Lähdin keskimatkalle tekemään täydellistä suoritusta = juoksemaan mahdollisimman hyvin = ottamaan itsestäni kaiken irti (jep, se ei oo aina mulle helppoa). Alkupään lähtijänä uria ei kauheasti ollut, mutta eipä se tuntunut haittaavan. Fiilis oli lähtöpaikalla ihan mukava, kun KR:n maailmanmestarit lähtivät nenän edestä metsään.
Alussa pientä hätiköintiä (näkyy väliajoissa selkeänä ajanhukkana), mutta luotin kompassiin. Keskivaiheilla yksi tyhmä reitinvalintasooloilu ja rastinottovirhe. Seiskalla nyrjähti nilkka. Juoksu muuttui laahustamiseksi, ja niinkin "rennolla" etenemisellä, kuin kroppa antoi tuossa tilanteessa myöten, vatsaa rupesi pistämään aika ikävästi -> keskittyminen suunnistukseen hävisi kokonaan ja radan loppurasteille leivoin virheet. A-finaalista jäin 3.43, mikä ei ole nilkka huomioiden mikään järkyttävä ero, eli juoksuvauhti on noussut ja nousee peruskestävyysharjoittelullakin. Sain karsinnassa tietää kuntoni, enkä mennyt riskeeraamaan jalkaani B-finaaliin. Nyt nimittäin tähdätään SM-yöhön.
Ellu voitti metsämatkoilta kauden kolmannen kullan (huhhuh) ja tänään tytöt voittivat hopeeta. Pojiltakin löytyi mitali/metallivauhtia. Mikäs siinä huoltajana ollessa.
Tulevana torstaina on AM-yö Rajamäen suunnalla, ja parin viikon päästä tosiaan SM-yö jossain päin Kouvolaa. Sitten aloittelen harjoituskautta. Jalat tuntuivat terveiltä, vaikka kisa + seisoskelu viikonloppuna väsyttikin. Menee "hyvin", mutta menköön.
Ja tämmöstä uutta Robbie Williamsia tuli radiosta tänä viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti