Ihan vaan tämmönen tiedote.
Kun ymmärsin elokuun alkupuolella, etten voi ottaa osaa Sm-pitkälle, asetin tavoitteen olla terve 17.9. Nyt näyttää siltä, että olen saavuttamassa tuota päämäärää. Huomenna aurinko nousee entistä kirkkaampana!
Faktat eivät ole muuttuneet mihinkään. Tärkeintä on olla terve. Suunnistaa osaan edelleen, ja sen puolesta tavoitteena on virheetön suoritus. Tuloksellisesti ei ole tarvetta menestyä, mutta A-finaali tietenkin houkuttelee. Jos selviydyn sinne, voin kerrankin lähteä tekemään finaalisuoritusta ilman hermoiluja.
Armeijavuosikin lähestyy loppuaan. TJ taitaa olla tällä hetkellä 14. Ensi viikolla sotilaiden suunnistuksen Sm-kisat.
perjantai 16. syyskuuta 2011
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Valo
Tähän on tultu. Yleisurheilun MM-kisojen katseleminen sai jäädä, kun lähdin ottamaan ensimmäisiä juoksuaskeleita 2½ kuukauden tauon jälkeen. Harjoituksena juoksukävelyä 2 minuutin jaksoilla yhteensä puoli tuntia.
Ensimmäinen jakso kävellen. Piti muistuttaa jalkapohjia siitä, miltä Salomonit tuntuvat. 2 minuutin lähestyessä hymy nousi korviin. Kohta, kohta, kohta! Taustalla ajatuksena ehkä pieni epävarmuus tulevasta. Muistankohan edes, kuinka juostaan?
Kello näytti 0.02.00, ja ponnistin toisella jalalla eteenpäin. Mää juoksen! Kevyttä päkiäaskelta, mutta ei minkäänlaista vaimennusta. Jokaisella askeleella koko kroppa tuntui tärähtävän kunnolla. Ryhdikästä, mutta etenkin yläkropan osalta liian puristavaa ja jännittynyttä. Hauskaa ja nautinnollista joka tapauksessa!
Vauhti tasoittui 5½min:iin/km. Kolmannella juoksujaksolla (kun voimia vielä oli) homma meinasi lähteä lapasesta ja juoksin hetkellisesti alle 5min/km. Hillitsin itseäni ja pudotin vauhtia.
15 minuutin kohdalla kääntö. Ei makeaa mahan täydeltä tänään. Kotipihaan tullessa kello näytti 30.02. Melko tasaista menoa koko matkan. Sitten vielä se tärkein juttu. Jaloissa ei tuntunut kipuja ennen treeniä, ei sen aikana, eikä sen jälkeen. JESJES! Tunnelin päässä kajastava valo suorastaan häikäisi.
Ilmoittauduin muuten Sm-keskimatkalle.
Ensimmäinen jakso kävellen. Piti muistuttaa jalkapohjia siitä, miltä Salomonit tuntuvat. 2 minuutin lähestyessä hymy nousi korviin. Kohta, kohta, kohta! Taustalla ajatuksena ehkä pieni epävarmuus tulevasta. Muistankohan edes, kuinka juostaan?
Kello näytti 0.02.00, ja ponnistin toisella jalalla eteenpäin. Mää juoksen! Kevyttä päkiäaskelta, mutta ei minkäänlaista vaimennusta. Jokaisella askeleella koko kroppa tuntui tärähtävän kunnolla. Ryhdikästä, mutta etenkin yläkropan osalta liian puristavaa ja jännittynyttä. Hauskaa ja nautinnollista joka tapauksessa!
Vauhti tasoittui 5½min:iin/km. Kolmannella juoksujaksolla (kun voimia vielä oli) homma meinasi lähteä lapasesta ja juoksin hetkellisesti alle 5min/km. Hillitsin itseäni ja pudotin vauhtia.
15 minuutin kohdalla kääntö. Ei makeaa mahan täydeltä tänään. Kotipihaan tullessa kello näytti 30.02. Melko tasaista menoa koko matkan. Sitten vielä se tärkein juttu. Jaloissa ei tuntunut kipuja ennen treeniä, ei sen aikana, eikä sen jälkeen. JESJES! Tunnelin päässä kajastava valo suorastaan häikäisi.
Ilmoittauduin muuten Sm-keskimatkalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)