AM-viesti

Toissapäivänä sunnuntaina juostiin AM-viestit ympäri Suomea. Niin myös Uusimaalla (Uudellamaalla?). MU:lta lähti joukkue pääsarjaan, juoksijat järjestyksessä Assu-Late-Mä. Ennakkoon kisassa oli mukana meitä kovempia joukkueita enemmän kuin kolme, mutta poisjääntien jälkeen niitä taisi olla tasan sen verran. Mukaan lähdettiin kuitenkin samalta viivalta, eikä kellekään jaettu mitaleja etukäteen.

Assu avasi juoksulla, jolla oltiin vielä ronssin syrjässä kiinni. Late jäi toisella osuudella sen verran, että oma pääkoppa sanoi mitaleille heipat, vaikka en tarkkaa eroa kärkeen kuullutkaan. No, sitten lähdettiin tekemään hyvää suoritusta - OHS. 

- Siinä tuli muuten virhe. Tälläset amatöörit ajattelee eka mitaleja, sitten omaa suoritusta.

Seuraavassa selostusta omasta suorituksesta. Pitkästä aikaa saa näinkin tehdä :). Reitti on nähtävissä reittihärvelistä.

K-1

Alku mentiin tietä. En vienyt kiertoa loppuun asti, vaan lähdin ylittämään mäen reunaa, mikä oli varmasti paras valinta. Jyrkänteen reunasta alas, jonka jälkeen ois voinu kattoa kompassia. Lipsahdus kulkusuunnassa ja pikku kaarros rastille. ~20s

- Eli suuntavirhe rastinotossa. Huolellisempi ja asenteellisempi alku, niin olisi ollut malttia käyttää kompassiakin tuossa kohtaa.

1-2

Homma kasaan, pari selkeetä mäen nokkaa ja rastinotkoon... "Jossa ei näy kiveä, ja on kyllä muutenkin aika leveän näköinen karttaan verrattuna". Rupesin haravoimaan rinnettä tajutakseni, että siellä notkossa se kivi oli, muutaman metrin pidemmällä siitä, mihin uskalsin mennä. ~50s

- Rastinottovirhe. Vieläkin se asenne vaikutti huolellisuuteen ja oma yleistys ei tuntunut kohtaavan kartan yleistyksen kanssa. Ainoa notkohan se oli koko rinteessä, että sikäli aika tyhmä virhe. Ja takaraivossa kolkutti: "Nyt se mitali ainakin karkasi".

2-3

Nyt rupesi sujumaan. Toisen mäen päälle polulle, ja oikeasta kohdasta kaarto rastille. Samalla luin seuraavan rastivälin reitinvalinnan - suoraan.

3-4

Mäki alas kompassin kanssa. Notkelman jälkeen toisen mäen nenä haltuun ja ylös. Vähän haparointia rastinotossa, ei ollut varmuutta. ~5s

- Viimeseltä varmalta sais runtata kompassisuunnalla ilman kartanlukua. Rastinottovirhe edellisten virheiden epävarmuuden jatkeeksi.

4-5

Yksi mäki kiikariin, josta avokallio näkyi, sen takana jyrkänne. Matkalla pysähdys, kun avustin pientä tyttöä.

5-6

Ja koska Suomessa harvoin näkyy pitkiä, vaikeita reitinvalintavälejä, niin tämäkin mennään suoraan. No kyllä se oikeastikin piti mennä suoraan, ei yleisen periaatteen takia. Matkan aikana tuli useita ajautumisia ja suuntavirheitä. Siitä virhesarakkeeseen kiva pikkumerkintä ~30s

- Väsymys painoi ja yksinkertaistaminen oli vaikeaa. Pää ylös ja katse kauas näissä, kiitos.

6-7

Vaikka ei ollut mitenkään ihmeellinen väli, niin tässä sai tunteen, että sillon kun suunnistus kulkee, se on helppoa. Semmonen ajatus tuli mieleen, tiiättekö..

7-8

Lyhyt väli. Ei ollut edes suuntaväli, vaan pelkästään lähtösuuntaväli.

8-9

Pitkästi ja suoraan. Suunnistus on iisiä, mutta juoksu ei. Suollakin joutuu kävelemään, huhhuh. Olin juu fyysisesti kypsä jo kutoselle mennessä.. Juuri ennen rastia vasen nilkka nyrjähti, mikä aiheutti harmia loppukisaan.

9-10 

Hoipertelin peitteisen mäen alas. Suunta oli vähän hakusessa, keskittyminen ei ollut kohdallaan, kun nilkka vei huomion. Rastille pääsin, mutta aika vaikealla suunnistuksella. ~20s

- Pitäis vissiin hellittää, kun tietää, että joku muu asia vie huomion. No näihin asioihin ei taida kuulua muita kuin tapaturma, mutta kuitenkin. Esimerkiksi toisten urheilijoiden läsnöolon/näkemisen hanskaan jo melko hyvin.

10-11

Ikävän näköinen väli ja fyysisesti juuri niin haastava kuin nyrjähtäneellä nilkalla ja uuvahtaneella kropalla se voi olla. Välillä käveltiin, välillä juostiin, välillä kiivettiin ja välillä kaatuiltiin. Suunnistuksellisesti se meni kuitenkin nappiin.

11-12

Pitkä väli maalia kohti. Nyt pääsi etenemään nopeita kallioita pitkin, mikä lisäsi juoksun määrää - toisaalta virheriski kasvoi. Ekalta mäeltä pudottaessani suunta kääntyi, lähdin juoksemaan ympäristöön nähden hyväkulkuista uraa. Sitten kirosin tyhmyyttäni. Turhaa ajanhukkaa, virhe.com. Loppuväli meni hyvin, rastinotossa yksi pysähdys, siitäkin pari lisäsekuntia virhesarakkeeseen. ~32s

- Ihan aloittelijan virhe. Tämä taisi olla hallitsematonta rytmittämistä. Kun vauhti lisääntyy ja maasto helpottuu, pitäisi olla vähäsen hereillä. Yleensähän se menee jotenkin toisinpäin, kun maasto vaikeutuu ja vauhti vähenee.. Siis täh, miten tän sanois?

12-13-14-15-M

Kivoja pikkuvälejä, joilla en jaksanut enää juurikaan suunnistaa. mutta koska en jaksanut enää juostakaan, niin suunnistus oli juuri oikealla tasolla tässä kohtaa. Lopun reitinvalinta polkua pitkin oli selkeä.

Osuusaikani oli 7,7km radalla 1.05.13. Ankkuriosuuteni sisälti useita suunnistajan perusongelmia. Alun virheet, totaalinen väsymys ennen puolta väliä, liian kuuma sää, vatsa ei toiminut, kengät hiersivät (johtui uusista pohjallisista), nilkka nyrjähti, hämähäkin seitit tulivat useaan kertaan kasvoille, suunnistus ei kulkenut, mies oli huono, ei ollut peesiä, matka oli liian pitkä ja olihan mulla vielä se väärä asenne, mikä näkyy virhekeskeisyytenä tässäkin analyysissä.. Kaiken lisäksi kartta, rata ja maasto olivat turhankin selkeitä ja hyviä, ettei niitä voi syyttää jälkeen päin. Kiitos järjestäjille, maasto siis oli juurikin sellainen, mikä pistää heikomman miehen kiroamaan. Mistä siis tykkäisin, jos olisin paremmassa juoksukunnossa :). Pidin siitä toki nytkin. 

Kisan jälkeen oli harvinaisen huono fiilis. Oksetti, halusin nukkua tuskan pois. Huhhuijaa. Ihan kuin ylikovaa vauhtia vedetyn pitkän yöosuuden jälkeen - ihan tillin tallin koko ukko. Seuraavana yönäkin pisti vatsassa kiertämään. Liekö se enää johtunut raskaasta suorituksesta vai huonosti hoidetusta palautumisesta ravinnon suhteen. Tässä tulee kuitenkin tekstin mainostuksellinen osuus -> oikeastaan ainoa paikka, jossa en tuntenut väsymyksen oireita kisan aikana tai sen jälkeen, olivat pohkeeni. No kappas. Satuin käyttämään MJ Activen tarjoamia kompressiosukkia! Suorituskykyyn vaikuttavia sekunteja on vaikea arvioida, mutta yleisesti lihakset pysyvät paremmassa kunnossa, ja palautuminen on sitä kautta jo kisan aikana käynnissä. Tidii. Näillä tullaan SM-yössä!

Kaiken negatiivisuuden keskellä (mitä siis kompressiosukat eivät edustaneet) on pakko muistaa yksi positiivinen asia. Oikeastaan se jättää taakseen kaikki surkeat jutut mennen tullen, jopa tullen mennen! Se on se, että juoksijan polvet eivät oireilleet kilpailussa, tai sen jälkeen. Se on ihan semmoinen mainitsemisen arvoinen asia. Todellakin kiva asia.

Seuraavassa kisa-analyysissä keskityn pelkästään positiivisiin asioihin ja onnistumisiini. Seuraava kisa on aikaisintaan SM-pitkä, vajaan kahden viikon kuluttua.