Tulevana viikonloppuna on edessä kauden viimeinen Sm-kilpailu, Sm-yö.
Yösuunnistus on kyllä ihan parasta mitä voi maailmassa olla! Vielä kun saataisiin kunnon myrsky ja jäätävä sade kisayöksi.. siinä olis olosuhteet! :)
Meiän sarjalla on matkana 9,4, mikä tietysti kuulostaa ihan kunnioitettavalta. Maasto on tiettävästi kuitenkin sen verran nopeaa, että ajallisesti kärki ei viivy kovin paljon tuntia pidempään. On siellä silti tulossa aika reipas lenkki. Ihan heittämällä tuollaiseen kisaan ei lähdetä, vaan energiatasot ja fyysinen valmistautuminen täytyy olla kunnossa. Kyllä se sippaaminen voi pimeälläkin tapahtua, vaikka henkilökohtaisesti yöllä kulkee AINA.
Am-yön voittajana lähden kisaan luonnollisesti hyvällä itseluottamuksella. Vihdoinkin, voisi sanoa, tiedän osaavani homman. Vaikka yökilpailussakin täytyy pitää vauhti lujana, niin väitän, että vähiten virheitä tehnyt voittaa viikonloppuna. Onhan se jo lähes normaalisti niin (että virheittä voittaa), kun taso on tämän ikäisissä huipulla jo melko kova. Mutta kuitenkin. En voi tosin radan suunnistuksellisuutta laskea muulla tavoin vahvuudeksi, kuin että armottomat juoksupätkät olisivat itselleni tappiolliset. Ehkä se on ihan henkistä, kun pitää kuitenkin suunnistuksesta eikä maastojuoksusta..
Pistetään tähän puhdas ja ehkä jonkun mielestä myös yllätyksiä sisältävä arvaus miesten pääsarjasta TOP-10:n osalta. Siellähän on pääsarjalla myös karsinta, joten itse A-finaaliin pääsykään ei ole varmaa.
1. Bäckman (yksinkertaisesti paras)
2. Nurmonen (on julkisten kommenttiensa perusteella kunnossa, viestin loppukiri oli niin jäätävän näköinen, että kylmät väreet vain nousivat..siinä oli tekemisen meininkiä)
3. Koistinen (nuoremmat vievät tänä vuonna kaikki mitalit, valmennusjohto saa vihdoin "toivomansa" tulokset)
4. Muukkonen
5. Leskinen Aa (Uudenmaan mestari on myös Sm:ssä Uudenmaan paras)
6. Liukkonen O
7. Parjanne
8. Saarinen (pääsee käsittääkseni leipälajiinsa, osaa homman)
9. Sorsa P (uskon onnistumiseen 100%:sti)
10. Portin (nuori voima jyllää)
Näinpä näin. Vaikka kisa päättää vasta Sm-kilpailut tältä vuodelta, se päättää samalla myös ylimenokauteni. Maanantaina täytyy olla Hennalassa suorittamassa velvollisuuksia ja samaisena päivänä alkaa myös uusi harjoituskausi. Varovaisesti sanon, että vaikuttaa siltä, että pääsen heti ensimmäisenä viikonloppuna 25mannaan. Siellä tiedossa aloitus. Että semmosta.
torstai 30. syyskuuta 2010
perjantai 24. syyskuuta 2010
Uutisia
Hyvää huomenta.
Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruuksista suunnistettiin 23. syyskuuta, tällä kertaa yösuunnistuksen muodossa. H20-sarjassa suvereenin voiton vei kauden aikana muutamasti väläytellyt Mäntsälän Urheilijoiden Tapani Mäkinen. Hän käytti 7,1km:n radalla aikaa 57.23. ja voitti toiseksi tullutta HS:n Laaksoa lähes kymmenen minuuttia. "Toki rankikärjen puuttuminen teki voitosta helpomman, mutta lähes kymmenen minuuttia?! Se on itsellenikin yllätys. Paikalla oli kuitenkin mm. HS:n Mikkola."
Yösuunnistusta ihannoiva Mäkinen kertoo voiton takana olleen maltillinen ja viisas eteneminen. "Tiesin, että tämän pituisella matkalla kerkeää tekemään virheitä, joten lähdin alusta asti tekemään rauhallista ja varmistelevaa suoritusta. Tietyissä paikoissa varmistelulla tuli takkiin puolikin minuuttia, mutta se kannatti."
Mäkinen pitää suoritustaan hyvänä yösuunnistus'vetona'. "Sain pidettyä kurissa itselleni kuvaan kuuluvat suuntavirheet ja epävarmuuden. Puskaisimmalla alueella olevaan apukäyränotkoon tuli minuutin virhe. Aivan radan lopussa lähdin sotkemaan pikkupolkuja, vaikka olisi pitänyt käyttää isompaa polkua enemmän hyväksi. Siinä tuli kahden minuutin virhe. Se harmittaa, vaikka sijoituksia se ei ratkaissut."
Ylimääräisen hiuspehkon AM-kisoihin poistanut Mäkinen lähtee puolentoista viikon päästä Sm-yöhön metallimielellä. "Todella monta kertaa olen itselleni osoittanut, että osaan homman. Keskittyminen pitää vain kohdentaa olennaiseen, eli suunnistukseen. Muut urheilijat tai hyvät sijoitukset eivät saa pyöriä mielessä. Yöllä monet sortuvat virheisiin, joten jopa keskinkertainen suoritus saattaa riittää plaketille eli TOP 10:een. Joka tapauksessa lähden kisoihin taas nauttimaan."
Reittihärveli
24.9.2010
Tällä kertaa, hyvää päivää.
Vuonna 2011 ei järjestetä suunnistuksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuja. Päätöksen teki järjestäjämaa Ruotsi, mitä todennäköisimmin muiden maiden suostumuksella.
Toimitus tavoitti huipulle pyrkivän MU:n Mäkisen kotoaan tietokoneen äärestä - ylimenokautta pitämästä. "Henkilökohtaisesti tämä on tietenkin pieni pettymys. Kuten Norjalainen huippusuunnistaja Olav Lundanes totesi, PM-kisat ovat hyvä näyttöpaikka vielä huipulle pyrkiville nuorille aikuisille. Tosin, PM-kisoista aiottaneen luopua kokonaan vuonna 2013, joten en pääsarjalaisena pääsisi tällaisiin kuitenkaan. Näin on luullakseni asian laita. Tapauksen taustoja en joka tapauksessa tunne kovinkaan hyvin, joten en halua ylimalkaisesti ruveta haukkumaan ketään.."
Nuorille lupauksille järjestetään PM-kisojen sijasta maaottelu. "Ne tietenkin kiinnostavat. On erinomaista, että kuitenkin vielä juniorisarjoissa oleville tarjotaan muitakin maan edustusmahdollisuuksia, kuin vain EM- ja MM-kilpailut."
Pian Urheilukoulussa asepalveluksensa aloittava Mäkinen on jo asettanut ensi kaudelle tavoitteensa. "Treeniseuran laadukkuudesta ei ainakaan ole Urheilukoulussa puutetta. Kaksi ikäluokkani parasta, Heinaro ja Mikkola. Uskon, että tuleva harjoituskausi kehittää minua eteenpäin enemmän kuin muut tähän mennessä yhteensä. Siksi ensi kauden tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin nuorten MM-kisat Puolassa."
Pidempiaikaisia suunnitelmia kysyttäessä Mäkinen vastaa määrätietoisesti: "Urheilukoulun jälkeen opiskelupaikka Jyväskylässä liikunnalla tai Joensuussa biologialla kiinnostavat, erityisesti seutujen suunnistustoiminnan vuoksi." kertoo Mäkinen viitaten Vaajakosken Terään ja Kalevan Rastiin. "Joka tapauksessa tarkoitus on hivuttautua Suomen ja maailman terävimpään kärkeen aina vaan suurempien kisojen kautta, nopeasti mutta tarpeeksi varmasti." lopettaa Mäkinen rentoutuen The Scriptin tahdissa.
24.9.2010
Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruuksista suunnistettiin 23. syyskuuta, tällä kertaa yösuunnistuksen muodossa. H20-sarjassa suvereenin voiton vei kauden aikana muutamasti väläytellyt Mäntsälän Urheilijoiden Tapani Mäkinen. Hän käytti 7,1km:n radalla aikaa 57.23. ja voitti toiseksi tullutta HS:n Laaksoa lähes kymmenen minuuttia. "Toki rankikärjen puuttuminen teki voitosta helpomman, mutta lähes kymmenen minuuttia?! Se on itsellenikin yllätys. Paikalla oli kuitenkin mm. HS:n Mikkola."
Yösuunnistusta ihannoiva Mäkinen kertoo voiton takana olleen maltillinen ja viisas eteneminen. "Tiesin, että tämän pituisella matkalla kerkeää tekemään virheitä, joten lähdin alusta asti tekemään rauhallista ja varmistelevaa suoritusta. Tietyissä paikoissa varmistelulla tuli takkiin puolikin minuuttia, mutta se kannatti."
Mäkinen pitää suoritustaan hyvänä yösuunnistus'vetona'. "Sain pidettyä kurissa itselleni kuvaan kuuluvat suuntavirheet ja epävarmuuden. Puskaisimmalla alueella olevaan apukäyränotkoon tuli minuutin virhe. Aivan radan lopussa lähdin sotkemaan pikkupolkuja, vaikka olisi pitänyt käyttää isompaa polkua enemmän hyväksi. Siinä tuli kahden minuutin virhe. Se harmittaa, vaikka sijoituksia se ei ratkaissut."
Ylimääräisen hiuspehkon AM-kisoihin poistanut Mäkinen lähtee puolentoista viikon päästä Sm-yöhön metallimielellä. "Todella monta kertaa olen itselleni osoittanut, että osaan homman. Keskittyminen pitää vain kohdentaa olennaiseen, eli suunnistukseen. Muut urheilijat tai hyvät sijoitukset eivät saa pyöriä mielessä. Yöllä monet sortuvat virheisiin, joten jopa keskinkertainen suoritus saattaa riittää plaketille eli TOP 10:een. Joka tapauksessa lähden kisoihin taas nauttimaan."
Reittihärveli
24.9.2010
Tällä kertaa, hyvää päivää.
Vuonna 2011 ei järjestetä suunnistuksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuja. Päätöksen teki järjestäjämaa Ruotsi, mitä todennäköisimmin muiden maiden suostumuksella.
Toimitus tavoitti huipulle pyrkivän MU:n Mäkisen kotoaan tietokoneen äärestä - ylimenokautta pitämästä. "Henkilökohtaisesti tämä on tietenkin pieni pettymys. Kuten Norjalainen huippusuunnistaja Olav Lundanes totesi, PM-kisat ovat hyvä näyttöpaikka vielä huipulle pyrkiville nuorille aikuisille. Tosin, PM-kisoista aiottaneen luopua kokonaan vuonna 2013, joten en pääsarjalaisena pääsisi tällaisiin kuitenkaan. Näin on luullakseni asian laita. Tapauksen taustoja en joka tapauksessa tunne kovinkaan hyvin, joten en halua ylimalkaisesti ruveta haukkumaan ketään.."
Nuorille lupauksille järjestetään PM-kisojen sijasta maaottelu. "Ne tietenkin kiinnostavat. On erinomaista, että kuitenkin vielä juniorisarjoissa oleville tarjotaan muitakin maan edustusmahdollisuuksia, kuin vain EM- ja MM-kilpailut."
Pian Urheilukoulussa asepalveluksensa aloittava Mäkinen on jo asettanut ensi kaudelle tavoitteensa. "Treeniseuran laadukkuudesta ei ainakaan ole Urheilukoulussa puutetta. Kaksi ikäluokkani parasta, Heinaro ja Mikkola. Uskon, että tuleva harjoituskausi kehittää minua eteenpäin enemmän kuin muut tähän mennessä yhteensä. Siksi ensi kauden tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin nuorten MM-kisat Puolassa."
Pidempiaikaisia suunnitelmia kysyttäessä Mäkinen vastaa määrätietoisesti: "Urheilukoulun jälkeen opiskelupaikka Jyväskylässä liikunnalla tai Joensuussa biologialla kiinnostavat, erityisesti seutujen suunnistustoiminnan vuoksi." kertoo Mäkinen viitaten Vaajakosken Terään ja Kalevan Rastiin. "Joka tapauksessa tarkoitus on hivuttautua Suomen ja maailman terävimpään kärkeen aina vaan suurempien kisojen kautta, nopeasti mutta tarpeeksi varmasti." lopettaa Mäkinen rentoutuen The Scriptin tahdissa.
24.9.2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Ihan pimeetä..
Nyt alkaa viimeisilläkin Sm-yöhön valmistautujilla lyhyt yösuunnistusputki. Kaikki eivät tietekään valmistaudu koko kisaan, eivät taida edes lähteä. H20-sarjassa Sm-keskimatkalla ilmoittautuneita oli reilu sata. Nyt ilmoittautumisajan puitteissa Sm-yön nimilistalle on ehtinyt ainoastaan 60 nimeä. Sääli..suunnistuksen hienointa muotoa ajatellen.
Yökuppi käytiin eilen Hälvälässä. Viime kauden osakilpailun myötä ko. kartalle oli jäänyt legendaarinen maine. Omista koukeroista päätellen taisin lähteä vähän sellaisella asenteella, ettei siellä vain pysty suunnistamaan. No, tuurilla selviydyin kohtalaisesti melkein puoleen väliin..
Reittihärveli
K-1
Tietä pitkin muiden mukana..hairahduin metsään liian aikaisin. Halusin välttämättä ottaa omaa uraa. Toinen notkoista on kuitenkin 1. rastin notko. Löytyy hyvin.
1-2
Esan peesissä ison supan oikeaa reunaa. Pienen pysähdyksen jälkeen menen nenää pidemmälle. Rasti löytyy. Matikainen leimaa juuri ennen minua.
2-3
Loppui suunnistaminen. Nopeasti katselen, että notkelmaa pitkin pääsee ainakin rastivälin puoliväliin asti. Otin sitten vielä väärän notkon..
3-4
Juhon kanssa päätettiin suunistaakin vähän. 4. leimasin löytyy ilahduttavan hyvin.
4-5
Tuurilla rastille. En tiennyt yhtään, missä olin. Letkaa oli vielä sen verran, että pakko sen rastin siellä jossain oli olla.
5-6
Mittasuhteet alkavat hämärtymään yhä pahemmin. Käyrät tuntuvat isoilta, ja polun jälkeinen harjannekin tulee ikuisuuden päästä vastaan. Menen sekaisin. Lopulta löydän yhden pitkulaisen supan, jonka reunalla kuoppa saattaaisi olla. Ei ollut, vaan todennäköisesti olin jossain polulla ja 200m rastista ohi.. KSK:n Ternola mukanani..Rasti löytyy tuurilla, kuitenkin reilun 5min pummin jälkeen.
6-7
Suunta, pitkä päätyyn ja perään.. Sopivasti osuin pitkulaiselle harjanteelle, joka vei järjettömän isolle supalle. Sen jälkeen en tiennytkään, missä menin. Katselin kompassia ja etsiskelin pitkulaisia harjanteita ensin juoksualustaksi ja sen jälkeen kartalta. Paikansin itseni kivikolta, mutta en löytänyt rastia kuin vasta parin minuutin etsiskelyn jälkeen.
7-8
Kisan helmi: Tarkoitus lähteä kiertämään oikealta käyttäen hyväksi isoa suppaa. Suunnalla poikittaisten polkujen väli ja sitten rasti "tulisikin jo vastaan". Kadotin itseni aika nopeasti.. Pudotin mielestäni isoon suppaan ja katselin vain kompassia.. Noin 5min päästä huomasin että vilkuilin kompassin eteläneulaa.. Päättelin, että etelässä oleva hakkuu ei voi olla kaukana.. menin siis sen kautta polulle, jota pitkin aina rastin läheisyyteen. Siinä onnistuin, mutta rastinotto tökki yhä.
8-9-M
Kävelin ja juoksin, kunnes maali tuli vastaan. Hälvälä voitti puhtaasti 9-0.
Minulle suppamaasto tuntuu olevan aika ylitsepääsemätön. Käyriä täytyy siis vaan harjoitella.. Tänään Am-yössä tuskin on yhtä vaativa maasto. Eli siis jotain polkurikkaan avokalliomaaston tapaista.. Ensi viikon yökupissa käyn todellakin ottamassa revanssin Sm-keskimatkan maastosta!! Siellä taas yhteislähtö ja vaativaa suunnistusta. Puolentoista viikon päästä on sitten Sm-yö. Tiedossa todella nopeaa avokalliomaastoa.
Niiin, ja kyllä mä vielä teen ittestäni sellasen yösuunnistajan, että kelpaa pistää Jukolan ja 10milan pimeisiin öihin suunnistamaan. Se on varma!
Yökuppi käytiin eilen Hälvälässä. Viime kauden osakilpailun myötä ko. kartalle oli jäänyt legendaarinen maine. Omista koukeroista päätellen taisin lähteä vähän sellaisella asenteella, ettei siellä vain pysty suunnistamaan. No, tuurilla selviydyin kohtalaisesti melkein puoleen väliin..
Reittihärveli
K-1
Tietä pitkin muiden mukana..hairahduin metsään liian aikaisin. Halusin välttämättä ottaa omaa uraa. Toinen notkoista on kuitenkin 1. rastin notko. Löytyy hyvin.
1-2
Esan peesissä ison supan oikeaa reunaa. Pienen pysähdyksen jälkeen menen nenää pidemmälle. Rasti löytyy. Matikainen leimaa juuri ennen minua.
2-3
Loppui suunnistaminen. Nopeasti katselen, että notkelmaa pitkin pääsee ainakin rastivälin puoliväliin asti. Otin sitten vielä väärän notkon..
3-4
Juhon kanssa päätettiin suunistaakin vähän. 4. leimasin löytyy ilahduttavan hyvin.
4-5
Tuurilla rastille. En tiennyt yhtään, missä olin. Letkaa oli vielä sen verran, että pakko sen rastin siellä jossain oli olla.
5-6
Mittasuhteet alkavat hämärtymään yhä pahemmin. Käyrät tuntuvat isoilta, ja polun jälkeinen harjannekin tulee ikuisuuden päästä vastaan. Menen sekaisin. Lopulta löydän yhden pitkulaisen supan, jonka reunalla kuoppa saattaaisi olla. Ei ollut, vaan todennäköisesti olin jossain polulla ja 200m rastista ohi.. KSK:n Ternola mukanani..Rasti löytyy tuurilla, kuitenkin reilun 5min pummin jälkeen.
6-7
Suunta, pitkä päätyyn ja perään.. Sopivasti osuin pitkulaiselle harjanteelle, joka vei järjettömän isolle supalle. Sen jälkeen en tiennytkään, missä menin. Katselin kompassia ja etsiskelin pitkulaisia harjanteita ensin juoksualustaksi ja sen jälkeen kartalta. Paikansin itseni kivikolta, mutta en löytänyt rastia kuin vasta parin minuutin etsiskelyn jälkeen.
7-8
Kisan helmi: Tarkoitus lähteä kiertämään oikealta käyttäen hyväksi isoa suppaa. Suunnalla poikittaisten polkujen väli ja sitten rasti "tulisikin jo vastaan". Kadotin itseni aika nopeasti.. Pudotin mielestäni isoon suppaan ja katselin vain kompassia.. Noin 5min päästä huomasin että vilkuilin kompassin eteläneulaa.. Päättelin, että etelässä oleva hakkuu ei voi olla kaukana.. menin siis sen kautta polulle, jota pitkin aina rastin läheisyyteen. Siinä onnistuin, mutta rastinotto tökki yhä.
8-9-M
Kävelin ja juoksin, kunnes maali tuli vastaan. Hälvälä voitti puhtaasti 9-0.
Minulle suppamaasto tuntuu olevan aika ylitsepääsemätön. Käyriä täytyy siis vaan harjoitella.. Tänään Am-yössä tuskin on yhtä vaativa maasto. Eli siis jotain polkurikkaan avokalliomaaston tapaista.. Ensi viikon yökupissa käyn todellakin ottamassa revanssin Sm-keskimatkan maastosta!! Siellä taas yhteislähtö ja vaativaa suunnistusta. Puolentoista viikon päästä on sitten Sm-yö. Tiedossa todella nopeaa avokalliomaastoa.
Niiin, ja kyllä mä vielä teen ittestäni sellasen yösuunnistajan, että kelpaa pistää Jukolan ja 10milan pimeisiin öihin suunnistamaan. Se on varma!
maanantai 20. syyskuuta 2010
On se raskasta..
Sm-keskimatka ei sinänsä tuonut elämään mitään uutta.. Taas yksi kisa, joka korostaa karsinta hyvin-finaali huonosti -syndroomaani.. Sm-sija 13. ei sikäli ole mikään huono. Onhan näitä 20- ja 19-vuotiaita miehiä Suomessa aika paljon, ja jos heistä kaikista on 13. paras.. Mutta suoritus, mikä toi tämän sijoituksen, ei todellakaan tyydytä. Ei ole lähelläkään edes välttävää.
Reittihärveli A-finaalista.
Että justiinsa juu. Tuollaisen radan edessä olin aika kädetön. Hieno maasto, hieno rata. Itse en vain osannut.
Jotain analyysia:
K-1
Hieman hermostunutta, suunnistus ei ollut kovin sujuvaa. +3
1-2
Suunnan kanssa ongelmia. En löytänyt olennaisia kohteita ja kompassi tuntui vievän minne sattuu. Rasti löytyi 70% tuurilla.. +31
2-3
Katson oikean puoleisen reitin paremmaksi sujuvuuden kannalta ja pyrin tielle. Metsä on kuitenkin hyväkulkuista, joten oion linjoja. 4min eteen lähtenyt Linnainmaa sekoittaa hieman pakkaa ilmestyessään tiellä vierelle, ja rastinotto menee pipariksi. Pääsarjan suorastilla olen vielä "hyvin" mukana, mutta kompassi unohtuu eikä rastia vaan löydy. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä ylivoimaisesti nopeimmat ajat tehneet Mansner ja Huikko ovat välin menneet. +2.10
En jaksa selostaa loppua. Tulee vain huono fiilis. Toinen suunnistaja (tässä tapauksessa Linnainmaa) oli tällä kertaa suoritustani häiritsevin tekijä. Keskittyminen herpaantui koko ajan, mikä on tietysti täysin omaa huonouttani. Väliaikarastilla (9.) olin vielä yhdeksäs. Epäonnistuin kuitenkin parilla rastivälillä vielä tämän jälkeen, (syynä ilmeisesti näköyhteys radan ristivaiheessa Kangasalan Tiaiseen) ja tuloksena siis lopulta 13. Olen vakuuttunut siitä, että muut oman sarjan suunnistajat olivat tässä suorituksessa ne tekijät, jotka toivat hermostuneisuutta ja heikensivät keskittymiskykyä. Mutta vielä kerran: siitä voi syyttää pelkästään itseään, että antaa toisten häiritä omaa tekemistä.
Jotta homma ei menisi täysin ongelmien puinniksi, olen löytänyt jotain positiivistakin suorituksestani. Rastiväleillä 6-10 jokainen väliaikani on 10 parhaan ajan joukossa. Arvatkaa vaan, oliko silloin häiritseviä tekijöitä :). Joka tapauksessa. Asia kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin pistää parhaimmat ajat järjestykseen rastien 6 ja 10 väliseltä matkalta.
Matkaa on rastien välillä ollut 1073m. Yhteensä neljä rastiväliä. Sulkeissa koko kilpailun loppusijoitus (voi sisältää virheitä, mutta siitä olen varma että olen Topin kanssa kärkipaikalla).
1. Penttinen.....(7) 7.50
1. Mäkinen.......(13) 7.50
3. Korhonen......(15) 8.06
4. Joensuu.......(10) 8.27
5. Mikkola.......(3) 8.34
6. Hirvikallio...(6) 8.36
6. Sund .........(14) 8.36
8. Heinaro.......(2) 8.40
9. Kymäläinen....(5) 8.52
10. Mansner......(1) 8.58
11. Zaslonkin....(11) 9.11
12. Viholainen...(17) 9.46
13. Tiainen......(8) 10.03
14. Mieskoski....(12) 10.32
15. Sainio.......(15) 10.38
16. Huikko.......(4) 11.10
17. Valkama......(9) 11.30
18. Pantsar......(16) 11.46
Liekö enää mitään merkitystä, mutta ainakin minulle tämä antaa itseluottamusta. Toki täytyy muistaa, että mitattava matka on alle 1/4 koko kilpailusta, mutta "tilasto" on kuitenkin todiste siitä, että pystyn pitämään metsässä erinomaista vauhtia...ainakin vähän matkaa. Tyytyväinen olen myös siihen, että olen harmissani huonosta suorituksesta enkä niinkään siitä, että plaketti jäi lähelle. Tänä vuonna oli mannaa tarjolla oikeastaan kaikille. Vain jotkut kykenivät tekemään niin tarkkaa työtä, että myös saivat sitä. Sarjassamme tehtiin nimittäin kaikista sarjoista selvästi eniten virheitä, jos optimiaikaa katsoo (värianalyysi)..
Kisan jälkeen valmentaja sanoi ääneen: "Kyllä mä vaan uskoin, että tänään olisi se mitali tullut". Uskoa ja itseluottamusta antavaa, kyllä...ensi kerralla tuollainen luottamuslause ENNEN kisaa, niin se mitali tulee! :)
Sitten viestiin. Dimalla oli mennyt jalka rikki, joten mielestäni potentiaalinen 20-sarjan mitalijoukkue jäi sitten tekemättä. Se harmittaa. Siirryin pääsarjaan aloittamaan. Homma oli sinänsä tuttua eli suunnistuksellisesti ei edessä ollut mitään uutta, mutta jo verkatessa tuntui hieman väsymystä. Arvelin että sippaan siinä suunnilleen 6km jälkeen. Tiesin, että energian loppuminen tulee olemaan fakta, joten itseluottamusta ajatus ei heikentänyt. On sitä ennenkin juostu 10km ylikovaa letkojen perässä ja ihan kelpomenestyksellä ;).. Luottoa tuli joukkuetovereilta ja muiltakin ihmisiltä (lukemattomilta mesekavereilta, lähipiirin ystäviltä yms. tiiätte kyllä). Keskimatkan pettymyksen sain taas käännettyä positiiviseksi voimavaraksi. Olin päättänyt tehdä huippusuorituksen.
Kuinkas se sitten meni? No, lähtö onnistui. Jotenkin tuntuu, että lähdöt ovat paras osa aloitusosuudesta. Saa vähän kiihdytellä ja pysyy vielä helposti muiden vauhdissa :)). Ensimmäiset rastit löytyivät yhdellä 10sek koukulla höystettynä ihan hyvin. Olin Taanilan peesissä. Sitten tuli pari väliä, jotka olisi ehdottomasti pitänyt mennä eri reittiä. Olisi säästänyt yhteensä lähes puoli minuuttia.. Noin 3 km:stä 6:een, meno oli ihan hyvää.. Ei tullut suuremmin virheitä ja vauhti oli sopivaa. Kerkesin itsekin ymmärtää kartasta jotain. 6km kohdalla alkoi fyysinen suorituskyky suunnitellulla tavalla hiipua ja vielä kun sen hetkisestä letkasta minulla (=letkan hännällä) ja letkan kärjellä oli hajonta, jouduin kiskomaan noin 50m eron ensin kiinni. Sitten loppui suunnistus ja alkoi roikkuminen. Ylitettiin pari pehmeää suota, ja kun kuivalle pääsi, niin kaatuneita puun runkoja ja poikkipuita oli sen verran että niihin jokaiseen teki mieli kaatua.. Ajatukset leijuivat positiivisissa asioissa, jotta juokseminen olisi tuntunut helpommalta.. Lopussa tuli muutama 30sek virhe, ja pummisaldoksi koko osuudelle reilu 2min.. Vaihtoon tullessa oli eroa kärkeen yli 5min, mikä oli liikaa. Eihän siitä enää joukkue sitten noussut, kun ei ollut ketään kaveria jonka kanssa pitää vauhtia. Erot muodostuivat liian suuriksi aloitusosuudesta lähtien. Loppusija 28 ei varmastikaan tyydytä. Talven harjoituskaudella lähdetään luonnollisesti hakemaan nostetta ensi kesän viesteihin..
Itse pidän nyt vähän taukoa oikeasti kilpailuhenkisestä suunnistuksesta pari viikkoa. Tänään käyn ehkä haistelemassa keskimatkan jälkiä, tiistain HS:n yöreeni jää kyllä välistä, keskiviikkona Yökuppia Hälvälässä, torstaina Am-yö Porvoossa.. Viikonloppuna en lähde Turkuun, joten silloin teen jotain muuta kuin suunnistan. Tai ehkäpä suunnistankin, mutta yöllä..
Reittihärveli A-finaalista.
Että justiinsa juu. Tuollaisen radan edessä olin aika kädetön. Hieno maasto, hieno rata. Itse en vain osannut.
Jotain analyysia:
K-1
Hieman hermostunutta, suunnistus ei ollut kovin sujuvaa. +3
1-2
Suunnan kanssa ongelmia. En löytänyt olennaisia kohteita ja kompassi tuntui vievän minne sattuu. Rasti löytyi 70% tuurilla.. +31
2-3
Katson oikean puoleisen reitin paremmaksi sujuvuuden kannalta ja pyrin tielle. Metsä on kuitenkin hyväkulkuista, joten oion linjoja. 4min eteen lähtenyt Linnainmaa sekoittaa hieman pakkaa ilmestyessään tiellä vierelle, ja rastinotto menee pipariksi. Pääsarjan suorastilla olen vielä "hyvin" mukana, mutta kompassi unohtuu eikä rastia vaan löydy. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä ylivoimaisesti nopeimmat ajat tehneet Mansner ja Huikko ovat välin menneet. +2.10
En jaksa selostaa loppua. Tulee vain huono fiilis. Toinen suunnistaja (tässä tapauksessa Linnainmaa) oli tällä kertaa suoritustani häiritsevin tekijä. Keskittyminen herpaantui koko ajan, mikä on tietysti täysin omaa huonouttani. Väliaikarastilla (9.) olin vielä yhdeksäs. Epäonnistuin kuitenkin parilla rastivälillä vielä tämän jälkeen, (syynä ilmeisesti näköyhteys radan ristivaiheessa Kangasalan Tiaiseen) ja tuloksena siis lopulta 13. Olen vakuuttunut siitä, että muut oman sarjan suunnistajat olivat tässä suorituksessa ne tekijät, jotka toivat hermostuneisuutta ja heikensivät keskittymiskykyä. Mutta vielä kerran: siitä voi syyttää pelkästään itseään, että antaa toisten häiritä omaa tekemistä.
Jotta homma ei menisi täysin ongelmien puinniksi, olen löytänyt jotain positiivistakin suorituksestani. Rastiväleillä 6-10 jokainen väliaikani on 10 parhaan ajan joukossa. Arvatkaa vaan, oliko silloin häiritseviä tekijöitä :). Joka tapauksessa. Asia kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin pistää parhaimmat ajat järjestykseen rastien 6 ja 10 väliseltä matkalta.
Matkaa on rastien välillä ollut 1073m. Yhteensä neljä rastiväliä. Sulkeissa koko kilpailun loppusijoitus (voi sisältää virheitä, mutta siitä olen varma että olen Topin kanssa kärkipaikalla).
1. Penttinen.....(7) 7.50
1. Mäkinen.......(13) 7.50
3. Korhonen......(15) 8.06
4. Joensuu.......(10) 8.27
5. Mikkola.......(3) 8.34
6. Hirvikallio...(6) 8.36
6. Sund .........(14) 8.36
8. Heinaro.......(2) 8.40
9. Kymäläinen....(5) 8.52
10. Mansner......(1) 8.58
11. Zaslonkin....(11) 9.11
12. Viholainen...(17) 9.46
13. Tiainen......(8) 10.03
14. Mieskoski....(12) 10.32
15. Sainio.......(15) 10.38
16. Huikko.......(4) 11.10
17. Valkama......(9) 11.30
18. Pantsar......(16) 11.46
Liekö enää mitään merkitystä, mutta ainakin minulle tämä antaa itseluottamusta. Toki täytyy muistaa, että mitattava matka on alle 1/4 koko kilpailusta, mutta "tilasto" on kuitenkin todiste siitä, että pystyn pitämään metsässä erinomaista vauhtia...ainakin vähän matkaa. Tyytyväinen olen myös siihen, että olen harmissani huonosta suorituksesta enkä niinkään siitä, että plaketti jäi lähelle. Tänä vuonna oli mannaa tarjolla oikeastaan kaikille. Vain jotkut kykenivät tekemään niin tarkkaa työtä, että myös saivat sitä. Sarjassamme tehtiin nimittäin kaikista sarjoista selvästi eniten virheitä, jos optimiaikaa katsoo (värianalyysi)..
Kisan jälkeen valmentaja sanoi ääneen: "Kyllä mä vaan uskoin, että tänään olisi se mitali tullut". Uskoa ja itseluottamusta antavaa, kyllä...ensi kerralla tuollainen luottamuslause ENNEN kisaa, niin se mitali tulee! :)
Sitten viestiin. Dimalla oli mennyt jalka rikki, joten mielestäni potentiaalinen 20-sarjan mitalijoukkue jäi sitten tekemättä. Se harmittaa. Siirryin pääsarjaan aloittamaan. Homma oli sinänsä tuttua eli suunnistuksellisesti ei edessä ollut mitään uutta, mutta jo verkatessa tuntui hieman väsymystä. Arvelin että sippaan siinä suunnilleen 6km jälkeen. Tiesin, että energian loppuminen tulee olemaan fakta, joten itseluottamusta ajatus ei heikentänyt. On sitä ennenkin juostu 10km ylikovaa letkojen perässä ja ihan kelpomenestyksellä ;).. Luottoa tuli joukkuetovereilta ja muiltakin ihmisiltä (lukemattomilta mesekavereilta, lähipiirin ystäviltä yms. tiiätte kyllä). Keskimatkan pettymyksen sain taas käännettyä positiiviseksi voimavaraksi. Olin päättänyt tehdä huippusuorituksen.
Kuinkas se sitten meni? No, lähtö onnistui. Jotenkin tuntuu, että lähdöt ovat paras osa aloitusosuudesta. Saa vähän kiihdytellä ja pysyy vielä helposti muiden vauhdissa :)). Ensimmäiset rastit löytyivät yhdellä 10sek koukulla höystettynä ihan hyvin. Olin Taanilan peesissä. Sitten tuli pari väliä, jotka olisi ehdottomasti pitänyt mennä eri reittiä. Olisi säästänyt yhteensä lähes puoli minuuttia.. Noin 3 km:stä 6:een, meno oli ihan hyvää.. Ei tullut suuremmin virheitä ja vauhti oli sopivaa. Kerkesin itsekin ymmärtää kartasta jotain. 6km kohdalla alkoi fyysinen suorituskyky suunnitellulla tavalla hiipua ja vielä kun sen hetkisestä letkasta minulla (=letkan hännällä) ja letkan kärjellä oli hajonta, jouduin kiskomaan noin 50m eron ensin kiinni. Sitten loppui suunnistus ja alkoi roikkuminen. Ylitettiin pari pehmeää suota, ja kun kuivalle pääsi, niin kaatuneita puun runkoja ja poikkipuita oli sen verran että niihin jokaiseen teki mieli kaatua.. Ajatukset leijuivat positiivisissa asioissa, jotta juokseminen olisi tuntunut helpommalta.. Lopussa tuli muutama 30sek virhe, ja pummisaldoksi koko osuudelle reilu 2min.. Vaihtoon tullessa oli eroa kärkeen yli 5min, mikä oli liikaa. Eihän siitä enää joukkue sitten noussut, kun ei ollut ketään kaveria jonka kanssa pitää vauhtia. Erot muodostuivat liian suuriksi aloitusosuudesta lähtien. Loppusija 28 ei varmastikaan tyydytä. Talven harjoituskaudella lähdetään luonnollisesti hakemaan nostetta ensi kesän viesteihin..
Itse pidän nyt vähän taukoa oikeasti kilpailuhenkisestä suunnistuksesta pari viikkoa. Tänään käyn ehkä haistelemassa keskimatkan jälkiä, tiistain HS:n yöreeni jää kyllä välistä, keskiviikkona Yökuppia Hälvälässä, torstaina Am-yö Porvoossa.. Viikonloppuna en lähde Turkuun, joten silloin teen jotain muuta kuin suunnistan. Tai ehkäpä suunnistankin, mutta yöllä..
torstai 16. syyskuuta 2010
Olipa kerran..
"Nuori mies, joka otti Yökupin 1. rastilla hylsyn, tuli maaliin voittajana "haamuajalla" ja 1000 pistettä ansainneena - ~2min Miguls Reitulsiakin nopeampana - totesi hylsyn, hyväksyi hylsyn ja jäi nollille."
Näinpä näin. Eilen illalla kisailtiin siis Yökupin osakilpailu Hollola-rastien maastossa, Tervahaudanmäen kartalla.. Tulimme hieman myöhäisellä aikataululla, joten ainakin itse lähdin metsään sen suurempia ajattelematta ja verryttelemättä tietäen kuitenkin sen, että kompassi on tässä maastossa todella hyvä ystävä...etenkin sateisena ja pimeänä yönä.
K-1
Lähtöviitoituksella ykkövälin luku ja koko radan nopea tarkastus. K:lta lähtösuunta ja parin ajouran yli laakeaan notkoon. Tasaisella ainoat kaverit ovat Suunto ja Lupinen Betty. Tulen vastarinteeseen ja pysähdyn. Olen lähdössä jo vasemmalle, mutta rasti näkyykin 20m etuoikealla. Leima ja lähtösuunta seuraavalle.
1-2
Ei ihmeellisiä. Kumpareen päälle hieman kompassia vilkuillen, rastikivi löytyy päätä pyörittelemällä. Tarkastan koodin, ja mietin..olikohan se edellinen 55 vai 49? Maalissa todetaan, että se oli 55. Todellinen 1. rasti oli siis 49.
2-3
Jatkan matkaa ja pyrin hyödyntämään muutaman avokallion nopeutta. Mäenharjanteita hyväksikäyttäen 11:n ohi aina kuviorajalle asti, josta poistuin kompassin osoittamaan suuntaan. Kumpareen vasenta reunaa notkoon, josta taas kuviorajan toiselle puolelle. Pari kiveä ja avokalliot "haltuun", joilta suunta suoraan pohjoiseen. Heijastin näkyy mukavan kauas.
3-4
Lähtö kumpareen kautta, josta suunta suon yli. Harjanne erottuu jotenkuten, mutta en saa tarkkaa sijaintia selville. Luotan levyyn ja rauhoitan vauhtia..katselen alarinteeseen ja heijastin pilkahtaa puiden välistä näkyviin.
4-5
Homma on gripissä ja luotan taitoihini. Suunnalla suolle, jossa saan isosta kivestä tarkan sijainnin. Kompassi taas apuna, mäen harjanne ensin ylös ja avokallioita pitkin alas. Kaareva rinne kiertäen ja kuviorajalle. Kuviorajan kulmasta hätiköity lähtösuunta.. Päädyn suon toiselle puolelle, mutta väärälle kumpareelle ihmettelemään. Tunnistan virheen nopeasti ja lähden bongaamaan heijastinta vasemmalta päin. Lippu tulee vastaan reilun puolen minuutin virheen jälkeen.
5-6
Suunnalla notkoon ja uraa pitkin tielle. Upeat olosuhteet antavat energiaa ja päätän nostaa tiepätkällä vauhdin tappiin. Sekä silloisena hetkenä ja nyt jälkikäteenkin ajattelen, kuinkakohan moni olisi pysynyt mukana? Päätän lähteä ensimmäisestä ajourasta metsään. Iso jyrkänne paistaa kauas. Sen ohi alakautta ja kumparejono johdattelee rastille.
6-7
Pieni rinne alas..iso kivi oikealla..suuntaa..rasti löytyy..
7-8
Mäen päälle ja muutama metri linjaa hyödyntäen. Kompassin avulla rinne alas ja uraa pitkin rastimäen viereen. Kivijonon keskeltä läpi ja suunnalla ylös mäkeen. Parin pysähdyksen kautta rastinotko löytyy.
8-9
Kansallisista tuttu mäki, jossa tein virheen ja lähdin ilman lähtösuuntaa "jonnekin tuonne tielle päin". Nyt päätin ottaa kunnon lähtösuunnan ja myös pitää sen. Kutakuinkin onnistuin siinä ja linjalle oli helppo nousta, kun oli oikeassa kohtaa tietä. Itselleni ei jyrkänne erottunut, mutta avokallionenä oli "selvä". Siitä kumpareiden päälle ja rastikivi on siellä missä pitääkin.
9-10
En pidä turhaan kiirettä vaan lueskelen ja havainnoin rauhassa sen mitä vastaan tulee. Kumpareiden väli löytyy ilman ongelmia.
10-11
Otan nopeaa avokalliota taas alle ja pidän kompassin mukana. Muistan 2-3 väliltä, että näkyvyys on 11:n alueella erinomainen, joten kunhan vain pääsen tuolle harjanteelle..ja..rasti näkyy jo..
11-12
Teemu kävi rastin kautta ehkä 20sek ennen ja näen hänen lähtösuuntansa. Mietin hänen lähtösuuntansa outoutta (tietämättäni hänellä on rasti vielä ennen viimeistä, eikä 11. rastini ollut edes B-radalla). Onnistun pitämään oman pääni ja teen selkeän reitinvalinnan viimeiselle. Nyt tätä ei voi enää mokata. Metsäsaarekkeen läpi kulmaan, jossa viimeinen rasti odottaa.
12-M
Erinomaisella fiiliksellä maaliin. Virhettä ei juurikaan tullut ja paikoitellen oli flow-tila päällä. Tällaista suunnistuksen pitäisi olla!! Helppoa ja rentoa.. Maaliin tullessa Mikko sanoo: "No nyt se kärkiaika tuli". Kommentoin, että meni kyllä ihan hyvin.. "No sitten se kärkiaika tuli". Aikani taisi olla 39.2*. Sekunnilleen en muista, mutta kärkiaika oli siis hieman alle kaksi minuuttia nopeampi kuin Mikolla. "Sä oot tullu tosi kovaa".. Hetken aikaa olinkin jo ihan voittaja :D.
Vaikka sieltä lopulta hylsy tulikin (1. rasti, 50m oikeasta rastista länteen oleva kivi) niin fiilis on kyllä hieno. Vaikka Reitti saikin melko mairean hymyn kasvoilleen, kun näki 1000 pisteen lipsuvan minulta hänelle itselleen, niin fiilis on silti hieno. Pitkästä aikaa suunnistus oli keskittynyttä ja rentoa. Juuri tällaista itseluottamuspläjäystä kaipasinkin tähän vaiheeseen, juuri ennen Sm-keskimatkaa. Nyt taas muistan hyvin, millainen suorituksen täytyy olla ja miltä sen täytyy tuntua.. Rentoutta ei voi tietenkään hakemalla hakea, muuten sitä ei tule ollenkaan. Oikealla asenteella ja harmonisella fiiliksellä suorituksesta tulee kyllä nautinnollinen..
Jotain spekulaatiota myös keskimatkasta..
Haastavaa suunnistusta alusta loppuun, A-finaalissa ilmeisesti aika peitteistä maastoa. Eiköhän siellä tulla ennemmin sujuvalla suunnistuksella kuin kovalla juoksuvauhdilla..
TOP 10 20-sarjassa
1. Heinaro
2. Mansner
3. Huikko
4. Mikkola
5. Penttinen
6. Hirvikallio
7. Kymäläinen
8. Sirén
9. Vainio A
10. Tiainen
Mahdollisuudet plaketeille: Kaikki muut A-finalistit..
Näinpä näin. Eilen illalla kisailtiin siis Yökupin osakilpailu Hollola-rastien maastossa, Tervahaudanmäen kartalla.. Tulimme hieman myöhäisellä aikataululla, joten ainakin itse lähdin metsään sen suurempia ajattelematta ja verryttelemättä tietäen kuitenkin sen, että kompassi on tässä maastossa todella hyvä ystävä...etenkin sateisena ja pimeänä yönä.
K-1Lähtöviitoituksella ykkövälin luku ja koko radan nopea tarkastus. K:lta lähtösuunta ja parin ajouran yli laakeaan notkoon. Tasaisella ainoat kaverit ovat Suunto ja Lupinen Betty. Tulen vastarinteeseen ja pysähdyn. Olen lähdössä jo vasemmalle, mutta rasti näkyykin 20m etuoikealla. Leima ja lähtösuunta seuraavalle.
1-2
Ei ihmeellisiä. Kumpareen päälle hieman kompassia vilkuillen, rastikivi löytyy päätä pyörittelemällä. Tarkastan koodin, ja mietin..olikohan se edellinen 55 vai 49? Maalissa todetaan, että se oli 55. Todellinen 1. rasti oli siis 49.
2-3
Jatkan matkaa ja pyrin hyödyntämään muutaman avokallion nopeutta. Mäenharjanteita hyväksikäyttäen 11:n ohi aina kuviorajalle asti, josta poistuin kompassin osoittamaan suuntaan. Kumpareen vasenta reunaa notkoon, josta taas kuviorajan toiselle puolelle. Pari kiveä ja avokalliot "haltuun", joilta suunta suoraan pohjoiseen. Heijastin näkyy mukavan kauas.
3-4
Lähtö kumpareen kautta, josta suunta suon yli. Harjanne erottuu jotenkuten, mutta en saa tarkkaa sijaintia selville. Luotan levyyn ja rauhoitan vauhtia..katselen alarinteeseen ja heijastin pilkahtaa puiden välistä näkyviin.
4-5
Homma on gripissä ja luotan taitoihini. Suunnalla suolle, jossa saan isosta kivestä tarkan sijainnin. Kompassi taas apuna, mäen harjanne ensin ylös ja avokallioita pitkin alas. Kaareva rinne kiertäen ja kuviorajalle. Kuviorajan kulmasta hätiköity lähtösuunta.. Päädyn suon toiselle puolelle, mutta väärälle kumpareelle ihmettelemään. Tunnistan virheen nopeasti ja lähden bongaamaan heijastinta vasemmalta päin. Lippu tulee vastaan reilun puolen minuutin virheen jälkeen.
5-6
Suunnalla notkoon ja uraa pitkin tielle. Upeat olosuhteet antavat energiaa ja päätän nostaa tiepätkällä vauhdin tappiin. Sekä silloisena hetkenä ja nyt jälkikäteenkin ajattelen, kuinkakohan moni olisi pysynyt mukana? Päätän lähteä ensimmäisestä ajourasta metsään. Iso jyrkänne paistaa kauas. Sen ohi alakautta ja kumparejono johdattelee rastille.
6-7
Pieni rinne alas..iso kivi oikealla..suuntaa..rasti löytyy..
7-8
Mäen päälle ja muutama metri linjaa hyödyntäen. Kompassin avulla rinne alas ja uraa pitkin rastimäen viereen. Kivijonon keskeltä läpi ja suunnalla ylös mäkeen. Parin pysähdyksen kautta rastinotko löytyy.
8-9
Kansallisista tuttu mäki, jossa tein virheen ja lähdin ilman lähtösuuntaa "jonnekin tuonne tielle päin". Nyt päätin ottaa kunnon lähtösuunnan ja myös pitää sen. Kutakuinkin onnistuin siinä ja linjalle oli helppo nousta, kun oli oikeassa kohtaa tietä. Itselleni ei jyrkänne erottunut, mutta avokallionenä oli "selvä". Siitä kumpareiden päälle ja rastikivi on siellä missä pitääkin.
9-10
En pidä turhaan kiirettä vaan lueskelen ja havainnoin rauhassa sen mitä vastaan tulee. Kumpareiden väli löytyy ilman ongelmia.
10-11
Otan nopeaa avokalliota taas alle ja pidän kompassin mukana. Muistan 2-3 väliltä, että näkyvyys on 11:n alueella erinomainen, joten kunhan vain pääsen tuolle harjanteelle..ja..rasti näkyy jo..
11-12
Teemu kävi rastin kautta ehkä 20sek ennen ja näen hänen lähtösuuntansa. Mietin hänen lähtösuuntansa outoutta (tietämättäni hänellä on rasti vielä ennen viimeistä, eikä 11. rastini ollut edes B-radalla). Onnistun pitämään oman pääni ja teen selkeän reitinvalinnan viimeiselle. Nyt tätä ei voi enää mokata. Metsäsaarekkeen läpi kulmaan, jossa viimeinen rasti odottaa.
12-M
Erinomaisella fiiliksellä maaliin. Virhettä ei juurikaan tullut ja paikoitellen oli flow-tila päällä. Tällaista suunnistuksen pitäisi olla!! Helppoa ja rentoa.. Maaliin tullessa Mikko sanoo: "No nyt se kärkiaika tuli". Kommentoin, että meni kyllä ihan hyvin.. "No sitten se kärkiaika tuli". Aikani taisi olla 39.2*. Sekunnilleen en muista, mutta kärkiaika oli siis hieman alle kaksi minuuttia nopeampi kuin Mikolla. "Sä oot tullu tosi kovaa".. Hetken aikaa olinkin jo ihan voittaja :D.
Vaikka sieltä lopulta hylsy tulikin (1. rasti, 50m oikeasta rastista länteen oleva kivi) niin fiilis on kyllä hieno. Vaikka Reitti saikin melko mairean hymyn kasvoilleen, kun näki 1000 pisteen lipsuvan minulta hänelle itselleen, niin fiilis on silti hieno. Pitkästä aikaa suunnistus oli keskittynyttä ja rentoa. Juuri tällaista itseluottamuspläjäystä kaipasinkin tähän vaiheeseen, juuri ennen Sm-keskimatkaa. Nyt taas muistan hyvin, millainen suorituksen täytyy olla ja miltä sen täytyy tuntua.. Rentoutta ei voi tietenkään hakemalla hakea, muuten sitä ei tule ollenkaan. Oikealla asenteella ja harmonisella fiiliksellä suorituksesta tulee kyllä nautinnollinen..
Jotain spekulaatiota myös keskimatkasta..
Haastavaa suunnistusta alusta loppuun, A-finaalissa ilmeisesti aika peitteistä maastoa. Eiköhän siellä tulla ennemmin sujuvalla suunnistuksella kuin kovalla juoksuvauhdilla..
TOP 10 20-sarjassa
1. Heinaro
2. Mansner
3. Huikko
4. Mikkola
5. Penttinen
6. Hirvikallio
7. Kymäläinen
8. Sirén
9. Vainio A
10. Tiainen
Mahdollisuudet plaketeille: Kaikki muut A-finalistit..
maanantai 13. syyskuuta 2010
Hollola-rastit
Johan sitä on tullut levättyä. Sm-pitkän jälkeen kehoa on huollettu ja pääkoppaa tuuletettu reilusti. Eilen kilpailtiin Hollola-rastit, missä kävin kokeilemassa vauhtia pääsarjalaisena. Mukana oli pari 20-sarjaankin kuuluvaa, joten vauhtia pystyi testailemaan suuntaan jos toiseenkin.
Liiallinen puristus oli vielä selvä fakta, kun oma suoritus lähti käyntiin. Meno oli aika agressiivista, mikä lienee yksi syy siihen, että koko kilpailun aikana rastit eivät tulleet oikealla tavalla vastaan. Viime viikonlopusta viisastuneena hommasta löytyi "pitkästä aikaa" kuitenkin myös positiivista rentoutta, ja rastivälien sujuvuus tuntui olevan tästä selkeä merkki. Rastivälien sujuvuus vs. rastinoton kankeus.. Siinä keskimatkan kisan saldo. Tuloslistalla sija 21/50, +6.55 Huovilaan. Tiainen oli kolmisen minuuttia nopeampi, Penttinen minuutin ja Hirvikallio hävisi reilu 2½min. Taas totesin, että täytyy opetella vain suunnistamaan.
Eiköhän se rentous löydy ensi viikonlopulle. Viestiin taitaa pukata muuten aloitusta.
Liiallinen puristus oli vielä selvä fakta, kun oma suoritus lähti käyntiin. Meno oli aika agressiivista, mikä lienee yksi syy siihen, että koko kilpailun aikana rastit eivät tulleet oikealla tavalla vastaan. Viime viikonlopusta viisastuneena hommasta löytyi "pitkästä aikaa" kuitenkin myös positiivista rentoutta, ja rastivälien sujuvuus tuntui olevan tästä selkeä merkki. Rastivälien sujuvuus vs. rastinoton kankeus.. Siinä keskimatkan kisan saldo. Tuloslistalla sija 21/50, +6.55 Huovilaan. Tiainen oli kolmisen minuuttia nopeampi, Penttinen minuutin ja Hirvikallio hävisi reilu 2½min. Taas totesin, että täytyy opetella vain suunnistamaan.
Eiköhän se rentous löydy ensi viikonlopulle. Viestiin taitaa pukata muuten aloitusta.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Perustaidot kunnossa, suorituksen hallinta ja toiminnan ohjaus puuttuvat
Pakko tarttua epäolennaiseen, kun tuli mieleen "hyvä" kirjoitusaihe surkean Sm-suorituksen jälkeen.
En ole koskaan pudonnut B-finaaliin Sm-kisoissa. Toisin sanoen, olen aina päässyt A-finaaliin, kun olen vain osallistunut.
Tässä hieman faktaa Sm-kilpailuista (joissa on ollut "karsinta") karsinta- ja finaalituloksineen..
2006
Sprintti, kars/14. fin/25.
Pitkä, kars/42. fin/24. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)
2007
Sprintti, kars/14. fin/hyl
Keskari, kars/2. fin/30.
Pitkä, kars/24. fin/19.
2008
Sprintti, kars/4. fin/32.
Keskari, kars/12. fin/27.
Pitkä, kars/36. fin/2. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)
2009
Keskari, kars/13. fin/16.
Pitkä, kars/5. fin/kesk.
2010
Sprintti, kars/5. fin/27.
Pitkä, kars/7. fin/22.
(Yleisesti heille, jotka eivät Sm-järjestelmää tunne: Finaaliin pääsee 40 karsintojen parasta, poikkeuksena kuitenkin pitkä matka (vuodet <-2009). Tänä vuonna myös pitkälle otettiin 40 finalistin käytäntö. Karsintaryhmiä on ollut yleensä kaksi ja pari kertaa keskimatkalla kolme. Karsintaryhmien koot ovat vaihdelleet siis suunnilleen 30 ja 45 hengen välillä)
Muistaakseni itselläni ei ole ollut koskaan minkäänlaista hädäntunnetta tai hermostuneisuutta karsinnassa. Olen "tietänyt", että kelpo suorituksella pääsee A-finaaliin. Vuonna 2008 keskimatkalla (sija 12, kolme karsintaryhmää, joista jokaisesta 13 finaaliin) karsiutuminen oli toki vain 7 sekunnin päässä, mutta en edes maalisuoralla epäillyt ettenkö pääsisi A-finaaliin. Sitäkin voidaan siis vain kutsua "hallituksi" laskelmoinniksi :)
MUTTA mikä ihme siinä sitten mättää, että finaalissa maalivaatten alla on yhtä kertaa lukuun ottamatta aina leimannut pettynyt/vihainen/surullinen yms. tunteiden täyttämä suunnistaja, joka on hermoillut/jännittänyt/tärissyt yms. Joskus olen ollut ehkä hieman sairaskin. Siitä esimerkistä sitten tarkemmin kirjoituksen lopussa... Tuohon äskeiseen kysymykseeni: itse olen miettinyt sitä jo parisen vuotta, enkä ole keksinyt mitään muuta kuin hokea itselleni "kyllä se ensi kerralla tulee, tekee vaan hyvän perussuorituksen, eikä hermoile". (No, oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta) kyllä se hyvänen aika pitäs jo PIKKU HILJAA tajuta!! Vauhdin puolesta mentäisiin lähes heittämällä plakettisijoille, oli matka ja päivä melkein mikä tahansa...kunhan laji on suunnistus. Mieli vaan näyttää menevän niiden virheiden perään...
Mistä sitten johtuu...hermoilu ja virheiden tekeminen nimittäin? -> liian suuret tavoitteet, odotukset, vain täydellisyys tyydyttää..ilmeisesti.
Kahden viikon päästä kisataan keskimatka ja viesti, jälkimmäinen itselleni tärkeämpänä. Jos vaikka tekisin viikonloppuna kolme perushyvää suoritusta ilman hermoilua, enkä yrittäisi jahdata mitalia pakonomaisella puurtamisella. Yksi menestyksettömyyden syy on muuten juuri "tämä", minkä taisin sanoa jo ensimmäisessä lauseessakin. Tällainen tulosten kanssa pelleily on NIIIIN epäolennaista scheissea... Jos sen osaa jo sanoa, niin ei siihen varmaan montaa vuottakaan mene, että sen tajuaa kisatilanteessakin, vai?
Niin ja sitten siitä esimerkkitapauksesta sairastumisen suhteen. Karsinnan jälkeen oli hieman heikko fiilis. Finaalipäivän aamuna, varsin huonosti nukutun ja "kylmän" yön jälkeen, tunnetta voisi kuvailla lähinnä sanoilla tiu ja tau. Sm-finaalissa oli sitten aivan kauhea olo. Kotimatkalla oksensin ja maanantaina aamulla lämpöä oli yli 39 astetta. Että sillä lailla. Itse en ole keksinyt vielä syytä sairastumiselle, migreeniksi ehkä hieman pitkä..ainakin aikaisempien kokemusten perusteella. Mutta siihen en ainakaan lankea, että alkaisin ajattelemaan, etten olisi voinut tehdä asialle mitään.
Suorituksesta sen verran, että kaiken kaikkiaan (enimmäkseen hermoilusta johtuvia) virheitä tuli yhteensä seitsemisen minuuttia.. Siinä sitä taas tuloksia katsellessa todistaa itselleen että hermoton suoritus olisi riittänyt plakettiin.. Virhettäkin olisi vielä mahtunut mukaan. Mutta että vielä puoliksi sairaana? No plääh, lopetan selittelyn ja nöyrryn..yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloslista näyttää, miltä näyttää ja sillä selvä. Seuraava kisa taitaa olla keskimatka Hollola-rasteilla. Saatan mennä, pääsarjaan ainakin olen ilmoittautunut. Katsellaan siellä sitten..
En ole koskaan pudonnut B-finaaliin Sm-kisoissa. Toisin sanoen, olen aina päässyt A-finaaliin, kun olen vain osallistunut.
Tässä hieman faktaa Sm-kilpailuista (joissa on ollut "karsinta") karsinta- ja finaalituloksineen..
2006
Sprintti, kars/14. fin/25.
Pitkä, kars/42. fin/24. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)
2007
Sprintti, kars/14. fin/hyl
Keskari, kars/2. fin/30.
Pitkä, kars/24. fin/19.
2008
Sprintti, kars/4. fin/32.
Keskari, kars/12. fin/27.
Pitkä, kars/36. fin/2. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)
2009
Keskari, kars/13. fin/16.
Pitkä, kars/5. fin/kesk.
2010
Sprintti, kars/5. fin/27.
Pitkä, kars/7. fin/22.
(Yleisesti heille, jotka eivät Sm-järjestelmää tunne: Finaaliin pääsee 40 karsintojen parasta, poikkeuksena kuitenkin pitkä matka (vuodet <-2009). Tänä vuonna myös pitkälle otettiin 40 finalistin käytäntö. Karsintaryhmiä on ollut yleensä kaksi ja pari kertaa keskimatkalla kolme. Karsintaryhmien koot ovat vaihdelleet siis suunnilleen 30 ja 45 hengen välillä)
Muistaakseni itselläni ei ole ollut koskaan minkäänlaista hädäntunnetta tai hermostuneisuutta karsinnassa. Olen "tietänyt", että kelpo suorituksella pääsee A-finaaliin. Vuonna 2008 keskimatkalla (sija 12, kolme karsintaryhmää, joista jokaisesta 13 finaaliin) karsiutuminen oli toki vain 7 sekunnin päässä, mutta en edes maalisuoralla epäillyt ettenkö pääsisi A-finaaliin. Sitäkin voidaan siis vain kutsua "hallituksi" laskelmoinniksi :)
MUTTA mikä ihme siinä sitten mättää, että finaalissa maalivaatten alla on yhtä kertaa lukuun ottamatta aina leimannut pettynyt/vihainen/surullinen yms. tunteiden täyttämä suunnistaja, joka on hermoillut/jännittänyt/tärissyt yms. Joskus olen ollut ehkä hieman sairaskin. Siitä esimerkistä sitten tarkemmin kirjoituksen lopussa... Tuohon äskeiseen kysymykseeni: itse olen miettinyt sitä jo parisen vuotta, enkä ole keksinyt mitään muuta kuin hokea itselleni "kyllä se ensi kerralla tulee, tekee vaan hyvän perussuorituksen, eikä hermoile". (No, oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta) kyllä se hyvänen aika pitäs jo PIKKU HILJAA tajuta!! Vauhdin puolesta mentäisiin lähes heittämällä plakettisijoille, oli matka ja päivä melkein mikä tahansa...kunhan laji on suunnistus. Mieli vaan näyttää menevän niiden virheiden perään...
Mistä sitten johtuu...hermoilu ja virheiden tekeminen nimittäin? -> liian suuret tavoitteet, odotukset, vain täydellisyys tyydyttää..ilmeisesti.
Kahden viikon päästä kisataan keskimatka ja viesti, jälkimmäinen itselleni tärkeämpänä. Jos vaikka tekisin viikonloppuna kolme perushyvää suoritusta ilman hermoilua, enkä yrittäisi jahdata mitalia pakonomaisella puurtamisella. Yksi menestyksettömyyden syy on muuten juuri "tämä", minkä taisin sanoa jo ensimmäisessä lauseessakin. Tällainen tulosten kanssa pelleily on NIIIIN epäolennaista scheissea... Jos sen osaa jo sanoa, niin ei siihen varmaan montaa vuottakaan mene, että sen tajuaa kisatilanteessakin, vai?
Niin ja sitten siitä esimerkkitapauksesta sairastumisen suhteen. Karsinnan jälkeen oli hieman heikko fiilis. Finaalipäivän aamuna, varsin huonosti nukutun ja "kylmän" yön jälkeen, tunnetta voisi kuvailla lähinnä sanoilla tiu ja tau. Sm-finaalissa oli sitten aivan kauhea olo. Kotimatkalla oksensin ja maanantaina aamulla lämpöä oli yli 39 astetta. Että sillä lailla. Itse en ole keksinyt vielä syytä sairastumiselle, migreeniksi ehkä hieman pitkä..ainakin aikaisempien kokemusten perusteella. Mutta siihen en ainakaan lankea, että alkaisin ajattelemaan, etten olisi voinut tehdä asialle mitään.
Suorituksesta sen verran, että kaiken kaikkiaan (enimmäkseen hermoilusta johtuvia) virheitä tuli yhteensä seitsemisen minuuttia.. Siinä sitä taas tuloksia katsellessa todistaa itselleen että hermoton suoritus olisi riittänyt plakettiin.. Virhettäkin olisi vielä mahtunut mukaan. Mutta että vielä puoliksi sairaana? No plääh, lopetan selittelyn ja nöyrryn..yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloslista näyttää, miltä näyttää ja sillä selvä. Seuraava kisa taitaa olla keskimatka Hollola-rasteilla. Saatan mennä, pääsarjaan ainakin olen ilmoittautunut. Katsellaan siellä sitten..
torstai 2. syyskuuta 2010
Kaikki on valmista
Vai onko? Ikuinen urheilijan mieltä painava kysymys ennen tärkeintä kisaa. Vastaus on ehdottomasti ehkä.
Sm-leirin rasituspiikki oli keskelle epätasapainoista harjoittelua ilmeisesti liian kova. Eritoten viimeisen leiripäivän mäkitreeni vaikutti siihen, että oikean jalan jänne nimeltään akilles tulehtui miedosti tuossa viikko sitten - kevennetylläkin harjoittelulla. Homman nimihän on ollut siitä lähtien seuraava: kylmähoitoa, buranakuuri, säännöllisesti kevyttä hierontaa ja venyttelyä.
On tässä kuitenkin ehtinyt tapahtua myös jotain urheilullisesti merkittävää ja muutakin. Kerrottakoon siitä muusta joskus toiste. Sunnuntaina kävin juoksemassa eGames:n pitkän matkan - toimi Sm-pitkälle valmistavana. Laakeat ja nopeakulkuiset avokalliot saivat aivot käyttämään kompassia ihan vain ok-suorituksen varmistamisen nimissä. Missäs muussa sitä sitten virhettä tulikaan kuin suunnassakulussa? Eipä vissiin missään :). Neuvona nuoremmille: jos ottaa kisan teemaksi kompassin käytön, kannattaa varmistaa, että todellakin löytyy malttia käyttää sitä kompassia kisatilanteessa. Itselläni loppui maltti 2km:n kohdalla, ja sen jälkeen kompassin onnistunutta käyttöä esiintyi väliaikaisina perioodeina. Vauhti kuitenkin vaikutti ihan hyvältä, aivan 100% lasissa en todellakaan juossut. Tuloksena 3. sija Orientin kaksikon takana. Reilu 2min voittajaan.
Nyt on sitten lepäilty.. Keskiviikkona julkistettiin Sm-pitkien lähtöajat, jotka tietysti kiinnosti, vaikka oma lähtöpaikka on ennalta nähtävissä rankin perusteella..
Keskiviikkona julkaistiin myös Urheilukouluun päässeet. Ja minähän pääsin!!!!!!!! Upeeta! Mahtavat fiilikset!!! :DD Kauden päätavoite on saavutettu. Kaikenlaisia juttuja kuulee kyllä joka suunnasta. Lähden inttiin kuitenkin ennakkoluulottomasti. Reenata siellä saa, mutta sotamieheksi siellä koulutetaan (tai jtn). Luulen, että urheilun kannalta tärkein ja samalla haastavin asia on tarkkailla palautumista ja levätä tarpeeksi.. Mutta 4.10. alkaen siis Hennalassa.
Keskiviikkona kilpailtiin myös Yökupin syyskauden ensimmäinen ja koko kauden 4. osakilpailu. Jos siitä ei puhuttaisi sen enempää. Tein vaatimattomasti jokaiselle rastivälille vähintään yhden virheen.. Virheiden kokoluokka vaihteli 1sek-5min välillä ja niitä oli erittäin paljon.
Vaikka valmistautuminen ei ole onnistunut mm. akillesvaivojen takia suunnitellulla tavalla, uskon olevani hupputikissä sunnuntaina. Onhan sitä ennenkin tehty kova harjoitus kisaa edeltävänä päivänä ja kulku kisassa on ollut loistava. Tällä kertaa karsinta saa toimia kovana harjoituksena..
Karsinnasta: Luvassa 7,1km suunnistusta nopeakulkuisessa avokalliomaastossa. Käsittääkseni mäet ovat sen verran korkeita, että niiden käyttämistä kulkureittinä kannattaa miettiä kahdesti. Maasto on nopeaa muutenkin. Pitkillä väleillä solat ovat varman suorituksen kannalta turvallisia kulkureittejä (onpas hienoa pohdintaa :D). Itselleni karsinta merkitsee hyvää tilaisuutta valmistautua fyysisesti finaaliin. Täysiä ei tarvitse mennä, jotta A-finaalipaikka tulisi, joten suoritus pysyy rentona ja olo hyvävoimaisena koko matkan ajan.
A-finaalista: Matkana mielestäni kunnioitettavat 9,8km. Kaikki kovat ovat A-finaalissa mukana, ellei loukkaantumisia tai poisjääntejä ole ilmennyt. Ratavalvojan selostuksesta päätellen maasto on kulkukelpoisuudeltaan monipuolisempaa, kuin karsinnan radat. Reitinvalintojen tärkeys korostuu. Eipä saa jäädä miettimään, oliko valitsemani reitti nopein, vaan omiin valintoihin on luotettava. Porukka on sen verran tasainen tänä vuonna, että päivän kunto ja fiilikset ratkaisevat aika paljon.
Veikkaus H20-sarjasta... Kaikilla tuntuu olevan nousukunto päällä. Ainakin Huippuliigassa 20-sarjalaiset olivat hyviä. Vainio lähtee bloginsa sanojen mukaan tavoittelemaan syksyltä triplaa, kolahtaako yritys heti ensimmäisellä matkalla? Eikan huippukunto nähtiin MM-kisojen jälkeen Fin5:lla, eikä vauhti näytä hidastuneen, vaikka herra hävisikin meikäläiselle Urheilukoulun hyppytesteissä ja voitti minut kestävyyssukkulajuoksussa VAIN 20:llä!?! Tiaisella on kliseen omaisesti sanottuna kalavelkoja maksettavana, kun jäi pois MM-kisoista. Huippuliiga näytti miehen olevan varsin kovaa tekoa...allekirjoittaneen voittajasuosikki. Urheilukoulun poppoo on osoittanut nousukuntoa syksyä kohden tultaessa. Kaikki kolme (Sirén, Penttinen, Huikko) ovat selviä mitaliehdokkaita. SV:n Mansner teki hyvää jälkeä Huippuliigassa. Ehdottomasti kovimpia 90-syntyneitä. Muistetaan vielä jälkimmäinen kuvaus, Hirvikallio kuuluu samaan sarjaan. Mikkola on rankilla 4. mikä ei liene mahdollista ihan jokaiselle jätkälle. Meikäläinen osaa ajoittaa huippukunnon aikasta hyvin, ja A-finaalissa on odotettavissa erinomainen suoritus. Hieman nuoremmissa pojissa vielä totaalista valtaa pitänyt Kymäläinen osaa onnistua arvokisoissa, siitä esimerkkinä mm. tämän vuoden sprinttimitali. Maagisen juoksukunnon omaava Pantsar alistaa luullakseni ketä tahansa onnistuneella suorituksella. Esille voitaisiin vielä nostaa ainakin eGamesissa voittanut Ahlqvist, Hiisirastia edustava Zazlonkin, seuramme toinen 20-sarjalainen Sainio ja triplaa hakevan voittajaehdokkaan veli, nuorempi Vainio.
Oma veikkaus palkittavien suhteen on tämä.
1. Tiainen
2. Heinaro
3. Vainio
4. Mansner
5. Mäkinen
6. Penttinen
7. Kymäläinen
8. Mikkola
9. Hirvikallio
10. Sirén
Tärkeintä on keskittää kaikki energia siihen olennaiseen eli suoritukseen. Kun jotain todellakin haluaa ja sen eteen on tehnyt viikkokaupalla töitä, energiaa on suunnattu kisaan jo paljon - ikään kuin huomaamattomasti. Huolellisella ja pitkäaikaisella valmistautumisella edesautetaan sitä, että itse kisahetkellä keskittyminen on täydellisesti juuri siinä asiassa. Aikaa tai energiaa muille ajatuksille ei vain ole. Energian "fokusoiminen" auttaa pitämään suorituksen kasassa, ei tule ylilyöntejä. Fiilis on rento, mutta kroppa on energiaa täynnä. Huippusuorituksen tekemisestä nauttien kaikki energia tulee käytettäväksi. Tulos on mitä on, mutta ainakin teen sen, mitä osaan ja mihin hyvällä valmistautumisella pystyn. Nöyränä mettään! :)
Näemme siis sunnuntaina.
Sm-leirin rasituspiikki oli keskelle epätasapainoista harjoittelua ilmeisesti liian kova. Eritoten viimeisen leiripäivän mäkitreeni vaikutti siihen, että oikean jalan jänne nimeltään akilles tulehtui miedosti tuossa viikko sitten - kevennetylläkin harjoittelulla. Homman nimihän on ollut siitä lähtien seuraava: kylmähoitoa, buranakuuri, säännöllisesti kevyttä hierontaa ja venyttelyä.
On tässä kuitenkin ehtinyt tapahtua myös jotain urheilullisesti merkittävää ja muutakin. Kerrottakoon siitä muusta joskus toiste. Sunnuntaina kävin juoksemassa eGames:n pitkän matkan - toimi Sm-pitkälle valmistavana. Laakeat ja nopeakulkuiset avokalliot saivat aivot käyttämään kompassia ihan vain ok-suorituksen varmistamisen nimissä. Missäs muussa sitä sitten virhettä tulikaan kuin suunnassakulussa? Eipä vissiin missään :). Neuvona nuoremmille: jos ottaa kisan teemaksi kompassin käytön, kannattaa varmistaa, että todellakin löytyy malttia käyttää sitä kompassia kisatilanteessa. Itselläni loppui maltti 2km:n kohdalla, ja sen jälkeen kompassin onnistunutta käyttöä esiintyi väliaikaisina perioodeina. Vauhti kuitenkin vaikutti ihan hyvältä, aivan 100% lasissa en todellakaan juossut. Tuloksena 3. sija Orientin kaksikon takana. Reilu 2min voittajaan.
Nyt on sitten lepäilty.. Keskiviikkona julkistettiin Sm-pitkien lähtöajat, jotka tietysti kiinnosti, vaikka oma lähtöpaikka on ennalta nähtävissä rankin perusteella..
Keskiviikkona julkaistiin myös Urheilukouluun päässeet. Ja minähän pääsin!!!!!!!! Upeeta! Mahtavat fiilikset!!! :DD Kauden päätavoite on saavutettu. Kaikenlaisia juttuja kuulee kyllä joka suunnasta. Lähden inttiin kuitenkin ennakkoluulottomasti. Reenata siellä saa, mutta sotamieheksi siellä koulutetaan (tai jtn). Luulen, että urheilun kannalta tärkein ja samalla haastavin asia on tarkkailla palautumista ja levätä tarpeeksi.. Mutta 4.10. alkaen siis Hennalassa.
Keskiviikkona kilpailtiin myös Yökupin syyskauden ensimmäinen ja koko kauden 4. osakilpailu. Jos siitä ei puhuttaisi sen enempää. Tein vaatimattomasti jokaiselle rastivälille vähintään yhden virheen.. Virheiden kokoluokka vaihteli 1sek-5min välillä ja niitä oli erittäin paljon.
Vaikka valmistautuminen ei ole onnistunut mm. akillesvaivojen takia suunnitellulla tavalla, uskon olevani hupputikissä sunnuntaina. Onhan sitä ennenkin tehty kova harjoitus kisaa edeltävänä päivänä ja kulku kisassa on ollut loistava. Tällä kertaa karsinta saa toimia kovana harjoituksena..
Karsinnasta: Luvassa 7,1km suunnistusta nopeakulkuisessa avokalliomaastossa. Käsittääkseni mäet ovat sen verran korkeita, että niiden käyttämistä kulkureittinä kannattaa miettiä kahdesti. Maasto on nopeaa muutenkin. Pitkillä väleillä solat ovat varman suorituksen kannalta turvallisia kulkureittejä (onpas hienoa pohdintaa :D). Itselleni karsinta merkitsee hyvää tilaisuutta valmistautua fyysisesti finaaliin. Täysiä ei tarvitse mennä, jotta A-finaalipaikka tulisi, joten suoritus pysyy rentona ja olo hyvävoimaisena koko matkan ajan.
A-finaalista: Matkana mielestäni kunnioitettavat 9,8km. Kaikki kovat ovat A-finaalissa mukana, ellei loukkaantumisia tai poisjääntejä ole ilmennyt. Ratavalvojan selostuksesta päätellen maasto on kulkukelpoisuudeltaan monipuolisempaa, kuin karsinnan radat. Reitinvalintojen tärkeys korostuu. Eipä saa jäädä miettimään, oliko valitsemani reitti nopein, vaan omiin valintoihin on luotettava. Porukka on sen verran tasainen tänä vuonna, että päivän kunto ja fiilikset ratkaisevat aika paljon.
Veikkaus H20-sarjasta... Kaikilla tuntuu olevan nousukunto päällä. Ainakin Huippuliigassa 20-sarjalaiset olivat hyviä. Vainio lähtee bloginsa sanojen mukaan tavoittelemaan syksyltä triplaa, kolahtaako yritys heti ensimmäisellä matkalla? Eikan huippukunto nähtiin MM-kisojen jälkeen Fin5:lla, eikä vauhti näytä hidastuneen, vaikka herra hävisikin meikäläiselle Urheilukoulun hyppytesteissä ja voitti minut kestävyyssukkulajuoksussa VAIN 20:llä!?! Tiaisella on kliseen omaisesti sanottuna kalavelkoja maksettavana, kun jäi pois MM-kisoista. Huippuliiga näytti miehen olevan varsin kovaa tekoa...allekirjoittaneen voittajasuosikki. Urheilukoulun poppoo on osoittanut nousukuntoa syksyä kohden tultaessa. Kaikki kolme (Sirén, Penttinen, Huikko) ovat selviä mitaliehdokkaita. SV:n Mansner teki hyvää jälkeä Huippuliigassa. Ehdottomasti kovimpia 90-syntyneitä. Muistetaan vielä jälkimmäinen kuvaus, Hirvikallio kuuluu samaan sarjaan. Mikkola on rankilla 4. mikä ei liene mahdollista ihan jokaiselle jätkälle. Meikäläinen osaa ajoittaa huippukunnon aikasta hyvin, ja A-finaalissa on odotettavissa erinomainen suoritus. Hieman nuoremmissa pojissa vielä totaalista valtaa pitänyt Kymäläinen osaa onnistua arvokisoissa, siitä esimerkkinä mm. tämän vuoden sprinttimitali. Maagisen juoksukunnon omaava Pantsar alistaa luullakseni ketä tahansa onnistuneella suorituksella. Esille voitaisiin vielä nostaa ainakin eGamesissa voittanut Ahlqvist, Hiisirastia edustava Zazlonkin, seuramme toinen 20-sarjalainen Sainio ja triplaa hakevan voittajaehdokkaan veli, nuorempi Vainio.
Oma veikkaus palkittavien suhteen on tämä.
1. Tiainen
2. Heinaro
3. Vainio
4. Mansner
5. Mäkinen
6. Penttinen
7. Kymäläinen
8. Mikkola
9. Hirvikallio
10. Sirén
Tärkeintä on keskittää kaikki energia siihen olennaiseen eli suoritukseen. Kun jotain todellakin haluaa ja sen eteen on tehnyt viikkokaupalla töitä, energiaa on suunnattu kisaan jo paljon - ikään kuin huomaamattomasti. Huolellisella ja pitkäaikaisella valmistautumisella edesautetaan sitä, että itse kisahetkellä keskittyminen on täydellisesti juuri siinä asiassa. Aikaa tai energiaa muille ajatuksille ei vain ole. Energian "fokusoiminen" auttaa pitämään suorituksen kasassa, ei tule ylilyöntejä. Fiilis on rento, mutta kroppa on energiaa täynnä. Huippusuorituksen tekemisestä nauttien kaikki energia tulee käytettäväksi. Tulos on mitä on, mutta ainakin teen sen, mitä osaan ja mihin hyvällä valmistautumisella pystyn. Nöyränä mettään! :)
Näemme siis sunnuntaina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)