ELI ... tänään parhaiden harjoitusten vastakohdat - top 3.
Seuraava lista on hieman erilainen, kuin edellinen. No toki, nyt puhutaan vastakohdista. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka itse laji (rullahiihto, suunnistus tms.) tekee harjoituksesta hyvän, niin allekirjoittaneen tapauksessa laji tekee harjoituksesta kuitenkin melko harvoin ikävän (paitsi VESIJUOKSU). Jos harjoitus on surkea, siihen yleinen syypää on joku ulkopuolinen tekijä (oma motivaatio, keli, välinerikko, toiset ihmiset jne.). Jos siis haluaa tehdä harjoituksesta huonon, se kannattaa tehdä huonoilla varusteilla, väärään aikaan ja väärässä paikassa ... tai sitten menee vesijuoksemaan. Lisäksi kannattaa olla heikolla tuulella jo valmiiksi, nälissään sekä nukkua huonot yöunet ennen harjoituspäivää.
Tässä omat kokemukset:
1. Kun et osaa/pysty. Hyvä esimerkki: fysioterapeutin antamat vahvistavat harjoitukset. Jalka pitäisi puristaa tiettyyn asentoon, mutta se ei sinne kirveelläkään taivu tai puristu(?). Joku vois nähdä tällaiset asiat innostavana haasteena, ajatella harjoituksen tavoitetta ja merkitystä (oma tapa) tai jotain muuta lässynläätä, mutta täytyy sanoa, että EI SE AINA nappaa.
Vinkit: Tee ihan sikana kehonhallinta- ja tekniikkaharjoituksia (jo lapsena...ai lapsuus meni jo?) ja keskity niihin täysillä. Älä hanki vammoja. Mutta kun kuitenkin niin teet, niin älä mene fyssarille. Sieltähän nää liikkeet on peräisin.
2. No kyllähän se vesijuoksu pitää tänne laittaa. Jokaisen kestävyysurheilijan märkä uni. Joskus olin aika kova tässä hommassa, siis henkisesti, ja jaksoin polkea vettä ehkä jopa yli kolme tuntia putkeen ( = mun määritelmä henkisesti kovalle). Tänä kesänä rullahiihdon ottaessa valtaa en ole oikein vesijuoksusta innostunut. Mutta täytyypä huomenna mennä rikkomaan tämän kesän eka 2-tuntinen. Tänään meni jo 1,5h.
Vinkit: Totuttele vesijuoksuun jo lapsena, niin aikuisena se ei ole enää niin ikävää. Tai sitten on myös helpompi vaihtoehto: älä vesijuokse.
3. Täytyy sanoa, että nyt ei kyllä kolmatta tule. Otsikko valehtelee. Loppujen lopuksi tavoitteellinen urheiluharjoittelu (oli laji mikä tahansa...paitsi vesijuoksu) on nautinnollista kaikkine nousuineen ja laskuineen. Ikinä en tätä jättäisi pois. Jokaisella on omat tavoitteensa ja jokainen menee niinkuin haluaa. Oikeastaan millään ei ole mitään väliä. Mutta toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja kuitenkin edes jollakin on jotain väliä, niin silloinhan kaikella on...väliä.
Mitäköhän seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti