Mitä hä?

Ja niin sitä taas iskeydyttiin maahan. Ei korkealta, koska sinne ei ole koskaan kerettykään, mutta jälleen kivuliaasti ja kovaa.

Neljä työpäivää takana. Jakson aikana 6h - 8h - 6h - 6h työpäivät + yksi tunnin sauvakävelylenkki. Muutoin oleskelua ja lihashuoltoa. Tänään, tuon neljän työpäivän jakson viimeisen hieronnan, (puolihieronta, kestoltaan 55min) puolivälissä, tarkalleen ottaen asiakkaan m. trapezius - pars descendes:ä hieroessani tunnen sekunnilleen samanaikaisesti molempien polvieni ulkosivulla vihlovaa kipua.

...

radiosta soi James Blunt - Stay the night

...

Mieli tyhjeni aika nopeasti. Hieronta muuttui liukuhihnatyöksi. Mikään ei tuntunut miltään. Halusin pois.

...

Tänään on tullut luettua netistä muutamia pettymyksen täyteisiä tekstejä elämästä, urheilusta ja tavoitteiden karkaamisesta. Ne päättyvät jokseenkin kaikki ajatukseen, että peiliin pitää katsoa, täältä tullaan. Itsekin päätin ryhtyä urheilijaksi uudestaan pari tuntia sitten.

Tällä hetkellä tuntuu, että pitää tehdä jotain todella radikaalia. Tämä tilanne ei ole hyvä, ei todellakaan. Jatkokysymys vaan kuuluu: MITÄ? (seuraava tekstin pätkä saattaa olla kaikessa järjettömyydessään hieman epälooginen)

"Oon ihan pihalla. Lumiukkona on vaikea olla kesällä, mutta ollaan nyt sitten "pihalla kuin varpunen", joka väpättää pyrstöään. Ai, se olikin västäräkki. Pohjalliset nyt ainakin tuloo, jee hei... Hieronnassa on käyty, no se autto, mut ei tarpeeksi. Loma auttoi tietenkin. Pitäskö lopettaa koulu? Hierontaa ei vaan pysty tekee paljoo, sillon kun urheilee. Ei näillä jaloilla. Se on fakta. Penikkatauti ei muuten kiusaa, kiitos kompressiosukkien ja pitkän juoksutaun. Veikkaan kuitenkin et suunnistajakin tarttee jonkun näköistä juoksuharjoittelua pärjätäkseen. Huomenna etsin kirjastosta kirjaa hakusanoilla, "psykologia", "kipu", "ilo" ja ehkä kirjaa, joka löytynee hakusanoilla "urheilu", "motivaatio", "comeback" ja "elämä". Kauheesti olis suunnitelmia, mutta parannuttais nyt ensin. Nyt on jo kuudes peräkkäinen kausi vammojen kanssa. Eikä se naurata. Ehkä lähden oikeasti Siperiaan ens kauel reenaamaan. Jos jalat on terveet. Se ois hienoo. Jos jalat kestäis.
Paljon on asenteesta kiinni. Ei riitä, että teoriassa tietää, että täytyy katsoa peiliin. Sekin lause täytyy ymmärtää syvemmin. "?" Ehkä pitää lähteä Ruotsiin. Niillä on niin positiivista musiikkiakin (Spotify). Kaikki on positiivista, nehän voittaa nobelit ja euroviisut. No jos hommaisin sen kirjan ruotsin kielellä. No, ulkomaille voisi kuitenkin mennä. Minne? Siperiaan. Siis aivan pihalla.."

Sauvakävelylenkiltä tuli koira mukaan. Otettiin kämppään illaksi. Olin ihan helisemässä, mutta olihan se piristävää. Melkein keskiyöllä joku eläinsuojeluyhdistyksestä haki sen. Seuraavana aamupäivänä omistaja tuli kyselemään koiraansa.

Triathlonissa ei saatu meikän maaliaikaa maaliviivalta, sen takia kesk. Lievää säätöä...