Perustaidot kunnossa, suorituksen hallinta ja toiminnan ohjaus puuttuvat

Pakko tarttua epäolennaiseen, kun tuli mieleen "hyvä" kirjoitusaihe surkean Sm-suorituksen jälkeen.

En ole koskaan pudonnut B-finaaliin Sm-kisoissa. Toisin sanoen, olen aina päässyt A-finaaliin, kun olen vain osallistunut.

Tässä hieman faktaa Sm-kilpailuista (joissa on ollut "karsinta") karsinta- ja finaalituloksineen..

2006
Sprintti, kars/14. fin/25.
Pitkä, kars/42. fin/24. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)

2007
Sprintti, kars/14. fin/hyl
Keskari, kars/2. fin/30.
Pitkä, kars/24. fin/19.

2008
Sprintti, kars/4. fin/32.
Keskari, kars/12. fin/27.
Pitkä, kars/36. fin/2. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)

2009
Keskari, kars/13. fin/16.
Pitkä, kars/5. fin/kesk.

2010
Sprintti, kars/5. fin/27.
Pitkä, kars/7. fin/22.

(Yleisesti heille, jotka eivät Sm-järjestelmää tunne: Finaaliin pääsee 40 karsintojen parasta, poikkeuksena kuitenkin pitkä matka (vuodet <-2009). Tänä vuonna myös pitkälle otettiin 40 finalistin käytäntö. Karsintaryhmiä on ollut yleensä kaksi ja pari kertaa keskimatkalla kolme. Karsintaryhmien koot ovat vaihdelleet siis suunnilleen 30 ja 45 hengen välillä)

Muistaakseni itselläni ei ole ollut koskaan minkäänlaista hädäntunnetta tai hermostuneisuutta karsinnassa. Olen "tietänyt", että kelpo suorituksella pääsee A-finaaliin. Vuonna 2008 keskimatkalla (sija 12, kolme karsintaryhmää, joista jokaisesta 13 finaaliin) karsiutuminen oli toki vain 7 sekunnin päässä, mutta en edes maalisuoralla epäillyt ettenkö pääsisi A-finaaliin. Sitäkin voidaan siis vain kutsua "hallituksi" laskelmoinniksi :)

MUTTA mikä ihme siinä sitten mättää, että finaalissa maalivaatten alla on yhtä kertaa lukuun ottamatta aina leimannut pettynyt/vihainen/surullinen yms. tunteiden täyttämä suunnistaja, joka on hermoillut/jännittänyt/tärissyt yms. Joskus olen ollut ehkä hieman sairaskin. Siitä esimerkistä sitten tarkemmin kirjoituksen lopussa... Tuohon äskeiseen kysymykseeni: itse olen miettinyt sitä jo parisen vuotta, enkä ole keksinyt mitään muuta kuin hokea itselleni "kyllä se ensi kerralla tulee, tekee vaan hyvän perussuorituksen, eikä hermoile". (No, oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta) kyllä se hyvänen aika pitäs jo PIKKU HILJAA tajuta!! Vauhdin puolesta mentäisiin lähes heittämällä plakettisijoille, oli matka ja päivä melkein mikä tahansa...kunhan laji on suunnistus. Mieli vaan näyttää menevän niiden virheiden perään...

Mistä sitten johtuu...hermoilu ja virheiden tekeminen nimittäin? -> liian suuret tavoitteet, odotukset, vain täydellisyys tyydyttää..ilmeisesti.

Kahden viikon päästä kisataan keskimatka ja viesti, jälkimmäinen itselleni tärkeämpänä. Jos vaikka tekisin viikonloppuna kolme perushyvää suoritusta ilman hermoilua, enkä yrittäisi jahdata mitalia pakonomaisella puurtamisella. Yksi menestyksettömyyden syy on muuten juuri "tämä", minkä taisin sanoa jo ensimmäisessä lauseessakin. Tällainen tulosten kanssa pelleily on NIIIIN epäolennaista scheissea... Jos sen osaa jo sanoa, niin ei siihen varmaan montaa vuottakaan mene, että sen tajuaa kisatilanteessakin, vai?

Niin ja sitten siitä esimerkkitapauksesta sairastumisen suhteen. Karsinnan jälkeen oli hieman heikko fiilis. Finaalipäivän aamuna, varsin huonosti nukutun ja "kylmän" yön jälkeen, tunnetta voisi kuvailla lähinnä sanoilla tiu ja tau. Sm-finaalissa oli sitten aivan kauhea olo. Kotimatkalla oksensin ja maanantaina aamulla lämpöä oli yli 39 astetta. Että sillä lailla. Itse en ole keksinyt vielä syytä sairastumiselle, migreeniksi ehkä hieman pitkä..ainakin aikaisempien kokemusten perusteella. Mutta siihen en ainakaan lankea, että alkaisin ajattelemaan, etten olisi voinut tehdä asialle mitään.
Suorituksesta sen verran, että kaiken kaikkiaan (enimmäkseen hermoilusta johtuvia) virheitä tuli yhteensä seitsemisen minuuttia.. Siinä sitä taas tuloksia katsellessa todistaa itselleen että hermoton suoritus olisi riittänyt plakettiin.. Virhettäkin olisi vielä mahtunut mukaan. Mutta että vielä puoliksi sairaana? No plääh, lopetan selittelyn ja nöyrryn..yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloslista näyttää, miltä näyttää ja sillä selvä. Seuraava kisa taitaa olla keskimatka Hollola-rasteilla. Saatan mennä, pääsarjaan ainakin olen ilmoittautunut. Katsellaan siellä sitten..