maanantai 17. joulukuuta 2012

Piikki, näytöt, kiina, leiri....

AIKA PALJON on kerennyt tapahtumaan sitten viime päivityksen. Yksinkertaisesti siirrynkin suoraan kertomaan näistä asioista.

22. päivä marraskuuta otin vasempaan polveeni kortisoni-piikin. Nyt on sekin siis koettu. Polvet ovat tällä hetkellä oireettomat, mutta jos kivut tulevat takaisin, en ainakaan ota uutta piikkiä.

Kuluvan viikon torstaina elikkäs 20.päivä joulukuuta juhlitaan UHT 19:n valmistujaisia ja epävirallisesti kaikki kurssin käyneet ovat läpäisseet näytöt. Myös siis minä. Näytöistä olikin aika hyvä fiilis lähteä Kiinan matkalle joulukuun 2. päivä.

Ja se matka oli huikea. Paino sanalla huikea.

Matka alkoi Suomessa sunnuntaina alkuillasta. Kiinaan saavuttiin tunnin unilla aamulla. Hotellin aamupala oli kattava. Ja Pekingin (tykkään kyllä käyttää Beijing) infrasruktuuri tällaisen mäntsäläläisen mielestä aika valtava. Maanantain saldo: taivaallisen rauhan aukio, taivaan temppeli, jalkahieronta.

Taivaallisen rauhan aukio.
Taivaan temppeli (täysin eri asia kuin ylläoleva aukio).
Tiistaina tutustuttiin muutamaan kiinalaiseen hoitomenetelmään, käveltiin antiikkikadun (kuulemma kuuluisa) läpi ja vierailtiin tekstiilitalossa katselemassa silkin valmistusprosessia. Illan huipensi akrobatiaesitys tyyliin tämä ja tanssahtelut 303 metrin korkeudessa kaupunkin korkeimman pilvenpiirtäjän "yläkerrassa". Tiistain saldo: akupunktio, antiikkikatu, tekstiili(silkki)tehdas, akrobatiaesitys, pilvenpiirtäjän huiputus.

Antiikkikatua
Beijing iltasella
Keskiviikon saldo: matka läheiseen "kylään" Tinjuaniin (jotenkin noin) luotijunalla, siellä italialainen kaupunginosa ja PuYi:n eli viimeisen keisarin asunto. 

Jäätävän hieno talo :D
Tinjuanin (siis vain Tinjuanin, ei jonkun isomman kaupungin) rautatieasemaa.
Se luotijuna.
Torstai oli mielestäni yksi parhaista päivistä. Eikä pelkästään sen takia, että olen ylpeä suomalainen. Alkupäivästä vierailimme urheiluyliopistolla, jossa kävimme anatomian huoneessa morjenstamassa "eläviä kuolleita" ja opimme vähän kiinalaista urheiluhierontaa. Loppupäivä meni käynneillä helmikaupassa, eläintarhassa, silkstreetillä (monen yksityisyrittäjän tavaratalo - tinkijän paratiisi) ja oopperassa. Viimeiseen  viitaten voi todeta, että päivä oli myös monipuolisin. Itsenäisyyspäivän saldo: vierailu urheiluyliopistolla, helmikauppa, eläintarha, silkstreet, ooppera ja itsenäisyyspäivän glögit.

Urh.yliopiston "arkkitehtuuria". Onkohan tommosta rataa Suomessa?

Perjantain saldo: sairaala+apteekki, riksa-ajelu, lounas paikallisessa perheessä, kaupunkimuseo, opin jo vähän tinkimisen taitoa.

Riksassa med Tomi.
Siinä on pienoismallilla kokoa. Eikä siis tietenkään lähellekkään koko kaupunkia.
Lauantainahan tuli nähtyä itse muuri ja myös olympiakylä. On ne siis olemassa!!! Lauantain saldo: muuri, posliinitehdas, olympiakylä, markkinat (joissa "tinkimisen" taito alkoi jo hyödyttämään).

Muuri oli hieno.
Eikä Linnun pesäkään kovin ruma ollut.
Sunnuntai oli alustavasti viimeinen kokonainen päivä Kiinassa. Kielletyn kaupunkin näkeminen jotenkin täydensi viikon hienosti. Sunnuntain saldo: Kielletty kaupunki, hiilikukkula, teehuone.

Kielletyn kaupungin ydin.
Maon kuva.
Näkymät hiilikukkulalta Kiellettyyn kaupunkiin.
Maanantai piti olla lähtöpäivä, mutta aamuyöllä tuli tieto, että paluulento on peruttu. Koukattiin Hong Kongin kautta, mikä tietysti oli ihan mukavaa. Nyt on käyty sielläkin, lentokentällä...jee! +20 astetta oli kuitenkin hyvää vaihtelua reippaalle tuulelle ja kevyelle pakkaselle, joita viikko siis muuten sisälsi. 
Lentokentällä makoilua.

Reissu päättyi vajaa viikko sitten tiistaina. Lento tuli Suomeen aamulla 6 ja 7 välissä. Matka oli - vielä kolmannen kerran - huikea!

Kotiutumisen jälkeen oli hyvä lähteä heittämään talven ekaa hiihtolenkkiä! Tunti turhaan ja illalla kevyet juoksentelut päälle. Muutoin viikon reenit tuli tehtyä järjestämälläni seuran Käpisleirillä. 

Pe: 1½h yösuunnistus
La: 1h suunnistus + 1h kuntopiiri
Su:: 2h suunnistus

Mu:n leireillä on jotenkin aina laatutakuu. Laadun perustana on hyvä yhteishenki. Parit vastoinkäymiset eivät siinä vaiheessa haittaa. Talven muita leirejä odotellessa!

Sitten tähän päivään. Juuri tällä hetkellä vietän aikaa leväten, sillä leiri toi mukanaan pienen flunssan. Viimeistään keskiviikoksi menee ohi, sanon ma. Keskiviikkona menen opistolle ja torstaina saan todistuksen kätöseeni. Sitten tulevaisuus onkin periaatteessa avoin. Taas yksi ovi sulkeutuu, ja uusi olisi avattava. -> Tähän kohtaan voisin laittaa sellaisen kuvan, jossa avautuu ovet tuntemattomaan tai jotain vastaavaa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Tuleva kausi, tule vaan

Synttäripäivän kunniaksi (17 ja 11 - kauniit numerot) on tietysti hyvä tehdä sitä, mistä tykkää. Eli itse ainakin reenaan, analysoin ja suunnittelen.

Liikkuvuustreeni - check
Nyt analysoin ja suunnittelen - check
Vielä tulossa: kuivareeniä, salivuoroa, lisää suunnittelua ja lihashuoltoa.

Viimeiset kolme viikkoa vietin opistolla, eikä vapaa-aikaa ollut mitenkään liikaa - tämänkertainen blogihiljaisuuden selitys. Neljästä hierojanäytöstä kaksi on nyt suoritettu ja itse opiskelu alkaa olemaan kohta paketissa. Ensi viikon maanantai ja tiistai "käydään vielä koulua", minkä jälkeen edessä ovat kaksi viimeistä näyttöä 1½ viikossa. JA... toinen päivä joulukuuta suuntaamme opintomatkalle Kiinaan! Ihan jees.

Tässä loppuvuoden aikana on pikkuhiljaa ruvennut puhaltamaan muutoksen tuuli. Pikkusen kliseinen lause kyllä toi muutoksen tuuli. Ei oo ollenkaan käyttistä kamaa. Jotenkin se silti pitäis kertoo. Muutos, muutoksen, muutosta..? Ei sentään muutosvastarintaa tähän kohtaan. 
No niin. Moni puhuu tässä kohtaa uudesta seurasta, mutta itse kerron lähinnä kaikesta muusta. Näistä kaikki nyt ei ole suoranaisia muutoksia, mutta kuvaavatpahan tulevaisuuttani kumminkin.
  • Henkilökohtaisiin syihin vedoten pyrin ainakin jonkin aikaa tulemaan toimeen ruokavaliolla nimeltä viljaton/maidoton. Sen verran on vielä ittelläkin pasmat sekasin, että menee hetki, jotta oikea ruoka löytyy kaupan hyllyltä tai ruokapöydästä. Yksinkertaisesti tuo kuitenkin tarkoittaa sitä, etten syö leipää, enkä juo maitoa. Monimutkaisemmin ajateltuna en syö/juo muutamaa muutakaan asiaa. Peruna, riisi ja liha tulevat maistumaan siis entistäkin enemmän. Pillerilinjalle en lähde. No ehkä vähän maitohappobakteereja ja sitten Deetä ja ehkä sitten jodia, sinkkiä, rautaakin? Siis täh?
  • Juoksijan polvien takia käyn lääkärillä ensi torstaina. Siellä kuulee, käytetäänkö puukkoa, piikkiä vai käytetäänkö mitään. Harjoittelun monipuolistamisella olen kuitenkin huomannut olevan positiivisia vaikutuksia, jotta kyllä se tästä. Nykyisen tilanteen takia en lähde Portugaliin tammikuussa, mitä olin jo pidemmän aikaa suunnitellut.
  • Opiskelujen jälkeen tulen aloittamaan kokopäiväurheilijan elämän. Kaikki rahat kerätään kasaan ja pistetään urheilun hyväksi. Jep. Vietän aikaa siellä, minkä koen urheilun kannalta parhaaksi, ja sillä tavalla, jonka koen urheilun kannalta parhaaksi - elämäntilanteeseeni nähden. Saatte muistuttaa, jos näätte mut naamakirjassa myöhään illalla! Teen siis sen, minkä osaan ja voin, ja yritän olla maailman paras. Aika askeettista elämäähän tavoitteeni vaatii, ainakin tällä rahamäärällä, mutta otan sen itse itselleni asettamana haasteena ;). Tähän kohtaan hyvä motto elämään: "Keskity siihen, mitä teet, älä siihen, mitä et tee" - Olli Huotari
  • Ensi vuoden puolella ryhdyn yrittäjäksi, jonka päätoimialat ovat valmennus ja hieronta. Jonkunlaiseksi seuravalmentajaksi siis ruvetaan ja hierontataitoa ylläpidetään milloin missäkin, enimmäkseen laillisesti - sen takia toiminimi. Joo, se siitä kokopäiväurheilusta :D. Tarjouksia kuitenkin otetaan vastaan. eihän sitä koskaan tiiä, jos tekis mieli ruveta tekemään rahaa. Mutta eiköhän tästä ihan hauskaa tule :).
Vaikken kansalaisuutta vaihdakaan, voisin ihan hyvin lähteä tähän mukaan! Huomasin, että aikuistalenteille tuleekin jo Skotlantiin leiritystä. Äkkiä vaan ryhmään mukaan!

Lahjaksi olen toistaiseksi saanut kasan kirjoja. Kertovat muun muassa urheiluvammoista (osuva) ja ihmiskehosta (vielä osuvampi). Onneksi on tulevaisuudessa aikaa lukea niitä!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Treenijakso päätökseen

Harjoituskauden ensimmäinen neljän viikon treenijakso päättyy tänään. Jakson tavoitteena oli palauttaa mieliin harjoittelua ja kehittää peruskestävyyttä sekä lihaskestävyyttä, liikkuvuuttakin. Tein kehitettäville ominaisuuksille pienet testit jakson alussa ja teen ne taas suurin piirtein viikon päästä, kun uusi 3-4 viikon harjoitusjakso alkaa. 

Eilen kävin Tuomon kanssa Rastivarsojen järkkäämässä rogaining-tapahtumassa. Tavoitteena oli vaellella hyvä pitkä pk-treeni ja, vaikka kärkisijat jäivätkin saavuttamatta (kovatasoinen kilpailu) nii tavoite täyttyi. Vajaa neljän tunnin vaellus, johon toki lisäsin vielä hölköttelyllä muutaman minuutin, jotta tuli nätimmät luvut sekä aikaan (yli 4h) että kilometrisarakkeeseen (yli 20km). Päälle vielä sauna ja kastautumiset/kylmähoidot järvessä. OlaRogan reittihärveli.

Tänään äänestämisen lisäksi tuli tehtyä 45' liikkuvuus + 20' keskivartalon kuntopiiri. Eli tuo eilinen vaellus reenijakson oikeestaan päätti. Tänään valmistauduin henkisesti jo kevyempään reenaamiseen. Tulevalla viikolla siis palauttelua ja kuntoa ylläpitävää treeniä. Katsotaan josko se juoksu onnistuisi sen jälkeen.

Jossain vaiheessa kausisuunnitelmaa, tavoitteita. Hyvä niitäkin on vähän julkaista :).

torstai 25. lokakuuta 2012

Halikko-viesti ja nopea yhteenveto menneestä kaudesta

Halikko-viesti kisattiin siis viime viikonloppuna. Aloitusosuudella oli maajoukkuetason suunnistajia niin aikuisista kuin junioreista, mikä loi fiilistä kisaan. Työviikon myötä oli odotettavissa, että fysiikka ei olisi päivän vahvuuksia. Sitä todistivat myös edellisen päivän peruskestävyyslenkki ja kisa-aamun verryttely, vaikka myös itse kisavalmistautumisessa olikin parannettavan varaa. Ei tullut yksinkertaisesti tarpeeksi lämmin, joten olisi pitänyt A) verrytellä pidempään ja B) pitää enemmän vaatetta päällä.

K-pisteelle lähdettiin sitten aikanaan noin 120 hengen voimin. Ja koska juostiin mutaisella pellolla, kartasta ei saanut alkurytäkässä mitään selvää. Aloitin itse reippaasti, mutta kärki meno jo kovaa. K-pisteen jälkeen yritin parannella asemia letkoissa nopeasti, mutta mikroreitinvalinnat eivät osuneet kohdalleen (katse ylös ja eteen), eikä tossukaan liikahtanut toivotulla tavalla (miten ois reeni?), joten jäin jo 1. rastille mennessä kärkinelikossa tulleista miehistä reilu puoli minuuttia. Muutamalla välillä yritin vielä sooloilla, kunnes muistin 25mannasta sen, ettei niissä letkoissa päästä omilla mikroreitinvalinnoilla yhtään korkeammalle. Sija saadaan paranemaan selkeästi muita kovemmalla vauhdilla (mikä nyt ei ollut mahdollista) ja täydellisellä suunnistuksella (jota lähdin toteuttamaan). 

Ennen yleisörastia tuli yksi 10 sekunnin kaarros ja itse yleisörastilla olin vielä noin 30. sijalla siten, että näin pääletkan kärjen muutaman sadan metrin päässä pellolla eli ehkä noin 1min20sek sitä jäljessä. Tässä vaiheessa ne kovimmat jätkät oli jo karussa. Loppulenkki sujui itseltäni ongelmitta ja viimeistä rastia lähestyessä olin noussut letkassa sijalle 16. jolla tultiin siis vaihtoon. Kuudenteen sijaan oli väliä 34 sekuntia, joka olisi ollut kiinniotettavissa paremmalla kululla, sillä sijalla 6. vaihtoon tuli minut kilometri ennen maalia hirveällä ravilla ohittanut Tranchand. Ranskan maajoukkuemies juoksi pari viikkoa sitten 5000m alle 15min - eli, ihan lonkalta heitettynä, ainakin kolme minuuttia meikäläistä kovempaa. Oma juoksutesti tullee tehtyä lähipäivinä. 

Siitä vielä loppusuorakuva. Ei ollu mitenkään herkkää, mutta hauskaa kyllä! Näinhän se pitää olla!

Nyt syyslomaviikolla olen tehnyt määräreeniä. Lauantaina olisi tarkoitus osallistua Rastivarsojen järjestämään rogainingiin Orimattilassa. Viikon kolmas 'pitkä PK' toimii samalla hyvänä suunnistusreeninä. Tai saa nähdä, minkälaisia nämä "pullautus"kartat on suunnistaa.

Eilen: 
keskivartalon voimaa tasatyönnöllä 1h - ajattelin aloittaa rullahiihtokauden nyt kun on vielä aikaa
liikkuvuustreeni koko kropalle 1h - alkaa muuten pikkuhiljaa lonkatkin toimimaan
Tänään: 
vaellus 4h - puoliksi kartan kanssa näpertäen, ei ollu superhyvä keskittyminen tänään


Mutta sää oli hyvä tänään, joskaan vaelluksen alkuminuuteilla ottamani kuva ei välttämättä sitä täydellisesti kerro. Tiiätte kyllä, millasta on pikkupakkasella aurinkoisena aamupäivänä ;). Mutta ei se sateinen/tuulinen kelikään huono ollut eilen, etenkään tasurireeniä varten!

Sitten vielä nopea Kausianalyysi 2011-2012, ajatuksenvirralla putkeen.

Olipahan taas melkoinen kausi. Suunnistus se on edelleen hauskaa ja motivoivaa. Mutta vammat on tietty miinuspuoli. Mut niinhän ne ruottalaisetki sanoo, että on se sen arvosta. Voittaminen on siis vammojen arvoista. Eli siis onks tää terveyden kanssa pelleilyä? Periaatteessa joo, mutta hauskaa semmosta. Tai ehkä urheilu on enemmänkin tavoitteen asettelua, omien rajojen rikkomista, tai vähintäänkin sen yrittämistä...tai ehkä pelkästään elämästä nauttimista - liikunnallisessa muodossa. Tämmönen poliittisesti näkökannaton vastaus hyväksyttäköön tällä kertaa. Niin, se analyysi. Talvi alkoi hyvin. Oltiin tuhannen tunnin vauhdissa. Oli niin kova äijä tulossa ens kauel, että ei mitään rajaa. Sitten tuli juokseminen. Mun kroppa kyllä taitaa vihata sitä. Ainakin tiellä. Tai tän kauden jälkeen tietty epätasasellakin. Varoin penikkatautia. Lähin juoksee kisoi. Sain juoksijan polven. Kevätkausi pilalla. Tuli sitten jostain kumman syystä seistyä tavallista enemmän, ja käytyä kyllä hieronnassakin tavallista enemmän - ehkä liikaa? Siten vamma pitkittyi. Jukola jäi. Erittäin ikävästi jäi jo toisen kerran Jukola juoksematta tän elämän aikana. Se ei ollu helppoo. Kesä kuitenkin tuli. Oli Kolia, Vuokattia ja Kajaania. KRV:lläkin käytiin näyttäytymässä - ehkä enemmän hierojan merkeissä. Mutta ollappa koko rastiviikon viimeinen kilpasarjan maaliintulija! Huhhuh, mikä kunnia - jääköön ainoaksi kerraksi. Sitten alkoi taas seisominen - tiesin ottaa iisisti. Ihana elokuu aloitti sitten syksyyn valmistautumisen...tänäkin vuonna. Ei mihenkään, mutta polvet terveehköinä ryskittiin menemään syksyä eteenpäin. Tajusin että huonossa kunnossa ei kannata lähteä tekemään kisoja - etenkään treenimielessä. Kaikessa monimutkaisuudessakaan siitä ei tuu mulla mitään. No, sit panostin yöhön. Vierulla oli siistii lähtee yöreenaa, kun paikalliset leirikoululaiset söi pullaa. Tiesin, että olin niitä kovempi. Kenraalissa sitten välähti. Karsinnassa ei sitten enää. Tai välähti, mutta väärään suuntaan. Finaali sitten taas oli ja meni - varmaan monella muullakin. "Laivamatkaa odotellessa". En siis juonut tippaakaan alkoholia - tiedoksi. Mutta ainahan laivassa on hauska nukkua. Sitä mä vaan. Jalat alko sen laivamatkan jälkeen reistailemaan. Mitä tein väärin? Ehkä jälkikipuja niinkun sääriluun rasitusmurtumassa? Toisaalta isot viestit loi uskoa hommaan ja myös siihen, että se tervekin päivä vielä tulee joskus. 

Tulevaisuudessa tiivistettynä esitettävästä kausisuunnitelmasta 2012-2013. "Jos ja jos" siirretään "kun ja kun" -muotoon. Teen, enkä toivo. Homma alkaa siis tuottamaan tulosta. Panostus kasvaa. Yrittämättä ei voi onnistua, ja yrittämällä ei voi epäonnistua. Talvesta tulee kaunis. Ensi kesästä tulee upea. 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Linkitettynä

Torstaina... eli itse asiassa eilen(!) loppui syysloman hierontatyöt ja nyt alkoi lomaisampi reilun viikon syysloma. Ihan hyvä fiilis, työn tuoma rasitus alkoi pikku hiljaa jo näkymäänkin tuntumisen lisäksi. Jotain valmentajien suurkokoontumista oli opistolla havaittavissa. Ei olis tehny pahaa jäädä kuuntelemaan.

Viime aikoina (ei siis vain tänään) on tullut katseltua muutamia sivustoja vähän tarkemmalla syynillä tavallisten blogien ja mediasivujen lisäksi. Nettisurffailu kohdistui aluksi lihaskuntoharjoitteiden etsimiseen lähinnä siinä mielessä, että kroppaa, ja erityisesti sen ongelmakohtia, pystyisi vahvistamaan, jotta vammat jäisivät vähemmälle. Nyt on kuitenkin nähty ja koettu jo penikkatauti sekä säären lihasaitio-oireyhtymä todennäköisesti samassa paketissa, sääriluun rasitusmurtuma ja juoksijan polvi molemmissa jaloissa.

Toiminnallinen harjoittelu on nykyään hieno sana. Se on sen verran hieno sana, etten osaakaan selittää, että mitä se tarkoittaa. Jotain lajinomaista, liikettä, liikkuvuutta, voimaa -> harjoittelua. Täytyypi ottaa selvää. Innosportin sivut antavat vastauksia aika paljon. Tänne löysin siis ensimmäisenä. En ole noista piirtotyökaluista jääkiekkoon tai salibandyyn niinkään kiinnostunut, vaan fyysisen harjoittelun osiosta ;).

Täältä surffimatka jatkui discover movementin ja toiminnallisen harjoittelun nettisivuille. Lopulta löysin ameriikoissa asustavan Tommi Paavolan eli 368-ideologian isän blogin, joka meni muuten saman tien blogilistan kärkeen. Näiden kaikkien sivujen materiaalit tulee luettua (ja toivottavasti sisäistettyä) jouluun mennessä! Uutta tulee kyllä koko ajan, mutta Kiinan lentomatkaa odotellessa kun lukuaikaa on 10h per suunta :)).

Toiminnallisesta harjoittelusta kiinnostumisen lisäksi katselin tänään pari videota. Joku varmaankin näki jo muutama päivä sitten telkusta tulleen YLE:n huippu-urheiluillan. Itse katselin sen tänään netistä. Hyvää faktaa ja motivoivaa keskustelua! Olen tosin itse sitä mieltä, että tenniksen ATP-turnauksen voitto ei todellakaan vedä vertoja hiihdon maailmanmestaruudelle. Urheilulajeja on kuitenkin aina vaikea verrata tasaväkisesti. Täytyy muuten nähdä se dopingin käytöstä kertova dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe, jossain vaiheessa! 
Tänään katsoin myös ruotsalaisen dokumentin nimeltä Medaljens pris. Vaikka en kaikkea ymmärtänytkään, ruotsiksi kun puhuttiin, niin onhan tää urheilu tietyllä tavalla aika karua. Mutta hianoo silti! :)

Tuli tänään treenattuakin. Aamupäivällä 50min liikkuvuus. Lantion availua kivasti. Missäköhän vaiheessa sitä pääsee sille tasolle, että vois keskittyä liikkuvuuden ylläpitämiseen? Ongelmakohdissa löytyy vielä fiksaamista aika reilusti.

Liikkuvuusreenin look :D. Asennossa alkaa näkymään  fitnessurheilijan hieromisen sivuvaikutuksia.

Iltapäivällä pyöräily 43' + sauvakävely 47' + pyöräily 32' med Teemu. Yhteensä reilu parituntinen PeeKoo-harjoite, jossa keräiltiin kroppaa työviikon jäljiltä, heräteltiin sitä huomista varten ja haettiin sitä ihanaa peruskestävyyttä.

PK-treenin look ilman kypärää ja pyörää. 

Huomenna juoksen Halikko-viestin aloitusosuuden. Paikalla on kovia tekijöitä niin pääsarjasta kuin junioreistakin, jotta ihan hyvää otatusta on odotettavissa. Kui siistii!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

25manna

Aloittelin uutta harjoituskautta sunnuntaisen ylimenokauden jälkeen hyvillä mielin. Eka kuukausi kuluu peekoota nylkyttäessä ja tukiharjoittelua vääntäessä. Tavoitteena on siis totutella vaan siihen harjoitteluun, ja saada vähä juoksuasentoa paremmaksi. Tuppaa olemaan vähän ristiaskelta ja lantion tuki pettää. Josko ne jalkavaivat helpottaisi sen korjaamisella, ainakin osittain. Paljon on varmaan kyse rytmittämisestä ja järkevästä reenaamisestakin.

Ma: iltatöitä, ei reeniä
Ti: a: liik. 50'  ip: pk 180' + kestovoima 10'
Ke: a: liik. 50' ip: pk 30' + kestovoima 30' i: pk 15'
To: a: liik. 50' ip: pk 45' + kestovoima 10'
Pe: ap: pk 60' + liik. 20' + kestovoima 30' -> 25mannaan
La: ap: pk 25' + kisa 41' + pk 25'
Su: 25mannasta -> pk 30'

Viikolla tuli mietittyä, että kestääköhän jalat, mutta kyllähän ne kesti. Polvet siis. Sääristä sitten en tiedäkään. Kaiken näköstä nähtävästi löytyy.

Kisasuoritus oli hyvä. Pääsin matkaan sijalla 153. Ensimmäiset 4km mentiin letkoissa, ja kun sooloilulla ei voittanut mitään (ainakaan tällä kunnolla) niin letkan vauhti määräsi omankin vauhdin. Ei se mitenkään liian vaikealta tuntunut, mutta ohittaminen...ihan mahotonta? Suunnistus oli hyvin gripissä ja poimin omat rastit aina kun ne sattuivat kohdalle. Viimeisimmälle pitkälle välille valitsin oikean reitin ja poljin suossa ja puskassa suoraan, kun jotkut kiersivät polkua pitkin. Porukka pieneni ja yleisörastilla sain uuden letkan näkyviin. Juoksin kiinni.

Sitten tuli näille taidoille bingorasti. Vedin rinteessä rastista yhden tai kahden korkeuskäyrän verran ohi, ja minuutin pummi oli tosiasia. Voi että ku otti päähän. Keskittyminen herpaantui selkeästi, ja lyhyet rastivälit aina maaliin saakka olisivat voineet tuottaa enemmänkin vaikeuksia, mutta nyt oli vähän tuuria mukana. Vaihtoon tulin syntymävuoden mukaan kivasti sijalla 91.


  • Kauden paras kulku. Yhessä kohtaa (no yleisörastilla juu) tuntui, että oikeasti kulkee ja jalka liikkuu - enkä siis hyytynyt heti rastin jälkeen!
  • Hyvä suunnistus. On se mulle jos yksi minuutin virhe tulee.
  • Jalat terveen tuntuiset.

Tässä Matin ottamaa kuvasarjaa yleisörastilta - tai siis sinne menemisestä.





Seuraava viikko opistolla ei ole niin stressaava, kuin edelliset pari viikkoa. LTS on valmis ;) eikä näyttöjä tulevalla viikolla ole. Sitten alkaa syysloman työviikko. Seitsemän päivää töitä. Halikko-viesti aloittaa mukavasti omankin syysloman. Se taitaa olla viimeinen kilpailu tänä vuonna. Katsehan oli treenaamisessa jo aikapäiviä sitten.

Hyvää lokakuuta!


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

SM-yö, kausi loppui, ja niin.

Liiketoimintasuunnitelma painaa päälle. Huomenna on täysi päivä, joten en ehdi tehdä sitä. Palautus ylihuomenna. Miten pärjäisimmekään ilman "viime tippaa". Emme mitenkään. Sillä muuten asiat eivät valmistuisi.

Sm-yön karsinta ei onnistunut. Tavoitteena oli selkeästi A-finaalipaikka ja sen tiesin olevan lapasessa muutamien minuuttien pummailuillakin. No tuli tehtyä koukeroa vähän enemmän kuin muutama minuutti! Hitsi vie - suorastaan. 4. rastilla olin ryhmän kuudentena, mikä on erittäin positiivista!! Tällä pohjalla pystytään tämmöisiin urotekoihin! Viidennelle rastille tuli sitte yli 7 minuuttia takkiin. Homma oli sitten jo mukamas selvä. Sorvasin vielä varmuuden vuoksi reilun minuutin yhtä rastia ja puolisen minuuttia vielä toista.. Ja kappas, jäin A-finaalipaikasta 1min21sek. TÄH?

Harmittihan se. Hatarallakin harjoituspohjalla olin saavuttanut jo jonkunlaisen kunnon, ja psyyke...se oli vahva. Vahvempi kuin koskaan ennen. Sitten mennään rastista noin 30m ohi ja heisulivei. Mitä diibadaabaa.... 

SM-yön tulossivu jossa tulokset ja reittihärveleissä piirretyt reitit. H21K4 sekä H21B1. Ens kerralla gepsi  mukaan (eli juoksen A-finaalissa), jotta tietää missä mentiin.

Pakkohan se pettymys oli pyyhkiä pois mielestä ja lauantain B-finaalissa oltiin jo uudella mielellä - edelleen vahva psyyke. Kolmoselle asti hyvin. Neloselle jäätävä pummi (3min). Mieli meni. Kenkä oli rikki ja nauhat aukes. Ehkei se psyyke enää tätä jaksanut. Rinnerastille (9.) yritin lotota. Ei onnistunut -> 4min virhe. Hyydyin 2km ennen maalia. ja viimeiselle rynnätessä nilkka nyrjähti. Lenksuteltiin maaliin. B-finaalin 15. Parempaa olisi ollut tarjolla..

Kokonaisuus: tavoite jäi saavuttamatta. Vauhti olisi riittänyt ihan hyvin, mikä tyydyttää ja antaa motivaatiota. Jalat tuntuivat terveiltä. Ensi kauteen!

Tulevalla viikolla alkaa koulussa näytöt. Ensiksi perusjutut eli anatomia ja hierontaotteet. Ei oo vaikeita. Viikon päästä mennään Ruotsiin 25manna-viestiin. Hyvä fiilis. Tämän kauden analyysiä ja tulevan kauden suunnitelmia ja tavoitteita jossain vaiheessa. Hyvä fiilis vieläkin.

Ja siis huomenna alotetaan uusi harjoituskausi.

lauantai 22. syyskuuta 2012

AM-yön pronssi!

Kyllä se tekee IHAN HYVÄÄ päästä ronssin kylkeen murjoo tälläsen kauden jälkeen.

AM-yön kisasivut.

Toissailtana skabailtiin siis AM-yössä. Henkilökohtaisesti kisa oli SM-yön (28.-29.9.) kenraaliharjoitus ja siten aika tärkeä kilpailu. Jotain herkistelyäkin yritin tehdä, mutta siinä kyllä epäonnistuin. Ensimmäistä kertaa elämässäni yösuunnistaessa ei ole hyvää kulkua! Tuli siis vedettyä vähän liian pitkiä herkistelylenkkejä, ei siinä muuta. Ei ollut ukko ihan palautunut kisaa varten. Menee siis kehon kuuntelun piikkiin. Mentiin vanhoilla metodeilla, vaikka kroppa ei oo ihan samassa kuosissa kuin ennen.

