Eilen 28.9. juoksin SM-pitkän B-finaalin sarjassa H21B1. Tulos oli hyvä. Suoritus oli ilmeetön, tunteeton, puoliksi laiska, puoliksi väsynyt. Todennäköisesti väsyneet jalat ja edellisen päivän pettymys vaikutti siis jonkin verran tekemiseen. Pää oli tyhjä, eli positiivisesti ajateltuna mielessä liikuskeli aika vähän turhia asioita.
Reittihärveli B-finaalista. Kolmoselle tuli illan isoin. Ois pitäny tsekata tasot vähän tarkemmin, ei olis tarvinnu edes nousta. Pitkät välit meni enimmäkseen hyvin. Aika paljon epävarmuutta ja pysähtelyä tuli, mutta niillä tuli vältettyä isommat virheet. Peitteisillä alueilla sai pitää kompassin tiukasti tanassa. Lopussa alkoi mies oikeasti himmenemään. Nyt päivällä olo on edelleen sellainen, kuin olisin eilen juossut pitkähkön yökisan.
Joka tapauksessa tosta kuitenkin vaan nautti. Oli vain pimeä metsä, kartta ja mä. Jos sitä vettä vaan olis vielä tullu.. :)
Päivää aiemmin eli 27.9. juoksin karsinnan ryhmässä K1. Tulos oli lähes riittävä, kun 13 parasta pääsi karsinnasta A-finaaliin. Suoritus oli erittäin hätäilevä ja tuntui surkealta. En oikeastaan tiedä, olisinko kehdannut ottaa A-finaalipaikkaa vastaan, jos sen tuollaisella vedolla olisin saanut. No, ehkä olisin.
Reittihärveli karsinnasta. Jostain mielenkiintoisesta syystä uskottelin itselleni heti aluksi, että K-1 välillä hakkuu olisi (näin syksyn aikaan) sopivan hyväkulkuista ja yksinkertaista edetä. Ykkösen seilailun jälkeen olikin sitten niin kiire, että henkisesti karsinta oli melkoisen raskas. Virhettä en oikeastaan näytä tehneeni kuin vain sen, mitä jäin kärjelle, reilu 5min. Mutta voi hyvää yötä sitä fiilistä siellä metsässä.
Karsinnan heikko vetoa voisi lähteä purkamaan henkisestä epävarmuudesta. Siitä, että ei ole itseluottamusta. Oma Taivainen kirjoitti kerran blogissaan:
"Kestävyysurheilussa ja etenkin suunnistuksessa henkinen valmennus on sinänsä yksinkertaista, että kun tietää valmistautuneensa niin hyvin kuin kykenee, voi luottavaisin mielin tehdä parhaan suorituksensa."
Itse voisin todeta sen, että silloin kun tietää, että ei ole valmistautunut kilpailuun niin hyvin kuin kykenee, voi kauden parhaan suorituksen tekemisessä olla ongelmia. Sama asia kuin että tikka yrittäisi telkän pönttöön - ei tuu onnistumaan.
Ehkä tuo ajattelu on hieman mustavalkoista, mutta sanotaan nyt näin, että probleemat löytyy edelleen juoksuharjoittelun epäsäännöllisyydestä ja heikosta fysiikasta. Olisihan se ainakin helpompaa, jos juoksisi 5km metsässä alle 14min. Ja siihen pääseminen olisi helpompaa, jos kroppa sietäisi harjoittelua.
No niin joo.
Tarkoituksena on jatkaa säännöllistä hierontaa ja juoksumäärät pidetään aika matalina, kunnes kroppa pyytää lisää.
Viikkoa aiemmin eli 21.9. juostiin keskimatkan SM-kisat. Tätä hetkeä lähemmän startin juoksin sarjassa H21B. Tulos oli hyvä. Myös suoritus oli hyvä, reittihärveli. Ainoa kunnon virhe tuli neloselle, jolloin olin juuri saanut vähän isomman letkan kiinni. Löysin lipulle kuitenkin ekana, ja sain lähteä toteuttamaan pitkälle välille omaa settiä ja pääsin muilta karkuun -> oma veto jatkui hyvänä loppuun asti. Kympille tulin aika tuurilla, mutta rasti joka tapauksessa löytyi.
B-finaalia alustanut karsinta oli kova. Tulos ei tyydytä. Eikä kyllä suorituskaan, reittihärveli. Vaikka meikäläisellä ei ollut läheskään kovin karsintaryhmä, niin tiesin, että täydelliselläkin suorituksella A-finaalipaikka olisi aika kinthaalla. Kakkosen helpolla supikkoalueella menin aika mielenkiintoisesti sekaisin ja tein 45sek virheen. Lopussa tuli häröiltyä reilun minuutin verran. Tiukkaa olisi tullut tosiaan puhtaallakin vedolla, sillä alusta oli meikäläiselle liian nopea. Talvella kehitän siis muun muassa nopeutta ja vauhdikkaan juoksun taloudellisuutta.
Viikko ennen SM-keskaria, 15.9., kilpailin Hollola-rasteilla. Tulos oli lupauksia antava, niin kuin myös suorituskin, reittihärveli. Valmistautuminen ei ollut mitenkään erikoista. Yksinkertaisesti tuollaiseen suoritukseen on oltava tyytyväinen, erityisesti fysiikan puolesta, sillä mahdollisuudet oli vaikka mihin.
...
Syksyn SM-kilpailusaldo oli siis tänä vuonna kolme B-finaalia, joissa tuli sijat 2., 5., ja HYL (jossitteluineen 5.). Suorittaminen finaaleissa oli ehdottomasti parempaa kuin viime vuonna, jolloin kahdessa B-finaalissa en edes juossut ja yhdessä väsähdin ja pummailin kunnolla. Periaatteessa voisi siis todeta kehitystä tapahtuneen.
B-finaalijyräksi ei ole tarkoitus kuitenkaan jäädä, vaan ensi vuonna tavoitteena on luonnollisesti olla A-finaalissa, olipa SM-kisa mikä tahansa.
...
Ja tämän uutisen perusteella voisi sanoa, että yhteiskunnassamme on jo aika paha ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti