Tänään se tuntui. Aurinko ei paistanut, oli mukavan viileää ja pieni tihkusade vauhditti päivän suoreeniä jossain päin Mäntsälää. Syksyn varma merkki on myös suunnistuksen SM-kisaputki, joka alkaa 1,5 viikon kuluttua pitkällä matkalla.
Tallinnan viikon jälkeen lepäiltyäni siirryin tehokkaamman treenin pariin ja vaikka aika maltilla kuntokäyrää nostetaankin, niin jännästi se suorituskyky tahtoo väkisin parantua. Kun palautumiseen on kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, niin tässä parin viikon aikana on tehty useaan otteeseen kauden parhaita treenipäiviä.
Tehotreeni on ollut vk-painotteista ja hieman pidemmälle matkalle suuntaavaa. Samalla syksyn pitkän matkan kisat ja treenit ovat toimineet hyvinä harjoituksina kohti syyskuun pääkisoja. Kotimaisen syksyn kilpailukauden avasin reilu viikko sitten Uudenmaan AM-pitkällä, joka juostiin legendaarisessa Kytäjän maastossa. Oma suoritus oli mallia ok. Kroppa keskenkuntoisenakin jaksoi lämpimässä (tai kuumassa) säässä yllättävän hyvin, mutta suunnistuksellisesti rytmityskyky ei ihan natsannut. Pitkillä väleillä tekeminen oli hyvää ja isoja muotoja hyödyntävää (ja siten melko sujuvaa) suunnistusta, mutta rastinotoissa ei löytynyt tarvittavaa tarkkuutta. Virhettä tuli siis liikaa.
Viime viikonloppuna kävimme Mäntsälän porukalla treenaamassa Karjaan maastoissa tulevaa SM-pitkää ajatellen ja juoksin siellä alkupäivän treenin kisanomaisena. Helle puski päälle ja mies oli kypsä jo tunnin kohdalla. Heinäinen maasto yllätti "hitaudellaan" ja kun siinä tunnin paikkeilla päästiin haastavammalle alueelle, niin virheitä tuli väsyneenä useita. Taas kuitenkin mukavaa kokemusta pidemmästä siivusta. Sitä ei ole allekirjoittaneella ollenkaan liikaa.
Kuten Matti Heikkinen sanoi keväällä, 50km hiihtokisoja oppii hiihtämään vain niitä hiihtämällä. Sama pätee pitkän matkan suunnistukseenkin ja tarkoitus on viimeistellä pitkän kisakunto tulevan viikonlopun eGames-kisoissa sunnuntaina, joissa vaikuttaisi olevan tarjolla taas reilun tunnin startti.
Todetaan nyt tähän väliin, että vaikka suhteellisen hyvä fiilis onkin, niin toki mistään maagisesta kunnosta ei ole kyse, kun takana on 3 kuukautta telakalla ja 2 kuukautta "on/off-jaksoa". Mutta kyllähän tässä A-finaalipaikkoja (top 50) kehtaa lähteä tavoittelemaan.
Kunnon nousun avaintekijät ovat käsittääkseni nyt vain terveenä pysyminen, riittävän hyvä palautuminen ja laadukkaat, sopivasti tehdyt tehotreenit. Mahdollisesti pientä stressiä aiheuttaa syyskuun alussa muutto Jyväskylään, sillä aloitan opinnot yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja liikuntabiologisessa aineryhmässä. Orientaatioviikkojahan tuossa alkuun on, mutta kaikennäköisiä pippaloita ja menoja olisi tarjolla. Sinänsä siis rentoa puuhaa, saa sopivasti ajatukset suunnistuksesta muualle, mutta on ehkä ihan hyvä sisäistää etukäteen, mitä tulevilla viikoilla pitää tehdä ja olla tekemättä, jotta nuo kolme edellä mainittua seikkaa pystytään hoitamaan kunnolla maaliin - jotta kunto nousee.
Pitkälle ne keihäät lensi.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Case Tallinna
Viime viikko (neljänneksi viimeinen lomaviikko!) hurahti Viron puolella Tallinn O-weekillä. Jalkojen tilanne oli vielä edeltävällä viikolla epävarma, mutta kauan odotettuun reissuun Teemun kanssa oltiin joka tapauksessa lähdössä. Se, kuinka paljon Virossa lopulta juostaisiin, oli toissijaista. Lisättäköön, että en käytä alkoholituotteita.
Linkki kisasivuille, josta löytyy kaikki tarpeellinen.
Lyhyt selostus viikon tapahtumista:
Maanantai 3.8.
Laiva. Hotelli. Hinta nousi pikkusen, mutta pysymme tyytyväisinä. :D Bussilla kohti kisakeskusta eli eläintarhaa "sinne päin" -taktiikalla. WRE-sprintti. Kolmoselle jumalaton pummi. Sitten meni nilkka ja kisa jäi kesken. Hyvin lähti hommat käyntiin.
Tiistai 4.8.
Aamupäivän kuntosalit, jonka jälkeen haettiin tuntumaa kylpylän liukumäkiin. Päälle vesijuostiin pohjassa, mutta vain vähän. Iltapäivä ja bussi kuntsareille. Maasto liian nopea kävelijälle, kartta liian vaikea etanallekin. Mikä tää polku on? Perus kesk./hylsypäivä. Kantapaikka ravintolamaailman suhteen alkaa olla selvä.
Keskiviikko 5.8.
Aamupäivän kuntosalit, vai oliko? Kylpylän liukumäen mutkat tutuiksi. Huomenna mentäisiin jo lujaa. Illalla Tallinn city race, jossa pyrin juoksemaan lujaa, koska maanantain rintti jäi lyhyeksi. Teipit pitivät ja suoritus ilman loppuhapotuksia (97,5%) oli ok. Jalalla jäätiin, mitä jäätiin.
Torstai 6.8.
Lepoa. Panostus kylpylän liukumäissä. Selkä alkaa kärsimään. "Don't take this meal. It's too big for you."
Perjantai 8.8.
Aamupäivän hölköttelyt. WRE-keskari, jota varten oli ladattu viikon isoimmat paukut. Suoritus vaan oli alusta asti aika surkeeta räpellystä - ihan schaissea, sanois Repomies. Lähdin agressiivisesti, mutta tein kakkoselle megapummin. Kisassa oli koko ajan kiire, "kartta ei täsmännyt", lähdin alkupäässä, eikä ollut uraa ... ja ne muut selitykset. Huhhuijaa. Ei ollut eka kerta ulkomailla.
Lauantai 9.8.
Eilinen oli semmonen mahalasku, että tänään piti ottaa kevyesti. 100 rastin kisa olis ollut kiva juosta täpöö, mutta kroppa (joka ei ollut muuten palautunut keskiviikon asfaltista, saati sitten eilisestä keskarista) ja mieli sanoivat vastaan. Nyt otettiin pitkän lenkin ja hyvän suunnistuksen kannalta. Homma sujuikin melko hyvin ja maalissa näkyi aika 1.59.58 eli 2 sekuntia "tavoiteajan" alle. Oli mukavampaa kuin eilen. "Are you injured, if you're aqua running?" "Well, technically...yes." Illalla laiva Suomeen.
Jotain arviota Tallinn O-week:stä yleisesti tapahtumana:
Vaikka viikko saattaa aluksi vaikuttaa puuhastelulta ja järjestelyt puutteellisilta, niin koko viikon Tallinnassa viettäneenä ajatukset tapahtumasta ovat lopulta hyvinkin positiivisia. Päälle päin helpot radat ja yksinkertaiset maastot osoittautuivat melko haastaviksi ja sitä myöten nautinnollisiksi. Kisasivujen infot, opastukset ja kilpailijoiden palvelu olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan rentoa ja laadukasta. Lisäarvoa tuo viihtyisä Tallinnan kaupunki, jonne kyllä menee mielellään viettämään aikaa, vaikkei ihan innokkaimpia "kulttuuri-ihmisiä" olisikaan. Kokonaisuudessaan viikko oli niin hyvä, että aloin suunnittelemaan jo seuraavaa Viron reissua - kenties tälle syksylle.
Lisäksi on sanottava, että peitteiset maastot opettivat asennetta sen verran mukavasti, ettei tulevan syksyn kilpailujen mahdolliset pusikot paljoa miestä hidasta.
Viikonloppuna Uudenmaan AM-pitkä Usmin maastoissa avaa syksyn kotimaisen kilpailukauden. Fysiikan osalta kilpailu on testi/tilannepäivitys, joten tuloksen tai kulkupoliitiikan suhteen en odota suuria. Taidollinen tavoite on pitää homma kasassa läpi kilpailun ja pääpaino tässä kisassa onkin nimenomaan siinä, että lippu halkeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)