maanantai 28. joulukuuta 2009

Jouluviikko

Jouluviikko oli merkitty ohjelmaan lepoviikoksi, enkä tehnytkään kun 3 ja puoli tuntia PK-reeniä koko viikkoon. Valmentaja käski syödä paljon kinkkua, ja niin myös mielestäni tein. Epäluotettavissa olosuhteissa tehtyjen mittausten mukaan rasvaprosenttini kaksinkertaistui viikossa. Totta on varmaan se, että rasvaprosentti nousi, mutta kaksinkertaistuminen on aika paljon, vaikka luvut eivät ole kohdallani mitenkään valtavia.

Tänään alkoi taas harjoittelu, ja kävin vetäisemässä 4 x 10 minuuttia pakkasmaisessa nollakelissä. Homma luisti tai siis piti hyvin, ja motiveishöni oli kohdallaan jakson ensimmäisessä treenissä. Huomenna käyn hiihtämässä tai teen kuntopiirin. Saa nähä miten muut perheenjäsenet ovat suunnitelleet tulomenonsa.

Hyvää jälkijoulua ja tulevaa uuttavuotta kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

We Will Rock You!!!

Oli muuten aikasta mahtava leiri. Siis huumori on kyllä ihmeellinen asia. Se kun pääsee valloilleen, niin sitä ei pysäytä mikään. Menipä huumori sitten vähän yli tai olipa se sitten joskus vähän matalammallakin profiililla, niin kaikilla on joka tapauksessa hauskaa ja hyvä olla. Koville leiri kyllä otti, varmaan monenkin asian takia. Ilmeisesti siitä johtuen nukuin su-ma yönä 12,5 tuntia. (Teksti on lähetetty blogin mukaan eilen illalla (eli siis sunnuntaina), koska aloitin sen tekemisen jo silloin)

Perjantaina päästiin yösuunnistamaan. Ohjelmassa oli pitkiä (3,6) ja lyhyitä (0,4) perhosia eli pääosin totuttelua karttaan ja yöhön. Ittellä tuli täyteen 6km suunnistusta ja PK-vauhdilla siitä tuli kasaan melkein 1h 15min lenkki. Pikkuisetkin jaksoivat suunnistaa ja mm. kolmen kopla tuli minuakin myöhemmin mökille. Tuskin löysivät yhtä montaa rastia kuin minä, mutta olivatpahan metsässä.
Se kolmen kopla: Riikka, Liinu, Hanna-Mari
Samana iltana tehtiin vielä vaikka mitä. Itse aiheutin saunarakennuksessa pienen kuuman trooppisen syklonin, kun lisäsin kuumavesipataa lämmittääkseni pesään pikkuisen liikaa puita. Suuren ja kuuman vesihöyrymäärän vuoksi pesutilassa oli kuumempi kuin itse saunassa. Eipä siinä mitään. Saunasta lähdettäessä löydettiin aika tiukka biisi kännykästä kun kuunneltiin As I Lay Dying:n levyä. Biisin nimi oli Forever. Toki muukin musiikki oli leirillä suuressa osassa. Fiilistä nosti Queen: We Will Rock You. Artun ja mun äänenavaajana toimi Toto: Hold The Line. Tytöt taisivat olla illan aikana melko väsyneitä sillä nauroivat sillekin, kun sanoin "kuuma vesi".
Yksi niistä tytöistä, jolla petti pokka joka minuutti
Lauantaina aamulla suunnistettiin mun mielestä leirin paras treeni. Rastinottoharjoitus; matkaa 5,4 ja 30 rastia. Aurinko paistoi kauniisti korkeille ja laajoille avokallioalueille. Pummit tein vasta loppuosan vihreällä alueella. Ei sitä paikkaa vaan ymmärtänyt. Treenin yhteydessä porukkaan liittyi muutama suunnistaja lisää, ja tunnelma tiivistyi yhä, kun meininki koveni. Samana päivänä vedettiin vielä viivasuunnistusta ja leirin toinen yöharjoitus. Itselle juuri yötreeni oli kyllä aika helmeä. Suuria pummejakaan ei tullut.

Aikaisen yösuunnistuksen vuoksi illanviettoon jäi ruhtinaallisesti aikaa. Huvit jatkuivat muutamalla vähän pidemmällekin yöhön (ja Hilla ei muuten ajattele tätä mitenkään!). Pääsimme puoli kahdelta nukkumaan.
Illanviettoa klo 1 saunassa. Kuvasta puutun minä, koska olin samanaikaisesti menettämässä verta nenän kautta pesutilan lattialla.
Sunnuntain aamusiivouksen jälkeen pääsimme vaeltamaan. Vaelluksen aikana sattui yhtä ja toista. Meidän porukka harrasti rinnejuoksua ja kalliokiipeilyä meikäläisen johdolla, ja jotkut tytöt pyörivät metsässä. Mainittakoon, että olihan meillä vielä Arttu, joka kiipesi puuhun. Kartat olivat luonnollisesti mukana, ja halukkat saivat lähes kahden tunnin keskittymistreenin panostamalla (tyylivirhe, kapulakieltä) kartanlukuun.
Late ei putoa.
Ruoka oli hyvää, ilma oli ei-liian-kylmä ja yhteishenki porukalla oli aivan loistava. Kiitos kaikille, eli siis heille ja muutamalle kuvassa olemattomalle:
Tällä lailla kun jatketaan, niin se on todellakin MU, joka rokkaa ensi kesän kisoissa. Joku saattais tietenkin sanoa tohon väitteeseen leirikielellä värmää (=varmaan).

Leirikuvia löytyy ainakin täältä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Hjuva fiilis

Pakko rustata tänne vielä toinenkin teksti päivän aikana, kun tuli tehtyä niin makean tuntuinen lenkki.

Kävin vähän hakemassa esimakua viikonlopun leiriä varten - sään puolesta. Pakkasta oli -19, ja meikäläinen suuntasi lenkille. Samalla autoilijat ja harvat ohikulkijat saivat ihmetellä outoa menoa keskellä kylää. 40min TV vauhtikestävyystreeni oli suunniteltu vedettäväksi VK-alueen alarajoilla. Taisi mittarissa olla kuitenkin liian kovat lukemat, kun kone puuskutti melkoisesti jo 35min kohdalla. Menoa ei vauhdittanut sekään, että nenään puhkesi verenvuoto noin 10 minuutissa. Siinä sitten ryin verta sinne tänne, ja vähän tuonnekin.

Lenkin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis. Pistelin Herbalife-patukan naamariin ja kömmin juuri lämpimään saunaan. Jos se elämä jotain on niin tätä!

Alanilla ja Temellä on kuulemma huomenna tulossa jotain samankaltaista?

Seuransiirto

Johan ne kohta julkaistaan. Junnuissa HS vahvistuu, just katoin netistä. Miehissä TP kerää ainakin kovaa porukkaa, samoin KR. Naisista en tiiä. Aika vähänlaisesti juttua ainakin SNETin puolella. NTNUI vois olla aika kova, kun Holmström vaihtaa sinne. Mutta Haldeniin siirtyy varmaan puolet suomalaisista. MU on plaketeilla ensi vuonna Jukolassa, koska remmissä on kaksi ehjäytynyttä ja yksi uusi suunnistaja. Oman kunnan mies siirtynyt Mäntsälään. Eilenhän siitä tuli virallista.

Eiku oho. Otsikon mukaan mun pitäis selostaa seuransiirrosta eikä seurasiirrosta
Siirrettäiskö seura vaikka Papua-Uuteen-Guineaan? "Papua-Uuden-Guinean suunnistajat edustivat menestyksekkäästi maataan suunnistuksen MM-kisoissa Norjassa. Tällä hetkellä he ovat noin 90 vuoden suunnistusleirillä Suomessa"

No joo. Suunnistusleiristä puheen ollen. Mennään tänä viikonloppuna treenaamaan junioreiden kanssa. Majoitusmökki sijaitsee mäellä, joten jo pelkästään korkeuserovaihteluista johtuen lämpötilat ovat -30 ja -40 asteen välillä. Kun tuuli lisätään mukaan, niin homman voidaan sanoa toteutuvan extreme-olosuhteissa. Tulee uusi "World after tomorrow" -ilmiö. Näin se menee meillä päin.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kohti huippua, osa 4

Edustusryhmällä oli tänään treenipäivä pääkaupunkiseudulla, jossa olin luonnollisesti itsekin mukana. Aamupäivällä oli siis Aktia Cup ja iltapäivällä ravintoluennon jälkeen yösuunnistusta yhteislähdöllä.

Vuoden päästä kovassa kunnossa

Oma aika Cupin kympillä oli 38.52, millä sijoituin kirkkaasti viidenneksi ja samalla myös viimeiseksi omassa sarjassa. Enhän mä mikään juoksija ole, ja 48sek parannus kuukaudessa se tässä tärkeintä onkin. Jos parannan 10km aikaa joka kuukausi noin 50sekuntia, olen matemaattisen laskuteorian mukaan ensi vuonna varsin kovassa kunnossa. Silloin kulkee!

Mäkinen Tapani - hoikka ja lihaksikas

Lyhyet kokeet sen sitten osoittivat. Olen juuri tuollainen, kun yllä oleva otsikko kertoo. Oon samis esimerkiksi Kalen kanssa (IhQua!), joka veti veljensä kanssa aikasta kovan ajan testijuoksussa. Meikässäkin potentiaalia!? No on! Rasvaprosentti on muuten alle kymmenen, jos joku haluaa vertailla. Testit suoritettiin Herbalife:n tuotteista kertovan luennon jälkeen. Saatiin vähän maistiaisia, ja nyt on pieni kassillinen terveellisiä urheilutuotteita. Pääkin on taas täytetty tiedolla siitä, miten pitää syödä jne. Asiallinen luento, vaikka ennakkoluulot olivat hieman siten, miten nyt olivatkaan. Laihduttaa ei siis vielä tarvitse. Nyt hoidetaan ruokailut silleen, että palautuu hyvin ja jaksaa reenata.

Kohti huippua

Luennon jälkeen oli juu sitten yösuunnistusta. Pääsin tällä kertaa jo vähän sinuiksi Kuusijärven kartan kanssa. Samalla alueella järjestettiin siis AM-yö, jossa tuli kauden pahimmat pummit. Yhteislähdöllä mentiin, ja ampaisin heti lähdöstä Kalen peesiin. Ennen ykköstä vedinkin jo sitten yksin rastille, ja sama rumba jatkui oikeastaan koko ajan. Siis se, että tein omaa työtä. Kyllähän siellä veli oli pari kertaa näköpiirissä, ja Assun tai Kalen selkä näkyi vilaukselta, mutta ei niistä hyötyä ollut. Veivät vaan väärään suuntaan, jos seurasin. Lopulta pääsin kolmanneksi häviten parisen minuuttia voittajalle - ilmeisesti oli Kale, joka hoiti homman kotiin. Assu ehti edelle varmaankin sen takia, ettei ollut käynyt kiskaisemassa kymppiä päivällä :)

Ensi viikonloppuna junnuleiri Käpiksellä. Loistavaa settiä tulossa. Pakkastakin on luvattu ihan kohtuullisesti, joten eiköhän siellä saada ihan kunnon rokki päälle. Kehitys jatkuu ylöspäin. Tästä on hyvä jatkaa. Ja eväätkin on vaikka mihin!

perjantai 11. joulukuuta 2009

Homma pyörii

Pari päivää sitten huomasin, että blogini on selvinnyt jo varsin muhkean kokoisen yleisön tietoisuuteen. Olen nyt antin.net -sivuston blogiluettelossa. Tie koko maailman eteen on auki - ellei se ole jo käytetty. Listapaikkahan on sinänsä hyvä, sillä olen juuri Mäkelän Tuomon peesissä - aakkosjärjestyksestä kun on kyse. Siitä pitäisi saada julkisuutta yllin kyllin. Juttujen tasojen nostamista pitäisi vakavasti harkita. Uhoamiset ja puheet kyllä pysyvät perinteisessä kirjoitustyylissäni, sillä ne antavat viitteitä siitä, millainen olen. Yksinkertaisesti.

Niin, olihan sitä kerrottavaakin. Nyt kohtapuoliin on about 1000000 sekuntia jouluaattoon. Olkoon siinä mukana kymmenien tuhansien heitot varauksella, mutta suurin piirtein:) Nostan hattua, jos laskette miljoonan putkeen. En usko, että tarvitsee olla edes sekunteja, voitte edetä haluamallanne tahdilla.

Edustusryhmän ympärillä on tapahtunut yhtä ja toista. Merkittävämpänä seikka on varmaankin se, että oman kunnan mies Santtu vaihtaa vihdoin KeU:sta Mäntsälän Urheilijoihin. Sape saa tuntea huomenna karvaan loppukiritappion meikälle Aktia Cupissa. Veikkaan ma. Tai no, kuitenkin siinä käy niin, että Santtu vetäsee lähelle 35... Oma aikani on toivottavasti alle 39, lähemmäs 38 puol. Sen verran surkeasti meni viime kerralla, että en elättele mitään maagisia 30min aikoja. Matka muuten on 10km. Huomenna on testijuoksun lisäksi kimppakivaa yösuunnistusharjoituksessa, kun lähdetään yhteislähdöllä. Viestihajonnat on - luonnollisesti. Seuravalmentaja meillä vaihtui Jounista Anttiin, mikä ei sinänsä vaikuta mihinkään. Ehkä jotain pikkumuutoksia tulee. Ei mitään radikaalia. Treenataan täällä kuitenkin.

Sain muuten toimimaan Nokian sovelluksen koneelle, ja nyt on ladattu parhat biisit päältä. Kohta alkaa järjestelmällinen koekuuntelu jokaisen tutun ja sitten tuntemattoman artistin kohdalla. Sitten sitä on yhtäkkiä pari tuhatta biisiä, joilla pärjää jo pidemmän aikaa. Meiän kone ei muuten pärise enää. Vois ehkä kokeilla PES:ä, jos vaikka kestäis.

Ja oon tehny kohta liikunnan tutkielman valmiiksi!!! Siitä olen kaikkein ylpein tällä hetkellä. Lupasin maikalle, että maanantaina saa paperit käteen.

Missäköhän mun USB-kaapeli kännykkään on? Olis biisejä taas...

lauantai 5. joulukuuta 2009

Korpi

Asioita, jotka korpeavat tai tulevat mieleen sanasta K/korpi.

Aaro Korpi toimii päähenkilönä Ilkka Remeksen nuorille suunnatuissa kirjoissa. Yleensä Remeksen aikuisille suunnatuissa teoksissa seikkailee Aaron isä, joka - yllätys yllätys - on myös Korpi. En vain etunimeä muista. Oiskohan Antti? Semmonen tunne on, että Keijo hän ei ainakaan ole.

Korpi on eräänlainen metsätyyppi. Biologian YO meni jo, joten en muista tarkkaa määritelmää korvelle, mutta omassa puhekielessäni korpi tarkoittaa vanhahkoa metsää, yleensä havupuista koostuvaa sellaista, joka on suhteellisen huonokulkuista. Vähän niin kuin Aarnimetsä muttei sinne päinkään.

Tällä hetkellä minua korpeaa eniten koulunkäynti. Niin älyttömästi juttuja ja mä olen sentään jo abi. Luulin, että kolmas vuosi on rentoa opiskelua! Liikuntadiplomin tutkielma pitää tehdä. TEEN SEN MAANANTAINA, TIISTAINA JA KESKIVIIKKONA PISTE! Sen valmistumisen jälkeen on sitten kaikki fyysiset testit... Katotaan miten pojan käy. Äikässä on tehtävä esseitä 1 viikossa. Ruotsissa 1-3 mutta lyhyempiä ja Englannin opiskelussa otetaan kohta Äidinkielestä mallia. Ai että! Sitten kun mä olen saanut lakin päähän...

Toiseksi eniten korpeaa se, että tänään ei tehoharjoituksessa kulkenu. Eilen oli lepopäivä, mutta silti meno oli päivällä käsittämättömän väsynyttä. Ehkä joskus pitää olla huonojakin päiviä, että tuntee edes kehittyvänsä.

Kipeä en onneksi ole. Ei sentään positiiviset asiat vielä korpea.

Kolmas asia, mikä tulee tässä kohtaa mieleen on se, että ostin Nokia 5130 Comes With Music -puhelimen. Sillä saa siis ladata Nokian musakaupasta niin paljon musiikkia, kuin vain haluaa - vuoden ajan ja ilmaiseksi. Tässä asiassa korpeaa siis se, että latausohjelma ei toistaiseksi toimi meidän tietokoneella. Pitäisi ladata kännykällä vai?! Siitä joutuukin jo sitten maksamaan, eikä netissä liikkuminen ole mitenkään halpaa kännykällä.

Voi korpi, kun korpeaa. Ehkä huomenna on parempi päivä, kun tulee testattua PES 2010:ä PS 2:lla. Vai onko? Ne aineet nimittäin pitää tehdä ensi viikolle. No on niillä ennenkin ollu tapana valmistua ajallaan.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulukuu

Nyt on joulukuu. HBL:n kalenteristakin sai avata ensimmäisen luukun. Ilmestyneessä kuvassa oli joulupukki, joka kirjoitti tietokoneella ruotsiksi "kiltit lapset". On se korvatunturin isäntäkin jo siirtynyt tietotekniikan pariin. Avatun luukun kääntöpuolella luki Tjäreborg.fi ... Odotan innolla huomista ja seuraavan luukun avaamista!

Sen lisäksi, että tänään sai suorittaa kalenterin avaamisen vuoden ensimäisen kerran, on tänään myös ensimmäinen tämän kuukauden treenipäivä. Soitin juuri valmentajalle ja kerroin muistaneeni, että tänään mennäänkin salivuorolle:)

Treenaus on sujunut ensimmäiset neljä viikkoa ilman suuria ongelmia. en ole ollut kipe, eivätkä penikat ole tehneet harjoittelun suunnittelusta tai toteutuksesta vaikeaa. Penikoiden sijaan muut paikat tässä kipeytyvät. Eilen kävin tekemässä alle tunnin juoksulenkin kipeillä reisillä. Sen jälkeen päätin, että en juokse enää sellaisilla jaloilla - ainakaan paljon. Yösuunnistuksessa olen vähän aikataulua jäljessä, mutta harjoittelemattomuus on vielä helposti korvattavissa. En aio tehdä samalla tavalla kuin koulutöiden suhteen, nimittäin jättää viimeiselle illalle.

Koeviikko on kohta historiaa ja edessä alkaa meikäläisen viimeinen lukiojakso. Sitten tulee YO ja lakki. Sitten on taas kesä, jonka aikana ón tavoitteena käydä Tanskassa ja saada urheilukoulun paperit. Syksyllä muutama SM-kisa ja sitten inttiin harjoittelemaan. Helppoa!

Kaikin puolin nyt on sellainen olo, että keväällä lähtee!

Pitäisi ehkä skanneri saada joululahjaksi, jotta voisi laitella menneitä ja mahdollisuuksien rajoissa jopa tuleviakin karttoja tänne näytille.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Tulevaisuutta

Nyt se sitten tiedetään. Meikäläisen tärkeimmät henkilökohtaiset kilpailut ensi keväällä tulevat olemaan nuorten MM-katsastukset. Todennäköisesti valintaryhmä haluaa muitakin kisoja näkemyksensä tueksi, joten luultavasti SM-sprintti on kolmas erinomaisen suorituksen paikka. Surffailin vähän netissä ja löysin "sattumalta" MM-kisojen pitkän matkan finaalin alueelta kartan. Vieläpä vuodelta 2004. Nyt kartta lepää työpöytäni taustakuvana, joten kisoissa muistan koko kartan ulkoa. Enää pitää päästä vaan sinne kisoihin.

Katsastukset järjestää Porin Rastikarhut. En tiedä mitään karttaa sieltä päin, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Tulisi "kotikenttäetu" (joo, ihan niin kuin kukaan muu ei olisi Porissa suunnistanut). Maasto on todennäköisesti puskaista supikkoa - ihan niin kuin Tanskan Aalborgissa. Pitäisi ehkä opetella käsittelemään noita suppamaastoja. Pistäkäähän viestiä, mistä päin löytyy todella hankalia supikkoja. Meikäläinen saattaa jopa tullakin. Lahden alueelta on tiedossa muutama, joten siellä tulee toivottavasti vietettyä paljon aikaa keväällä. Muutahan sitä ei voi oikeastaan tehdä. Totuttelee vaan maastotyyppiin, ja sitten kun paikka kisoihin napsahtaa, pidetään 3-4 viikon leiri ennen kisoja naapurimaastoissa. Tanskaan!

Eiku. Kyllähän sitä voi muutakin tehdä kun vain totutella maastotyyppiin. Haettu sana: harjoittelu. HOO, välähdys! Kuntoa pitää kohentaa, ja suunnistustekniikkakin tökkii vielä. Juuri kävin kolme seuraavaa viikkoa suunnittelemassa valmentajan luona. Laskeskelin harjoittelumääriä: jos treenaan jokaisen viikon minuutilleen oikein (suunnitellun mukaisesti), jokaiseen viikkoon tulee treeniä yli 10h. Ainoa este penikat. Kyllähän niitä huolletaan, tässäkin istun kylmäpussi säärellä.

Harjoittelusta ei ainakaan intoa ja suunnittelua puutu. Toteutus ja kyvyt siihen vielä lisäksi, niin ai että!

Venatkees! Jos tähtään tyyppiharjoittelulla Nuorten MM-katsastuksiin ja fyysisesti myös SM-sprinttiin, tule kevään ohjelmasta aika tiukan kiva.

10mila 1.5. - 30 yötreeniä ennen itse kilpailua (tällä hetkellä 4 kasassa).
SM-sprintti 22.5. - Fyysinen kunto pitää olla kondiksessa
Nuorten MM-katsastukset 12.-13.6. - Tyyppitreenit puskasupikossa, kaikki pitää olla kunnossa.
Jukolan viesti 19.6. - Tossa täytyy olla mies lennossa. Tavoitteet ovat tavalliseen tapaan todella korkealla. Tähänkin pitäis tyyppitreenejä tehdä. No, onhan sitä viikko aikaa katsastusten jälkeen.

Ja kaiken lisäks eilen alkoi koeviikko. (tämähän nyt ei liity mitenkään aiheeseen mutta...) Ensi viikolla on sekä ruotsin että äidinkielen koe. Tavoitteena lukea HBL:n ja Hesarin pääkirjoitukset joka päivä. Ja HBL:stä vielä urheilujutut päälle.

Niin kertokaapas hyviä suppamaastoja.

Aloitan: Hollola - Vihattu

tiistai 24. marraskuuta 2009

Lepoa hei

Ahh. On se koeviikko hienoa aikaa. Mikään muu ei stressaa paitsi kokeet. Eivätkä oikeastaan nekään, kun niihin osaa asennoitua oikealla tavalla. Tuleekohan luettua?

Nyt on menossa lepoviikko, mikä auttaa kehon homeostaasiin. Huomenna lihaskuntotreeni ja valmentajan kanssa ohjelman suunnittelua. Pitänee olla tulevaisuudessa vielä sitä korvaavaa treeniä, kun penikat ovat mitä ovat. Leirin aikana alkoi tuntumaan. Muuten tuo edellinen 3 viikon jakso oli aika hyvä. Tuli vielä mukava piikki loppuun siitä leiristä. Seuraavastakin jaksosta on tulossa melko samanlainen, sillä joulukuun kolmantena viikonloppuna on junnuleiri.

Vaikka tuli se TT:n tutkielma hoidettua, koulutyöt eivät ole siihen loppuneet. Liikuntadiplomia varten täytyy tehdä myös tutkielma. Onneksi aihe on itselle tuttu suunnistus. Kyllä se homma onnistuu, kunhan ottaa itseään niskasta kiinni.

Viikon sana on "lihashuolto".

maanantai 23. marraskuuta 2009

Kohti huippua, osa 3

Viestisuunnistusta saatiin jo leirin ensimmäisessä treenissä, kun lähdimme perjantaina yösuunnistamaan yhteislähdöllä. Ei siitä sitten sen enempää. Tuli kauden kolmas yötreeni vedettyä juu.

Lauantaina oli sitten jo perinteiseksi MU:n leiriharjoitukseksi muodostunut suunnistusvetotreeni. 5 vetoa, pituudeltaan 8-15min. Yhteislähdöt olivat fakta, jälleen kerran. Omassa ryhmässä suunnistivat Late, Assu ja Orientin Topi ja Max.

1. veto lähti rauhallisesti. Katselin vaan, etten tiputa liikaa ja seurailin muita rastille. 2. oli hajonta, ja vedin sujuvasti omalle alas rinnettä. Muut menivät vasemalla tai tulivat takana. Suunta kummun kupeeseen, ja sitten tein yli. Notkon päästä ylös rinteeseen. Late ja Topi vetivät oikealle niin paljon, että tulin itsekin rastin oikealta puolelta ohi. Ensimmäine virhe maksoi noin 40sek. Pääsin kolmantena maaliin pari sekkaa Maxille hävinneenä.

Tokalla Topi lähti vetämään aika kovaa tietä pitkin. Vastasin väkinäisellä askeleella ja pysyin vaivoin perässä. Risteyksen jälkeen nousu epämääräiseen rinteeseen ja aivan munkilla rastikumpareelle. Topsa veti jo kaulaa, mutta sain vielä näköetäisyyden. Oma suunnistus toimi ja Topi piti vauhtia yllä. Kunhan olin rastilla käynyt, jatkoin polkua selkä silmissä. Tieltä korjasin Topia enemmän oikealle ja aukon laitaan. rastikivi tuli itsestään vastaan ja Topi on kiinni. Maalissa olin toisena juuri Topin perässä.

Kolmannessa vedossa heti ykönen oli hajontaa, ja oma reitti oli muutenkin 20sekkaa muita hitaampi, kun otin enemmän polkua alle. Rasti löytyi hyvin, mutta ketään ei näkynyt. Seuraava väli oli polkua kilometrin verran, kunhan vain osaisi oikoa mutkat...en osannut. Säätämistä sille sopimattomissa paikoissa ja ero tuntui kasvavan. Lopulta sain porukkaa näkyviin ja menin takerrellen rastille. Vielä maalia kohti ja... Assu, Late ja Topi kävelevät rinteessä. Liityn joukkoon. Oltiin tultu 150 metriä oikealle. Päätin jatkaa vetomeinigillä loppuun asti ja hölkkäsin rastille, jonne lopulta pääsin ensimmäisenä.

Neljännellä vauhti taas kiihtyi ja yhteisen ykkösen jälkeen vedettiin kovaa vauhtia hyväpohjaisessa, avoimessa kuusikossa. Vähän vasemmalle tielle, josta suoraan kumpareen taakse apukäyräkummulle. Topi pummasi, ja olin vain Laten kanssa, joten päätin lisätä vauhtia sen minkä pystyin. Eipä onnistunut ja lähtösuuntakin oli 45 astetta väärä. Topi otti kiinni ja pummattiin kolmistaan. Tuli yli puolen minuutin koukku, jonka takia Assu vei vedon noin 3 sekunnilla minuun nähden. Olin taas toinen.

Viimeisellä lähdettiin kaikki tietä pitkin, Assua lukuun ottamatta. Oioin vielä tienkulman, jonka myötä pääsin yli 100 metrin etumatkalle muista pojista. Pystyin pitämään edun ja jatkoin hyävä suunnistusta. Assuakaan ei näkynyt eri reitinvalinnan tehneenä, joten olin yksin. Helpot kääntörastit, joiden jälkeen taas pitkä väli, jonka kiersin tietä pitkin. Ei virhettä. Viimeistä rastia 100m ennen maalia sain sitten leivottua minuutin, kun en pistekumparetta löytänyt notkosta. Voitin silti melko ylivoimaisesti.

Neljään muuhun nähden meno oli hyvää. Virheitä tuli, mutta jotenkin meno tuntui kypsemmältä ja rauhallisemmalta kuin ennen. Vauhtikin oli tietysti kasvanut. Treenin perusteella olen hyvillä sijoilla seuraavassa Jukolassa (aivan selvä johtopäätös), kunhan vain sinne pääsen.

Nähdään. Lähden viettämään kaverille iltaa jokseenkin ansaitulla lepoviikolla:)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Jukolaan

Tekee jo kuulkaa niin mieli. Pitäisi vielä treenata puoli vuotta, että kehtaisi näyttäytyä Hyvinkään tundralla. Olen kelaillut lähtölaukausta pari kertaa mielessäni; kuinka tulen sieltä kaikkien ohi ja kuinka nostan käteni maalisuoralla ensimmäisen osuuden voiton merkiksi. No niin, realismit sikseen. Oli sitä ehkä jotain kerrottavaa.

En kerennyt treenata tänään! Se sapettaa aika paljon. Olin meinaan Mlän seurakunnan järkkäämillä kasi-synttäreillä ohjailemassa "ipanoita". Sielläkin kun oli yksi klovni esiintymässä. Alkoi huudattamaan niitä pikku lapsia joka tilanteessa ... ai, mun korvat. Yhden harjoituspäivän väliin jättämisen arvoista se kyllä oli. Sai ilmaista ruokaa ja vähintään yhden treenin arvoisen korvauksen työstä, mitä teki.

Ja jatkuu... Tänä viikonloppuna tulee se leiri. Lammin (nyk. Hämeenlinna) Evolle mennään. Toivottavasti olis niin haastavat maastot, että kaikki paitsi minä menis ihan sekaisin. Mitenkäs se sitten on mahdollista, onkin jo toinen asia. Motivaatio suunnistamisen opetteluun on kohdillaan. Ainoa mahdollinen este treenaamiselle on jalat, tarkennettuna penikat. Tämän uhkan takia en ole tekemässä kolmea kovaa treeniä viikonloppuun vaan harkitsen jopa sitä, että suoriutuisin viikonlopusta yhdellä kovalla harjoituksella. Se sitten nähdään. Viikonlopun jälkeen tulossa Kohti huippua -sarjan osa numero 3.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Leiribuumi

Syksy on kyllä typerää aikaa. Tiet (erityisesti hiekkatiet) ovat tasaisesti jään peitossa niin, ettei rasitusvammasta toipuva uskalla mennä niille edes kävelemään, ellei ole ihan pakko (=koulumatkat). Pyörä on ei-käyttökunnossa lenkeille, hiihtämään ei pääse, rullahiihto on vaikeaa, vesijuoksuun tarvittavaa uimahallia ei ole tarpeeksi lähellä ja kuten jo todettu: tiet ovat suurimmilta osin liian liukkaat jaloilla kulkemiseen. Nyt kun lumikin suli pois (mitä luultavimmin koko talveksi) on hiihtämisestä jatkossakin turha haaveilla. Ratkaisu: lähden metsään. Mainittakoon nyt kuitenkin tässä vaiheessa, että syksy on joka tapauksessa paras vuodenaika, sillä olen syntynyt 17.11. (on muuten taas huomenna!!!!!).

Vietin viime viikonloppuna muutaman kaverin kanssa synttäreitä ennakkoon. Huomenna on varsinainen ilon päivä. Sitten juhlitaan jälki-synttäreitä monen viikonlopun ja arkipäivän ajan.
Kavereiden seurassa (suunnistajia) tuli itselleni valtava hinku järjestää pikkusille ja vähän isommille pikkusille (kuten minä) nuorten suunnistusleiri. Kartat ja majapaikka mietittiin ruokapöydässä. Aikataulu katsottiin sen jälkeen netistä. Nyt olen selvittänyt jo muutaman henkilön menemisiä/tulemisia, ja ainakin he tuntuvat pääsevän.
Leirihän menisi osapuilleen näin:

Perjantaina illalla kämpälle ja heti pimeällä metsään. Viivasuunnistus 10km PK.
-Levätään.
-Saunotaan, lauletaan ja syödään.

Lauantaina aamupäivällä viestiharjoitus 5km. INTERVALLI
-Ruokaa ja säätöä.
Iltapäivällä (kun on pimeää) laitetaan lamput päähän ja käydään suunnistamassa rastinottoharjoitus 6km. KORKEA PK
-Ruokaa ja lepoa
Illalla mennään vielä lamput päässä sohimaan ja vedetään läpi 4km yö-keskimatka kisavauhdilla. VK-MK
-Saunotaan ja lauletaan

Sunnuntaina siivotaan, pakataan, syödään ja lähdetään vaeltamaan 3-4 tuntia. PK

Ehkä vähän liian rankka 12-vuotiaille, mutta kaikkia harjoituksia saa lyhentää ja jopa jättää välistä, jos siltä tuntuu... khiihihii:D

Jos muuten annatte synttärilahjaksi rahaa. Tulette todennäköisesti tukemaan huipulle jatkuvaa suunnistusuraani - ellette ole toisin rahan tarkoitusta määrännyt. Siellä 1. pallilla seistessäni en uskoakseni muista kiittää teitä kaikkia tukijoita, joten kiitän jo nyt. Kiitos!

perjantai 13. marraskuuta 2009

M & M

Nyt se sitten tiedetään. Syksyn kirjoituksista kaksi äMMää. Bilsa justiinsa siinä alarajalla, ja maantieteen pistemäärästä oli saman verran sekä ylös- (E) että alaspäin (C). Mihinkään muuhun paitsi pistemäärään vaikuttavia muutoksia ei tehty lautakunnan osalta, joten kirjaimet eivät muuttuneet lähtöasetelmista. Eihän nuo nyt huonoja ole, voisivat tietysti olla parempiakin.

Mulla alkaa jalat taas toimia. Joka ilta ja aamu suoritetut venyttelyt ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta (yhdessä muiden tekijöiden kanssa) ja nykyään tahti 1 jalkalenkki/päivä ei tuota juurikaan vaikeuksia. Liekö Suomessa satojakaan suunnistajia, jotka venyttelevät yhtä paljon kuin minä. Noh, en tässä rupea ylpeilemään, jotkut pärjää ilman venyttelyäkin.

Kolme päivää putkeen on siis jalat ainakin kestäny. Tänään pidetään lepotauko ihan suosiolla kun huomenna suoritetaan 10km testijuoksu ja 2h salivuoro siihen päälle. Sunnuntaina painetaankin jo pitkää lenkkiä ja ensi viikolla alkaa viikkorytmityksen rasittavimmat 7 päivää.

Mulla on tällä hetkellä kaks tutkielmaa, jotka pitäis tehdä. Toista oon aatellu aloittaa jo 2 vuotta. Toisen aloitin kaverin kanssa 3 viikkoa sitten, minkä jälkeen ei olla päästy eteenpäin. On se koulunkäynti hianoo!

Ostettiin muuten pari kummeliboksia(vanhimmat). Niitä levyjä on pyöritelty pleijeriin jo pidemmän aikaa.

Ja vielä semmonen juttu että Liverpool taitaa tippua. Voe vitalis.

Tässä vielä jotain kuvallistakin, vaikka onkin kaukana aiheesta. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan kauden hienoimmaksi jutuksi kyseisen kuvan välittämän viikonlopputapahtuman. Tämä siis se, mitä itse tykkään.

Harvat tuolla olivat, mutta niiden (jotka olivat) pitäisi tunnistaa tuosta kuvasta se 'siistein', juttu jossa kesällä käytiin.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Harjoottelua, flunssaa varten

Treenaus on käynnissä. Koulu rassaa tavalliseen tapaansa. Kaikki on siis niin kuin ennen vanhaan, jolloin minäkin olin vielä nuori... Niinhän ne sanoo juu.

Tein tasotestin eilen. Olo oli ennen rupeamaa kyllä palautunut, joten tulokset pitävät paikkansa - niin oudoilta kuin ne kuulostavatkin. Sanon vaan, että omat sykerajat ovat varsin korkeat "taviksiin keskiarvoihin" nähden. Maksimi käväisi ehkä normaalimmassa 207:ssä. Happolukemat eivät nousseet kovin korkealle missään vaiheessa, mikä voi mielestäni johtua myös siitä, että sitä ainetta alkoi syntyä vasta kolmen viimeisen vedon aikana. 1 veto = 1 km, yht 6 vetoa. Ensi kerralle osataan tehdä myös oikeanlaiset sykealueet, joilla lähteä juoksemaan testiä.

Kauhee kohu tuosta sikainfluenssasta tullut. Itte oon tässä pohtinu, että tuleeko se nyt sieltä sitten ollenkaan. Niin hyvä fiilis on tällä hetkellä. Ja jos se tulee, voisikohan siihen sairastumisen ajankohtaan vaikuttaa (epätoivoisesti) mitenkään :). 1½ viikon päästä olisi harjoitusleiri Hämeessä. Sen yli kun pysyisi ehjänä, niin olisi hyvä. No, heti leirin jälkeen alkaa koeviikko, jolloin myös olisi hyvä olla terveiden kirjoissa. Muuten valko-vivahteisen lakin saaminen vaikeutuu idioottimaisella tavalla, vielä idioottimaisemmasta syystä!

Oma diagnoosi on se, että epideemia kulkee tällä hetkellä jossain Keski-Suomessa. Ei ole kyllä uutisoitu paljon mitään: "Juu lapissa hyrrää". Ehkä viikon päästä se on meillä Mäntsälässäkin, siis kunnolla levinneenä. Onhan toki entisellä ylä-asteellani ollut eilen poissa 150 oppilasta (kaiken kaikkiaan heitä on siellä aika paljon) ja lukiostakin on ollut paljon väkeä jossain muualla. Siinä mielessä se voi olla jo täälläkin. Mutta siis, jotkut sairastelemassa, ja jotkut esittämässä sairasta. Jotenkin tuntuu ehkä kuitenkin siltä, että porukka alkaa palailemaan suurimmilta osin kouluun. Tänään oli jo paljon monipuolisempi kasvovalikoima, jota tuijottaa. Ehkä sairaat ovat vain epätavallisen influenssa/flunssa -akselin kourista kuupahtaneet petiin, eikä sikatautia olekaan - vielä. Peiton alle joutuvat sitten viikon sisällä uudestaan, kun sikaflunssa tulee. Sen näkee sitte. Itse en ajatellut sairastua mihinkään, mutta se tuskin on täysin omissa käsissä, joten en varmaan edes yritä vaikuttaa.

Kait sitä joskus täytyy tulla sairaaksikin. Eihän terveyttä osaisi enää arvostaa, jos ei olisi koskaan kipiä.

Aaah, Ai että, kun oli selvää ja loogista tekstiä. Tällaista kirjoitustaitoa varmasti kadehditaan Äidinkielen opettajien piirissä. Teoriasta osaan sentään yhden termin: ajatuksen/tajunnan virta, vai mikä se nyt oli?

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kausi 2010 harjoitukselliset tavoitteet

Niin, jotain tästä tulevasta kaudesta.

Jokainenhan suunnittelee niitä harjoituksellisia projekteja aina uudelle kaudelle. Itselläni oli pienenä spagaatin teko, mutta se taisi jäädä:) Tässä ovat omat suunnitelmat ensi kaudelle, pääpiirteittäin:

1) 30 yösuunnistusharjoitusta ennen 10milaa. Eli aikaa on 26 viikkoa. Tällä viikolla ei tullut yhtään, joten aikaa on enää 25 viikkoa.
2) Penikoiden kanssa ei tule olemaan ongelmia. Tämä vaatii paljon lihashuoltoa.
3) 5000m aika on kuumimpaan kisakauteen eli toukokuun loppuun mennessä alle 17.30, mieluiten lähemmäs 17.00
4) Pääsen kovaan rantakuntoon jo ennen kisakauden alkua, eli lihaskuntoa.
5) Kehityn suunnistuksessa paljon, eli suunnistusharjoituksia, analyysejä, teoriaa ym hauskaa.

Jokainen saa toistaiseksi itse tai kaverin kanssa miettiä, minkälaisia päämääriä tarkoitan, kun käytän adjektiivin omaisia sanoja "paljon" tai "kovaan". Uskokaa pois, aion menestyä. Olen myös valmis tekemään töitä sen eteen. (huh, mitäköhän menin lupaamaan)

Useimmiten heppoiset/epäselvät tavoitteet jäävät suorittamatta tai katoavat unholaan, joten pidän näistä viidestä tavoitteesta lukua, mahdollisesti täällä verkkopäiväkirjassa (niin kuin virallisissa kirjoituksissa kirjoitetaan "blogin" sijasta). Todennäköisesti luettelen asioita vähän siellä täällä, mutta ainakin kirjoittaessani "Kohti huippua -sarjaa tulen mainitsemaan myös näitä asioita.

Kilpailulliset tavoitteet tulevat todennäköisesti myöhemmin. Edellä mainittujakin saatetaan tarkentaa.

PÄIVÄN KEVENNYS
Mitä tapahtuu kun kylään pudottaa atomipommin? ... Kyl(l)ä lähtee!!!

Ja sitten vielä:

Tän hetken kuumin bändi: Boys Like Girls

Tän hetken kuumin biisi: Anna Abreu - Music Everywhere

perjantai 6. marraskuuta 2009

Poimintoja

Lähes tavalliseen tapaan kirjoittelen, joitain pieniä pätkiä pienistä asioista, kun en laajaa kokonaisuuttakaan keksi.

MM-kisat kilpaillaan huomenna. Kaikki eivät ole tulossa, mutta itse meinasin mennä korjaamaan pääsarjan voiton.

Possunuha taitaa olla kohta Mäntsälässä. Koulussa on ainakin ollu kauhee opiskelijavaje. En tiiä sitte, onko niillä poissaolijoilla ollu just se kyseinen influenssatyyppi. Ainakin osa on palaillu jo rakkaaseen opinahjoon.

Opinahjosta tuli mieleen, että aikasta vähän on kouluaamuja jälel, meikäläisellä nimittäin. 3. jakso alkaa jo joulukuun alussa. Tämänkin jakson koeviikkoon on siis varsin vähän aikaa.

Siitä taas tuli mieleen, että Äikän 8. kurssikin päättyy tämän jakson mukana. JESS! Mutta esimerkiksi lukion liikuntadiplomin tekemiseen on aina vain vähemmän aikaa.

Aikaan liittyen voidaan sanoa, että tekis mieli treenata. Sitä niinku yli-innokkaana ajattelee, että se harjoitteluaika loppuis johonkin. Onhan mulla tässä sitä kuuluista aikaa = time = tid etc... Muutama vuosi vielä... No, ei siihenkään saa tuudittautua mutta joka tapauksessa joojuu.

Harjoitellaan muuten MU:n porukalla tänä vuonna melkosen ahkerasti. Ollaan Erittäin kovassa tikissä, jo joulukuun puolella. Kattokee, ku kohta noi seurasiirrotkin varmistuu. En mä siis tiedä, tuleeko meitin seuraan ketään.

Ostin muuten tänään neopreeni-hanskat (kyllä, kirjoitetaan tuolla tavalla). Käytin 20 euron lahjakortin, jonka sain noin vuosi sitten. Kortti voimassa 10. päivään asti, joten olihan se jo aikakin kuluttaa poies. Nyt sitä oikein odottaa, että tulis järkyttävän kovat pakkaset, jotta sais niiden hanskojen käytöstä ihan erityistä hyötyä.

Noista hanskoista tuli mieleen, että Jones osti samaa matskuu olevat.

Ja siitä Jounin syystä ostaa nuo hanskat (viime vuoden kylmä Karjaan leiri) tuli mieleen, että tän kuun 20.-22. meillä on eka leiri. Orientin kanssa jossain päin Kanta-Hämettä.

Tuosta päivämäärästä muistinkin että jollakulla erityisen tärkeällä henkilöllä on synttärit 17. päivä marraskuuta(tämä kuukausi). Täyttää omien sanojensa mukaan 18. Ajaksi kaveri taisi 23.15, mutta en oo varma. Sanoi kuitenkin, että kellonaikoja ei tarvitse noudattaa niin säntillisesti.

Noniin, tähän jäi tänään. Synttäritiedotuksiin, omiin tai kaverin, on mukava lopettaa.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Uuden kauden perinteiset kujeet

Keksimäni pikku sanaväännös jo kliseeksi muodostuneesta lauseesta:) Olenpas hauska.

Eli asiaan.

Laskin juuri, että minulla on lähes 26 viikkoa aikaa suorittaa vähintään 30 yösuunnistusharjoitusta ennen 10milaa. Hommahan ei taida käydä helpoksi, mutta lupaus on lupaus. Tai ehkä ennemminkin tavoite. Oli mikä oli, siitä ei tingitä. Pakkopullan nielemiseksi treenaus ei saa kuitenkaan mennä. Muuten katoaa loistokkuus koko jutusta.

Uusi kausi alkoi siis tänään, huolimatta siitä että marraskuun ensimmäinen päivä oli jo eilen. Tänään lepoa. Huomenna teen ensimmäisen varsinaisen treenin, jonka nimi on kuntopiiri hyvine alku- ja loppulämmittelyineen.
Tuleva aika ei pidä sisällään mitään uuden uutta tai järkyttävää. Nyt vain keskityn entistä enemmän kehonhuoltoon. Hyvässä kondiksessa olevalla kropalla on uskoakseni paljon mukavampi harjoitella. Tällä tavalla myös kilpailuun saattaa tulla enempi voimia.

Määriä tai lukuja ensi kaudelle en kerro. Niitä on vaikea arvioida, ainakin omasta mielestäni. Sitä paitsi, tyytyväisyys saavutetaan ennemmin menestyksellä kuin sillä, että on treenannut 200h enemmän vuodessa kuin toinen. Toki fiilis on menestyessä varmaan vielä parempi, kun tietää tehneensä muihinkin verrattuna paljon töitä. Sen todistamiseen( että on tehnyt paljon töitä) tuskin tarvitaan kuitenkaan mitään lukuja. Tai...tälleen minä sen ajattelen. Huipulle pyrin. Se on selvä.

Alkukaudesta keskityn luonnollisesti lihashuoltoon. Tämän lisäksi etusijalla ovat juoksutekniikan ja lihaskunnon kehittäminen. Kun kyse on PK-kaudesta, niin mukana on tietenkin runsaasti peruskestävyysharjoittelua. Tätä kautta kaikkiin koviin harjoituksiin tulee mukaan hyvät alku- ja loppuverkat. PK:n lisäksi kehitetään myös VK-aluetta, ja kun kynnykset saan tietää, keskityn niiden nostamiseen. Siinä alkukausi, kookospähkinän kuoressa.

No onhan sitä tietty jotain uutta tulossa. Artulle meinaan tehdä jonkun aivan käsittämättömän harjoituksen. Mies itse pyysi jotain sellaista, jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt. Eli siis myös speciaalia tulossa, lupaan.

-En svensk tomtenisse-

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kun tilanne oli rasittavimmillaan...

Äskeisenä keskiviikkona oli se Yökuppi. No eihän se juu kulkenut, ja päätin keskeyttää, kun kartta ei ollut todellisuutta vastaava. Sinä iltana ei ollut mieltä ruveta temppuilemaan.

Vaikka Yökupin rasitusataso jäi lopulta varsin pieneksi, oli torstaina todella lyyhistynyt olo. Päätin siis jättää vetotreenin tekemättä.

Perjantaina oli ohjelmassa viikon viimeinen koulupäivä, ja henkinen rasitustaso on ollut nollissa perjantain lopusta lähtien. Pelailtiinkin Uncharted 2:sta Temellä. Yllättävän hyvä peli, johon sekoitettu sotaa ja seikkailua. Saihan se kuulemma jossain arvostelussakin 5 tähteä.

Lauantaina oli sitten Raatojuoksu. Tavoitteena vaatimaton voitto 10kmV:llä. Lähtö onnistui perin hyvin, sillä olin ruuhkasta selvinneenä ennättänyt koko porukan neljänneksi. Edelläni ei ollut kuin vain 20km:n taivaltajia. K-pisteeltä lähtiessä sainkin olla yksin ensimmäiset 500 metriä. Täysin yksin. Räkää ja limaa valuu joka paikasta, vauhdin kovuus ahdistaa vielä jokseenkin kylmittynyttä hengistyskoneistoa, sormet palelevat. Suunnistus toimi, mutta yhtäkkiä porukkaa menee edestäni ohi. He olivat jo käyneet omalla hajonnallaan. Minulla oli matkaa rastille vielä noin 150metriä. Henkinen varmuus (itselläni) vastustajiin nähden lopahti saman tien. Ilmeisesti reitinvalintani ei ollut hyvä. Noo, jatkoin matkaa aina keskusrastille saakka 3 hengen "letkassa", jossa kukin kuitenkin toteutti omaa hajontaansa ja sitä kautta työtänsä. Vatsaan pisti, jalat olivat tönköt. Mikään ei kulkenut. Siis juoksu oli aivan kaameaa! Perhoslenkeillä tein lähes 4minuuttia virheitä, ja tunsin jo pientä henkisen tilan järkkymistä. Jos ei osaa, niin ei osaa. Lopussa putkiosuudella sain vielä näkoyhteyden päähän (200m) ne alun letkan kaksi kaveria, mutta ei nuilla jaloilla pärjännyt enää kellekään.

Kohta menen juoksemaan Jerpin lenkkiä. Matkana yli 10km (2/3 hiekkatietä, 1/3 asfalttia, ei järkyttäviä mäkiä). Aika fiiliksen mukaan mennään. En ole vielä edes varma, juoksenko aikaa vastaan vai "muuten vaan" VK-harjoituksen. (MUOKATTU)-> Hehe, enpäs menekään juoksemaan Jerppiä. Nykyään autotkaan eivät toimi ****, edes uudet.

Tällaista. Kaiken tämän jälkeen huomenna alkaa PK-kausi, jolla painotetaan luonnollisesti määrää sekä muita asioita. Siitä enemmän joskus toiste. Kauden ensimmäisen päivän aloitan kuitenkin vielä helpolla tavalla, lepäämällä.

torstai 29. lokakuuta 2009

Kausianalyysi

Tavallisesti urheilijat tekevät kilpailukautensa jälkeen kausianalyysin, missä kerätään yhteen kaikki positiiviset ja negatiiviset asiat. Mitkä asiat on tehty oikein? Mitkä tein hyvin, mutta olisin voinut tehdä paremminkin? Missä asioissa ei ollut positiivista lähes ollenkaan? Mm. näiden kysymysten pohjalta päätellään esimerkiksi, mitä toimintamalleja täytyy muuttaa ja mitä säilyttää, jotta urheilijan taso nousisi. Sen jälkeen syntyykin jo karkea harjoitus- ja kilpailuohjelma seuraavalle kaudelle. Jäljellä on enää toteutus...

Itse olen tuon analyysin tehnyt jo pidemmän aikaa sitten, mutta voisihan siitä jotain yleistä julkistaakin.

Positiivista löytyy...

• Alkukauden (lokakuu-joulukuu) harjoittelu oli onnistunutta, hyvää PK:ta
• Hyvät viestisuoritukset (etenkin loppukaudesta)
• Valmentaja (tekemiseen tuli varmuutta, uskallusta ... stressi harjoitusohjelman toimivuudesta jäi pois)
• KRV:n menestys rasitusvamman jälkeen
• yleiseti ottaen asenteellisempaa ja pitkäjänteisempää työtä
• KLL-viikonloppu

...mutta jotta mikään ei sujuisi, on oltava myös negatiivisia asioita.

• Rasitusvamma säärissä
• Syksyn Sm-kisat sekä yösuunnistus (mm. Am-yö, Sm-y takkusivat)
• vähäinen juoksuharjoittelu
• ei sijoittumista 10. joukkoon Sm-kisoissa (kun KLL:ää ei huomioida)
• PK:n prosentuaalinen osuus on aika ajoin varsin vähäinen

Että sillä lailla. Pakkohan rasitusvamman on vaikutettava mm. vähäiseen juoksuun sekä keskimääräisesti vain kelvollisiin suunnistussuorituksiin, mutta ei kaikki varmasti siitä johdu.

Kahden vuoden ajan olen täytellyt myös kisa-analyysi -lomaketta, joka siis kokoaa kaikki kisan perustiedot, sekä myös sitten virheet hieman tarkemmin avattuina. Nyt kun se kaksi vuotta on kulunut, on syntynyt joitain vertailukohtia.

Vuonna 2008 kävin 42 kilpailua läpi (viestikilpailut sekä kansalliset tai ylempitasoiset henkilökohtaiset kisat). Tänä vuonna niitä on penikkataudista johtuen kertynt vain 28. Kouluarvosana-asteikolla (4-10) keskittymiseni lähdössä on ollut tänä vuonna 8,2. Viime vuoden sarakkeessa on piirun verran huonompi lukema 7,6. Fyysinen ja psyykkinen fiilis ovat viime vuosien 7,8:sta sekä 8,2:sta laskeneet alle puoli pykälää kumpainenkin. Osittain tämä johtuu tietenkin penikkataudista, mutta yleisesti katsottuna syytä tähän on vaikea arvioida. Ehkä itseluottamus on laskenut rasitusvamman myötä.
Kaikesta huolimatta kilometrivauhtini kilpailuissa on parantunut huomattavasti. Vaikka kaikki Suomen maastot ovat erilaisia, eikä samanlaisia suorituksia ole koskaan, kertoo ponnahdus selvästä kehittymisestä.
Tässä pieni taulukko vielä aiheesta:

Kilpailut
vuosi 2008 2009
lukumäärä 42 28
km 239,3 170,2
h/min/sek 32:05:55 19:35:05
min/km 8min 2s 6min 55s

fyys. fiil. 7,81 7,5
psyyk. fiil. 8,17 8
keskittyminen 7,76 7,82

No, entäs sitten ne virheet. Jones antoi sellaisen Excel-pohjaisen lomakkeen, jota olen "innolla" täytellyt joka kilpailun jälkeen. Toisaalta Anatoli antoi sen puolestaan Jounille, joten ketä käy tästä kiittäminen. Liekö Antti itse luovuudellaan tehnyt vai saanut sen jostain muualta. Ken tietää, hyödylliseltä vaikuttaa kuitenkin, ja tulen jatkossakin tätä varmasti käyttämään. Kiitos!

Virheet
vuosi 2008 2009
lukumäärä 145 101
lkm/kisa 3,45 3,6
lkm/km 0,61 0,59
lkm/h 4,51 5,18

Joko lasken väärin, tai sitten tulokset meneväät muuten vaan hassusti ristiin. Tein tänä vuonna keskim. vähemmän virheitä kilometrillä, mutta enemmän kilpailussa ja tunnissa mitattuna. Tavallaan positiivista, mutta enemmän negatiivista. Suunnistamattomuus keväällä näkyy ilmeisesti tilastoissa, myös siis tuloksissa.
Sekä vuotena 2008 että 2009 lempivirheeni ovat olleet rastinotoissa ja yleiskartanluvussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lippu ei löydy, eikä rastivälillä jaksa suunnistaa. Näiden virheiden poisjättäminen vaatii enemmän keskittymistä sekä myös taitoa oivaltaa oikea, itselle sopivin reitti rastille.
Molempina vuosina virheiden syytkin ovat olleet samankaltaisia. Viesteissä tulee peesailtua, muutenkin on liian kiire ja huolimattomuus paistaa miehestä kauas. Varsin useasti tulee myös samaistamisvirheitä tai kartan väärää tulkintaa. Nämä asiat vaativat harjoittelua. Yleensä virheet tapahtuvat rinteessä, tosin ei jyrkässä vaan loivassa sellaisessa.

Analyysissa on tietenkin erilaisia virhelähteitä, mutta kyllä tämä mielestäni näyttää aika hyvin sen yleisen tason, mikä minulla tällä hetkellä on suunnistajana. Homma vaatii harjoittelua, niin yksinkertaista se on.

Jätän ruudun hetkeksi, ja alan pusertaa kommenttia.

tiistai 27. lokakuuta 2009

"Ulkona on pimeää"

Sanoi veli tuossa takana äskettäin. Siitä keksinkin uuden tekstin otsikon ja nyt kirjaimia alkaa alkaa virrata epätasaisesti tietokoneen ruudulle.

Suomalaisella mittakaavalla katsottuna nyt on pimeää. Pimeää tulee olemaan huomennakin, kun varsin suuri porukka starttaa Yökupin finaaliin Lahden Tapanilassa. Yösuunnistuskausi vaihtuu kohta talviyösuunnistuskaudeksi. Näillä ei kuitenkaan ole juuri eroa, ainoastaan lämpötilan kohdalla. Luntahan ei Etelä-Suomeen saada alku"talvesta", joten se ei ole talviyösuunnistuksen kriteeri.
Yökupissa menen itse A-radan = 11km. Porukassa on niin taitavia yösuunnistajia, kuin myös hieman vähemmän taitavia suunnistajia. Useimmilla, varmasti lähes jokaisella matkalle uskaltautuneella, reisi laulaa toki kovaa, kun on mahdollisuus luukuttaa. Saa nähä miten käy.

Tässä vielä linkki ohjelmaan, jolla voi analysoida Smålandskavlenin reittejä. Sinne piirtelin omat koukerot. Mielestäni tosin aika vakuuttavaa viivaa. Runoway

maanantai 26. lokakuuta 2009

Viikonloppu jälleen Ruotsissa

Tuli sitten Ruotsissa käytyä, suunnistamassa ... niin kuin on aina tapana tehdä, kun länsinaapuriin matkustaa.

Viikonlopun ohjelma, vettä tulee ja kaikkia ... niin no ... (tiedätte kyllä)

pe 23.10
~ klo 14.30 Mlä
~ ravintolabaarissa
~ Team France
~ laivaan
~ yli 18v. = täysi-ikäinen ensimmäisen kerran
~ free tax(i)
~ seurasiirrot, vastakkainen sukupuoli, TuMe ym...
~ Joensuu (yliv.) Tampere (allev.)
~ Zz...

la 24.10.
~ klo 8.35 ruokaa, hampaita vihloo
~ 'kadotettu'
~ Stockhooolm!
~ busseilua
~ "kaikesta huolimatta urheilureissu"
~ pizzat, lihaa, ruotsalaisten liikenne
~ buzzeilua
~ "käänny takaisin, jos mahdollista"
~ koulu
~ kroooh, pyyh...
~ Tuttifrutti
~ herkkää
~ klo 20.00 TC:hen
~ livetys = kylmää, märkää, yäh
~ klo 22.30 kaamee olo > Zz...

su 25.10
~ klo 7.00 kukkuu
~ 'kadotettu' löytyy > ******, seurafilosofia: "kaikki on yhteistä"
~ package på
~ klo 9.00 TC:hen
~ SADE
~ hop hop
~ paanalle
~ 2min!!! ei riitä!!!
~ terve
~ heehii
~ "varmaan alle puoltoist"
~ busseilua
~ kaljan ominaisuuksista
~ yli 18v. = täysi-ikäinen toisen kerran
~ kaikki MU:hun!
~ klo 18.20 Stochooolm!
~ laulut ja tarinat
~ till båten o på sauna
~ hottiskuumaa
~ Mr. Sanders
~ keravalaisten lapsuus, hatut, seurasiirrot, kaiken maailman (KR:n KeU:n MU:n) valmennusfilosofiat ym...
~ VI MÅSTE SSSHHKYNDA OSS!!!
~ hampurgeri
~ free tax(i)
~ Sprite & Coca-Cola
~ venyttely och hieronta
~ klo 2.45 Zz...

ma 26.10
~ "Se on Turku pojat"
~ uni on ihmisen perustarve
~ kaikki mahdolliset pysähdypaikat
~ miehet ei, naiset osaa
~ klo 11.13 P

Tässä se on, pääpiirteittäin. Eikä laivan saunaan ole enää kiire. Voisi vaikka jättää väliin keväällä ettei tule liian tiheään käytyä. En nyt nimiä tai mitään tarkempia asioita ala kertoa. Eiköhän ne jutut leviä aikanaan ilman omaakin panostusta. Muuten, vaikka tarjouksia ja itse asiassa lupauksiakin (muistan!!!) sain, kieltäydyin kohteliaasti, enkä maistanut tippaakaan alkoholipitoista juomaa. Oon kokiksen ja spraitin kaveri:)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Datiksen päivä

Huhhuh. Oli eilinenkin melko hieno päivä. Heräsin joskus kymmeneltä, söin aamupalaa, hoidin hygienialaiset asiat joskus klo 12. Sen jälkeen kuvaan astui tietokone ja teknologinen sivistys. En muista tehneeni päivän aikana oikeastaan mitään tärkeää, paitsi tietenkin jotkut asiat tietokoneella, mitkä liittyvät peleihin yms. Vaikka joskus tällaisia päiviä sattuukin, väitän kuitenkin, että pärjäisin ilman daattoria ainakin vähän aikaa.

No ei se mitään. Ymmärsin tehdä jotain järkevääkin sillä aikaa, kun silmäni leijailivat neliön muotoisen ruudun edessä. Kävin läpi suurimman osan suomalaisten suunnistajien kotivuista ja blogeista, unohtamatta päivittää tietokantaani oman seuran asioista, joten tarkistin jo tarkistetut asiat yhä uudestaan ja uudestaan.

Sivistäessäni itseäni aloin suunnittelemaan jo ensi vuoden ylimenokauden ohjelmaa. Eiköhän se koko harjoituskauden ajan odotettu, noin kuukauden mittainen jakso, ala tuossa Sm-viestin jälkeen. Sitten siinä on Sprinttiviesti ja Oravatonni. Lokakuun alussa on jälleen henkilökohtaisten kisojen kunigas: Sm-YÖ. Sitten matkataan syksyn ensimmäistä kertaa Ruotsiin, 25mannaan. Ja sitten... Lokakuun kolmantena viikonloppuna olisi tarjolla kisoja vähän enemmänkin. Viikonlopun aloittaa norjalainen Blodslitet. Lauantaina kisataan Halikkoviesti. Ja viikonlopun raa'an kisaputken päättäisi Rastijahti.

Näistä ensimmäinen kilpaillaan tosiaan Norjassa, ja ehkä välimatkojen takia jääkin välistä tulevina vuosina, mutta mielenkiintoinen kilpailu silti. Olisi vähättelyä, jos sanoisi matkojen olevan pitkät. Nimikin kertoo kilpailusta hyvää. Oman käsityksen mukaan
blod = veri
slitet = kulutus, kulua...
(tai jotain sinne päin).
Halikkoviesti on se perinteinen 15-osuuksinen viesti, taidatte jo tietää. Rastijahti sai ainakin seuran foorumilla jo positiivista kerrontaa, joten tuo voisi olla ensi vuoden kokeilu. Hieman erityyppinen kilpailu kuin muut, eikä tämänkään kilpailun kannata häpeillä matkoillansa - jos matkoihin halutaan lisää pituutta.

Tuon viikonlopun jälkeen kilpaillaan mitä todennäköisimmin Smålkku. Kilpailu, jonne mennään tänäkin vuonna, mutta vielä siitä ei voi sanoa mitään. Laivalla mennään mitä todennäköisimmin jo toisen kerran samana syksynä. Jossain marraskuun alussa tulee sitten vielä Raatojuoksu. Kotimainen Blodslitet, voisi sanoa. Nimi on ainakin verrattavissa. Norjalainen versio on vaan hieman kilpailuhenkisempi.

Etäsellast

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kohti huippua, osa 2

Viestialoituksiin on löytynyt hyvä taso syksyn aikana. Nyt on hommat ohi ja hyvä keskittyä ensi kevään viesteihin. Täytyyhän se valmennusjohtokin vakuuttaa, mutta en usko sen olevan näiden syksyn viestien jälkeen ja tulevan harjoituskauden aikana mikään suurin ongelma. Sarja siis jatkuu. Viikonloppuna kilpailtiin Halikkoviesti jotain reilun 20. kerran. Osuudekseni sain ensimmäisen niistä 15:stä. Joukkue lähti parantamaan viime vuodesta ja roima parannus tulikin. Kale nitisti vielä loppukirissä porukkaa ja toi meidät maaliin sijalla 13. (v. 2008, 27.)

Tälleen se mun osalta meni.

K-1
Lähtökiihdytys onnistui aluksi ja olinkin jo 3. Kuitenkin, ennalta katsomani paikka mutkasta petti, ja kaaduin. Ei siinä mitään katastrofaalista kuitenkaan. Suuntasin pellolta lähtevälle polulle, ja puskassa valitsin ehkä hieman huonomman letkan. Polun ja kummun yli ojalle. Voin sanoa, että tämän jälkeen rastinotto oli osaltani aikamoista lottoa. Tiesin vain, että vasemmalle pitää kaartaa, ja sieltä tuli rasti vastaan. Leimaan rastilla Lynx ja RaVa edelläni.
1-2
Pitkä väli, jonka kaikki kiertävät vasemmalta. Tarkkailen tilannetta ja suunnittelen rastinoton ennen mäenpäällistä. Oravan Esa kyselee koodeja, samat ovat. Vaihdamme koodit vielä muutamalle rastille. Rajapyykin kautta suuntaan harjanteen vasemmalle reunalle. Meinasin mennä vähän pitkäksi, mutta alaskatsoessani näen, että KR leimaa rastilla.
2-3
Tällä välillä suuntaan vähän ylös rinteeseen. Orient ja Delta kulkevat edelläni ja rasti tulee rinteessä suoraan vastaan.
3-4
Lyhyt väli, lähtösuunta erittäin huono. Samaistan olemattoman nenän kartalla olevaan ja sinkoan ensimmäiselle rastille joka näkyy. Ei näin. Esan kanssa pääsemme rastille ehkä noin minuutin koukun jälkeen.
4-5
Tielle päästessäni tajuan virheen suuruuden. Kärki painaa hakkuulla 200m päässä. Väli sinänsä on helppo, mutta vauhtia lisättiin melkoisesti.
5-6
Katson reitinvalintani menevän suoraan mäen yli. Kierrän jyrkänteen ehkä väärältä puolelta ja nousen avokalliolle. Letkan tehdessä pienen koukun pääsen oikaisemaan ja saan porukan kiinni. Pystyin näkemään kaiken tapahtuvan melko hyvin, avoimessa rinteessä ja ylhäällä ollessani oli helppo peilata muuhun letkaan.
6-7
Pudotetaan tielle. Tunnen, että juoksu ei ole enää mitenkään lennokasta.
7-8
Laskettelu yleisörastin pellolle. Kärkeä perässä noin minuutti, fiilis kertoo että jään varmasti lisää.
8-9
RaVa:n kanssa ei ole enää sama hajonta. Jatkan kummun laitaa kuitenkin omalle rastilleni jyrkänteen kupeeseen.
9-10
Karu nousu kumpujen päälle. Kiertävä reitti oli ehkä muutaman sekunnin parempi, tai sitten kyse oli vain jaloista. Luen notkon, ja letkan perässä pääsenkin rastille.
10-11
Fyysiset kyvyt ovat lähes menneet, joten taistelu on enää henkistä. Onneksi juostaan sentään metsässä eikä tiellä. Rastille johtava väylä on selkeä, ja näen vielä muutaman leimaavan kalliokumpareen takana.
11-12
Helppo väli(mutta ei kartalla), jolla nousen kummun yli, peilaan jyrkänteeseen, ja pudotan rastille.
12-13
Rinteessä kipittämistä. Kuljen pusikon yläpuolelta. Mutta itse rastirinteeseen päästyäni meno on epävarmaa ja joudun hidastamaan vauhtia. Rasti tulee vastaan
13-14
Pyrintö tulee ylhäältä rinteestä, ja pääsen perässä rastille.
14-15
Kuperkeikkojen ja "hallittujen" kaatumisten jälkeen kapuan ojan yli pellolle. Sitten viritelläänkin jo pientä loppukiriä.
15-M
Yritän edes näyttää ahkeralta. Ei ollut fyysisesti onnistunut päivä.

Kokonaisuutena ihan jees ja jos viime vuoteen verrataan niin varsin kiitettävä. Nyt en jaksa vuodattaa, mutta ajatellessani kevään jalkavammoja ja niiden läpikäymistä ja hoitamista kesällä, tunnen nyt itseni kilpakentille palanneeksi ja entistä viisaammaksi ja kokeneemmaksi suunnistajaksi. Voi veljet, kun harjoituskausi alkaa. Sitten voi sanoa: Kyllä lähtee!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Mutaatioita ja harmoniaa

Tuli tässä muuten mieleen, että oma juoksuasento on aika hyvä - silloin kun jaksaa juosta. Senhän näkee jo tuosta manna-jutun kuvasta. Linjat on niin hienoja että... Kädet nyt viuhtoo minne sattuu (niinhän ne ovat aina tehneet) ja selkäkin voisi olla hieman (ei paljoa) pystymmässä. Näyttää silti kulkevan, vaikka joitain puutteita juoksutekniikassa olisi.

Kirjallisuuden klassikko jo syntyessään

Kerroin mutaatioteoriani ennen tätä juttua, joten kelatkaapa taaksepäin, jos ette muista sitä kunnolla. En aio toistaa. Muuten tästä jutusta tulisi kirjan paksuinen, eikä kukaan jaksaisi lukea. Toissapäivänä sain oikean taivaan lahjan siinä mielessä, että sen vaikutukset elämääni saattavat olla melko suuriakin. Psyyke täyttyi ainakin heti uusilla näkökulmilla. Tilasin nimittäin Varpunen - Hernelahti - Lakanen -kolmikon tuottaman suunnistuskirjan. Luin siitä samana päivänä yli 2/3. Antoisampia kohtia olivat ja ovat mielestäni Lakasen kirjoittamat vihreällä taustalla olevat artikkelit sekä taitoratojen reitit selostuksineen. Hyvää, vaikka osittain ehkä kapeaa materiaalia löytyy myös lihashuollosta ja vammoista. Kokonaisuudessaan kirja on erinomainen, jutut ovat yksinkertaisia ja kirjan kieli on helppolukuista, suosittelen kaikille!

Yksi pätkä kirjasta:
"Jos mieli tekee usein harjoittelemaan, pitäisi tehdä mieli myös hoitaa omaa kehoaan"
(Suunnistus, metsästä elämyksiä. 2009. Edita)
(en tainnut rikkoa tekijänoikeuslakia tai muuta vastaavaa:D)

Tavoitteena Harmonia

Odotan jo innolla uuden harjoituskauden alkua, ensimmäisiä yhteisharjoituksia, ensimmäisiä leirejä, tasotestejä, ratavetoja ja muita hienoja harjoitushetkiä - myös yösuunnistusta talvipakkasessa. Joskus ja jossain mainostamani 'ennennäkemättömän asenteellinen kahden viikon harjoitusputki' ennen Sm-keskimatkaa tuntui ainakin ihan kivalta. Jos pitäisin vaikka samanlaisen treenijakson hieman pidennettynä, nyt alkuun vaikka vuoden pituisena, niin eiköhän tulosta ala tulemaan.

Tuleva kalenteri näyttää aika peruskivalta setiltä. Rytmitys tapahtuu alustavasti viikoin 3+1. Alkukaudesta yli-inhimillinen määrä treeniä Pk:n muodossa, lihaskuntoa (sekä -huoltoa!) ja juoksutekniikkaa. Lisäksi vielä rata-/mäkivetoja koko talvikausi läpi. Seuran valmennuksessa tulee harjoiteltua suunnistusta, ja omat tai yhteiset yösuunnistustreenit värittävät treenaamistani varmaankin koko loppuelämän. Ensi kauden sijoitustavoitteita ei olla erikseen vielä mietitty missään. Kevään pääkilpailut ovat suurimmilta osin kuitenkin lyöty lukkoon. Lähden yksilönä ja lähdemme seurana parantamaan viime vuosista.

Menestymisen halu on siis aivan järjettömän suuri, toivottavasti ei liian suuri siinä vaiheessa kun saan kisoissa kartan käteen. Tai voihan se silloinkin olla vaikka miten suuri, kunhan osaan hallita itseni ja saan hyvän menon päälle. Urheilukoulua vartenhan pitäisi periaatteessa antaa näytöt jo keväällä. Mutta mikäs siinä, jos en sinne pääse -> kuljen huipulle muuta kautta.

Ensi vuoden suurin tavoite on kaikista kisatavoitteista huolimatta löytää harmonia suunnistuksen ja metsässä etenemisen sekä treenaamisen ja muun elämän välillä. Lyhyesti tämä tarkoittaa aika paljoakin, mutta sen jälkeen moni asia on helppoa, eikä tarvitse tehdä oikeastaan enää mitään muuta, kuin vain harjoitella itsensä tarpeeksi kovaksi suunnistajaksi.

Ja tässä jutussa oli muuten järkeä, joka sana resonoi.

Ps. Huomenna yokuppiin -> suurin virheeni tulee olemaan alle 20sek. Kävelen ja pysähtelen, mutta ylimääräistä en kulje PISTE

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Kohti huippua, osa 1

Kirjoitelmasarjan "Kohti huippua" osia alkaa ilmestyä epäsäännöllisin väliajoin bloggaussivuilleni. Sarja käsittelee enimmäkseen nousujohteista uraani viestisuunnistuksessa. Koko sarjan tekoon on ilmeisesti eniten inspiroinut 1. osuuden suoritukseni 25mannassa. Mainittakoon vielä ennen ensimmäistä sarjan kertomusta sekin seikka, että sarja päättyy, kunnes olen tullut Jukolan tai 10milan 1. osuudelta kärjessä vaihtoon. Miksi olen valinnut tavoitteekseni juuri nämä suunnistusviestit? Yösuunnistus on upea laji, eikä ihan kuka tahansa ole tullut kärjessä näissä viesteissä kyseiseltä osuudelta.

Sitten siis mannaan. Itselleni ensimmäinen "suuren viestin" aloitus. Ei oikeastaan jännittänyt, kun jalatkin olivat viela verkatessa kevyet. Luonnollinen hermostuneisuus puski kuitenkin esiin kartoilla ollessa. 350-päisenä joukkona pääsimme matkaan varsin raikkaissa olosuhteissa.

Kiihdyttelyä ennen lähtöä:


Lisää kuvia mannasta (ja vähän muualtakin) Täältä

L-1
Seurailen Haldenin selkää K:lle mennessä, vauhti on sopiva. Alkukiihdytyksessä kerkeän myös hyvin lukemaan ensimmäisen välin - pitkä, niin kuin olettaa saattaa. Suora toteutus näyttää hyvältä, vaikka enemmistö lähtee kiertämään tietä pitkin. Hankkiudun hieman kyynärpäitä käyttäen hyvälle paikalle letkassa. TUS (Salmi) vie liikaa oikealle, oion suoraan linjan kupeeseen, ja olen toisena omassa jonossa. Laskeudun kiltisti kärjen perässä asfaltille, tiekiertäjät häviävät 10-20sek. Totean samalla olevani koko kisan viiden kärjessä. Wou! Letka kääntää vasemmalle, enkä löydä/uskalla löytää optimireittiä omalle hajonnalle. Polulla VeVe (Muukkonen) ja Delta (L. Novikov) tulevat ohi. Tunsin sanoinkuvailemattoman suurta mielihyvää siitä, että olin ollut näitä kahta joukkuetta nopeampi - eli siis parempi - osuuden alussa. Hajonnalleni optimireitin löytänyt letka on tullut kuitenkin ohi, ja leimaan omalla rastilla ehkä noin 25sek kärkeä perässä. ~30sek
1-2
Pudotan polulle, ja oion reittiä mukamas suoremmaksi lähtien letkan perään pois polulta. Korjaan reilusti vasemmalle ja korjaan samaan suuntaan vielä vähän lisää, jotta pääsen mäen päällä olevalle kumparerastille. ~10sek
2-3
Polkukierto on mielestäni ainoa oikea valinta, ja kaikki muutkin sitä näyttävät käyttävän. Polulta poistuessa haen mäen ylitykseen omaa uraa, ja ohitankin valinnallani varmasti toistakymmentä suunnistajaa. Notko toisen mäen takarinteessä ei tuota vaikeuksia - letka vie.
3-4
Lyhyt väli ensimmäiselle väliaikapisteelle. Avoimella hiekka-alueella en pysty näkemään kärkeä. Nostan vähän vauhtia.
4-5
Polkua alle, ja jalkaa toisen eteen. Muut näyttävät menevän lujempaa ja sadattelen jo sitä että en käyttänyt omaa päätäni 1. välillä, kerrankin kun siitä olisi oikeasti ollut hyötyä! Samalla Salmi tulee takaani ja hyppää polulta saman tien metsän puolelle. Noudatan kuitenkin viestisuunnistuksen etikettisääntöä nro 1: peesaa kun se on mahdollista, ja jatkan letkan mukana sinne minne itse haluaisin päästä. Mäen rinnettä, polun ja avoimen alueen yli omalle kumpareelle. Pieni ryhmä käy väärällä hajonnalla, ja kääntyy seuraavaan väliin verraten vastakkaiseen suuntaan. Koukkua siis tulee muillekin, olen hyvällä sijalla.
5-6
Oma suunnitelma pitkälle välille tehty, mutta letkan reilu vauhti pikkupolulla pisti miettimään vain juoksua. En lukenut karttaa! 500 metrin jälkeen en saanut itseäni enää millään kiinni, eivätkä idioottivarmatkaan pisteet näyttäneet täsmäävän. Kuljin letkan perässä kiltisti väärälle hajonnalle, mietin hieman omaa sijaintiani ja lähdin jatkamaan matkaa. Näin muutaman kaverin vetävän selvästi sivuun, ja lähdin perään. Oma rasti löytyi. ~1min 30sek
6-7
Lyhyt väli mäen päälle, jolla sain hyvän otteen suunnistuksesta. Salmi vetää omalle hajonnalleen, jatkan kuitenkin selvää mäenharjannetta pistekumpareelle.
7-8-9
Tiputus yleisörastille, ja pellolla tyylikkäästi karttaa lukien toiselle rastille.
9-10
Jatkan pellolla, jolta poistun kuitenkin melko pian metsään. Polkuja hyväksikäyttäen suon ja metsän rajamaille. Ojan kupeeseen ja siitä kivirastille. Olin yksin.
10-11
Jatkan polulle, ja näen toisen letkan tulevan oikealta. Liityn seuraan ja selvä aukon ylitys pikkujyrkänteelle. Letkaa riittää.
11-12
Meinaan viedä suolla itseäni liikaa vasemmalle, mutta pikku koukun jälkeen pääsen pistekumpareelle. ~20sek
12-13
Helppo rinneväli avoimelle nenälle.
13-14-15-M
Taas aukon yli nyt suuntana viimeinen mäki. Kuulen kuulutuksesta kärjen tulevan vaihtoon, en ole kauheasti jäljessä. Mäen taakse aika huonoa reittiä, rasti löytyy suoraan. Letkan johdattelemana viimeiselle rastille. Maalisuoralla ei jaksanut oikein puristaa. Kartoille mennessä pinnistin vielä parista kaverista ohi, ja Assulle terveiset: "Eka väli suoraan".

Ihminen on tyhmä. Tyhmän tästä asiasta tekee se, että ihminen on tyhmimmillään painetilanteessa, kun ovet ovat auki menestykseen, mutta sitten ihminen päättääkin ottaa varmaan päälle ja seurata muita, eli tehdä tyhmästi. Huomaahan sen vielä, että kartanluku tuossa vauhdissa ei meinaa onnistua. Fyysisesti kroppa on kuitenkin tarpeeksi hyvässä kunnossa taistellakseen parempiaan vastaan. Eli löytyyhän sitä paljon positiivistakin ajateltavaa viestistä. Suoritus oli täydellinen ensimmäiset 500m, eikä senkään jälkeen huonoa. Lisäksi voitin sellaisia nimiä kuten Salmi (TUS), Mattila (MSParma) ja Grishman (TP).

Ensi viikolla Halikkoon, siellä siis myös aloitus. Tavoitteena kartan lukeminen ja viime vuoden parannus.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Syksyä

Ensimmäinen koeviikko takana, ja syyspuolen YO-kirjoituksetkin kaukana menneisyydessä. Suurimmat kisatkin on kisailtu. Enää on viestit jäljellä, kaksi niistä laivamatkan päässä. Istun tässä koulun koneella kirjoittelemassa 26. blogitekstiä. On muuten monta kirjainta jo tuottamassani tekstimäärässä. Ylimenokausi on parhaimmillaan käynnissä, voisi mennä vaikka pitsalle. klo 17 menen valmentajalle pitämään analyysi- ja suunnittelupalaveria. Sitä ennen pitäisi ehkä vaivautua tekemään läksyt. Taata (uskoisin, että hän, en keksi muitakaan) muuten tilasi meille kotiin HBL:n. Lukeminen ruotsin kirjoituksiin on siis alkanut.

25manna on siis seuraavana viikonloppuna. Aloitan. Ehkä parina yönä on jäänyt unet vähän vähille, kun on uneksinut aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Osuudella on ihan tarpeeksi kovia jätkiä voitettavaksi, joten en moiti seuravalmentajan päätöstä laittaa minua aloittajaksi. Pikemminkin olen sen päätöksen puolella. Tykkään aloittaa, haluan aloittaa. Kun on vielä vuosia edessä, niin on hyvää aikaa harjoitella, ennen kuin voidaan totisesti alkaa miettiä Jukolan aloitusosuudelta kärjessä tulemista. Onhan tässä talvi ennen seuraavaa viestiä. Mannassa parannamme siis joukkueena viime vuodesta.

25mannan jälkeisenä viikonloppuna kilpaillaan viestin Suomen vastine, Halikkoviesti. Aloitan sielläkin. Viime vuonna 1. rastin virhe vei mahdollisuudet kaikkeen positiiviseen, ja yleisörastinkin jälkeen tuli söhlättyä. Pistän paremmaksi tänä vuonna. Ja emmeköhän joukkueenakin paranna muutaman sijan.

Sitten on vielä Smålkku. Sinne mennään ensimmäistä kertaa, ja joukkue varmasti hamuaa muutakin kuin vain laivamatkan tuomaa rentoutta. Viestin yksinkertaisuuden vuoksi yöketut sijoitettiin yöosuuksille ja seuravalmentaja antoi minulle myöhäisimmän aamuherätyksen. Ankkuroin siis MU:n siellä. Noi väliosuudethan on viesteissä siis aivan turhia. Kahden hengen viesteissä kenenkään ei tarvitsisi tuntea alemmuutta toista kohtaan, koska aloitus ja ankkuroiminen ovat molemmat tärkeitä yleisesti katsottuna. Ainakin aloitus- ja ankkuriosuuksiin panostetaan jotenkin erityisellä tavalla. Smålandskavlenin ankkuriosuus on muuten 12-13,5km. Taidankin saman tien keskittyä pitkiin matkoihin. Musta tulee toinen Jani Lakanen, paitsi että olen ensimmäinen Tapani Mäkinen.

28.10. kilpaillaan muuten Lahden alueen yökupin finaali. Siellä on 11km A-radalla, yhteislähtö ja vielä Urheilukoulun alokkaat. Ei voisi parempaa hurlumhei-meininkiä toivoa. Tapanilan (huom! paikan nimi saattaa tulla omastani) polkurikkaissa maastoissa mennään muuten lujaa!

Sitten vielä kauden lopullisesti päättävä (tai aloittava, miten haluaa ilmaista) Raatojuoksu. Valmentaja meinaa passittaa 15km:lle tai 20km:lle, mutta itse haluaisin saada palkinnon ja osallistua siis kympille.

Vuoden loppuun mennessä on varmasti kerennyt sattua ja tapahtua yhtä ja toista, ja varmaan kolmattakin - osittain. Seuravalmennus piristyy ja huhut kertovat MU:n miesten ja naisten olevan vuonna 2010 kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Ilman huhujakin ylletään varmasti korkealle. Sen jälkeen nuorisokaan ei enää "yllätä" sijoittuessaan 5:nneksi Oravatonnin yhteispisteissä tai ollessaan 5. Nuorisoviestissä.

Mannassa sitten. Hoppas att det regnar eller snöar där.


Oki, jag skriver ändå något. Jag förstod att det tar bara några minuter att göra hemläxor - hemläxör på skolan? Förresten, dagens ord: Facebook.

Heh, enkös olekin hyvä:)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Se meni jo. Kuvaan lyhyesti ja ytimekkäästi Sm-yön keliä: täydellinen. Siis vaikka oma suoritus kaatui perin tosioudoksuttavan harmillisesti jo ensimäiselle rastille, niin keli teki kisasta upean. Vettä tuli vaakatasossa, oli kylmä, maasto oli helmi... Kisaa voisi kuvailla loputtomiin positiivisilla adjektiiveilla. Paitsi että mokasin!"#¤%& (eläimellistä, voimasanoja sisältävää karjuntaa ja huutoa havaittu rastikoodi 34:n lähistöllä noin kello 22.26)

Tulevasta: Teen muutaman suunnitelman, lähinnä valmennettavien jalkojenvaivaksi. Teen kausianalyysin. Käyn valmentajan kanssa ensi kauden läpi. Rupean treenaamaan Tanskan nuorten MM-kisoja varten ja erityisesti, alan treenaamaan YÖTÄ. Kausianalyysia en varmaan jaksa tänne laittaa, mutta kaudelta on läydettävissä selkeästi positiivisia ja selkeästi negatiivisia asioita.

Niinhän ne kaikki sanoo, että 'ensi vuonna'. En perusta tuollaisista väitteistä. Minä sanon, että 'olen ja tulen olemaan x '. X:n paikalle voi liittää niin monia asioita että sanon niistä vain kaksi: 'MU:ssa' ja 'paras'.

Saan muuten viestivastuuta mukavasti. Hienoa...

perjantai 2. lokakuuta 2009

"Täältä tulee yö" ...toisaalta... "Ei se kesää tee"

Otsikon "-merkityt sanaputket ovat Yö -yhtyeen biisien nimiä. Sinänsä aika osuvia tulevaa Sm-yötä ajatellen. Se tulee, mutta varsin viileä siellä on, 5-7 astetta plussan puolella. No, on sitä kylmemmissäkin öissä suunnistettu, mutta sää ainakin jonkun sääpalvelun mukaan on varsin kostea. Voi että kun tulee hianoo!

Sm-yössä en ole koskaan - niinä kolmena vai kahtena kertana - onnistunut. Johtuen pääosin yhdestä, tavallisesti kauden suurimmasta pummista. Toivottavasti tänä vuonna tulee poikkeus sääntöön ja pääsen Sm-kisoissa taas pitkästä aikaan metalin makuun. Lähtökohdat onnistuneelle suoritukselle eivät kartan puolesta ole kuitenkaan parhaat, onhan käyräväli 2,5m.

Siitä sitten lähtee...

maanantai 28. syyskuuta 2009

Lopun alku...

...alkoi nyt. Viikonloppu oli henkisesti väsynyttä suunnistusta. Enkä tainnut jaksaa edes ajatellakaan enää.

Viikonloppuna ohjelmassa oli siis kaksi kisaa, sprinttiviesti sekä oravatonni. Viestin 1. osuuteeni en ole tyytyväinen, kärjen mukana olisi pitänyt pysyä. Toinen lenkki oli kuitenkin ihan hyvää suunnistamista ja etenkin ennakointi toimi hyvin. Osittain samat rastipisteet toivat toiseen pätkään oman helppoutensa.

Sprinttiviestin tulokset ja reittihärveli

Oravatonni oli aikaisempien vuosien tapaan kauden viimeinen henk.koht. päiväsuunnistuskisa. Lähdin tekemään ehjää suoritusta, jotta loppukauteen ja myös treenikauteen jäisi positiivinen fiilis taakse jääneestä perioodista. Ehkä siitä jäi positiivinen mieli, mutta suoritus ei ollut sitä mitä lähdin tekemään.

K-1
Lähtösuunta edellä lähtevältä selväksi, ja kartta käteen. Helpohko väli, mäen kierto ja rasti olikin jo edessä. Ehkä hieman pusikkoinen paikka, mutta helppo mikä helppo.
1-2
Pitkähkö väli, jolla toteutus sujui aluksi hyvin. Suunnalla suuriin mäkiin peilaten, muta tielle tulin kuitenkin aavistuksen väärään kohtaan. Yksinkertaisessa pisteessä olin oikeastaan ihan pihalla, tien muodot eivät täsmänneet, polku ja hakkuuaukko olivat jotenkin epämääräisiä. Kaikki asiat kartassa olivat ihan epämääräisiä tuossa kohtaa. Kaikesta huolimatta pääsin rastille aukon ja puskan läpi. 20sek
2-3
Takaisin aukolle uraa pitkin. Peltoon peilaten kahden mäen väliin. Lähtösunta väärin ja tyhmä samaistusvirhe isoon kiveen. Siinä sitä sitten mentiin. 2min 30sek
3-4
Ajattelin lähteä suoraan, mutta lähtösuunta tässäkin väärä. Oikeastaan vahingossa päädyin polku-uralle ja loppujen lopuksi toteutus oli ihan hyvä. Kulku oli kehnoa, eikä homma enää oikein kiinnostanut. 20sek
4-5
Kisan paras väli, jossa meno alkoi taas maistua. Yksinkertaista ja oikeassa suunnassa suunnistamista. Helppoa.
5-6
Pitkä väli, jossa reitinvalintavirhe. En edes huomannut nopeampaa ja suorempaa toteutusta. Polku kyllä alussa houkutteli, mutta sitä pitkin olisin mennyt vain tielle ja kiertänyt yhä oikean kautta. Rastinotossa ei ongelmia, kun mäki oli selvä. 40sek
6-7
Kummun yli suolle. Kumpare ja iso kivi oikealla ohjasivat rastille. Toimivaa toimintaa siis.
7-8
Säätämistä ja kulmikasta menoa rastivälin alussa. Rastinottokin oli aika epävarma.
15sek
8-9
Juoksu ei kulkenut, mutta kivi oli selvä notkossa.
9-10
Luin mäenpäällisen väärin ja siitä pieni koukkailu. Väillä ei oikein juoksu maistunut. 20sek
10-11
Epäselvää laskettelua mäeltä alas. Rasti tuli onneksi suoraan vastaan.
11-12
Aivot jo sekaisin. Turhaan lähdin esim polulta pusikkoon, vaan olisin voinut juosta aukolle todella pienen kierronkin tehden. Meno voisi olla suunnitellumpaa. Rastinotto nenän ja ison kiven kautta.. 15sek
12-13
Tylsä väli. Aukkoa jalkojen alla puolet rastivälistä. Suolla samaistin vielä ojienristeyksen väärin, eikä muurahaispesä meinannut siten löytyä. 30sek
13-14
Luukutusta polulla. Ei jaksa!
14-15-M
"No jos sitä edes yrittäisi". Henkinen väsymystila päällä.

Oravatonnin tulokset ja reittihärveli

perjantai 25. syyskuuta 2009

Am-yö

Toivottavasti joku muukin on sitä mieltä, että kartta oli huono. En tykänny en, kun en tehny yhtään pohja-aikaakaan. Mun mielestä noi yöt pitäis olla paljon helpompia kisoja, vaikeilla radoilla vois vaikka eksyä... Muuten kyllä aika legendaarinen laji.

Koska osaan kääntää tappion heti positiiviseksi voimavaraksi, päätin heti kisan jälkeen, että musta tulee yösuunnistaja. Ennen 10-milaa tulee tehtyä vähintään 30 yötreeniä, ja yösuunnistuskertojen laskeminen alkaa PK-kauden alkaessa eli jossain lokakuun ja marraskuun vaihteessa. (valmentajalle terkkuja, suunnitellaan kalenteria sen mukaan:D) Että siitä lähdetään.

Tästä jatketaan V-S:een.

torstai 24. syyskuuta 2009

A

Kirjoitan kuuluisalla ajatuksenvirralla seuraavan pätkän. Ei ole muuta tekemistä, ja on kova hinku kirjoittaa jotain, niin kirjoitan.

A

Kirjoituspätkä on valmis ja tämän rivin yllä kaikkien nähtävillä. Ja sitten: on tullut muutamia asioita mieleen. Jotkut joutuu ilmaisemaan hieman pidemmällä kaavalla, mutta lukekaa vain kun kiinnostaa

- Tänään on Am-yö. Vois napata kauden ensimmäisen piirinmestaruusmitalin sieltä, tänä vuonna nimittäin viimeinen mahdollisuus siihenkin.

1) Koirat tykkää musta

- Eilen oli maantieteen YO-koe. Ei ollut biologian kokeeseen verrattava ei. Ei, siellä ei ollut Pohjoismaiden ja niiden pääkaupunkien nimeämistehtävää.. Meni oikeastaan ihan hyvin, vaikka en lukenut kovinkaan paljoa. Koe lienee ollut kuitenkin sen verran helppo, että jään myös maantieteellisessä sarjassa äMMän puolelle.

2) Koirista tuli mieleen, että en osaa vieläkään avata valmentajani asunnon pääovea sisältäpäin

- Viikonloppuna on sitten Sprinttiviesti sekä Oravatonni. Viestiin on ainakin ihan kovia seuroja ilmoittautunut. Jokunen kova nimikin on tähän mennessä ilmaantunut nettiin, joten kisa tulee olemaan vaikea voitettava. Oikeastaan se on vaan broidista kiinni, miten meillä kulkee. Oon itse jo niin montussa YO-kirjoitusten jälkeen, että ei näillä jaloilla mennä. Sunnuntaina en kilpaile enää käpyjä syövien sarjoissa, vaan olen ulkona pisteiden hankinnasta. Itse kisasta pystyy hyvällä suorituksella voittamaan ihan kohtuulliset rankipisteet. Teen siis suunnistuksellisesti sen minkä osaan.

3) Tänään oli kutsunnat sitten meillä Mäntsälässäkin. "Vekaral' vie mun tie". Mutta päätinkin käyttää oikopolkua tuskien tielle ja menen suoraan Urheilukouluun, siis haen sinne. Tilaisuudessa sanoin lääkärille hakevani Urheilukouluun, johon hän tokaisi "No se on sitten kelpoisuusluokka A, vai mitä?" Laittoi leiman paperiin ja pisti jonossa eteenpäin...

- Osallistun vuonna 2010 taso 2:n valmentajakoulutukseen, tie tuskan lisäksi myös menestykseen on siis auki. Omat valmennettavat saa ainaskin kyytiä koulutuksen jälkeen, kun mulla on kaikki uudet valmennusmetodit ja -taidot käytettävissäni. (lue, terveisiä)

Se siinä kaikki. Suomen kielessähän ei ole väliä sanajärjetyksellä. Vai se nyt miten meni?

maanantai 21. syyskuuta 2009

Dubbel-viikonloppu

Sm-keskimatka ja -viesti kisailtiin tuossa viikonloppuna.

Keskimatkan karsinnasta ei jäänyt kovin paljoa sukupolville kerrottavaa. Takaa lähteneet ottivat kiinni ja 50%(1) meni lopulta ohikin.

Finaali olikin jo sitten täysin toisenlaista menoa. Suunnistus sujui hyvin, kun musiikkikaan ei soinut päässä ja keskittyminen onnistui. Virhesaldo pysyi alle kahdessa minuutissa, tosin juoksu oli tahmeaa. Kaikilla oli kuitenkin samat lähtökohdat finaaliin, karsinta pohjalla. Maaliin tultuani olin melko tyytyväinen ja haaveilin jopa plaketista. Tulokset sitten näyttivät sen karun totuuden. Kuultuani sijoituksen olo oli varsin tyhjä, 16:s? Päätin kuitenkin olla tyytyväinen suoritukseen, pitkästä aikaa se sisälsi hyvää ja ennen kaikkea keskittynyttä tekemistä. Ei löydy suuremmin jossiteltavaa, kun häviää 4,5km kisassa 4.42 (eli yli 1min/km) kärjelle. Oli se voittaja sitten suomalainen tai sveitsiläinen, samat jannut ne on kansainvälisissäkin maastoissa vastassa.

Sitten se viesti. Sain aloitusosuuden vastuulleni. Kaverit näyttivät ihan suoraan, että oma tehtävä ei ole enempää eikä vähempää: kärjen tuntumassa tuleminen. Totinen meininki ainakin tällä kertaa laittoi omankin pään asennoitumaan ihan oikealla tavalla suoritukseen. Henkinen fiilis oli niin hyvä kun vain keskimatkan kisan jälkeisenä päivänä voi olla. Fyysinen olo ei ollut kohdillaan, mutta mitä väliä sillä on, kun saa kunnian aloittaa H21-sarjan viestin seuran 1. joukkueessa.

L-1
K:lle mennessä tutkailin helposti ensimmäisen välin, se oli pitkä. Valitsen vasemmalle lähtevän letkan, ja sitä vetää Kautto (Anga 1). Katselen välillä taakseni ja totean olevani ihan hyvissä asemissa. Muuten aika kuluu pääsarjan miesten vauhtia ihmetellessä ja suurpiirteisesti itseään paikannellessa. Letkan kärki näköpiirissä saavuttiin rastimäkeä edeltävälle kukkulalle. Suunnittelen mäellä vajavaisen rastinoton 1. rastille: peilaan vastaantulevaan jyrkänteeseen. Kuljen toisen hajontarastin vierestä, mutta koodin tarkistaminenkaan ei ole tarpeen, sillä näen jo päämäärässäni leimaavan Deltan.
1-2
Vauhti ei ole kummoinen, ja voin jo itsekin lukea hyvin karttaa. Rastivälillä maajoukkueen valmentaja hönkii ohi. Väärän hajontarastin kautta kaarran omalleni, notkossa sijaitsevalle pikkujyrkänteelle.
2-3
Lyhyt väli, jonka päässä lienee ensimmäinen yhteinen rasti. Siellä on piuhat ja kaikki, joten voin todeta näkeväni osuuden kärjen vielä tässä vaiheessa.
3-4
Haparointia kartanluvussa, ja jatkan sumeasti Kautto näköpiirissä. Kaverilla on gepsi, joten sitä täytyy seurata. Huomaan letkan vievän hieman vasemmalle, joten lähden sammaloiden peittämään alamäkeen ohittelemaan porukkaa oikealta. En näe kuitenkaan muita letkoja, joten käännyn vielä takaisin ja väärälle hajonnalle. Luen lopulta koko notkosyherön väärin ja aikaa tuhrautuu noin puoli minuuttia. Ilman suuria ongelmia pääsen kuitenkin rastille, tiedostaen että kärki karkasi.
4-5
Kasassa on enää pieni ryhmä, jota vetää Joensuu (Vaajte 2). Pudotetaan loivasti lammen reunaan, ja aletaan luovia mäkiä sekä notkoja. Parin puskaisenkin notkon jälkeen päästään suolle, ja sen yli pitkulaiselle harjanteelle. Siitä edetään suon yli rinteeseen ja lammen läheisyydestä ylös mäkeen. Lopulta hajontarasti on sama kaikilla letkassa olevilla, eikä takarinteessä oleva kivi tuota vaikeuksia.
5-6
Mietin polkureitinvalintaa, mutta kun letka menee, niin se myös vie. Nousemme mäen päälle, itse kuljen vähän matalammalta. Nopeudeltaan mikroreitinvalinnoilla ei ollut mitään eroa, joten harjannetta alas kulkiessa olemme taas yhdessä. Kumpare löytyy, no mistakes.
6-7
Letka kiihdyttää, ja reisissä alkaa hapottaa. Avokallionyppylä-syheron luen hätäisesti mutta suuntaan muiden perään. Kumparerasti on siellä missä pitääkin, mutta kaikki eivät leimaa ja jäävät poukkoilemaan epämääräiselle alueelle.
7-8
Jatkan tielle, josta reitinvalinta + rastinotto -yhdistelmä on helppo toteuttaa notkorastille.
8-9
Lyhyt siirtymäväli online-rastille. Ei ongelmia.
9-10
Valitsen enemmän tietä hyödyntävän reitin. Kovalla juostessa huomaan useita nastarin jälkiä, ja totean olevani kärkeä jäljessä. Rastinotto on helppo, muita hyödyntäen oikea (ja tässä vaiheessa ainoa) koodi löytyy helposti.
10-11
Mietin tiekiertoa, mutta päätän mennä suoraan. Muita tarkkaillen tielle, ja siitä polkua pitkin lammen kärkeen. Notkelman läpi rinteeseen, jossa on monia ajouria. Yritän katsella käyriä, mutta aivot alkavat jo pikkuhiljaa sumentua. Sen verran kuitenkin tajuan, että SV:n mies painaa väärään suuntaan (omalle rastilleen) ja minun täytyy jatkaa omaa reittiä. Avosuon kautta rastinotto on notkoon helppo.
11-12
Tielle, puskan läpi, ja jyrkänteelle jonkin ihme rakennelman (musta X kartalla) kautta. Mukana jo kerran letkasta pudonnut Deltan Toivio.
12-13
Alamäkeen rullaten, ja muiden perässä hieman vauhtia jo kiristäen.
13-M
Viimeiseltä rastilta koreaa päkiäaskelta käytäen maalisuoralle, ja kartta parin käännöksen jälkeen Assulle.

Kärjestä 3.56, sija 29. Sijoitus ei tyydytä, mutta edellä on kuitenkin ollut jonkin verran niitä "ei-niin-hyviä-suunnistajia" ja taakse jäi kovia nimiä, joten olen tyytyväinen. Vielä kun muutkin näyttivät tyytyväisiltä ja loppusijaksi tuli 15, on suoritus positiivisen puolella. Tärkeää kokemusta tulevaisuuden aloituksia varten(sen verran tiedän, että ei jäänyt viimeiseksi viestialoituksekseni). Ainakin sen opin, että tällaisen hieman vajaataitoisemman aloittajan on oltava ihan kärjen tuntumassa, jos mielii pysyä mukana. 4:lle tekemäni virhekin johtui siitä, etten edes huomannut toisen letkan lähtevän kiertämään mäkeä. Virhe olisi ollut korjattavissa, jos olisin ollut 20 metriä edempänä letkassa. No, olisi se korjautunut omalla suunnistuksellakin, mutta sitä en tässä tarkoita:)

Tänä vuonna MU nostetaan kuuhun, ensi vuonna olemme jossain Pluton tienoilla, mikä tarkoittaa vähintään yhtä hyvää sijoitusta. Edellä ei nimittäin ollut tänäkään vuonna kuin vain ainoastaan kovia joukkueita, joten jo sijan pitäminen on hyvä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Week end(s)

Se lähestyy... Kaikki ovat sitä hehkuttaneet. Kaikki ovat sitä odottaneet. Kauden päätavoite, ainakin joillekin, itselleni myös, nimittäin Sm-keskimatka.

Juttuhan on niin, että en kauheasti kyseistä asiaa viitsi hehkuttaa. Muuten kaikki sanomani pyörii metsässä päässäni, ja karsinnan suoritus johtaa B-finaliin, joka on kyllä ainakin miesten pääsarjassa A-finaalia suositumpi. Mistä lie johtuu.

Kyseessä on kisa, joka on fyysisesti mutta etenkin henkisesti rankka koettelemus, joka ei häviä rasittavuudeltaan edes jääkiekon MM-kisojen alkusarjan Suomi-Tanska -ottelulle. Raakuuden totesin jo kylläkin edellisessä jutussa, kun kävin itse testailemassa, miltä tuntuu pummata hirvikärpästen peittämässä metsässä, kun jo yksi tiukka kisarupeama on - samaisena päivänä suoritettuna - takana.

Kisapäivän ohjelma on jo karkeasti suunniteltu.

Sm-keskimatka 19.9.

5:10-5:30 Herätys
5:35 Aamupala
6:00 Autolla kohti Savonlinnaa

Zz...

8:00 Herätys jatkuu...
8:30 Kilpailukeskuksessa
8:31 Seurateltta pystyyn
8:32 Hengailua
8:34 Varusteiden vaihto
8:45 Lähtökynnykselle
9:09 Lähtökynnyksen yli
9:25 Verkkailun aloittaminen
9:44 Startti
10:03 Maalissa
10:04 Verkalle
10:20 Ruokaa ja hiilareita
10:25 Pesulle

Luen uusinta Juoksijaa, en missään nimessä kuuntele musiikkia, rentoudun.

14.15 Lähtökynnykselle uudestaan
14.34 Lähtökynnyksen yli
14:50 Banaani
15.35 Startti
16:04 Maalissa
16:05 Verkalle
16:25 Paljon ruokaa ja hiilareita
16:30 Pesulle

Palkintojenjako sarjoittain heti tulosten selvittyä...

18:00-> Analysointia ->23:00

Se siitä, tämä on lauantain kisaan liittyvä ohjelma. Jotain saattaa tapahtua välissä, mutta ei se vaikuta äsken mainittuihin tapahtumiin tai kisasuorituksiin millään tavalla. Ja aikoja noudatan kuten aina, ne ovat viitteellisiä.

Olen huippukunnossa. Eilinen käyrätreeni sen osoitti:

Kulku oli taivaallista parempaa, eli tavallisuudesta poikkeavaa. Ensimmäinen väli oli töksähtelevää, karttaan totuttelemista, mutta toisella välillä sainkin jo hommasta kiinni ja vetäisin vähintään 4 minuutin pummin. Kadotin itseni, en saanut itseäni mistään kiinni, ja sattuman kautta löysin rastimäen. Homma pysyi hanskassa sen jälkeen noin puolitoista rastiväliä, jonka jälkeen hairahduin juoksemaan rastiväliä 3-4 lähes poikittaissuuntaan. Ei siitä tullut kuin vain noin pariminuuttinen koukkaisu. Sitten aika bueno väli, haluaisin tietää väliaikani kohta mainitsemaani henkilöön verrattuna, mutta kun toisella rastilla ei ollut edes leimasinta. Sitten suunnistus jäi taas jälkeen, ja ajauduin paljon sivulle. Nousin isoon mäkeen väärästä notkosta, ja pummia tuli ehkä noin 3min. Mielestäni tein noin 10min virhettä koko 5,3 radalla. Tulin maaliin, sadattelin huonoa suunnistusälyäni (jos sellaista edes omistan) ja otin tuloksen. Harjoituksen vetäjä osoitti Petteri Muukkosta ja näytti aikaa: 38 ja risat. Ajattelin että huippusuunnistajat osaavat... Myöhemmin katsoin omaa aikaani, ja suuni loksahti tarkalleen ottaen kahdesti. Aikani oli 45min ja osia. Tuudittauduin siihen, että olen maajoukkuekamaa, enkä rohjennut kysyä itse Muukkoselta, että mahtoiko hän itse mennä PK-vauhtia, vai vaeltaen. Joka tapauksessa olen tulossa Sm-viestin pääsarjan aloitusosuudelta kärkiletkassa tällaisella kululla, riippumatta siitä, kuulunko 1. vai 2. joukkueeseen. Joukkuetoverit saavat antaa kuitenkin taktikointiohjeita ja päättää, olenko matkan aikana keulilla vai toisena.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kloonattu keskimatka

Sunnuntaina kävi sitten niin onnellisesti, että voitin koko Hollola-rastien H18-sarjan! Ei käännä maailmaa ylösalaisin, mutta olen silti tosi tyytyväinen. Kauden kolmas voitto siitä sitten napsahti, oisko kenties ollu jopa 11. henkilökohtainen kisa koko kaudella. Kylläpäs niitä riittää, ennen kuin loppuvat.

Tässäpä sitten speguleishöni.

K-1 +0.00
Aika hyvää vauhtia lähdin. Olisin voinut tietenkin mennä hyväkulkuisen puolella alusta ja suoraviivaisemmin lopusta, mutta rasti löytyi avosuohon peilaten helposti.

1-2 +0.00
Pitkät välit mennään järjestään suoraan, eikä tämäkään tuottanut poikkeusta. Pitäisi varmaan kuitenkin huolestua, jos kulkusuunnasta poikkeaa kartallakin reilusti. Aukon jälkeisille kahdelle kivelle sopivan suoraviivaisesti uria haistellen, mutta kiviltä sitten melko reilusti vinoon, ehkä noin 150metriä. Olen todella tyytyväinen kuitenkin siihen, että pitkällä välillä onnistuin pitämään vauhtia ja tekemään pohjat.

2-3 +0.00
Kolmas väli, kolmas pohja-aika, hienoa! Suunnistus gripissä: avosuo, korkein kohta vasemmalle, ja rasti. Niin se menee.

3-4 +0.00
Hyvä perussuoritus välille, jolla pitää katsoa juuri ne isot ja selvät muodot. No, rinteessä pysyen avokalliolle, josta alemmalle avokalliokumpare-tasolle. Sen vasemmalla puolella pistekumpare, tädää!

4-5 +0.32
Sanoin kisan jälkeen, että yli 30sek virheitä ei tullut. Joudun pyörtämään sanani. Ilmaisesti suoraviivainen, vähän viivan vasemmalla puolella kulkeva reittini puskassa ei ollut nopein, vaan olisi täytynyt kiertää hieman oikealta. Alkuvauhti alkoi muutenkin tuntua aika pahasti jaloissa. Rastinotto varma, reilusti nenän vasemmalta puolelta otettuna.

5-6 +0.00

Helppo väli. Lähtösuunta kompassista ja mäen muodot selvinä. Siitä sitten vaan kiveä bongailemaan, joka löytyi nopeasti.

6-7 +0.22

Suoraviivainen toteutus epäonnistui ajauduttuani huomaamatta liikaa vasemmalle. Jyrkänteestä puskanotkon jälkeen kiinni, ja pari mäen reunusta suunnan näyttäjiksi. Itse rastipiste oli aika epäselvä, mutta tasanteelle vaan ja sieltä sitten leima.

7-8 +0.04
Eipä mitään hullua mokaa tullut, mutta samaistin väärin kumpareen, ja lähdin juoksemaan sitä kohti karttaa katsomatta. Sitten olinkin suon väärässä laidassa.

8-9 +0.11
Itseltäni hyvä väli aina suolle asti, jonka jälkeen vielä kummulle jotenkin, mutta vihreä vasemmalla ei ollenkaan vastannut mielikuvia, minkä takia pysähtelyjä ja käännöksiä tuli enemmän kuin laki sallii.

9-10-M +0.03
Kuulutuksia kohti ja maaliin. Hyvä fiilis, kun menin kärkeen. Kalekin sanoo tekoani vielä "aika respectable suoritukseksi", niin mikäs siinä, maailma hymyilee.

Väleillä, joilla hävisin, hävisin yhteensä 1.08 Toisaalta väleillä, joilla voitin, voitin 0.44 Tunsin lähteneeni kovaa, ja olen todella huojentunut, kun vauhti näyttää väliajoissakin kovalta. En sentään ihan puusta ole, ja tunnen kropastani milloin juoksen kovaa.

Se lauantain pitkä PK ei ole muuten mikään herkistävä valmistautuminen, huomasin. Verkatkin jäi tekemättä, kun tultiin kisapaikalle ehkä vähän myöhässä. Tai sitten vaan duunasin jotain erittäin epäolennaista. Kaiken lisäksi, kun olen edes jotenkuten sanojeni mittainen kaveri, käytin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suojalaseja. Niihin totuttaumiseen kului luonnollisesti aikaa, mutta ainakin voi huoletta painaa puskista läpi. Näkökenttä on jotenkin kapeampi, kuin ilman laseja. Toisaalta, opinpahan pyörittelemään päätäni.

Eilen vedin sitten toisen keskimatkan, Tornikalliolla. Tarkoituksena oli edes jotenkin kokea Sm-keskimatkan fyysinen raakuus. Veli teki radan, ja oikein pirullisen radan tekikin. Tunsin itseni suoraan sanoen todella tyhmäksi, kun tulin metsästä pois. Että sellaisia virheitä sattuu, voe hyvänen aika. Tietysti olo oli aika väsynyt alkupäivän kisan ja tornikalliolle 45min kestäneen pyöräilyn jäljiltä, mutta silti. Aivan älyttömiä mokia!! Treenin jälkeen huomasin, että vaatii aikamoista henkistä kykyä venyä äärimmilleen toiseen noin puolituntiseen kisaan päivän aikana. Keskittymiskyvystä ei ollut eilen tietoakaan. Vedin siitä sitten sellaiset johtopäätökset, että 1) keskimatka on henkisesti vaativampi, kuin fyysisesti, mutta todenäköisesti fyysisesti rankempi, kuin henkisesti. 2) a-finaalissa ei muuten kannata ihan ensimmäisen minuutin pummin jälkeen luovuttaa, siellä saattaa nimittäin pärjätä hieman heikommallakin suorituksella.

Ai niin. Se biolooogia. Meni varmaankin ihan hyvin. Vähintään M tulee, ellei joku sabotoi koetta jälkikäteen. E, niin oon tosi tyytyväinen. Mutta siellä oli ala-aste biologiaa: eläinten ja kasvien tunnistamista!!!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Teoriat ja perusteet

Lauantaina elikkäs eilen treenattiin Artun kanssa. Oisko ollu noin 2h 45min PK-harjoite, joka koostui kahdesta 45min pyöräilyosuudesta sekä niiden väliin sijoittuvasta karttakävelystä tornikalliolla, 1h 15min. Vaellustyyppisen reenin lisäksi rupesin eilen taas ideoimaan. Tai oikeastaan sain vaan hyvän blogiaiheen, ja koska en siitä illalla jaksanut kirjoittaa, päätin jättää rustaamisen tähän päivään, mikä on kylläkin virhe, koska huomenna on biologian ylioppilaskoe ja kaikki keskittymiseni pitäisi olla tällä hetkellä siis juuri biologiassa. Otsikko viittaa muuten kahteen jutussa esittämääni teoriaan suunnistajan kehittymisestä. Teoriat pitää kuitenkin aina myös perustella.

Huomenna siis koe, ei oikeastaan jänskätä yhtään. Perustiedot on sen verran hyvällä tasolla, että M tulee mutkitta, toisaalta E:n kirjoittaminen vaatii jo osuvia kysymyksiä. Huomenna siis biolooogiaa. Evoluutio-jutut on kerrattu. Nykyinen evoluutioteoriahan pohjautuu pääosin Darwinin päätelmiin, luonnonvalinnasta siis on kyse eli parhaimmat pärjää. Sinänsä harmi, että evoluutiota tapahtuu niin hitaasti, (useiden sukupolvien kautta) että ihmiselämän aikana sitä ei huomaa. Nopeita muutoksia tapahtuu vain mutaatioiden takia(mutaatio = pysyvä muutos).

Sovelsin evoluutioteoriaa hieman suunnistukseen ... tässä kaksi, toisiinsa jotenkin liittyvää päätelmää.

1) lajinvalinta

Monipuolisuuden on kerrottu ja kerrotaan yhä vaikuttavan positiivisesti sekä ihmisen että myös siis suunnistajankin kehoon. Saadaan monipuolisia ärsykkeitä jne, joten ollaan valmiita myös monipuolisiin maastoihin ja suorituksiin. Kuitenkin, jos suunnistaja valitsee lajinsa ja kiinnostuksensa hyvin varhain, voi hänestä lajinvalinta-teoriani mukaan tulla entistäkin parempi. Keskitytään yhteen asiaan ja täysillä. Kehitystä ei voi varmaankaan tapahtua kuitenkaan loputtomiin. Kehittelin teorian IFK GBG:ssakin suunnistaneen TMattilan ajatusten pohjalta.
Sinänsä homma on sama, kuin suvuttoman ja suvullisen lisääntymisen vertailu. Suvullinen lisääntyminen (esimerkkilaji: ihminen) tuottaa erilaisia yksilöitä, mikä auttaa lajin säilymisessä ympäristön muuttuessa. Jos maailma on täynnä hiilidioksidia kolmen vuoden päästä, varmasti joku ihminen on sellainen joka käyttää hiilidioksidia hapen tavoin:) Laji siis säilyy ja jatkaa elämää. Toisaalta, tämä lisääntymistyyli on hidas. Suvuton lisääntyminen (esimerkki: bakteerit) taas on nopeaa, mutta hieman riskialtista, koska muuntelua ei tapahdu muutoin kuin mutaatioiden aiheuttamina. Kolmessa vuodessa tuskin yksikään bakteeri sopeutuisi erilaisiin oloihin ja laji häviäisi. (Rinnastin lajinvalinta-teorian [yksi laji, suunnistus] siis suvuttomaan lisääntymiseen)

2) mutaatiot

Koska ensimmäisen teorian mukaan keskittyminen tapahtuu vain yhteen lajiin, on tapahduttava mutaatioita, jotta kehitystä tapahtuu yhä vain eteenpäin ja eteenpäin. Suunnistajan tapauksessa mutaatioita aiheuttavat asiat (eli mutageenit) ovat esimerkiksi ympäristöstä saatavat vaikutteet. Näitä ovat muan muuassa muiden suunnistajien mielipiteet.

Aion pysyä teorioideni takana, ainakin toistaiseksi, joten mikäs tässä mutageeneja bongaillessa. Saadakseni mahdollisimman paljon pysyviä vaikutteita ympäristöstä, olen seuraillut jo muutaman kuukauden ajan suunnistajien blogeja/kotisivuja/kirjoitelmia. Suuria, useita mutaatioita eilen aiheuttanut teksti on JLakasen kirjoitelma Sm-pitkästä. Tietyt kohdat saivat aikaan suuremman mutaation, kuin toiset, mutta koko teksti oli selvästi aidon huippusuunnistajan käsialaa. Mutaation aiheutti luonnollisesti myös TMattilan ajatus yhdestä kiinnostuksen kohteesta...

Tänään oli sitten Hollola-rastit. Voitin. Liekö sitten juuri mutaatioiden aiheuttamia juttuja, (kiitoksia heille, jotka ne aiheuttivat) mutta homma pysyi hallussa suhteellisen hyvin koko suorituksen ajan. Tarkempi analyysi kisasta huomenna.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Elämäntapamuutoksia

Syksy tulee. Sen näkee metsistä, sen voi tuntea vedestä, sen voi haistaa ilmasta, sm-kisaviikonloput ovat alkaneet, ja onhan sääkin viilenemässä. Vaikka uskon ainakin Mäntsälän leveyspiireille vielä tulevan väliaikaisesti lämpimämpääkin ilmaa. On se...tullut siis...siis syksy.

Joko meidän koulussa on niin kylmä, että siellä ei viihdy possutautikaan, tai muuten vaan pieni flunssa-aalto on iskenyt matalaan opinahjoomme (on muuten ristiriitainen virke). Itsellänikin on havaittavissa pientä tukkoisuutta hengitystiehyeiden seutuvilla. Ei tosin mitään maagista, ei se vielä reenausta estä. En edes mieti vielä, jättäisinkö lenkin välistä. Tai sitten Sm-pitkän murheellisten tapahtumien jälkeen on vaan pukannut sellaista masennusta, mikä pistää kehon fyysisestikin matalaksi.
Sehän siinä koko jupakassa harmittaa, että itse kisassa en voinut tehdä mitään koko tilanteelle, näkö vaan meni. Keskeytykseni ei johtunut minusta, vaan minuun vaikuttaneesta ulkopuolisesta tekijästä. Sen nyt olisi vielä jotenkin niellyt, jos ei olisi osannut suunnistaa, mutta kun pitää jotain todella järkevää mennä tapahtumaan, johon ei voi itse vaikuttaa. Aarrgh!!

Viimeisimmän erittäin hyvän suunnistussuoritukseni olen tehnyt Lahti-Suunnistuksen keskimatkalla. Taidan tietää syynkin siihen. Ennen LS:ta en kuunnellut musiikkia oikeastaan yhtään. Itse kisassa biisi soi päässä ainakin jonkin verran, mutta läheskään koko kisaa kestävää rummutusta päässä ei ollut. Lähes jokaisessa kisassa LS:n jälkeen on mennyt penkin alle, sairauden tai jonkin muun pikkuseikan vuoksi. Suurin syy epäonnistuneisiin suorituksiin on uskoakseni kuitenkin musiikki ja sen kuuntelu. Lähes aina suunnistaessani päässäni soi jokin biisi, ja kisan menestyksen ratkaissee se, miten osaan kontrolloida suoritustani musiikin pauhatessa. Tämä on oma teoriani. LS:ssa musiikki ei soinutkaan koko kisan ajan, luultavimmin sen takia, että en ollut kuunnellut musiikkia piiitkään aikaan. Muutan elämääni nyt hieman ja paastoan musiikista jonkun aikaa. Joskos se siitä sitten.

SM-pitkän jälkeen olo on ollut todella sisuuntunut, joskaan ei uudelleensyntynyt. Pidän ennennäkemättömän asenteellisen kahden viikon harjoitusputken nyt ennen Sm-keskaria. Savonlinnaan lähden jälleen pärjäämään.