lauantai 19. helmikuuta 2011

Ulkomaille

Tämä poika lähtee kohta ulkomaille, suuntana Portugali.

Lähtemisestä tulikin mieleeni eräs Suurlähettiläiden biisi, josta tulee aina niin hyvä fiilis intissä.

Kun tänään lähden (lomille) otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden (lomille) en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa.

Kaikki tarvittava ei kyllä ole mukana, mutta onpahan mulla Betty. Valonlähde, jota silittelen päivisin, jonka kanssa juoksen öisin, jonka otan aina sänkyyn viereen nukkumaan ja jonka hankkimiseen olen ikuisesti tyytyväinen - käydään siis pari kertaa yösuunnistamassa.

Eilen ja tänään olen fiilistellyt viime vuoden reissun kuvilla. Melko runsas kuvasato on varmasti tänäkin vuonna tulossa, ja leirin jälkeen netissä nähtävillä.

Jaa niin, että mitäkö armeijalle kuuluu? Havumerkki on ansaittu hihaan, tällä hetkellä olen korpraali ja maanantaina upseerioppilas.. Elikkäs RUK on inttielämäni seuraavat 22 viikkoa. Poijaat taitavat lähteä ensi viikolla metsään vilvoittelemaan. Itsekin täytyy uima-altaalle ehtiä, kun tulee treenien auringossa niin hottis olo ;).

Silmittömän onnellinen olen tällä hetkellä, monestakin asiasta...se varmaan näkyy. Tärkeintä ensi viikolla on intohimoinen ja kokonaisvaltainen treenaus. Harjoitukset tulen tekemään niin laadukkaina kun vain kykenen. Lepoa mietin, kun on tarve (eli jatkuvasti). Jalkoja hoidan 24/7. Lihaksisto ei mene jumiin. Viikosta tulee upea.

Kokonaisvaltaisessa analyysissä tuli muuten mieleen, että psyykettä pystyy hoitamaan aika pitkälle pelkällä keskustelulla. Eilenkin tuli koettua sellanen kommunikointiryöppy, ettei hyvyydellä ollut rajoja. Mitäköhän tarkoitan? Jääköön se vähemmän julkiseksi, mutta Sm-erikoispitkillä oon henkisesti rautaa. Unelmien (ja kuvitelmien) kautta voittoon.

Bon appétit! Eiku se oliki jotain muuta...Au revoir!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Järjetön järki

Täytyy sanoa, että armeija vaikeuttaa blogin ylläpitämistä tai siis lähinnä siihen kirjoittamista. No, nämä taitavat tarkoittaa tässä asiayhteydessä aika lailla samaa asiaa. Ainakin oman pääni sanatuotanto perustuu suuresti ajatuksenvirtaan. Sanon ajattelematta, mitä ajattelen, ja ajattelen vasta jälkikäteen, mitä olen sanonut - vaikeasti ilmaistuna. Kun päähän pulpahtaa ajatus blogitekstin kirjoittamisesta, viesti pitäisi suoltaa näppäimistön avulla ruudulle saman tien, eikä tunnin tai viikon päästä. Näin (miten ei saisi käydä) käy kuitenkin vallitsevien olosuhteidein pakosta, kun A) ei ole ruutua jolle kirjoittaa ja B) ei ole välttämättä aikaa, jonka turvin kirjoittaa. Kun sitten lopulta pääsee ajan kanssa ruudun eteen, on A) liikaa asioita, joista kirjoittaa ja B) jokaisesta asiasta kuitenkin jotain kerrottavaa ja jostain syystä ne kaikki asiat täytyy yksitellen sepittää. Yritä nyt siinä sitten kirjoittaa yhtenäinen ja sopivan monipuolinen ja mielenkiintoinen teksti, jota joku voisi lukea.

Asiaan! Paljon on tapahtunut, ja monesta tapahtuneesta ei ole tarvetta kertoa yhtään mitääääään, vaikka äsken ristiriitaisesti toisin mainitsinkin :). Paljastettavia asioita on silti liikaa. Jospa kerron jostain, joka liittyy suunnistukseen ja ehkä minuunkin?

Yhtenä viikonloppuna oli seuran Vierumäen leiri. Siitähän kerroin viime tekstissä!! Next topic ->... Toisena viikonloppuna oli Valmennusseminaari Vierumäellä. Samaan aikaan oli myös maajoukkue- ja talenttileirit yms. Jompsin kumpsin, toinen tapahtuma oli järjestetty toisen yhteyteen tai toisin päin, tai sitten kaikki tapahtumat olivat toisistaan erillään, mutta kuitenkin sattumalta järjestetty samaan aikaan samassa paikassa. Nuorten leiri mukaan lukien, luotettavien tietojen mukaan suunnistajaihmisiä oli Vierumäellä ko. viikonloppuna hieman alle 250. Valmennusseminaarilaisena olin paikalla valmentajana, mutta totta kai kun maajoukkueet olivat paikalla, olin siellä myös huipulle kiipeävänä urheilijana tai ainakin sellaisen veljenä.

Talenttiryhmän ja maajoukkueen testitoimintaa oli hienoa seurata ja samalla ajatella pienin sinisin kaipuun silmin: "Olisinpa minäkin tuolla." Maajoukkueen johtoporras esitteli ahkerasti uudenlaista toimintamallia meille valmentajille ja ainakin minuun esittely kolahti. Viikonloppuna tuli järkevää sanomaa tuutista jos toisesta. Intohimoa, yhteistyötä...kaikkea mitä "jo tiedettiin", kuten SNet suurin piirtein on muistaakseni ilmaissut. Tärkeimmäksi viestiksi voitaneen kuitenkin tulkita päävalmentaja Tainin kertoma kaikille huipulle tähtääville ja heidän tukijoilleen: "Asiat konkretian tasolle". Tottahan se taitaa olla, ajatustyöstä harvoin on hyötyä, jos sitä ei siirrä käytäntöön.

Lisäksi seminaarissa käytiin läpi av-toimintaa ja seuratyötä, ja pohdittiin keinoja, joilla huipulle haaveilevaa nuorta pystyttäisiin tukemaan parhaiten. Itse keräsin pointsit kotiin oikein liiton pomojen silmien edessä, kun menin tällä ajatuksenvirtaisella mielellä esittelemään oman ryhmäni tuotoksen seuratoimintaan liittyen. Ja juu, kyllä voin jossain vaiheessa valmentajaksikin ruveta, niin kuin av-toiminnan yhteydessä eräässä vaiheessa esitettiin, mutta koetan nyt ensin itsekin urheilla. Ehkä 15 vuoden päästä sitten?

Nyt sitten vaikka omaankin toimintaan. Seminaari sai päässä soimaan sen verran, että nyt olen tehnyt tilannearvion omasta toiminnasta. "Muutama sivunen tuli tekstiä".... Mutta kuitenkin, viestiä sinne liiton valmennusportaalle. Täällä päin ainakin on suunta konkreettiseempaan ja sitä kautta parempaan kokonaisvaltaiseen harjoitteluun -> kehittymiseen. ^_^

Sitten vielä kunnosta. Eilen meni Aktia-cupin kymppi melko liukkaissa olosuhteissa aikaan 38.44. Eli siis suunnilleen 5 minuuttia huonompi verrattuna siihen aikaan, jonka nuorten MM-mitalisti juoksee. Vai? Pikkuisen tuli huono fiilis testin jälkeen, etenkin kun vuotta nuorempi RR:n mies kiskoo semmosen ajan, josta otan pataan melkein 3 minuuttia!?. Ollaanpas sitä taas menty eteenpäin. Mutta tämä on aikataulu. Tästä on varaa nostaa ja rakentaa huippukuntoa. Kunhan vain pistän perustaa vielä reilun kuukauden ajan kuntoon, niin kulku metsissä on kesällä vauhdikkaampaa kuin koskaan. Siihen on uskottava. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Tai ehkä olisi, mutta järki olisi järjetöntä.

Viikko sotilaskoulutusta. Viikko Portugalissa. Sieltä ehkä kuviakin. Viikon ajan Vuokatissa. Viikko sotilaskoulutusta. Viikko Rovaniemellä. ½ viikkoa Kotkassa + ½ viikkoa Tanskassa. Viikko testejä. Sitten alkaa vauhti nousemaan!