En lue usein kirjoja.
Mutta kun luen kirjan, se liittyy yleensä siihen, että haluan olla parempi urheilija. (Siis tässä tapauksessa kykenevämpi tekemään tuloksen, jollaista en ole ennen pystynyt tekemään - näin selkeästi ilmaistuna.) Urheilijan taivas+helvetti on tällainen kirja.
Huomasin kesällä Twitteristä kirjan ilmestyvän piakkoin ja ostin sen. Olihan siinä pääosassa useampia suomalaisen urheilun keulahahmoja, joiden tarinat halusin tietää. Ennen kirjan lukemista totta kai tietyt urheilijat kiinnostivat eniten, mutta kun itse asiaan pääsi, niin henkilöllisyydet tuntuivat jollain tavalla katoavan. Ei ollut väliä, kenen tarinaa luki, sillä jokainen niistä sisälsi huippu-urheiluun kuuluvaa tunnetta, intohimoa, pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, tahtoa ja omistautumista - asioita, jotka tekevät kilpaurheilusta hianooooo.
Kirja kertoo yllättäviäkin asioita urheilijoiden ajasta kilpailujen ulkopuolella. Sellaisia, joita ei todellakaan olettaisi lukevansa. Kun näkee, mistä lähtökohdista henkilöt ovat ponnistaneet lajiensa ammattilaisiksi, niin ainakin allekirjoittanut nostaa hattua yhä vaan korkeammalle.
Kirjan teksti kuvaa hyvin tunnelmaa ja tunteita. Tarinat eivät etene aina kronologisesti ja kappalejako heittelee lukijaa sinne sun tänne. Vaikka välillä se saattaa jopa ärsyttää, niin lopulta tarina nivoutuu tiiviiksi kokonaisuudeksi, mikä tekee kirjasta entistä mukaansatempaavamman, rautaisella ammattitaidolla tehdyn.
Kirjan on tarkoitus toimia (ja se toimii) sääntökirjan sijaan innostajana. Se jättää urheilijalle kysymyksiä, mikä on pelkästään positiivista. Vastauksia etsiessä saattaa nimittäin löytää omat vahvuutensa ja sen, miten pystyy olemaan paras versio itsestään. Joka päivä.
Arvosana: 5/5
Montako kertaa luen uudestaan? Monta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti