Oppia Puolan penkoista

Puolan harjoitusleiri oli erittäin onnistunut. Lihaksisto pysyi virkeänä koko viikon ajan huolellisen tukiharjoittelun avulla. Suunnistusharjoitus ei koostunut pelkästä suunnistuksesta, vaan siihen huolellisesta valmistautumisesta ja treenipaikalla tehtävistä kunnollisista alku- ja loppuverkoista. Tällä viikolla myös ne Tanskassa puutteellisina ilmenneet asiat tuli korjattua eli ravinto ja lepo pysyivät oikeissa suhteissa. Vaikka välillä hotellin lounaat ja päivälliset hämmästyttivät ravitsemattomuudellaan, osasin useilla ja oikeanlaisilla välipaloilla täydentää kehon tilan tasapainoiseksi. Leirikielellä sanottuna -> olo oli ihan maaginen.

Maagisuus lähti käyntiin siitä hetkestä, kun maanantaina junassa matkustaessani tiesin, että seuraavan viikon vietän maajoukkueen kanssa Puolassa. Uudet maastot ja Suomen maan ikäluokan paras treeniseura. AH! Fiilis sen kuin parani, kun illalla saavuimme lämpimään Puolaan. Vielä tarjoiltu iltaruoka ja nukkumaan...zzz...

Tutustumistreeni avasi leirin treenilaukun tiistaina. Itse olin ~2km rastivälin edessä aivan kädetön. Suoraan se olisi pitänyt mennä, itse kiersin ja hävisin 3 minuuttia. Oppi numero 1. Keskimatkan etapilla kiertelin turhaan 3-4 käyrän mäkiä. Nekin olisi pitänyt mennä suoraan. Oppi numero kaksi.

Oppi numero kolme tuli iltapäivällä "puskatreenissä", johon lähdin rohkeasti ilman kompassia (unohtui). Hyvinhän se sujui, mikäli yhtä oravapolkuvirhettä ei lasketa. Oppi liittyi siis siihen, että ainakaan keväällä ei puskia kierrellä Puolassa. Ainakaan harjoitusalueiden vihreitä alueita, jotka olivat karttakuvaukseen suhteutettuna melko hyväkulkuisia.

Treeni 2: peitteiset alueet

Keskiviikon aluksi teimme ensimmäisen kisavauhtisen treenin - keskimatka kahteen kertaan. Harjoituksesta saamani leirin neljäs oppi oli se, että voin 100% luottaa omaan tekemiseeni ja vauhtiini. Tulokset ja seuranta. Tällä hetkellä etenen metsässä samaa vauhtia kuin maajoukkue keskimäärin. Heidän kunnosta en tiedä, mutta sen tiedän, että ainakin minulla vauhti kasvaa kesää kohden reippaasti. Ja sekös antaa itseluottamusta!

Iltapäivällä tyttöjen jumppa - hapotti. Oppi 5: "Jotain tarttis varmaan tehrä".

Torstaina oli pitkä suunnistustreeni. Tavoitteenani oli saada pitkä huoltava harjoitus ja siinä onnistuin täydellisesti. 105minuutin kevytvauhtinen suunnistus pehmeällä alustalla vastasi kevyttä hierontaa. Uutta oppia ei juuri tullut, mutta yhä enemmän itselleni kävi selväksi, että suorat reitinvalinnat ovat nopeimpia myös Puolassa.

Torstaisena iltapäivällä oli taas jumppa - tällä kertaa palauttavana poikien kesken. Tai itse en tehnyt jumppavetäjän ohjelman mukaan, kun halusin palautella. Katselin vieressä, kun äijät tuskissaan jumppasivat vatsaa, vatsaa, jne. OK setti tuli.

Perjantai oli taas kovauhtinen päivä. Aamupäivällä pariviesti, SamiH:n kanssa tiiminä olimme toisia Ryksän kaksikon jälkeen - toki hieman kyseenalaisesti, mutta kuljettiin kuitenkin pidempi matka. Itsellä oli hidasta touhua tänään, ei pysynyt mukana. Liimaisen kulun lisäksi toisella lenkillä tein porukan mukana ison pummin. Osuuksien henk.koht. yhteisajoissa taisin olla päivän 8. paras.

Treeni 5: pariviestin 2. lenkki

Iltapäivällä kävimme samalla alueella käyräsuunnistelemassa. Kulki. Pari kertaa kuittasin porukkaa osaamalla rastille, tuli hyvä fiilis. Pystyin etenemään muista välittämättä sinne minne halusin. Oli hienoa. Yhden suuren koukeron tein. Puhdas samaistusvirhe ja aikaa kului 4-5min. Ei näin. Virhe sattui juuri siinä vaiheessa, kun ajattelin että nyt menee hyvin. Niinpä niin... Mitä opin? Oppi numero 6 lienee siinä, että helpolta tuntuessakin täytyy keskittyä 100% suunnistukseen.

Lauantai ja viimeinen kokonainen päivä Puolassa. Sääli. Eteenpäin mentiin kuitenkin jokaisesta hetkestä nauttien. Aamupäivällä oli edessä suuntatreeni. Jani kertoi antavansa palkinnon niille, jotka pystyvät etenemään suorempaan kuin hän. Ehkä tämä vaikutti asiaan, mutta itse menin liian paljon pelkästään kompassia katsoen. Suuntatekniikka oli hakusessa oikeastaan koko ajan. Maastoa ja karttaa tässä olisi pitänyt katsoa! Kompassia katsotaan tuollaisessa maastossa vain 100m välein. Siinä seitsemäs oppi. Tässä harjoituksessa taisin vääntää myös yhden koko leirin isoimmista pummeista.

Iltapäivällä mukavaa täysivauhtista sprinttailua intervallien muodossa. Kartta ei ollut täydellinen, mutta kelpasi kyllä. Treeni oli hyvä ja palautti vähän sprintin vaatimuksia mieleen.

Treeni 8: Täysivauhtisia sprinttivetoja

Lauantai-iltana koko porukka seurasi tiiviisti Kevätyön viestin seurantaa. MU:llekin oli annettu gps, josta olin tietenkin mielissäni. Harmitti vain, kun en itse ollut siellä juoksemassa. Lunta olisi toki ollut, joten mieluusti pysyin Puolassakin.

Sunnuntaina näimme mielestäni koko viikon hienoimman maaston. Rinnetreenissä riitti penkkaa! Fiilikset olivat korkealla, treeni oli aivan helmi! Säästelin jalkoja ja kevensin mieltä kävelemällä treenin. Harjoitus kruunasi leirin. Kuulemma tuollaista on tulossa myös keskimatkan katsastuksessa. JEES!

Treeni 9: käyräsuunnistus

Treenit olivat priimaa (tämän blogin kuvat eivät) ja pystyin mielestäni hyödyntämään viikon aikana niiden annin erinomaisesti. Vaikka kasvillisuus ei ollut vielä kesäistä ja kartatkin välillä heikkolaatuisia, niin viikko teki työnsä. Nyt minulla on melko realistinen kuva Puolan maastoista/kartoista ja niiden asettamista haasteista. Tästä hetkestä alkaakin tiivis valmistautuminen kohti MM-kisoja. Fyysisen kunnon on oltava rautaisa, jos meinaa tulla Puolan penkoissa. Harjoittelu tulee koostumaan siis aika pitkälti jalkojen ja keskivartalon voimatreeneistä, mäkijuoksuista, mäkisuunnistuksista, mielikuvaharjoitteista... No ei ehkä pelkästään niistä, mutta siinä muutamia asioita, joita täytyy tehdä Puolassa pärjätäkseen.

Kevään kilpailupolitiikka on muuten seuraavanlainen. Ennemmin kehittävä treeni, kuin kuluttava kisa. Kisastartteja tulee kuitenkin ihan riittävästi.