Treenikausi tule jo

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Eilen 28.9. juoksin SM-pitkän B-finaalin sarjassa H21B1. Tulos oli hyvä. Suoritus oli ilmeetön, tunteeton, puoliksi laiska, puoliksi väsynyt. Todennäköisesti väsyneet jalat ja edellisen päivän pettymys vaikutti siis jonkin verran tekemiseen. Pää oli tyhjä, eli positiivisesti ajateltuna mielessä liikuskeli aika vähän turhia asioita.

Reittihärveli B-finaalista. Kolmoselle tuli illan isoin. Ois pitäny tsekata tasot vähän tarkemmin, ei olis tarvinnu edes nousta. Pitkät välit meni enimmäkseen hyvin. Aika paljon epävarmuutta ja pysähtelyä tuli, mutta niillä tuli vältettyä isommat virheet. Peitteisillä alueilla sai pitää kompassin tiukasti tanassa. Lopussa alkoi mies oikeasti himmenemään. Nyt päivällä olo on edelleen sellainen, kuin olisin eilen juossut pitkähkön yökisan.

Joka tapauksessa tosta kuitenkin vaan nautti. Oli vain pimeä metsä, kartta ja mä. Jos sitä vettä vaan olis vielä tullu.. :)

Päivää aiemmin eli 27.9. juoksin karsinnan ryhmässä K1. Tulos oli lähes riittävä, kun 13 parasta pääsi karsinnasta A-finaaliin. Suoritus oli erittäin hätäilevä ja tuntui surkealta. En oikeastaan tiedä, olisinko kehdannut ottaa A-finaalipaikkaa vastaan, jos sen tuollaisella vedolla olisin saanut. No, ehkä olisin. 

Reittihärveli karsinnasta. Jostain mielenkiintoisesta syystä uskottelin itselleni heti aluksi, että K-1 välillä hakkuu olisi (näin syksyn aikaan) sopivan hyväkulkuista ja yksinkertaista edetä. Ykkösen seilailun jälkeen olikin sitten niin kiire, että henkisesti karsinta oli melkoisen raskas. Virhettä en oikeastaan näytä tehneeni kuin vain sen, mitä jäin kärjelle, reilu 5min. Mutta voi hyvää yötä sitä fiilistä siellä metsässä.

Karsinnan heikko vetoa voisi lähteä purkamaan henkisestä epävarmuudesta. Siitä, että ei ole itseluottamusta. Oma Taivainen kirjoitti kerran blogissaan:

 "Kestävyysurheilussa ja etenkin suunnistuksessa henkinen valmennus on sinänsä yksinkertaista, että kun tietää valmistautuneensa niin hyvin kuin kykenee, voi luottavaisin mielin tehdä parhaan suorituksensa." 

Itse voisin todeta sen, että silloin kun tietää, että ei ole valmistautunut kilpailuun niin hyvin kuin kykenee, voi kauden parhaan suorituksen tekemisessä olla ongelmia. Sama asia kuin että tikka yrittäisi telkän pönttöön - ei tuu onnistumaan.

Ehkä tuo ajattelu on hieman mustavalkoista, mutta sanotaan nyt näin, että probleemat löytyy edelleen juoksuharjoittelun epäsäännöllisyydestä ja heikosta fysiikasta. Olisihan se ainakin helpompaa, jos juoksisi 5km metsässä alle 14min. Ja siihen pääseminen olisi helpompaa, jos kroppa sietäisi harjoittelua. 

No niin joo. 

Tarkoituksena on jatkaa säännöllistä hierontaa ja juoksumäärät pidetään aika matalina, kunnes kroppa pyytää lisää.

Viikkoa aiemmin eli 21.9. juostiin keskimatkan SM-kisat. Tätä hetkeä lähemmän startin juoksin sarjassa H21B. Tulos oli hyvä. Myös suoritus oli hyvä, reittihärveli. Ainoa kunnon virhe tuli neloselle, jolloin olin juuri saanut vähän isomman letkan kiinni. Löysin lipulle kuitenkin ekana, ja sain lähteä toteuttamaan pitkälle välille omaa settiä ja pääsin muilta karkuun -> oma veto jatkui hyvänä loppuun asti. Kympille tulin aika tuurilla, mutta rasti joka tapauksessa löytyi.

B-finaalia alustanut karsinta oli kova. Tulos ei tyydytä. Eikä kyllä suorituskaan, reittihärveli. Vaikka meikäläisellä ei ollut läheskään kovin karsintaryhmä, niin tiesin, että täydelliselläkin suorituksella A-finaalipaikka olisi aika kinthaalla. Kakkosen helpolla supikkoalueella menin aika mielenkiintoisesti sekaisin ja tein 45sek virheen. Lopussa tuli häröiltyä reilun minuutin verran. Tiukkaa olisi tullut tosiaan puhtaallakin vedolla, sillä alusta oli meikäläiselle liian nopea. Talvella kehitän siis muun muassa nopeutta ja vauhdikkaan juoksun taloudellisuutta.

Viikko ennen SM-keskaria, 15.9., kilpailin Hollola-rasteilla. Tulos oli lupauksia antava, niin kuin myös suorituskin, reittihärveli. Valmistautuminen ei ollut mitenkään erikoista. Yksinkertaisesti tuollaiseen suoritukseen on oltava tyytyväinen, erityisesti fysiikan puolesta, sillä mahdollisuudet oli vaikka mihin.

...

Syksyn SM-kilpailusaldo oli siis tänä vuonna kolme B-finaalia, joissa tuli sijat 2., 5., ja HYL (jossitteluineen 5.). Suorittaminen finaaleissa oli ehdottomasti parempaa kuin viime vuonna, jolloin kahdessa B-finaalissa en edes juossut ja yhdessä väsähdin ja pummailin kunnolla. Periaatteessa voisi siis todeta kehitystä tapahtuneen.

B-finaalijyräksi ei ole tarkoitus kuitenkaan jäädä, vaan ensi vuonna tavoitteena on luonnollisesti olla A-finaalissa, olipa SM-kisa mikä tahansa.

...

Ja tämän uutisen perusteella voisi sanoa, että yhteiskunnassamme on jo aika paha ongelma.

SM-pitkä

SM-pitkälle ei valmistauduttu liikaa, koska elokuu ei viime tekstin mukaisesti ollut tarinamme päähenkilölle kovin suopea.

Tämänkertainen tarina alkaa Pajulahden urheiluopistolta. No. Sitten tulee Renkomäen ABC ja sitten Syöte - noin 10h myöhemmin. Nukkumaan ja herätys sopivan aikaisin.

Kisaan.

Eihän se hyvältä tuntunut. Ennen lähtöä siis. Ei ollut itseluottamus kohdallaan, ainakaan fyysisesti, ja hyvän keskittymisen ja alkulämpän tuhosi lähtökynnyksellä säätäminen. Oli vähän kiirus kaikessa. Ei kerennyt verkata, emit-kortti piti vaihtaa karsinassa, kun se ei 45min aiemman nollauksen tapaan enää lähdössä toiminutkaan. Ei ollut hyvä fiilis.

Karsinnan reittihärveli

Alku oli vähän hätiköintiä. En sietänyt epävarmuutta noustessani mäen päälle, vaan stressasin koko ajan siitä, missä olin. Metrin tarkkuudella en siis sitä tiennyt.

Noh, pitäisi ensinnäkin ajatella, että minne on menossa.

Laakeassa notkossa olin vielä kiinni, mutta polun jälkeen painoin apykäyräkumpareen vasemmalta puolelta ohi samalla ajatellen, että onkohan toi tää kumpare. Oli se. Nenä-kivikko-notko -settiin tullessani jatkoin vasemmalle, kunnes näin suon ja palasin rastille. Kakkonen oli sitten sinne päin meininkiä polun mutkasta ja jotain outoahan siinä kävi. Rastilta lähtiessä totesin, että 4min taakse lähtenyt Juopperi meni jo, ja polulla 2min perään lähtenyt Saikko oli messissä.

Löntystelin vähän aikaa.

Totesin kuitenkin pian järveä kiertäessä, että ei tää näin voi päättyä ja lähdin työstämään vähän parempaa suoritusta, (muita adjektiiveja tähän kohtaan: puskemaan, runttaamaan, iskemään, tykittämään...) Tein sen tunteella.

Otin 5. rastin jälkeen Juopperin kiinni ja jatkoin pitkällä välillä ohi oikealta, väliajoista päätellen reilu puoli minuuttia nopeampaa reittiä. Pitkällä välillä olin 6. nopein, kuin myös väliaikojen 3,6km-6,8km välissä jääden reilu 1,5min nopeimmalle eli Muukkoselle. Maailmanmestarille jäin noin 50sek. Noh. Karsinta ja lenkkivauhti jollekin, mutta hyvä fiilis siitä mulle on tullut :). Yleisörastin jälkeen tein oravapolkuvirheen ja Lopulta jäin A-finaalipaikasta 2.57 eli tuo paikka oli täysin otettavissa. Sen takia harmitti, mutta toisaalta hyvän fysiikaan myötä fiilis jäi positiiviseksi.

Finaalin reittihärveli

Ennen B-finaalia oli selvää, että isohko mäki tullaan ylittämään tai kiertämään ainakin kerran. Lievänä yllätyksenä tuli se, että laskettelurinne kiivettiin ylös saman tien. 1min lähtövälillä sai miettiä, että lähtisikö kirimään 1min, 2min tai 3min eteen lähtenyttä jo rinteessä kiinni. Ykköselle taisin olla toiseksi nopein muutamilla pysähdyksillä ja kakkosen pitkän välinkin toteutin aika hyvin. Kolmoselle sain jo eteen lähtenyttä porukkaa selkeästi kiinni, ja totesin, että vauhti taitaa olla kohdillaan -> hyvä olo vei minuutin pummiin helpossa kangasmaastossa.

Otin kartasta kiinni ja jatkoin mukiin menevällä suunnistustyöskentelyllä. Tiukassa rinteessä luin kaikki pistemäisetkin kohteet ja peitteisessä pusikossa rauhoitin selkeästi. Pitkän välin menin toistamiseen huipun kautta, joka varmasti sopi meikäläiselle. Silti optimi taisi kulkea (molemmilla) huippu vs kierto -väleillä rinnettä pitkin. Ainakin jos ne osasi toteuttaa. Pitkän välin päätteeksi sain taas yhden edellä lähteneistä kiinni ja fiilis vain kasvoi. Enää juoksuvälit reippaasti ja vika mäki ylös.

Maaliin tullessa menin toiseksi, enkä ajallani olisi jäänyt Tervollekaan kuin sen 3,5min. Siitä parisen minuuttia olisi voinut nipistää jo perusvirheillä ja reitinvalintoja viilaten minuutin lisää, ehkä. Sijoituksia ei kuitenkaan tarvitse miettiä, sillä nappasin hylsyn (muutaman muun suunnistajan tapaan) rastilta 12.. Mielestäni vähän mauton teko ratamestarilta laittaa kaksi eri rastia pitkän matkan kilpailuun niin lähekkäin, että edes viestissä tai rastiviikolla en ole nähnyt samankaltaista. tai en nyttenkään nähnyt, mutta suhteellisen lähekkäin ne taisivat olla. No, hylsy tuli otettua ja omana suunnistusvirheenähän se on nähtävä.

Edelleen B-finaali antoi hyvää fiilistä fysiikasta ja erityisesti peruskestävyydestä. Pisteet siis Lapin reissulle ja Nuorgamin perheelle sekä Tievatuvalle. Vauhti ei ole kummoista, mutta kyllähän semmoset tunnin ja vartin kisat menee mukavasti. Pikkuhiljaa kohti SM-yötä siis.

Nyt viikonloppuna on Hollola-rastit, jossa haen suunnistuksen sujuvuuden kovassa keskimatkan vauhdissa kohdalleen. Yhdellä kisallahan se tulee :). Seuraavina keskiviikkoina käyn todennäköisesti vetämässä SM-yön reenit Yökupissa, suunnistan siinä välissä SM-keskarin, ja sitten tämän kuun lopussa katsotaan mihin tästä miehestä on. Maaston pitäisi SM-yössä ainakin olla mukava - riittävän peitteinen ja Mäkinen ;).