torstai 21. syyskuuta 2017

#offseason

SM-yön karsinta on huomenna ja yllä lukee #offseason. Mitä ihmettä?

--- --- --- --- ---

Viime viikonlopun SM-viesti (kartta) meni sekä itseltä että joukkueelta melko lailla vihkoon.

Oma fyysinen vire oli pieni arvoitus SM-pitkää seuranneen korkean kuumeen jäljiltä, mutta viimeiset päivät ennen kisaa sekä lopulta alkuverryttely antoivat viitteitä ihan hyvästä suorituskyvystä. Henkinen puoli kuitenkin petti - joukkueen heikko alku ja toisaalta oman kisavalmistautumisen epätäydellisyydet tervehtymisestä huolimatta veivät fokuksen vääriin asioihin ja 3. osuus käynnistyi omalta osalta aika negatiivisissa merkeissä.

Heti K-pisteeltä vedin omaan suunnitelmaan nähden luvattoman paljon vinoon. Kun lopulta selviydyin ensimmäiselle rastille, en katsonut stressin keskellä koodia tarkasti ja muistelin vielä vartti tämän jälkeen, olinkohan tullut leimanneeksi väärällä rastilla. Siinä 1. rastia kelaillessa kolmoselle heilahti noin 1,5min kupru, enkä oikeastaan koskaan saanut hyvää fiilistä ja taisteluasennetta sen jälkeen päälle - eli koko kisan aikana. Pitkällä välillä sain sopivasti HiKi:n Liukkosen selkää näkyviin ja puolessa välissä tiellä juostessa HS:n Heinaro hyppäsi metsän puolelta veturiksi. Positiivisia tuntemuksia tuli kyllä siitä, että pysyin yllättävän hyvin Eikan peesissä. Meinasin jo kysäistä, että ollaanko tässä lenkillä, mutta käytännössä reilun kilsan jälkeen putosinkin siitä kyydistä. Jälkimmäisellä puolikkaalla taivalsin matkaa VeVe:n Inkerin kanssa jonkun aikaa, kunnes hajonnat veivät miehet eri suuntiin. Lopussa alkoi tulla väsy ja ero edellä meneviin kasvoi aika nopealla tahdilla. Vaikka pidinkin osuudella sijoituksen (13.), suoritus ei missään nimessä tyydytä. Suoritus oli huono.

SM-sprintin finaaleja oli mukava käydä seuraamassa paikan päällä. Hienot kisat! MU:sta oli pari nuorta herraa juoksemassa ja molemmat pokkasivat plaketin. Laatu korvaa määrän.

--- --- --- --- ---

Sitten tähän viikkoon. Maanantaina alkoi kurkussa olla semmosta tuntemusta, että jokohan tässä taas tullaan kipeäksi. Tiistaina kuvittelin lähteväni vielä perjantain kisaan viivalle, mutta keskiviikkona totesin, että ei tartte yrittää ja kävin ostamassa kilon irttaripussin. Ylimenokausi on virallisesti alkanut ja nyt torstaina on ollut mukavaa vaan olla. SM-yöhön olisin toki kovasti halunnut, mutta tässä tapauksessa peli oli selvä. On muuten melko tyhjä hetki, kun tajuaa, että yksi kauden päätavoite jää väliin.

Offseason kestää itsellä 4-5 viikkoa. Siihen mahtuu yksi Jukola-leiri, joka toki tulee vedettyä asiallisesti läpi. Tai tervehdytään nyt ensiksi, jotta sinne leirille voi mennä. Muuten taidan yrittää tutustua Osloon ja kenties Norjan luontoonkin edes vähän. Samalla tulee tehtyä perustreeniä ilman älyttömiä suunnitelmia. Ne tarkemmat reenihommat alkavat nostaa päätään sitten joskus siinä lokakuun loppupuolella.

--- --- --- --- ---

SM-viestin osuuden alusta on kyllä vielä todettava, että on tää aivojen toiminta kyllä jännä asia. Kovasti juteltiin siinä koutsien kanssa ennen lähtöä, että rauhallinen startti ja suunnistuksen kautta hommaan kiinni. Hyvä alku tärkeä. Ja mitä tapahtuu? "Kartta taskuun, sinne päin ja heti K-pisteeltä alkaen pajatsoa tyhjäksi". Tuohon voi kai vaan todeta, että termien ymmärtää ja sisäistää ero on pieni, mutta merkityksellinen. Mitä täytyy tapahtua, että ymmärretyn asian pystyy viemään käytäntöön?

Kausianalyysi ei taida tulla julkiseksi. Mainittakoon tästä syksystä sen verran, että kummoinen fakiiri ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että mitä ilmeisimmin jatkuva sairastelu on vaan ollut seurausta siitä, että rasituksen ja levon suhde on ollut vähän niinku vinksallaan. On oltu kipeänä ja sitten kun on "tervehdytty", kisoja on juostu liian aikaisin ja tauti on potkaissut takaisin. Yllättäen 1 + 1 on jälleen 2.

Näkyillään.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

SM-pitkät ja palauttelut

Viimeiseen kahteen viikkoon mahtuu yhtä sun toista. Kerrattakoon asioita suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä.

Viime postauksessa mainittu sairastelu päättyi tekstin mukaisesti sunnuntaihin, joten SM-viikolla sain mukavasti keskittyä muutamaan avainharjoitukseen ja yleisesti ottaen kisavalmisteluihin. Yksi pääharjoituksista oli keskiviikkona juostu alueen (Oslo/Akerhus) viestisuunnistustreeni. Sapluuna yksinkertainen 3 x 1,5-2km massa-/ryhmälähdöin. Paikalle oli saapunut aika mukavasti porukkaa, ja ensimmäisen lenkin yhteislähdössä oli ehkä 25 ukkoa viivalla. Hyvä treeni. Teknisesti ei tyydyttävintä työtä työtä, mutta erityisesti fyysiseen tavoitteeseen päästiin. Kroppaa ahdistettiin, mutta kaikkea ei otettu irti. Kartathan löytyy täältä.

Perjantaista muodostui pitkä matkapäivä sen sijaan, että se olisi ollut matkapäivä, joka sisältää tauon kotona. Suunnitelmista poiketen en siis ehtinyt käydä Mäntsälässä lepäilemässä, vaan aikaisen herätyksen, lentokentällä odottelun ja lentämisen jälkeen otin junan Tampereelle, josta reissu jatkui autokyydillä Lapualle.

Lauantai ja karsintapäivä koitti. Aamulenkki sumuisten peltojen lomassa ja kurkien laulaessa, aamupala ja kisapaikalle. Sain lähteä kilpailun ensimmäisenä. Nautin erityisesti ensimmäisen puolikkaan tunnin ihan täysillä. Liiallinen väsymys iski hyvästä meiningistä huolimatta ehkä vähän liian aikaisin, viimeiset pitkätköt rastivälit eivät olleet hallittuja ja jäin A-finaalipaikasta 1,5min. Kisan jälkeen päivällä oli aika neutraali fiilis. Illalla harmitti.

H21-sarjan ensimmäisen maaliintulijan velvollisuuksia. © Jaakko Peltonen
Finaalisarjasta riippumatta sunnuntain finaalipäivään olin aikoja sitten päättänyt latautua hyvin. Viivalla olin hyvällä fiiliksellä ja kisasuoritus alkoi hyvin. Pitkän välin valinta vaati miettimistä, mutta rv oli varmasti hyvä. Ohitettuani muutaman aiemmin lähteneen meno kiihtyi peitteisessä maastossa hieman liian agressiiviseksi ja turhalla säntäilyllä en saavuttanut muuta kuin väsymystä ja aikatappiota. Lyhyillä rinneväleillä otin homman hyvin rauhallisesti ja niiden jälkeen, kun vajaa kolmannes kisasta oli jäljellä, olin toisena.

Pitkä 13-14 väli loppurinteeseen oli valintansa puolesta helppo. Välin loppupuolella puun oksaa normaaliin tapaan edestä työntäessäni oksa päätti livetä kädestä ja iskeä nenänvarteen. Otti siinä oikea silmäkin osumaa. Vaikutti tai ei, tein pienen virheen seuraavalle pistekumparerastille, kun juoksin kumpareen väärältä puolelta vierestä ohi, enkä huomannut itse kumparetta enkä lippua. Seuraavalla välillä unohtui rastinoton perusteet, eikä loppuradallakaan suunnistus enää toiminut niin kuin olisi pitänyt. Maalissa lopun sekoilut syletti aikasta paljon.

Kuvan hieno ajoitus korostaa askelluksen keveyttä. © Jaakko Peltonen
Jälkikäteen erityisesti B-finaalin suorituksesta pystyy löytämään paljon hyvää. Karsintasuorituksen fyysistä kulkua en pysty varsinaisesti kritisoimaan, mutta finaalisuoritus tuntui paljon paremmalta. Pitäis vaan uskaltaa vetää semmonen vähintään 40min kisanomainen suunnistus siihen perjantaille, niin kulkis karsinnassakin :D. Molemmat suoritukset kosahti taidollisesti lopussa ja sehän ei ole kovin hyvä. Kisojen jälkeen usko hyviin kisoihin loppusyksystä on vielä vahva. "SM-viestissä ja SM-yössä olen valmiimpi."

--- --- --- --- ---

Tai siis fyysisesti olin ainakin tulossa olemaan valmiimpi kuin SM-pitkällä. 

Nimittäin.

Maanantaina kevyen hieronnan jälkeen nousi kuume. Illan huippu oli 39,5 °C ennen kuin aloin työntämään kurkusta alas nautintoainetta nimeltä ibuprofeeni. Viikolla mittailtiin lääkärin kanssa ja jonkunlainen virustartunta se todennäköisesti on. Kuume on nyt hälvennyt, mutta muutama muu oire ilmennyt. Verikokeet maanantaina ja homma toivottavasti selviää. 

SM-viesti on nyt tosiaan aika kintahalla, mutta jos olen viivalla, niin... olen viivalla. Rintti jää välistä. Tietynlaisella verikoetuloksella voinee myös alkaa miettiä SM-yön sijaan ylimenokautta ja rantalomaa Oslon seutuville.

Opiskelua en ole miettinyt yhtään.

--- --- --- --- ---

Ja niin. Piti vielä mainita se, minkä käytännössä kaikki suunnistusta seuraavat ovat varmaan ehtineet huomaamaan. TuMe sai uuden seuravalmentajan! Lue aiheesta vaikka täältä tai täältä.

Välillä miettii, että jossain määrin tuon mageen uutisen myötä ja toisaalta just nyt sairastelun keskellä tekisi oikeastaan mieli jo lähteä keskittymään ensi kauteen. Mutta sitten välillä toteaa aika nopiaankin, että oikeastaan tämä kausi ja tulevat kilpailut kiinnostavat vielä enemmän. Eiköhän nyt katsota, minkä verran paukkuja tulevissa arvometallikisoissa löytyy. Ei niitä SM-kisoja joka päivä tule.