Vai onko? Ikuinen urheilijan mieltä painava kysymys ennen tärkeintä kisaa. Vastaus on ehdottomasti ehkä.
Sm-leirin rasituspiikki oli keskelle epätasapainoista harjoittelua ilmeisesti liian kova. Eritoten viimeisen leiripäivän mäkitreeni vaikutti siihen, että oikean jalan jänne nimeltään akilles tulehtui miedosti tuossa viikko sitten - kevennetylläkin harjoittelulla. Homman nimihän on ollut siitä lähtien seuraava: kylmähoitoa, buranakuuri, säännöllisesti kevyttä hierontaa ja venyttelyä.
On tässä kuitenkin ehtinyt tapahtua myös jotain urheilullisesti merkittävää ja muutakin. Kerrottakoon siitä muusta joskus toiste. Sunnuntaina kävin juoksemassa eGames:n pitkän matkan - toimi Sm-pitkälle valmistavana. Laakeat ja nopeakulkuiset avokalliot saivat aivot käyttämään kompassia ihan vain ok-suorituksen varmistamisen nimissä. Missäs muussa sitä sitten virhettä tulikaan kuin suunnassakulussa? Eipä vissiin missään :). Neuvona nuoremmille: jos ottaa kisan teemaksi kompassin käytön, kannattaa varmistaa, että todellakin löytyy malttia käyttää sitä kompassia kisatilanteessa. Itselläni loppui maltti 2km:n kohdalla, ja sen jälkeen kompassin onnistunutta käyttöä esiintyi väliaikaisina perioodeina. Vauhti kuitenkin vaikutti ihan hyvältä, aivan 100% lasissa en todellakaan juossut. Tuloksena 3. sija Orientin kaksikon takana. Reilu 2min voittajaan.
Nyt on sitten lepäilty.. Keskiviikkona julkistettiin Sm-pitkien lähtöajat, jotka tietysti kiinnosti, vaikka oma lähtöpaikka on ennalta nähtävissä rankin perusteella..
Keskiviikkona julkaistiin myös Urheilukouluun päässeet. Ja minähän pääsin!!!!!!!! Upeeta! Mahtavat fiilikset!!! :DD Kauden päätavoite on saavutettu. Kaikenlaisia juttuja kuulee kyllä joka suunnasta. Lähden inttiin kuitenkin ennakkoluulottomasti. Reenata siellä saa, mutta sotamieheksi siellä koulutetaan (tai jtn). Luulen, että urheilun kannalta tärkein ja samalla haastavin asia on tarkkailla palautumista ja levätä tarpeeksi.. Mutta 4.10. alkaen siis Hennalassa.
Keskiviikkona kilpailtiin myös Yökupin syyskauden ensimmäinen ja koko kauden 4. osakilpailu. Jos siitä ei puhuttaisi sen enempää. Tein vaatimattomasti jokaiselle rastivälille vähintään yhden virheen.. Virheiden kokoluokka vaihteli 1sek-5min välillä ja niitä oli erittäin paljon.
Vaikka valmistautuminen ei ole onnistunut mm. akillesvaivojen takia suunnitellulla tavalla, uskon olevani hupputikissä sunnuntaina. Onhan sitä ennenkin tehty kova harjoitus kisaa edeltävänä päivänä ja kulku kisassa on ollut loistava. Tällä kertaa karsinta saa toimia kovana harjoituksena..
Karsinnasta: Luvassa 7,1km suunnistusta nopeakulkuisessa avokalliomaastossa. Käsittääkseni mäet ovat sen verran korkeita, että niiden käyttämistä kulkureittinä kannattaa miettiä kahdesti. Maasto on nopeaa muutenkin. Pitkillä väleillä solat ovat varman suorituksen kannalta turvallisia kulkureittejä (onpas hienoa pohdintaa :D). Itselleni karsinta merkitsee hyvää tilaisuutta valmistautua fyysisesti finaaliin. Täysiä ei tarvitse mennä, jotta A-finaalipaikka tulisi, joten suoritus pysyy rentona ja olo hyvävoimaisena koko matkan ajan.
A-finaalista: Matkana mielestäni kunnioitettavat 9,8km. Kaikki kovat ovat A-finaalissa mukana, ellei loukkaantumisia tai poisjääntejä ole ilmennyt. Ratavalvojan selostuksesta päätellen maasto on kulkukelpoisuudeltaan monipuolisempaa, kuin karsinnan radat. Reitinvalintojen tärkeys korostuu. Eipä saa jäädä miettimään, oliko valitsemani reitti nopein, vaan omiin valintoihin on luotettava. Porukka on sen verran tasainen tänä vuonna, että päivän kunto ja fiilikset ratkaisevat aika paljon.
Veikkaus H20-sarjasta... Kaikilla tuntuu olevan nousukunto päällä. Ainakin Huippuliigassa 20-sarjalaiset olivat hyviä. Vainio lähtee bloginsa sanojen mukaan tavoittelemaan syksyltä triplaa, kolahtaako yritys heti ensimmäisellä matkalla? Eikan huippukunto nähtiin MM-kisojen jälkeen Fin5:lla, eikä vauhti näytä hidastuneen, vaikka herra hävisikin meikäläiselle Urheilukoulun hyppytesteissä ja voitti minut kestävyyssukkulajuoksussa VAIN 20:llä!?! Tiaisella on kliseen omaisesti sanottuna kalavelkoja maksettavana, kun jäi pois MM-kisoista. Huippuliiga näytti miehen olevan varsin kovaa tekoa...allekirjoittaneen voittajasuosikki. Urheilukoulun poppoo on osoittanut nousukuntoa syksyä kohden tultaessa. Kaikki kolme (Sirén, Penttinen, Huikko) ovat selviä mitaliehdokkaita. SV:n Mansner teki hyvää jälkeä Huippuliigassa. Ehdottomasti kovimpia 90-syntyneitä. Muistetaan vielä jälkimmäinen kuvaus, Hirvikallio kuuluu samaan sarjaan. Mikkola on rankilla 4. mikä ei liene mahdollista ihan jokaiselle jätkälle. Meikäläinen osaa ajoittaa huippukunnon aikasta hyvin, ja A-finaalissa on odotettavissa erinomainen suoritus. Hieman nuoremmissa pojissa vielä totaalista valtaa pitänyt Kymäläinen osaa onnistua arvokisoissa, siitä esimerkkinä mm. tämän vuoden sprinttimitali. Maagisen juoksukunnon omaava Pantsar alistaa luullakseni ketä tahansa onnistuneella suorituksella. Esille voitaisiin vielä nostaa ainakin eGamesissa voittanut Ahlqvist, Hiisirastia edustava Zazlonkin, seuramme toinen 20-sarjalainen Sainio ja triplaa hakevan voittajaehdokkaan veli, nuorempi Vainio.
Oma veikkaus palkittavien suhteen on tämä.
1. Tiainen
2. Heinaro
3. Vainio
4. Mansner
5. Mäkinen
6. Penttinen
7. Kymäläinen
8. Mikkola
9. Hirvikallio
10. Sirén
Tärkeintä on keskittää kaikki energia siihen olennaiseen eli suoritukseen. Kun jotain todellakin haluaa ja sen eteen on tehnyt viikkokaupalla töitä, energiaa on suunnattu kisaan jo paljon - ikään kuin huomaamattomasti. Huolellisella ja pitkäaikaisella valmistautumisella edesautetaan sitä, että itse kisahetkellä keskittyminen on täydellisesti juuri siinä asiassa. Aikaa tai energiaa muille ajatuksille ei vain ole. Energian "fokusoiminen" auttaa pitämään suorituksen kasassa, ei tule ylilyöntejä. Fiilis on rento, mutta kroppa on energiaa täynnä. Huippusuorituksen tekemisestä nauttien kaikki energia tulee käytettäväksi. Tulos on mitä on, mutta ainakin teen sen, mitä osaan ja mihin hyvällä valmistautumisella pystyn. Nöyränä mettään! :)
Näemme siis sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti