Kesä odottaa

Ollapa jo kesä, jona kukat kukkivat ja niityt viheriöivät. Eikä olisi LUNTA!

Spring Cup ja kauden avaus sujuivat suunnilleen odotusten mukaisesti. Partiomme kyvyt eivät riittäneet kansainvälisen suunnistusherruuden saavuttamiseen, mutta olimme kuitenkin kivasti suomalaisina taustajoukkoina, kun Vaajakosken miehet kävivät hakemassa ennakkosuosikin viitan tulevia viestejä varten Suomeen.

Perjantai-iltana yöviestissä suunnistus ei toiminut sitten ollenkaan. Kartta oli heikkolaatuinen tai ehkä enemmänkin oma mieli vain sopeutumiskyvytön ajatukseen, että tällä paperillako pitäisi suunnistaa. Missään vaiheessa 3. osuutta (6,5km) fiilis ei ollut sitä, mitä kilpailuhetkellä pitäisi olla. Rutkasti pummia, kovasta vauhdista ahdistunut kroppa ja reilu 8min osuuden nopeimpiin. Siinä kauden ensimmäisen kilpailun saldo.

Lauantain henkilökohtaisessa valmistautuminen ja tekeminen olivat selvästi toista luokkaa. Rauhallisesta lähdöstä huolimatta alun tiheään sjoitetut rinnerastit pistivät ukon pysähtelemään ja lukemaan välillä väärääkin väliä. Tulitikkuvälien astuessa näyttämölle homma alkoi kulkea, ja edellä lähteviä sarjalaisia näkyi ensin etumaastossa ja sitten varmaankin takana, jos sinne olisi vilkaissut. Keskittyminen pysyi kasassa lähes koko suorituksen ajan. Puskan keskellä olevalle suorastille sorvasin 1½-minuuttisen ja lopun lyhyillä rastiväleillä suunnistus oli lähinnä hakuammuntaa selvän sippauksen takia. Ero norjalaiseen Kinnebergiin oli lopputuloksissa noin 11 minuuttia. Kyseinen herra sijoittui viime vuonna MM-pitkällä neljänneksi, joten oletettavasti maailman kärki menee jossain niillä tienoilla eli reilu 1min/km päässä. Kokonaisuus kisasta oli joka tapauksessa positiivinen. Parannettavaa löytyy niin suunnistuksellisesti kuin myös fyysisestikin. Kesällä ero kärkeen on paljon vähemmän. Se on varma.

Sunnuntaina avasin pääsarjan viestin, jonka siis Vaajakosken Terä vei nimiinsä. Väsynyttä kroppaa kuritettiin lisää, ja sen suorituskykyä koeteltiin hieman liiankin raskaasti. Putosin kärkiletkasta jo ennen kolmannen kilometrin täyttymistä, ja loppurata 11km osuudesta olikin pelkkää vaappumista eteenpäin. Tulin vaihtoon noin 9min kärkeä perässä. Kärki tarkoittaa todellakin melko kovavauhtista porukkaa, joten häviäminen ei ole tietenkään häpeä. Tyytyväinen täytyy olla siihen, että kärjessä vietetyt hetket sisälsivät rohkeita oman pään tekemiä päätöksiä, ja meno yleensäkin tuntui hyvältä.

Viikonlopun saldo oli kolme kisaa, joista yksi luetaan onnistuneisiin kilpailuihin, toinen epäonnistuneisiin ja kolmas niiden välille. Ulkomailla kun oli, niin laadukkaan lepäämisen ja ravinnon merkitys tuntui ponnahtavan esiin kolmipäiväisen setin aikana. Huomasin vaikutukset konkreettisesti kisasuorituksissa, kun edellä mainitut tekijät eivät olleet 100% kunnossa. Myös vapaa-aikana olotila oli yllättävän väsynyt. Viikonloppu näytti sen, että MM-kisojen suhteen aikataulu on kunnossa. Tietenkin se hieman harmittaa, että ihan koko vuoden ajan ei pysty juoksemaan huippuvauhtia, mutta kun tämä kisavalmistautumiskaava on tälle kaudelle otettu, niin tällä on myös mentävä.

Seuraava ulkomaanreissu onkin jo sitten oven takana. Huomenna maanantaina edessä on lähtö Puolaan, jossa maajoukkue ja muutamat muut suomalaispoppoot treenailevat mm. MM-kisoja varten. Kesän päätavoitteen kannalta viikko on yksi tärkeimmistä, joten skarppina täytyy olla koko ajan. Erityisesti ravinto ja palautuminen ovat asioita, joihin sopii kiinnittää huomio, kuten Spring Cupin viikonlopusta opin. Tällä hetkellä ainakin kroppa ja mieli ovat harjoittelulle vastaanottavaisia, joten viikolla on hyvät edellytykset tulla laadukkaaksi suunnistusleiriksi.