SM-pitkä

SM-pitkälle ei valmistauduttu liikaa, koska elokuu ei viime tekstin mukaisesti ollut tarinamme päähenkilölle kovin suopea.

Tämänkertainen tarina alkaa Pajulahden urheiluopistolta. No. Sitten tulee Renkomäen ABC ja sitten Syöte - noin 10h myöhemmin. Nukkumaan ja herätys sopivan aikaisin.

Kisaan.

Eihän se hyvältä tuntunut. Ennen lähtöä siis. Ei ollut itseluottamus kohdallaan, ainakaan fyysisesti, ja hyvän keskittymisen ja alkulämpän tuhosi lähtökynnyksellä säätäminen. Oli vähän kiirus kaikessa. Ei kerennyt verkata, emit-kortti piti vaihtaa karsinassa, kun se ei 45min aiemman nollauksen tapaan enää lähdössä toiminutkaan. Ei ollut hyvä fiilis.

Karsinnan reittihärveli

Alku oli vähän hätiköintiä. En sietänyt epävarmuutta noustessani mäen päälle, vaan stressasin koko ajan siitä, missä olin. Metrin tarkkuudella en siis sitä tiennyt.

Noh, pitäisi ensinnäkin ajatella, että minne on menossa.

Laakeassa notkossa olin vielä kiinni, mutta polun jälkeen painoin apykäyräkumpareen vasemmalta puolelta ohi samalla ajatellen, että onkohan toi tää kumpare. Oli se. Nenä-kivikko-notko -settiin tullessani jatkoin vasemmalle, kunnes näin suon ja palasin rastille. Kakkonen oli sitten sinne päin meininkiä polun mutkasta ja jotain outoahan siinä kävi. Rastilta lähtiessä totesin, että 4min taakse lähtenyt Juopperi meni jo, ja polulla 2min perään lähtenyt Saikko oli messissä.

Löntystelin vähän aikaa.

Totesin kuitenkin pian järveä kiertäessä, että ei tää näin voi päättyä ja lähdin työstämään vähän parempaa suoritusta, (muita adjektiiveja tähän kohtaan: puskemaan, runttaamaan, iskemään, tykittämään...) Tein sen tunteella.

Otin 5. rastin jälkeen Juopperin kiinni ja jatkoin pitkällä välillä ohi oikealta, väliajoista päätellen reilu puoli minuuttia nopeampaa reittiä. Pitkällä välillä olin 6. nopein, kuin myös väliaikojen 3,6km-6,8km välissä jääden reilu 1,5min nopeimmalle eli Muukkoselle. Maailmanmestarille jäin noin 50sek. Noh. Karsinta ja lenkkivauhti jollekin, mutta hyvä fiilis siitä mulle on tullut :). Yleisörastin jälkeen tein oravapolkuvirheen ja Lopulta jäin A-finaalipaikasta 2.57 eli tuo paikka oli täysin otettavissa. Sen takia harmitti, mutta toisaalta hyvän fysiikaan myötä fiilis jäi positiiviseksi.

Finaalin reittihärveli

Ennen B-finaalia oli selvää, että isohko mäki tullaan ylittämään tai kiertämään ainakin kerran. Lievänä yllätyksenä tuli se, että laskettelurinne kiivettiin ylös saman tien. 1min lähtövälillä sai miettiä, että lähtisikö kirimään 1min, 2min tai 3min eteen lähtenyttä jo rinteessä kiinni. Ykköselle taisin olla toiseksi nopein muutamilla pysähdyksillä ja kakkosen pitkän välinkin toteutin aika hyvin. Kolmoselle sain jo eteen lähtenyttä porukkaa selkeästi kiinni, ja totesin, että vauhti taitaa olla kohdillaan -> hyvä olo vei minuutin pummiin helpossa kangasmaastossa.

Otin kartasta kiinni ja jatkoin mukiin menevällä suunnistustyöskentelyllä. Tiukassa rinteessä luin kaikki pistemäisetkin kohteet ja peitteisessä pusikossa rauhoitin selkeästi. Pitkän välin menin toistamiseen huipun kautta, joka varmasti sopi meikäläiselle. Silti optimi taisi kulkea (molemmilla) huippu vs kierto -väleillä rinnettä pitkin. Ainakin jos ne osasi toteuttaa. Pitkän välin päätteeksi sain taas yhden edellä lähteneistä kiinni ja fiilis vain kasvoi. Enää juoksuvälit reippaasti ja vika mäki ylös.

Maaliin tullessa menin toiseksi, enkä ajallani olisi jäänyt Tervollekaan kuin sen 3,5min. Siitä parisen minuuttia olisi voinut nipistää jo perusvirheillä ja reitinvalintoja viilaten minuutin lisää, ehkä. Sijoituksia ei kuitenkaan tarvitse miettiä, sillä nappasin hylsyn (muutaman muun suunnistajan tapaan) rastilta 12.. Mielestäni vähän mauton teko ratamestarilta laittaa kaksi eri rastia pitkän matkan kilpailuun niin lähekkäin, että edes viestissä tai rastiviikolla en ole nähnyt samankaltaista. tai en nyttenkään nähnyt, mutta suhteellisen lähekkäin ne taisivat olla. No, hylsy tuli otettua ja omana suunnistusvirheenähän se on nähtävä.

Edelleen B-finaali antoi hyvää fiilistä fysiikasta ja erityisesti peruskestävyydestä. Pisteet siis Lapin reissulle ja Nuorgamin perheelle sekä Tievatuvalle. Vauhti ei ole kummoista, mutta kyllähän semmoset tunnin ja vartin kisat menee mukavasti. Pikkuhiljaa kohti SM-yötä siis.

Nyt viikonloppuna on Hollola-rastit, jossa haen suunnistuksen sujuvuuden kovassa keskimatkan vauhdissa kohdalleen. Yhdellä kisallahan se tulee :). Seuraavina keskiviikkoina käyn todennäköisesti vetämässä SM-yön reenit Yökupissa, suunnistan siinä välissä SM-keskarin, ja sitten tämän kuun lopussa katsotaan mihin tästä miehestä on. Maaston pitäisi SM-yössä ainakin olla mukava - riittävän peitteinen ja Mäkinen ;).