Dubbel-viikonloppu

Sm-keskimatka ja -viesti kisailtiin tuossa viikonloppuna.

Keskimatkan karsinnasta ei jäänyt kovin paljoa sukupolville kerrottavaa. Takaa lähteneet ottivat kiinni ja 50%(1) meni lopulta ohikin.

Finaali olikin jo sitten täysin toisenlaista menoa. Suunnistus sujui hyvin, kun musiikkikaan ei soinut päässä ja keskittyminen onnistui. Virhesaldo pysyi alle kahdessa minuutissa, tosin juoksu oli tahmeaa. Kaikilla oli kuitenkin samat lähtökohdat finaaliin, karsinta pohjalla. Maaliin tultuani olin melko tyytyväinen ja haaveilin jopa plaketista. Tulokset sitten näyttivät sen karun totuuden. Kuultuani sijoituksen olo oli varsin tyhjä, 16:s? Päätin kuitenkin olla tyytyväinen suoritukseen, pitkästä aikaa se sisälsi hyvää ja ennen kaikkea keskittynyttä tekemistä. Ei löydy suuremmin jossiteltavaa, kun häviää 4,5km kisassa 4.42 (eli yli 1min/km) kärjelle. Oli se voittaja sitten suomalainen tai sveitsiläinen, samat jannut ne on kansainvälisissäkin maastoissa vastassa.

Sitten se viesti. Sain aloitusosuuden vastuulleni. Kaverit näyttivät ihan suoraan, että oma tehtävä ei ole enempää eikä vähempää: kärjen tuntumassa tuleminen. Totinen meininki ainakin tällä kertaa laittoi omankin pään asennoitumaan ihan oikealla tavalla suoritukseen. Henkinen fiilis oli niin hyvä kun vain keskimatkan kisan jälkeisenä päivänä voi olla. Fyysinen olo ei ollut kohdillaan, mutta mitä väliä sillä on, kun saa kunnian aloittaa H21-sarjan viestin seuran 1. joukkueessa.

L-1
K:lle mennessä tutkailin helposti ensimmäisen välin, se oli pitkä. Valitsen vasemmalle lähtevän letkan, ja sitä vetää Kautto (Anga 1). Katselen välillä taakseni ja totean olevani ihan hyvissä asemissa. Muuten aika kuluu pääsarjan miesten vauhtia ihmetellessä ja suurpiirteisesti itseään paikannellessa. Letkan kärki näköpiirissä saavuttiin rastimäkeä edeltävälle kukkulalle. Suunnittelen mäellä vajavaisen rastinoton 1. rastille: peilaan vastaantulevaan jyrkänteeseen. Kuljen toisen hajontarastin vierestä, mutta koodin tarkistaminenkaan ei ole tarpeen, sillä näen jo päämäärässäni leimaavan Deltan.
1-2
Vauhti ei ole kummoinen, ja voin jo itsekin lukea hyvin karttaa. Rastivälillä maajoukkueen valmentaja hönkii ohi. Väärän hajontarastin kautta kaarran omalleni, notkossa sijaitsevalle pikkujyrkänteelle.
2-3
Lyhyt väli, jonka päässä lienee ensimmäinen yhteinen rasti. Siellä on piuhat ja kaikki, joten voin todeta näkeväni osuuden kärjen vielä tässä vaiheessa.
3-4
Haparointia kartanluvussa, ja jatkan sumeasti Kautto näköpiirissä. Kaverilla on gepsi, joten sitä täytyy seurata. Huomaan letkan vievän hieman vasemmalle, joten lähden sammaloiden peittämään alamäkeen ohittelemaan porukkaa oikealta. En näe kuitenkaan muita letkoja, joten käännyn vielä takaisin ja väärälle hajonnalle. Luen lopulta koko notkosyherön väärin ja aikaa tuhrautuu noin puoli minuuttia. Ilman suuria ongelmia pääsen kuitenkin rastille, tiedostaen että kärki karkasi.
4-5
Kasassa on enää pieni ryhmä, jota vetää Joensuu (Vaajte 2). Pudotetaan loivasti lammen reunaan, ja aletaan luovia mäkiä sekä notkoja. Parin puskaisenkin notkon jälkeen päästään suolle, ja sen yli pitkulaiselle harjanteelle. Siitä edetään suon yli rinteeseen ja lammen läheisyydestä ylös mäkeen. Lopulta hajontarasti on sama kaikilla letkassa olevilla, eikä takarinteessä oleva kivi tuota vaikeuksia.
5-6
Mietin polkureitinvalintaa, mutta kun letka menee, niin se myös vie. Nousemme mäen päälle, itse kuljen vähän matalammalta. Nopeudeltaan mikroreitinvalinnoilla ei ollut mitään eroa, joten harjannetta alas kulkiessa olemme taas yhdessä. Kumpare löytyy, no mistakes.
6-7
Letka kiihdyttää, ja reisissä alkaa hapottaa. Avokallionyppylä-syheron luen hätäisesti mutta suuntaan muiden perään. Kumparerasti on siellä missä pitääkin, mutta kaikki eivät leimaa ja jäävät poukkoilemaan epämääräiselle alueelle.
7-8
Jatkan tielle, josta reitinvalinta + rastinotto -yhdistelmä on helppo toteuttaa notkorastille.
8-9
Lyhyt siirtymäväli online-rastille. Ei ongelmia.
9-10
Valitsen enemmän tietä hyödyntävän reitin. Kovalla juostessa huomaan useita nastarin jälkiä, ja totean olevani kärkeä jäljessä. Rastinotto on helppo, muita hyödyntäen oikea (ja tässä vaiheessa ainoa) koodi löytyy helposti.
10-11
Mietin tiekiertoa, mutta päätän mennä suoraan. Muita tarkkaillen tielle, ja siitä polkua pitkin lammen kärkeen. Notkelman läpi rinteeseen, jossa on monia ajouria. Yritän katsella käyriä, mutta aivot alkavat jo pikkuhiljaa sumentua. Sen verran kuitenkin tajuan, että SV:n mies painaa väärään suuntaan (omalle rastilleen) ja minun täytyy jatkaa omaa reittiä. Avosuon kautta rastinotto on notkoon helppo.
11-12
Tielle, puskan läpi, ja jyrkänteelle jonkin ihme rakennelman (musta X kartalla) kautta. Mukana jo kerran letkasta pudonnut Deltan Toivio.
12-13
Alamäkeen rullaten, ja muiden perässä hieman vauhtia jo kiristäen.
13-M
Viimeiseltä rastilta koreaa päkiäaskelta käytäen maalisuoralle, ja kartta parin käännöksen jälkeen Assulle.

Kärjestä 3.56, sija 29. Sijoitus ei tyydytä, mutta edellä on kuitenkin ollut jonkin verran niitä "ei-niin-hyviä-suunnistajia" ja taakse jäi kovia nimiä, joten olen tyytyväinen. Vielä kun muutkin näyttivät tyytyväisiltä ja loppusijaksi tuli 15, on suoritus positiivisen puolella. Tärkeää kokemusta tulevaisuuden aloituksia varten(sen verran tiedän, että ei jäänyt viimeiseksi viestialoituksekseni). Ainakin sen opin, että tällaisen hieman vajaataitoisemman aloittajan on oltava ihan kärjen tuntumassa, jos mielii pysyä mukana. 4:lle tekemäni virhekin johtui siitä, etten edes huomannut toisen letkan lähtevän kiertämään mäkeä. Virhe olisi ollut korjattavissa, jos olisin ollut 20 metriä edempänä letkassa. No, olisi se korjautunut omalla suunnistuksellakin, mutta sitä en tässä tarkoita:)

Tänä vuonna MU nostetaan kuuhun, ensi vuonna olemme jossain Pluton tienoilla, mikä tarkoittaa vähintään yhtä hyvää sijoitusta. Edellä ei nimittäin ollut tänäkään vuonna kuin vain ainoastaan kovia joukkueita, joten jo sijan pitäminen on hyvä.