Tavallisesti urheilijat tekevät kilpailukautensa jälkeen kausianalyysin, missä kerätään yhteen kaikki positiiviset ja negatiiviset asiat. Mitkä asiat on tehty oikein? Mitkä tein hyvin, mutta olisin voinut tehdä paremminkin? Missä asioissa ei ollut positiivista lähes ollenkaan? Mm. näiden kysymysten pohjalta päätellään esimerkiksi, mitä toimintamalleja täytyy muuttaa ja mitä säilyttää, jotta urheilijan taso nousisi. Sen jälkeen syntyykin jo karkea harjoitus- ja kilpailuohjelma seuraavalle kaudelle. Jäljellä on enää toteutus...
Itse olen tuon analyysin tehnyt jo pidemmän aikaa sitten, mutta voisihan siitä jotain yleistä julkistaakin.
Positiivista löytyy...
• Alkukauden (lokakuu-joulukuu) harjoittelu oli onnistunutta, hyvää PK:ta
• Hyvät viestisuoritukset (etenkin loppukaudesta)
• Valmentaja (tekemiseen tuli varmuutta, uskallusta ... stressi harjoitusohjelman toimivuudesta jäi pois)
• KRV:n menestys rasitusvamman jälkeen
• yleiseti ottaen asenteellisempaa ja pitkäjänteisempää työtä
• KLL-viikonloppu
...mutta jotta mikään ei sujuisi, on oltava myös negatiivisia asioita.
• Rasitusvamma säärissä
• Syksyn Sm-kisat sekä yösuunnistus (mm. Am-yö, Sm-y takkusivat)
• vähäinen juoksuharjoittelu
• ei sijoittumista 10. joukkoon Sm-kisoissa (kun KLL:ää ei huomioida)
• PK:n prosentuaalinen osuus on aika ajoin varsin vähäinen
Että sillä lailla. Pakkohan rasitusvamman on vaikutettava mm. vähäiseen juoksuun sekä keskimääräisesti vain kelvollisiin suunnistussuorituksiin, mutta ei kaikki varmasti siitä johdu.
Kahden vuoden ajan olen täytellyt myös kisa-analyysi -lomaketta, joka siis kokoaa kaikki kisan perustiedot, sekä myös sitten virheet hieman tarkemmin avattuina. Nyt kun se kaksi vuotta on kulunut, on syntynyt joitain vertailukohtia.
Vuonna 2008 kävin 42 kilpailua läpi (viestikilpailut sekä kansalliset tai ylempitasoiset henkilökohtaiset kisat). Tänä vuonna niitä on penikkataudista johtuen kertynt vain 28. Kouluarvosana-asteikolla (4-10) keskittymiseni lähdössä on ollut tänä vuonna 8,2. Viime vuoden sarakkeessa on piirun verran huonompi lukema 7,6. Fyysinen ja psyykkinen fiilis ovat viime vuosien 7,8:sta sekä 8,2:sta laskeneet alle puoli pykälää kumpainenkin. Osittain tämä johtuu tietenkin penikkataudista, mutta yleisesti katsottuna syytä tähän on vaikea arvioida. Ehkä itseluottamus on laskenut rasitusvamman myötä.
Kaikesta huolimatta kilometrivauhtini kilpailuissa on parantunut huomattavasti. Vaikka kaikki Suomen maastot ovat erilaisia, eikä samanlaisia suorituksia ole koskaan, kertoo ponnahdus selvästä kehittymisestä.
Tässä pieni taulukko vielä aiheesta:
Kilpailut
vuosi 2008 2009
lukumäärä 42 28
km 239,3 170,2
h/min/sek 32:05:55 19:35:05
min/km 8min 2s 6min 55s
fyys. fiil. 7,81 7,5
psyyk. fiil. 8,17 8
keskittyminen 7,76 7,82
No, entäs sitten ne virheet. Jones antoi sellaisen Excel-pohjaisen lomakkeen, jota olen "innolla" täytellyt joka kilpailun jälkeen. Toisaalta Anatoli antoi sen puolestaan Jounille, joten ketä käy tästä kiittäminen. Liekö Antti itse luovuudellaan tehnyt vai saanut sen jostain muualta. Ken tietää, hyödylliseltä vaikuttaa kuitenkin, ja tulen jatkossakin tätä varmasti käyttämään. Kiitos!
Virheet
vuosi 2008 2009
lukumäärä 145 101
lkm/kisa 3,45 3,6
lkm/km 0,61 0,59
lkm/h 4,51 5,18
Joko lasken väärin, tai sitten tulokset meneväät muuten vaan hassusti ristiin. Tein tänä vuonna keskim. vähemmän virheitä kilometrillä, mutta enemmän kilpailussa ja tunnissa mitattuna. Tavallaan positiivista, mutta enemmän negatiivista. Suunnistamattomuus keväällä näkyy ilmeisesti tilastoissa, myös siis tuloksissa.
Sekä vuotena 2008 että 2009 lempivirheeni ovat olleet rastinotoissa ja yleiskartanluvussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lippu ei löydy, eikä rastivälillä jaksa suunnistaa. Näiden virheiden poisjättäminen vaatii enemmän keskittymistä sekä myös taitoa oivaltaa oikea, itselle sopivin reitti rastille.
Molempina vuosina virheiden syytkin ovat olleet samankaltaisia. Viesteissä tulee peesailtua, muutenkin on liian kiire ja huolimattomuus paistaa miehestä kauas. Varsin useasti tulee myös samaistamisvirheitä tai kartan väärää tulkintaa. Nämä asiat vaativat harjoittelua. Yleensä virheet tapahtuvat rinteessä, tosin ei jyrkässä vaan loivassa sellaisessa.
Analyysissa on tietenkin erilaisia virhelähteitä, mutta kyllä tämä mielestäni näyttää aika hyvin sen yleisen tason, mikä minulla tällä hetkellä on suunnistajana. Homma vaatii harjoittelua, niin yksinkertaista se on.
Jätän ruudun hetkeksi, ja alan pusertaa kommenttia.
torstai 29. lokakuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
"Ulkona on pimeää"
Sanoi veli tuossa takana äskettäin. Siitä keksinkin uuden tekstin otsikon ja nyt kirjaimia alkaa alkaa virrata epätasaisesti tietokoneen ruudulle.
Suomalaisella mittakaavalla katsottuna nyt on pimeää. Pimeää tulee olemaan huomennakin, kun varsin suuri porukka starttaa Yökupin finaaliin Lahden Tapanilassa. Yösuunnistuskausi vaihtuu kohta talviyösuunnistuskaudeksi. Näillä ei kuitenkaan ole juuri eroa, ainoastaan lämpötilan kohdalla. Luntahan ei Etelä-Suomeen saada alku"talvesta", joten se ei ole talviyösuunnistuksen kriteeri.
Yökupissa menen itse A-radan = 11km. Porukassa on niin taitavia yösuunnistajia, kuin myös hieman vähemmän taitavia suunnistajia. Useimmilla, varmasti lähes jokaisella matkalle uskaltautuneella, reisi laulaa toki kovaa, kun on mahdollisuus luukuttaa. Saa nähä miten käy.
Tässä vielä linkki ohjelmaan, jolla voi analysoida Smålandskavlenin reittejä. Sinne piirtelin omat koukerot. Mielestäni tosin aika vakuuttavaa viivaa. Runoway
Suomalaisella mittakaavalla katsottuna nyt on pimeää. Pimeää tulee olemaan huomennakin, kun varsin suuri porukka starttaa Yökupin finaaliin Lahden Tapanilassa. Yösuunnistuskausi vaihtuu kohta talviyösuunnistuskaudeksi. Näillä ei kuitenkaan ole juuri eroa, ainoastaan lämpötilan kohdalla. Luntahan ei Etelä-Suomeen saada alku"talvesta", joten se ei ole talviyösuunnistuksen kriteeri.
Yökupissa menen itse A-radan = 11km. Porukassa on niin taitavia yösuunnistajia, kuin myös hieman vähemmän taitavia suunnistajia. Useimmilla, varmasti lähes jokaisella matkalle uskaltautuneella, reisi laulaa toki kovaa, kun on mahdollisuus luukuttaa. Saa nähä miten käy.
Tässä vielä linkki ohjelmaan, jolla voi analysoida Smålandskavlenin reittejä. Sinne piirtelin omat koukerot. Mielestäni tosin aika vakuuttavaa viivaa. Runoway
maanantai 26. lokakuuta 2009
Viikonloppu jälleen Ruotsissa
Tuli sitten Ruotsissa käytyä, suunnistamassa ... niin kuin on aina tapana tehdä, kun länsinaapuriin matkustaa.
Viikonlopun ohjelma, vettä tulee ja kaikkia ... niin no ... (tiedätte kyllä)
pe 23.10
~ klo 14.30 Mlä
~ ravintolabaarissa
~ Team France
~ laivaan
~ yli 18v. = täysi-ikäinen ensimmäisen kerran
~ free tax(i)
~ seurasiirrot, vastakkainen sukupuoli, TuMe ym...
~ Joensuu (yliv.) Tampere (allev.)
~ Zz...
la 24.10.
~ klo 8.35 ruokaa, hampaita vihloo
~ 'kadotettu'
~ Stockhooolm!
~ busseilua
~ "kaikesta huolimatta urheilureissu"
~ pizzat, lihaa, ruotsalaisten liikenne
~ buzzeilua
~ "käänny takaisin, jos mahdollista"
~ koulu
~ kroooh, pyyh...
~ Tuttifrutti
~ herkkää
~ klo 20.00 TC:hen
~ livetys = kylmää, märkää, yäh
~ klo 22.30 kaamee olo > Zz...
su 25.10
~ klo 7.00 kukkuu
~ 'kadotettu' löytyy > ******, seurafilosofia: "kaikki on yhteistä"
~ package på
~ klo 9.00 TC:hen
~ SADE
~ hop hop
~ paanalle
~ 2min!!! ei riitä!!!
~ terve
~ heehii
~ "varmaan alle puoltoist"
~ busseilua
~ kaljan ominaisuuksista
~ yli 18v. = täysi-ikäinen toisen kerran
~ kaikki MU:hun!
~ klo 18.20 Stochooolm!
~ laulut ja tarinat
~ till båten o på sauna
~ hottiskuumaa
~ Mr. Sanders
~ keravalaisten lapsuus, hatut, seurasiirrot, kaiken maailman (KR:n KeU:n MU:n) valmennusfilosofiat ym...
~ VI MÅSTE SSSHHKYNDA OSS!!!
~ hampurgeri
~ free tax(i)
~ Sprite & Coca-Cola
~ venyttely och hieronta
~ klo 2.45 Zz...
ma 26.10
~ "Se on Turku pojat"
~ uni on ihmisen perustarve
~ kaikki mahdolliset pysähdypaikat
~ miehet ei, naiset osaa
~ klo 11.13 P
Tässä se on, pääpiirteittäin. Eikä laivan saunaan ole enää kiire. Voisi vaikka jättää väliin keväällä ettei tule liian tiheään käytyä. En nyt nimiä tai mitään tarkempia asioita ala kertoa. Eiköhän ne jutut leviä aikanaan ilman omaakin panostusta. Muuten, vaikka tarjouksia ja itse asiassa lupauksiakin (muistan!!!) sain, kieltäydyin kohteliaasti, enkä maistanut tippaakaan alkoholipitoista juomaa. Oon kokiksen ja spraitin kaveri:)
Viikonlopun ohjelma, vettä tulee ja kaikkia ... niin no ... (tiedätte kyllä)
pe 23.10
~ klo 14.30 Mlä
~ ravintolabaarissa
~ Team France
~ laivaan
~ yli 18v. = täysi-ikäinen ensimmäisen kerran
~ free tax(i)
~ seurasiirrot, vastakkainen sukupuoli, TuMe ym...
~ Joensuu (yliv.) Tampere (allev.)
~ Zz...
la 24.10.
~ klo 8.35 ruokaa, hampaita vihloo
~ 'kadotettu'
~ Stockhooolm!
~ busseilua
~ "kaikesta huolimatta urheilureissu"
~ pizzat, lihaa, ruotsalaisten liikenne
~ buzzeilua
~ "käänny takaisin, jos mahdollista"
~ koulu
~ kroooh, pyyh...
~ Tuttifrutti
~ herkkää
~ klo 20.00 TC:hen
~ livetys = kylmää, märkää, yäh
~ klo 22.30 kaamee olo > Zz...
su 25.10
~ klo 7.00 kukkuu
~ 'kadotettu' löytyy > ******, seurafilosofia: "kaikki on yhteistä"
~ package på
~ klo 9.00 TC:hen
~ SADE
~ hop hop
~ paanalle
~ 2min!!! ei riitä!!!
~ terve
~ heehii
~ "varmaan alle puoltoist"
~ busseilua
~ kaljan ominaisuuksista
~ yli 18v. = täysi-ikäinen toisen kerran
~ kaikki MU:hun!
~ klo 18.20 Stochooolm!
~ laulut ja tarinat
~ till båten o på sauna
~ hottiskuumaa
~ Mr. Sanders
~ keravalaisten lapsuus, hatut, seurasiirrot, kaiken maailman (KR:n KeU:n MU:n) valmennusfilosofiat ym...
~ VI MÅSTE SSSHHKYNDA OSS!!!
~ hampurgeri
~ free tax(i)
~ Sprite & Coca-Cola
~ venyttely och hieronta
~ klo 2.45 Zz...
ma 26.10
~ "Se on Turku pojat"
~ uni on ihmisen perustarve
~ kaikki mahdolliset pysähdypaikat
~ miehet ei, naiset osaa
~ klo 11.13 P
Tässä se on, pääpiirteittäin. Eikä laivan saunaan ole enää kiire. Voisi vaikka jättää väliin keväällä ettei tule liian tiheään käytyä. En nyt nimiä tai mitään tarkempia asioita ala kertoa. Eiköhän ne jutut leviä aikanaan ilman omaakin panostusta. Muuten, vaikka tarjouksia ja itse asiassa lupauksiakin (muistan!!!) sain, kieltäydyin kohteliaasti, enkä maistanut tippaakaan alkoholipitoista juomaa. Oon kokiksen ja spraitin kaveri:)
tiistai 20. lokakuuta 2009
Datiksen päivä
Huhhuh. Oli eilinenkin melko hieno päivä. Heräsin joskus kymmeneltä, söin aamupalaa, hoidin hygienialaiset asiat joskus klo 12. Sen jälkeen kuvaan astui tietokone ja teknologinen sivistys. En muista tehneeni päivän aikana oikeastaan mitään tärkeää, paitsi tietenkin jotkut asiat tietokoneella, mitkä liittyvät peleihin yms. Vaikka joskus tällaisia päiviä sattuukin, väitän kuitenkin, että pärjäisin ilman daattoria ainakin vähän aikaa.
No ei se mitään. Ymmärsin tehdä jotain järkevääkin sillä aikaa, kun silmäni leijailivat neliön muotoisen ruudun edessä. Kävin läpi suurimman osan suomalaisten suunnistajien kotivuista ja blogeista, unohtamatta päivittää tietokantaani oman seuran asioista, joten tarkistin jo tarkistetut asiat yhä uudestaan ja uudestaan.
Sivistäessäni itseäni aloin suunnittelemaan jo ensi vuoden ylimenokauden ohjelmaa. Eiköhän se koko harjoituskauden ajan odotettu, noin kuukauden mittainen jakso, ala tuossa Sm-viestin jälkeen. Sitten siinä on Sprinttiviesti ja Oravatonni. Lokakuun alussa on jälleen henkilökohtaisten kisojen kunigas: Sm-YÖ. Sitten matkataan syksyn ensimmäistä kertaa Ruotsiin, 25mannaan. Ja sitten... Lokakuun kolmantena viikonloppuna olisi tarjolla kisoja vähän enemmänkin. Viikonlopun aloittaa norjalainen Blodslitet. Lauantaina kisataan Halikkoviesti. Ja viikonlopun raa'an kisaputken päättäisi Rastijahti.
Näistä ensimmäinen kilpaillaan tosiaan Norjassa, ja ehkä välimatkojen takia jääkin välistä tulevina vuosina, mutta mielenkiintoinen kilpailu silti. Olisi vähättelyä, jos sanoisi matkojen olevan pitkät. Nimikin kertoo kilpailusta hyvää. Oman käsityksen mukaan
blod = veri
slitet = kulutus, kulua...
(tai jotain sinne päin).
Halikkoviesti on se perinteinen 15-osuuksinen viesti, taidatte jo tietää. Rastijahti sai ainakin seuran foorumilla jo positiivista kerrontaa, joten tuo voisi olla ensi vuoden kokeilu. Hieman erityyppinen kilpailu kuin muut, eikä tämänkään kilpailun kannata häpeillä matkoillansa - jos matkoihin halutaan lisää pituutta.
Tuon viikonlopun jälkeen kilpaillaan mitä todennäköisimmin Smålkku. Kilpailu, jonne mennään tänäkin vuonna, mutta vielä siitä ei voi sanoa mitään. Laivalla mennään mitä todennäköisimmin jo toisen kerran samana syksynä. Jossain marraskuun alussa tulee sitten vielä Raatojuoksu. Kotimainen Blodslitet, voisi sanoa. Nimi on ainakin verrattavissa. Norjalainen versio on vaan hieman kilpailuhenkisempi.
Etäsellast
No ei se mitään. Ymmärsin tehdä jotain järkevääkin sillä aikaa, kun silmäni leijailivat neliön muotoisen ruudun edessä. Kävin läpi suurimman osan suomalaisten suunnistajien kotivuista ja blogeista, unohtamatta päivittää tietokantaani oman seuran asioista, joten tarkistin jo tarkistetut asiat yhä uudestaan ja uudestaan.
Sivistäessäni itseäni aloin suunnittelemaan jo ensi vuoden ylimenokauden ohjelmaa. Eiköhän se koko harjoituskauden ajan odotettu, noin kuukauden mittainen jakso, ala tuossa Sm-viestin jälkeen. Sitten siinä on Sprinttiviesti ja Oravatonni. Lokakuun alussa on jälleen henkilökohtaisten kisojen kunigas: Sm-YÖ. Sitten matkataan syksyn ensimmäistä kertaa Ruotsiin, 25mannaan. Ja sitten... Lokakuun kolmantena viikonloppuna olisi tarjolla kisoja vähän enemmänkin. Viikonlopun aloittaa norjalainen Blodslitet. Lauantaina kisataan Halikkoviesti. Ja viikonlopun raa'an kisaputken päättäisi Rastijahti.
Näistä ensimmäinen kilpaillaan tosiaan Norjassa, ja ehkä välimatkojen takia jääkin välistä tulevina vuosina, mutta mielenkiintoinen kilpailu silti. Olisi vähättelyä, jos sanoisi matkojen olevan pitkät. Nimikin kertoo kilpailusta hyvää. Oman käsityksen mukaan
blod = veri
slitet = kulutus, kulua...
(tai jotain sinne päin).
Halikkoviesti on se perinteinen 15-osuuksinen viesti, taidatte jo tietää. Rastijahti sai ainakin seuran foorumilla jo positiivista kerrontaa, joten tuo voisi olla ensi vuoden kokeilu. Hieman erityyppinen kilpailu kuin muut, eikä tämänkään kilpailun kannata häpeillä matkoillansa - jos matkoihin halutaan lisää pituutta.
Tuon viikonlopun jälkeen kilpaillaan mitä todennäköisimmin Smålkku. Kilpailu, jonne mennään tänäkin vuonna, mutta vielä siitä ei voi sanoa mitään. Laivalla mennään mitä todennäköisimmin jo toisen kerran samana syksynä. Jossain marraskuun alussa tulee sitten vielä Raatojuoksu. Kotimainen Blodslitet, voisi sanoa. Nimi on ainakin verrattavissa. Norjalainen versio on vaan hieman kilpailuhenkisempi.
Etäsellast
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Kohti huippua, osa 2
Viestialoituksiin on löytynyt hyvä taso syksyn aikana. Nyt on hommat ohi ja hyvä keskittyä ensi kevään viesteihin. Täytyyhän se valmennusjohtokin vakuuttaa, mutta en usko sen olevan näiden syksyn viestien jälkeen ja tulevan harjoituskauden aikana mikään suurin ongelma. Sarja siis jatkuu. Viikonloppuna kilpailtiin Halikkoviesti jotain reilun 20. kerran. Osuudekseni sain ensimmäisen niistä 15:stä. Joukkue lähti parantamaan viime vuodesta ja roima parannus tulikin. Kale nitisti vielä loppukirissä porukkaa ja toi meidät maaliin sijalla 13. (v. 2008, 27.)
Tälleen se mun osalta meni.
K-1
Lähtökiihdytys onnistui aluksi ja olinkin jo 3. Kuitenkin, ennalta katsomani paikka mutkasta petti, ja kaaduin. Ei siinä mitään katastrofaalista kuitenkaan. Suuntasin pellolta lähtevälle polulle, ja puskassa valitsin ehkä hieman huonomman letkan. Polun ja kummun yli ojalle. Voin sanoa, että tämän jälkeen rastinotto oli osaltani aikamoista lottoa. Tiesin vain, että vasemmalle pitää kaartaa, ja sieltä tuli rasti vastaan. Leimaan rastilla Lynx ja RaVa edelläni.
1-2
Pitkä väli, jonka kaikki kiertävät vasemmalta. Tarkkailen tilannetta ja suunnittelen rastinoton ennen mäenpäällistä. Oravan Esa kyselee koodeja, samat ovat. Vaihdamme koodit vielä muutamalle rastille. Rajapyykin kautta suuntaan harjanteen vasemmalle reunalle. Meinasin mennä vähän pitkäksi, mutta alaskatsoessani näen, että KR leimaa rastilla.
2-3
Tällä välillä suuntaan vähän ylös rinteeseen. Orient ja Delta kulkevat edelläni ja rasti tulee rinteessä suoraan vastaan.
3-4
Lyhyt väli, lähtösuunta erittäin huono. Samaistan olemattoman nenän kartalla olevaan ja sinkoan ensimmäiselle rastille joka näkyy. Ei näin. Esan kanssa pääsemme rastille ehkä noin minuutin koukun jälkeen.
4-5
Tielle päästessäni tajuan virheen suuruuden. Kärki painaa hakkuulla 200m päässä. Väli sinänsä on helppo, mutta vauhtia lisättiin melkoisesti.
5-6
Katson reitinvalintani menevän suoraan mäen yli. Kierrän jyrkänteen ehkä väärältä puolelta ja nousen avokalliolle. Letkan tehdessä pienen koukun pääsen oikaisemaan ja saan porukan kiinni. Pystyin näkemään kaiken tapahtuvan melko hyvin, avoimessa rinteessä ja ylhäällä ollessani oli helppo peilata muuhun letkaan.
6-7
Pudotetaan tielle. Tunnen, että juoksu ei ole enää mitenkään lennokasta.
7-8
Laskettelu yleisörastin pellolle. Kärkeä perässä noin minuutti, fiilis kertoo että jään varmasti lisää.
8-9
RaVa:n kanssa ei ole enää sama hajonta. Jatkan kummun laitaa kuitenkin omalle rastilleni jyrkänteen kupeeseen.
9-10
Karu nousu kumpujen päälle. Kiertävä reitti oli ehkä muutaman sekunnin parempi, tai sitten kyse oli vain jaloista. Luen notkon, ja letkan perässä pääsenkin rastille.
10-11
Fyysiset kyvyt ovat lähes menneet, joten taistelu on enää henkistä. Onneksi juostaan sentään metsässä eikä tiellä. Rastille johtava väylä on selkeä, ja näen vielä muutaman leimaavan kalliokumpareen takana.
11-12
Helppo väli(mutta ei kartalla), jolla nousen kummun yli, peilaan jyrkänteeseen, ja pudotan rastille.
12-13
Rinteessä kipittämistä. Kuljen pusikon yläpuolelta. Mutta itse rastirinteeseen päästyäni meno on epävarmaa ja joudun hidastamaan vauhtia. Rasti tulee vastaan
13-14
Pyrintö tulee ylhäältä rinteestä, ja pääsen perässä rastille.
14-15
Kuperkeikkojen ja "hallittujen" kaatumisten jälkeen kapuan ojan yli pellolle. Sitten viritelläänkin jo pientä loppukiriä.
15-M
Yritän edes näyttää ahkeralta. Ei ollut fyysisesti onnistunut päivä.
Kokonaisuutena ihan jees ja jos viime vuoteen verrataan niin varsin kiitettävä. Nyt en jaksa vuodattaa, mutta ajatellessani kevään jalkavammoja ja niiden läpikäymistä ja hoitamista kesällä, tunnen nyt itseni kilpakentille palanneeksi ja entistä viisaammaksi ja kokeneemmaksi suunnistajaksi. Voi veljet, kun harjoituskausi alkaa. Sitten voi sanoa: Kyllä lähtee!
Tälleen se mun osalta meni.
K-1
Lähtökiihdytys onnistui aluksi ja olinkin jo 3. Kuitenkin, ennalta katsomani paikka mutkasta petti, ja kaaduin. Ei siinä mitään katastrofaalista kuitenkaan. Suuntasin pellolta lähtevälle polulle, ja puskassa valitsin ehkä hieman huonomman letkan. Polun ja kummun yli ojalle. Voin sanoa, että tämän jälkeen rastinotto oli osaltani aikamoista lottoa. Tiesin vain, että vasemmalle pitää kaartaa, ja sieltä tuli rasti vastaan. Leimaan rastilla Lynx ja RaVa edelläni.
1-2
Pitkä väli, jonka kaikki kiertävät vasemmalta. Tarkkailen tilannetta ja suunnittelen rastinoton ennen mäenpäällistä. Oravan Esa kyselee koodeja, samat ovat. Vaihdamme koodit vielä muutamalle rastille. Rajapyykin kautta suuntaan harjanteen vasemmalle reunalle. Meinasin mennä vähän pitkäksi, mutta alaskatsoessani näen, että KR leimaa rastilla.
2-3
Tällä välillä suuntaan vähän ylös rinteeseen. Orient ja Delta kulkevat edelläni ja rasti tulee rinteessä suoraan vastaan.
3-4
Lyhyt väli, lähtösuunta erittäin huono. Samaistan olemattoman nenän kartalla olevaan ja sinkoan ensimmäiselle rastille joka näkyy. Ei näin. Esan kanssa pääsemme rastille ehkä noin minuutin koukun jälkeen.
4-5
Tielle päästessäni tajuan virheen suuruuden. Kärki painaa hakkuulla 200m päässä. Väli sinänsä on helppo, mutta vauhtia lisättiin melkoisesti.
5-6
Katson reitinvalintani menevän suoraan mäen yli. Kierrän jyrkänteen ehkä väärältä puolelta ja nousen avokalliolle. Letkan tehdessä pienen koukun pääsen oikaisemaan ja saan porukan kiinni. Pystyin näkemään kaiken tapahtuvan melko hyvin, avoimessa rinteessä ja ylhäällä ollessani oli helppo peilata muuhun letkaan.
6-7
Pudotetaan tielle. Tunnen, että juoksu ei ole enää mitenkään lennokasta.
7-8
Laskettelu yleisörastin pellolle. Kärkeä perässä noin minuutti, fiilis kertoo että jään varmasti lisää.
8-9
RaVa:n kanssa ei ole enää sama hajonta. Jatkan kummun laitaa kuitenkin omalle rastilleni jyrkänteen kupeeseen.
9-10
Karu nousu kumpujen päälle. Kiertävä reitti oli ehkä muutaman sekunnin parempi, tai sitten kyse oli vain jaloista. Luen notkon, ja letkan perässä pääsenkin rastille.
10-11
Fyysiset kyvyt ovat lähes menneet, joten taistelu on enää henkistä. Onneksi juostaan sentään metsässä eikä tiellä. Rastille johtava väylä on selkeä, ja näen vielä muutaman leimaavan kalliokumpareen takana.
11-12
Helppo väli(mutta ei kartalla), jolla nousen kummun yli, peilaan jyrkänteeseen, ja pudotan rastille.
12-13
Rinteessä kipittämistä. Kuljen pusikon yläpuolelta. Mutta itse rastirinteeseen päästyäni meno on epävarmaa ja joudun hidastamaan vauhtia. Rasti tulee vastaan
13-14
Pyrintö tulee ylhäältä rinteestä, ja pääsen perässä rastille.
14-15
Kuperkeikkojen ja "hallittujen" kaatumisten jälkeen kapuan ojan yli pellolle. Sitten viritelläänkin jo pientä loppukiriä.
15-M
Yritän edes näyttää ahkeralta. Ei ollut fyysisesti onnistunut päivä.
Kokonaisuutena ihan jees ja jos viime vuoteen verrataan niin varsin kiitettävä. Nyt en jaksa vuodattaa, mutta ajatellessani kevään jalkavammoja ja niiden läpikäymistä ja hoitamista kesällä, tunnen nyt itseni kilpakentille palanneeksi ja entistä viisaammaksi ja kokeneemmaksi suunnistajaksi. Voi veljet, kun harjoituskausi alkaa. Sitten voi sanoa: Kyllä lähtee!
tiistai 13. lokakuuta 2009
Mutaatioita ja harmoniaa
Tuli tässä muuten mieleen, että oma juoksuasento on aika hyvä - silloin kun jaksaa juosta. Senhän näkee jo tuosta manna-jutun kuvasta. Linjat on niin hienoja että... Kädet nyt viuhtoo minne sattuu (niinhän ne ovat aina tehneet) ja selkäkin voisi olla hieman (ei paljoa) pystymmässä. Näyttää silti kulkevan, vaikka joitain puutteita juoksutekniikassa olisi.
Kirjallisuuden klassikko jo syntyessään
Kerroin mutaatioteoriani ennen tätä juttua, joten kelatkaapa taaksepäin, jos ette muista sitä kunnolla. En aio toistaa. Muuten tästä jutusta tulisi kirjan paksuinen, eikä kukaan jaksaisi lukea. Toissapäivänä sain oikean taivaan lahjan siinä mielessä, että sen vaikutukset elämääni saattavat olla melko suuriakin. Psyyke täyttyi ainakin heti uusilla näkökulmilla. Tilasin nimittäin Varpunen - Hernelahti - Lakanen -kolmikon tuottaman suunnistuskirjan. Luin siitä samana päivänä yli 2/3. Antoisampia kohtia olivat ja ovat mielestäni Lakasen kirjoittamat vihreällä taustalla olevat artikkelit sekä taitoratojen reitit selostuksineen. Hyvää, vaikka osittain ehkä kapeaa materiaalia löytyy myös lihashuollosta ja vammoista. Kokonaisuudessaan kirja on erinomainen, jutut ovat yksinkertaisia ja kirjan kieli on helppolukuista, suosittelen kaikille!
Yksi pätkä kirjasta:
"Jos mieli tekee usein harjoittelemaan, pitäisi tehdä mieli myös hoitaa omaa kehoaan"
(Suunnistus, metsästä elämyksiä. 2009. Edita)
(en tainnut rikkoa tekijänoikeuslakia tai muuta vastaavaa:D)
Tavoitteena Harmonia
Odotan jo innolla uuden harjoituskauden alkua, ensimmäisiä yhteisharjoituksia, ensimmäisiä leirejä, tasotestejä, ratavetoja ja muita hienoja harjoitushetkiä - myös yösuunnistusta talvipakkasessa. Joskus ja jossain mainostamani 'ennennäkemättömän asenteellinen kahden viikon harjoitusputki' ennen Sm-keskimatkaa tuntui ainakin ihan kivalta. Jos pitäisin vaikka samanlaisen treenijakson hieman pidennettynä, nyt alkuun vaikka vuoden pituisena, niin eiköhän tulosta ala tulemaan.
Tuleva kalenteri näyttää aika peruskivalta setiltä. Rytmitys tapahtuu alustavasti viikoin 3+1. Alkukaudesta yli-inhimillinen määrä treeniä Pk:n muodossa, lihaskuntoa (sekä -huoltoa!) ja juoksutekniikkaa. Lisäksi vielä rata-/mäkivetoja koko talvikausi läpi. Seuran valmennuksessa tulee harjoiteltua suunnistusta, ja omat tai yhteiset yösuunnistustreenit värittävät treenaamistani varmaankin koko loppuelämän. Ensi kauden sijoitustavoitteita ei olla erikseen vielä mietitty missään. Kevään pääkilpailut ovat suurimmilta osin kuitenkin lyöty lukkoon. Lähden yksilönä ja lähdemme seurana parantamaan viime vuosista.
Menestymisen halu on siis aivan järjettömän suuri, toivottavasti ei liian suuri siinä vaiheessa kun saan kisoissa kartan käteen. Tai voihan se silloinkin olla vaikka miten suuri, kunhan osaan hallita itseni ja saan hyvän menon päälle. Urheilukoulua vartenhan pitäisi periaatteessa antaa näytöt jo keväällä. Mutta mikäs siinä, jos en sinne pääse -> kuljen huipulle muuta kautta.
Ensi vuoden suurin tavoite on kaikista kisatavoitteista huolimatta löytää harmonia suunnistuksen ja metsässä etenemisen sekä treenaamisen ja muun elämän välillä. Lyhyesti tämä tarkoittaa aika paljoakin, mutta sen jälkeen moni asia on helppoa, eikä tarvitse tehdä oikeastaan enää mitään muuta, kuin vain harjoitella itsensä tarpeeksi kovaksi suunnistajaksi.
Ja tässä jutussa oli muuten järkeä, joka sana resonoi.
Ps. Huomenna yokuppiin -> suurin virheeni tulee olemaan alle 20sek. Kävelen ja pysähtelen, mutta ylimääräistä en kulje PISTE
Kirjallisuuden klassikko jo syntyessään
Kerroin mutaatioteoriani ennen tätä juttua, joten kelatkaapa taaksepäin, jos ette muista sitä kunnolla. En aio toistaa. Muuten tästä jutusta tulisi kirjan paksuinen, eikä kukaan jaksaisi lukea. Toissapäivänä sain oikean taivaan lahjan siinä mielessä, että sen vaikutukset elämääni saattavat olla melko suuriakin. Psyyke täyttyi ainakin heti uusilla näkökulmilla. Tilasin nimittäin Varpunen - Hernelahti - Lakanen -kolmikon tuottaman suunnistuskirjan. Luin siitä samana päivänä yli 2/3. Antoisampia kohtia olivat ja ovat mielestäni Lakasen kirjoittamat vihreällä taustalla olevat artikkelit sekä taitoratojen reitit selostuksineen. Hyvää, vaikka osittain ehkä kapeaa materiaalia löytyy myös lihashuollosta ja vammoista. Kokonaisuudessaan kirja on erinomainen, jutut ovat yksinkertaisia ja kirjan kieli on helppolukuista, suosittelen kaikille!
Yksi pätkä kirjasta:
"Jos mieli tekee usein harjoittelemaan, pitäisi tehdä mieli myös hoitaa omaa kehoaan"
(Suunnistus, metsästä elämyksiä. 2009. Edita)
(en tainnut rikkoa tekijänoikeuslakia tai muuta vastaavaa:D)
Tavoitteena Harmonia
Odotan jo innolla uuden harjoituskauden alkua, ensimmäisiä yhteisharjoituksia, ensimmäisiä leirejä, tasotestejä, ratavetoja ja muita hienoja harjoitushetkiä - myös yösuunnistusta talvipakkasessa. Joskus ja jossain mainostamani 'ennennäkemättömän asenteellinen kahden viikon harjoitusputki' ennen Sm-keskimatkaa tuntui ainakin ihan kivalta. Jos pitäisin vaikka samanlaisen treenijakson hieman pidennettynä, nyt alkuun vaikka vuoden pituisena, niin eiköhän tulosta ala tulemaan.
Tuleva kalenteri näyttää aika peruskivalta setiltä. Rytmitys tapahtuu alustavasti viikoin 3+1. Alkukaudesta yli-inhimillinen määrä treeniä Pk:n muodossa, lihaskuntoa (sekä -huoltoa!) ja juoksutekniikkaa. Lisäksi vielä rata-/mäkivetoja koko talvikausi läpi. Seuran valmennuksessa tulee harjoiteltua suunnistusta, ja omat tai yhteiset yösuunnistustreenit värittävät treenaamistani varmaankin koko loppuelämän. Ensi kauden sijoitustavoitteita ei olla erikseen vielä mietitty missään. Kevään pääkilpailut ovat suurimmilta osin kuitenkin lyöty lukkoon. Lähden yksilönä ja lähdemme seurana parantamaan viime vuosista.
Menestymisen halu on siis aivan järjettömän suuri, toivottavasti ei liian suuri siinä vaiheessa kun saan kisoissa kartan käteen. Tai voihan se silloinkin olla vaikka miten suuri, kunhan osaan hallita itseni ja saan hyvän menon päälle. Urheilukoulua vartenhan pitäisi periaatteessa antaa näytöt jo keväällä. Mutta mikäs siinä, jos en sinne pääse -> kuljen huipulle muuta kautta.
Ensi vuoden suurin tavoite on kaikista kisatavoitteista huolimatta löytää harmonia suunnistuksen ja metsässä etenemisen sekä treenaamisen ja muun elämän välillä. Lyhyesti tämä tarkoittaa aika paljoakin, mutta sen jälkeen moni asia on helppoa, eikä tarvitse tehdä oikeastaan enää mitään muuta, kuin vain harjoitella itsensä tarpeeksi kovaksi suunnistajaksi.
Ja tässä jutussa oli muuten järkeä, joka sana resonoi.
Ps. Huomenna yokuppiin -> suurin virheeni tulee olemaan alle 20sek. Kävelen ja pysähtelen, mutta ylimääräistä en kulje PISTE
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Kohti huippua, osa 1
Kirjoitelmasarjan "Kohti huippua" osia alkaa ilmestyä epäsäännöllisin väliajoin bloggaussivuilleni. Sarja käsittelee enimmäkseen nousujohteista uraani viestisuunnistuksessa. Koko sarjan tekoon on ilmeisesti eniten inspiroinut 1. osuuden suoritukseni 25mannassa. Mainittakoon vielä ennen ensimmäistä sarjan kertomusta sekin seikka, että sarja päättyy, kunnes olen tullut Jukolan tai 10milan 1. osuudelta kärjessä vaihtoon. Miksi olen valinnut tavoitteekseni juuri nämä suunnistusviestit? Yösuunnistus on upea laji, eikä ihan kuka tahansa ole tullut kärjessä näissä viesteissä kyseiseltä osuudelta.
Sitten siis mannaan. Itselleni ensimmäinen "suuren viestin" aloitus. Ei oikeastaan jännittänyt, kun jalatkin olivat viela verkatessa kevyet. Luonnollinen hermostuneisuus puski kuitenkin esiin kartoilla ollessa. 350-päisenä joukkona pääsimme matkaan varsin raikkaissa olosuhteissa.
Kiihdyttelyä ennen lähtöä:
Lisää kuvia mannasta (ja vähän muualtakin) Täältä
L-1
Seurailen Haldenin selkää K:lle mennessä, vauhti on sopiva. Alkukiihdytyksessä kerkeän myös hyvin lukemaan ensimmäisen välin - pitkä, niin kuin olettaa saattaa. Suora toteutus näyttää hyvältä, vaikka enemmistö lähtee kiertämään tietä pitkin. Hankkiudun hieman kyynärpäitä käyttäen hyvälle paikalle letkassa. TUS (Salmi) vie liikaa oikealle, oion suoraan linjan kupeeseen, ja olen toisena omassa jonossa. Laskeudun kiltisti kärjen perässä asfaltille, tiekiertäjät häviävät 10-20sek. Totean samalla olevani koko kisan viiden kärjessä. Wou! Letka kääntää vasemmalle, enkä löydä/uskalla löytää optimireittiä omalle hajonnalle. Polulla VeVe (Muukkonen) ja Delta (L. Novikov) tulevat ohi. Tunsin sanoinkuvailemattoman suurta mielihyvää siitä, että olin ollut näitä kahta joukkuetta nopeampi - eli siis parempi - osuuden alussa. Hajonnalleni optimireitin löytänyt letka on tullut kuitenkin ohi, ja leimaan omalla rastilla ehkä noin 25sek kärkeä perässä. ~30sek
1-2
Pudotan polulle, ja oion reittiä mukamas suoremmaksi lähtien letkan perään pois polulta. Korjaan reilusti vasemmalle ja korjaan samaan suuntaan vielä vähän lisää, jotta pääsen mäen päällä olevalle kumparerastille. ~10sek
2-3
Polkukierto on mielestäni ainoa oikea valinta, ja kaikki muutkin sitä näyttävät käyttävän. Polulta poistuessa haen mäen ylitykseen omaa uraa, ja ohitankin valinnallani varmasti toistakymmentä suunnistajaa. Notko toisen mäen takarinteessä ei tuota vaikeuksia - letka vie.
3-4
Lyhyt väli ensimmäiselle väliaikapisteelle. Avoimella hiekka-alueella en pysty näkemään kärkeä. Nostan vähän vauhtia.
4-5
Polkua alle, ja jalkaa toisen eteen. Muut näyttävät menevän lujempaa ja sadattelen jo sitä että en käyttänyt omaa päätäni 1. välillä, kerrankin kun siitä olisi oikeasti ollut hyötyä! Samalla Salmi tulee takaani ja hyppää polulta saman tien metsän puolelle. Noudatan kuitenkin viestisuunnistuksen etikettisääntöä nro 1: peesaa kun se on mahdollista, ja jatkan letkan mukana sinne minne itse haluaisin päästä. Mäen rinnettä, polun ja avoimen alueen yli omalle kumpareelle. Pieni ryhmä käy väärällä hajonnalla, ja kääntyy seuraavaan väliin verraten vastakkaiseen suuntaan. Koukkua siis tulee muillekin, olen hyvällä sijalla.
5-6
Oma suunnitelma pitkälle välille tehty, mutta letkan reilu vauhti pikkupolulla pisti miettimään vain juoksua. En lukenut karttaa! 500 metrin jälkeen en saanut itseäni enää millään kiinni, eivätkä idioottivarmatkaan pisteet näyttäneet täsmäävän. Kuljin letkan perässä kiltisti väärälle hajonnalle, mietin hieman omaa sijaintiani ja lähdin jatkamaan matkaa. Näin muutaman kaverin vetävän selvästi sivuun, ja lähdin perään. Oma rasti löytyi. ~1min 30sek
6-7
Lyhyt väli mäen päälle, jolla sain hyvän otteen suunnistuksesta. Salmi vetää omalle hajonnalleen, jatkan kuitenkin selvää mäenharjannetta pistekumpareelle.
7-8-9
Tiputus yleisörastille, ja pellolla tyylikkäästi karttaa lukien toiselle rastille.
9-10
Jatkan pellolla, jolta poistun kuitenkin melko pian metsään. Polkuja hyväksikäyttäen suon ja metsän rajamaille. Ojan kupeeseen ja siitä kivirastille. Olin yksin.
10-11
Jatkan polulle, ja näen toisen letkan tulevan oikealta. Liityn seuraan ja selvä aukon ylitys pikkujyrkänteelle. Letkaa riittää.
11-12
Meinaan viedä suolla itseäni liikaa vasemmalle, mutta pikku koukun jälkeen pääsen pistekumpareelle. ~20sek
12-13
Helppo rinneväli avoimelle nenälle.
13-14-15-M
Taas aukon yli nyt suuntana viimeinen mäki. Kuulen kuulutuksesta kärjen tulevan vaihtoon, en ole kauheasti jäljessä. Mäen taakse aika huonoa reittiä, rasti löytyy suoraan. Letkan johdattelemana viimeiselle rastille. Maalisuoralla ei jaksanut oikein puristaa. Kartoille mennessä pinnistin vielä parista kaverista ohi, ja Assulle terveiset: "Eka väli suoraan".
Ihminen on tyhmä. Tyhmän tästä asiasta tekee se, että ihminen on tyhmimmillään painetilanteessa, kun ovet ovat auki menestykseen, mutta sitten ihminen päättääkin ottaa varmaan päälle ja seurata muita, eli tehdä tyhmästi. Huomaahan sen vielä, että kartanluku tuossa vauhdissa ei meinaa onnistua. Fyysisesti kroppa on kuitenkin tarpeeksi hyvässä kunnossa taistellakseen parempiaan vastaan. Eli löytyyhän sitä paljon positiivistakin ajateltavaa viestistä. Suoritus oli täydellinen ensimmäiset 500m, eikä senkään jälkeen huonoa. Lisäksi voitin sellaisia nimiä kuten Salmi (TUS), Mattila (MSParma) ja Grishman (TP).
Ensi viikolla Halikkoon, siellä siis myös aloitus. Tavoitteena kartan lukeminen ja viime vuoden parannus.
Sitten siis mannaan. Itselleni ensimmäinen "suuren viestin" aloitus. Ei oikeastaan jännittänyt, kun jalatkin olivat viela verkatessa kevyet. Luonnollinen hermostuneisuus puski kuitenkin esiin kartoilla ollessa. 350-päisenä joukkona pääsimme matkaan varsin raikkaissa olosuhteissa.
Kiihdyttelyä ennen lähtöä:
Lisää kuvia mannasta (ja vähän muualtakin) Täältä
L-1
Seurailen Haldenin selkää K:lle mennessä, vauhti on sopiva. Alkukiihdytyksessä kerkeän myös hyvin lukemaan ensimmäisen välin - pitkä, niin kuin olettaa saattaa. Suora toteutus näyttää hyvältä, vaikka enemmistö lähtee kiertämään tietä pitkin. Hankkiudun hieman kyynärpäitä käyttäen hyvälle paikalle letkassa. TUS (Salmi) vie liikaa oikealle, oion suoraan linjan kupeeseen, ja olen toisena omassa jonossa. Laskeudun kiltisti kärjen perässä asfaltille, tiekiertäjät häviävät 10-20sek. Totean samalla olevani koko kisan viiden kärjessä. Wou! Letka kääntää vasemmalle, enkä löydä/uskalla löytää optimireittiä omalle hajonnalle. Polulla VeVe (Muukkonen) ja Delta (L. Novikov) tulevat ohi. Tunsin sanoinkuvailemattoman suurta mielihyvää siitä, että olin ollut näitä kahta joukkuetta nopeampi - eli siis parempi - osuuden alussa. Hajonnalleni optimireitin löytänyt letka on tullut kuitenkin ohi, ja leimaan omalla rastilla ehkä noin 25sek kärkeä perässä. ~30sek
1-2
Pudotan polulle, ja oion reittiä mukamas suoremmaksi lähtien letkan perään pois polulta. Korjaan reilusti vasemmalle ja korjaan samaan suuntaan vielä vähän lisää, jotta pääsen mäen päällä olevalle kumparerastille. ~10sek
2-3
Polkukierto on mielestäni ainoa oikea valinta, ja kaikki muutkin sitä näyttävät käyttävän. Polulta poistuessa haen mäen ylitykseen omaa uraa, ja ohitankin valinnallani varmasti toistakymmentä suunnistajaa. Notko toisen mäen takarinteessä ei tuota vaikeuksia - letka vie.
3-4
Lyhyt väli ensimmäiselle väliaikapisteelle. Avoimella hiekka-alueella en pysty näkemään kärkeä. Nostan vähän vauhtia.
4-5
Polkua alle, ja jalkaa toisen eteen. Muut näyttävät menevän lujempaa ja sadattelen jo sitä että en käyttänyt omaa päätäni 1. välillä, kerrankin kun siitä olisi oikeasti ollut hyötyä! Samalla Salmi tulee takaani ja hyppää polulta saman tien metsän puolelle. Noudatan kuitenkin viestisuunnistuksen etikettisääntöä nro 1: peesaa kun se on mahdollista, ja jatkan letkan mukana sinne minne itse haluaisin päästä. Mäen rinnettä, polun ja avoimen alueen yli omalle kumpareelle. Pieni ryhmä käy väärällä hajonnalla, ja kääntyy seuraavaan väliin verraten vastakkaiseen suuntaan. Koukkua siis tulee muillekin, olen hyvällä sijalla.
5-6
Oma suunnitelma pitkälle välille tehty, mutta letkan reilu vauhti pikkupolulla pisti miettimään vain juoksua. En lukenut karttaa! 500 metrin jälkeen en saanut itseäni enää millään kiinni, eivätkä idioottivarmatkaan pisteet näyttäneet täsmäävän. Kuljin letkan perässä kiltisti väärälle hajonnalle, mietin hieman omaa sijaintiani ja lähdin jatkamaan matkaa. Näin muutaman kaverin vetävän selvästi sivuun, ja lähdin perään. Oma rasti löytyi. ~1min 30sek
6-7
Lyhyt väli mäen päälle, jolla sain hyvän otteen suunnistuksesta. Salmi vetää omalle hajonnalleen, jatkan kuitenkin selvää mäenharjannetta pistekumpareelle.
7-8-9
Tiputus yleisörastille, ja pellolla tyylikkäästi karttaa lukien toiselle rastille.
9-10
Jatkan pellolla, jolta poistun kuitenkin melko pian metsään. Polkuja hyväksikäyttäen suon ja metsän rajamaille. Ojan kupeeseen ja siitä kivirastille. Olin yksin.
10-11
Jatkan polulle, ja näen toisen letkan tulevan oikealta. Liityn seuraan ja selvä aukon ylitys pikkujyrkänteelle. Letkaa riittää.
11-12
Meinaan viedä suolla itseäni liikaa vasemmalle, mutta pikku koukun jälkeen pääsen pistekumpareelle. ~20sek
12-13
Helppo rinneväli avoimelle nenälle.
13-14-15-M
Taas aukon yli nyt suuntana viimeinen mäki. Kuulen kuulutuksesta kärjen tulevan vaihtoon, en ole kauheasti jäljessä. Mäen taakse aika huonoa reittiä, rasti löytyy suoraan. Letkan johdattelemana viimeiselle rastille. Maalisuoralla ei jaksanut oikein puristaa. Kartoille mennessä pinnistin vielä parista kaverista ohi, ja Assulle terveiset: "Eka väli suoraan".
Ihminen on tyhmä. Tyhmän tästä asiasta tekee se, että ihminen on tyhmimmillään painetilanteessa, kun ovet ovat auki menestykseen, mutta sitten ihminen päättääkin ottaa varmaan päälle ja seurata muita, eli tehdä tyhmästi. Huomaahan sen vielä, että kartanluku tuossa vauhdissa ei meinaa onnistua. Fyysisesti kroppa on kuitenkin tarpeeksi hyvässä kunnossa taistellakseen parempiaan vastaan. Eli löytyyhän sitä paljon positiivistakin ajateltavaa viestistä. Suoritus oli täydellinen ensimmäiset 500m, eikä senkään jälkeen huonoa. Lisäksi voitin sellaisia nimiä kuten Salmi (TUS), Mattila (MSParma) ja Grishman (TP).
Ensi viikolla Halikkoon, siellä siis myös aloitus. Tavoitteena kartan lukeminen ja viime vuoden parannus.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Syksyä
Ensimmäinen koeviikko takana, ja syyspuolen YO-kirjoituksetkin kaukana menneisyydessä. Suurimmat kisatkin on kisailtu. Enää on viestit jäljellä, kaksi niistä laivamatkan päässä. Istun tässä koulun koneella kirjoittelemassa 26. blogitekstiä. On muuten monta kirjainta jo tuottamassani tekstimäärässä. Ylimenokausi on parhaimmillaan käynnissä, voisi mennä vaikka pitsalle. klo 17 menen valmentajalle pitämään analyysi- ja suunnittelupalaveria. Sitä ennen pitäisi ehkä vaivautua tekemään läksyt. Taata (uskoisin, että hän, en keksi muitakaan) muuten tilasi meille kotiin HBL:n. Lukeminen ruotsin kirjoituksiin on siis alkanut.
25manna on siis seuraavana viikonloppuna. Aloitan. Ehkä parina yönä on jäänyt unet vähän vähille, kun on uneksinut aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Osuudella on ihan tarpeeksi kovia jätkiä voitettavaksi, joten en moiti seuravalmentajan päätöstä laittaa minua aloittajaksi. Pikemminkin olen sen päätöksen puolella. Tykkään aloittaa, haluan aloittaa. Kun on vielä vuosia edessä, niin on hyvää aikaa harjoitella, ennen kuin voidaan totisesti alkaa miettiä Jukolan aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Onhan tässä talvi ennen seuraavaa viestiä. Mannassa parannamme siis joukkueena viime vuodesta.
25mannan jälkeisenä viikonloppuna kilpaillaan viestin Suomen vastine, Halikkoviesti. Aloitan sielläkin. Viime vuonna 1. rastin virhe vei mahdollisuudet kaikkeen positiiviseen, ja yleisörastinkin jälkeen tuli söhlättyä. Pistän paremmaksi tänä vuonna. Ja emmeköhän joukkueenakin paranna muutaman sijan.
Sitten on vielä Smålkku. Sinne mennään ensimmäistä kertaa, ja joukkue varmasti hamuaa muutakin kuin vain laivamatkan tuomaa rentoutta. Viestin yksinkertaisuuden vuoksi yöketut sijoitettiin yöosuuksille ja seuravalmentaja antoi minulle myöhäisimmän aamuherätyksen. Ankkuroin siis MU:n siellä. Noi väliosuudethan on viesteissä siis aivan turhia. Kahden hengen viesteissä kenenkään ei tarvitsisi tuntea alemmuutta toista kohtaan, koska aloitus ja ankkuroiminen ovat molemmat tärkeitä yleisesti katsottuna. Ainakin aloitus- ja ankkuriosuuksiin panostetaan jotenkin erityisellä tavalla. Smålandskavlenin ankkuriosuus on muuten 12-13,5km. Taidankin saman tien keskittyä pitkiin matkoihin. Musta tulee toinen Jani Lakanen, paitsi että olen ensimmäinen Tapani Mäkinen.
28.10. kilpaillaan muuten Lahden alueen yökupin finaali. Siellä on 11km A-radalla, yhteislähtö ja vielä Urheilukoulun alokkaat. Ei voisi parempaa hurlumhei-meininkiä toivoa. Tapanilan (huom! paikan nimi saattaa tulla omastani) polkurikkaissa maastoissa mennään muuten lujaa!
Sitten vielä kauden lopullisesti päättävä (tai aloittava, miten haluaa ilmaista) Raatojuoksu. Valmentaja meinaa passittaa 15km:lle tai 20km:lle, mutta itse haluaisin saada palkinnon ja osallistua siis kympille.
Vuoden loppuun mennessä on varmasti kerennyt sattua ja tapahtua yhtä ja toista, ja varmaan kolmattakin - osittain. Seuravalmennus piristyy ja huhut kertovat MU:n miesten ja naisten olevan vuonna 2010 kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Ilman huhujakin ylletään varmasti korkealle. Sen jälkeen nuorisokaan ei enää "yllätä" sijoittuessaan 5:nneksi Oravatonnin yhteispisteissä tai ollessaan 5. Nuorisoviestissä.
Mannassa sitten. Hoppas att det regnar eller snöar där.
Oki, jag skriver ändå något. Jag förstod att det tar bara några minuter att göra hemläxor - hemläxör på skolan? Förresten, dagens ord: Facebook.
Heh, enkös olekin hyvä:)
25manna on siis seuraavana viikonloppuna. Aloitan. Ehkä parina yönä on jäänyt unet vähän vähille, kun on uneksinut aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Osuudella on ihan tarpeeksi kovia jätkiä voitettavaksi, joten en moiti seuravalmentajan päätöstä laittaa minua aloittajaksi. Pikemminkin olen sen päätöksen puolella. Tykkään aloittaa, haluan aloittaa. Kun on vielä vuosia edessä, niin on hyvää aikaa harjoitella, ennen kuin voidaan totisesti alkaa miettiä Jukolan aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Onhan tässä talvi ennen seuraavaa viestiä. Mannassa parannamme siis joukkueena viime vuodesta.
25mannan jälkeisenä viikonloppuna kilpaillaan viestin Suomen vastine, Halikkoviesti. Aloitan sielläkin. Viime vuonna 1. rastin virhe vei mahdollisuudet kaikkeen positiiviseen, ja yleisörastinkin jälkeen tuli söhlättyä. Pistän paremmaksi tänä vuonna. Ja emmeköhän joukkueenakin paranna muutaman sijan.
Sitten on vielä Smålkku. Sinne mennään ensimmäistä kertaa, ja joukkue varmasti hamuaa muutakin kuin vain laivamatkan tuomaa rentoutta. Viestin yksinkertaisuuden vuoksi yöketut sijoitettiin yöosuuksille ja seuravalmentaja antoi minulle myöhäisimmän aamuherätyksen. Ankkuroin siis MU:n siellä. Noi väliosuudethan on viesteissä siis aivan turhia. Kahden hengen viesteissä kenenkään ei tarvitsisi tuntea alemmuutta toista kohtaan, koska aloitus ja ankkuroiminen ovat molemmat tärkeitä yleisesti katsottuna. Ainakin aloitus- ja ankkuriosuuksiin panostetaan jotenkin erityisellä tavalla. Smålandskavlenin ankkuriosuus on muuten 12-13,5km. Taidankin saman tien keskittyä pitkiin matkoihin. Musta tulee toinen Jani Lakanen, paitsi että olen ensimmäinen Tapani Mäkinen.
28.10. kilpaillaan muuten Lahden alueen yökupin finaali. Siellä on 11km A-radalla, yhteislähtö ja vielä Urheilukoulun alokkaat. Ei voisi parempaa hurlumhei-meininkiä toivoa. Tapanilan (huom! paikan nimi saattaa tulla omastani) polkurikkaissa maastoissa mennään muuten lujaa!
Sitten vielä kauden lopullisesti päättävä (tai aloittava, miten haluaa ilmaista) Raatojuoksu. Valmentaja meinaa passittaa 15km:lle tai 20km:lle, mutta itse haluaisin saada palkinnon ja osallistua siis kympille.
Vuoden loppuun mennessä on varmasti kerennyt sattua ja tapahtua yhtä ja toista, ja varmaan kolmattakin - osittain. Seuravalmennus piristyy ja huhut kertovat MU:n miesten ja naisten olevan vuonna 2010 kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Ilman huhujakin ylletään varmasti korkealle. Sen jälkeen nuorisokaan ei enää "yllätä" sijoittuessaan 5:nneksi Oravatonnin yhteispisteissä tai ollessaan 5. Nuorisoviestissä.
Mannassa sitten. Hoppas att det regnar eller snöar där.
Oki, jag skriver ändå något. Jag förstod att det tar bara några minuter att göra hemläxor - hemläxör på skolan? Förresten, dagens ord: Facebook.
Heh, enkös olekin hyvä:)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Yö
Se meni jo. Kuvaan lyhyesti ja ytimekkäästi Sm-yön keliä: täydellinen. Siis vaikka oma suoritus kaatui perin tosioudoksuttavan harmillisesti jo ensimäiselle rastille, niin keli teki kisasta upean. Vettä tuli vaakatasossa, oli kylmä, maasto oli helmi... Kisaa voisi kuvailla loputtomiin positiivisilla adjektiiveilla. Paitsi että mokasin!"#¤%& (eläimellistä, voimasanoja sisältävää karjuntaa ja huutoa havaittu rastikoodi 34:n lähistöllä noin kello 22.26)
Tulevasta: Teen muutaman suunnitelman, lähinnä valmennettavien jalkojenvaivaksi. Teen kausianalyysin. Käyn valmentajan kanssa ensi kauden läpi. Rupean treenaamaan Tanskan nuorten MM-kisoja varten ja erityisesti, alan treenaamaan YÖTÄ. Kausianalyysia en varmaan jaksa tänne laittaa, mutta kaudelta on läydettävissä selkeästi positiivisia ja selkeästi negatiivisia asioita.
Niinhän ne kaikki sanoo, että 'ensi vuonna'. En perusta tuollaisista väitteistä. Minä sanon, että 'olen ja tulen olemaan x '. X:n paikalle voi liittää niin monia asioita että sanon niistä vain kaksi: 'MU:ssa' ja 'paras'.
Saan muuten viestivastuuta mukavasti. Hienoa...
Tulevasta: Teen muutaman suunnitelman, lähinnä valmennettavien jalkojenvaivaksi. Teen kausianalyysin. Käyn valmentajan kanssa ensi kauden läpi. Rupean treenaamaan Tanskan nuorten MM-kisoja varten ja erityisesti, alan treenaamaan YÖTÄ. Kausianalyysia en varmaan jaksa tänne laittaa, mutta kaudelta on läydettävissä selkeästi positiivisia ja selkeästi negatiivisia asioita.
Niinhän ne kaikki sanoo, että 'ensi vuonna'. En perusta tuollaisista väitteistä. Minä sanon, että 'olen ja tulen olemaan x '. X:n paikalle voi liittää niin monia asioita että sanon niistä vain kaksi: 'MU:ssa' ja 'paras'.
Saan muuten viestivastuuta mukavasti. Hienoa...
perjantai 2. lokakuuta 2009
"Täältä tulee yö" ...toisaalta... "Ei se kesää tee"
Otsikon "-merkityt sanaputket ovat Yö -yhtyeen biisien nimiä. Sinänsä aika osuvia tulevaa Sm-yötä ajatellen. Se tulee, mutta varsin viileä siellä on, 5-7 astetta plussan puolella. No, on sitä kylmemmissäkin öissä suunnistettu, mutta sää ainakin jonkun sääpalvelun mukaan on varsin kostea. Voi että kun tulee hianoo!
Sm-yössä en ole koskaan - niinä kolmena vai kahtena kertana - onnistunut. Johtuen pääosin yhdestä, tavallisesti kauden suurimmasta pummista. Toivottavasti tänä vuonna tulee poikkeus sääntöön ja pääsen Sm-kisoissa taas pitkästä aikaan metalin makuun. Lähtökohdat onnistuneelle suoritukselle eivät kartan puolesta ole kuitenkaan parhaat, onhan käyräväli 2,5m.
Siitä sitten lähtee...
Sm-yössä en ole koskaan - niinä kolmena vai kahtena kertana - onnistunut. Johtuen pääosin yhdestä, tavallisesti kauden suurimmasta pummista. Toivottavasti tänä vuonna tulee poikkeus sääntöön ja pääsen Sm-kisoissa taas pitkästä aikaan metalin makuun. Lähtökohdat onnistuneelle suoritukselle eivät kartan puolesta ole kuitenkaan parhaat, onhan käyräväli 2,5m.
Siitä sitten lähtee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)