Yökupista on myös reittihärveli.
Paikalla oli paljon tuttuja. Tiesin etten ole metsässä ainakaan yksin. Lähdössä saimme nimetyt kartat, mikä loi vaikutelman, että hajontaa olisi. No eipä ollut, ollenkaan. Ykköselle koukkasin aika paljon ja jäin vielä leiman jälkeen ihmettelemään, kun katsoin nopeasti, ettei rasti ollutkaan oma. 3:lle mennessä ryhmässä oli vielä kymmenkunta henkilöä, mutta ilmeisesti juoksuvauhti tiputti osaa jo tässä vaiheessa. Seuraavalla välillä saimme yksinäisen kärjen kiinni. Suunnistuksellisesti vaativin alue selvitettiin porukassa sopuisaan tahtiin. Lopussa alettiin kirimään ja mulla taisi olla henkistä kanttia vähiten ja lähdin yrittämään suoraa reitinvalintaa hiekkakuopan läpi. Se "hiekkakuoppa" kasvoi miehen korkuista nokkosta, joten pistin jarrut pohjaan, käänsin takaisin polulle ja tulin maaliin kuudentena vajaan minuutin voittajaa perässä. Olisinhan mä voinut nitistää loppukirissä ainakin pari jätkää.
Tai kuvasta päätellen en ehkä kuitenkaan...
Yökunto on nyt tullut testattua. Kisahan ei vaatinut mitenkään hurjasti suunnistuksellisia toimia, kun letkassa oli aktiivisempia ja kovempikulkuisia kavereita. Välillä olin kartalla, välillä en.. Voin tehdä päätelmäni vain fysiikan suhteen. Ja sanotaan siitä fysiikasta sitten näin, että jos tähtää SM-yöhön reilun kuukauden päähän, niin tilanne on hyvä sellaiselle henkilölle, joka kaipaa haasteita ;)
Eilinen meni palautuessa kevyellä kuntopiirillä ja suokävelyllä. Kohta lähetään hierontaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti