata ole...enää. Lähete on kulkemassa ortopedille. Sieltä varmaankin samanlainen magneettikuvaukseen. Oma veikkaus on, että kuvat otetaan joskus elokuun loppupuolella. On siis hyvää aikaa tehdä vesijuoksua, keskivartalon kuntopiirejä ja keräillä henkistä kapasiteettia syksyn mahdollisia koitoksia varten. Ja jos niitä ei tule, niin onpahan jäljellä lähes rantakuntoinen keskikroppa ja enemmän ajatuksia talven harjoituskautta varten.

Tulevaisuus on auki ainakin kevääseen asti, kunnes uudet haut alkavat, niin rastien kuin myös opiskelupaikkojen suhteen. Asioita on mietitty ja ideita punnittu keskenään. Ainoa varma asia tällä hetkellä on se, että urheilen.

Ja tuon johdantotekstin idea oli kertoa, että meikäläisen isoihin kisoihin ja nimenomaan niissä voittamisiin on aikaa...kymmenisen vuotta. Että eipäs nyt hätäännytä.

Kunnon kohotusta Fin5:lla

Kuntoilin Fin5-rastiviikolla. Mieleen on tullut yksi ajatus. Koska saa sanoa "ens kauel"?

Tunneli on siis pitkä ja pimeä. Eli kattellaan syssymmällä.