Soon moro!
Vuoden alku tarjoili hieman epävakaata harjoittelua. Varvas antoi pikkuhiljaa luvan rasitukselle, mutta kun lähdin juoksemaan, tein sen kuitenkin jokseenkin epäpuhtaasti niin, että jalkaterän ulkosyrjä tykkäsi vaivaantua. Olis vaan hiihtokelit olleet läsnä, niin ei tuommoisiakaan olis tullu. Tai toinen vaihtoehto tuon välttämiselle olisi ollut - jos sen nyt näin sanoisi - korkeampi itsetuntemuksen äo.
Tässä parin viikon sisään olen kerennyt tekemään muun muassa kolme yötreeniä, joista kaksi reippaammin ja yhden kevyellä vauhdilla. Suunnistuksen sujuvuus oli aika lailla kääntäen verrannollinen rasitustason kanssa. Näissä treeneissä tuli pitkästä aikaa käytettyä gepsiä, kun Joulupukki toi semmoisen lahjaksi.
Ja koulu jatkui luonnollisesti Pajulahdessa. Luokkatoverin kanssa suoritettiin heti kärkeen tapahtuman järjestämisen näyttö paikallisten sulkkiskisojen yhteydessä. Meni aika tuubiin. Lisäksi kävin päivittämässä maksimisuorituskykyni 5000m matkalla Pajulahti-hallissa. Ei ihmeitä. Nyt alan antamaan alkutalvea enemmän vauhdikkaita ärsykkeitä pienelle dieselmoottorilleni ja katson kuinka se kehittyy. Kyllähän se kevät sieltä taas jossain vaiheessa tulee :)
Ja loppuun tiedoksi TuMen suunnistuksen nettisivut mukavan uutisen kera!