Viestialoituksiin on löytynyt hyvä taso syksyn aikana. Nyt on hommat ohi ja hyvä keskittyä ensi kevään viesteihin. Täytyyhän se valmennusjohtokin vakuuttaa, mutta en usko sen olevan näiden syksyn viestien jälkeen ja tulevan harjoituskauden aikana mikään suurin ongelma. Sarja siis jatkuu. Viikonloppuna kilpailtiin Halikkoviesti jotain reilun 20. kerran. Osuudekseni sain ensimmäisen niistä 15:stä. Joukkue lähti parantamaan viime vuodesta ja roima parannus tulikin. Kale nitisti vielä loppukirissä porukkaa ja toi meidät maaliin sijalla 13. (v. 2008, 27.)
Tälleen se mun osalta meni.
K-1
Lähtökiihdytys onnistui aluksi ja olinkin jo 3. Kuitenkin, ennalta katsomani paikka mutkasta petti, ja kaaduin. Ei siinä mitään katastrofaalista kuitenkaan. Suuntasin pellolta lähtevälle polulle, ja puskassa valitsin ehkä hieman huonomman letkan. Polun ja kummun yli ojalle. Voin sanoa, että tämän jälkeen rastinotto oli osaltani aikamoista lottoa. Tiesin vain, että vasemmalle pitää kaartaa, ja sieltä tuli rasti vastaan. Leimaan rastilla Lynx ja RaVa edelläni.
1-2
Pitkä väli, jonka kaikki kiertävät vasemmalta. Tarkkailen tilannetta ja suunnittelen rastinoton ennen mäenpäällistä. Oravan Esa kyselee koodeja, samat ovat. Vaihdamme koodit vielä muutamalle rastille. Rajapyykin kautta suuntaan harjanteen vasemmalle reunalle. Meinasin mennä vähän pitkäksi, mutta alaskatsoessani näen, että KR leimaa rastilla.
2-3
Tällä välillä suuntaan vähän ylös rinteeseen. Orient ja Delta kulkevat edelläni ja rasti tulee rinteessä suoraan vastaan.
3-4
Lyhyt väli, lähtösuunta erittäin huono. Samaistan olemattoman nenän kartalla olevaan ja sinkoan ensimmäiselle rastille joka näkyy. Ei näin. Esan kanssa pääsemme rastille ehkä noin minuutin koukun jälkeen.
4-5
Tielle päästessäni tajuan virheen suuruuden. Kärki painaa hakkuulla 200m päässä. Väli sinänsä on helppo, mutta vauhtia lisättiin melkoisesti.
5-6
Katson reitinvalintani menevän suoraan mäen yli. Kierrän jyrkänteen ehkä väärältä puolelta ja nousen avokalliolle. Letkan tehdessä pienen koukun pääsen oikaisemaan ja saan porukan kiinni. Pystyin näkemään kaiken tapahtuvan melko hyvin, avoimessa rinteessä ja ylhäällä ollessani oli helppo peilata muuhun letkaan.
6-7
Pudotetaan tielle. Tunnen, että juoksu ei ole enää mitenkään lennokasta.
7-8
Laskettelu yleisörastin pellolle. Kärkeä perässä noin minuutti, fiilis kertoo että jään varmasti lisää.
8-9
RaVa:n kanssa ei ole enää sama hajonta. Jatkan kummun laitaa kuitenkin omalle rastilleni jyrkänteen kupeeseen.
9-10
Karu nousu kumpujen päälle. Kiertävä reitti oli ehkä muutaman sekunnin parempi, tai sitten kyse oli vain jaloista. Luen notkon, ja letkan perässä pääsenkin rastille.
10-11
Fyysiset kyvyt ovat lähes menneet, joten taistelu on enää henkistä. Onneksi juostaan sentään metsässä eikä tiellä. Rastille johtava väylä on selkeä, ja näen vielä muutaman leimaavan kalliokumpareen takana.
11-12
Helppo väli(mutta ei kartalla), jolla nousen kummun yli, peilaan jyrkänteeseen, ja pudotan rastille.
12-13
Rinteessä kipittämistä. Kuljen pusikon yläpuolelta. Mutta itse rastirinteeseen päästyäni meno on epävarmaa ja joudun hidastamaan vauhtia. Rasti tulee vastaan
13-14
Pyrintö tulee ylhäältä rinteestä, ja pääsen perässä rastille.
14-15
Kuperkeikkojen ja "hallittujen" kaatumisten jälkeen kapuan ojan yli pellolle. Sitten viritelläänkin jo pientä loppukiriä.
15-M
Yritän edes näyttää ahkeralta. Ei ollut fyysisesti onnistunut päivä.
Kokonaisuutena ihan jees ja jos viime vuoteen verrataan niin varsin kiitettävä. Nyt en jaksa vuodattaa, mutta ajatellessani kevään jalkavammoja ja niiden läpikäymistä ja hoitamista kesällä, tunnen nyt itseni kilpakentille palanneeksi ja entistä viisaammaksi ja kokeneemmaksi suunnistajaksi. Voi veljet, kun harjoituskausi alkaa. Sitten voi sanoa: Kyllä lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti