torstai 28. huhtikuuta 2011

10mila 2011- spekuleishön

Kyllä, pystyn vieläkin ottamaan yleisön suosionosoitukset vastaan viime vuoden onnistuneesta aloituksesta - pystyn.

Tänä vuonna suosioon matkatessa on kuitenkin uudet kuviot. Meikäläinen on pistetty pitkälle yölle isojen pyssyjen sekaan (Heinaro, Tiainen), ja kunto kestää tällä hetkellä noin 8km kisavauhtista juoksua - tiedoksi. Henkilökohtaisella tasolla ei siis ole mitkään helmiasetelmat viestiin lähdettäessä, mutta...kyllä mä hoidan homman.

10mila ei ole tänä vuonna henkilökohtaisesti erityisen tärkeä kilpailu, vaikka armeijan lomassa kaikkea suunnistukseen liittyvää tuleekin odotettua kuin kuuta nousevaa. Ja tokihan pitkä YÖosuus on sitä mitä olin toivonutkin. Pitkälle matkalle "erikoistuminen" vaatinee niitä pitkäkestoisiakin kisoja. Tässä siis Tapsa sinulle yksi, no kiitoskiitos.

Kisavalmistautuminen ei ole ollut niin intohimoista kuin viime vuonna mutta jokseenkin samanlaista kuitenkin. Viime vuonna aloitin fiilistelyn ennen vuodenvaihdetta aikaisempien viestien lähtövideoiden tutkailulla "saadakseni kuvan siitä, kuinka kovaa pitää juosta K-pisteelle ollakseen siellä kärjessä". Tänä vuonna videot ovat vaihtuneet teksteihin ja olen useaan kertaan lukenut S-P Fincken tekstisarjan Pitkät yöt - lyhyet päivät. On muutes viihdyttävää luettavaa. Oppina näistä on tullut erityisesti se, että kyllä ne staratkin tekee virheitä, kuten kirjoittaja mainitseekin, eikä isonkaan virheen jälkeen kannata luovuttaa, vaan letkan voi vielä kelata kiinni. Näillä ajatuksilla siis 10milan yöhön.

Eilen muuten kisattiin Yökupissa Hennassa 8km yhteislähdöllä. Mukana viivalla mm. Minsa Heinonen ja suurin osa MU:laisista. Keskusrastilla taisin leimata kärjessä kärkikaksikon koukatessa, ja sen jälkeen alkoikin oma työ. Se kesti aika pitkään. Itseasiassa loppuun asti. Yllättävää kyllä, lievä maastontuntemus haittasi suunnistusta. Deja vu - elokuvan innoittamana suunnistustoiminta oli heikkolaatuista ja rastien "etsiminen" säälittävää hakuammuntaa. Vasta viimeisellä parilla kilometrillä radan siirtyessä itselleni täysin uudelle alueelle alkoi suunnistuskin kulkemaan. Toki maasto oli suurpiirteisempää ja rasteja harvemmassa kuin alkuosassa radasta.

Yksi plus yksi on kaksi ja tulin lopulta ensimmäisenä hyväksyttynä maaliin. Ylivoimainen voitto johtui tosin siitä, että yksi rasti oli väärässä paikassa. Kävi kuten Paimiossa. Tulokset todennäköisesti mitätöidään, mutta meikäläinen sai ainakin hyvän yötreenin ja itseluottamusta 10milaa varten. Siellä siis.

Sitten se 10mila-ennakko. MU sijoittuu 50 parhaan joukkoon. Ei siitä sen enempää.

Ennakkoasetelmat viestin voittotaistelua ajatellen ovat aika mielenkiintoiset. Suomalaisten kolme parasta joukkuetta ja kaikki kympin sakissa ovat Delta, KR ja VaajTe. Ruotsalaisista kestomenestyjä SNO ja Linne tuntuvat itselleni vahvimmilta. Göteborg Majorna vaikutti kovalta Spring Cupissa. Norjalaisista tietenkin KOK ja Halden ovat voittokamppailussa mukana.

Jos vaikka koetetaan ennustaa jotain ehkä ei-niin-odotettua ja katsotaan toteutuuko se viikonloppuna.

1. VaajTe
2. Delta
3. KOK
4. OK Linné
5. KR
6. Halden
7. SNO
8. GMOK
9. VeVe
10. IFK Göteborg

No ei tässä ollu kyllä mitään järkeä. Katotaan sitte, että kuinka kävi.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

4 päivää 4 suunnistusta

Kyllä, nyt suunnistetaan.

Perjantaina tein kevyen rentoutumistreenin Tornikalliolla, jonka kartta näkyy edellisessä päivityksessä. Intin metsäleirin jälkeen suunnistaminen teki aika gutaa.

Lauantaina aloitin suomalaisen kilpailukauden Finnspringillä H21A1:ssa. Pitkä matka vei miehestä mehut. Hyvä kun pysyin edes pystyssä 10,1km:n jälkeen. Virhesaldo pysyi puoleen väliin asti (38min) lähellä nollaa, mutta ison suon ylityksen jälkeen alkoi pää tummumaan. Suunta oli hukassa, eivätkä rastit kävelleet vastaan... Loppuun sain taiteiltua kauden suurimmaksi jäävän pummin, puhutaan 4-minuuttisesta -> syy: muut ihmiset maastossa.. Tuloksena sija 20. +13.37 voittajasta eli KR:n Martomaasta. Samalla voitin seuran ensimmäisen Jukolakatsastuksen. Näillä tuloksilla ei muuten tulla siinä viestissä. 53 päivää.

Ikäluokan kärkikaksikkona voitaneen viikonlopun jälkeen pitää paria Heinaro/Tiainen.. Poijaat pitivät kukin lauantain radallansa yli 1min/km kovempaa vauhtia kuin minä omallani. Ei se ihan mennyt niin kuin elokuvissa. Kisan aikana totesin, että +20 astetta ja auringonpaiste tekevät olosuhteet itselle liian kuumiksi. Kesää huolestuneena odottaen toivon samalla, että jääkausi koittaisi mahdollisimman pian. Kilpailun reittihärveli.

Majoittauduimme Säkylään ja lepäsimme yön.

Sunnuntaina kevyet aamuherättelyt ja mietiskelyt ennen pääsarjan viestiä. Itsellä 8,6km aloitusosuus. Fiilis oli hyvä eilisestä väsymisestä huolimatta, sillä aloituspuuhat ovat minulle tuttuja.

Kisa lähti hyvin käyntiin. Vauhti tuntui sopivalta ja oma ajatus pysyi kiitettävästi kasassa ensimmäiselle väliaikarastille, jolla leimasin sijalla 6. Tämän jälkeen sain hajonnalleni eteen KR:n paidan, johon tietysti luotin sokeasti. Seurauksena parin minuutin koukku ja muutama pienempi heti perään. Kaiken säädön aikana reilu 20 miestä ennätti mennä ohi. Sain pidettyä näköyhteyden letkan häntään ja kelasin itseni porukan mukaan kun Kyytsuo ylitettiin toiseen kertaan. Lopussa napsin omat hajontarastit ylläpitäen hyvän vauhdin, ja tulin vaihtoon sijalla 18 reilu 1½min kärkeä perässä. Viestin Reittihärveli.

Tälläkin kertaa menestyksen avaimet jäivät käyttämättä. Suoritus kuitenkin tyydytti miestä, ja samalla varmistuin siitä, että kehitystä talven aikana on tapahtunut. Metsäleirin jälkeisenä viikonloppuna sitä ei vaan konkreettisesti pystynyt huomaamaan.

Tänään maanantaina käväisin taas Tornikalliolla treeningiä tekemässä. Ei tuosta suunnistuksesta meinaa vaan saada tarpeekseen, joten pakkohan se oli vetäistä neljäs suunnistus neljän päivän sisään.

6,9km/68' "Mikä reitinvalinta?"

Huomenna pidän kartan katsomisesta taukoa, mutta keskiviikkona sitä ollaan taas niissä puuhissa, kun avaan Yökuppikauden Hennan yhteislähdössä. Torstaina vähintäänkin yösuunnistus ja päivällä ehkä kevyt suunnistus jossain päin Mäntsälää. Perjantaina on tarkoitus kehittää VK-aluetta ja ainakin osittain tässäkin treenissä on kartta mukana. Samaisena päivänä koittaakin sitten lähtö 10milaan. La-su yönä tehdään taas varmasti jonkinmoista historiaa Ruotsin puolella. Omasta osuudesta sen verran, että Betty ulkoilee öisessä metsässä 100-120minuuttia - Lotto, tiedättehän.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Rentoutumista

Metsäleirin jälkeen oli hyvä saada jonkinmoista täsmätreeniä Finnspringin pienipiirteisiä avokallioita varten. Rentouttavaa puuhaa hyvällä säällä ja huumorilla. Välillä homma oli gripissä, välillä ei. Metsäily oli vienyt voimia, sillä loppua kohden jalat eivät olleet kovin tuoreen tuntuiset, vaikka vauhti olikin kevyttä. Finnspringille lähden tekemään hyvää suoritusta täysin suunnistuksen ehdoilla.

70'/6,6km

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kehityn kehityn

Sain Eikalta Garminin, jonka kyllä koekäyttöviikon perusteella taidan ostaakin. Vielä pitäisi videokameralla varustetut suojalasit ostaa, niin analysoimisessa olisi todellakin ainoastaan aika ja viitseliäisyys rajoina. Gps kelpaa toistaiseksi ihan hyvin. Skannerillekin olisi tietynlaista tarvetta. Saisi helposti kartat bittimuotoon ja ainakin laadukkaammiksi kuin kuvaamalla. Pitäisikö ostaa?

Puolan jälkeen treenailu on ollut kevyttä ja yliopistojen pääsykokeiden lähestyessä ehkä enemmänkin teoriaan sekä kirjallisuuteen painottuvaa. Suunnittelin harjoitusmuotoja, joita tulen tekemään MM-kisoja silmällä pitäen. Tornikalliollakin kävin tutkailemassa maastotestiradan, jonka uraa tulen kuluttelemaan ahkerasti tulevaisuudessa. Pikku polkua ylös alas, eli siis metsäjuoksutestistä ei täysin ole kyse. Yleisesti ottaen kyllä melko mukava reitti. Pari tiukkaa nousua ja heti perään ketteryyttä vaativia vauhdikkaita alamäkiä. Reitti on 4,5km pitkä ja noususumma ponnahtaa gps:n mukaan niinkin korkealle kuin 373 metriin - todennäköisesti gps valehtelee ja paljon. Mukavan 9km lenkin siitä kuitenkin saa, kun kahdesti kiertää. Tällä hetkellä epävirallinen yhden kierroksen reittiennätys on noin 1h30min. Sen verran oli lunta, jossa taaperrella..

Eilen tein ensimmäisen "kova"vauhtisen treenin tälle viikolle. Vauhti keskimäärin VK:n alarajoilla. Tavoitteenahan oli saada "ei-niin-kuormittava" vauhtikestävyyttä ylläpitävä karttatreeni, ja sekös kävi helposti, kun tein harjoituksen Nummelaan juostessa.

4,7km(todellinen matka)/23min


Treeni toimi tarkoituksensa mukaisesti. Suunnistuksellisesti ei mitenkään haastavaa, mutta pääasia että kartta oli mukana ja vauhti pysyi VK-alueella.

Avaan siis suomalaisen kisakauden ensi viikonloppuna Finnspringillä lauantaina H21A:ssa Jukola-katsastuksen merkeissä (10,2km), sekä sunnuntaina pääsarjan viestissä (2. osuus, 8,2km). Tavoitteina on jatkaa kisavalmistautumisessa siitä mihin jäätiin Tanskassa ja tietenkin tehdä tämän hetken omiin rajoihin nähden mahdollisimman hyvät suoritukset. Rajat voivat tosin olla heikoilla tulevan viikon tiedusteluharjoituksen myötä, mutta eiköhän Yläneeltä saada positiivisia tuloksia. Mitään esteitä ei ainakaan ole.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Oppia Puolan penkoista

Puolan harjoitusleiri oli erittäin onnistunut. Lihaksisto pysyi virkeänä koko viikon ajan huolellisen tukiharjoittelun avulla. Suunnistusharjoitus ei koostunut pelkästä suunnistuksesta, vaan siihen huolellisesta valmistautumisesta ja treenipaikalla tehtävistä kunnollisista alku- ja loppuverkoista. Tällä viikolla myös ne Tanskassa puutteellisina ilmenneet asiat tuli korjattua eli ravinto ja lepo pysyivät oikeissa suhteissa. Vaikka välillä hotellin lounaat ja päivälliset hämmästyttivät ravitsemattomuudellaan, osasin useilla ja oikeanlaisilla välipaloilla täydentää kehon tilan tasapainoiseksi. Leirikielellä sanottuna -> olo oli ihan maaginen.

Maagisuus lähti käyntiin siitä hetkestä, kun maanantaina junassa matkustaessani tiesin, että seuraavan viikon vietän maajoukkueen kanssa Puolassa. Uudet maastot ja Suomen maan ikäluokan paras treeniseura. AH! Fiilis sen kuin parani, kun illalla saavuimme lämpimään Puolaan. Vielä tarjoiltu iltaruoka ja nukkumaan...zzz...

Tutustumistreeni avasi leirin treenilaukun tiistaina. Itse olin ~2km rastivälin edessä aivan kädetön. Suoraan se olisi pitänyt mennä, itse kiersin ja hävisin 3 minuuttia. Oppi numero 1. Keskimatkan etapilla kiertelin turhaan 3-4 käyrän mäkiä. Nekin olisi pitänyt mennä suoraan. Oppi numero kaksi.

Oppi numero kolme tuli iltapäivällä "puskatreenissä", johon lähdin rohkeasti ilman kompassia (unohtui). Hyvinhän se sujui, mikäli yhtä oravapolkuvirhettä ei lasketa. Oppi liittyi siis siihen, että ainakaan keväällä ei puskia kierrellä Puolassa. Ainakaan harjoitusalueiden vihreitä alueita, jotka olivat karttakuvaukseen suhteutettuna melko hyväkulkuisia.

Treeni 2: peitteiset alueet

Keskiviikon aluksi teimme ensimmäisen kisavauhtisen treenin - keskimatka kahteen kertaan. Harjoituksesta saamani leirin neljäs oppi oli se, että voin 100% luottaa omaan tekemiseeni ja vauhtiini. Tulokset ja seuranta. Tällä hetkellä etenen metsässä samaa vauhtia kuin maajoukkue keskimäärin. Heidän kunnosta en tiedä, mutta sen tiedän, että ainakin minulla vauhti kasvaa kesää kohden reippaasti. Ja sekös antaa itseluottamusta!

Iltapäivällä tyttöjen jumppa - hapotti. Oppi 5: "Jotain tarttis varmaan tehrä".

Torstaina oli pitkä suunnistustreeni. Tavoitteenani oli saada pitkä huoltava harjoitus ja siinä onnistuin täydellisesti. 105minuutin kevytvauhtinen suunnistus pehmeällä alustalla vastasi kevyttä hierontaa. Uutta oppia ei juuri tullut, mutta yhä enemmän itselleni kävi selväksi, että suorat reitinvalinnat ovat nopeimpia myös Puolassa.

Torstaisena iltapäivällä oli taas jumppa - tällä kertaa palauttavana poikien kesken. Tai itse en tehnyt jumppavetäjän ohjelman mukaan, kun halusin palautella. Katselin vieressä, kun äijät tuskissaan jumppasivat vatsaa, vatsaa, jne. OK setti tuli.

Perjantai oli taas kovauhtinen päivä. Aamupäivällä pariviesti, SamiH:n kanssa tiiminä olimme toisia Ryksän kaksikon jälkeen - toki hieman kyseenalaisesti, mutta kuljettiin kuitenkin pidempi matka. Itsellä oli hidasta touhua tänään, ei pysynyt mukana. Liimaisen kulun lisäksi toisella lenkillä tein porukan mukana ison pummin. Osuuksien henk.koht. yhteisajoissa taisin olla päivän 8. paras.

Treeni 5: pariviestin 2. lenkki

Iltapäivällä kävimme samalla alueella käyräsuunnistelemassa. Kulki. Pari kertaa kuittasin porukkaa osaamalla rastille, tuli hyvä fiilis. Pystyin etenemään muista välittämättä sinne minne halusin. Oli hienoa. Yhden suuren koukeron tein. Puhdas samaistusvirhe ja aikaa kului 4-5min. Ei näin. Virhe sattui juuri siinä vaiheessa, kun ajattelin että nyt menee hyvin. Niinpä niin... Mitä opin? Oppi numero 6 lienee siinä, että helpolta tuntuessakin täytyy keskittyä 100% suunnistukseen.

Lauantai ja viimeinen kokonainen päivä Puolassa. Sääli. Eteenpäin mentiin kuitenkin jokaisesta hetkestä nauttien. Aamupäivällä oli edessä suuntatreeni. Jani kertoi antavansa palkinnon niille, jotka pystyvät etenemään suorempaan kuin hän. Ehkä tämä vaikutti asiaan, mutta itse menin liian paljon pelkästään kompassia katsoen. Suuntatekniikka oli hakusessa oikeastaan koko ajan. Maastoa ja karttaa tässä olisi pitänyt katsoa! Kompassia katsotaan tuollaisessa maastossa vain 100m välein. Siinä seitsemäs oppi. Tässä harjoituksessa taisin vääntää myös yhden koko leirin isoimmista pummeista.

Iltapäivällä mukavaa täysivauhtista sprinttailua intervallien muodossa. Kartta ei ollut täydellinen, mutta kelpasi kyllä. Treeni oli hyvä ja palautti vähän sprintin vaatimuksia mieleen.

Treeni 8: Täysivauhtisia sprinttivetoja

Lauantai-iltana koko porukka seurasi tiiviisti Kevätyön viestin seurantaa. MU:llekin oli annettu gps, josta olin tietenkin mielissäni. Harmitti vain, kun en itse ollut siellä juoksemassa. Lunta olisi toki ollut, joten mieluusti pysyin Puolassakin.

Sunnuntaina näimme mielestäni koko viikon hienoimman maaston. Rinnetreenissä riitti penkkaa! Fiilikset olivat korkealla, treeni oli aivan helmi! Säästelin jalkoja ja kevensin mieltä kävelemällä treenin. Harjoitus kruunasi leirin. Kuulemma tuollaista on tulossa myös keskimatkan katsastuksessa. JEES!

Treeni 9: käyräsuunnistus

Treenit olivat priimaa (tämän blogin kuvat eivät) ja pystyin mielestäni hyödyntämään viikon aikana niiden annin erinomaisesti. Vaikka kasvillisuus ei ollut vielä kesäistä ja kartatkin välillä heikkolaatuisia, niin viikko teki työnsä. Nyt minulla on melko realistinen kuva Puolan maastoista/kartoista ja niiden asettamista haasteista. Tästä hetkestä alkaakin tiivis valmistautuminen kohti MM-kisoja. Fyysisen kunnon on oltava rautaisa, jos meinaa tulla Puolan penkoissa. Harjoittelu tulee koostumaan siis aika pitkälti jalkojen ja keskivartalon voimatreeneistä, mäkijuoksuista, mäkisuunnistuksista, mielikuvaharjoitteista... No ei ehkä pelkästään niistä, mutta siinä muutamia asioita, joita täytyy tehdä Puolassa pärjätäkseen.

Kevään kilpailupolitiikka on muuten seuraavanlainen. Ennemmin kehittävä treeni, kuin kuluttava kisa. Kisastartteja tulee kuitenkin ihan riittävästi.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kesä odottaa

Ollapa jo kesä, jona kukat kukkivat ja niityt viheriöivät. Eikä olisi LUNTA!

Spring Cup ja kauden avaus sujuivat suunnilleen odotusten mukaisesti. Partiomme kyvyt eivät riittäneet kansainvälisen suunnistusherruuden saavuttamiseen, mutta olimme kuitenkin kivasti suomalaisina taustajoukkoina, kun Vaajakosken miehet kävivät hakemassa ennakkosuosikin viitan tulevia viestejä varten Suomeen.

Perjantai-iltana yöviestissä suunnistus ei toiminut sitten ollenkaan. Kartta oli heikkolaatuinen tai ehkä enemmänkin oma mieli vain sopeutumiskyvytön ajatukseen, että tällä paperillako pitäisi suunnistaa. Missään vaiheessa 3. osuutta (6,5km) fiilis ei ollut sitä, mitä kilpailuhetkellä pitäisi olla. Rutkasti pummia, kovasta vauhdista ahdistunut kroppa ja reilu 8min osuuden nopeimpiin. Siinä kauden ensimmäisen kilpailun saldo.

Lauantain henkilökohtaisessa valmistautuminen ja tekeminen olivat selvästi toista luokkaa. Rauhallisesta lähdöstä huolimatta alun tiheään sjoitetut rinnerastit pistivät ukon pysähtelemään ja lukemaan välillä väärääkin väliä. Tulitikkuvälien astuessa näyttämölle homma alkoi kulkea, ja edellä lähteviä sarjalaisia näkyi ensin etumaastossa ja sitten varmaankin takana, jos sinne olisi vilkaissut. Keskittyminen pysyi kasassa lähes koko suorituksen ajan. Puskan keskellä olevalle suorastille sorvasin 1½-minuuttisen ja lopun lyhyillä rastiväleillä suunnistus oli lähinnä hakuammuntaa selvän sippauksen takia. Ero norjalaiseen Kinnebergiin oli lopputuloksissa noin 11 minuuttia. Kyseinen herra sijoittui viime vuonna MM-pitkällä neljänneksi, joten oletettavasti maailman kärki menee jossain niillä tienoilla eli reilu 1min/km päässä. Kokonaisuus kisasta oli joka tapauksessa positiivinen. Parannettavaa löytyy niin suunnistuksellisesti kuin myös fyysisestikin. Kesällä ero kärkeen on paljon vähemmän. Se on varma.

Sunnuntaina avasin pääsarjan viestin, jonka siis Vaajakosken Terä vei nimiinsä. Väsynyttä kroppaa kuritettiin lisää, ja sen suorituskykyä koeteltiin hieman liiankin raskaasti. Putosin kärkiletkasta jo ennen kolmannen kilometrin täyttymistä, ja loppurata 11km osuudesta olikin pelkkää vaappumista eteenpäin. Tulin vaihtoon noin 9min kärkeä perässä. Kärki tarkoittaa todellakin melko kovavauhtista porukkaa, joten häviäminen ei ole tietenkään häpeä. Tyytyväinen täytyy olla siihen, että kärjessä vietetyt hetket sisälsivät rohkeita oman pään tekemiä päätöksiä, ja meno yleensäkin tuntui hyvältä.

Viikonlopun saldo oli kolme kisaa, joista yksi luetaan onnistuneisiin kilpailuihin, toinen epäonnistuneisiin ja kolmas niiden välille. Ulkomailla kun oli, niin laadukkaan lepäämisen ja ravinnon merkitys tuntui ponnahtavan esiin kolmipäiväisen setin aikana. Huomasin vaikutukset konkreettisesti kisasuorituksissa, kun edellä mainitut tekijät eivät olleet 100% kunnossa. Myös vapaa-aikana olotila oli yllättävän väsynyt. Viikonloppu näytti sen, että MM-kisojen suhteen aikataulu on kunnossa. Tietenkin se hieman harmittaa, että ihan koko vuoden ajan ei pysty juoksemaan huippuvauhtia, mutta kun tämä kisavalmistautumiskaava on tälle kaudelle otettu, niin tällä on myös mentävä.

Seuraava ulkomaanreissu onkin jo sitten oven takana. Huomenna maanantaina edessä on lähtö Puolaan, jossa maajoukkue ja muutamat muut suomalaispoppoot treenailevat mm. MM-kisoja varten. Kesän päätavoitteen kannalta viikko on yksi tärkeimmistä, joten skarppina täytyy olla koko ajan. Erityisesti ravinto ja palautuminen ovat asioita, joihin sopii kiinnittää huomio, kuten Spring Cupin viikonlopusta opin. Tällä hetkellä ainakin kroppa ja mieli ovat harjoittelulle vastaanottavaisia, joten viikolla on hyvät edellytykset tulla laadukkaaksi suunnistusleiriksi.