Pidempää tekstiä

Viimeiset viikot olin reissussa, enkä koskenut tietokoneeseen juuri lainkaan. Facebookissakaan en käynyt kuin muutaman kerran vilkaisemassa, mistä olen ylpeä. Seuraavassa kertomusta kuvituksen kera siitä, mitä olen tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana.

Jänskä Jukola masensi

Rasitusvamma - juoksijan polvi nimeltään - veti miehen telakalle koko kevätkaudeksi. Tänä vuonna seurasin Jukolan Viestiä siis turistina. Samalla olin ykkösjoukkueen nimellinen huoltaja.

Joulun viettäminen on sivullisen näkökulmasta vietettynä mielenkiintoista, kun kokonaisuudesta saa paremman käsityksen. Loppujen lopuksi se on kuitenkin masentavaa, kun itse ei pääse lahjojen pariin. Jouluna lahjat ovat tärkeimpiä (niinhän se menee), ei lahjojen avaamisen seuraaminen. Suunnistuksessa taas tärkeintä on se, että itse saa suunnistaa, ei se, että voi seurata muiden otatusta kilpailukeskuksesta.

Aamuyöllä

Kilpailu itsessään oli hyvää Jukola-klassia ja vaikkei ruoan suhteen ainakaan julkisen palautteen perusteella mennyt ihan putkeen, niin ainakin kilpailukeskus ylitti odotukseni. Kalevan Rasti voitti ilman Kettusta, mikä on hieno juttu. Muutamilta junioreilta nähtiin upeita juoksuja ja oli se meidänkin sadan sakkiin pääsy jopa yllättävänkin lähellä. Viestin ykkösrastin jälkeen joukkue meni nousujohteisesti ja lopulta maalitaulu näytti 115. sijaa, mikä on tosiaan kelvollisesti, kun pari avainjuoksijaa jäi pois, eikä aloituksen jälkeen letkoista ollut vauhdin puolesta hyötyä.

 Joka tapauksessa, seuraavaan Jukolaan on jo selkeästi alle vuosi aikaa. Ensi vuonna siis Jämsällä!

Lomailua Joensuussa

Jukolan jälkeen toki tulee tyhjä olo jo siitä, että samanlaista herkkua on vasta vuoden päästä tarjolla. Lähdin siis pidemmälle reissulle keventämään mieltä, viettämään lomaa ja luonnollisesti myös reenaamaan. Alun perin piti mennä Anskun luokse Joensuuhun katselemaan suunnistusmaastoja suoraan Jukosta, mutta majoitus-, ruokailu- ja ohjelmavastaavalla oli hieman flunssaa päällä. No mie menin pohjoseen päin pari päivää suunniteltua myöhemmin.

Jos muuten aikoo kuljettaa pyörää junassa, kannattaa ostaa etukäteen pyöräpaikka, voi olla nihkeetä ilman sitä. Pyörä jäi kotiin pariksi viikoksi, mutta eipä se tahtia liikaa hidastanut.

Aloittelin leirin kivasti kevyellä päivällä. Alkupäivästä käväisin Lehtosen Nikolla hieronnassa. Ei-Vierumäki-tyyli vaikutti mielenkiintoiselta ja tehokkaalta. Suosittelen! Illalla pitkästä aikaa oikein elokuviin. Vähän tuntuu vanhan ajan meiningiltä elokuvissa käynti muuten, mikä on mielestäni positiivinen ilmaus. Nykyäänhän on piraatit ja kaikki.

Viikkoon sisältyi pari kevyttä kuntopiiriä, muutama suunnistuskerta auringossa ja sateessa (PARASTA!). Kohokohdat reissulla olivat ehdottomasti Kolin reissu sekä mökkeily-kajakkimelontasetti. 

Kolille kuukaudeksi, tuossa majapaikka.

Tai sitten ei.

Tuli muuten kajakille istahtaessa mieleen, että on tullut luvattua eräälle melojalle, että pysyisin kilpakajakilla pystyssä. Hehheh...

Loppuun vielä siihen mennessä parhaiten sujunut uintitreeni hallissa ja laatuviikko saatiin pakettiin. Kelpasi mennä viettämään lomaa Joensuuhun. Kiitos!

Vuokatti-Sotkamo -akselilla tulevan haistelua

Vaikka tulevan syksyn NORT ja ensi vuoden MM-kisat tulevat ehkä hivenen liian aikaisin meikäläiselle nyt kun tämänkin kauden kisakalenteri on ollut melko tyhjänä, niin saahan sitä silti hakea motivaatiota ja tavoitteita - niitä Vuokatti nimittäin tarjoaa.

Niskanen kiihdyttelee takaa-ajoon.

Nyt olin siis Jussilla. Tämäkin viikko aloiteltiin hieronnalla. Tällä kertaa käväisin Myllylän Tonilla käsittelyssä hiihtoputken päässä. Se setti muistutti enemmän opistomme kaavaa, oli toki silti hyvä. Suosittelen Tonillakin käymistä. Hinta-laatusuhde on pohjoisemmassa huomattavasti paremmalla tasolla, kuin pääkaupunkiseudun lähellä. Laatu toki täsmää joka puolella Suomea, kunhan vain oikean hierojan löytää, mutta hinta kasvaa etelään tultaessa.

Parina ekana päivänä otettiin kevyesti. Samalla pääsin seuraamaan hiihtäjien Aateli-reissiä. Melkeinpä kaikki huiput olivat paikalla, ja uudenlaisen kisan seuraaminen oli kyllä ihan mielenkiintoista. Niskasen Iivo voitti miehet ja Mäkäräisen Kaisa hoiti homman naisten puolella.

Omaan ohjelmaan kuului vaeltelua, yksi Joensuunkin uintitreeniä onnistununeempi reeni opiston hallissa sekä pari laatutreeniä suunnistuskartoilla. Tipasojan sallitulla alueella käväisin kokeilemassa metsäjuoksua ensimmäistä kertaa sitten Suunto-Gamesin. Fiilikset olivat jalkojen suhteen positiiviset. Selkeästi näkyy se, että ei ole tarvinnut hieroa kesäkuun aikana juuri yhtään, eikä jalkojen kokonaiskuormitus ole siten päässyt nousemaan liiaksi.

 Jussi otti jopa ihan Facebook-kamaa Tipasojan reissulta.

Yläpuolista kuvaa katsellessa tuli mieleen, että painotetaan nyt vielä kuitenkin, että olen lomalla. Sotkamon lomailuun sisältyi siis reenailua, jalkojen palauttelua, Pasilaa, hiihtelyä, molempien EM-kisojen katselua ynnä muuta siistiä. Kiitokset myös sinne!

KRV 2012 - rastiviikon viimeinen kilpasarjojen maaliintulija

Jussilta lähdin Kainuun rastiviikolle viettämään reissun kolmatta ja viimeistä viikkoa. Tänä vuonna KRV oli lomaviikko, sillä jalkojen tilan takia en olisi voinut juosta neljää kilpailua edes H21B:ssä. Kuitenkin nimeni komeili H21E:sarjan lähtölistoilla. Viikko mentiin silti vaeltaen.

Puskaradio toimi markkinointikeinona onnistuneesti ja sain tehdä hierontatöitä muutaman tunnin päivässä. Muuten viikko oli uimista, suunnistusta, leirikisailua ja kortin peluuta - ilman hyttysiä. JES!

No kyllähän siellä tuli yksi kilpailukin juostua. Se oli KRV:n kolmas päivä, jolloin juostiin keskimatka. Kisa lähti kohtuullisesti käyntiin. Ei isoja mokia, ja ihan sujuvaa suunnistusta peitteisellä alueella. 3. rastilla eli siis vielä ihan kilpailun alussa olin sijalla 23. Kun eteen tulivat pidemmät rastivälit, reitinvalintataito ja juoksuvoima astuivat mukaan peliin. Sitten jäin.

Suoritus olisi ollut suunnistuksellisesti erittäin hyvä (ainakin itselleni), jos lopun minuutin mistaaki olisi jäänyt tekemättä. Viimeisen kilometrin alkaessa huomasin, että perään lähtenyt rastiviikon voittaja Jani hengitti niskaan ja menin sitten turhaan hermoilemaan sen takia. Siitä tyhmä virhe. Juoksuvauhti ei tällä hetkellä tietenkään anna mahdollisuuksia huipun tavoitteluun, ja suppamaastoissa juuri pidempien välien selkiyttäminen vaatii työtä. Jäin kahdella pitkällä välillä enemmän tossulla kuin reitinvalintavirheiden takia. Olen tyytyväinen siihen, että järkyttäviä häröilyjä ei ole tullut kauden ainoissa kotimaisissa kisoissa. Into hyvän suorituksen tekemiseen on olemassa ja toistaiseksi polvivaivattomana on hyvä lähteä kohti syksyä ja tulevaa.

Neljäntenä päivänä sain ainutlaatuisen kunnian tulla koko rastiviikon viimeisenä kilpasarjalaisena maaliin. Siellä oli kartantekijäkin vastaanottokomiteasta (ainoana sen jäsenenä) taputtamassa ja kannustamassa. Hyvät fiilikset jäi siis viikosta.

Kotiin parin mutkan kautta

Kotiin tultiin sitten serkusten heinätöiden ja Iisalmen yötriathlonin kautta. Niin meikäläisenkin piti mennä kokeilemaan kolmiottelua... Uinti oli lievän tuulisuuden takia aivan hirveää. Pitäis opetella uimaan siis. Pyöräilyssä jäin alamäissä ja tasaisella. Hommaan vaan paremman pyörän, niin johan kulkee. No kyllä se pyöräilykin on taitolaji. Juoksu ei oikein kulkenut. Olipahan kuitenkin fiilis lähteä juoksemaan viitosta 40min kestäneen hapottavan pyöräilyn jälkeen!!! Tällä hetkellä olen tuloksissa keskeyttäneenä, mitä vähän kummastelen, mutta kaiketi olen rikkonut sääntöjä jollain tavalla. Selvitellään asiaa. Ehkä se harrastus jäi kuitenkin siihen. Kuvamateriaalia triathlonista ehkä myöhemmin.

Huomenna aloittelen työharjoittelua opistolla. Työt loppuvat elokuun alussa. Vähäsen viisastuneena seuraavan kuukaudet treenit taitavat pääosin mennä kategorioihin vesileikit, liikkuvuus ja lihaskunto.

MRJS!