Ennen kisaa tiesin, että maasto olisi aika laakeapiirteistä ja peitteistäkin. Kompassikontrolli pitäisi olla siis huipussaan ja suunnistus menisi juoksuvauhdin edelle (niin se vissiin aina henkilökohtaisessa, vai?).
Hyvät verkat ja keskittymiset kisaan. Suurin piirtein lähtökarsinassa huomasin, että parin vuoden takainen SM-yön mitalisti lähtee 2min perään. "Tjoo".

Vähän hapuilua ykköselle, kun ajouria oli liiaksikin. Kakkoselle tietä vähän alle ja loppu mentiin enemmän tai vähemmän suunnalla. Sitten aika monta "tulitikkuväliä" perätysten. Seiskalle kosautin ensimmäisen parin minuutin pummin. Jo rastivälin alussa tajusin, että suunnan kanssa on vaikeuksia, mutta ei auttanut, vaikka itseäni rauhoittelinkin. Rastista ohi ja tieltä uudestaan vauhtia. Muutaman kerran oli tullut jo mieleen, että tuleekohan se Leskinen sieltä takaa kohta näkyviin.

Kuudennella rastilla johdin muuten kisaa 1½ minuutilla!?! Woooot?

Tulitikkuvälit jatkuivat ja kympin jälkeen otin taas tietä alle, kun tuli pidempi väli. Vaikka jäin kärkiväliaikaan melkein minuutin (lopussa 20s virhe), niin tievalinta oli itselle varmasti paras. Reidet olivat jo ensimmäisen virheen kohdalla aika väsyneet, eikä juoksu irronnut kovin hyvin 40 minuutin jälkeenkään.

11. rastilla olin kilpailun toisena 45s kärjestä.

Vaikka seuraavien välien alueet olivat kartalla valkoisena, maastossa ne olivat välillä yllättävän peitteiset. Jos ei ollut 3-4 metristä kuusikkoa niin vähintään löytyi miehenkorkuista heinää. Totesin, että epätietoisuus omasta sijainnista on todella epämiellyttävän tuntuista! Sinne siis sorvasin ensiksi pienen samaistusvirheen ja sitten isomman, taas parin minuutin pummin. Seuraava väli sitten varman päälle tietä pitkin, jotta saisi taas tuntuman suunnistukseen.

Lopussa ei tullut isoja virheitä. Toisaalta jalkakaan ei enää liikahtanut. Maaliin tulin ajassa 1.14.53, reilu 3min Parjanteelle jääneenä. Eikalle hävisin 15s ja Saramäen Niklas hävisi sitten meikälle sen 18s. Että sekunnit olivat sekä puolella että vastaan. Mutta ihan hyvä näin :). Alueen ulkopuolisista oman aikani edelle juoksi vain yöguru Heinonen, joka oli pari sekuntia Parjannetta nopeampi. Mutta jäi sinne meikän taaksekin tosiaan pari kovaa tekijää! ;)

Virhesaldo oli itsellä suurin piirtein 5min, mikä on tietenkin liikaa, vaikka kisa kestikin selkeästi yli tunnin. Positiivista on kuitenkin tietää, että oma vauhti riittää jo johonkin, vaikka muutkin tekivät virheitä yhtä paljon tai enemmänkin kuin minä. No, lajihan on onneksi suunnistus ja viikon päästä karsinnan jälkeen SM-finaalissa taas nähdään, paljonko niitä virheitä tehdään...vai tehdäänkö nöyrästi ollenkaan ;).

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

SM-keskari

Tänä viikonloppuna juostiin SM-keskimatka (la) ja SM-viesti (su). Itse osallistuin ainoastaan keskimatkalle, kun päätimme pari kuukautta sitten puoliksi telakalla (toinen puolisko montussa?) olleen edustusryhmän kanssa, ettemme osallistu viestiin.

Lähdin keskimatkalle tekemään täydellistä suoritusta = juoksemaan mahdollisimman hyvin = ottamaan itsestäni kaiken irti (jep, se ei oo aina mulle helppoa). Alkupään lähtijänä uria ei kauheasti ollut, mutta eipä se tuntunut haittaavan. Fiilis oli lähtöpaikalla ihan mukava, kun KR:n maailmanmestarit lähtivät nenän edestä metsään.

Alussa pientä hätiköintiä (näkyy väliajoissa selkeänä ajanhukkana), mutta luotin kompassiin. Keskivaiheilla yksi tyhmä reitinvalintasooloilu ja rastinottovirhe. Seiskalla nyrjähti nilkka. Juoksu muuttui laahustamiseksi, ja niinkin "rennolla" etenemisellä, kuin kroppa antoi tuossa tilanteessa myöten, vatsaa rupesi pistämään aika ikävästi -> keskittyminen suunnistukseen hävisi kokonaan ja radan loppurasteille leivoin virheet. A-finaalista jäin 3.43, mikä ei ole nilkka huomioiden mikään järkyttävä ero, eli juoksuvauhti on noussut ja nousee peruskestävyysharjoittelullakin. Sain karsinnassa tietää kuntoni, enkä mennyt riskeeraamaan jalkaani B-finaaliin. Nyt nimittäin tähdätään SM-yöhön.


Ellu voitti metsämatkoilta kauden kolmannen kullan (huhhuh) ja tänään tytöt voittivat hopeeta. Pojiltakin löytyi mitali/metallivauhtia. Mikäs siinä huoltajana ollessa.

Tulevana torstaina on AM-yö Rajamäen suunnalla, ja parin viikon päästä tosiaan SM-yö jossain päin Kouvolaa. Sitten aloittelen harjoituskautta. Jalat tuntuivat terveiltä, vaikka kisa + seisoskelu viikonloppuna väsyttikin. Menee "hyvin", mutta menköön.

Ja tämmöstä uutta Robbie Williamsia tuli radiosta tänä viikonloppuna.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syksy on lyhyt

Ja blogin päivitystahdista pystytään päättelemään, että nyt on aloitettu syyslukukauden hierontaopiskelut Vierumäen urheiluopistolla. Kyllä.

Sm-yöhön on aikaa kolmisen viikkoa ja olen aikataulussa niin hyvin kuin mahdollista. Alustaviin suunnitelmiin toki tuli pieni muutos jo alussa, kun tajusin maanantaina (27.8.) opistolle mennessä, että seuraava viikonloppu onkin hierontatöitä. Siihen viikonlopun ympärille tuli siis öbaut viiden päivän erittäin vähän harjoittelua sisältävä jakso, sillä seisomatyöstä piti palautua. En halunnut edes yrittää viedä kropan rasitusta yli... Tiedän, sulla kroppa ehkä kestäisi...mulla ei.

Olen tehnyt viikon tärkeimmän treenin kovana yösuunnistuksena. Edellisen viikon suunnistus onnistui erinomaisesti (lue: rasteilla heijastimet). Tällä viikolla maasto oli suunnistuksellisesti haastavampi (lue: rasteilla ei mitään), joten gepsi olisi piirtänyt aika mutkaisen viivan kartalle. Mutta kylläpä tuntui siistille yösuunnistaa, JES! Eikä se tekeminen nyt niin pöhöä ollut. Juoksuvauhti tuntuu ihan jeessille, nyt sen vain täytyy kestää tarpeeksi pitkään.

Tähän kohtaan tulee muutama päivä kevyesti. Sitten pari viikkoa (sisältää sm-keskimatkan) reippaasti. Näiden jälkeen virittelyt ja SM-yö.

Tänään tuli radiosta tämmöstä. Disco Ensemble - Second soul.

Nyt seuraamaan näköradiota. Sieltä tulee NORT.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

SM-pitkä

Koska edellisessä kisa-analyysissa kerroin keskittyväni nyt positiiviseen, en luettele niitä kaikkia negatiivisia asioita, jotka olivat olemassa ennen kisaa, kisan aikana, tai kisan jälkeen - koska ne eivät ole enää olennaisia. Kisa on analysoitu, tässä positiiviset huomiot. Niitä on muuten enemmän kuin negatiivisia - tälläisenkin suorituksen jälkeen!

Reittihärveli, sarjana on H21K1. 

Fiilis oli rento ennen kisaa.

Pystyin olosuhteista huolimatta käymään läpi normaalit valmistautumiskuviot, suunnistustekniikka yms. olivat erittäin selkeitä lähtökarsinassa.
  • K-1 Reipas lähtö, ripeä eteneminen
  • 1-2 En peesannut, vaan luin omaa rataa
  • 2-3 Lähtösuunta ja rastinotto täydellisesti
  • 3-4 Tielle asti suunnistus oli ihan hyvää
  • 4-5 Juoksu tuntui alamäkeen hyvältä "vois taas alkaa suunnistaa"
  • 5-6 Hyvä tunne juoksusta jatkui "ehkä mulla ei ookaan huono kunto, alotin vaan ylikovaa"
  • 6-7 Tällä lailla kaikkien rastivälien tulis onnistua pitkällä matkalla - siis suunnistuksellisesti
  • 7-8 Hyvää kulku-uraa löyty, kunhan sitä osas ettiä
  • 8-9 Kokonaisuuden hahmottaminen ihan hyvällä tasolla
  • 9-10 Pysyin hyvin kompassisuunnassa, ja kun huomasin ensimmäisen virheeni, tiesin aika hyvin, missä olin "tähän kohtaan on sanottava, että eka virhe oli se, että luin väärää rastiväliä"
  • 10-11 Eipä ollu rastivälillä kulkemisessa ongelmia!
  • 11-12 Yks toinen veti ohi, mä menin rastille
  • 12-13 Varmasti mulle paras vaihtoehto tossa kohtaa kisaa
  • 13-14-15 Ei ollu yksinkertasesti suunnistuksellisia vaikeuksia
  • 15-16 Kompassisuunta pysyi
  • 16-17-M Virheetöntä tekemistä, maalisuoralla tietty harvoin tulee mistaakia, mut kait siinäkin voi esim. kaatua
Siitä maalisuorakuva, vaikka tämä ei välttämättä olekaan kovin positiivinen.

Maasto oli erittäin haastava, suunnistus oli jännällä tavalla hauskaa.

Tunnen itseni ja tiedän, mikä onnistui ja mikä epäonnistui.

Polvet olivat terveen tuntuiset, nyt vaan mies vielä kuntoon, niin kulkee. 

Huomenna aloitellaan syyslukukautta opistolla! Ohjelman selkiytyessä pistellään suunnitelmat ja tavoitteet lukkoon.

Vaikka itselle ei menestystä tullu, niin pikkusisko Ellu se vaan pitää pitkän matkan valtikkaa vieläkin hallussaan. Nyt jo kolmas peräkkäinen voitto SM-pitkältä! Näkee, ettei oo pärjääminen iha puhtaasti geeneissä, vaan kyllä siihen tarttee jotain tehdäkin! ;)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Yökuppi täytti vuosia

Lahden alueen Yökuppi, jonka kanssa muuten MJ Activekin tekee yhteistyötä, alkoi syksyn osalta maanantaina 10v synttärikilpailulla. Poikkeuksellinen maanantai siis siitä syystä, että ensimmäinen osakilpailu käytiin tasan kymmenen vuotta sitten. Yleisestihän keskiviikko on yökuppeilun päivä. Maasto oli sama Tiirismaan rinnekivikkosupikkopusikko kuin ensimmäisellä kerralla, kuten myös lähtöpaikka. Maalissa saimme kuulla, että suurimmilta osin myös rata oli sama. Mikäpäs siinä.

Yökupista on myös reittihärveli.

Paikalla oli paljon tuttuja. Tiesin etten ole metsässä ainakaan yksin. Lähdössä saimme nimetyt kartat, mikä loi vaikutelman, että hajontaa olisi. No eipä ollut, ollenkaan. Ykköselle koukkasin aika paljon ja jäin vielä leiman jälkeen ihmettelemään, kun katsoin nopeasti, ettei rasti ollutkaan oma. 3:lle mennessä ryhmässä oli vielä kymmenkunta henkilöä, mutta ilmeisesti juoksuvauhti tiputti osaa jo tässä vaiheessa. Seuraavalla välillä saimme yksinäisen kärjen kiinni. Suunnistuksellisesti vaativin alue selvitettiin porukassa sopuisaan tahtiin. Lopussa alettiin kirimään ja mulla taisi olla henkistä kanttia vähiten ja lähdin yrittämään suoraa reitinvalintaa hiekkakuopan läpi. Se "hiekkakuoppa" kasvoi miehen korkuista nokkosta, joten pistin jarrut pohjaan, käänsin takaisin polulle ja tulin maaliin kuudentena vajaan minuutin voittajaa perässä. Olisinhan mä voinut nitistää loppukirissä ainakin pari jätkää.

Tai kuvasta päätellen en ehkä kuitenkaan...

Yökunto on nyt tullut testattua. Kisahan ei vaatinut mitenkään hurjasti suunnistuksellisia toimia, kun letkassa oli aktiivisempia ja kovempikulkuisia kavereita. Välillä olin kartalla, välillä en.. Voin tehdä päätelmäni vain fysiikan suhteen. Ja sanotaan siitä fysiikasta sitten näin, että jos tähtää SM-yöhön reilun kuukauden päähän, niin tilanne on hyvä sellaiselle henkilölle, joka kaipaa haasteita ;)

Eilinen meni palautuessa kevyellä kuntopiirillä ja suokävelyllä. Kohta lähetään hierontaan.

maanantai 20. elokuuta 2012

Matka jatkuu

Reilu viikko sitten juostusta AM-viestistä kesti palautua monta päivää. Tässä vähän edellisen viikon treeniä

MA
- LEPO
TI
- herättelevä liikkuvuus + lihaskunto 1h
- palauttava suokävely 30min
KE
- liikkuvuus 45min
- sauvakävely 1h45min
TO
- hieronta 1h30min
- lihaskunto keskikropalle 45min
PE
- liikkuvuus 1h "toimii"
- kevyt suunnistus 45min
LA
- NuJussa huoltajana
SU
- pyöräily + juoksu 1h30min

No siinä alittui se "ehdoton minimi" :D. Viikonlopun kisasta piti kuitenkin siis palautua, ja Nuorten Jukolassa hääriminen vei yhden treenipäivän. Eipä siinä mitään. 

Torstain hieronta auttoi selkeästi ja seuraavan päivän liikkuvuusreenissä fiilis oli vähintäänkin hyvä. Samaisen illan suunnistusköpsöttely meni jalkojen osalta aika nappiin. Ei ollut siis kipuja. Niin ja tiistaina tuli kokeiltua vähän uuttakin, kun otin suokävelyyn mukaan kartan. Vetäsin puolituntisen aikana samalla mielikuvaharjotuksen SM-yötä varten. Toi vois toimia jatkossakin!

Nuorten Jukola oli ykkösjoukkueen osalta hyvä kisa. TOP 20 suoritus on aina kova suoritus. OH ja maaginen Ojanaho veivät voiton tiukassa viestissä. Pyrintökin nousi viestissä lopulta neljänneksi, mikä oli kanssa hieno suoritus! RaVa vei tänä vuonna matkabussin herruuden, mutta ensi vuonna uudestaan - ilman hylsyjä niin kuin nytkin! Koko kilpailun aikana tuli käveltyä ja liikuttua aika runsaasti, mikä väsytti jalkoja selkeästi. Siksi sunnuntaina olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin juosta.

Eniweis, nyt menee jotakuinkin hyvin. Viimeinen lomaviikko alkoi tänään. Sen kunniaksi käyn testaamassa "yökunnon" Yökupin juhlakilpailussa. Siitä alkaa tiukka valmistautuminen SM-yötä varten! Suurin piirtein 40 yötäpäivää A-finaaliin.

tiistai 14. elokuuta 2012

AM-viesti

Toissapäivänä sunnuntaina juostiin AM-viestit ympäri Suomea. Niin myös Uusimaalla (Uudellamaalla?). MU:lta lähti joukkue pääsarjaan, juoksijat järjestyksessä Assu-Late-Mä. Ennakkoon kisassa oli mukana meitä kovempia joukkueita enemmän kuin kolme, mutta poisjääntien jälkeen niitä taisi olla tasan sen verran. Mukaan lähdettiin kuitenkin samalta viivalta, eikä kellekään jaettu mitaleja etukäteen.

Assu avasi juoksulla, jolla oltiin vielä ronssin syrjässä kiinni. Late jäi toisella osuudella sen verran, että oma pääkoppa sanoi mitaleille heipat, vaikka en tarkkaa eroa kärkeen kuullutkaan. No, sitten lähdettiin tekemään hyvää suoritusta - OHS. 

- Siinä tuli muuten virhe. Tälläset amatöörit ajattelee eka mitaleja, sitten omaa suoritusta.

Seuraavassa selostusta omasta suorituksesta. Pitkästä aikaa saa näinkin tehdä :). Reitti on nähtävissä reittihärvelistä.

K-1
Alku mentiin tietä. En vienyt kiertoa loppuun asti, vaan lähdin ylittämään mäen reunaa, mikä oli varmasti paras valinta. Jyrkänteen reunasta alas, jonka jälkeen ois voinu kattoa kompassia. Lipsahdus kulkusuunnassa ja pikku kaarros rastille. ~20s

- Eli suuntavirhe rastinotossa. Huolellisempi ja asenteellisempi alku, niin olisi ollut malttia käyttää kompassiakin tuossa kohtaa.

1-2
Homma kasaan, pari selkeetä mäen nokkaa ja rastinotkoon... "Jossa ei näy kiveä, ja on kyllä muutenkin aika leveän näköinen karttaan verrattuna". Rupesin haravoimaan rinnettä tajutakseni, että siellä notkossa se kivi oli, muutaman metrin pidemmällä siitä, mihin uskalsin mennä. ~50s

- Rastinottovirhe. Vieläkin se asenne vaikutti huolellisuuteen ja oma yleistys ei tuntunut kohtaavan kartan yleistyksen kanssa. Ainoa notkohan se oli koko rinteessä, että sikäli aika tyhmä virhe. Ja takaraivossa kolkutti: "Nyt se mitali ainakin karkasi".

2-3
Nyt rupesi sujumaan. Toisen mäen päälle polulle, ja oikeasta kohdasta kaarto rastille. Samalla luin seuraavan rastivälin reitinvalinnan - suoraan.

3-4
Mäki alas kompassin kanssa. Notkelman jälkeen toisen mäen nenä haltuun ja ylös. Vähän haparointia rastinotossa, ei ollut varmuutta. ~5s

- Viimeseltä varmalta sais runtata kompassisuunnalla ilman kartanlukua. Rastinottovirhe edellisten virheiden epävarmuuden jatkeeksi.

4-5
Yksi mäki kiikariin, josta avokallio näkyi, sen takana jyrkänne. Matkalla pysähdys, kun avustin pientä tyttöä.

5-6
Ja koska Suomessa harvoin näkyy pitkiä, vaikeita reitinvalintavälejä, niin tämäkin mennään suoraan. No kyllä se oikeastikin piti mennä suoraan, ei yleisen periaatteen takia. Matkan aikana tuli useita ajautumisia ja suuntavirheitä. Siitä virhesarakkeeseen kiva pikkumerkintä ~30s

- Väsymys painoi ja yksinkertaistaminen oli vaikeaa. Pää ylös ja katse kauas näissä, kiitos.

6-7
Vaikka ei ollut mitenkään ihmeellinen väli, niin tässä sai tunteen, että sillon kun suunnistus kulkee, se on helppoa. Semmonen ajatus tuli mieleen, tiiättekö..

7-8
Lyhyt väli. Ei ollut edes suuntaväli, vaan pelkästään lähtösuuntaväli.

8-9
Pitkästi ja suoraan. Suunnistus on iisiä, mutta juoksu ei. Suollakin joutuu kävelemään, huhhuh. Olin juu fyysisesti kypsä jo kutoselle mennessä.. Juuri ennen rastia vasen nilkka nyrjähti, mikä aiheutti harmia loppukisaan.

9-10 
Hoipertelin peitteisen mäen alas. Suunta oli vähän hakusessa, keskittyminen ei ollut kohdallaan, kun nilkka vei huomion. Rastille pääsin, mutta aika vaikealla suunnistuksella. ~20s

- Pitäis vissiin hellittää, kun tietää, että joku muu asia vie huomion. No näihin asioihin ei taida kuulua muita kuin tapaturma, mutta kuitenkin. Esimerkiksi toisten urheilijoiden läsnöolon/näkemisen hanskaan jo melko hyvin.

10-11
Ikävän näköinen väli ja fyysisesti juuri niin haastava kuin nyrjähtäneellä nilkalla ja uuvahtaneella kropalla se voi olla. Välillä käveltiin, välillä juostiin, välillä kiivettiin ja välillä kaatuiltiin. Suunnistuksellisesti se meni kuitenkin nappiin.

11-12
Pitkä väli maalia kohti. Nyt pääsi etenemään nopeita kallioita pitkin, mikä lisäsi juoksun määrää - toisaalta virheriski kasvoi. Ekalta mäeltä pudottaessani suunta kääntyi, lähdin juoksemaan ympäristöön nähden hyväkulkuista uraa. Sitten kirosin tyhmyyttäni. Turhaa ajanhukkaa, virhe.com. Loppuväli meni hyvin, rastinotossa yksi pysähdys, siitäkin pari lisäsekuntia virhesarakkeeseen. ~32s

- Ihan aloittelijan virhe. Tämä taisi olla hallitsematonta rytmittämistä. Kun vauhti lisääntyy ja maasto helpottuu, pitäisi olla vähäsen hereillä. Yleensähän se menee jotenkin toisinpäin, kun maasto vaikeutuu ja vauhti vähenee.. Siis täh, miten tän sanois?

12-13-14-15-M
Kivoja pikkuvälejä, joilla en jaksanut enää juurikaan suunnistaa. mutta koska en jaksanut enää juostakaan, niin suunnistus oli juuri oikealla tasolla tässä kohtaa. Lopun reitinvalinta polkua pitkin oli selkeä.

Osuusaikani oli 7,7km radalla 1.05.13. Ankkuriosuuteni sisälti useita suunnistajan perusongelmia. Alun virheet, totaalinen väsymys ennen puolta väliä, liian kuuma sää, vatsa ei toiminut, kengät hiersivät (johtui uusista pohjallisista), nilkka nyrjähti, hämähäkin seitit tulivat useaan kertaan kasvoille, suunnistus ei kulkenut, mies oli huono, ei ollut peesiä, matka oli liian pitkä ja olihan mulla vielä se väärä asenne, mikä näkyy virhekeskeisyytenä tässäkin analyysissä.. Kaiken lisäksi kartta, rata ja maasto olivat turhankin selkeitä ja hyviä, ettei niitä voi syyttää jälkeen päin. Kiitos järjestäjille, maasto siis oli juurikin sellainen, mikä pistää heikomman miehen kiroamaan. Mistä siis tykkäisin, jos olisin paremmassa juoksukunnossa :). Pidin siitä toki nytkin. 

Kisan jälkeen oli harvinaisen huono fiilis. Oksetti, halusin nukkua tuskan pois. Huhhuijaa. Ihan kuin ylikovaa vauhtia vedetyn pitkän yöosuuden jälkeen - ihan tillin tallin koko ukko. Seuraavana yönäkin pisti vatsassa kiertämään. Liekö se enää johtunut raskaasta suorituksesta vai huonosti hoidetusta palautumisesta ravinnon suhteen. Tässä tulee kuitenkin tekstin mainostuksellinen osuus -> oikeastaan ainoa paikka, jossa en tuntenut väsymyksen oireita kisan aikana tai sen jälkeen, olivat pohkeeni. No kappas. Satuin käyttämään MJ Activen tarjoamia kompressiosukkia! Suorituskykyyn vaikuttavia sekunteja on vaikea arvioida, mutta yleisesti lihakset pysyvät paremmassa kunnossa, ja palautuminen on sitä kautta jo kisan aikana käynnissä. Tidii. Näillä tullaan SM-yössä!

Kaiken negatiivisuuden keskellä (mitä siis kompressiosukat eivät edustaneet) on pakko muistaa yksi positiivinen asia. Oikeastaan se jättää taakseen kaikki surkeat jutut mennen tullen, jopa tullen mennen! Se on se, että juoksijan polvet eivät oireilleet kilpailussa, tai sen jälkeen. Se on ihan semmoinen mainitsemisen arvoinen asia. Todellakin kiva asia.

Seuraavassa kisa-analyysissä keskityn pelkästään positiivisiin asioihin ja onnistumisiini. Seuraava kisa on aikaisintaan SM-pitkä, vajaan kahden viikon kuluttua.

torstai 9. elokuuta 2012

Jalat kestää

Jalkoja on nyt testailtu kolmen päivän aikana ihan riittävästi. Uskon ja toki myös toivon, ettei liikaa. Muutahan tässä ei olekaan tehty kuin urheiltu.

Tiistaina tosiaan Tuomon kanssa 1h30min lenkki, josta pyörällä 2/3 ja juosten 1/3. Sinä päivänä tuli tehtyä myös tunnin verran dynaamisia liikkuvuusliikkeitä, josta muutama seisten. Rasittaahan sekin.

Eilen keskiviikkona oli sitten jumppapäivä. Hapotin keskivartaloa fiiliksen mukaan. Oikeastaan ensimmäisellä minuutilla tajusin, että ollaanpahan rapakunnossa. Nooh, jatkoin reeniä ja loppua kohden tekemisen meininkiä rupesi löytymään. Yhteensä 1h20min setti. Iltapäivällä menin huoltajana Salppurille NuJu-yhteistreeniin à la RaVa/LS-37/AR/MU, mutta pääsinkin juoksemaan sekä aloitus- että ankkuriosuutta. PK-vauhdilla juoksin ja ihan virheettömästikin aina 1. osuuden viimeiselle rastille asti. Toiseksi viimeiseltä lähtiessä tajusin, että nyt tulee suunnan kanssa tarkkaa, kun on tasaista ja polkujakin tulee vastaan pelkästään kohtisuorassa linjassa. Oma suunta oli vielä 50m ennen rastia hyvä ellei jopa täydellinen, mutta pää sekosi muualle menevistä "kilpakumppaneista" ja viitoituksesta, joka sattui olemaan kokoava. No eihän siinä voinut muuta tehdä kuin järkyttävän, reilun minuutin kokoisen pummin - siis oravapolkuradalla - huhhuijaa. Toisella setillä kävin eri hajonnoilla. Parilla välillä kadotin pikkupolut, olisi voinut vetää suoraan kompassillakin. Lopussa kävin ottamassa uusiksi epäonnistuneen rastivälin. N. 2 x 15min suunnistusta verkkoineen päivineen.

Tänään tein pitkän lenkin Aaron, Tumpin ja Venlan kanssa. Pyörällä Keravanjärvelle, vaellusta, pyörällä takaisin. Yhteensä öbaut 5h. Nuorempien seurassa oli sopiva vauhti pitkälle lenkille, eikä tarvinnut hiilarikoneistoa liikaa alkumatkasta rassata. Lopussa tuli pientä kisaakin, kun ruvettiin leikkimään pyöräilijöitä.  Pientä häiriötä kireihin toi puhelimen sointi, sekin selvitettiin nopeasti sanoin: "sori, meil on loppuratkasut kesken.." Letka odotti tietenkin kiltisti... Omat voittomahdollisuudet kariutuivat ulosajoon tiukassa mutkassa, otettiin siinä jo vähän riskiäkin. Hauskaa kuitenkin oli.

Huomenna on jaloilla totaali lepopäivä. Kevyttä kuntopiiriä keskivartalolle siis. Ylihuomenna  puistosählyn SM-kisat Tampereella eli kevyttä juoksentelua, toisaalta aika paljon. Sunnuntaina jalat pääsevät taas kovaan testiin, kun lähden ankkuroimaan seuran joukkuetta AM-viestiin. Eka kisa pitkästä aikaa. Se on hianoo!

tiistai 7. elokuuta 2012

Mitä on perustreeni?

Loma alkoi eilen ja pitihän sitä juhlia. Kävin psykologilla ja LPG-hieronnassa! :)

Kolme seuraavaa viikkoa vietän paria kisareissua lukuun ottamatta kotona perustreenin äärellä. "Perustreeni" on jokaisella tietenkin vähän erilaista. Ja itselläkin se tuppaa vähän vaihtelemaan jalkojen eläessä outoa elämäänsä. Tulevan kolmen viikon harjoittelu rakentuu seuraavien - hyvinkin tavallisten - peruspilarien varaan.

  • Harjoittelumäärä - on kuulkaa pikkusen heikoissa kantimissa peruskunto tällä hetkellä
  • Palautuminen - tainnut mennä aiemmin vikaan?
  • Suunnistusharjoittelu - hyviä ollaan siinä, mitä harjoitellaan
  • Lihashuolto - avittaa palautumista, on tärkeää

Tiiättekö, kyllä näillä tullaan.
  • Harjoittelumäärällä tarkoitan riittävää kestävyysharjoittelua, suomeksi sanottuna tunteja. Omalla kohdallani ja tässä tapauksessa tarkoitan, että harjoitteluviikossa pitäisi kertyä tunteja vähintään 10h. Se on reeniviikolle ehdoton minimi. 15h on hyvä, riippuu millä tavalla harjoittelee. 20h-viikko taitaa tällä hetkellä johtaa ylikuntoon, harjoitteli miten tahansa, joten jätetään sen ajattelu talvelle. Koska viimeinen tärkeä kisa on 2kk päästä, peruskestävyysharjoittelulla yritetään nostaa kuntotaso sen verran korkeaksi, että yhdestä syksyn kisasta palautumiseen menee alle viikko. Muuten "perustreeni" alustaa tulevaa harjoittelukautta ja totuttaa kropan taas harjoitteluun.
  • Palautuminen, erityisesti jalkojen osalta, on varmaankin ollut minulle se vaikein asia viimeisen kuuden vuoden aikana. Nyt yritän pitää jalat hyvässä jamassa sillä, että peräkkäisiä juoksupäiviä tulee aluksi harvakseltaan. Kovan juoksun, esim. kisan jälkeen on välttämätöntä antaa jalkojen levätä vähintään yksi päivä. Kolmen viikon jakso kulkee jokseenkin nousujohteisesti, myös juoksun osalta. Toivottavasti kestää, muuta ei voi sanoa.
  • Suunnistusharjoitteluni ei ole varmaan ihan tavallista menestykseen tähtäävän suunnistajan reeniä. Jalkojen sietokyvyn myötä olen joutunut tekemään paljon kompromisseja ja kovat suunnistusharjoitukset ovat vähissä. Kartan kanssa tulee vaellettua paljon, ja kuivaharjoittelua teen myös reilusti. Näin teen myös jatkossakin. Tulevina kuukausina keskityn yösuunnistusharjoitteluun. Se ei silti tarkoita sitä, että kuivaharjoitukset tehdään pimeässä huoneessa ledilamppu päässä.
  • Lihashuolto, niinnoh. Tunnin liikkuvuustreenejä 3-5 kertaa viikossa, aamu- ja iltavenyttelyt, harjoituksiin valmistavat aktivoinnit. Passiivinen lihashuolto eli hieronta ja fysikaaliset hoidot vielä päälle. 
Harjoittelu koostuu monipuolisesti eri lajeista, koska jalat eivät kestä kelvollistakaan juoksumäärää. On juoksua ja suunnistusta, vaellusta ja sauvakävelyä, pyöräilyä, vesijuoksua, uintia, talvella hiihtoa.. Eri vauhdeilla, eri pituisina...kaikenlaisina. Toteutus on tietenkin tärkein. Mutta ainoa tärkeä asia on tällä hetkellä terveen pysyminen.

Tänään päätreenit:

- ju + py 1h30min PK
- liikkuvuus 1h

Motivaatiolöpinät voi yksinkertaisuudessaan jättää Usain Boltin sanoihin:  "For me it's easy because I know what I want".

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Nopeasti

Nyt kirjoitetaan nopeasti

Yksi vapaapäivä on loppumaisillaan, loma jo melkein häämöttää. Huomenna kipaistaan töihin kolmeksi päiväksi. Sitten viikonloppuvapaat. Melkein kun intissä!

Eilen oli vähän huhhahhei-päivä kun tuli hierottua yhteensä seitsemän tuntia. Käsittelyssä olivat mm. olympiavoittaja ja huippu-urheilija. Ensimmäistä kertaa jalkapohjat väsyivät niin, että sielläkin tuntui jotain kivun tapaista. Ukkoko hajoaako käsiinkö? No ei todellakaan. Tämä ukko ei siihen suostu!!

Tänään kävin teettämässä pohjalliset, vaikka fysioterapeutti sanoi, että on pienestä kiinni, jos meinaa juoksijan polven johtuvan nilkan virheasennosta. Näin siis muuan lääkäri uskoi muutama viikko sitten. Samalla tuli kokeiltua LPG-hierontaa, jotta reiden ulkosyrjän elastisuus paranisi. LPG-hoito on erittäin rentouttavaa "imurointia", vaikka omalla imurilla sellaista "imuhierontaa" en kuitenkaan suosittele :) 

On muuten siis tällä hetkellä melko selvää, että hieronta saa jäädä tämän vuoden jälkeen. Joku tietty kysyisi, että mitäs sitten? Pohdiskellaan sitä vielä, mutta urheilla aattelin.

Tällä hetkellä luen Time-Out nimistä kirjaa på svenska. Siitä tulleet viisaudet täytyy kirjoittaa joskus tänne. On meinaan hyvää kamaa.

Ja nyt koisimaan.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Hyvä päivä

Kauppi voitti pitkällä matkalla MM-hopeaa, eikä Portin juossut miesten matkalla ollenkaan pöllömmin, kun oli sijalla 14. Jees!

Itse onnistuin tekemään tänään ihan kelvollisen päivän treenin suhteen.

AP:  kuntopiiri, jossa kaikenlaista jumppapallosta tasapainolautaan, yht 1h15min
IP: liikkuvuusreeni, kehitystä on tapahtunut, yht 1h5min
I: kuivaharjoitus, iisiä, yht 20min


Siihen selkään vielä kevyttä venyttelyä aamuin illoin ja MM-kisojen livetystä. Oli hyvä päivä.

Pitikin muuten mainita... Vierumäen urheiluopistolla tehty kompressiosukkatutkimus valmistui siis kevään aikana. Juoksija-lehdessä 5/2012 julkaistiin siitä juttu, ja nyt on tutkimus luettavissa netistäkin. Selkein huomio taisi olla pakaralihasten parempi aktivoituminen, mikä on siis hyvän juoksutekniikan merkki. Toki myös palautuminen on nopeampaa, etenkin sääri- ja pohjelihaksilla, minkä olen itsekin huomannut, kun olen käyttänyt sukkia harjoituksissa ja hierontatyössä. Ostapa siis itsellesi kompressiosukat! Se onnistuu esimerkiksi tätä kautta.


Huomenna pyörää ja liikkuvuutta. Lauantaina jatketaan töitä Vierulla kolmen päivän verran.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ehkä jos?

Toinen neljän työpäivän hierontasetti on takana ilman ongelmia. Lähimenneisyyden tapahtumiin vedoten pää haluaa ajatella edellisestä polvien vihlonnasta, että ehkä se olikin vain mielikuvituskipua tai jotain pientä, ei vakavaa... No joo ei todellakaan. Perinteisen pessimistisesti ajatellen olen kuitenkin vain muutaman päivän mukamas terveenä ennen seuraavaa vihlaisua samalla tietämättäni, että maaliskuun lopussa olisi pitänyt mennä leikkaukseen.

Siitä lähimenneisyydestä siis. Viimeisenä neljänä päivänä tein kaksi liikkuvuusharjoitusta, kaksi kuivaharjoitusta, iltavenyttelyä, 40min juoksulenkin (!!), olin kerran pitkässä hieronnassa ja hyppäsin pää edellä kolmesta metristä veteen kahdesti (sanajärjestys, suomen kieli on hianoo). Tämän lisäksi tuli siis hierottua neljä kuuden tunnin työpäivää.

Juoksulenkkihän oli muuten tyhmästi tehty, vaikka nyt selvittiinkin ilman kipuja. Tuuria, sanoo pessimisti. Kahden suomalaisen maailmanmestaruuden innoittamana tässä tuli kuitenkin jo mietittyä, mitä kisoja kävisi syksyllä. Ilmeisesti tervehtymisen usko on siis vahva, koska mies odottelee jo tulevia koitoksia. Näinhän sitä täytyy ajatella. 

Kauden aikana kahdesti Suomessa kilpailleena olen huomannut, että vähän kilpailevana keskittymiskyky kisasuorituksessa paranee ja nälkä tehdä hyvä suunnistus kasvaa tai vähintäänkin pysyy korkeana. No kappas... Tätä oppia noudattelen syksylläkin, vaikka päätösten pohjalla lienee enemmänkin fyysinen rapistuminen, kuin suunnistusvireen hakeminen. Toki tämän hetken suunnitelma sisältää JOS-sanoja ihan riittämiin, että odotellaan nyt: 

Jos takapakkia ei enää tule, AM-viesti (12.8.) on syksyn ensimmäinen kilpailuni - sikäli mikäli mahdun johonkin joukkueeseen. AM-pitkä samalle viikonlopulle on melko varmasti liikaa. Jos elokuu onnistuu reenaten, niin sitten seuraava kilpailu onkin loman loppupuolella oleva kauden ex-päätavoitteeni eli SM-pitkä (25.-26.8.). SM-keskimatka ja SM-viesti ovat kysymysmerkkejä vielä. Koska kisat ovat kaukana ja seuran miehet ovat osittain telakalla, koko viikonloppu saattaa jäädä välistä. Tuo SM-viikonloppu kyllä pistäisikin tämän miehen niin monttuun, että sieltä ei noustaisi ennen talvea. No tässä kohtaa sopii kyseenalaistaa myös SM-pitkän viikonloppu. Toisaalta kroppa tarvitsee rasitusta, jotta se voi tottua siihen, ja jotta se voisi kestää joku päivä ehkäpä kovempaakin rasitusta. Syyskuun lopussa aika pian keskari+viestiviikonlopun jälkeen tulee AM-yö (20.9.), joka sitten toimii yhdenlaisena kenraalina syksyn päätavoitetta eli SM-yötä (28.-29.9.) varten. SM-yön jälkeen tulee pari isoa viestiä, mutta joka tapauksessa syksy mennään muutamalla kilpailulla läpi. Jos edes kilpaillaan.

Vielä niitä triathlon-kuveja. Pyörästä ei tullut tällä kertaa kuvaa, mutta tiedoksi kaikille, joita kiinnostaa tai ei kiinnosta: ei sillä kapineella kuuhun mennä.

Uimasta, väliaikatietoja.

Maaliin 200m/20km/5km:n jälkeen.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mitä hä?

Ja niin sitä taas iskeydyttiin maahan. Ei korkealta, koska sinne ei ole koskaan kerettykään, mutta jälleen kivuliaasti ja kovaa.

Neljä työpäivää takana. Jakson aikana 6h - 8h - 6h - 6h työpäivät + yksi tunnin sauvakävelylenkki. Muutoin oleskelua ja lihashuoltoa. Tänään, tuon neljän työpäivän jakson viimeisen hieronnan, (puolihieronta, kestoltaan 55min) puolivälissä, tarkalleen ottaen asiakkaan m. trapezius - pars descendes:ä hieroessani tunnen sekunnilleen samanaikaisesti molempien polvieni ulkosivulla vihlovaa kipua.

...

radiosta soi James Blunt - Stay the night

...

Mieli tyhjeni aika nopeasti. Hieronta muuttui liukuhihnatyöksi. Mikään ei tuntunut miltään. Halusin pois.

...

Tänään on tullut luettua netistä muutamia pettymyksen täyteisiä tekstejä elämästä, urheilusta ja tavoitteiden karkaamisesta. Ne päättyvät jokseenkin kaikki ajatukseen, että peiliin pitää katsoa, täältä tullaan. Itsekin päätin ryhtyä urheilijaksi uudestaan pari tuntia sitten.

Tällä hetkellä tuntuu, että pitää tehdä jotain todella radikaalia. Tämä tilanne ei ole hyvä, ei todellakaan. Jatkokysymys vaan kuuluu: MITÄ? (seuraava tekstin pätkä saattaa olla kaikessa järjettömyydessään hieman epälooginen)

"Oon ihan pihalla. Lumiukkona on vaikea olla kesällä, mutta ollaan nyt sitten "pihalla kuin varpunen", joka väpättää pyrstöään. Ai, se olikin västäräkki. Pohjalliset nyt ainakin tuloo, jee hei... Hieronnassa on käyty, no se autto, mut ei tarpeeksi. Loma auttoi tietenkin. Pitäskö lopettaa koulu? Hierontaa ei vaan pysty tekee paljoo, sillon kun urheilee. Ei näillä jaloilla. Se on fakta. Penikkatauti ei muuten kiusaa, kiitos kompressiosukkien ja pitkän juoksutaun. Veikkaan kuitenkin et suunnistajakin tarttee jonkun näköistä juoksuharjoittelua pärjätäkseen. Huomenna etsin kirjastosta kirjaa hakusanoilla, "psykologia", "kipu", "ilo" ja ehkä kirjaa, joka löytynee hakusanoilla "urheilu", "motivaatio", "comeback" ja "elämä". Kauheesti olis suunnitelmia, mutta parannuttais nyt ensin. Nyt on jo kuudes peräkkäinen kausi vammojen kanssa. Eikä se naurata. Ehkä lähden oikeasti Siperiaan ens kauel reenaamaan. Jos jalat on terveet. Se ois hienoo. Jos jalat kestäis.
Paljon on asenteesta kiinni. Ei riitä, että teoriassa tietää, että täytyy katsoa peiliin. Sekin lause täytyy ymmärtää syvemmin. "?" Ehkä pitää lähteä Ruotsiin. Niillä on niin positiivista musiikkiakin (Spotify). Kaikki on positiivista, nehän voittaa nobelit ja euroviisut. No jos hommaisin sen kirjan ruotsin kielellä. No, ulkomaille voisi kuitenkin mennä. Minne? Siperiaan. Siis aivan pihalla.."

Sauvakävelylenkiltä tuli koira mukaan. Otettiin kämppään illaksi. Olin ihan helisemässä, mutta olihan se piristävää. Melkein keskiyöllä joku eläinsuojeluyhdistyksestä haki sen. Seuraavana aamupäivänä omistaja tuli kyselemään koiraansa.

Triathlonissa ei saatu meikän maaliaikaa maaliviivalta, sen takia kesk. Lievää säätöä...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pidempää tekstiä

Viimeiset viikot olin reissussa, enkä koskenut tietokoneeseen juuri lainkaan. Facebookissakaan en käynyt kuin muutaman kerran vilkaisemassa, mistä olen ylpeä. Seuraavassa kertomusta kuvituksen kera siitä, mitä olen tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana.

Jänskä Jukola masensi

Rasitusvamma - juoksijan polvi nimeltään - veti miehen telakalle koko kevätkaudeksi. Tänä vuonna seurasin Jukolan Viestiä siis turistina. Samalla olin ykkösjoukkueen nimellinen huoltaja.

Joulun viettäminen on sivullisen näkökulmasta vietettynä mielenkiintoista, kun kokonaisuudesta saa paremman käsityksen. Loppujen lopuksi se on kuitenkin masentavaa, kun itse ei pääse lahjojen pariin. Jouluna lahjat ovat tärkeimpiä (niinhän se menee), ei lahjojen avaamisen seuraaminen. Suunnistuksessa taas tärkeintä on se, että itse saa suunnistaa, ei se, että voi seurata muiden otatusta kilpailukeskuksesta.

Aamuyöllä
Kilpailu itsessään oli hyvää Jukola-klassia ja vaikkei ruoan suhteen ainakaan julkisen palautteen perusteella mennyt ihan putkeen, niin ainakin kilpailukeskus ylitti odotukseni. Kalevan Rasti voitti ilman Kettusta, mikä on hieno juttu. Muutamilta junioreilta nähtiin upeita juoksuja ja oli se meidänkin sadan sakkiin pääsy jopa yllättävänkin lähellä. Viestin ykkösrastin jälkeen joukkue meni nousujohteisesti ja lopulta maalitaulu näytti 115. sijaa, mikä on tosiaan kelvollisesti, kun pari avainjuoksijaa jäi pois, eikä aloituksen jälkeen letkoista ollut vauhdin puolesta hyötyä.

 Joka tapauksessa, seuraavaan Jukolaan on jo selkeästi alle vuosi aikaa. Ensi vuonna siis Jämsällä!

Lomailua Joensuussa

Jukolan jälkeen toki tulee tyhjä olo jo siitä, että samanlaista herkkua on vasta vuoden päästä tarjolla. Lähdin siis pidemmälle reissulle keventämään mieltä, viettämään lomaa ja luonnollisesti myös reenaamaan. Alun perin piti mennä Anskun luokse Joensuuhun katselemaan suunnistusmaastoja suoraan Jukosta, mutta majoitus-, ruokailu- ja ohjelmavastaavalla oli hieman flunssaa päällä. No mie menin pohjoseen päin pari päivää suunniteltua myöhemmin.

Jos muuten aikoo kuljettaa pyörää junassa, kannattaa ostaa etukäteen pyöräpaikka, voi olla nihkeetä ilman sitä. Pyörä jäi kotiin pariksi viikoksi, mutta eipä se tahtia liikaa hidastanut.

Aloittelin leirin kivasti kevyellä päivällä. Alkupäivästä käväisin Lehtosen Nikolla hieronnassa. Ei-Vierumäki-tyyli vaikutti mielenkiintoiselta ja tehokkaalta. Suosittelen! Illalla pitkästä aikaa oikein elokuviin. Vähän tuntuu vanhan ajan meiningiltä elokuvissa käynti muuten, mikä on mielestäni positiivinen ilmaus. Nykyäänhän on piraatit ja kaikki.

Viikkoon sisältyi pari kevyttä kuntopiiriä, muutama suunnistuskerta auringossa ja sateessa (PARASTA!). Kohokohdat reissulla olivat ehdottomasti Kolin reissu sekä mökkeily-kajakkimelontasetti. 
Kolille kuukaudeksi, tuossa majapaikka.
Tai sitten ei.

Tuli muuten kajakille istahtaessa mieleen, että on tullut luvattua eräälle melojalle, että pysyisin kilpakajakilla pystyssä. Hehheh...

Loppuun vielä siihen mennessä parhaiten sujunut uintitreeni hallissa ja laatuviikko saatiin pakettiin. Kelpasi mennä viettämään lomaa Joensuuhun. Kiitos!

Vuokatti-Sotkamo -akselilla tulevan haistelua

Vaikka tulevan syksyn NORT ja ensi vuoden MM-kisat tulevat ehkä hivenen liian aikaisin meikäläiselle nyt kun tämänkin kauden kisakalenteri on ollut melko tyhjänä, niin saahan sitä silti hakea motivaatiota ja tavoitteita - niitä Vuokatti nimittäin tarjoaa.

Niskanen kiihdyttelee takaa-ajoon.
Nyt olin siis Jussilla. Tämäkin viikko aloiteltiin hieronnalla. Tällä kertaa käväisin Myllylän Tonilla käsittelyssä hiihtoputken päässä. Se setti muistutti enemmän opistomme kaavaa, oli toki silti hyvä. Suosittelen Tonillakin käymistä. Hinta-laatusuhde on pohjoisemmassa huomattavasti paremmalla tasolla, kuin pääkaupunkiseudun lähellä. Laatu toki täsmää joka puolella Suomea, kunhan vain oikean hierojan löytää, mutta hinta kasvaa etelään tultaessa.

Parina ekana päivänä otettiin kevyesti. Samalla pääsin seuraamaan hiihtäjien Aateli-reissiä. Melkeinpä kaikki huiput olivat paikalla, ja uudenlaisen kisan seuraaminen oli kyllä ihan mielenkiintoista. Niskasen Iivo voitti miehet ja Mäkäräisen Kaisa hoiti homman naisten puolella.

Omaan ohjelmaan kuului vaeltelua, yksi Joensuunkin uintitreeniä onnistununeempi reeni opiston hallissa sekä pari laatutreeniä suunnistuskartoilla. Tipasojan sallitulla alueella käväisin kokeilemassa metsäjuoksua ensimmäistä kertaa sitten Suunto-Gamesin. Fiilikset olivat jalkojen suhteen positiiviset. Selkeästi näkyy se, että ei ole tarvinnut hieroa kesäkuun aikana juuri yhtään, eikä jalkojen kokonaiskuormitus ole siten päässyt nousemaan liiaksi.

 Jussi otti jopa ihan Facebook-kamaa Tipasojan reissulta.


Yläpuolista kuvaa katsellessa tuli mieleen, että painotetaan nyt vielä kuitenkin, että olen lomalla. Sotkamon lomailuun sisältyi siis reenailua, jalkojen palauttelua, Pasilaa, hiihtelyä, molempien EM-kisojen katselua ynnä muuta siistiä. Kiitokset myös sinne!

KRV 2012 - rastiviikon viimeinen kilpasarjojen maaliintulija

Jussilta lähdin Kainuun rastiviikolle viettämään reissun kolmatta ja viimeistä viikkoa. Tänä vuonna KRV oli lomaviikko, sillä jalkojen tilan takia en olisi voinut juosta neljää kilpailua edes H21B:ssä. Kuitenkin nimeni komeili H21E:sarjan lähtölistoilla. Viikko mentiin silti vaeltaen.

Puskaradio toimi markkinointikeinona onnistuneesti ja sain tehdä hierontatöitä muutaman tunnin päivässä. Muuten viikko oli uimista, suunnistusta, leirikisailua ja kortin peluuta - ilman hyttysiä. JES!

No kyllähän siellä tuli yksi kilpailukin juostua. Se oli KRV:n kolmas päivä, jolloin juostiin keskimatka. Kisa lähti kohtuullisesti käyntiin. Ei isoja mokia, ja ihan sujuvaa suunnistusta peitteisellä alueella. 3. rastilla eli siis vielä ihan kilpailun alussa olin sijalla 23. Kun eteen tulivat pidemmät rastivälit, reitinvalintataito ja juoksuvoima astuivat mukaan peliin. Sitten jäin.

Suoritus olisi ollut suunnistuksellisesti erittäin hyvä (ainakin itselleni), jos lopun minuutin mistaaki olisi jäänyt tekemättä. Viimeisen kilometrin alkaessa huomasin, että perään lähtenyt rastiviikon voittaja Jani hengitti niskaan ja menin sitten turhaan hermoilemaan sen takia. Siitä tyhmä virhe. Juoksuvauhti ei tällä hetkellä tietenkään anna mahdollisuuksia huipun tavoitteluun, ja suppamaastoissa juuri pidempien välien selkiyttäminen vaatii työtä. Jäin kahdella pitkällä välillä enemmän tossulla kuin reitinvalintavirheiden takia. Olen tyytyväinen siihen, että järkyttäviä häröilyjä ei ole tullut kauden ainoissa kotimaisissa kisoissa. Into hyvän suorituksen tekemiseen on olemassa ja toistaiseksi polvivaivattomana on hyvä lähteä kohti syksyä ja tulevaa.

Neljäntenä päivänä sain ainutlaatuisen kunnian tulla koko rastiviikon viimeisenä kilpasarjalaisena maaliin. Siellä oli kartantekijäkin vastaanottokomiteasta (ainoana sen jäsenenä) taputtamassa ja kannustamassa. Hyvät fiilikset jäi siis viikosta.

Kotiin parin mutkan kautta

Kotiin tultiin sitten serkusten heinätöiden ja Iisalmen yötriathlonin kautta. Niin meikäläisenkin piti mennä kokeilemaan kolmiottelua... Uinti oli lievän tuulisuuden takia aivan hirveää. Pitäis opetella uimaan siis. Pyöräilyssä jäin alamäissä ja tasaisella. Hommaan vaan paremman pyörän, niin johan kulkee. No kyllä se pyöräilykin on taitolaji. Juoksu ei oikein kulkenut. Olipahan kuitenkin fiilis lähteä juoksemaan viitosta 40min kestäneen hapottavan pyöräilyn jälkeen!!! Tällä hetkellä olen tuloksissa keskeyttäneenä, mitä vähän kummastelen, mutta kaiketi olen rikkonut sääntöjä jollain tavalla. Selvitellään asiaa. Ehkä se harrastus jäi kuitenkin siihen. Kuvamateriaalia triathlonista ehkä myöhemmin.

Huomenna aloittelen työharjoittelua opistolla. Työt loppuvat elokuun alussa. Vähäsen viisastuneena seuraavan kuukaudet treenit taitavat pääosin mennä kategorioihin vesileikit, liikkuvuus ja lihaskunto.

MRJS!