tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lyhyessä arvostelussa: Urheilijan taivas+helvetti - paras versio itsestäsi

En lue usein kirjoja.

Mutta kun luen kirjan, se liittyy yleensä siihen, että haluan olla parempi urheilija. (Siis tässä tapauksessa kykenevämpi tekemään tuloksen, jollaista en ole ennen pystynyt tekemään - näin selkeästi ilmaistuna.) Urheilijan taivas+helvetti on tällainen kirja.

Huomasin kesällä Twitteristä kirjan ilmestyvän piakkoin ja ostin sen. Olihan siinä pääosassa useampia suomalaisen urheilun keulahahmoja, joiden tarinat halusin tietää. Ennen kirjan lukemista totta kai tietyt urheilijat kiinnostivat eniten, mutta kun itse asiaan pääsi, niin henkilöllisyydet tuntuivat jollain tavalla katoavan. Ei ollut väliä, kenen tarinaa luki, sillä jokainen niistä sisälsi huippu-urheiluun kuuluvaa tunnetta, intohimoa, pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, tahtoa ja omistautumista - asioita, jotka tekevät kilpaurheilusta hianooooo.

Kirja kertoo yllättäviäkin asioita urheilijoiden ajasta kilpailujen ulkopuolella. Sellaisia, joita ei todellakaan olettaisi lukevansa. Kun näkee, mistä lähtökohdista henkilöt ovat ponnistaneet lajiensa ammattilaisiksi, niin ainakin allekirjoittanut nostaa hattua yhä vaan korkeammalle.

Kirjan teksti kuvaa hyvin tunnelmaa ja tunteita. Tarinat eivät etene aina kronologisesti ja kappalejako heittelee lukijaa sinne sun tänne. Vaikka välillä se saattaa jopa ärsyttää, niin lopulta tarina nivoutuu tiiviiksi kokonaisuudeksi, mikä tekee kirjasta entistä mukaansatempaavamman, rautaisella ammattitaidolla tehdyn.

Kirjan on tarkoitus toimia (ja se toimii) sääntökirjan sijaan innostajana. Se jättää urheilijalle kysymyksiä, mikä on pelkästään positiivista. Vastauksia etsiessä saattaa nimittäin löytää omat vahvuutensa ja sen, miten pystyy olemaan paras versio itsestään. Joka päivä.

Arvosana: 5/5
Montako kertaa luen uudestaan? Monta.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Osta ja hyvity

Hei taas. Tänään vähän toisenlaista asiaa.

En ole (kenties vielä) nettishoppailun suurimpia nimiä, mutta nyt sovittu pienimuotoinen yhteistyö suurella todennäköisyydellä minut sellaiseksi siivittää. Nimittäin, Koistisen Minna (Suomen Ostohyvitys Oy) otti taannoin yhteyttä yhteistyön merkeissä ja päätin tarttua tähän tarjoukseen. Nytpä siis kerron teille, hyvät lukijat, hieman ostohyvitys- palvelusta. Lukekaa tai ka(a)tukaa.

Minnaa lainaten: "Ostohyvitys.fi on voimakkaasti kasvava suomalainen start-up yritys, joka auttaa kuluttajia shoppailemaan edullisemmin netissä." Nimensä mukaisesti Ostohyvitys-fi hyvittää kauttansa tehdyistä nettiostoksista 2-10% bonusta, siis rahaa, kunkin käyttäjän omalle ostohyvitys-tilille. Nuo rahat asiakas voi sitten halutessaan nostaa talteen omalle pankkitilille (miniminosto 15€). Eli yksinkertaisuudessaan, kuten Minna kirjoitti: "Palvelun voi rinnastaa Plussa tai S-ryhmän -korttiin - palvelumme vain toimii netissä ja käyttäjämme saavat bonusta nettiostoksistaan."

Ensiksi ajattelin, että nappikauppaahan tuo on. Otapa nyt se 1€ kotiin siitä 20€ ostoksesta jne. Melko turhaa. Mutta sitten ajattelin, että toisaalta, "niinhän tää maailma toimii" (Niko Kivelä). Bonuksia ja alennuksia on ihan joka paikassa, bensan hintaeroja katsotaan vähintään sentin tarkkuudella, kanta-asiakkuuksia tarjotaan ja otetaan päivä päivältä lisää. Kaikki hyödyt ovat hetkellisesti minimaalisia, kunnes: pitkässä juoksussa hyöty kasvaa, kappas. Mitä enemmän ostoksia sitä enemmän bonuksia (ei siis välttämättä prosentuaalisesti). Esimerkiksi ulkomaanreissun hotellit ym. koko perheelle: vaikkapa 1000€ ostoksesta 5% bonus olisi 50€. Jos ei löydä samaa hotellia minkään alennuskoodin avulla alle 950,10€, niin sitten se kannattaa vissiin ostaa Ostohyvityksen kautta. Eikä se nyt ihan nappikauppaa enää olekaan.

Rehellisesti sanottuna en tiedä löydänkö johonkin paikkaan paremmat hinnat erinäisillä alennuskoodeilla sun muilla, kuin mitä ostohyvitys-palvelusta saisin bonuksia, mutta eipä tästä haittaakaan ole, kukaan ei nimittäin pakota minua ostamaan tuolta yhtään mitään. Mutta ainakin urheilevalle opiskelijalle tämä kuulostaa ihan ookoolta hommalta ja voin hyvillä mielin suositella sitä kaikille muillekin, erityisesti jos ostaa paljon netistä (vaatteet, matkailu yms) ja haluaa sen pienimmänkin edun. Kauppojahan on paljon.

Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin tarjousten, alennusten ja bonusten tarkoitus on muuten kasvattaa ostovoimaa (tämän ymmärtämiseen vaaditaan suuri ÄO). Loppujen lopuksi kuluttajan kulutukset ovat kuitenkin kuluttajan itsensä vastuulla (ellei käytössä ole äidin tai iskän luottokortti) ja se kannattaa tässäkin kohtaa pitää mielessä. Että ei nyt ihan kaikkia rahoja saman tien tuhlata, kun joku hyvä bonus osuu silmille.

- Jos 5€ liittymisbonus kiinnostaa, liity tästä linkistä. Jos ei, voit liittyä yrityksen nettisivuilta. Eihän se mitään maksa. En ole muuten toistaiseksi hukkunut roska-/mainospostiin.

Loppuun lyhyt ohjeistus, miten homma toimii, taas Minnaa suorasti lainaten:

"1. Klikkaa palvelun kautta haluamaasi kauppaan. palvelussamme on jo yli 600 verkkokauppaa, joista erityisesti minulle urheilijana hyödyllisimmät ovat Wiggle, ChainReactionCycles, Fitnesstukku, Hotels.com ja Zalando."
2. Tee ostoket normaalisti kussakin verkkokaupassa
3. Ostoksen jälkeen n. 2-10% bonus tulee Ostohyvitys.fi tilillesi (bonuksen suuruus vaihtelee eri verkkokauppojen välillä). Kun saavutat 15€ rajan, voit nostaa rahan pankkitilillesi.
4. Tiedotamme sosiaalisen median kanavissamme sekä viikottaisessa uutiskirjeessämme verkkokauppojen erikoistarjouksista sekä niin sanotuista korotetuista bonuksista."

Sivuilta löytää tarkemmat ohjeet ja faktat. Esimerkiksi sen ostamisen kanssa kannattaa olla tarkka, jotta bonukset oikeasti tulee. Yksinkertaista ja helppoahan tuo muuten on! Myös se, että bonus ei ihan heti kilahda asiakastilille, on ihan hyvä tietää.

Semmosta tänään :) Kuten sanoin, nappikauppaa siihen asti, kunnes ostaa jotain isosti.

Moro!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

TOP 3 ja miinukset

ELI ... tänään parhaiden harjoitusten vastakohdat - top 3.

Seuraava lista on hieman erilainen, kuin edellinen. No toki, nyt puhutaan vastakohdista. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka itse laji (rullahiihto, suunnistus tms.) tekee harjoituksesta hyvän, niin allekirjoittaneen tapauksessa laji tekee harjoituksesta kuitenkin melko harvoin ikävän (paitsi VESIJUOKSU). Jos harjoitus on surkea, siihen yleinen syypää on joku ulkopuolinen tekijä (oma motivaatio, keli, välinerikko, toiset ihmiset jne.). Jos siis haluaa tehdä harjoituksesta huonon, se kannattaa tehdä huonoilla varusteilla, väärään aikaan ja väärässä paikassa ... tai sitten menee vesijuoksemaan. Lisäksi kannattaa olla heikolla tuulella jo valmiiksi, nälissään sekä nukkua huonot yöunet ennen harjoituspäivää.

Tässä omat kokemukset:

1. Kun et osaa/pysty. Hyvä esimerkki: fysioterapeutin antamat vahvistavat harjoitukset. Jalka pitäisi puristaa tiettyyn asentoon, mutta se ei sinne kirveelläkään taivu tai puristu(?). Joku vois nähdä tällaiset asiat innostavana haasteena, ajatella harjoituksen tavoitetta ja merkitystä (oma tapa) tai jotain muuta lässynläätä, mutta täytyy sanoa, että EI SE AINA nappaa.
Vinkit: Tee ihan sikana kehonhallinta- ja tekniikkaharjoituksia  (jo lapsena...ai lapsuus meni jo?) ja keskity niihin täysillä. Älä hanki vammoja. Mutta kun kuitenkin niin teet, niin älä mene fyssarille. Sieltähän nää liikkeet on peräisin.

2. No kyllähän se vesijuoksu pitää tänne laittaa. Jokaisen kestävyysurheilijan märkä uni. Joskus olin aika kova tässä hommassa, siis henkisesti, ja jaksoin polkea vettä ehkä jopa yli kolme tuntia putkeen ( = mun määritelmä henkisesti kovalle). Tänä kesänä rullahiihdon ottaessa valtaa en ole oikein vesijuoksusta innostunut. Mutta täytyypä huomenna mennä rikkomaan tämän kesän eka 2-tuntinen. Tänään meni jo 1,5h.
Vinkit: Totuttele vesijuoksuun jo lapsena, niin aikuisena se ei ole enää niin ikävää. Tai sitten on myös helpompi vaihtoehto: älä vesijuokse.

3. Täytyy sanoa, että nyt ei kyllä kolmatta tule. Otsikko valehtelee. Loppujen lopuksi tavoitteellinen urheiluharjoittelu (oli laji mikä tahansa...paitsi vesijuoksu) on nautinnollista kaikkine nousuineen ja laskuineen. Ikinä en tätä jättäisi pois. Jokaisella on omat tavoitteensa ja jokainen menee niinkuin haluaa. Oikeastaan millään ei ole mitään väliä. Mutta toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja kuitenkin edes jollakin on jotain väliä, niin silloinhan kaikella on...väliä.

Mitäköhän seuraavaksi?

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Blogiviikko

Heinäkuun loppu vaikutti vielä viime perjantaina (edellinen blogiteksti) tyhjälle, ja sitä kautta blogiviikon tekeminen tuntui ihan hyvältä idealta, mutta nyt kun olen noudattanut päivän verran ravintokoutsin ohjelmaa (tarkoitus jatkaa vähintään 2 viikkoa), niin huomaan, että kyllä sen ohjelman seuraamisessa vierähtää aikaa ihan mukavasti. Tekemistä riittää koko päivälle, jos ei muuta keksi. Mutta kun nyt tuli luvattua ja se runosuonikin sykkii, niin miksei.

...

Niin nyt sitä tekstiä sitte!

...

Olen tällä hetkellä suunnistaja, joka ei tee juuri yhtään juoksu- tai suunnistusharjoittelua. Sinänsä aika maaliskuusta tähän päivään asti on tuntunut raskaalta, mutta toisaalta olen löytänyt muista lajeista mieluisia treenimuotoja, joilla voin ärsyttää esimerkiksi sydän- ja verenkiertojärjestelmää ihan mukavastikin. Pidemmittä puheitta, seuraavassa tulee TOP 3 parhaat harjoitukset/harjoitusmuodot.

1. No täähän on RHP eli rullahiihto perinteisellä tyylillä, tahtoo sanoa tasatyöntö. Lemppariharjoitus: mitä pidempään, sen parempi. En tiiä, mistä johtuu, mutta kaippa se tasurin "kunnioitus" lähtee siitä, että tykkää hiihdosta ja sitä vaan miettii, että miten noi hiihtäjät jaksaa. Tasuri jos mikä on uber-hyvä tapa ottaa miehestä (tai naisesta) mittaa. Tasatyönnössä, kuin myös ehkä jossain muussa lajissa, ilmentyy loistavasti kestävyysurheilun ydin: tee yksinkertaista, fyysisesti rasittavaa liikettä pitkään ja kovalla tempolla.
Vinkit: Valitse aluksi tasainen reitti. Jos olet aloittelija, muista että alamäki muuttuu takaisin tullessa ylämäeksi, mutta vastatuuli pysyy suurella todennäköisyydellä vastatuulena, ihan sama minne menet.

2. Tokaksi nousee uinti, treeninä tarkemmin vapari-intervallit 2x7-10x50m. Yksi viime kevään parhaista tehoharjoituksista tuli tehtyä suurin piirtein tuohon tyyliin. Ja vaikka luulettekin, niin ei ollut muuten kevään ainoa TehU (tehollinen/tehokas urheilu). Treeni tuntui hyvältä siksi, että se oli silloin ensimmäinen tehoharjoitus pitkään aikaan. Lisäksi tunsin kehittyneeni uinnissa niin paljon, että kehtasin kutsua räpiköintiä harjoitukseksi. Edelleenkin yli 30min polskuttelut tuntuu vastenmielisiltä, koska sitä ei vaan tee niin paljoa, että siihen tottuisi, joten uinnin pilkkominen intervalleihin tekee vesiurheilusta mukavampaa. Hieno laji!
Vinkit: ei ole.

3.  5h vaellus. Ei 4h, koska se on liian lyhyt, tai 6h, koska se on liian pitkä. 5h on sopivan pyöreä luku. Viikon pitkä on helppo suorittaa yhdistelmäharjoituksena esimerkiksi niin, että pyöräilee suunnistusmaastoon, vaeltaa kartan kanssa ja pyöräilee takaisin. 5 tuntia itsepuhelua ja -motivointia on samalla sen verran hyvä psyykkinen harjoitus, että motivaatio lyhyempiin harjoituksiin löytyy lähes varmasti. 
Vinkit: Jos ei tykkää paarmoista tai hyttysistä, kannattaa tilata kaatosade lenkin ajaksi (viideksi tunniksi vaikeaa). Jos ei tykkää hämähäkeistä, vaelluksen voi suorittaa leveällä lenkkipolulla.

Jotta ei menisi ihan mehusteluksi, niin seuraava teksti kertoo allekirjoittaneen TOP 3 ikävimmät harjoitukset/harjoitusmuodot.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

KRV + muut heinäkuun asiat


Kainuun Rastiviikko päättyi viikko sitten. Itsellä homma jäi kesken H21A-sarjassa kolmannen päivän nilkan nyrjäytykseen, mutta kaksi ensimmäistä päivää ja kolmannen alkukin kertoivat, että suorituskyky oli jokseenkin ookoo. Tulokset olivat toki hyviä (sijat 1. ja 2.) mutta A-sarjassa moni vaikutti olevan aika keskenkuntoinen (ei pahalla! :D syksyllä ollaan kaikki kovemmassa iskussa!), joten suoritukset sinänsä lämmittivät mieltä enemmän, kuin sijoitukset.

KRV:n tulossivu sekä helpommin online-tulokset. Ja kuten suunnistusta vähemmän seuraavat huomannette, rastiviikolla oli myös eliittisarja. Siihen sarjaan en kuitenkaan "jostain kumman syystä" tällä kilpailuhistorialla ja sen tuomalla rankisijalla päässyt. Pääsarjoissa H/D21E katsastettiin MM-kisoihin 2. ja 3. päivänä. Ne kisat tuli myös telkusta ja on katsottavissa uudestaan Yle Areenasta.

KRV:n maasto oli tasainen ja vaati erityisesti suunnassakulun taitamista. Toisaalta jos osasi haistella suon reunat ja laakeat rinnemuodot oikein, niin pystyi selvittämään ratamestarin antamat tehtävät melko hyvällä tahdilla myös kartan avulla. Alla allekirjoittaneen kolme parasta ja kolme heikointa rastiväliä. Eli TOP kolmet.

TOP 3 parhaat rastivälit:

1. päivä, väli 15-16

Kisa oli sujunut tähän mennessä hyvin. Katselin, että tämä väli on loppupuolella selkeästi se haastavin, sillä loiva alamäki antaisi kyllä jaloille vauhtia, mutta samalla viistosti rinteessä kulkeminen vaikeuttaisi suunnistusta. Päätin ottaa tämän tarkasti, pidin suunnan, lueskelin paljon eri kohteita (notko, kumpare, avonainen linja, avosuo, heikko oja + pistekumpare, muurahaispesä ja apukäyrämuoto) ja juoksin aika suoraan lipulle. 2.47 oli välin pohjat sekunnin erolla Hasun Topiin, mutta kolmas olikin jo yli 15 sekunnin päässä.



2. päivä, väli 9-10

Edeltävä noin 7h liikuntaa sisältänyt välipäivä ei ollut ihan se paras lepopäiväksi ja jalat olivat jo lähdössä melko tyhjän tuntuiset. Reissun aikana sai taistella aika lailla, jotta vauhti pysyisi edes jonkunlaisena ja karttaa tulisi luettua. Radan keskivaiheilla sijaitsevalle 9. rastille tuli tehtyä 30sek virhe. Sain homman kuitenkin pidemmän välin alussa hyvin kasaan. Rastia lähestyessä pidin suunnan ja tason jokseenkin hanskassa, näin oikealla olevat jyrkänteet ja kaarsin lipulle. Rastinotossa toki tuli 5sek kauneusvirhe, mikä viimeistään poistaa tämän välin niiden täydellisten joukosta, mutta tosi tyytyväinen olen tuohon kuitenkin! Pohjat ajalla 5.07, Topi oli taas toisena 15sek perässä, välin kolmas +20sek. Päivän kisan muut TOP 4-miehet hävisivät noin puoli minuuttia.
adfidsvlsnvlkmsv

3. päivä, väli 3-4

Kolmas päivä oli keskimatkan kisa, jossa luonnollisesti tarvittiin hieman tiukempaa otetta kartasta, kuin ensimmäisten päivien wannabe-pitkillä matkoilla. Vauhti oli kovempi ja tein rastivälille 2-3 15sek virheen heikon lähtösuunnan alustamana. Homma otettiin kuitenkin taas nätisti haltuun, ja tein seuraavalle välille jaetun pohja-ajan Anttosen Antin kanssa. AA oli muuten juoksemillaan päivillä selkeästi vauhdikkain tossun liikuttaja, mikä muistutti itseä siitä, että ollaan muuten H21A:ssa. Eliitissä on sitten 60 kovempaa ukkoa. Sitten SM:iin loput suomalaiset messiin, niin sadan sakkiin saa jo juosta. Teoriassa (tai periaatteessa, en tiedä kumpi sopisi paremmin).



TOP 3 heikot rastivälit:

1. päivä, väli 5-6

Ihan puhdas suuntavirhe. Tulkitsin olevani hieman lähempänä oikealla puolella olevaa linjaa ja avosuota. Ja kun hyvällä mielikuvituksella pystyin löytämään yhden käyrän rinteestä riittävän samannäköisen kumpareen, kuin mitä viivan alla on, niin hälytyskellot eivät soineet. Suolta pois päästyäni uskoin olevani optimireitin (kutsuttakoon rastiväliviivaksi) vasemmalla puolella. Melko avoimessa metsässä taktiikkana oli ajaa näköetäisyydelle linjasta ja kääntyä sen suuntaisesti oikealle. Parin kumpareen jälkeen oma rasti löytyikin. Tappiota nopeimmalle tuli kuitenkin 53sek eli kokonaisuudessaan noin 45sek sekoilu.







2. päivä, väli 4-5

Vähän isomman puoleinen suuntavirhe! Kuten aiemmin tuli todettua, tässä kisassa sai alusta asti tehdä tiukasti töitä vauhdin ja kartanluvun suhteen. Nelosrastille oli vähän raskaampaa pätkää ja ylämäkeä, minkä vuoksi sitten aivot kai olivat vähän pihalla. Suunnitelmana oli vetää aika viivaa pitkin suunnalla tielle asti, mikä oli virhe. Ainakin allekirjoittaneen suuntataidot tai keskittymiskyky pelkästään kompassiin näyttää olevan sen verran heikolla tasolla, että siihen rinnalle pitäisi ottaa aina jotain maastonkohteita, joista tarkistaa suuntaa aika ajoin. Loppuhan tuli mallikkaasti, mutta naulasin lipun 1min17sek pohja-aikaa hitaamman rastivälin jälkeen. Silti, tässä tapauksessa puhuttaneen "vain" noin 45-50sek suuntavirheestä. Hietalan Perttu vetäny aika ylivoimaiset pohjat.

2. päivä, väli 13-14

Vajaan tunnin kisasta oli juostu melkein 50min ja jalat olivat ilmoittaneet tyhjyydestään ja kyvyttömyydestään tehdä työtä jo noin 10 minuuttia takaperin. Eteen tulee näennäisen helppo ja lyhyt väli. Suunta, kivi + kuvioraja, mäen päälle muurahaispesälle. Noh, suuntahan näytti menevän vielä sentään vain kohtuullisesti vinoon, mutta vasta ensimmäisen kuviorajan jälkeen tajuan, että se kuvioraja muuten meni siinä. Nopeasti katson taakse päin ja yritän löytää mahdollista rastia, josko olisin mennyt jo ohi (vaikka ylämäkeä on vielä jäljellä?). Näen rastin, eikä sammaloitunutta kiveä pysty erottamaan muurahaispesästä (ai eikö?) ja käyn varmistamassa rastikoodin. Ei täsmää, eteenpäin. Hölömö. Hävisin nopeimmalle 37sek. Mitenkään en saa tuohon virheeseen kulumaan puolta minuuttia, ehkä max 25sek. Jalat oli tyhjät.


Etukäteen viikko oli hyvää treeniä ja kuulostelua, josko kone tykkäisi vauhdista. Eka välipäivä menikin liikkuessa. Kun 2. kisapäivän jälkeen vaikutti siltä, että taistelen viikon kokonaisvoitosta ja vain Eeli on siinä taistelussa mukana, niin päätin jättää toisen välipäivänä liikkumiset vähän vähemmälle ja palautella kisaa varten. Kisailut loppuivatkin sitten jo seuraavana päivänä, kun jouduin keskeyttämään nyrjähtäneen nilkan takia. Pyöräytin sen kesäkuussa kauden ekassa kisassa ja nyt sitten uudemman kerran. Yllättävän hyvin on palautunut, mutta nyt taidan teipata sitä metsäreissuille koko loppusyksyn.

Tällä viikolla olen käynyt laboratoriossa erinäisissä testeissä ja ravitsemusterapeutilla. Ensi viikolla jatkuu taas treenit vähän isommin. Heinäkuun loppu vaikuttaa muuten aika tyhjälle, joten voisi blogiakin päivittää useamman kerran! :)



keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kesän keskellä

Juhannuksen jälkeen treeni on ollut hyvää. Oikeastaan parasta sitten helmikuun.

En ole juossut, vaan vaeltanut, vesiurheillut ja rullahiihtänyt sekä pelannut myös tennistä (hieno laji näin Wimbledonin aikaan...ja muulloinkin!). Erityisesti rullahiihdolle täytyy antaa viihdesarvosta pisteet. Pertsan lenkit tasatyöntöpainotteisesti ovat olleet mukavia. Joskus ne on työnnetty yksin, joskus kaveri on ollut luistellen mukana. Toistaiseksi hiihtolenkit ovat pysyneet 1-2 tunnissa, mutta täytyyhän harjoittelun olla nousujohteista... Eli Jusua lainatakseni: "Kyllä tasuria kolme tuntia pitää tehdä, jotta ymmärtää, mitä siinä oikeasti tehdään." Tai jotain vastaavaa :)

Tulevalla Kainuun rastiviikolla en todennäköisesti juokse kaikkia kilpailuja täysillä. Kunnon puolesta ne olisivat hyviä harjoituksia, mutta jos jalka sanoo ei, silloin sanon minäkin juoksulle ei. Kuulostellen ja tunnustellen siis.

...

Tänään tulin katsoneeksi opintopolusta, olisiko mahdollisia pääsykoetuloksia tullut. No olihan ne. Ja tulokset tarkoittavat sitä, että aloitan opinnot liikuntabiologisessa aineryhmässä Jyväskylän yliopistossa tulevana syksynä. :) Tekee hyvää!

Hain lukion jälkeen kahtena keväänä Jyväskylän liikuntatieteelliseen, mutta molemmilla kerroilla jämähdin 1. vaiheen kirjalliseen kokeeseen. Hain tänä keväänä muutaman kuivan vuoden jälkeen uudestaan ja pääsin 2. vaiheesta läpi ensimmäisellä yrittämällä. 2. vaihe haastoi liikuntataidot monipuolisesti, minkä lisäksi kaksipäiväisten pääsykokeiden ohjelmassa oli haastattelua, kirjallista koetta ja opetustuokiota. Liikuntapedagogiikan ja liikuntabiologisen pistepainotukset eri koeosioiden välillä olivat hieman erilaiset, mutta kun joka tilanteessa teki sen, minkä osasi niin... niinpä ... se näytti tällä kertaa riittävän.

Hyvällä fiiliksellä kohti hellekelejä!