maanantai 14. syyskuuta 2009

Kloonattu keskimatka

Sunnuntaina kävi sitten niin onnellisesti, että voitin koko Hollola-rastien H18-sarjan! Ei käännä maailmaa ylösalaisin, mutta olen silti tosi tyytyväinen. Kauden kolmas voitto siitä sitten napsahti, oisko kenties ollu jopa 11. henkilökohtainen kisa koko kaudella. Kylläpäs niitä riittää, ennen kuin loppuvat.

Tässäpä sitten speguleishöni.

K-1 +0.00
Aika hyvää vauhtia lähdin. Olisin voinut tietenkin mennä hyväkulkuisen puolella alusta ja suoraviivaisemmin lopusta, mutta rasti löytyi avosuohon peilaten helposti.

1-2 +0.00
Pitkät välit mennään järjestään suoraan, eikä tämäkään tuottanut poikkeusta. Pitäisi varmaan kuitenkin huolestua, jos kulkusuunnasta poikkeaa kartallakin reilusti. Aukon jälkeisille kahdelle kivelle sopivan suoraviivaisesti uria haistellen, mutta kiviltä sitten melko reilusti vinoon, ehkä noin 150metriä. Olen todella tyytyväinen kuitenkin siihen, että pitkällä välillä onnistuin pitämään vauhtia ja tekemään pohjat.

2-3 +0.00
Kolmas väli, kolmas pohja-aika, hienoa! Suunnistus gripissä: avosuo, korkein kohta vasemmalle, ja rasti. Niin se menee.

3-4 +0.00
Hyvä perussuoritus välille, jolla pitää katsoa juuri ne isot ja selvät muodot. No, rinteessä pysyen avokalliolle, josta alemmalle avokalliokumpare-tasolle. Sen vasemmalla puolella pistekumpare, tädää!

4-5 +0.32
Sanoin kisan jälkeen, että yli 30sek virheitä ei tullut. Joudun pyörtämään sanani. Ilmaisesti suoraviivainen, vähän viivan vasemmalla puolella kulkeva reittini puskassa ei ollut nopein, vaan olisi täytynyt kiertää hieman oikealta. Alkuvauhti alkoi muutenkin tuntua aika pahasti jaloissa. Rastinotto varma, reilusti nenän vasemmalta puolelta otettuna.

5-6 +0.00

Helppo väli. Lähtösuunta kompassista ja mäen muodot selvinä. Siitä sitten vaan kiveä bongailemaan, joka löytyi nopeasti.

6-7 +0.22

Suoraviivainen toteutus epäonnistui ajauduttuani huomaamatta liikaa vasemmalle. Jyrkänteestä puskanotkon jälkeen kiinni, ja pari mäen reunusta suunnan näyttäjiksi. Itse rastipiste oli aika epäselvä, mutta tasanteelle vaan ja sieltä sitten leima.

7-8 +0.04
Eipä mitään hullua mokaa tullut, mutta samaistin väärin kumpareen, ja lähdin juoksemaan sitä kohti karttaa katsomatta. Sitten olinkin suon väärässä laidassa.

8-9 +0.11
Itseltäni hyvä väli aina suolle asti, jonka jälkeen vielä kummulle jotenkin, mutta vihreä vasemmalla ei ollenkaan vastannut mielikuvia, minkä takia pysähtelyjä ja käännöksiä tuli enemmän kuin laki sallii.

9-10-M +0.03
Kuulutuksia kohti ja maaliin. Hyvä fiilis, kun menin kärkeen. Kalekin sanoo tekoani vielä "aika respectable suoritukseksi", niin mikäs siinä, maailma hymyilee.

Väleillä, joilla hävisin, hävisin yhteensä 1.08 Toisaalta väleillä, joilla voitin, voitin 0.44 Tunsin lähteneeni kovaa, ja olen todella huojentunut, kun vauhti näyttää väliajoissakin kovalta. En sentään ihan puusta ole, ja tunnen kropastani milloin juoksen kovaa.

Se lauantain pitkä PK ei ole muuten mikään herkistävä valmistautuminen, huomasin. Verkatkin jäi tekemättä, kun tultiin kisapaikalle ehkä vähän myöhässä. Tai sitten vaan duunasin jotain erittäin epäolennaista. Kaiken lisäksi, kun olen edes jotenkuten sanojeni mittainen kaveri, käytin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suojalaseja. Niihin totuttaumiseen kului luonnollisesti aikaa, mutta ainakin voi huoletta painaa puskista läpi. Näkökenttä on jotenkin kapeampi, kuin ilman laseja. Toisaalta, opinpahan pyörittelemään päätäni.

Eilen vedin sitten toisen keskimatkan, Tornikalliolla. Tarkoituksena oli edes jotenkin kokea Sm-keskimatkan fyysinen raakuus. Veli teki radan, ja oikein pirullisen radan tekikin. Tunsin itseni suoraan sanoen todella tyhmäksi, kun tulin metsästä pois. Että sellaisia virheitä sattuu, voe hyvänen aika. Tietysti olo oli aika väsynyt alkupäivän kisan ja tornikalliolle 45min kestäneen pyöräilyn jäljiltä, mutta silti. Aivan älyttömiä mokia!! Treenin jälkeen huomasin, että vaatii aikamoista henkistä kykyä venyä äärimmilleen toiseen noin puolituntiseen kisaan päivän aikana. Keskittymiskyvystä ei ollut eilen tietoakaan. Vedin siitä sitten sellaiset johtopäätökset, että 1) keskimatka on henkisesti vaativampi, kuin fyysisesti, mutta todenäköisesti fyysisesti rankempi, kuin henkisesti. 2) a-finaalissa ei muuten kannata ihan ensimmäisen minuutin pummin jälkeen luovuttaa, siellä saattaa nimittäin pärjätä hieman heikommallakin suorituksella.

Ai niin. Se biolooogia. Meni varmaankin ihan hyvin. Vähintään M tulee, ellei joku sabotoi koetta jälkikäteen. E, niin oon tosi tyytyväinen. Mutta siellä oli ala-aste biologiaa: eläinten ja kasvien tunnistamista!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti