Syksy tulee. Sen näkee metsistä, sen voi tuntea vedestä, sen voi haistaa ilmasta, sm-kisaviikonloput ovat alkaneet, ja onhan sääkin viilenemässä. Vaikka uskon ainakin Mäntsälän leveyspiireille vielä tulevan väliaikaisesti lämpimämpääkin ilmaa. On se...tullut siis...siis syksy.
Joko meidän koulussa on niin kylmä, että siellä ei viihdy possutautikaan, tai muuten vaan pieni flunssa-aalto on iskenyt matalaan opinahjoomme (on muuten ristiriitainen virke). Itsellänikin on havaittavissa pientä tukkoisuutta hengitystiehyeiden seutuvilla. Ei tosin mitään maagista, ei se vielä reenausta estä. En edes mieti vielä, jättäisinkö lenkin välistä. Tai sitten Sm-pitkän murheellisten tapahtumien jälkeen on vaan pukannut sellaista masennusta, mikä pistää kehon fyysisestikin matalaksi.
Sehän siinä koko jupakassa harmittaa, että itse kisassa en voinut tehdä mitään koko tilanteelle, näkö vaan meni. Keskeytykseni ei johtunut minusta, vaan minuun vaikuttaneesta ulkopuolisesta tekijästä. Sen nyt olisi vielä jotenkin niellyt, jos ei olisi osannut suunnistaa, mutta kun pitää jotain todella järkevää mennä tapahtumaan, johon ei voi itse vaikuttaa. Aarrgh!!
Viimeisimmän erittäin hyvän suunnistussuoritukseni olen tehnyt Lahti-Suunnistuksen keskimatkalla. Taidan tietää syynkin siihen. Ennen LS:ta en kuunnellut musiikkia oikeastaan yhtään. Itse kisassa biisi soi päässä ainakin jonkin verran, mutta läheskään koko kisaa kestävää rummutusta päässä ei ollut. Lähes jokaisessa kisassa LS:n jälkeen on mennyt penkin alle, sairauden tai jonkin muun pikkuseikan vuoksi. Suurin syy epäonnistuneisiin suorituksiin on uskoakseni kuitenkin musiikki ja sen kuuntelu. Lähes aina suunnistaessani päässäni soi jokin biisi, ja kisan menestyksen ratkaissee se, miten osaan kontrolloida suoritustani musiikin pauhatessa. Tämä on oma teoriani. LS:ssa musiikki ei soinutkaan koko kisan ajan, luultavimmin sen takia, että en ollut kuunnellut musiikkia piiitkään aikaan. Muutan elämääni nyt hieman ja paastoan musiikista jonkun aikaa. Joskos se siitä sitten.
SM-pitkän jälkeen olo on ollut todella sisuuntunut, joskaan ei uudelleensyntynyt. Pidän ennennäkemättömän asenteellisen kahden viikon harjoitusputken nyt ennen Sm-keskaria. Savonlinnaan lähden jälleen pärjäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti