Sm-pitkän finaali oli tänään. Olin sokeria.
Karsinta lupaili hyvää. 5. sija muutamine virheinee ja kevyellä vauhdilla tyydytti, finaaliin oli kiva lähteä. Sunnuntaiksi luvattiin runsasta sadekeliä...tykkäsin. Tankkaus oli onnistuneen tuntuinen, ja jalat tuntuivat verkatessa niin ihanilta, kun vain siinä tilanteessa oli mahdollista.
Lähdin reippaasti. Ykköselle pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin, rastivälillä tuli pataan kuitenkin jo lähes minuutti. 2:lla eikä 3:llakaan ilmennyt ongelmia. Väliaikoja tarkemmin tsuumaillessa huomaan, että olin ensimmäisellä väliaikapisteellä (1,53km) 7. Seuraavan välin päätin aloittaa kiertämällä hieman puskaa. Lopulta sinne oli kuitenkin pakko sukeltaa, mentävä siis läpi... Rinnettä noustessa oksa napsahti oikeaan silmään, ja kun vasen silmä on jo valmiiksi kyvytön tarkentamaan 1:15000 karttaan, jatkoin matkaa puolisokeana. Epätavalliseen tapaan, näkö ei palautunutkaan heti, ja jouduin kunnolla pysähtymään ja tutkailemaan karttaa: 4. rastille tuli yli 3min virhe. Ja koska en nähnyt kartasta mitään haparoin ja pummailin seuraavillakin rasteilla. Pitkällä 8-9 välillä juostessa Eikka on jo vilkuttaen mennyt ohi, eikä homma enää kiinnosta yhtään. Rastilla mietin, onko loppulenkki yhtään juoksemisen arvoinen, ja päädyin vastaukseen EI!. Lönköttelin maaliin. Koko perheen päivän saldo taisi jäädä neutraalin nollan tienoille huolimatta vanhempien sisarusten kaameista pummeista, sillä sisko voitti perheeseen mitalin, hjuva juttu.
Kotimatkalla tuli taas sellainen sisuuntunut fiilis ja lähtisin nyt lenkille ellei olisi pakko palautella. Kärki on TODELLA kaukana, mutta saavutettavissa vielä tämän vuosituhannen puolella.
Ensimmäinen asia, minkä tulevaisuudessa ostan, on suojalasit. Hollola-rasteilla taidan käydä treenaamassa keskimatkaa (ne suojalasit päässä). Sitten onkin kauden pääkilpailu, Sm-keskimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti