maanantai 20. helmikuuta 2012

Kartturina

Lunta tuli viime yönä vissiin aika paljon. Aamupäivällä hisu-uria tampatessa eiliset jäljet olivat hävinneet välillä kokonaan. Autokaan ei lähtenyt "parkista" liikkeelle ihan ykkösellä. Tietenkin se piti ensin peruuttaa tarpeeksi syvälle lumeen :)

Iltapäivällä lähdin nauttimaan selkeästi jo lämmittävästä auringosta. Muutamatuntisen vaelluksen määränpää oli Löyttyjärvi, jonka ympärillä muuten Jukolan "vuosimallia mitä lie" (1968) pisimmät osuudet kävivät. Aaaaringosta naaaatiskellessa tuli samalla katseltua, josko aluetta voisi kartoittaa. Tai kartoitinkin jo yhtä mäkeä. Kyllä siinä ainakin yhen perhostreenin voi tehä!

Normisettiä koko reissu. Pari koiraa kävi kimppuun. Ja kieltämättä hieman hämmentävää oli upota polvea myöten loskaan/veteen, kun käveli pientä tietä pitkin...tavallaan traumatisoivaa. Metsässä tuohon on tottunut, mutta että tiellä? Aurinkoa katsellessa tuli pariinkin otteeseen mietittyä, että onko nyt kevät vai keskitalven keskiosan keskellä oleva lämmin jakso.

Siinä ehkä ihmeellisimmät tapahtumat ja aatokset. Ehkä kuvia tähän kohtaan.











Hauskaa oli tuntea sekin, että housuja ei oikeasti saa pois jalasta heti lenkin jälkeen, koska ne ovat jäätyneet niin tiukasti jalan muotoon koko säären matkalta :P. Loppupuolella tein muutaman lumihankiruskon. Muutenhan päivä oli pelkkää vaellusta.. ja hidasta semmoista.

Huomenna fysioterapeutille. Muutama idea löytyy, miten jalkojen toipumista voisi tukea. Mutta miten ne toipuu, on täysin eri kysymys. Eka pointti: ehkä ne lihashuollolliset toimenpiteet on tällä jätkällä oltava selkeinä harjotuksina, jotta ne tulee tehtyä. Toka pointti: niitä harjotuksia on oltava aika sairaan paljon, etenkin näin "aluksi". Sitä voiskin ruveta harrastamaan lihashuoltoa. Siinä välissä sitten suunistaisi, jos kerkeäisi. Fyssarin jälkeen vänrikkien hiihtolenkki. Otetaan miehestä mittaa.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Väliaika

MU:n leiri meni mukavasti. Reeniä (kovaakin) tuli mallikkaasti. Tai sanotaan näin, että harjoittelu oli hyvää ja laadukasta. Siitä viikko eteenpäin ja oli valmennusseminaari, jossa puhuttiin sprinttaamisesta. Luennot olivat hyviä ja etenkin Eemelin esitys venyttelemättömyydestä ja sprintin harjoittelemattomuudesta oli mielenkiintoinen. Hierojaopiskelijana sain jo yhden keikankin keväälle. Kivaa settiä tulossa!

Mutta. Tämänhetkisestä tilanteesta voisi sanoa semmosta, että pääkoppa ja romukroppa eivät ole ihan yhtä mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä. Kokonaisuus ei oo ihan homeostaasissa, jotta kattellaan syssymmällä sitten.

Nyt pidän taukoa.